työkaveria ei kiinnosta tutustua

Viettää viikonloput ja illat sellaisten harrastusten parissa, ettei viitti paljon kertoa, kun taviksille tulisi kiire soittaa poliisia ja lääkäriä paikalle.

Ole huoleton, ei kai hän sinua satuta, mutta jos haluaa tavata työajan ulkopuolella, niin...

Mä olen töissä vain töissä. Jos on joku hyvä työkaveri, joka kyselee ja myös kertoo vastalahjaksi elämästään jotain, minäkin kerron.

Mulla on ollut mm. työkavereita, jotka eivät edes tiedä, että minulla on lapsia. Eivät ole asiasta koskaan kysyneet, enkä puhu lapsistani oma-aloitteisesti. Ei minuakaan kiinnosta muiden lasten edesottamukset, miksi omieni kiinnostaisi muita?

Vierailija kirjoitti:

Inhosin työelämässä väkinäisiä kahvitteluhetkiä (=juoruiluhetkiä). Kirsikkana kakun päällä ryhmäyttämispäivät, tykypäivät ynnä muut. Ei kiinnostanut mielistellä muille.

Nykyään olenkin yrittäjä, ei oo murhetta työkavereista!

Minä pidin aiemman työpaikkani klo 9 kahvitauosta, joka oli usein ainoa kerta päivästä kun suurin osa henkilökunnasta oli saman pöydän ääressä yhdellä kertaa. Ei silloin puhuttu mistään työasioista eikä varsinaisesti kenenkään yksityisasioista eikä siellä jutellessa katsottu kenenkään titteleitä. Oma työni oli siinä määrin itsenäistä että tavallisena työpäivänä olisi muuten ollut tekemisessä vain 2-3 ihmisen kanssa.

Muutenkin työpaikassa oli hyvä henki ja siellä oli töissä sekä miehiä että naisia erilaisissa tehtävissä.  En miehenä kokenut noita kahvitaukoja mitenkään ahdistaviksi, sillä oli tottunut jo yliopistossa pitkiin kuppilakeskusteluihin melkein mistä tahansa aiheesta. Lounastauolla kävin yleensä syomässä jossain kaupungin keskustan ravintolassa ihan ilman työkavereita. 

Vauva.fi ja jatkuvasti toistuvat aloitukset 855588578

Rasittavia moiset aikaa vievät juoruilut. Itse syön lounaaksi voileivän työpöydän ääressä, jätän kaikki kahvittelusessiot väliin ja lähden töistä kotiin jo ennen klo 15

Onko tämä henkilö vasta aloittanut työt? Joskus joillakin voi mennä melko pitkään ennen kuin kokee muut yhtään tutummaksi ja "uskaltaa" kertoa tai puhua itsestään enempää. Jopa puoli vuottakin.

Meillä töissä oli kiva kaveriporukka, kunnes mukaan tuli juoruämmä, joka haukkuu muita selän takana. Siis haukkuu aina niitä jotka eivät ole paikalla.

Ei kannata kertoa omia asioitaan, koska ikinä ei tiedä kenen korviin ne kulkeutuu ja miten niitä vääristellään.

On erittäin rasittavaa, kun työkaveri puhuu koko kahvi- tai ruokatauon omasta perheestään ja omista lapsistaan. Kun ei voisi vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Inhosin työelämässä väkinäisiä kahvitteluhetkiä (=juoruiluhetkiä). Kirsikkana kakun päällä ryhmäyttämispäivät, tykypäivät ynnä muut. Ei kiinnostanut mielistellä muille.

Nykyään olenkin yrittäjä, ei oo murhetta työkavereista!

Miten joku voi kokea, että kaikki työpaikan tilaisuudet on jotain muiden mielistelytilaisuuksia...

Vierailija kirjoitti:

En minäkään tiedä meidän lomatuuraajan sukunimeä.

Tuli eka päivänä töihin.

Ojensin käteni, sanoin nimeni ja toivotin tervetulleeksi töihin.

Mumisi jotain.

Annoin olla sen jälkeen.

Minä olen kyllä havainnut sen että jos jonkun koko nimeä ei näe koskaan kirjoitettuna, niin se jää huonommin mieleen vaikka ei olisi muuten huonomuistinen. Joidenkin ihmisten kanssa on tullut juteltua enemmänkin mutta joskus joutuu miettämään mikä mahtaa olla heidän oikea koko nimensä sen yleisen kutsumanimen ohella.

Jos on jossain firmassa määräaikaisena tai muuten tilapäisenä työntekijänä, niin sekin vaikuttaa missä määrin sitä haluaa panostaa niihin työpaikan uusiin ihmisiin. Jollekin voi riittää että hänellä on muutama hyvä työkaveri, mutta hän saattaisi kokea rasittavana jos pitäisi olla koko ajan "kaikkien kaveri" ilman että hänellä olisi mitään kielteisiä tunteita muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhosin työelämässä väkinäisiä kahvitteluhetkiä (=juoruiluhetkiä). Kirsikkana kakun päällä ryhmäyttämispäivät, tykypäivät ynnä muut. Ei kiinnostanut mielistellä muille.

Nykyään olenkin yrittäjä, ei oo murhetta työkavereista!

Miten joku voi kokea, että kaikki työpaikan tilaisuudet on jotain muiden mielistelytilaisuuksia...

Sitähän ne on. Mielistellään, että saataisiin ylennys, palkankorotus tai että YT-neuvottelujen aikaan ei tyhjä arpa osu omalle kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vauva.fi ja jatkuvasti toistuvat aloitukset 855588578

Kannattaisiko sun harkita muutakin elämää kuin tämä vauva.fi?

Vierailija kirjoitti:

Rasittavia moiset aikaa vievät juoruilut. Itse syön lounaaksi voileivän työpöydän ääressä, jätän kaikki kahvittelusessiot väliin ja lähden töistä kotiin jo ennen klo 15

Miksi sinä koet että työkavereitten juttelu kanssa olisi juoruilua eikä normaalia keskustelua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhosin työelämässä väkinäisiä kahvitteluhetkiä (=juoruiluhetkiä). Kirsikkana kakun päällä ryhmäyttämispäivät, tykypäivät ynnä muut. Ei kiinnostanut mielistellä muille.

Nykyään olenkin yrittäjä, ei oo murhetta työkavereista!

Miten joku voi kokea, että kaikki työpaikan tilaisuudet on jotain muiden mielistelytilaisuuksia...

Hänelle varmaankin kaikki tapaamiset ovat enemmän tai vähemmän mielistelytilauksia aivan kuin takana olisi aina salaisia vaikuttumia. Hän varmaan epäilee hymyilevää kaupan kassaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasittavia moiset aikaa vievät juoruilut. Itse syön lounaaksi voileivän työpöydän ääressä, jätän kaikki kahvittelusessiot väliin ja lähden töistä kotiin jo ennen klo 15

Miksi sinä koet että työkavereitten juttelu kanssa olisi juoruilua eikä normaalia keskustelua? 

Miksi ajattelet, että olisin lainkaan kiinnostunut jostain tyhjänpäiväisestä normaalista keskustelusta? Käyn töissä, jotta voin maksaa vuokrani, ruuan ja harrastukseni. 

Kannattaa kertoa vain tietynlaisia asioita mitä teit, ne saa aivan eri käsityksen mitä teet vapaalla, silti et valehtele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhosin työelämässä väkinäisiä kahvitteluhetkiä (=juoruiluhetkiä). Kirsikkana kakun päällä ryhmäyttämispäivät, tykypäivät ynnä muut. Ei kiinnostanut mielistellä muille.

Nykyään olenkin yrittäjä, ei oo murhetta työkavereista!

Miten joku voi kokea, että kaikki työpaikan tilaisuudet on jotain muiden mielistelytilaisuuksia...

Hänelle varmaankin kaikki tapaamiset ovat enemmän tai vähemmän mielistelytilauksia aivan kuin takana olisi aina salaisia vaikuttumia. Hän varmaan epäilee hymyilevää kaupan kassaakin.

Olen synnynnäinen strategisti. En tee elettäkään tässä maailmassa ilman suurempaa tarkoitusta. Jos hymyilen sinulle niin sekin on osa suunnitelmaa.

Jotkut ovat tuollaisia ja muu porukka pitää heitä tietyllä tapaa jälkeenjääneinä. Usein porukassa puhutaan, että kun se tyyppi ei koskaan kommunikoi mitään muuta ku pelkät pakolliset työasiat.

Aina voidaan todeta, että se on jokaisen oma asia mitä töissä puhuu, mutta totuus on se, että tuollaisia tyyppejä, muut pitää kummajaisina. Toki jokainen saa halutessaan tehdä itsestään vajaapäisen muiden silmissä, ei se kiellettyä ole, mutta eri asia taas, että onko se viisasta.

Työpaikalla tullaan toimeen muiden kanssa. Kavereita ei tarvitse olla.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat tuollaisia ja muu porukka pitää heitä tietyllä tapaa jälkeenjääneinä. Usein porukassa puhutaan, että kun se tyyppi ei koskaan kommunikoi mitään muuta ku pelkät pakolliset työasiat.

Aina voidaan todeta, että se on jokaisen oma asia mitä töissä puhuu, mutta totuus on se, että tuollaisia tyyppejä, muut pitää kummajaisina. Toki jokainen saa halutessaan tehdä itsestään vajaapäisen muiden silmissä, ei se kiellettyä ole, mutta eri asia taas, että onko se viisasta.

😔