työkaveria ei kiinnosta tutustua

Minä näen joskus työkavereita työajan ulkopuolellakin, koska he ovat minulle myös kavereita ylipäätään. Sen lisäksi minulla on kyllä muutakin elämää.

Huvittavaa, kuinka jotkut elvistelee, että heillä on niin paljon muutakin elämää, ettei tulisi mieleenkään nähdä ketään työkaveria työajan ulkopuolella. Se nyt vaan ei ole siitä kiinni, että työkaverit olisi elämän ainoat kontaktit. Kun olet sosiaalisesti lahjakas, niin voit luoda kontakteja, joita on mukava nähdä myös vapaa-ajalla. Se tekee myös työpaikalla olosta mukavampaa kun on kaverillinen ilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Vttu täällä on ihmeellistä porukkaa. Se, että viihtyy työporukassa ja siellä on hyvä henki, niin tuntuu olevan suunnilleen joku rikos 😂 Kyllä minäkin ihmettelen niitä joille työyhteisössä oleminen voi olla noin vaikeaa. Syökää vaikka mielialalääkkeitä, ties vaikka piristyisitte.

Päinvastoin! Työyhteisössä on mukava olla, kun jokainen keskittyy työhönsä eikä tarvitse väkisellä olla sosiaalinen ja kuunnella muiden vapaa-ajan kertomuksia. Pahimpia on nämä, jotka työntää puhelimen naaman eteen ja näyttää kuvia lapsistaan, lapsenlapsistaan jne. 😄 Kun on vapaa-ajalla sosiaalista elämää, työssä riittää ihan pakolliset höpötykset. Ymmärrän kyllä yksinäisten ahdistusta siitä, ettei työkaverit halua ystävystyä, mutta siihen yksinäisyyteen pitäisi löytää muita kanavia, jos huomaa ettei toista oikein kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Minä näen joskus työkavereita työajan ulkopuolellakin, koska he ovat minulle myös kavereita ylipäätään. Sen lisäksi minulla on kyllä muutakin elämää.

Huvittavaa, kuinka jotkut elvistelee, että heillä on niin paljon muutakin elämää, ettei tulisi mieleenkään nähdä ketään työkaveria työajan ulkopuolella. Se nyt vaan ei ole siitä kiinni, että työkaverit olisi elämän ainoat kontaktit. Kun olet sosiaalisesti lahjakas, niin voit luoda kontakteja, joita on mukava nähdä myös vapaa-ajalla. Se tekee myös työpaikalla olosta mukavampaa kun on kaverillinen ilmapiiri.

Sosiaalisesti lahjakas osaa olla ystävällinen, mutta pystyy myös vetämään rajat. Ei tarvitse miellyttää muita sen takia että loisi kontakteja ettei muut ajattelisi negatiivisesti.

Ymmärrän hyvin sitä joka ei halua sotkea yksityisminää ja työminää. Se oliskin ihan hyvä sääntö työpaikoille. Oon niin kyllästynyt siihen jokapäiväiseen läyskytykseen mitä kersat (omat tai lastenlapset) tai koira tai mies on tehnyt... ei vois vähempää kiinnostaa.

Yksi hyvä työpaikka meni sivusuun, kun meni liian pitkälle tuo kaveeraaminen. Samaa virhettä en toiste tee, ettei tarvitse katua. Töissä kannattaa tehdä ensisijaisesti töitä. Tietysti työilmapiirille hyvää myös sosialisoida, mutta maltillisesti.

Miks pitää tuputtaa omaa totuuttaan kaikille? Kaikki ei halua höpistä jatkuvasti työkavereille, osa haluaa vaan tehdä työnsä rauhassa ja mennä kotiin. Tottakai voi muutaman sanan sanoa ja olla kohtelias. Itseä välillä rasittaa jatkuva työkavereiden kälätys (suurin osa miehiä) ja tuntuu että ne ei kestä hiljaisuutta vaan ahdistuu siitä. Ehkä ne on niin ekstroverttejä et pitää aina suunsa päänä selittää jotain. Pari heittää oikeasti hauskaa juttua, niitä on kyllä ihan kiva sivukorvalla kuunnella. Antakaa hiljaisten ihmisten olla omia itsejään, en mäkään tuu sanoo että nyt kyllä lopetatte sen olympialaisista jankkaamisen ja keskitytään töihin.

Aika monessa johtajan postissa on osattava seurustella ja jutella ihmisten kanssa. Tietysti jos on sellaisessa positiossa, jossa tykkää olla eikä halua mitään muuta tehdä elämässään niin silvuplee. Aika usein esim. kunta-alalla ylemmissä viroissa olevat ovat sosiaalisia ihmisiä. Ei sinne mitään hirmu jöröjä palkata.

Miehenä tykkään olla miesvaltaisella alalla siksi, että meillä on samanlainen huumorintaju ja on monesti kaikenlaista after workkia. Joskus on meillä joku nainen käynyt kääntymässä, mutta eipä ole kauaa talossa ollut. Yksityisellä sektorilla ei taideta myöskään nyt palkata naisia. Naiset eivät vain kerta kaikkiaan osaa puhaltaa yhteen hiileen eikä tehdä tiimityötä. 

M37

Ei kannata yrittää väkisin tutustua ihmisiin jotka eivät ole siinä vaiheessa elämässään, että heitä kiinnostaisi tutustua uusiin ihmisiin. Siihen on yleensä jokin syy.

Minulla on ollut elämässäni paljon vastoinkäymisiä viime vuosina ja ärsyttää kun jotkut tuppautuu seuraan, vaikka selvästi näytän ettei minkäänlainen kanssakäyminen muiden kanssa kiinnosta pätkääkään. Ja se mikä tässä on kaikkein hassuinta, että silloin kun minä vielä jaksoin olla kiinnostunut ihmisistä niin sain pelkkää torjuntaa. Eli ehkä olin silloin itse liian tuppautuva ja rajaton?

En tiedä. En tiedä nykyään mistään mitään ja samalla luulen tietäväni kaikesta kaiken.

Ei tällaisessa sekavassa elämäntilanteessa kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin. Toivon ymmärrystä sille.

Inhottaa oma työkaverikin. Minä perustin työryhmän whatsappiin. Minä hoidan lähinnä tiedotukset ym. työasioista siellä. Työkaveri ei koskaan puhu työajan ulkopuolella mitään. Kertoo kyllä että käy entisten työkavereiden kanssa syömässä ym. Ilmeisesti minä vaan olen paska ihminen. Ilmoitan ajoissa ryhmässä jos oon kipeä ja kyselen välillä lomalla et miten menee mut ei tämä, ei hän vaivaudu samaan. Kusipää on. 

Työelämä ja yksityiselämä on hyvä pitää erillään senkin takia, ettei koko elämän sisältö putoa tyhjän päälle, jos syystä tai toisesta työpaikka lähtee alta.

Aiettäku komia mies ja kiukuttaa kun ei halua tutustua!

Meidän töissä on nuorehko touhutäti joka rasittaa...Vanhapiika jonka koko elämä duuni on..lässyttää koko ajan, yrittää olla hauska ja on niin pirskahtelevan tekopirteä teeskentelijä...siinä sivussa nuollaan pomojen persettä...veikkaan että tuolla muijalla ei ole mitään yksityiselämää. Saisi tehdä etätöitä mutta istuu paikalla joka päivä. Sairasta. 

Taitaa olla ap töissä toksisessa työpaikassa, jossa uuden työntekijän kimppuun hyökätään voimalla, jotta saataisiin irti juoruttavaa. Olen ihan varma, että hän kertoisi elämästään normaalisti, jos pitäisi teistä tai kokisi, että ilmapiiri on terve. 



Mielestäni jo se, että et anna hänelle tilaa olla tuon verran oma itsensä, kertoo että työpaikkasi on sairas. Meillä töissä on monenlaisia ihmisiä, sosiaalisia ja epäsosiaalisia, osa puhuu, osa ei tai puhuu vain joillekin. Hankkisin pikaisesti hoitoa, jos kokisin että heidän kaikkien pitää puhua ja kertoa asiansa juuri minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Aika monessa johtajan postissa on osattava seurustella ja jutella ihmisten kanssa. Tietysti jos on sellaisessa positiossa, jossa tykkää olla eikä halua mitään muuta tehdä elämässään niin silvuplee. Aika usein esim. kunta-alalla ylemmissä viroissa olevat ovat sosiaalisia ihmisiä. Ei sinne mitään hirmu jöröjä palkata.

Miehenä tykkään olla miesvaltaisella alalla siksi, että meillä on samanlainen huumorintaju ja on monesti kaikenlaista after workkia. Joskus on meillä joku nainen käynyt kääntymässä, mutta eipä ole kauaa talossa ollut. Yksityisellä sektorilla ei taideta myöskään nyt palkata naisia. Naiset eivät vain kerta kaikkiaan osaa puhaltaa yhteen hiileen eikä tehdä tiimityötä. 

M37

Huh mikä seksisti. Millainen äiti sinut oikein kasvatti? Pieleen meni.



Naiset ovat useimmiten työelämässä miehiä edistyksellisempiä. Mitä tulee miesten sosiaalisiin taitoihin ja tiimityöhön, niin parannettavaa on. Hirveimmät pomot ja paskanjauhajat ovat olleet miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun työelämässä otettais huomioon ettei kaikki ole ekstroverttejä! 😔 Vaan kun ei, kaikkien täytyy olla niin yltiösosiaalisia. Ja auta armias kun introvertti eksyy työporukkaan, tulee just tällaisia kummasteluja että mikähän sitä vaivaa kun ei juttele! Aaaaargh.

niin ja ekstrovertit eivät ymmärrä sitä että introvertit saattavat erittäin mielellään viettää viikonlopun ihan vain kotona kirjojen, netflixin, ulkoilun tms parissa ja se on hyvin vietetty viikonloppu se :)

Kuvailit hyvin minua. Ei voisi vähempää kiinnostaa työkavereiden lasten harrastukset ja pihalaattojen asentaminen.