Ärsyttää "erityisherkät" - pelkkää huomion tavoittelua!

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:01"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:59"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:32"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:15"]

Tässä muutaman erityisherkän kokemuksia:

"Olen koko ikäni tuntenut olevani herkkä, erilainen kuin muut. Hitaampi lämpenemään uusille asioille, mutta kun kiinnostun jostain aiheesta, haluan tietää siitä kaiken. Mulla on ollut myös tunne, että multa puuttuu jonkinlainen suodatin ja imen kaikki ärsykkeet liian voimakkaina itseeni, mm. äänet, hajut, muiden tunnetilat, sosiaaliset jännitteet." -Maarit

"Ulkopuolisuuden tunteita ja erityistä inhoa kaikenlaisiin kilpailuihin, rajuihin leikkeihin sekä isoihin, metelöiviin joukkoihin olen tuntenut lapsuudesta asti. Negatiiviseen tai riitaisaan ilmapiiriin reagoin erittäin voimakkaasti kehollisesti sekä henkisesti. Nuorempana osallistuin tiiviissä kaveriporukoissa iltarientoihinkin, mutta vaikka en alkoholiin koskenut lainkaan, oli minulla aina porukan pahimmat ”krapulat”." -Tuula

"Lapsena oli vaikea samaistua samanikäisten ajatusmaailmaan ja intresseihin, ja koin usein tulevani paremmin toimeen vanhempien lasten tai aikuisten kanssa -- nämä kun olivat rauhallisempia, ajattelevaisempia ja vähemmän kiinnostuneita oudon tuntuisista, alati vaihtelevista sosiaalisista villityksistä.

Mielikuvitukseni oli aktiivinen, olin korostuneen empaattinen ja saatoin liikuttua

spontaanisti esimerkiksi tarinoista tai musiikista. Olin myös melko arka etenkin uusien

ihmisten parissa ja tarvitsin paljon omaa aikaa rauhoittumiseen ja pohdiskeluun.

Sosiaalisissa tilanteissa omaksuin yleensä vaistomaisesti mukautujan tai sovittelijan roolin.

Herkkyyttä tasapainottivat toisaalta vilkkaus ja uteliaisuus sekä itsepäisyys tietyissä

asioissa, jolloin muodostin välinpitämättömän ja torjuvan ulkokuoren." -Lassi

Itse arvelen olevani siinä mielessä hankala ympäristölleni, että itken niin helposti. Jos on jokin vaikea asia kerrottavana tai annetaan negatiivista palautetta, niin itken. Esimies kokee sen hankalaksi, kun luulisin ettei hän halua ketää erityisemmin itkettää. Ja vaikka kuinka päätän joka kerta etten enää ikinä aio itkeä töissä, niin eipä sille mitään mahda. On todella vaikeaa kirjoittaa sairauslomalappua jollekin, joka itkee silmät päästään läheisen kuolemaa tms. Aina tulee mieleen näky omasta lapsesta / äidistä / puolisosta tms. arkussa.

[/quote]Olen tuollainen ja ympäristön paineesta olen pakottanut itseni lopettamaan itkemisen ja kaikki tunteiden näyttämisen. Ilmeisesti minut nyt hyväksytään helpommin kun kukaan ei tiedä herkkyydestäni. Ainoa joka siitä kärsii olen minä. Jossain vaiheessa aina mitta täyttyy ja romahdan kun en jaksa enää esittää. En räjähtele muille vaan masennun ja käperryn itseeni, joudun sairaslomalle ja erakoidun, joskus jopa kuukausiksi. Mutta pääasia etten häiritse ja ärsytä muita olemuksellani ja persoonallani?

[/quote]

Ja mitä olet yrittänyt tehdä tilanteesi parantamiseksi?

[/quote]Olla näyttämättä tunteitani etten ärsytä, kestää tilanteita vaikka hammasta purren koska muutkin kestävät. En ole ehdottanut muutoksia etten loukkaa ketään mahdottomalla huomiohakuisuudellani. Sitähän te olette vaatineet erityisherkiltä tässä ketjussa, miksi se nyt ei olekaan tarpeeksi mielestänne?

[/quote]

eli siis ennemmin ympäristön täytyy muuttua kuin sinun etsiä aktiivisesti tietoa ja keinoja joiden avulla voisit kestää ko.tilanteita paremmin?ja mistä sinä tiedät mitä muut ajattelevat ja mitä hiljaisesti kestävät?ei erityisherkkyys ole mitenkään harvinaista,päinvastoin.

[/quote]Sinähän riidanhaluinen olet :) Kuinka voin kestää räikeitä valoja paremmin? Aurinkolaseja ei töissä voi käyttää. Radiota tahtovat muut kuunnella, korvatulpat ja kuulokkeet aiheuttavat voimakasta fyysistä kipua, niitä en voi käyttää. En voi vaikuttaa työtilani sisutukseen joka saa minut voiman pahoin, esimiehen mielestä työteho laskee jos ympäristö on liian viihtyisä. Olen eri mieltä mutta minkäs teet. En enää ehdota parannuksia koska kaltaisesi pitävät sitä itsekkäänä nurinana.

Mitä muuta voisin tehdä kuin yrittää pärjätä, huonolla menestyksellä? Tässä mailmantilanteessa työpaikan vaihto ei ole realistinen vaihtoehto.

Kiukkuatte kun erityisherkät tekevät numeroa herkkyydestään. Nyt kiukkuat kun pitäisikin tehdä jotain eikä vain yrittää sopeuetua. Hohhoijaa..

[/quote]

Valoherkkyys ja ääniherkkyys voivat olla oireita esim.hermostosairaudesta johon VOI hakea apua jos vaan haluaa (jos vielä korvatulpat ja kuulokkeetkin aiheuttavat voimakasta kipua, olisin itse ainakin jo hakeutunut tutkimuksiin). Sen sijaan ei voi olettaa että pelkällä itsediagnoosilla yksikään työyhteisö suostuu lukuisiin muutoksiin ja erityisjärjestelyihin, kyllä siihen vähän pitävämmät perustelut tarvitaan. Etenkään kun erityisherkkyys ei ole mikään diagnoosi eikä sairaus. Muutenhan myös työnantajalla olisi oikeus vaatia vaikka työsuhteen purkua koska erityisherkkä työntekijä ei sovellu ko.alalle.

[/quote]Eipä jää muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä kun ympäristö on joustamaton ja vihamielinen. Kenenkähän asenteessa on vikaa? Ei aina ole kyse lukuisista muutoksista vaan pienistä asioista jotka olisi helppo toteuttaa ja ne eivät aiheuttaisi kenellekään vaivaa. Mutta niin kauan kuin kaltaisiasi agressiivisia jyriä on niin tilanne on mahdoton.

[/quote]

Luettelit aiemmin kolme muutoskohdetta:valot, musiikki ja sisustus. Kuka nyt sitten mitäkin pienenä pitää. On todella ala-arvoista ja lapsellista "keskustelua" väittää jokaista viestiä vihamieliseksi ja ihmisiä agressiiviseksi vain sen takia että joku esittää sinulle muita näkökulmia luettelemiisi oireisiin.Mikäli olet tuohon tyyliin esittänyt muutosehdotukset myös työpaikallasi en yhtään ihmettele jos niihin ei ole reagoitu. Ei tuo ole rakentavaa keskustelua. On myöskin outoa tehdä tuollainen minä vs.kaikki muut-asettelu jossa koko ympäristö on mielestäsi vihamielinen ja sinä itse kärsijä. Kuten itse toteatkin, kenenköhän asenteessa on vikaa.

[/quote]Mitä näkökulmia hänelle esitettiin? Muuta kuin vaikeata luonnetta.

[/quote] "Valoherkkyys ja ääniherkkyys voivat olla oireita esim.hermostosairaudesta"

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 09:26"]

Mulla on yksi ns. erityisherkkä tuttuna. Hän on olevinaan niin herkkä ja intuitiivinen, mutta oikeasti ihan norsu lasikaapissa. Ei kuuntele muita, vie kaikkien energiat ja kuvittelee, että hän on oikein fiilismittari. Ei mitään itsetutkiskelutaitoa oikeasti, mutta kuvittelee olevansa hyvä ihmissuhteissa. Kamala tapaus.

[/quote]

joo, ja minäkään en usko että kukaan voi olla oikeasti kalalle allerginen, kun eräs tuttuni on olevinaan kalalle allerginen, paitsi lohelle! sanoo siis että voi syödä lohta, vaikka on kalalle allerginen. ihan hölynpölyä mokoma kala-allergia!

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:49"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:01"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:59"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:32"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:15"]

Tässä muutaman erityisherkän kokemuksia:

"Olen koko ikäni tuntenut olevani herkkä, erilainen kuin muut. Hitaampi lämpenemään uusille asioille, mutta kun kiinnostun jostain aiheesta, haluan tietää siitä kaiken. Mulla on ollut myös tunne, että multa puuttuu jonkinlainen suodatin ja imen kaikki ärsykkeet liian voimakkaina itseeni, mm. äänet, hajut, muiden tunnetilat, sosiaaliset jännitteet." -Maarit

"Ulkopuolisuuden tunteita ja erityistä inhoa kaikenlaisiin kilpailuihin, rajuihin leikkeihin sekä isoihin, metelöiviin joukkoihin olen tuntenut lapsuudesta asti. Negatiiviseen tai riitaisaan ilmapiiriin reagoin erittäin voimakkaasti kehollisesti sekä henkisesti. Nuorempana osallistuin tiiviissä kaveriporukoissa iltarientoihinkin, mutta vaikka en alkoholiin koskenut lainkaan, oli minulla aina porukan pahimmat ”krapulat”." -Tuula

"Lapsena oli vaikea samaistua samanikäisten ajatusmaailmaan ja intresseihin, ja koin usein tulevani paremmin toimeen vanhempien lasten tai aikuisten kanssa -- nämä kun olivat rauhallisempia, ajattelevaisempia ja vähemmän kiinnostuneita oudon tuntuisista, alati vaihtelevista sosiaalisista villityksistä.

Mielikuvitukseni oli aktiivinen, olin korostuneen empaattinen ja saatoin liikuttua

spontaanisti esimerkiksi tarinoista tai musiikista. Olin myös melko arka etenkin uusien

ihmisten parissa ja tarvitsin paljon omaa aikaa rauhoittumiseen ja pohdiskeluun.

Sosiaalisissa tilanteissa omaksuin yleensä vaistomaisesti mukautujan tai sovittelijan roolin.

Herkkyyttä tasapainottivat toisaalta vilkkaus ja uteliaisuus sekä itsepäisyys tietyissä

asioissa, jolloin muodostin välinpitämättömän ja torjuvan ulkokuoren." -Lassi

Itse arvelen olevani siinä mielessä hankala ympäristölleni, että itken niin helposti. Jos on jokin vaikea asia kerrottavana tai annetaan negatiivista palautetta, niin itken. Esimies kokee sen hankalaksi, kun luulisin ettei hän halua ketää erityisemmin itkettää. Ja vaikka kuinka päätän joka kerta etten enää ikinä aio itkeä töissä, niin eipä sille mitään mahda. On todella vaikeaa kirjoittaa sairauslomalappua jollekin, joka itkee silmät päästään läheisen kuolemaa tms. Aina tulee mieleen näky omasta lapsesta / äidistä / puolisosta tms. arkussa.

[/quote]Olen tuollainen ja ympäristön paineesta olen pakottanut itseni lopettamaan itkemisen ja kaikki tunteiden näyttämisen. Ilmeisesti minut nyt hyväksytään helpommin kun kukaan ei tiedä herkkyydestäni. Ainoa joka siitä kärsii olen minä. Jossain vaiheessa aina mitta täyttyy ja romahdan kun en jaksa enää esittää. En räjähtele muille vaan masennun ja käperryn itseeni, joudun sairaslomalle ja erakoidun, joskus jopa kuukausiksi. Mutta pääasia etten häiritse ja ärsytä muita olemuksellani ja persoonallani?

[/quote]

Ja mitä olet yrittänyt tehdä tilanteesi parantamiseksi?

[/quote]Olla näyttämättä tunteitani etten ärsytä, kestää tilanteita vaikka hammasta purren koska muutkin kestävät. En ole ehdottanut muutoksia etten loukkaa ketään mahdottomalla huomiohakuisuudellani. Sitähän te olette vaatineet erityisherkiltä tässä ketjussa, miksi se nyt ei olekaan tarpeeksi mielestänne?

[/quote]

eli siis ennemmin ympäristön täytyy muuttua kuin sinun etsiä aktiivisesti tietoa ja keinoja joiden avulla voisit kestää ko.tilanteita paremmin?ja mistä sinä tiedät mitä muut ajattelevat ja mitä hiljaisesti kestävät?ei erityisherkkyys ole mitenkään harvinaista,päinvastoin.

[/quote]Sinähän riidanhaluinen olet :) Kuinka voin kestää räikeitä valoja paremmin? Aurinkolaseja ei töissä voi käyttää. Radiota tahtovat muut kuunnella, korvatulpat ja kuulokkeet aiheuttavat voimakasta fyysistä kipua, niitä en voi käyttää. En voi vaikuttaa työtilani sisutukseen joka saa minut voiman pahoin, esimiehen mielestä työteho laskee jos ympäristö on liian viihtyisä. Olen eri mieltä mutta minkäs teet. En enää ehdota parannuksia koska kaltaisesi pitävät sitä itsekkäänä nurinana.

Mitä muuta voisin tehdä kuin yrittää pärjätä, huonolla menestyksellä? Tässä mailmantilanteessa työpaikan vaihto ei ole realistinen vaihtoehto.

Kiukkuatte kun erityisherkät tekevät numeroa herkkyydestään. Nyt kiukkuat kun pitäisikin tehdä jotain eikä vain yrittää sopeuetua. Hohhoijaa..

[/quote]

Valoherkkyys ja ääniherkkyys voivat olla oireita esim.hermostosairaudesta johon VOI hakea apua jos vaan haluaa (jos vielä korvatulpat ja kuulokkeetkin aiheuttavat voimakasta kipua, olisin itse ainakin jo hakeutunut tutkimuksiin). Sen sijaan ei voi olettaa että pelkällä itsediagnoosilla yksikään työyhteisö suostuu lukuisiin muutoksiin ja erityisjärjestelyihin, kyllä siihen vähän pitävämmät perustelut tarvitaan. Etenkään kun erityisherkkyys ei ole mikään diagnoosi eikä sairaus. Muutenhan myös työnantajalla olisi oikeus vaatia vaikka työsuhteen purkua koska erityisherkkä työntekijä ei sovellu ko.alalle.

[/quote]Eipä jää muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä kun ympäristö on joustamaton ja vihamielinen. Kenenkähän asenteessa on vikaa? Ei aina ole kyse lukuisista muutoksista vaan pienistä asioista jotka olisi helppo toteuttaa ja ne eivät aiheuttaisi kenellekään vaivaa. Mutta niin kauan kuin kaltaisiasi agressiivisia jyriä on niin tilanne on mahdoton.

[/quote]

Luettelit aiemmin kolme muutoskohdetta:valot, musiikki ja sisustus. Kuka nyt sitten mitäkin pienenä pitää. On todella ala-arvoista ja lapsellista "keskustelua" väittää jokaista viestiä vihamieliseksi ja ihmisiä agressiiviseksi vain sen takia että joku esittää sinulle muita näkökulmia luettelemiisi oireisiin.Mikäli olet tuohon tyyliin esittänyt muutosehdotukset myös työpaikallasi en yhtään ihmettele jos niihin ei ole reagoitu. Ei tuo ole rakentavaa keskustelua. On myöskin outoa tehdä tuollainen minä vs.kaikki muut-asettelu jossa koko ympäristö on mielestäsi vihamielinen ja sinä itse kärsijä. Kuten itse toteatkin, kenenköhän asenteessa on vikaa.

[/quote]Mitä näkökulmia hänelle esitettiin? Muuta kuin vaikeata luonnetta.

[/quote] "Valoherkkyys ja ääniherkkyys voivat olla oireita esim.hermostosairaudesta"

[/quote]Tulkitsin et se tutkittavana ollut oli juuri se. Että vastasi siihen näkökulmaehdotukseen ja osoitti sen paikkaansapitämättömäksi.

Ei nyt oleellisinta tässä mutta voiko joku muka peukuttaa ahkerasti omaa kommenttiaan? Eikö yhdelle kommentille pysty antamaan vain yhden peukun? Olen huomannut kun joskus olen antanut vahingossa vaikka alapeukun ja kompensoidakseni sitä olen yrittänyt antaa myös yläpeukun niin se ei onnistukaan. Tai joskus kun luen jotain ketjua en muista olenko jo peukuttanut ja varmuuden vuoksi peukutan niin lukumäärä ei nousekaan eli olen jo peukkuni anatnut.

Erityisherkille on Suomessa oma yhdistys. Kannattaa liittyä siihen tai ainakin tutkia sivujansa jos tukea ja ymmärrystä itsellensä haluaa. Jos aloitusviesti on tämän aloituksen tapainen on odotettavissa vastustusta ja väittelyä joka ei useimmiten johda mihinkään.

Minäkin olen erityisherkkä ja luen ihmisiä. Minä vain apn tutusta poiketen tulkitsen lähes kaiken tarkoittamaan, että ärsytän muita ja minusta ei pidetä ---> vetäydyn syrjään enkä juurikaan puhu ihmisille, koska tuntuu että häiritsen. Negatiivinen puhe jää mieleen pitkäksi aikaa, kun koetan miettiä miten voisin parantaa itseäni. Ja siis negatiivinen puhe voi olla ihan vaan, että äiti sanoo mun kahvikupin unohtuneen olohuoneeseen. Se muistuu sit mieleen aina kahvia juodessa ja kuppi palautuu taatusti tiskikoneeseen kyllä jatkossa, kun muistaa äidin moitteet. Äikän esseiden palautusta vihasin, kun viereen oli kirjoitettu kaikki pilkkuvirheet yms. ja tuli vain olo, että en osaa mitään ja alkoi itkettää. Vastaavasti taas jos joku kehuu niin tulen siitä niin iloiseksi, että alkaa itkettää.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:44"]

"Erityisherkkyys" on samanlainen muotisairaus kunin "sähköyliherkkyys". Kumpaakin käypänä hoitona on tinafolio hatun päähän laittaminen.

[/quote]En ole sähköyliherkkä mutta tunnen ihmisen joka on. Ei esitä eikä hae sympatiaa. Kai se vain on niin että kestää aina aikansa ennenkuin jokin hyväksytään ja ehkä myönnetään että aikoinaan oltiin julmia ja suvaitsemattomia. Olihan vasenkätisyyskin turha ja henkisellä väkivallalla (fyysisellä myös) poiskorjattava aikonaan.
[/quote]

Ja höpö höpö. Sähköyliherkkyyttä on tutkittu, ja todettu selvästi, että sokkokokeissa sähköyliherkillä ei ollut mitään oireilua sähköstä kun eivät tienneet, milloin tilassa oli sähkökenttiä, ja milloin ei. Eli kyseessä on puhtaasti psyykkinen oireilu.

Mä olen varmaan hsp, myös testin mukaan. Mulla on superherkkä nenä, reagoin voimakkaasti esim.kofeiiniin, kirkkaisiin valoihin. Hierojalla ihoni alkaa heti punoittaa ja optikolla ei tarvitse kuin lähestyä silmiä, niin ne alkavat jo vuotaa. Olen todella sosiaalinen, mutta lapsena olin ujo. Pulssini reagoi myös helposti ärsykkeisiin ja säpsähtelen helposti. Tulkitsen ja luotaan myös tunnetiloja tahtomattanikin. Minusta tuntui ihanalta lukea asiasta, kaikki loksahti kohdillensa. Hsp-tyyppiset oireet eivät haittaa minua, mutta nyt ymmärrän itseäni paremmin.

Käsitin aloituksen niin, että tämä ei koske oikeasti herkkiä ihmisiä, kuten minäkin olen. Vaan sellaisia, jotka tekee pienistä asioista härkäsiä, koska olevat vaan niin kauheeeeen herkkiä.

Eivät voi mennä sateeseen, koska siinä voi jopa kastua! (Vaikka kotona on pyyhe sekä vaihtovaatteet). Huoneessa on hyttynen apua, iik, nyt ei voi nukkua, kun on niin kauhean herkkä kaikille elollisille asioille. Eivät voi nostaa mitään yli 5kg painavaa, koska ovat vaan niin herkkiä.

Eivät voi istua ruoholla, koska sehän on likaista. Eivät voi matkustaa julkisilla, koska ovat niin herkkiä sille, että bussikuski voi sanoa kiitos. Pakko mennä siis kaikkialle omalla autolla tai taksilla.

Miettivät koko ajan miltä näyttävät, mitä kukakin ajattelee heistä ja mitä tuokin tarkoitti sanomalla "päivää". On niin herkkä, ettei omalle lapselleen voi laastaria laittaa, koska hyi verta. On niin herkkä, ettei voi tosiaan kävellä lumessa, koska kengät kastuu.

On niin herkkä, ettei kukaan muu saa koskea sun hiuksiin paitsi tietty kampaaja. Ei voi ostaa jotain tuotetta, koska sitä ei ole pakattu muoviin. Ei voi lainata kirjastosta kirjoja, koska joku muu on lukenut niitä. Ei voi ostaa kirpparilta mitään, koska joku muu on käyttänyt tuotteita.

Ei voi mennä metsään, koska siellä on lintuja ja muita eläimiä. Ei voi uida meressä, koska siellä on kaloja.

Juuri tämmöisiä "erityisherkkiä" tässä mielestäni tarkoitettiin. Luonnosta ja normaaleista asioista täysin vieraantuneita.

Jotka pitäs laittaa jollekki parin viikon mettäleirille, tai kuukauden, jotta tulis vähän perspektiiviä siihen yök, hyi, iik, en ikin voi - jauhamiseen ja kauhisteluun.

Kun ihminen laitetaan vaativampaan tilanteeseen, sieltä alkaakin löytyä niitä eloonjäämisenkykyjä, jollon kaikki turhempi kiukuttelu jää pois. Näillä "erityisherkillä" on liian helppo elämä ja liikaa aikaa ja sitä pitää sitten täyttää jollakin spessummalla.

Ei siis mitään allergikkoja, herkkiä tai oikeasti foobisia ihmisiä vastaan.

Eikö HSP viittaa etupäässä korostuneeseen aistiherkkyyteen, eikä mihinkään draamailuun? Liiat ärsykkeet saavat levottomaksi, kovat äänet (mukaan lukien kovaääniset kanssaeläjät), kirkkaat valot yms. hermostuttavat ja tuntuvat ylihyöhyviltä, voimakkaat hajut ellottavat helpommin, kosketus tai kiputuntemukset aiheuttavat voimakkaampia (tunne)reaktioita jne. Tuollainenhan on sinänsä selvä juttu, että toiset ovat herkempiä ärsykkeille kuin toiset. Ei kai sitä kukaan kiistä?

Ainakin itsessäni koen että taipumukseni esim. loukkaantua herkästi poikkipuolisista puheista ei liity tuohon paljonkaan, vaan on erillinen ongelma (huono itsetunto ja mitä näitä nyt on). Lisäksi eri perhe- ja muissa ympäristöissä on erilaisia kommunikointitapoja - menen tolaltani tylytyksestä, vittuiluhuumorista ja huudosta koska meillä ei yksinkertaisesti ole koskaan harrastettu sitä, enkä osaa suhtautua moiseen. (Toki teen parhaani kätkeäkseni mielipahani, mutta yleensä se loistaa läpi. Parhaassa tapauksessa vittuilija loukkaantuu minulle, koska loukkaannun hänelle ja siinä sitä ollaan. Ecce homo.)

HSP näkyy elämässäni lähinnä vain siinä, että suurimman osan ajasta olen hissukseen kotona, ilman telkkaria tai musiikkiakaan, ja pyrin välttämään konflikteja. Sopivan hämärässä on hyvä olla ja kaukana kaupungin virikkeistä. Se on nautinnollisinta elämää.

Muakin ärsyttää tuo termi ihan terminä, vaikka koen itsekin kuuluvani noihin erityisherkkiin. En vaan puhu asiasta enkä varsinkaan käytä tuota erityisherkkä-termiä, koska se kuulostaa juuri siltä että yrittäisi tehdä itsestään jotakin aivan erityistä, suorastaan erityislahjakasta tai jotain.

Mä olen lukenut tuosta erityisherkkyydestä ja termin ärsyttävyydestä huolimatta se kyllä monilta osin sopii minuun. Stressinsietokykyni on todella huono, muiden tunnetilat vaikuttavat minuun hirveästi (liikaa, huono juttu asiakaspalvelutyössä), kestän huonosti melua ja sellaista yleistä älömölöä (vaikka viihdyn kyllä yökerhoissakin kun sille päälle satun). Jos pitää olla (niin kuin esim. töissä pitää) sosiaalinen koko ajan, uuvun herkästi ja vapaa-ajalla haluan vain olla hiljaa ja yksin. Olen ylitunnollinen ja esim. uutta työtä opetellessa aivan kauhuissani (burnoutin vaara on aivan todellinen jos tulee liikaa uutta kerralla). Ryhmätilanteissa vaistomaisesti kaikki energia ja huomio menee muiden tarkkailuun. Havaitsen jotenkin liikaa ja liian yksityiskohtaisesti ja peilaan ihan yliherkkänä koko ajan sitä, mitä muut tuntevat ja ajattelevat. Etenkin lapsena olin todella herkkä sille, jos jokin vaate oli huonosti. Siinä muutamia piirteitäni. Niin ja olen kyllä draamaqueenin täydellinen vastakohta, ja nuo kuvaukset draamailevasta kusipäästä eivät oikein vastaa minun käsitystäni erityisherkän määritelmästä.

Yksi ongelma tuossa erityisherkkä-termissä on mielestäni sekin ongelma, että se on aika hajanainen. Toisaalta se voi tarkoittaa aistiherkkyyttä, toisaalta sellaista "herkistyvää" mielenlaatua, toisaalta herkkyyttä havaita muiden tunnetilat, toisaalta stressiherkkyyttä, toisaalta perfektionismia. Erityisherkkä voi olla introvertti tai ekstrovertti, temperamenttinen tai rauhallinen jne. Eli termin ytimestä on pikkuisen vaikea saada kiinni. Omien kokemusteni ja lukemani pohjalta erityisherkkyys tarkoittaa minulle ennen kaikkea stressiherkkyyttä, herkkyyttä reagoida muiden tunteisiin (ts. muiden tunteet tarttuvat helposti), levon tarvetta jos on pitänyt olla sosiaalinen ja sellaista ylitunnollisuutta. Kuitenkin jonkun toisen kohdalla erityisherkkä voi tarkoittaa aika erilaistakin reagointitapaa. Siinä on yksi syy miksi tuo termi vähän ärsyttää minua, siis se että termi voi tarkoittaa vähän sitä ja vähän tätä.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 17:27"]

Eikö HSP viittaa etupäässä korostuneeseen aistiherkkyyteen, eikä mihinkään draamailuun? Liiat ärsykkeet saavat levottomaksi, kovat äänet (mukaan lukien kovaääniset kanssaeläjät), kirkkaat valot yms. hermostuttavat ja tuntuvat ylihyöhyviltä, voimakkaat hajut ellottavat helpommin, kosketus tai kiputuntemukset aiheuttavat voimakkaampia (tunne)reaktioita jne. Tuollainenhan on sinänsä selvä juttu, että toiset ovat herkempiä ärsykkeille kuin toiset. Ei kai sitä kukaan kiistä?

Ainakin itsessäni koen että taipumukseni esim. loukkaantua herkästi poikkipuolisista puheista ei liity tuohon paljonkaan, vaan on erillinen ongelma (huono itsetunto ja mitä näitä nyt on). Lisäksi eri perhe- ja muissa ympäristöissä on erilaisia kommunikointitapoja - menen tolaltani tylytyksestä, vittuiluhuumorista ja huudosta koska meillä ei yksinkertaisesti ole koskaan harrastettu sitä, enkä osaa suhtautua moiseen. (Toki teen parhaani kätkeäkseni mielipahani, mutta yleensä se loistaa läpi. Parhaassa tapauksessa vittuilija loukkaantuu minulle, koska loukkaannun hänelle ja siinä sitä ollaan. Ecce homo.)

HSP näkyy elämässäni lähinnä vain siinä, että suurimman osan ajasta olen hissukseen kotona, ilman telkkaria tai musiikkiakaan, ja pyrin välttämään konflikteja. Sopivan hämärässä on hyvä olla ja kaukana kaupungin virikkeistä. Se on nautinnollisinta elämää.

[/quote]

Uskon että hyvällä itsetunnollakin varustetut herkät ova herkempiä loukkaantumaan. Ovathan kaikki tunteet herkillä voimakkaampia. Herkkänä sitä myöskin aistii mitä toiset ajattelevat joten herkät huomaavat ne ikävätkin asiat helposti ja siten saattavat loukkaantua asioista joita muut eivät edes huomaa. HSP on muutakin kuin pelkkä aistiyliherkkyys. Käytöksessä se näkyy usein harkitsevuutena ja varovaisuutena.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 17:27"]

Eikö HSP viittaa etupäässä korostuneeseen aistiherkkyyteen

[/quote]

Tuossa tapauksessahan se olisikin aika selkeä termi, mutta sen perusteella mitä olen lukenut, sillä tarkoitetaan usein myös tunneherkkyyttä ja sen eri variaatioita.

32

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 16:35"]

Tismalleen samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla. Kovin mielellään tietyntyyppiset huomionhakuiset ja dramaattiset ihmiset ovat omaksuneet tämän termin tarkoittamaan itseään. Ovat kovin raskaita lähipiirilleen ja vähän kaukaisemmillekin piireille, kaikkien pitää myötäelää heidän dramaattisia tunnekuohujaan ja he osaavat nähdä "läpi" ihmisistä millaisia nämä ovat (huoh, eli yrittävät sekoiluillaan ja syyttelyillään, aavistuksillaan, sekoittaa muiden ihmisten elämää ja loukkaavatkin heitä). Mulla nousee karvat pystyyn heti, jos joku mainitsee tuon termin ja viittaa sillä itseensä - omien kokemusten perusteella on vain itsensä suojelua pysyä tarpeeksi etäällä noista tyypeistä ellei halua itselleen mielipahaa ja lähelleen energiasyöppöä. 

[/quote]

Ja lisään vielä, että olen itse herkkä ja helposti liikuttuva ihminen, silti en halua missään nimessä itsestäni tuota termiä käyttää. Tuntuisi huomionhakuiselta ja vääristyneeltä alkaa marttyroimaan ja etsimään jotain termiä jolla ratsastaa ja jolla kerjätä erityishuomiota ja -kohtelua. Satun olemaan vähän herkkä, mutta se nyt on vain luonteeni, enkä edes koe olevani mitenkään erikoinen. Todella monet ihmiset sattuvat olemaan herkkiä.

[/quote]

Voi Jeesus..

Kukaan meistä ei halua mitään erityiskohtelua, tai huomiota jos satumme piirteestämme kertomaan jollekin. Isolle osalle meistä on ollut helpottavaa löytää syy sille miksi olemme niitä outolintuja ja yksinäisiä ja moni meistä kertoo lähimmilleen piirteestään, ihan vain että käyttäytymistämme ymmärrettäisiin. 

SInä kirjoitat olevasi "vähän herkkä" ja liikuttuvasi helposti, mutta kun HSP on muutakin kuin sitä että on "vähän herkkä" ja liikuttuu helposti. 

Ottakaa jooko asioista selvää ennenkuin alatte kaatamaan lokaa muiden ihmisten niskaan. Teidänlaistenne takia, moni HSP ei kerro itsestään mitään, kun heti leimataan huomiohuoraksi ja valehtelijaksi.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 17:32"]

HSP on muutakin kuin pelkkä aistiyliherkkyys. Käytöksessä se näkyy usein harkitsevuutena ja varovaisuutena.

[/quote]

Ai niin tuo harkitsevaisuus ja varovaisuus on yksi hyvin vahva ominaisuus minussa myös, ja lukemieni kuvausten perusteella melko keskeinen hsp-piirre.

32

Perehdy siihen erityisherkkyyteen äläkä hauku sitä sillä perusteella, että joku väittää olevansa sellainen. Tuttusi ei kuulosta erityisherkältä.

Tuttusi kuulostaa ihan tavalliselta drama queenilta, joka on löytänyt "erityisherkkyydestä" syyn käyttäytyä epäasiallisesti. Olen samaa mieltä kuin monet muut tässä ketjussa siitä, että oikeasti erityisherkkä harvoin tuo kovaan ääneen esille erilaisuuttaan. Itse pyrin peittämään mahdollisuuksien mukaan tätä piirrettäni muilta ihmisiltä, koska harva tätä oikeasti ymmärtää. Lähipiiri toki tietää, millainen olen oikeasti.

Mua kyllä ärsyttää, että tuollaiset äänekkäät mielensäpahoittajat huutelevat kovaan ääneen "erityisherkkyyttään", vaikkeivät selvästi käsitteestä mitään ymmärrä. Kaikki ovat herkillä joskus ja jokaisessa ihmisessä on herkkyyttä, eikä tuo erityisherkkyys-käsitteen olemassaolo tee ei-erityisherkistä tunteettomia ja empatiakyvyttömiä ihmisiä. Monet erityisherkät "kärsivät" kuitenkin hiljaa tai pienessä piirissä erilaisuudestaan, näin teen itsekin. En oikeasti usko, että kovinkaan moni erityisherkkä yrittää ratsastaa ominaisuudellaan ap:n tutun tavoin. Tuntuu vaan pahalta, että niin moni on (ap:n yläpeukuista päätellen) valmis tuomitsemaan meidät kaikki yhden teeskentelijän takia.

olen erityisherkkä. voin kertoa ettei elämä ole helppoa. en kiusaa ketään, olen siihen liian herkkä. minua on kyllä kiusattu. en näytä tunteitani enkä kerro ajatuksia teille paksunahkaisille kusipäille. enkä haluaisi olla teidän kaltaisenne, vaikka elämä olisikin helpompaa. en kaipaa keneltäkään erityiskohtelua.

ottakaa huomioon, että erityisherkissä ihmisissäkin on monenlaisia. eivät kaikki ole samanlaisia!!! lukekaa asiasta jos asiallisuutenne riittää.

Epäilen olevani erityisherkkä mutta en näe mitään syytä kertoa siitä muille. Vain äidilleni ja miehelleni olen tästä puhunut. Erityisherkkyys ei tuo mitään lisäarvoa elämääni ja vaihtaisin sen mielelläni pois. Mutta näillä mennään.

Minä olen todella herkkä. Itken helposti, siitä jos sanotaan pahasti mutta vielä enemmän jos joku on todella kiva minulle. Itken lähes kaikissa elokuvissa, otan todella helposti itseeni asioita.

Tiedostan tämän, enkä syytä muita reaktioistani. Ja en todellakaan ole mikään draama queen tästä. Enemmänkin pidän huolen etten vaivaa muita turhanpäiväisillä valituksilla tms.