Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
työkaveria ei kiinnosta tutustua
08.08.2021 |
Mikä tätä miestä vaivaa kun ei halua tutustua kunnolla työkavereihinsa? Puhuu pelkästään työhön liittyvää ja muuta small-talkia kuten säästä jne. Aina kun kysytään esim. miten viikonloppu meni niin vastaa yhdellä sanalla korkeintaan, että "hyvin".
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Itse en vain koe samanlaisuuden tunnetta niiden yksipuolisten keskustelujen ympärillä: ”öhöhöhöhö, kävin viikonloppuna vähä panee, vedin viikonloppuna viis laatikkoo kaljaa ku olis pitäny laittaa autoo, öhöhöhöö, vedin kaverin bemarin lunariin ku vähä lainasin sitä, öhöhöhöö!
Yritä siinä metelissä vetää sitä ruokaa naamariin samalla. Sitten pidetään tosikkona, kun haluaa istua siellä nurkassa itsekseen.
No eihän tuollaisissa spurgu-työpaikoissa ole lupa muuta odottaakaan, kuin tuollaista paskaa. Ihan terve reaktio vetäytyä kuoreensa. Mutta on olemassa sellaisiakin työpaikkoja, jossa tuollaiset puheet ei ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittavia moiset aikaa vievät juoruilut. Itse syön lounaaksi voileivän työpöydän ääressä, jätän kaikki kahvittelusessiot väliin ja lähden töistä kotiin jo ennen klo 15
Miksi sinä koet että työkavereitten juttelu kanssa olisi juoruilua eikä normaalia keskustelua?
Miksi ajattelet, että olisin lainkaan kiinnostunut jostain tyhjänpäiväisestä normaalista keskustelusta? Käyn töissä, jotta voin maksaa vuokrani, ruuan ja harrastukseni.
Työaikana sinä voit myös keskustella niistä harrastuksistasi työkavereittesi, jos olet vaivautunut kertomaan mistä olet kiinnostunut. Joku työkaveri saattaa tietää ja olla kiinnostunut juuri siitä samasta tietokonepelistä, rockbändistä, jalkapalloseurasta tai muusta harrastuksesta kuin sinäkin.
Oman kokemuksenii mukaan ne joilla ei ole omaa elämää ovat kaikista uteliaimpia toisista tyyöpaikalla. Erityisesti koskee naisia ja sellaisia sellaisia naisia, joista näkee sadan metrin päähän että ei ole omaa ukkoa tai oma parisuhde surkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää ihmettele miten moni täällä itkee kun ei löydä seurustelukumppania eikä ole ystäviä. Jos olette tosiaan sitä mieltä ettei työkavereille tarvitse jutella niin tuskin olette kovin puoleensavetäviä persoonia vapaa-ajallakaan.
Työelämä on joillekin vain TYÖELÄMÄ, ja työkaverit vain TYÖKAVEREITA.
Yksityiselämä sitten on taas YKSITYISELÄMÄ, ja siellä muodostetut suhteet ym. kuuluvat YKSITYISELÄMÄÄN.
Kaikilla ei ole tarvetta sotkea niitä mitenkään keskenään, eikä tuoda yksityistä puoltaan työkavereille.
Ymmärrän, että rotankikkareen kokoisille aivoille on haastavaa tätä eroa käsittää ...
Ja jos on vielä tottunut tunkemaan itsensä toisten yksityiselämään, sekä yksityisasioihin työpaikallakin ..
Voi teitä sosiaalisesti lahjattomia. On muitakin vaihtoehtoja kuin avautua yksityiselämästä.
Sivistyneissä maissa kuten Ranskassa lapset kasvatetaan keskustelutaitoisiksi. Pelkkä joo ei kelpaa. Vastaukseksi toisen kommenttiin pitää aina sanoa jotain mikä kantaa keskustelua eteenpäin.
Kukin toki tyylillään. Työpaikalla vietetään paljon aikaa. Itse tykkään olla kiva myös työpaikalla. En silti kerro yksityisasioitani enkä halua viettää vapaa-aikaa työkavereiden kanssa.
Jos se sinun silmissäsi tekee minusta, itsellesi täysin ventovieraasta ihmisestä, sosiaalisesti lahjattoman, etten ole liiemmälti kiinnostunut kommunikoimaan työkavereideni kanssa yhtään sen enempää, kuin on työpäivän aikana pakko, ja haluan pitää yksityisen minäni, samoin yksityisasiani yksityisinä, niin sitten olen ...
Toisaalta, eikös se ole vaan hyvä juttu ... ? ... Erotut sitten sinäkin, edes joskus, eduksesi ... ? ...
En ole edellinen kommentoija , mut hän kirjoitti "On muitakin vaihtoehtoja kuin avautua yksityiselämästä." Eli voi jutella työkavereiden kanssa muuta mukavaa eikä tarvii kertoa omasta yksityiselämästään mitään.
Mutta ei omasta elämästä kertominen tarkoita että kertoo kaiken, jos työkaveri kysyy mitä teit vapaalla niin voi esim vastata
Kävin Linnanmäellä, joo oli ihan kivaa, oli kiva sää olla ulkona.
Ei tarvii kertoa kaikkea linnanmäkireissusta tyyliin " menin sinne bussilla se ja se ja kävin näissä laitteissa, mukana oli isä, äiti, lapset, koira, undulaatti, söin sitä tä ja tota ja kun olin siinä yhessä laitteessa vatsa meni sekasin ja juoksin vessaan ja kaaduin ja en ehtinyt loppuillan pesin housuja ja sit menin ostaa uudet housut ja ostin muuten vielä nämä (tässä kohtaa näytät kuvia kännykästä uusista vaatteista).
Vähän huumoria.
Mä olen ollut ujo ja olen intovertimpi, joten en ole itse mikään hölösuu, mut en tuppisuukaan. On muitakin vaihtoehtoja kuin tuppisuu ja hölösuu. Kerro vähän, mut älä kaikkee, ei sekään oo kiva jos työkaveri kertoo kaiken esim omista vatsanväänteistään.
Jos olit lintsillä sano et olit siellä(jos tahdot kertoa), mut ei tarvii kertoo et kävit vessassa siellä.
Ainakin naisena voi olla kuormittavaa, kun runsaalla työkokemuksella on tullut valittua vaatimattoman nimikkeisiin töihin, joita teen ahkerasti ja osaavasti, kuten moni muukin tiimissä. Sitten jos kertoo vapaa-ajastaan, naispomo saattaa sovinistisesti tulkita, että siinä se bimbo kertoo vain vapaalla tekemästään. Vaikka olisin kertonut myös töistä, mutta kun työnimike ei siitä ylene. Ja ellei kerro, voidaan kokenutta yrittää nujertaa siitä, että on varmaan vapaa-ajalla elämätön. No en ole, eikä vikaa ole aloitteellisuudessa tai huonossa työskentelyssä vaan ihan siinä, ettei kokeneena ole palkattu ylempiin töihin. Parempiin töihin saatetaan sitten palkata joku reilu parikymppinen, jonka juttuja töistä ja vapaa-ajasta pomo sitten kuuntelee arvostuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä nuo työpaikan antisosiaaliset ovat muussakin elämässä niitä, jotka haluavat elää omassa purkissaan muitakin läheisiä kahlehtien. Niitä, jotka eivät päästä miestään tämän kavereiden kanssa mökkiviikonlopulle jne.
Minä puhun kissoistani ja puutarhanhoidosta, kun olen tuollaisessa työporukassa missä odotetaan avautumista. Yksityiselämäni ja ihmissuhteeni ovat sen sijaan oma asiani, enkä halua jakaa niistä siivuakaan kahvihuoneen haaskalintujen nokittavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koen lähinnä häiritseväksi,kun joku työpaikalla kertoo viikonlopustaan kuinka ollut esim juomassa eikä muista koko vklp mitään. Ikävä kyllä tuollainen muuttaa minun käsitystä ihmisestä,kun itse vietän vapaa-aikani urheillen ja pyrin mahdollisimman terveelliseen elämään. Huomasin myös kun joskus mainitsin kysyttäessä käyneeni 10km lenkillä tunsin,että nämä ryyppääjät vitsailivat asiasta keskenään ja sanoivat,että elänpä kurinalaista elämää.
Ihmiset ovat erilaisia ja ikävä kyllä kokemani perusteella olisi parempi puhua vain työasioista töissä. :)
Mitäs ihmeellistä siinä on? Olen mies hoitoalalla enkä minäkään halua tutustua työkavereihin. En edes halua puhua heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse runkkasin koko viikonlopun fleslightini kanssa. En mielellään kerro tästä työpaikan kahvipöydässä.
Eli kun kysytään miten viikonloppu meni niin vastaan "hyvin meni". Ja sitten töiden ääreen.
Lopettaiskohan ne kyselyn jos vastaus olis tämä. Pitääkin kokeilla 😂
ite kans vihaan näitä utelijoita ja muka hauskoja TYÖkavereita jokka änkee melkei syliin asti ja heittää erittäin EI hauskoja vitsejä! yhteiset kahvitauot yhtä painajaista AINA samat lätinät ja pinttyneet, HOX HOX, lomille lompsis, soijjaa pukkaa, jaksaa jaksaa heitot työn ohessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vihaan työtäni eikä minulla mitään yhteistä työkaverieni kanssa. IT-alalla kaikki muut ovat jotain totaalinörttejä ketä kiinnostaa tietokoneet, tekniikka jne. Itse teen tätä paskaa pelkästään rahasta.
Oletko harkinnut alan vaihtoa semmoisia hommiin mistä itse aidosti pidät, jos olet kerran noin vieraantunut nykyisessä työssäsi? Vaikka vähemmällä rahalla, mutta paremmalla motivaatiolla.
Olen harkinnut ja tulen niin myös tekemään 1-2 vuoden päästä. Tällä hetkellä kerään rahaa maailmanympärimatkaan. Sen jälkeen alkaa uusi ura. En tosin tiedä yhtään mitä se olisi...Olisiko vaikka olutpanimossa töitä DevOps osaajalle
No ok ymmärrän että miksi taistelet siellä, nuo on kovapalkkaisia ja arvostettuja hommia tosiaan. Miksi kouluttautua tuollaiselle alalle jos se ei vaan kiinnosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää ihmettele miten moni täällä itkee kun ei löydä seurustelukumppania eikä ole ystäviä. Jos olette tosiaan sitä mieltä ettei työkavereille tarvitse jutella niin tuskin olette kovin puoleensavetäviä persoonia vapaa-ajallakaan.
Työelämä on joillekin vain TYÖELÄMÄ, ja työkaverit vain TYÖKAVEREITA.
Yksityiselämä sitten on taas YKSITYISELÄMÄ, ja siellä muodostetut suhteet ym. kuuluvat YKSITYISELÄMÄÄN.
Kaikilla ei ole tarvetta sotkea niitä mitenkään keskenään, eikä tuoda yksityistä puoltaan työkavereille.
Ymmärrän, että rotankikkareen kokoisille aivoille on haastavaa tätä eroa käsittää ...
Ja jos on vielä tottunut tunkemaan itsensä toisten yksityiselämään, sekä yksityisasioihin työpaikallakin ..
Voi teitä sosiaalisesti lahjattomia. On muitakin vaihtoehtoja kuin avautua yksityiselämästä.
Sivistyneissä maissa kuten Ranskassa lapset kasvatetaan keskustelutaitoisiksi. Pelkkä joo ei kelpaa. Vastaukseksi toisen kommenttiin pitää aina sanoa jotain mikä kantaa keskustelua eteenpäin.
Kukin toki tyylillään. Työpaikalla vietetään paljon aikaa. Itse tykkään olla kiva myös työpaikalla. En silti kerro yksityisasioitani enkä halua viettää vapaa-aikaa työkavereiden kanssa.
Jos se sinun silmissäsi tekee minusta, itsellesi täysin ventovieraasta ihmisestä, sosiaalisesti lahjattoman, etten ole liiemmälti kiinnostunut kommunikoimaan työkavereideni kanssa yhtään sen enempää, kuin on työpäivän aikana pakko, ja haluan pitää yksityisen minäni, samoin yksityisasiani yksityisinä, niin sitten olen ...
Toisaalta, eikös se ole vaan hyvä juttu ... ? ... Erotut sitten sinäkin, edes joskus, eduksesi ... ? ...
En ole edellinen kommentoija , mut hän kirjoitti "On muitakin vaihtoehtoja kuin avautua yksityiselämästä." Eli voi jutella työkavereiden kanssa muuta mukavaa eikä tarvii kertoa omasta yksityiselämästään mitään.
Mutta ei omasta elämästä kertominen tarkoita että kertoo kaiken, jos työkaveri kysyy mitä teit vapaalla niin voi esim vastata
Kävin Linnanmäellä, joo oli ihan kivaa, oli kiva sää olla ulkona.
Ei tarvii kertoa kaikkea linnanmäkireissusta tyyliin " menin sinne bussilla se ja se ja kävin näissä laitteissa, mukana oli isä, äiti, lapset, koira, undulaatti, söin sitä tä ja tota ja kun olin siinä yhessä laitteessa vatsa meni sekasin ja juoksin vessaan ja kaaduin ja en ehtinyt loppuillan pesin housuja ja sit menin ostaa uudet housut ja ostin muuten vielä nämä (tässä kohtaa näytät kuvia kännykästä uusista vaatteista).
Vähän huumoria.
Mä olen ollut ujo ja olen intovertimpi, joten en ole itse mikään hölösuu, mut en tuppisuukaan. On muitakin vaihtoehtoja kuin tuppisuu ja hölösuu. Kerro vähän, mut älä kaikkee, ei sekään oo kiva jos työkaveri kertoo kaiken esim omista vatsanväänteistään.
Jos olit lintsillä sano et olit siellä(jos tahdot kertoa), mut ei tarvii kertoo et kävit vessassa siellä.
En ole pätkääkään kiinnostunut kommunikoimaan yhtään enempää, kuin on pakko.
Ei tipu, eikä lirise tippaakaan informaatiota yksityisasioistani, ei menemisistä, eikä tulemisista.
Yksityselämäni on omani, sekä niiden, jotka siihen kuuluvat.
Töissä olen töissä, ja työkaverit ovat vain työkavereita. Enempää en heistä halua, enkä tarvitse.
Ajatelkoon kuka, mitä ikinä lystää ...
Not my monkeys, not my show ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muakaan kiinnosta työpaikalla kehenkään tutustua. Työssä käydään jotta saadaan rahaa ja that's it. Kaverit on muualla.
Sen kerran kun sain tietää että musta juorutaan töissä kun olin todella kuormittavassa elämäntilanteessa, vedin kovat rajat. En kerro kenellekään mitään itsestäni tai tekemisistäni ja pyrin välttelemään tilanteita, joissa kukaan pääsee utelemaan mitään yksityiselämästäni. Työasiat hoidan näennäisellä ystävällisyydellä.
Vttu täällä on ihmeellistä porukkaa. Se, että viihtyy työporukassa ja siellä on hyvä henki, niin tuntuu olevan suunnilleen joku rikos 😂 Kyllä minäkin ihmettelen niitä joille työyhteisössä oleminen voi olla noin vaikeaa. Syökää vaikka mielialalääkkeitä, ties vaikka piristyisitte.
Minä en ainakaan halua avautua työkavereille sen enempää elämästäni, kun siinä tulisi pakollakin esille asioita jotka eivät näille oikeastaan kuulu tippaakaan. Mm. sairaus josta ei tiedä kuin ihan läheisimmät ystäväni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vihaan työtäni eikä minulla mitään yhteistä työkaverieni kanssa. IT-alalla kaikki muut ovat jotain totaalinörttejä ketä kiinnostaa tietokoneet, tekniikka jne. Itse teen tätä paskaa pelkästään rahasta.
Oletko harkinnut alan vaihtoa semmoisia hommiin mistä itse aidosti pidät, jos olet kerran noin vieraantunut nykyisessä työssäsi? Vaikka vähemmällä rahalla, mutta paremmalla motivaatiolla.
Olen harkinnut ja tulen niin myös tekemään 1-2 vuoden päästä. Tällä hetkellä kerään rahaa maailmanympärimatkaan. Sen jälkeen alkaa uusi ura. En tosin tiedä yhtään mitä se olisi...Olisiko vaikka olutpanimossa töitä DevOps osaajalle
No ok ymmärrän että miksi taistelet siellä, nuo on kovapalkkaisia ja arvostettuja hommia tosiaan. Miksi kouluttautua tuollaiselle alalle jos se ei vaan kiinnosta?
Kun olin nuori niin lähipiirissäni kaikki oli juuri näitä palstaltakin tuttuja "älä vaan opiskele mitään historiaa, kirjallisuutta tai muuta hömppää, mene tkk:lle niin saat kunnon uran ja työn." Nyt olen sitten saanut sen kunnon hyväpalkkaisen teknisen työn ja olen masentuneempi kuin koskaan. Nuoruuden tarjoilijan työtkin olivat mukavaa puuhaa tähän verrattuna.
Ihmiset ovat erilaisia. Mitä nopeammin tämän hyväksyy sen paremmin sulla menee.
Alue: Aihe vapaa
Hän: Mitä teit viikonloppuna?
Minä: Trollasin vauva-palstalla
Hän: ...
Minä: ;)