työkaveria ei kiinnosta tutustua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti lähinnä säälin ihmisiä, joilla on niin paska työilmapiiri, mitä täältäkin saa lukea. Me vietetään joskus satunnaisesti työporukan kans iltamia ihan viikonloppuvapaillakin ja kaikilla on hauskaa. On niin hyviä tyyppejä, että joskus viihdytään yhdessä työajan ulkopuolellakin. Sama oli myös edellisessä työpaikassani. Työkavereista tulee monesti parempia kavereita kuin niistä vanhoista "siviilikavereista", koska työkavereita näkee säännöllisesti ja se suhde tätä kautta säilyy.

Todellakin säälin niitä, joilla työpaikka on vain kylmä työpaikka. Tosin siinä kohtaa näen vikaa olevan jo henkilön sosiaalisissa taidoissakin. Sosiaaliset taidot ovat myös yksi älykkyyden muoto ja kaikki eivät voi olla silläkään saralla niitä ruudinkeksijöitä.

Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä ja sinun työkaverisi. Hieman enemmän empatiakykyä saisi olla, että ymmärtäisit tämän.

Monella on vapaa-ajalla jo ihan riittävästi tuttuja ja rakkaita ystäviä, perheenjäseniä ja sukulaisia. Ei ehdi enää tutustua uusiin ihmisiin vain sillä perusteella, että ollaan samassa työpaikassa. 

Sinun työporukassasikin saattaa olla ihmisiä, jotka kokevat sosialisoinnin raskaana, mutta eivät kehtaa kieltääkään, koska kaikki muutkin osallistuvat siihen. Riittää että on vähän eri huumorintaju tai kiinnostuksen kohteet. Vaikea uskoa, että kaikki ovat niitä "hyviä tyyppejä" joilla on hauskaa yhdessä. 

Mutta eihän se sitä tarkoita, jos on vapaa-ajalla elämää, että töissä pitäisi siltikään olla tuppisuu, joka puhuu vain niin vähän kuin suinkin on pakko. Täällä näyttää aika monella olevan sellainen ajatusmaailma.

Kommentoin sitä, että työporukka on yhdessä myös vapaa-ajalla ja on parhaita kavereita. Itsellä on niin paljon ihmissuhteita, joista osa vaikeita - esim. sairas vanha äiti - että en oikeasti jaksaisi lähteä työkavereitten kanssa minnekään vapaa-ajalla. 

Kyllähän tälle palstalle kirjoittelee hyvin paljon sellaisia ihmisiä, joilla ei välttämättä ole luontaisia sosiaalisia kykyjä. Eihän ne muuten tänne kirjoittelisi. Joitakin poikkeuksia tietysti aina on, kuten itse, mutta noin keskimäärin tämänkin ketjun kommentit ovat ihan järjettömän kielteisiä. Jos järjestettäisiin äänestys, niin varmaan suukapulan pakollinen pitäminen työaikana saisi merkittävän kannatuksen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tälle palstalle kirjoittelee hyvin paljon sellaisia ihmisiä, joilla ei välttämättä ole luontaisia sosiaalisia kykyjä. Eihän ne muuten tänne kirjoittelisi. Joitakin poikkeuksia tietysti aina on, kuten itse, mutta noin keskimäärin tämänkin ketjun kommentit ovat ihan järjettömän kielteisiä. Jos järjestettäisiin äänestys, niin varmaan suukapulan pakollinen pitäminen työaikana saisi merkittävän kannatuksen. 

Niin, juuri SINÄ olet poikkeus, ja ainoa fiksu ihminen joka tänne kirjoittelee. Muut ovat ihan pöllöjä joilla ei ole sosiaalisia taitoja. 

Täällä on varmasti satoja ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa se harva poikkeus tyhmien joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti lähinnä säälin ihmisiä, joilla on niin paska työilmapiiri, mitä täältäkin saa lukea. Me vietetään joskus satunnaisesti työporukan kans iltamia ihan viikonloppuvapaillakin ja kaikilla on hauskaa. On niin hyviä tyyppejä, että joskus viihdytään yhdessä työajan ulkopuolellakin. Sama oli myös edellisessä työpaikassani. Työkavereista tulee monesti parempia kavereita kuin niistä vanhoista "siviilikavereista", koska työkavereita näkee säännöllisesti ja se suhde tätä kautta säilyy.

Todellakin säälin niitä, joilla työpaikka on vain kylmä työpaikka. Tosin siinä kohtaa näen vikaa olevan jo henkilön sosiaalisissa taidoissakin. Sosiaaliset taidot ovat myös yksi älykkyyden muoto ja kaikki eivät voi olla silläkään saralla niitä ruudinkeksijöitä.

Ei tarvitse väittää vastaan, mutta oon ihan satavarma, että olet lähihoitaja. Eikä siinä sinänsä mitään vikaa ole.

Onneksi työskentelen pääsääntöisesti yksin. Voin kyllä vastata, mutta työ on työtä ja tauoilla haluan viettää aikaa yksin ja palautua hetken. Vapaa-ajallani olen päivittäin tekemisissä läheisten ystävieni kanssa, joten töissä en todellakaan jaksa olla sosiaalinen. Ei ole myöskään minun tehtäväni "viihdyttää" niitä, joilla ei vapaa-ajalla sosiaalista elämää ole. Näitähän nämä höpöttäjät usein on.

Aika rankka stereotypia heti kommentin alkuun. Enpä tiedä oletko sen perusteella itsekään mikään kovin miellyttävä tapaus. Vaikutat itseasiassa todella raskaalle ilonpilaajalle, joka ei anna muiden hengittää.

-ohis

Ohispa hyvinkin. Huomasitko itse, että sorruit samaan mistä minua syytät? :) Kuten sanoin, töissä en jaksa olla sosiaalinen, koska vapaa-ajalla olen päivittäin ystävieni kanssa tekemisissä. Myös jatkuva sosialisointi uuvuttaa enkä töistä hae ystäviä. Voi toki olla, että olen raskas työkavereiden mielestä, mutta ainakin annan tilaa hengittää, koska pyrin pitämään tauotkin eri aikaan muiden kanssa.

Minultakin udellaan juuri esim. viikonlopusta. Vastaan aina, että join helvetisti kaljaa. Eivät kysele enää. (Teen mä oikeesti muutakin)

Olen tehnyt 30 v töitä lähes samassa porukassa. Vapaa-ajalla olen tavannut muutaman kerran parin henkilön kanssa. Ollaan hyviä työkavereita mutta ei ystäviä. Ystävät ovat erikseen .

Minuun "salaa" ihastunut ujo työkaveri aina kyseli mitä tein viikonloppuna. Kerran sanoin, että olin loistavilla treffeillä ja se raukka meni ihan punaiseksi:) Ei ole kysellyt sen jälkeen...

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat tutustua kysy mielummin vaikka mitä tykkäät tehdä viikonloppuisin, onko sulla joku harrastus, ja jos sanoo kalastus kysy vau, missä yleensä käyt kalassa (tai jotain tuollaista)? 

Jos kysyt miten meni viikonloppu siihen vastaus sit on hyvin, ok jne. 

On parempi kysyä mitä teit? Olipa kiva ilma viikonloppuna. Kävitkö sä jossain ulkona? Mä olin rannalla. Tykkäätkö uimisesta? jne..... 

Kysy sellaista mihin ei voi vasta ei, joo hyvin, ok vastauksilla. Ja ole aidosti kiinnostunut ja ystävällinen.  Ja kärsivällinen, jotku henkilöt nyt on vaan kuin hitaasti avautuvat simpukat, mut sieltä voikin löytyä helmi ja voit vaikka saada hyvän ystävän. 

APUA, miten alentava tyyli puhua! Ottaisin varmaan lopputilin, jos joku kyselisi jatkuvasti tuohon tyyliin ja vielä heittäisi tuollaisia vau-kommentteja....Jos joku ei puhu teille niin siihen on varmasti joku syy.

Vierailija kirjoitti:

Mä en enää ihmettele miten moni täällä itkee kun ei löydä seurustelukumppania eikä ole ystäviä. Jos olette tosiaan sitä mieltä ettei työkavereille tarvitse jutella niin tuskin olette kovin puoleensavetäviä persoonia vapaa-ajallakaan.

Minuakin huvittaa se että miten suuri kynnys joillakin tuntuu olevan jutella normaalisti työkavereittensa kanssa aivan kuin se olisi heiltä joku iso uhraus. Luultavasti noille ihmisille on vähintään yhtä vaikea tervehtiä samassa taloyhtiössä asuvia naapureita.

Ihminen voi harjoitella niitä sosiaalisia taitoja eri tilanteissa kuten jutella satunnaisesti vaikka vanhan mummon kanssa K-Citymarketin kahvitarjouksesta. Ei ne keskustelutaidot synny tyhjästä jos sitä joskus törmää siihen "elämänsä naiseen", johon haluaa tehdä mahdollisimman hyvän vaikutuksen.  On mukavampi vaihtaa pyyteettömästi muutama ystävällinen sana kuin olla äänetön mörökölli.

Onhan sinne työpaikalle sorvin ääreen klo 8:00 mukavampi rahautua kun siellä on suhteellisen ystävällinen ja avoin ilmapiiri. Ne työkaveritkin ovat ihan tavallisia ihmisiä ja heidän kanssa voi olla jopa samanlaisia vapaa-ajan harrastuksia, joista voi puhua. Ei siellä tarvitse puhua mahdollisista lapsistaan tai parisuhdestatuksestaan tai pelkistä työasioista.

Se on jännä, että miten työpaikka yhdistää, jos näet saman työpaikan tyyppiä esim baarissa. Saman työpaikan muija saattaa kännissä tulla halaamaan ja suutelemaan, ja joskus on jatkoillekin pyytänyt. Ainakin parissa eri työpaikassa on näin käynyt, kun on sopivassa hiprakassa ollutta naista nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Minultakin udellaan juuri esim. viikonlopusta. Vastaan aina, että join helvetisti kaljaa. Eivät kysele enää. (Teen mä oikeesti muutakin)

Työnantaja saattaa pitää sinua siis rapajuoppona ja riskitekijänä, jos henkilökuntaa joudutaan vähentämään.

Olette vain kateellisia kun toiset on iloisia, täynnä elämää ja löytävät vertaisiaan. Te haluatte kieltää sen ilon, koska ette itse ole siinä pitopöydässä.

No jos sen vkl-harrastuksiin kuuluu myydä pomollenne anaalia yökerhon takapihalla, niin on ihan ymmärrettävää ettei avaudu asiasta työpaikalla.

Minä en hirveästi tykkää jakaa elämääni työkavereilleni. Toki sitä aina jotain yleisluontoista voi höpistä, mutta ollaan sen verran eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä suurimman osan työkavereistani kanssa, että ei minun viikonlopun tekemisistäni hirveästi mitään jutunjuurta löytyisi siinä porukassa.

Vierailija kirjoitti:

Minä vihaan työtäni eikä minulla mitään yhteistä työkaverieni kanssa. IT-alalla kaikki muut ovat jotain totaalinörttejä ketä kiinnostaa tietokoneet, tekniikka jne. Itse teen tätä paskaa pelkästään rahasta.

Oletko harkinnut alan vaihtoa semmoisia hommiin mistä itse aidosti pidät, jos olet kerran noin vieraantunut nykyisessä työssäsi? Vaikka vähemmällä rahalla,  mutta paremmalla motivaatiolla.

Itse en vain koe samanlaisuuden tunnetta niiden yksipuolisten keskustelujen ympärillä: ”öhöhöhöhö, kävin viikonloppuna vähä panee, vedin viikonloppuna viis laatikkoo kaljaa ku olis pitäny laittaa autoo, öhöhöhöö, vedin kaverin bemarin lunariin ku vähä lainasin sitä, öhöhöhöö!

Yritä siinä metelissä vetää sitä ruokaa naamariin samalla. Sitten pidetään tosikkona, kun haluaa istua siellä nurkassa itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Olette vain kateellisia kun toiset on iloisia, täynnä elämää ja löytävät vertaisiaan. Te haluatte kieltää sen ilon, koska ette itse ole siinä pitopöydässä.

Nääh. Ei kukaan tässä ole mitään kieltämässä. Miksi olet noin dramaattinen. Hyväksyntää puolin ja toisin ennemminkin, mutta tappeluksi taitaa mennä.

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan keksisi mitään sanottavaa viikonlopustani. Kattelin Netflixiä, silitin kissaa, kävin puistossa kävelyllä. Siinäpä se. Ei kiinnosta ketään, ja pahimmillaan toiset alkavat kysellä, että eikö sulla ole ketään kaveria tai harrastuksia.  (On kyllä mutta kaikki on arki-iltoina.) 

Joku työkaveri kysyi, miten jaksan elämääni, kun en tee ikinä mitään. Tämmöiselle tyypille en edes halua kertoa, mitä kuuluu. 

Minulla sama. Lisäksi jos teen jotain, se on kuitenkin sen verran normista poikkeavaa, että siinä on uteliaiden kanssa tekemistä kun yrität selittää asiat jotenkin fiksusti.

Jos kerron, että luin, halutaan tietää, että mitä luin. Sanonko ylimalkaisesti, että historiaa ja toivon, että se jää siihen, vai kerronko, että itse asiassa kulutin koko viikonlopun tutkien kuolemanrajakokemusten historiaa ja kuuntelin podcasteja aiheesta? Tai että itse asiassa sain juuri loppuun kirjan kiduttamisen historiasta keskia-ajan Euroopassa?

Tai jos sanon, että katsoin sarjoja, niin kysyttäessä mitä vastaanko valheellisesti jotain sinne päin ja yritän keksiä, että mitähän se voisi sisältää se keksitty sarja, vai kerronko, että pidin maratonin paranormaaleihin ilmiöihin keskittyvistä sarjoista?

Tai kerronko, että kävin ystävien kanssa ulkona ja toivon, ettei asiaa udella vai kerronko suoraan, että olin BDSM-festivaaleillla tai jahtaamassa kummituksia?

Tai kerronko, että piirsin ja maalasin ihan vaan omiani vai kerronko, että itse asiassa tein pornosarjakuvaa?

 

Minun viikonloppuihin kuuluu nimenomaan juuri kaikkea tuollaista, joka on minulle mielenkiintoista ja rentouttavaa kotipuuhaa. En käy viihteellä baareissa, en käytä alkoholia, olen vela sinkku, minulla ei ole lemmikkejä, inhoan mökkeilyä, puutarhanhoitoa, salilla käymistä jne. mitä ihmiset normaalisti tekevät.

Siksi en yleensä halua jakaa yksityisasioitani ja yritän vastata ympäripyöreästi kysymyksiin. Valitettavasti varsinkin naisaloilla tässä ei voi voittaa; jos kerrot rehellisesti sinua syrjitään, ja jos et kerro mitään sinua syrjitään. Mutta mieluummin olen syrjittynä "epäsosiaalisena" kuin saan erikoisia leimoja otsaani.

N40

Vierailija kirjoitti:

Olette vain kateellisia kun toiset on iloisia, täynnä elämää ja löytävät vertaisiaan. Te haluatte kieltää sen ilon, koska ette itse ole siinä pitopöydässä.

Jos olen rehellinen niin minusta on jopa surullista, jos ihmisen lähipiiri koostuu työkavereista. Näitähän näkee ja yleensä heillä suurin tarve kertoa omista asioistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vihaan työtäni eikä minulla mitään yhteistä työkaverieni kanssa. IT-alalla kaikki muut ovat jotain totaalinörttejä ketä kiinnostaa tietokoneet, tekniikka jne. Itse teen tätä paskaa pelkästään rahasta.

Oletko harkinnut alan vaihtoa semmoisia hommiin mistä itse aidosti pidät, jos olet kerran noin vieraantunut nykyisessä työssäsi? Vaikka vähemmällä rahalla,  mutta paremmalla motivaatiolla.

Olen harkinnut ja tulen niin myös tekemään 1-2 vuoden päästä. Tällä hetkellä kerään rahaa maailmanympärimatkaan. Sen jälkeen alkaa uusi ura. En tosin tiedä yhtään mitä se olisi...Olisiko vaikka olutpanimossa töitä DevOps osaajalle