Rakastatko miestäsi oikeasti?

Jatkuvasti tekee mieli pakata tavarat ja lähteä. Jatkuvasti on ongelmia siellä sun täällä ja mies on herkkänahkanen neiti. Mamman kainaloon pitäis vaan jatkuvasti päästä

Up

Rakastan paljonkin. Hän on hellä ja hyvä isä sekä huomaavainen ja hyvä sänkypuuhissa. Hänen syliinsä on turvallista mennä :) Hänessä ärsyttää laiskuus kotihommissa joissa ei auta juuri yhtään sekä tietokoneella liika pelaaminen. Hän on myös tavarahamsteri...mikä välillä suututtaa kun asunto täynnä tietokonesälää. Joskus mietin lähteväni lasten kanssa mutta en voisi elää ilman häntä...niin paljon häntä rakastan <3 Jo hänen tuoksunsa on ihana.

Up

Up

Rakastan. Hän on mahtava isä tyttärelleen, ihana ja rakastava mies. Välillä ärsyttää se, ettei se melkein koskaan suutu. Jos se tekee jotain tyhmää, se antaa pusun otsalle, halaa ja pyytää anteeksi. Ei vastaväitteitä. Minä puolestani suutun hyvin herkästi, olen asunut koko aikuisikäni yksin, tottunut yksinoloon ja rauhallisuuteen.

Rakastan ja paljon, elämämme on ihanaa yhdessä!

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 11:17"]

Mun elämäntilanteeseen sopiva avaus. Just tätä olen miettinyt viime yön sudenhetkinä sekä nyt aamupäivän.

yritän tutkailla omaa tunnetta,tiedän että on paha olla,en saa mieheltä sitä mitä kaipaan kipeästi. Olen yrittänyt monta kertaa puhua asiasta,mutta kun tajusi että Se johtaa riitaan,lopetin puhumisen.

yritän itse käyttäytyä niinkuin haluaisin miehen huomioivan minua. Ei auta.

kaipaisin kosketusta,joskus jotain nättiä sanottavaa,seksiä ilman että teen itse aloitteen,juttelua ihan mistä vaan. Nyt tuntuu,että olen vain yksi kavereista,en yhtään enempää.

ja takana vasta reilu vuosi yhteistä tietä. Mutta,siis rakastan ja siksi niin vaikeaa lähteä.

[/quote]

Onko miehellä joku sattumalta tähän väliin osunut kriisi, joka vie kaikki voimavarat? Jos ei, niin lähde nyt äkkiä, ennen kuin olette olleet yhdessä kaksi, kolme, viisi, kymmenen vuotta ja tilanne on samanlainen ellei huonompi. Alat puhua omasta voinnistasi ja haluistasi niiden riitojen uhallakin. Joko asiat ratkeaa tai sitten riidat helpottaa lähtemistä.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 11:15"][quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 11:15"]

Jotenkin helpottavaa ja samalla tietysti pelottavaa lukea, kuinka monilla on samoja ajatuksia.

Tosin tuo tappamis-ajatus? jonka joku sanoi oli tosi outo. En koskaan haluaisi mitään pahaa miehelleni, haluan vain hyvää hänelle.

Mutta en tiedä haluanko olla hänen kanssa lopun elämäni, tehdä lapsia ja vanheta. Haluaisin rakastaa jotain vahvasti ja ollla onnellinen. Tuntuu, että menin naimisiin vain koska luulin etten muuta saa ja nyt olen loukussa. Miessuhteeni ovat aina olleet ihan outoja. En ole oikein koskaan ollut onnellinen heidän kanssaan, en koskaan ole saanut sitä kumppania, jonka kanssa olisin ollut oikein rakastunut ja onnellinen. Joka olisi minulle sopiva kaikinpuolin.

Voi olla että vika on minussa, God ..who knows?

[/quote]

 terv, AP

[/quote]Kuulostaa hyvin kurjalta tuo motiivisi avioliitolle. En ymmärrä miten kukaan pystyy lupautumaan toiselle noilla perusteilla. Miksi naimisiin pitää mennä jos tunteet on tuollaiset? Ihan ystävällisesti kysyn kun en ymmärrä. Toivottavasti tulevaisuus on onnellisempi.

Rakastan. Välillä mietin, ettei suhteestamme edelleenkään tule yhtään mitään. Lähinnä silloin iskee tuollainen tunne, kun katson kotona ympärilleni ja huomaan, että mies on räjäyttänyt koko kämpän. Hänellä on sietämätön tapa jättää kaikki tavarat juuri siihen kohtaan, missä on niitä viimeksi tarvinnut. Tietty aikaansaamattomuus on myös sellaista, joka laittaa ärsyttämään. Onko todellakin niin vaikeaa viedä rikkinäinen mikro keräykseen työmatkalla, kun siitä menee joka päivä ohi? Vessaankin pitäisi asentaa uusi lavuaari, mutta kas kummaa se on ollut jo puoli vuotta olohuoneen nurkassa odottamassa. Työni on oikeastaan siunaus, sillä silloin kun alkaa liikaa vituttaa, pääsee hetkeksi reissuun eikä mene kauaa, kun on ikävä. Pienistä vioistaan huolimatta hän on mun maailman paras mies.

Suhteeseen jääminen on usein helpompaa kuin lähteminen. Itse olen sitä mieltä, että jos suhdetta ei yrityksistä huolimatta saa toimimaan siten, että pääasiallinen tunne on hyvä niin kannattaa lähteä. Itselläni on nyt onnellinen ja toimiva parisuhde huonon jälkeen. Ja olin myös onnellinen yksin ollessani huonon suhteen jälkeen. Omalla kohdallani silloinen ero oli yksi parhaimmista asioista mitä on tapahtunut. Ja en kyllä kadu sitä huonoakaan suhdetta, se opetti paljon ja toden totta osaan arvostaa nykyistä miestä/parisuhdetta.

T. 29

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:46"]

Rakastan kyllä. Mutta sellaisella kaverillisella tavalla. Ongelma on, että himoitsen erästä toista miestä, joka ei taas ajatuksistani tiedä mitään, enkä aio kertoakaan. Enkä varmaan itseäni tästä sopasta saa ikinä irti.

[/quote]

Näinpä täälläkin. Just tänään mietin, että semmoista huumaa en omaa miestäni kohtaan tunne. Tämä toinen taas saa sukat pyörimään jaloissa ja tuoksuukin taivaallisen haluttavalle, argh. Toisaalta oma mieheni on kultakimpale: uskollinen, hyvä isä, komeakin, meillä on vakaa taloudellinen tilanne miehen ansiosta (itse olen pätkätöissä) ja kaikki hyvin. Suhde 10 vuotta vanha.

Rakastan. Voin rehellisesti sanoa, että hän on parasta mitä mun elämässä on. Tulen niin onnelliseksi joka päivä kun mies tulee töistä kotiin ja pääsee halaamaan. Joskus jään vaan tuijottamaan miestä ja mietin miten ihana se on. Se saa mut aina hymyilemään, ihan pienillä teoilla.

Ollaan oltu 5 vuotta yhdessä mutta rakastumisen huuma on edelleen. Ikinä ei ole tullut ero mieleen, miksi olisi kun kaikki on hyvin. Meillä ei edes riidellä. Voisin sanoa, että olen oikeasti löytänyt juuri itselleni täydellisen miehen. Mun mies ei muistuta ketään niistä miehistä joita joskus tapailin. 

Eniten miehessä ärsyttää se kun se välillä maiskuttaa syödessään :D Muuten kaikki hyvin! :)

42 kiitos viestistäsi. Annoit ajattelemisen aihetta. T.41

Tietysti, rakastan aivan valtavasti.

Tällä hetkellä vihaan sitä. Ehkä joskus lepyn ja siedän taas.

En saa mieheltä kovinkaan paljon sitä mitä kaipaan, ja siksi rakastan 20 vuodenkin jälkeen. Olen sillä tavalla sekaisin, että jos joku mies olisi mukava, en kestäisi sitä, mies alkaisi ällöttää ja ärsyttää ja kriisiyttäisin koko suhteen. En kestä onnellista ja tasaista elämää. Mies on hyvin ongelmallinen ja vaikea kumppani ja siksi pitää mielenkiintoni yllä. Tiedän muitakin tällaisia naisia. Jos heillä on mukava mies niin he alkavat pettää ja tehdä muita ikäviä temppuja ja saattavat jättää koko äijän. 

En rakasta, mutta syvää kiintymystä tunnen ja ero on käyny mielessä vain sen takia että mies voisi löytää jonku joka rakastaa häntä...

Upp

Rakastan. On minun elämän ihminen. 11 vuotta yhdessä. Eroa en ole miettinyt koskaan. Toivon, että saamme vanheta tässä suhteessa.