työkaveria ei kiinnosta tutustua

Olen käsittääkseni tuollainen umpimielinen jurottaja työkavereideni silmissä. Teen työni, tauot selailen kännykkää ja osallistun keskusteluihin harvakseltaan.

Koen, ettei mun elämä ole niin erikoisen vinkeetä että siitä kannattaa leukojaan louskuttaa. Vapaa-aikani vietän lähinnä puutarhassa möyrien tai novelleja pöytälaatikkoon rustaten. Muilla tuntuu riittävän menoa ja meininkiä reissujen ja muodikkaiden harrastusten parissa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti lähinnä säälin ihmisiä, joilla on niin paska työilmapiiri, mitä täältäkin saa lukea. Me vietetään joskus satunnaisesti työporukan kans iltamia ihan viikonloppuvapaillakin ja kaikilla on hauskaa. On niin hyviä tyyppejä, että joskus viihdytään yhdessä työajan ulkopuolellakin. Sama oli myös edellisessä työpaikassani. Työkavereista tulee monesti parempia kavereita kuin niistä vanhoista "siviilikavereista", koska työkavereita näkee säännöllisesti ja se suhde tätä kautta säilyy.

Todellakin säälin niitä, joilla työpaikka on vain kylmä työpaikka. Tosin siinä kohtaa näen vikaa olevan jo henkilön sosiaalisissa taidoissakin. Sosiaaliset taidot ovat myös yksi älykkyyden muoto ja kaikki eivät voi olla silläkään saralla niitä ruudinkeksijöitä.

"hyviä tyyppejä" 🤮

Jotkut tulee toimeen työkavereiden kanssa. Joillekin vajakeille tämä saattaa tulla yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti lähinnä säälin ihmisiä, joilla on niin paska työilmapiiri, mitä täältäkin saa lukea. Me vietetään joskus satunnaisesti työporukan kans iltamia ihan viikonloppuvapaillakin ja kaikilla on hauskaa. On niin hyviä tyyppejä, että joskus viihdytään yhdessä työajan ulkopuolellakin. Sama oli myös edellisessä työpaikassani. Työkavereista tulee monesti parempia kavereita kuin niistä vanhoista "siviilikavereista", koska työkavereita näkee säännöllisesti ja se suhde tätä kautta säilyy.

Todellakin säälin niitä, joilla työpaikka on vain kylmä työpaikka. Tosin siinä kohtaa näen vikaa olevan jo henkilön sosiaalisissa taidoissakin. Sosiaaliset taidot ovat myös yksi älykkyyden muoto ja kaikki eivät voi olla silläkään saralla niitä ruudinkeksijöitä.

Olen osittain samaa mieltä. Kyllä työpaikan viihtyvyyteen vaikuttaa paljon se, että edes muutama työkaveri on jollakin tasolla samanhenkinen. En minä nyt sano että siellä on pakko kaveerata jos ei tosiaan huvita, mutta onhan se nyt todella ankeaa jos kaikki vaan istuvat hiljaa eikä ikinä voi puhua mistään muusta kuin nimenomaan työhön liittyvistä asioista. Itse ainakin tykkään olla sosiaalinen ja jutella muistakin jutuista kuin niistä työasioista ja olen törmännyt duunikavereihin joiden kanssa natsaa muutenkin kuin sen työn puolesta. Kiva puhua vaikka musiikista tai mistä nyt milloinkin. Työpaikka taitaakin olla aikuisiällä niitä harvoja paikkoja, joista voi löytää uusia ystävyyksiä. Ei sitä pidä paheksua - edes niiden, jotka eivät halua kaveerata tai olla sosiaalisia. Heillä on siihen oikeus, mutta itselläni on oikeus olla omanlaiseni ja tykätä olla sosiaalinen.

Näin. Ja täytyy muistaa, että on olemassa myös mt-sairauksia, jotka kuormittavat. Toisaalta myös introvertteja väsyttää jatkuva sosiaalinen kuormitus.

Minä vihaan työtäni eikä minulla mitään yhteistä työkaverieni kanssa. IT-alalla kaikki muut ovat jotain totaalinörttejä ketä kiinnostaa tietokoneet, tekniikka jne. Itse teen tätä paskaa pelkästään rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti lähinnä säälin ihmisiä, joilla on niin paska työilmapiiri, mitä täältäkin saa lukea. Me vietetään joskus satunnaisesti työporukan kans iltamia ihan viikonloppuvapaillakin ja kaikilla on hauskaa. On niin hyviä tyyppejä, että joskus viihdytään yhdessä työajan ulkopuolellakin. Sama oli myös edellisessä työpaikassani. Työkavereista tulee monesti parempia kavereita kuin niistä vanhoista "siviilikavereista", koska työkavereita näkee säännöllisesti ja se suhde tätä kautta säilyy.

Todellakin säälin niitä, joilla työpaikka on vain kylmä työpaikka. Tosin siinä kohtaa näen vikaa olevan jo henkilön sosiaalisissa taidoissakin. Sosiaaliset taidot ovat myös yksi älykkyyden muoto ja kaikki eivät voi olla silläkään saralla niitä ruudinkeksijöitä.

Työpaikallani on tosi hyvä ilmapiiri. Parempi kuin entisissä työpaikoissa. Ja arvaa miksi? Juuri sen takia kun tajusin että työ ja vapaa-aika kannattaa pitää erillään. Työpaikalle tullaan tekemään töitä eikä etsimään uutta bestistä. Vaikutan ehkä kylmälle, mutta tulen kaikkien kanssa toimeen ja en ole mikään epäsosiaalinen möllättäjä. Läheisessä työporukassa ollaan vaan heti pulassa kun joillekin tulee riitaa tai joku kiukuttelee työkavereille kun tuli nukuttua huonosti yöllä tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti lähinnä säälin ihmisiä, joilla on niin paska työilmapiiri, mitä täältäkin saa lukea. Me vietetään joskus satunnaisesti työporukan kans iltamia ihan viikonloppuvapaillakin ja kaikilla on hauskaa. On niin hyviä tyyppejä, että joskus viihdytään yhdessä työajan ulkopuolellakin. Sama oli myös edellisessä työpaikassani. Työkavereista tulee monesti parempia kavereita kuin niistä vanhoista "siviilikavereista", koska työkavereita näkee säännöllisesti ja se suhde tätä kautta säilyy.

Todellakin säälin niitä, joilla työpaikka on vain kylmä työpaikka. Tosin siinä kohtaa näen vikaa olevan jo henkilön sosiaalisissa taidoissakin. Sosiaaliset taidot ovat myös yksi älykkyyden muoto ja kaikki eivät voi olla silläkään saralla niitä ruudinkeksijöitä.

Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä ja sinun työkaverisi. Hieman enemmän empatiakykyä saisi olla, että ymmärtäisit tämän.

Monella on vapaa-ajalla jo ihan riittävästi tuttuja ja rakkaita ystäviä, perheenjäseniä ja sukulaisia. Ei ehdi enää tutustua uusiin ihmisiin vain sillä perusteella, että ollaan samassa työpaikassa. 

Sinun työporukassasikin saattaa olla ihmisiä, jotka kokevat sosialisoinnin raskaana, mutta eivät kehtaa kieltääkään, koska kaikki muutkin osallistuvat siihen. Riittää että on vähän eri huumorintaju tai kiinnostuksen kohteet. Vaikea uskoa, että kaikki ovat niitä "hyviä tyyppejä" joilla on hauskaa yhdessä. 

Mutta eihän se sitä tarkoita, jos on vapaa-ajalla elämää, että töissä pitäisi siltikään olla tuppisuu, joka puhuu vain niin vähän kuin suinkin on pakko. Täällä näyttää aika monella olevan sellainen ajatusmaailma.

Vierailija kirjoitti:

Huonot sosiaaliset taidot. Ei osaa small talkia. Töissä ei tarvitse juoruilla eikä etsiä bestiksiä mutta kaikkien on kivempi olla kun voi vähän rupatella ja vitsailla. Jos mun työpaikalla olis tuollainen mörökölli koeajalla sanoisin esimiehelle että ei sopeudu työyhteisöön.

Sinun kannattaisi perehtyä siihen, mitä tarkoittavat sosiaaliset taidot ihan oikeasti.

Kaikki eivät ole mitään tarinaniskijöitä, vitsailijoita eikä kiinnosta rupatella töissä mistään muusta kuin työasioista. Osalle ihmisistä työpaikka on työpaikka eikä mikään päiväkoti tai päivätoimintalaitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti lähinnä säälin ihmisiä, joilla on niin paska työilmapiiri, mitä täältäkin saa lukea. Me vietetään joskus satunnaisesti työporukan kans iltamia ihan viikonloppuvapaillakin ja kaikilla on hauskaa. On niin hyviä tyyppejä, että joskus viihdytään yhdessä työajan ulkopuolellakin. Sama oli myös edellisessä työpaikassani. Työkavereista tulee monesti parempia kavereita kuin niistä vanhoista "siviilikavereista", koska työkavereita näkee säännöllisesti ja se suhde tätä kautta säilyy.

Todellakin säälin niitä, joilla työpaikka on vain kylmä työpaikka. Tosin siinä kohtaa näen vikaa olevan jo henkilön sosiaalisissa taidoissakin. Sosiaaliset taidot ovat myös yksi älykkyyden muoto ja kaikki eivät voi olla silläkään saralla niitä ruudinkeksijöitä.

Olen osittain samaa mieltä. Kyllä työpaikan viihtyvyyteen vaikuttaa paljon se, että edes muutama työkaveri on jollakin tasolla samanhenkinen. En minä nyt sano että siellä on pakko kaveerata jos ei tosiaan huvita, mutta onhan se nyt todella ankeaa jos kaikki vaan istuvat hiljaa eikä ikinä voi puhua mistään muusta kuin nimenomaan työhön liittyvistä asioista. Itse ainakin tykkään olla sosiaalinen ja jutella muistakin jutuista kuin niistä työasioista ja olen törmännyt duunikavereihin joiden kanssa natsaa muutenkin kuin sen työn puolesta. Kiva puhua vaikka musiikista tai mistä nyt milloinkin. Työpaikka taitaakin olla aikuisiällä niitä harvoja paikkoja, joista voi löytää uusia ystävyyksiä. Ei sitä pidä paheksua - edes niiden, jotka eivät halua kaveerata tai olla sosiaalisia. Heillä on siihen oikeus, mutta itselläni on oikeus olla omanlaiseni ja tykätä olla sosiaalinen.

Näin. Ja täytyy muistaa, että on olemassa myös mt-sairauksia, jotka kuormittavat. Toisaalta myös introvertteja väsyttää jatkuva sosiaalinen kuormitus.

Ts. puhuminen ja huomion keskipisteenä oleminen on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikka ei ole kaverikerho.

Mikä se sitten on? Vihamieskerhoko? Tasapaksukerho? "Oletilmaaminulleetkäherätämitääntunteitakerho?

Nyt kun mietin niin kaikki aikuisiän ystävyyssuhteeni on löytyneet töiden puolesta. En minä ole tietoisesti hakenut mitään kaveruutta, mutta on vaan niin että töissä on sattunut tulemaan vastaan ihmisiä joiden kanssa kemiat ja arvomaailmat on kohdanneet ilman väkinäisyyttä. Sitä kautta ne ystävyyssuhteet on sitten jääneet, vaikka duunit on vaihtuneet aikoja sitten. 

Kyllä töissä voi olla sosiaalinen, kunhan antaa jokaiselle oman tilansa ja on huomaavainen kaikkia kohtaan. Eikä anna sen sosiaalisuuden haitata työntekoa. Siitä tulee kaikille positiivinen fiilis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti lähinnä säälin ihmisiä, joilla on niin paska työilmapiiri, mitä täältäkin saa lukea. Me vietetään joskus satunnaisesti työporukan kans iltamia ihan viikonloppuvapaillakin ja kaikilla on hauskaa. On niin hyviä tyyppejä, että joskus viihdytään yhdessä työajan ulkopuolellakin. Sama oli myös edellisessä työpaikassani. Työkavereista tulee monesti parempia kavereita kuin niistä vanhoista "siviilikavereista", koska työkavereita näkee säännöllisesti ja se suhde tätä kautta säilyy.

Todellakin säälin niitä, joilla työpaikka on vain kylmä työpaikka. Tosin siinä kohtaa näen vikaa olevan jo henkilön sosiaalisissa taidoissakin. Sosiaaliset taidot ovat myös yksi älykkyyden muoto ja kaikki eivät voi olla silläkään saralla niitä ruudinkeksijöitä.

"hyviä tyyppejä" 🤮

Jotkut tulee toimeen työkavereiden kanssa. Joillekin vajakeille tämä saattaa tulla yllätyksenä.

Sä et ehkä ole niin hyvä tyyppi työkavereiden silmissä kuin kuvittelet 😂.

En vaan tykkää huomiosta, siitä että ihmiset utelevat elämästäni. Haluan olla näkymätön. Onneksi nykyään on etätyöt

Vierailija kirjoitti:

Minä vihaan työtäni eikä minulla mitään yhteistä työkaverieni kanssa. IT-alalla kaikki muut ovat jotain totaalinörttejä ketä kiinnostaa tietokoneet, tekniikka jne. Itse teen tätä paskaa pelkästään rahasta.

Hah, tuttu tunne. Itse olen hoitoalalla, eikä minulla ole mitään yhteistä näiden ihmisten kanssa. Toki joskus harvoin vastaan sattuu helmiä, mutta valitettavan vähän.

Työpaikkojen kaksi rasittavinta ihmistyyppiä ovat: 1) Henkilö, joka on koko ajan äänessä. Yleensä vielä tämän tyypin jutut ovat luokkaa "ei voisi vähempää kiinnostaa", mutta lätisee taukoamatta kuin papupata. 2) Tämän papupadan vastakohta, joka ei puhu siis kerrassaan mitään. Nämä henkilöt ovat kuin kasvot omaavia anonyymeja. Työskentelet tyypin kanssa, josta et tiedä mitään. Siinä se on sinun nenäsi edessä, mutta samalla henkilö on sinulle täysin vieras ja tuntematon. Ennemmin työskentelen vaikka yksin kuin tällaisen tyypin kanssa, koska tällainen tyyppi luo sellaisen ahdistavan ilmapiirin siihen työpisteelle.

Molemmat ihmistyypit erilaisia, mutta yhtä rasittavia.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti lähinnä säälin ihmisiä, joilla on niin paska työilmapiiri, mitä täältäkin saa lukea. Me vietetään joskus satunnaisesti työporukan kans iltamia ihan viikonloppuvapaillakin ja kaikilla on hauskaa. On niin hyviä tyyppejä, että joskus viihdytään yhdessä työajan ulkopuolellakin. Sama oli myös edellisessä työpaikassani. Työkavereista tulee monesti parempia kavereita kuin niistä vanhoista "siviilikavereista", koska työkavereita näkee säännöllisesti ja se suhde tätä kautta säilyy.

Todellakin säälin niitä, joilla työpaikka on vain kylmä työpaikka. Tosin siinä kohtaa näen vikaa olevan jo henkilön sosiaalisissa taidoissakin. Sosiaaliset taidot ovat myös yksi älykkyyden muoto ja kaikki eivät voi olla silläkään saralla niitä ruudinkeksijöitä.

Ei tarvitse väittää vastaan, mutta oon ihan satavarma, että olet lähihoitaja. Eikä siinä sinänsä mitään vikaa ole.

Onneksi työskentelen pääsääntöisesti yksin. Voin kyllä vastata, mutta työ on työtä ja tauoilla haluan viettää aikaa yksin ja palautua hetken. Vapaa-ajallani olen päivittäin tekemisissä läheisten ystävieni kanssa, joten töissä en todellakaan jaksa olla sosiaalinen. Ei ole myöskään minun tehtäväni "viihdyttää" niitä, joilla ei vapaa-ajalla sosiaalista elämää ole. Näitähän nämä höpöttäjät usein on.

Jos haluat tutustua kysy mielummin vaikka mitä tykkäät tehdä viikonloppuisin, onko sulla joku harrastus, ja jos sanoo kalastus kysy vau, missä yleensä käyt kalassa (tai jotain tuollaista)? 

Jos kysyt miten meni viikonloppu siihen vastaus sit on hyvin, ok jne. 

On parempi kysyä mitä teit? Olipa kiva ilma viikonloppuna. Kävitkö sä jossain ulkona? Mä olin rannalla. Tykkäätkö uimisesta? jne..... 

Kysy sellaista mihin ei voi vasta ei, joo hyvin, ok vastauksilla. Ja ole aidosti kiinnostunut ja ystävällinen.  Ja kärsivällinen, jotku henkilöt nyt on vaan kuin hitaasti avautuvat simpukat, mut sieltä voikin löytyä helmi ja voit vaikka saada hyvän ystävän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierail juuriija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en enää ihmettele miten moni täällä itkee kun ei löydä seurustelukumppania eikä ole ystäviä. Jos olette tosiaan sitä mieltä ettei työkavereille tarvitse jutella niin tuskin olette kovin puoleensavetäviä persoonia vapaa-ajallakaan.

Työelämä on joillekin vain TYÖELÄMÄ, ja työkaverit vain TYÖKAVEREITA.

Yksityiselämä sitten on taas YKSITYISELÄMÄ, ja siellä muodostetut suhteet ym. kuuluvat YKSITYISELÄMÄÄN.

Kaikilla ei ole tarvetta sotkea niitä mitenkään keskenään, eikä tuoda yksityistä puoltaan työkavereille.

Ymmärrän, että rotankikkareen kokoisille aivoille on haastavaa tätä eroa käsittää ...

Ja jos on vielä tottunut tunkemaan itsensä toisten yksityiselämään, sekä yksityisasioihin työpaikallakin ..

Voi teitä sosiaalisesti lahjattomia. On muitakin vaihtoehtoja kuin avautua yksityiselämästä.

Sivistyneissä maissa kuten Ranskassa lapset kasvatetaan keskustelutaitoisiksi. Pelkkä joo ei kelpaa. Vastaukseksi toisen kommenttiin pitää aina sanoa jotain mikä kantaa keskustelua eteenpäin.

Kukin toki tyylillään. Työpaikalla vietetään paljon aikaa. Itse tykkään olla kiva myös työpaikalla. En silti kerro yksityisasioitani enkä halua viettää vapaa-aikaa työkavereiden kanssa.

Voi voi, sanon minäkin. Kyse ei aina ole pelkistä sosiaalisten taitojen puutteesta vaan lisäksi voi olla niin huonoja kokemuksia pitkin elämää, että on muodostunut ihan pelkotiloja sosiaalisia tilanteita kohtaan ja näin ollen vuoroviakutustilanteet on tosi kuormittavia (stressaavaa) tälläiselle ihmiselle, koska niitä tilanteita jännittää niin paljon. Pöljää ja kurjaa, mutta taustalla voi olla muutakin kuin halu olla epämiellyttävä työkaveri.

Allekirjoitan lisäksi ajatuksesi siitä, että mukavampia työpäivät ovat, kun välillä on kivoja, kannattelevia ja huumoripitoisia kohtaamisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti lähinnä säälin ihmisiä, joilla on niin paska työilmapiiri, mitä täältäkin saa lukea. Me vietetään joskus satunnaisesti työporukan kans iltamia ihan viikonloppuvapaillakin ja kaikilla on hauskaa. On niin hyviä tyyppejä, että joskus viihdytään yhdessä työajan ulkopuolellakin. Sama oli myös edellisessä työpaikassani. Työkavereista tulee monesti parempia kavereita kuin niistä vanhoista "siviilikavereista", koska työkavereita näkee säännöllisesti ja se suhde tätä kautta säilyy.

Todellakin säälin niitä, joilla työpaikka on vain kylmä työpaikka. Tosin siinä kohtaa näen vikaa olevan jo henkilön sosiaalisissa taidoissakin. Sosiaaliset taidot ovat myös yksi älykkyyden muoto ja kaikki eivät voi olla silläkään saralla niitä ruudinkeksijöitä.

Ei tarvitse väittää vastaan, mutta oon ihan satavarma, että olet lähihoitaja. Eikä siinä sinänsä mitään vikaa ole.

Onneksi työskentelen pääsääntöisesti yksin. Voin kyllä vastata, mutta työ on työtä ja tauoilla haluan viettää aikaa yksin ja palautua hetken. Vapaa-ajallani olen päivittäin tekemisissä läheisten ystävieni kanssa, joten töissä en todellakaan jaksa olla sosiaalinen. Ei ole myöskään minun tehtäväni "viihdyttää" niitä, joilla ei vapaa-ajalla sosiaalista elämää ole. Näitähän nämä höpöttäjät usein on.

Aika rankka stereotypia heti kommentin alkuun. Enpä tiedä oletko sen perusteella itsekään mikään kovin miellyttävä tapaus. Vaikutat itseasiassa todella raskaalle ilonpilaajalle, joka ei anna muiden hengittää.

-ohis

Valita liitolle. Jos et kuulu niin älä sit sano mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minä vihaan työtäni eikä minulla mitään yhteistä työkaverieni kanssa. IT-alalla kaikki muut ovat jotain totaalinörttejä ketä kiinnostaa tietokoneet, tekniikka jne. Itse teen tätä paskaa pelkästään rahasta.

Sama!!! Olen humanisti, joka päätyi IT-alalle koska varmat työt ja hyvä palkka. Minua ei kiinnosta vittuakaan videopelit, striimit, tietoturvakonferenssiin osallistuminen, Applen uusimmasta prosessorista puhuminen jne. Nautin taiteesta, historiasta, museoissa käymisestä, ja nämähän eivät puolestaan taas kiinnosta huppareihin pukeutuvia työkavereitani lainkaan:D