Ärsyttää "erityisherkät" - pelkkää huomion tavoittelua!

No okei, avataan nyt sitten tämä otsikoltaan maailman läpinäkyvin provoketju, jos se vaikka tuottaisi jonkinlaisen yllätyksen. Nah, jopa tylsempää kuin kuvittelin. Mun on pakko hankkia joku harrastuksen tahi elämän tyyppinen.

Mulla vuotaa silmät taas, enkä yhtään tiedä syytä juuri nyt. Oliko se kun facebookissa oli kaverilla ihania luontokuvia? 

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 16:25"]Minä olen todella, todella herkkä ihminen, mutta teen parhaani etten sitä toisi muille ihmisille millään tavalla esiin. Kenellekään en ole asiasta puhunut, enkä ole sellaiseen piirteeseeni koskaan missään vedonnut. Ei tee mieli "tulla esiin" ja kertoa, miltä maailma on minusta aina tuntunut kun tiedän, ettei sellainen kiinnosta kuin toisia samanlaisia. 

Voi olla että ärsytän tietynlaisia ihmisiä silti. En päästä muita lähelle, kuuntelen enemmin kuin puhun, olen hiljaa, en halua olla ystävä ihmisten kanssa. Minulla on korkea työmoraali ja moraali muutenkin, pohdin paljon asioita (ja vatvon rankkaa lapsuutta ja nuoruutta). Olen älykäs. Alani valitsin niin, että olen tekemisissä ihmisten kanssa aika vähän, ja työtoverini taas ovat yhtä kiinnostuneita alastamme ja kaikesta siihen liittyvästä, että heidän kanssaan on ihan helppo olla. 

En pidä siitä kuitenkaan, millainen maailma on herkkiä ihmisiä kohtaan. Mistään ei saisi sanoa mitään, aina pitäisi pärjätä yksin, apua ei saisi pyytää, mitään ei saisi tuntea. Mutta minä annan kovien ja kylmimen ihmisten olla keskenänsä, ajattelen että heillä on varmaan kuitenkin vielä pahempi olla kuin minulla kovassa maailmassaan jossa ei auta mikään muu kuin kyynerpäätaktiikka ja pärjääminen hinnalla millä hyvänsä.

[/quote]

Sieluntoveri!

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 16:13"]

Kuspäiden diagnoosi kuspäisyytensä oikeuttamiseksi.

[/quote]

Onko sulla mitään aavistusta mitä tuolla käsitteellä tarkoitetaan? Oletan että ei.

Siis monihan tässä ketjussa tarkoittaa sitä, että termiä väärinkäyttävät juuri nämä drama queenit, jotka hakevat tälläkin tavalla huomiota itselleen. "Oikean" erityisherkän ei tarvitse mainostaa olevansa sellainen, eikä sellainen henkilö siitä puhukaan. Yhden tällaisen todella herkän ja intuitiivisen/empaattisen ihmisen tunnen ja hän on valtavan ihana ihminen. Sitten on pari näitä itseään erityisherkäksi mainostavaa, jotka "lukevat" ihmisen kuin ihmisen (mistä he tietävät olevansa oikeassa? pari kertaa ainakin koettu etteivät ole, jä se lukemisen "uhri" on saanut kärsiä), ja saavat ympärillään olevat ihmiset lähellä ymmälleen näillä tunteiluillaan, milloin ovat kiusaamiset uhreja (ei todellakaan ole, päinvastoin), milloin ainoita jotka tietävät mitä suuri tuska ja suru ovat, tms., mitätöiden suoraan tai epäsuoraan kaikkien muiden tunteet ja tuntemukset asioista. Minusta nuo tyypit ovat pilanneet koko termin maineen/käytön.

Se että joku drama queen (oli herkkä tai ei) on ärsyttävä ihminen ei tarkoita etteikö erityisherkkyys (saa olla mitä mieltä tahansa itse termistä) ole todellinen asia. Itse olen HSP ja vieläpä mies. En minä tee tästä iso numeroa, mutta tieto siitä ominaisuudesta on selittänyt paljon asioita itsestäni ja muista. Pystyn myös hyvin helposti sanomaan muista ovatko he herkkiä vai ei. Useimmiten tulen parhaiten toimeen toisten herkkien kanssa.

Ei se herkkyys tee kenestäkään parempaa ihmistä, elämänkokemuskset ja ympäristö vaikuttaa kuitenkin niin paljon ihmisen käyttäytymiseen. Mutta herkät ovat luonnostaan muita empaattisempia. Se antaa tietysti hyvät lähtökohdat hyvälle käytökselle. Tosin itse olen välillä aivan kammottava ihminen. Varsinkin stressantuneena. Stressi onkin herkille myrkkyä.

Ihme ärsytyksen aiheet ihmisillä.Erityisherkkyys ei ole mikään uusi juttu eikä  todellakaan mikään diagnoosia vaativa sairaus joka olisi lääkkeillä parannettavissa, vaan ihan  hermostollinen juttu. Jos ei kestä sitä että meitä täällä maailmassa on erilaisia persoonia niin suosittelen kyllä ihan narunjakteeksi menemistä, siihen kun  ei auta mitään. Itse olisin mielelläni mielummin erityisherkkä kuin ap:n kaltainen hirvitys näin suoranaisesti. Noh, provohan  tää selkeesti on kun  ei tietämystä näytä olevan asiasta sitten laisinkaan? Mä olen hyvin   energinen ja sosiaalinen ihminen ja tunnen yhden erityisherkän, olen aina tiennyt hänen olevan herkkä. Kuormittuu hyvin herkästi äänistä ja liiasta, tarvii paljon aikaa itsensä lataamiseen mutta on mitä parhain  ystävä. Kuuntelee ja osaa olla läsnä, hyvin ymmärtävä ja muut huomioon ottava vaikka  imeekin muiden fiiliksiä  itseensä kuin pesusieni. Valoherkkyys on paha, aurinkolaseja käyttää usein. Kipuherkkyyttä ja  hjusteita ei  pysty pitämään ollenkaan. Ei kestä minkäänsortin väkivaltaa, edes asioista lukemista. Hyvin rauhallinen ja oikeastaan hidastempoinen mutta sitäkin tunnollisempi. Liika hälinä ja melu ja esimerkiksi näköäistimukset saa hyvin herkästi ylivirittyneeseen tilaan. Ei pysty nukkumaan kuin tietynlaisissa lakanoissa ja tyynyissä ja  lista voisi jatkua vielä pidempäänkin mutta en  tiedä kuinka moni lukisi loppuun asti kun kyse on Vauvan AV-palsta ;D. Osaa kyllä kertoa kun ei jaksa enää, ei oikein selviäisi tästä suorituskeskeisestä elämästä varsinkaan työn osalta mutta löytänyt siihen itselleen sopivan vaihtoehdon jossa ei joudu jatkuvaan stressikierteeseen. Haukkujen sijaan ihminen tarvitsee aina ymmärrystä, voin hyvin kuvitella miltä tunuu elää noin erilaisena, hyvin herkästi  kuormittuvana ja ympärillään liikaa aistivana täällä hirveen nopeatempoisessa ja suorituskeskeisessä maailmassa. Vaikka sitä nyt  kukaan ulkopuolinen voikaan täysin ymmärtää niin yrittää kannattaa. Itse olen aiheesta paljon lukenut ja ystäväni kanssa keskustellut, ja hänen jos kenenkään kanssa syntyy syvällisimmät keskustelut parhaimmillaan :)

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:28"]

Tietynlaisista ihmisistä vain on niin hienoa olla erityinen. Ei kai tässä taas muustakaan ole kyse, kohta ilmestyy seuraava trendikäs tila, jota nämä erityiset ihmiset voivat olla. Kunhan ei ainakaan ole tavis. 

[/quote]Kuule. Mieluummin olisin "tavis" kuin uupuisin helposti ihmisten seurasta ja kärsisin aistiärsykkeistä. Kääntöpuolena on rikkaus siitä että huomaa paljon pieniä yksityiskohtia joille suurin osa on sokeita mutta helpompaa olisi ilman tätä ei-itse-keksittyäpiirrettä.

Olen ollut jo pienenä (1970-luvulla) tutkittavana vaikka mistä, omituisten oireideni vuoksi. Ei löytynyt mitään neurologista eikä mitään muutakaan fyysistä vikaa. Yliherkkä oli silloin lääkärien antama diagnoosi.

Ei ainakaan muoti-ilmiöstä ollut kyse enkä pienenä lapsena osannut ajatella niin hienosti että olisin erityinen ja vaatisin erityiskohtelua.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:59"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:32"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:15"]

Tässä muutaman erityisherkän kokemuksia:

"Olen koko ikäni tuntenut olevani herkkä, erilainen kuin muut. Hitaampi lämpenemään uusille asioille, mutta kun kiinnostun jostain aiheesta, haluan tietää siitä kaiken. Mulla on ollut myös tunne, että multa puuttuu jonkinlainen suodatin ja imen kaikki ärsykkeet liian voimakkaina itseeni, mm. äänet, hajut, muiden tunnetilat, sosiaaliset jännitteet." -Maarit

"Ulkopuolisuuden tunteita ja erityistä inhoa kaikenlaisiin kilpailuihin, rajuihin leikkeihin sekä isoihin, metelöiviin joukkoihin olen tuntenut lapsuudesta asti. Negatiiviseen tai riitaisaan ilmapiiriin reagoin erittäin voimakkaasti kehollisesti sekä henkisesti. Nuorempana osallistuin tiiviissä kaveriporukoissa iltarientoihinkin, mutta vaikka en alkoholiin koskenut lainkaan, oli minulla aina porukan pahimmat ”krapulat”." -Tuula

"Lapsena oli vaikea samaistua samanikäisten ajatusmaailmaan ja intresseihin, ja koin usein tulevani paremmin toimeen vanhempien lasten tai aikuisten kanssa -- nämä kun olivat rauhallisempia, ajattelevaisempia ja vähemmän kiinnostuneita oudon tuntuisista, alati vaihtelevista sosiaalisista villityksistä.

Mielikuvitukseni oli aktiivinen, olin korostuneen empaattinen ja saatoin liikuttua

spontaanisti esimerkiksi tarinoista tai musiikista. Olin myös melko arka etenkin uusien

ihmisten parissa ja tarvitsin paljon omaa aikaa rauhoittumiseen ja pohdiskeluun.

Sosiaalisissa tilanteissa omaksuin yleensä vaistomaisesti mukautujan tai sovittelijan roolin.

Herkkyyttä tasapainottivat toisaalta vilkkaus ja uteliaisuus sekä itsepäisyys tietyissä

asioissa, jolloin muodostin välinpitämättömän ja torjuvan ulkokuoren." -Lassi

Itse arvelen olevani siinä mielessä hankala ympäristölleni, että itken niin helposti. Jos on jokin vaikea asia kerrottavana tai annetaan negatiivista palautetta, niin itken. Esimies kokee sen hankalaksi, kun luulisin ettei hän halua ketää erityisemmin itkettää. Ja vaikka kuinka päätän joka kerta etten enää ikinä aio itkeä töissä, niin eipä sille mitään mahda. On todella vaikeaa kirjoittaa sairauslomalappua jollekin, joka itkee silmät päästään läheisen kuolemaa tms. Aina tulee mieleen näky omasta lapsesta / äidistä / puolisosta tms. arkussa.

[/quote]Olen tuollainen ja ympäristön paineesta olen pakottanut itseni lopettamaan itkemisen ja kaikki tunteiden näyttämisen. Ilmeisesti minut nyt hyväksytään helpommin kun kukaan ei tiedä herkkyydestäni. Ainoa joka siitä kärsii olen minä. Jossain vaiheessa aina mitta täyttyy ja romahdan kun en jaksa enää esittää. En räjähtele muille vaan masennun ja käperryn itseeni, joudun sairaslomalle ja erakoidun, joskus jopa kuukausiksi. Mutta pääasia etten häiritse ja ärsytä muita olemuksellani ja persoonallani?

[/quote]

Ja mitä olet yrittänyt tehdä tilanteesi parantamiseksi?

[/quote]Olla näyttämättä tunteitani etten ärsytä, kestää tilanteita vaikka hammasta purren koska muutkin kestävät. En ole ehdottanut muutoksia etten loukkaa ketään mahdottomalla huomiohakuisuudellani. Sitähän te olette vaatineet erityisherkiltä tässä ketjussa, miksi se nyt ei olekaan tarpeeksi mielestänne?

[/quote]

eli siis ennemmin ympäristön täytyy muuttua kuin sinun etsiä aktiivisesti tietoa ja keinoja joiden avulla voisit kestää ko.tilanteita paremmin?ja mistä sinä tiedät mitä muut ajattelevat ja mitä hiljaisesti kestävät?ei erityisherkkyys ole mitenkään harvinaista,päinvastoin.

[/quote]Sinähän riidanhaluinen olet :) Kuinka voin kestää räikeitä valoja paremmin? Aurinkolaseja ei töissä voi käyttää. Radiota tahtovat muut kuunnella, korvatulpat ja kuulokkeet aiheuttavat voimakasta fyysistä kipua, niitä en voi käyttää. En voi vaikuttaa työtilani sisutukseen joka saa minut voiman pahoin, esimiehen mielestä työteho laskee jos ympäristö on liian viihtyisä. Olen eri mieltä mutta minkäs teet. En enää ehdota parannuksia koska kaltaisesi pitävät sitä itsekkäänä nurinana.

Mitä muuta voisin tehdä kuin yrittää pärjätä, huonolla menestyksellä? Tässä mailmantilanteessa työpaikan vaihto ei ole realistinen vaihtoehto.

Kiukkuatte kun erityisherkät tekevät numeroa herkkyydestään. Nyt kiukkuat kun pitäisikin tehdä jotain eikä vain yrittää sopeuetua. Hohhoijaa..

[/quote]

Valoherkkyys ja ääniherkkyys voivat olla oireita esim.hermostosairaudesta johon VOI hakea apua jos vaan haluaa (jos vielä korvatulpat ja kuulokkeetkin aiheuttavat voimakasta kipua, olisin itse ainakin jo hakeutunut tutkimuksiin). Sen sijaan ei voi olettaa että pelkällä itsediagnoosilla yksikään työyhteisö suostuu lukuisiin muutoksiin ja erityisjärjestelyihin, kyllä siihen vähän pitävämmät perustelut tarvitaan. Etenkään kun erityisherkkyys ei ole mikään diagnoosi eikä sairaus. Muutenhan myös työnantajalla olisi oikeus vaatia vaikka työsuhteen purkua koska erityisherkkä työntekijä ei sovellu ko.alalle.

[/quote]Eipä jää muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä kun ympäristö on joustamaton ja vihamielinen. Kenenkähän asenteessa on vikaa? Ei aina ole kyse lukuisista muutoksista vaan pienistä asioista jotka olisi helppo toteuttaa ja ne eivät aiheuttaisi kenellekään vaivaa. Mutta niin kauan kuin kaltaisiasi agressiivisia jyriä on niin tilanne on mahdoton.

Aiheesta olisi hedelmällisempää keskustella sitten kun HSP:n kieltäjät olisivat tutustuneet aiheeseen eivätkä tekisi ennakkopäätelmiä puutteellisen tiedon tai pelkän kuvitelman perusteella.

Mikään ei ole oikein? Erityisherkkä tekee ehdotuksia (pieniä) jotka lisäisivät hyvinvointia ja työtehoa. Ei kelpaa. Erityisherkkä yrittää sopeutua ja jopa muuttua. Ei kelpaa. Mitä jää jäljelle?

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:42"]

Aiheesta olisi hedelmällisempää keskustella sitten kun HSP:n kieltäjät olisivat tutustuneet aiheeseen eivätkä tekisi ennakkopäätelmiä puutteellisen tiedon tai pelkän kuvitelman perusteella.

[/quote]

Kyllä se amerikkalainen opus on luettuna ja siitä jäi päällimmäisenä mieleen hyviä ohjeita siihen miten erityisherkäksi luokiteltavat voivat selviytyä arjen haasteista paremmin ja oppia ymmärtämään omia tuntemuksiaan eikä niinkään se miten erityisherkkyydellä voi vaatia muilta erikoiskohtelua.mutta ollaan varmaan luettu sitten eri kirja ja tämäkin kommentti on valtavan vihamielinen.

Mulla erityisherkkänä on hyvä kokemus kuinka töissä halutaan ja saadan lisättyä kaikkien viihtyvyyttä ja sillä tietysti tehokkuutta ja yhteishenkeä. Muille oli yhdentekevää minkäväriset sisutustekstiilit meillä on, ne vaihdettiin räikeistä hillittyihin eikä kukaan kokenut että joutuu antamaan periksi tai joustamaan liikaa. Samoin loisteputkien käytöstä luovuttiin, muillakin valaisimilla saa tarpeeksi tehoa, taulut seinille sain järjestää niin että ne eivät aiheuttaneet häiritsevää efektiä, vastaavilla asioilla saatiin paljon parannettua eikä se ollut keneltäkään pois. Asiakkiltakin saatiin muuten palautetta viihtyvyydestä verrattuna entiseen. Miksi enemmistöperiaatteesta haluaa vängätä vastaan? Ei ne muutokset yleensä kenenkään toisen oloja huononna. Ilmeisesti minulla on harvinaiset fiksut työkaverit ja esimies.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:32"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 13:15"]

Tässä muutaman erityisherkän kokemuksia:

"Olen koko ikäni tuntenut olevani herkkä, erilainen kuin muut. Hitaampi lämpenemään uusille asioille, mutta kun kiinnostun jostain aiheesta, haluan tietää siitä kaiken. Mulla on ollut myös tunne, että multa puuttuu jonkinlainen suodatin ja imen kaikki ärsykkeet liian voimakkaina itseeni, mm. äänet, hajut, muiden tunnetilat, sosiaaliset jännitteet." -Maarit

"Ulkopuolisuuden tunteita ja erityistä inhoa kaikenlaisiin kilpailuihin, rajuihin leikkeihin sekä isoihin, metelöiviin joukkoihin olen tuntenut lapsuudesta asti. Negatiiviseen tai riitaisaan ilmapiiriin reagoin erittäin voimakkaasti kehollisesti sekä henkisesti. Nuorempana osallistuin tiiviissä kaveriporukoissa iltarientoihinkin, mutta vaikka en alkoholiin koskenut lainkaan, oli minulla aina porukan pahimmat ”krapulat”." -Tuula

"Lapsena oli vaikea samaistua samanikäisten ajatusmaailmaan ja intresseihin, ja koin usein tulevani paremmin toimeen vanhempien lasten tai aikuisten kanssa -- nämä kun olivat rauhallisempia, ajattelevaisempia ja vähemmän kiinnostuneita oudon tuntuisista, alati vaihtelevista sosiaalisista villityksistä.

Mielikuvitukseni oli aktiivinen, olin korostuneen empaattinen ja saatoin liikuttua

spontaanisti esimerkiksi tarinoista tai musiikista. Olin myös melko arka etenkin uusien

ihmisten parissa ja tarvitsin paljon omaa aikaa rauhoittumiseen ja pohdiskeluun.

Sosiaalisissa tilanteissa omaksuin yleensä vaistomaisesti mukautujan tai sovittelijan roolin.

Herkkyyttä tasapainottivat toisaalta vilkkaus ja uteliaisuus sekä itsepäisyys tietyissä

asioissa, jolloin muodostin välinpitämättömän ja torjuvan ulkokuoren." -Lassi

Itse arvelen olevani siinä mielessä hankala ympäristölleni, että itken niin helposti. Jos on jokin vaikea asia kerrottavana tai annetaan negatiivista palautetta, niin itken. Esimies kokee sen hankalaksi, kun luulisin ettei hän halua ketää erityisemmin itkettää. Ja vaikka kuinka päätän joka kerta etten enää ikinä aio itkeä töissä, niin eipä sille mitään mahda. On todella vaikeaa kirjoittaa sairauslomalappua jollekin, joka itkee silmät päästään läheisen kuolemaa tms. Aina tulee mieleen näky omasta lapsesta / äidistä / puolisosta tms. arkussa.

[/quote]Olen tuollainen ja ympäristön paineesta olen pakottanut itseni lopettamaan itkemisen ja kaikki tunteiden näyttämisen. Ilmeisesti minut nyt hyväksytään helpommin kun kukaan ei tiedä herkkyydestäni. Ainoa joka siitä kärsii olen minä. Jossain vaiheessa aina mitta täyttyy ja romahdan kun en jaksa enää esittää. En räjähtele muille vaan masennun ja käperryn itseeni, joudun sairaslomalle ja erakoidun, joskus jopa kuukausiksi. Mutta pääasia etten häiritse ja ärsytä muita olemuksellani ja persoonallani?

[/quote]

Ja mitä olet yrittänyt tehdä tilanteesi parantamiseksi?

[/quote]Olla näyttämättä tunteitani etten ärsytä, kestää tilanteita vaikka hammasta purren koska muutkin kestävät. En ole ehdottanut muutoksia etten loukkaa ketään mahdottomalla huomiohakuisuudellani. Sitähän te olette vaatineet erityisherkiltä tässä ketjussa, miksi se nyt ei olekaan tarpeeksi mielestänne?

[/quote]

eli siis ennemmin ympäristön täytyy muuttua kuin sinun etsiä aktiivisesti tietoa ja keinoja joiden avulla voisit kestää ko.tilanteita paremmin?ja mistä sinä tiedät mitä muut ajattelevat ja mitä hiljaisesti kestävät?ei erityisherkkyys ole mitenkään harvinaista,päinvastoin.

[/quote]No jos koko porukka hiljaisesti kestää ja salaa kärsii olisiko viisaampaa avat suunsa ja yhtyä siihen joka asian ääneen sanoo ja muutta se mikä muutettavissa on, kaikkien parhaaksi? Mikä ihmeen luterileinen mentaliteetti vallitsee, työssä tulee kärsiä ja uhrautua, en sano mitään, olen marttyyri..

Erityisherkkyys on 99% tapauksissa luulosairaus. 1 % on sitten aito mielenterveydellinen ongelma.

LL

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:36"]

Olen ollut jo pienenä (1970-luvulla) tutkittavana vaikka mistä, omituisten oireideni vuoksi. Ei löytynyt mitään neurologista eikä mitään muutakaan fyysistä vikaa. Yliherkkä oli silloin lääkärien antama diagnoosi.

Ei ainakaan muoti-ilmiöstä ollut kyse enkä pienenä lapsena osannut ajatella niin hienosti että olisin erityinen ja vaatisin erityiskohtelua.

[/quote]Tää ei oo mun kommentti mut kiinnostais tietää miten joku voi alapeukuttaa tätä? Et hyväksy lääkärin lausuntoa vai väität että kirjoittajalla ei tällaista taustaa ole?

Pitäväthän jotkut vieläkin esim kilpirauhassairauksia luulotautina ja huomion hakemisena.

AP kuvailee nyt huomionhakuista persoonaa.

Huomionhakuiset persoonat keksivät erilaisia syitä sille, miksi heidät täytyy noteerata. Keksitty erityisherkkyys on vielä pientä siihen verrattuna, mitä huomionhakuiset saattavat tehdä pysyäkseen huomion keskipisteenä. Eräs tuttuni lavasti kidnappauksensa teini-ikäisenä.

Ja sitten yhden kaverisi perusteella leimaat kaikki erityisherkät huomiontavoittelijoiksi.