Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
työkaveria ei kiinnosta tutustua
08.08.2021 |
Mikä tätä miestä vaivaa kun ei halua tutustua kunnolla työkavereihinsa? Puhuu pelkästään työhön liittyvää ja muuta small-talkia kuten säästä jne. Aina kun kysytään esim. miten viikonloppu meni niin vastaa yhdellä sanalla korkeintaan, että "hyvin".
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Voi kun työelämässä otettais huomioon ettei kaikki ole ekstroverttejä! 😔 Vaan kun ei, kaikkien täytyy olla niin yltiösosiaalisia. Ja auta armias kun introvertti eksyy työporukkaan, tulee just tällaisia kummasteluja että mikähän sitä vaivaa kun ei juttele! Aaaaargh.
Sitten kun joku alkaa vielä virnistellen kiusaamaan ja härnäämään tällaista ihmistä, tökitään sormella kerro nyt jotain itsestäsi, mitä teet vloppuna, mitä ajattelet kerrokerro!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhosin työelämässä väkinäisiä kahvitteluhetkiä (=juoruiluhetkiä). Kirsikkana kakun päällä ryhmäyttämispäivät, tykypäivät ynnä muut. Ei kiinnostanut mielistellä muille.
Nykyään olenkin yrittäjä, ei oo murhetta työkavereista!
Miten joku voi kokea, että kaikki työpaikan tilaisuudet on jotain muiden mielistelytilaisuuksia...
Onko se muka niin ihmeellistä, että joidenkin ihmisten mielestä kaikki nuo tapahtumat ovat vaan epämiellyttäviä ja tuntuvat pakkopullalta? Siellä sitten tekohymyillään, tullaan toimeen muiden kanssa ja samalla vilkuillaan kelloa ja toivotaan, että homma on nopeasti ohi.
Mä en enää ihmettele miten moni täällä itkee kun ei löydä seurustelukumppania eikä ole ystäviä. Jos olette tosiaan sitä mieltä ettei työkavereille tarvitse jutella niin tuskin olette kovin puoleensavetäviä persoonia vapaa-ajallakaan.
Työpaikallani myös 4kymppinen mies mikä varsinainen maanvaiva. Kokoajan tekee tikusta asiaa ja haluaisi vielä vapaa-ajallakin viettää aikaa. Baariin ryyppäämään kysynyt useasti. Olen suoraan sanonut etten halua nähdä työkavereitani vapaa-ajalla. Enkä ole antanut puhelinnumeroani vaikka monesti kysynyt, facebookissa hylkään kaveripyynnöt. Ei työpaikalla ole pakko kaikkien kanssa olla kaveri.
M34
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää ihmettele miten moni täällä itkee kun ei löydä seurustelukumppania eikä ole ystäviä. Jos olette tosiaan sitä mieltä ettei työkavereille tarvitse jutella niin tuskin olette kovin puoleensavetäviä persoonia vapaa-ajallakaan.
Työelämä on joillekin vain TYÖELÄMÄ, ja työkaverit vain TYÖKAVEREITA.
Yksityiselämä sitten on taas YKSITYISELÄMÄ, ja siellä muodostetut suhteet ym. kuuluvat YKSITYISELÄMÄÄN.
Kaikilla ei ole tarvetta sotkea niitä mitenkään keskenään, eikä tuoda yksityistä puoltaan työkavereille.
Ymmärrän, että rotankikkareen kokoisille aivoille on haastavaa tätä eroa käsittää ...
Ja jos on vielä tottunut tunkemaan itsensä toisten yksityiselämään, sekä yksityisasioihin työpaikallakin ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää ihmettele miten moni täällä itkee kun ei löydä seurustelukumppania eikä ole ystäviä. Jos olette tosiaan sitä mieltä ettei työkavereille tarvitse jutella niin tuskin olette kovin puoleensavetäviä persoonia vapaa-ajallakaan.
Toisin kuin sulle, mulle ei puoleensavetävyys työpaikalla ole tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää ihmettele miten moni täällä itkee kun ei löydä seurustelukumppania eikä ole ystäviä. Jos olette tosiaan sitä mieltä ettei työkavereille tarvitse jutella niin tuskin olette kovin puoleensavetäviä persoonia vapaa-ajallakaan.
Työelämä on joillekin vain TYÖELÄMÄ, ja työkaverit vain TYÖKAVEREITA.
Yksityiselämä sitten on taas YKSITYISELÄMÄ, ja siellä muodostetut suhteet ym. kuuluvat YKSITYISELÄMÄÄN.
Kaikilla ei ole tarvetta sotkea niitä mitenkään keskenään, eikä tuoda yksityistä puoltaan työkavereille.
Ymmärrän, että rotankikkareen kokoisille aivoille on haastavaa tätä eroa käsittää ...
Ja jos on vielä tottunut tunkemaan itsensä toisten yksityiselämään, sekä yksityisasioihin työpaikallakin ..
Voi teitä sosiaalisesti lahjattomia. On muitakin vaihtoehtoja kuin avautua yksityiselämästä.
Sivistyneissä maissa kuten Ranskassa lapset kasvatetaan keskustelutaitoisiksi. Pelkkä joo ei kelpaa. Vastaukseksi toisen kommenttiin pitää aina sanoa jotain mikä kantaa keskustelua eteenpäin.
Kukin toki tyylillään. Työpaikalla vietetään paljon aikaa. Itse tykkään olla kiva myös työpaikalla. En silti kerro yksityisasioitani enkä halua viettää vapaa-aikaa työkavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti lähinnä säälin ihmisiä, joilla on niin paska työilmapiiri, mitä täältäkin saa lukea. Me vietetään joskus satunnaisesti työporukan kans iltamia ihan viikonloppuvapaillakin ja kaikilla on hauskaa. On niin hyviä tyyppejä, että joskus viihdytään yhdessä työajan ulkopuolellakin. Sama oli myös edellisessä työpaikassani. Työkavereista tulee monesti parempia kavereita kuin niistä vanhoista "siviilikavereista", koska työkavereita näkee säännöllisesti ja se suhde tätä kautta säilyy.
Todellakin säälin niitä, joilla työpaikka on vain kylmä työpaikka. Tosin siinä kohtaa näen vikaa olevan jo henkilön sosiaalisissa taidoissakin. Sosiaaliset taidot ovat myös yksi älykkyyden muoto ja kaikki eivät voi olla silläkään saralla niitä ruudinkeksijöitä.
onhan se outoa. herää kysymys että, onko jotakin salattavaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää ihmettele miten moni täällä itkee kun ei löydä seurustelukumppania eikä ole ystäviä. Jos olette tosiaan sitä mieltä ettei työkavereille tarvitse jutella niin tuskin olette kovin puoleensavetäviä persoonia vapaa-ajallakaan.
Työelämä on joillekin vain TYÖELÄMÄ, ja työkaverit vain TYÖKAVEREITA.
Yksityiselämä sitten on taas YKSITYISELÄMÄ, ja siellä muodostetut suhteet ym. kuuluvat YKSITYISELÄMÄÄN.
Kaikilla ei ole tarvetta sotkea niitä mitenkään keskenään, eikä tuoda yksityistä puoltaan työkavereille.
Ymmärrän, että rotankikkareen kokoisille aivoille on haastavaa tätä eroa käsittää ...
Ja jos on vielä tottunut tunkemaan itsensä toisten yksityiselämään, sekä yksityisasioihin työpaikallakin ..
Voi teitä sosiaalisesti lahjattomia. On muitakin vaihtoehtoja kuin avautua yksityiselämästä.
Sivistyneissä maissa kuten Ranskassa lapset kasvatetaan keskustelutaitoisiksi. Pelkkä joo ei kelpaa. Vastaukseksi toisen kommenttiin pitää aina sanoa jotain mikä kantaa keskustelua eteenpäin.
Kukin toki tyylillään. Työpaikalla vietetään paljon aikaa. Itse tykkään olla kiva myös työpaikalla. En silti kerro yksityisasioitani enkä halua viettää vapaa-aikaa työkavereiden kanssa.
Jos se sinun silmissäsi tekee minusta, itsellesi täysin ventovieraasta ihmisestä, sosiaalisesti lahjattoman, etten ole liiemmälti kiinnostunut kommunikoimaan työkavereideni kanssa yhtään sen enempää, kuin on työpäivän aikana pakko, ja haluan pitää yksityisen minäni, samoin yksityisasiani yksityisinä, niin sitten olen ...
Toisaalta, eikös se ole vaan hyvä juttu ... ? ... Erotut sitten sinäkin, edes joskus, eduksesi ... ? ...
Itse kyllä väännän small talkia jatkuvasti urheilusta, ruuasta, säästä, teknologiasta, politiikasta, matkailusta jne. Yksityiselämästäni en sen sijaan mielellään puhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti lähinnä säälin ihmisiä, joilla on niin paska työilmapiiri, mitä täältäkin saa lukea. Me vietetään joskus satunnaisesti työporukan kans iltamia ihan viikonloppuvapaillakin ja kaikilla on hauskaa. On niin hyviä tyyppejä, että joskus viihdytään yhdessä työajan ulkopuolellakin. Sama oli myös edellisessä työpaikassani. Työkavereista tulee monesti parempia kavereita kuin niistä vanhoista "siviilikavereista", koska työkavereita näkee säännöllisesti ja se suhde tätä kautta säilyy.
Todellakin säälin niitä, joilla työpaikka on vain kylmä työpaikka. Tosin siinä kohtaa näen vikaa olevan jo henkilön sosiaalisissa taidoissakin. Sosiaaliset taidot ovat myös yksi älykkyyden muoto ja kaikki eivät voi olla silläkään saralla niitä ruudinkeksijöitä.
"hyviä tyyppejä" 🤮
En minä ainakaan keksisi mitään sanottavaa viikonlopustani. Kattelin Netflixiä, silitin kissaa, kävin puistossa kävelyllä. Siinäpä se. Ei kiinnosta ketään, ja pahimmillaan toiset alkavat kysellä, että eikö sulla ole ketään kaveria tai harrastuksia. (On kyllä mutta kaikki on arki-iltoina.)
Joku työkaveri kysyi, miten jaksan elämääni, kun en tee ikinä mitään. Tämmöiselle tyypille en edes halua kertoa, mitä kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...?... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää ihmettele miten moni täällä itkee kun ei löydä seurustelukumppania eikä ole ystäviä. Jos olette tosiaan sitä mieltä ettei työkavereille tarvitse jutella niin tuskin olette kovin puoleensavetäviä persoonia vapaa-ajallakaan.
Työelämä on joillekin vain TYÖELÄMÄ, ja työkaverit vain TYÖKAVEREITA.
Yksityiselämä sitten on taas YKSITYISELÄMÄ, ja siellä muodostetut suhteet ym. kuuluvat YKSITYISELÄMÄÄN.
Kaikilla ei ole tarvetta sotkea niitä mitenkään keskenään, eikä tuoda yksityistä puoltaan työkavereille.
Ymmärrän, että rotankikkareen kokoisille aivoille on haastavaa tätä eroa käsittää ...
Ja jos on vielä tottunut tunkemaan itsensä toisten yksityiselämään, sekä yksityisasioihin työpaikallakin ..
Voi teitä sosiaalisesti lahjattomia. On muitakin vaihtoehtoja kuin avautua yksityiselämästä.
Sivistyneissä maissa kuten Ranskassa lapset kasvatetaan keskustelutaitoisiksi. Pelkkä joo ei kelpaa. Vastaukseksi toisen kommenttiin pitää aina sanoa jotain mikä kantaa keskustelua eteenpäin.
Kukin toki tyylillään. Työpaikalla vietetään paljon aikaa. Itse tykkään olla kiva myös työpaikalla. En silti kerro yksityisasioitani enkä halua viettää vapaa-aikaa työkavereiden kanssa.
Jos se sinun silmissäsi tekee minusta, itsellesi täysin ventovieraasta ihmisestä, sosiaalisesti lahjattoman, etten ole liiemmälti kiinnostunut kommunikoimaan työkavereideni kanssa yhtään sen enempää, kuin on työpäivän aikana pakko, ja haluan pitää yksityisen minäni, samoin yksityisasiani yksityisinä, niin sitten olen ...
Toisaalta, eikös se ole vaan hyvä juttu ... ? ... Erotut sitten sinäkin, edes joskus, eduksesi ... ? ...
Jo pelkästään kirjoitustaidostasi ilmenee, ettet ole täyspäinen.
Kiitos.
Taas pääsit erottumaan eduksesi ☺️👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti lähinnä säälin ihmisiä, joilla on niin paska työilmapiiri, mitä täältäkin saa lukea. Me vietetään joskus satunnaisesti työporukan kans iltamia ihan viikonloppuvapaillakin ja kaikilla on hauskaa. On niin hyviä tyyppejä, että joskus viihdytään yhdessä työajan ulkopuolellakin. Sama oli myös edellisessä työpaikassani. Työkavereista tulee monesti parempia kavereita kuin niistä vanhoista "siviilikavereista", koska työkavereita näkee säännöllisesti ja se suhde tätä kautta säilyy.
Todellakin säälin niitä, joilla työpaikka on vain kylmä työpaikka. Tosin siinä kohtaa näen vikaa olevan jo henkilön sosiaalisissa taidoissakin. Sosiaaliset taidot ovat myös yksi älykkyyden muoto ja kaikki eivät voi olla silläkään saralla niitä ruudinkeksijöitä.
Olen osittain samaa mieltä. Kyllä työpaikan viihtyvyyteen vaikuttaa paljon se, että edes muutama työkaveri on jollakin tasolla samanhenkinen. En minä nyt sano että siellä on pakko kaveerata jos ei tosiaan huvita, mutta onhan se nyt todella ankeaa jos kaikki vaan istuvat hiljaa eikä ikinä voi puhua mistään muusta kuin nimenomaan työhön liittyvistä asioista. Itse ainakin tykkään olla sosiaalinen ja jutella muistakin jutuista kuin niistä työasioista ja olen törmännyt duunikavereihin joiden kanssa natsaa muutenkin kuin sen työn puolesta. Kiva puhua vaikka musiikista tai mistä nyt milloinkin. Työpaikka taitaakin olla aikuisiällä niitä harvoja paikkoja, joista voi löytää uusia ystävyyksiä. Ei sitä pidä paheksua - edes niiden, jotka eivät halua kaveerata tai olla sosiaalisia. Heillä on siihen oikeus, mutta itselläni on oikeus olla omanlaiseni ja tykätä olla sosiaalinen.
Muakin ärsyttää sellaiset vässykkä-ihmiset jotka hymyilevät taukkina hiljaa ilman että puhuvat mitään tai antavat itsestään mitään... odottavat vain että toinen tekee aloitteen. Onhan se tyhmää ja tylsää kun toinen vain puhuu vieressä ja toinen on tuppisuu.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan keksisi mitään sanottavaa viikonlopustani. Kattelin Netflixiä, silitin kissaa, kävin puistossa kävelyllä. Siinäpä se. Ei kiinnosta ketään, ja pahimmillaan toiset alkavat kysellä, että eikö sulla ole ketään kaveria tai harrastuksia. (On kyllä mutta kaikki on arki-iltoina.)
Joku työkaveri kysyi, miten jaksan elämääni, kun en tee ikinä mitään. Tämmöiselle tyypille en edes halua kertoa, mitä kuuluu.
Jestas mikä moukka. Ei tulisi mielenkään esittää tällaista kysymystä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Muakin ärsyttää sellaiset vässykkä-ihmiset jotka hymyilevät taukkina hiljaa ilman että puhuvat mitään tai antavat itsestään mitään... odottavat vain että toinen tekee aloitteen. Onhan se tyhmää ja tylsää kun toinen vain puhuu vieressä ja toinen on tuppisuu.
Itse en kyllä odota, että toinen tekee aloitteen. Enemmänkin toivon, että se toinen lopettaa puhumisen ja unohtaa olemassaoloni. Sitten saan taas olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti lähinnä säälin ihmisiä, joilla on niin paska työilmapiiri, mitä täältäkin saa lukea. Me vietetään joskus satunnaisesti työporukan kans iltamia ihan viikonloppuvapaillakin ja kaikilla on hauskaa. On niin hyviä tyyppejä, että joskus viihdytään yhdessä työajan ulkopuolellakin. Sama oli myös edellisessä työpaikassani. Työkavereista tulee monesti parempia kavereita kuin niistä vanhoista "siviilikavereista", koska työkavereita näkee säännöllisesti ja se suhde tätä kautta säilyy.
Todellakin säälin niitä, joilla työpaikka on vain kylmä työpaikka. Tosin siinä kohtaa näen vikaa olevan jo henkilön sosiaalisissa taidoissakin. Sosiaaliset taidot ovat myös yksi älykkyyden muoto ja kaikki eivät voi olla silläkään saralla niitä ruudinkeksijöitä.
Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä ja sinun työkaverisi. Hieman enemmän empatiakykyä saisi olla, että ymmärtäisit tämän.
Monella on vapaa-ajalla jo ihan riittävästi tuttuja ja rakkaita ystäviä, perheenjäseniä ja sukulaisia. Ei ehdi enää tutustua uusiin ihmisiin vain sillä perusteella, että ollaan samassa työpaikassa.
Sinun työporukassasikin saattaa olla ihmisiä, jotka kokevat sosialisoinnin raskaana, mutta eivät kehtaa kieltääkään, koska kaikki muutkin osallistuvat siihen. Riittää että on vähän eri huumorintaju tai kiinnostuksen kohteet. Vaikea uskoa, että kaikki ovat niitä "hyviä tyyppejä" joilla on hauskaa yhdessä.
Alue: Aihe vapaa
Varmaan riippuu työpaikasta miten jurous koetaan. Jos kyseessä on vain paikka jossa jokainen käy suorittamassa oman yksilöllisen työsuorituksensa ilman että tarvitsee kommunikoida muiden kanssa, niin samahan se sitten on tuleeko toimeen työkavereiden kanssa vai ei.
Toisissa paikoissa tarvitsee tehdä tiimityötä ja luottaa siihen että toinen kuuntelee ja ymmärtää ja on mukana hommassa. Se sujuu helpommin kun on hiukan luotu yhteishenkeä työhön liittymättömällä jutustelulla. Ei tarvitse kertoa kuinka menee puolison kanssa, voi jutella vaikka päivän uutisaiheista kevyellä tasolla.