Mun uusperhe elämä oli tässä.
Tulin kotiin. Minun ja mieheni kolmevuotias tytär, joka oli jätetty 16 vuotiaan isovelipuolen hoitoon, oli yksin kylvyssä huutaen kuin pistetty sika. Poika oli luurit päässä alakerrassa pelaamassa. Lähti siis pois jättäen tytön sinne, koska piti mennä "tarkistamaan peli." Mies otti pojan puolen , niinkuin aina, sanoen että raivoni siitä että lapseni olisi saattanut hukkua, oli liioteltua.
Otan eron. Tää oli tässä.
Kommentit (186)
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:11"]
Pari asiaa.
Ensinäkin, selkeäst tässä toimittiin väärin, ei lasta saa jättää yksin ammeeseen. Se täytyy myös pojalle kertoa. Mutta onko totaali raivoaminen ja ovet paukkuen talosta lähteminen se oikea tapa? Ymmärrän Ap:ta, säikähti pahasti ja ylireagoi sen vuoksi. Itse en kuitenkaan suosittelisi että tuossa mielentilassa tehdään mitään päätöksiä perheen tulevaisuudesta, vaan rauhoituttaisiin ensin. Eli mene kotiin, sano että anteeksi jos ylireagoit mutta säikähdit kuoliaaksi ja että 3-vuotiasta ei voi jättää yksin kylpyyn koska tämä voi hukkua. Sano myös että menet nyt rauhoittumaan ja ota omaa aikaa. Keskustelkaa tästä ja siitä että teidän pitää vanhempina alkaa vetämään yhtä köyttä asioissa kun olet rauhoittunut. Todennäköisesti sinun täytyy yrittää ottaa poika paremmin osaksi perhettänne ja olla syyttämättä häntä kaikista ongelmista ja miehesi täytyy taas katsoa asioita myös sinun näkökulmastasi ja olla tukenasi tuollaisissa tilanteissa. Jos oikeasti otat nyt avioeron miehestäsi tämän takia... No eipä enää ihmetytä erolukemat tässä maassa jos ihmiset nostaa heti kädet pystyyn kun tulee joku vaikea tilanne ja erimielisyksiä siitä.
Toisenakin. Tuo ei ole mikään uusperheen ongelma vaan ihan perheen ongelma. Ei teinipoika välttämättä ymmärrä että laittaa sisaruksensa välittömään vaaraan, teinit ovat ajattelemattomia ja joskus ne ajatukset pyörii sen oman elämän ja itsensä ympärillä. Jokaista vanhempien ohjetta ei noudeta ja lasten kanssa ei osata automaattisesti olla. Ajatteli ehkä että on ihan fine tsekata peliä ja pelatakin vähän. Ja se ettei pyydä anteeksi, no voi olla että on vaan urpo tai sitten puolustautuu niin. Teinien on yleensäkin vaikea myöntää tehneensä väärin ja asettuvat puolustuskannalle kun saavat toruja. Jos sinun suhtautumisesi on tuo että ongelmanne on nimenomaan uusperheen ongelmia jotka johtuvat miehen lapsesta, niin saatat tiedostamattasikin kohdella teiniä sen teidän uutukaisen ydinperheen ulkopuolisena henkilönä vaikka hänhän kuuluu siihen. Kyllä minä ymmärrän miestäsikin. Hänellä on poika joka ei ehkä ihan sopeudu uuteen perheeseen ja mahdollisesti oirehtii siitä, sinä et tunnu pitävän häntä osana perhettä vaan jonain lisukkeena. Miehesi rakastaa poikaansa yhtä paljon kuin teidän yhteistä lastanne. Varmasti hän myös säikähti mutta ehkä myös säikähti poikansa puolesta ja ehkä myös osaa lukea tämän säikähdyksen paremmin kuin sinä. Ehkä hän kovasti yrittää rakentaa sinun ja pojan välille parempaa suhdetta ja siksi puolustelee pojan tekoja, ja myös jotta poika ei tuntisi että kaikki kääntyvät häntä vastaan eikä hän ole tervetullut.
Minä keksisin pojalle muita kotitöitä, ja sitten kehuisin kun ne hoituu hyvin. Saisit vähän yhteyttä luotua kun kehuisit joskus poikaa hyväksi jossain. Harvaa 16-vuotiasta poikaa kiinnostaa vahtia ja leikittää 3-vuotiasta ja tuossa iässä se valitettavasti näkyy monella siinä miten suoriutuvat hoitamisesta. Sitten jos tuntuu että kiinnostusta löytyy edes hitusen voisitte taas kokeilla ja vaikka aloittaa niin että vahtii lasta ensin sen hetken kun käyt vaikka lähikaupassa. Ja joo, joissain perheissä ne teinit vaan hoitavat pikkulapset ja kaikki sujuu täydellisesti mutta voi sitä teiniäkin ottaa huomioon jos tuollaisia ongelmia esiintyy. Ja oikeasti, onhan poika itsekin hyvin voinut nyt säikähtää ja ottaa opiksi tästä.
[/quote]
Muuten aika hyvin, mutta ehkä tässä pitäisi hiukan enemmän tosiaan ymmärtää nurkkaan ajettua, säikähtänyttä äitiä. Hän ei oikein taida voida toimia noin, koska jos hän nyt palaa kotiin hyvittelemään, hän jyrää omat tunteensa. Hänellä ei ole ilmeisesti mitään syytä luottaa, että mies yrittäisi ymmärtää hänen kantaansa. Ainakin hän kokee niin, ja pojan oireilut huomioiden aika paljon aihettakin taitaa olla. Jos jopa pojan äiti on samaa mieltä, siinä täytyy olla silloin aika paljon perää.
Yksi mutta omaan kommenttiini silti: nimenomaan parisuhteen ajautuminen tuohon todistelukierteeseen, että toinen on liian kova ja toinen liian lepsu, johtaa sikamaisen huonosti käyttäytyviin lapsiin, ihan ydinperheessäkin ja kaikenikäisissä lapsissa. Supernanny-ohjelmissa tämä on peruspohjakaava. Uusperheessä, joka on muodostettu vuosi eron jälkeen pojan ollessa mitä, suunnilleen 12, käytös on tuollaisessa tilanteessa aika todennäköisesti aivan törkeää.
Kun asiaa on tutkittu, on todettu, että tuon ikäisen lapsen on jo todella vaikea ottaa vierasta ihmistä auktoriteetiksi. Biovanhemman pitäisi hoitaa se kurinpito, jos halutaan onnistua.
Mikäli otat eron yhden virhearvionnin("poika osaa hoitaa homman") takia, ole koskaan rakastanut miestä ja tuskin löydät ketään jonka kanssa ei tulisi vastaavaa eteen. Virheistä opitaan, ei luovuteta!
En ikinä jättäisi lasta edellisestä erosta kärsineen isosisaruksen hoitoon. Jos ap:n asenne on alusta lähtien ollut tuo, että pojan on vain sopeuduttava ja oltava kuin ei olisi mitään tapahtunut ja teidän uusperheenne olisi hänen "oikea" perheensä, niin en ihmettele tapahtunutta yhtään. Poikaparka. Isän uuden onnen varmistaminen pikkusiskoa hoitamalla ei kuulu pojan vastuulle!
Ulkomailla muuten vastaavissa ristiriitatilanteissa lapset ovat jopa tappaneet kokonaisia perheitään, joten nyt olisi ap:n syytä miettiä, onko pojan tunteet otettu tarpeeksi huomioon. Rahalla näitä asioita ei ratkaista, päinvastoin. Joskus lapsi ei vain koskaan hyväksy äiti/isäpuolta, ja silloin aikuisen on otettava lusikka kauniiseen käteen ja hyväksyttävä asia. Silloin välit saavat edes mahdollisuuden muodostua siedettäviksi perheessä.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:07"]
Ihan tässä ohiksena kyselen eikö kukaan teistä ole ollut lastenlikkana 15 - 16 vuotiaana? Oikeesti? Itse olin tuon ikäisenä vähän väliä siskoni lapsia katsomassa, eikä siskoni tarvinnut huolia. Minä kyllä pärjäsin.
Ap toimi oikein kun tarttuu härkää sarvista. Tuossa on kundilla ollut kyse silkasta välinpitämättömyydestä. Ikää kyllä on hoitaa pitempääkin kuin 15 minuuttia. Tuollainen ei vain kertakaikkiaan käy!
[/quote]
En todellakaan olisi osannut tai halunnut hoitaa mitään kakaroita kuusitoistaveenä. Ei olisi lapset voineet vähempää kiinnostaa. Jos minut olisi pakotettu hoitamaan kakaroita, olisin todennäköisesti antanut niiden tehdä mitä haluavat ja sitten katsellut vierestä tumput suorina osaamatta tehdä mitään, kun ne olisivat hukkuneet tai sytyttäneet toisensa palamaan.
Se, että te av-mammat olette ilosta kiljuen hoitaneet kakruja jo 3-vuotiaasta, ei tarkoita, että kaikki lapset kykenisivät siihen. Monet lapset eivät edes pidä toisista lapsista, vai mistä luulette velojen tulevan? Hoivavietti on synnynnäinen ominaisuus ja joiltakin se vain puuttuu, usein miehiltä, mutta myös joiltain naisilta.
Jos lapselle tapahtuu jotain, aikuinen on aina vastuussa. Joten jos jätä lapsesi kakaroiden kaitsettavaksi, kärsi seuraukset. LASTEN EI KUULU HOITAA LAPSIA. Emme elä enää kivikaudella.
Ihan järkevä päätös. Nyt vaan ostat itsellesi kivan asunnon ja muutat lapsesi kanssa sinne.
Hei urpo. 16 vuotias ei ole kakara. Ehkä sä olet.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:11"]
Pari asiaa.
Ensinäkin, selkeäst tässä toimittiin väärin, ei lasta saa jättää yksin ammeeseen. Se täytyy myös pojalle kertoa. Mutta onko totaali raivoaminen ja ovet paukkuen talosta lähteminen se oikea tapa? Ymmärrän Ap:ta, säikähti pahasti ja ylireagoi sen vuoksi. Itse en kuitenkaan suosittelisi että tuossa mielentilassa tehdään mitään päätöksiä perheen tulevaisuudesta, vaan rauhoituttaisiin ensin. Eli mene kotiin, sano että anteeksi jos ylireagoit mutta säikähdit kuoliaaksi ja että 3-vuotiasta ei voi jättää yksin kylpyyn koska tämä voi hukkua. Sano myös että menet nyt rauhoittumaan ja ota omaa aikaa. Keskustelkaa tästä ja siitä että teidän pitää vanhempina alkaa vetämään yhtä köyttä asioissa kun olet rauhoittunut. Todennäköisesti sinun täytyy yrittää ottaa poika paremmin osaksi perhettänne ja olla syyttämättä häntä kaikista ongelmista ja miehesi täytyy taas katsoa asioita myös sinun näkökulmastasi ja olla tukenasi tuollaisissa tilanteissa. Jos oikeasti otat nyt avioeron miehestäsi tämän takia... No eipä enää ihmetytä erolukemat tässä maassa jos ihmiset nostaa heti kädet pystyyn kun tulee joku vaikea tilanne ja erimielisyksiä siitä.
Toisenakin. Tuo ei ole mikään uusperheen ongelma vaan ihan perheen ongelma. Ei teinipoika välttämättä ymmärrä että laittaa sisaruksensa välittömään vaaraan, teinit ovat ajattelemattomia ja joskus ne ajatukset pyörii sen oman elämän ja itsensä ympärillä. Jokaista vanhempien ohjetta ei noudeta ja lasten kanssa ei osata automaattisesti olla. Ajatteli ehkä että on ihan fine tsekata peliä ja pelatakin vähän. Ja se ettei pyydä anteeksi, no voi olla että on vaan urpo tai sitten puolustautuu niin. Teinien on yleensäkin vaikea myöntää tehneensä väärin ja asettuvat puolustuskannalle kun saavat toruja. Jos sinun suhtautumisesi on tuo että ongelmanne on nimenomaan uusperheen ongelmia jotka johtuvat miehen lapsesta, niin saatat tiedostamattasikin kohdella teiniä sen teidän uutukaisen ydinperheen ulkopuolisena henkilönä vaikka hänhän kuuluu siihen. Kyllä minä ymmärrän miestäsikin. Hänellä on poika joka ei ehkä ihan sopeudu uuteen perheeseen ja mahdollisesti oirehtii siitä, sinä et tunnu pitävän häntä osana perhettä vaan jonain lisukkeena. Miehesi rakastaa poikaansa yhtä paljon kuin teidän yhteistä lastanne. Varmasti hän myös säikähti mutta ehkä myös säikähti poikansa puolesta ja ehkä myös osaa lukea tämän säikähdyksen paremmin kuin sinä. Ehkä hän kovasti yrittää rakentaa sinun ja pojan välille parempaa suhdetta ja siksi puolustelee pojan tekoja, ja myös jotta poika ei tuntisi että kaikki kääntyvät häntä vastaan eikä hän ole tervetullut.
Minä keksisin pojalle muita kotitöitä, ja sitten kehuisin kun ne hoituu hyvin. Saisit vähän yhteyttä luotua kun kehuisit joskus poikaa hyväksi jossain. Harvaa 16-vuotiasta poikaa kiinnostaa vahtia ja leikittää 3-vuotiasta ja tuossa iässä se valitettavasti näkyy monella siinä miten suoriutuvat hoitamisesta. Sitten jos tuntuu että kiinnostusta löytyy edes hitusen voisitte taas kokeilla ja vaikka aloittaa niin että vahtii lasta ensin sen hetken kun käyt vaikka lähikaupassa. Ja joo, joissain perheissä ne teinit vaan hoitavat pikkulapset ja kaikki sujuu täydellisesti mutta voi sitä teiniäkin ottaa huomioon jos tuollaisia ongelmia esiintyy. Ja oikeasti, onhan poika itsekin hyvin voinut nyt säikähtää ja ottaa opiksi tästä.
[/quote]
Muuten aika hyvin, mutta ehkä tässä pitäisi hiukan enemmän tosiaan ymmärtää nurkkaan ajettua, säikähtänyttä äitiä. Hän ei oikein taida voida toimia noin, koska jos hän nyt palaa kotiin hyvittelemään, hän jyrää omat tunteensa. Hänellä ei ole ilmeisesti mitään syytä luottaa, että mies yrittäisi ymmärtää hänen kantaansa. Ainakin hän kokee niin, ja pojan oireilut huomioiden aika paljon aihettakin taitaa olla. Jos jopa pojan äiti on samaa mieltä, siinä täytyy olla silloin aika paljon perää.
Yksi mutta omaan kommenttiini silti: nimenomaan parisuhteen ajautuminen tuohon todistelukierteeseen, että toinen on liian kova ja toinen liian lepsu, johtaa sikamaisen huonosti käyttäytyviin lapsiin, ihan ydinperheessäkin ja kaikenikäisissä lapsissa. Supernanny-ohjelmissa tämä on peruspohjakaava. Uusperheessä, joka on muodostettu vuosi eron jälkeen pojan ollessa mitä, suunnilleen 12, käytös on tuollaisessa tilanteessa aika todennäköisesti aivan törkeää.
Kun asiaa on tutkittu, on todettu, että tuon ikäisen lapsen on jo todella vaikea ottaa vierasta ihmistä auktoriteetiksi. Biovanhemman pitäisi hoitaa se kurinpito, jos halutaan onnistua.
[/quote]
Olet oikeassa, äidin pitää käsitellä omat tunteensa, jos ne vieläkin myrskyää niin palaa sitten huomenna tms. kun on rauhoittunut. Mutta ylipäätänsä palaveri siitä miten lapsia kasvatetaan yhdessä pitää pitää. Ihan kaikissa perheissä pitää vanhempien linjan olla sama. Ja itse uskon että yleensä kun se linja on täysin erilainen niin molemmilla on ehkä vastaan tulemisen paikka. Itse olen sitä mieltä että kyllä "äitipuolenkin" täytyy olla auktoriteetti mutta toki suurimmat torumiset tulisi sen biologisen vanhemman hoitaa, eihän toinen ole pojan vanhempi vaan pojalla on omakin äiti. Mutta se yhteinen linja siitä miten asioissa toimitaan olisi hyvä olla. Jos tilanne on se ettei uusi vaimo edes pidä miehensä poikaa kunnolla osana perhettä ja osoittaa sen niin vaikuttaa sekin isän toimiin. Ei välttämättä tee isän toimista oikeita, mutta tekee tilanteesta todella hankalan.
Todellakin 16-vuotiaan tehtävä on osallistua kotitöihin! Tätä keskustelua ei tarvitsi käydä edes, jos kyse olisi ydinperheestä, koska äiti voisi kiljua sydämmen kyllyydestä hulttioteinille. 16-vuotias tekee kotitöitä. Hän tekee, mitä pystyy ja hän voi toki "valita" kotitöitä, jos haluaa.
Meillä kävi takavuosina miehen teini, nyt jo aikuinen. Mies on paljon pois ja tosi vähän nakitin hommiin "vierasta lasta" verrattuna, mitä olisin omaltani vaatinut. Joskus sai valita hommansa. Tyyliin: leikkaatko nurmikon vai vahditko 4-vuotiasta sisällä? Tai lähdetkö hakemaan 5-vuotiasta 500metrin päästä kaverilta vai vahditko (siis ne kuulokkeet pois päästä ja kuuntelet) vauvan nukkumista, tn. ei herää? Valitsi hakemisen, kun pelkäsi, että vauva herää. Joskus pyysin lopettamaan pelaamisen/notkumisen koneella täysin kuurona omassa huoneessa ja istumaan sohvalle siksi aikaa pikkusisarusten kanssa katsomaan piirrettyjä, kun käyn kaupassa. Joskus leikkasin aitaa ja teini sai tulla raivaamaan risuja mun seuraksi. Aivan normaalia perheen sisäistä kotiapua. Nykyään tuo teini on tosiaan aikuinen ja enemmän vaadin jopa tolta nyt jo 10-vuotiaalta kuin vaadin miehen teiniltä. Silti miehen lapsen velvollisuus oli osallistua kotiduuneihin, jos tarvin apua. Toisaalta sai kyllä myös multa rahaa. Usein heitin 20 Euroa, maksoin leffarahat jne. Eli ihan kuin olisin omalle teinille antanut.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 19:16"]
Ei todellakaan ole 16-vuotiaan homma katsoa pikkusisartaan. Ylireagoit ihan kympillä ap. Voitte kysyä VOISITKO KATSOA, mutta vasten tahtoa tehtynä tässä on tulos.
Vittu että olet ärsyttävän kuuloinen akka ap. Kunnon prinsessa.
[/quote]
Ei se ole sen pojan lapsi, se on vanhempiensa lapsi, ja vanhemmilla on hoitovastuu siitä.
Onneksi mitään pahempaa ei sattunut, mutta jos olisi, niin se olisi ollut ap.n ja sen miehen vastuulla.
Jos teette lapsia, niin se lasten hoitovastuu on teillä, ei vanhemmilla sisaruksilla, tai sisaripuolilla. Niillä on omakin elämä ja hoitovastuu pienestä lapsesta ei ole mitään kotitöitä, eikä sitä voi niihin laskea. Älkää tehkö lapsia sillä oletuksella, että vanhemmat sisarukset hoitavat ne, koska itse ette jaksa/ei ole aikaa/ei huvita.
Mene ap. itseesi nyt, itse mokasit, ja jos sun lapselle jotain olisi käynyt olisi vastuu ollut sinulla, ei miehesi pojalla. Olet todella vastuuton äiti, ja kannattaa käsitellä se asia, miksi olet niin vastuuton äitinä, jotta mitään ei pääse tulevaisuudessa sattumaan sen takia ettet kanna vastuuta itse tekemästäsi lapsesta.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 23:17"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:07"]
Ihan tässä ohiksena kyselen eikö kukaan teistä ole ollut lastenlikkana 15 - 16 vuotiaana? Oikeesti? Itse olin tuon ikäisenä vähän väliä siskoni lapsia katsomassa, eikä siskoni tarvinnut huolia. Minä kyllä pärjäsin.
Ap toimi oikein kun tarttuu härkää sarvista. Tuossa on kundilla ollut kyse silkasta välinpitämättömyydestä. Ikää kyllä on hoitaa pitempääkin kuin 15 minuuttia. Tuollainen ei vain kertakaikkiaan käy!
[/quote]
En todellakaan olisi osannut tai halunnut hoitaa mitään kakaroita kuusitoistaveenä. Ei olisi lapset voineet vähempää kiinnostaa. Jos minut olisi pakotettu hoitamaan kakaroita, olisin todennäköisesti antanut niiden tehdä mitä haluavat ja sitten katsellut vierestä tumput suorina osaamatta tehdä mitään, kun ne olisivat hukkuneet tai sytyttäneet toisensa palamaan.
Se, että te av-mammat olette ilosta kiljuen hoitaneet kakruja jo 3-vuotiaasta, ei tarkoita, että kaikki lapset kykenisivät siihen. Monet lapset eivät edes pidä toisista lapsista, vai mistä luulette velojen tulevan? Hoivavietti on synnynnäinen ominaisuus ja joiltakin se vain puuttuu, usein miehiltä, mutta myös joiltain naisilta.
Jos lapselle tapahtuu jotain, aikuinen on aina vastuussa. Joten jos jätä lapsesi kakaroiden kaitsettavaksi, kärsi seuraukset. LASTEN EI KUULU HOITAA LAPSIA. Emme elä enää kivikaudella.
[/quote]
Ahaa! Eli siis nyt 16 v on lapsi. Onko lapsi vielä 14 päivän päästä kun täyttää 17 v? Onko lapsi siitä 12 kk eteenpäin? Entä 17,88 vuotta? Onko silloin lapsi vai aikuinen?
Eli sun kasvatus siis menee niin, että lapsi on lapsi sanan kaikissa merkityksissä, kyvytön ottamaan vastuuta teoistaan, itsestään tai varsinkaan muista, kyvytön ymmärtämään mikä on oikein ja väärin ja kyvytön näkemään omien impulsiviisien mielihalujensa ohi. Mutta sinä päivänä, sillä tunnilla kun "lapsi" täyttää 18 ja on lain silmissä kyvykäs ajamaan autoa (btw AP:N usassa se on jo), menemään naimisiin, äänestämään, opiskelemaan yliopistossa, perustamaan yrityksen, ostamaan päihteitä ja ottamaan vastuun rikoksistaan. Entä jos 17 v saa lapsen? Saako hän pitää lapsen? Koska silloinhan jos lapselle tapahtuu jotain, eikä 18 vuotta täyttänyt ole paikalla, ei ole ketään vastuussa!
Te mammat olette hurmaavia noiden lapsijankkauksienne kanssa. Kun 12-vuotias silpoo toisen metsään kaverinsa kanssa, ei sitä saa rangaista koska hei, se on lapsi.
Entä esim tässä tapauksessa, missä 14v raiskasi 19-vuotiaan tytön? Onko tässäkin aikuinen vastuussa? Koska hei, 14 v on LAPSI ei se ymmärtänyt mitä teki! http://www.dailymail.co.uk/news/article-2731807/Man-boy-14-arrested-alleged-rape-19-year-old-girl-caravan-Reading-Festival.html
Mutta ap, mielestäni teit silti väärin että lähdit hotelliin. Oisit jääny sinne ja keskutellu asiat halki.
3-vuotiaan hoitaminen ei ole mikään kotityö. Kotityö on imuroimista, tiskaamista, ruuanlaittoa, pyykinpesua. Jopa koiran ulkoilutus on kotityö, mutta ei 3-vuotiaan hoitaminen. Ei pidä lisääntyä enempää kuin jaksaa niitä kakaroitaan hoitaa.
Vaikuttaa vähän oudolta tuon pojan päätös: Laitan kuulokkeet korville ja menen pelaamaan peliä. Jos pitäisi vahtia 3 vuotiasta, joka on vielä kylvyssäkin. Poika on jo kuitenkin 16 vuotias?? Ei oo kaikki muumit laaksossa.
Isä varmaan itsekin säikähti tilannetta, ja lähti vaan suoraan puolustuskannalle. Ehkä turhan kärkkäästi huusit / korotit ääntäsi tms ja perheen isä toivoi tilanteen tasaantuvan.
Tällänen näkökulma.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 01:01"]
Vaikuttaa vähän oudolta tuon pojan päätös: Laitan kuulokkeet korville ja menen pelaamaan peliä. Jos pitäisi vahtia 3 vuotiasta, joka on vielä kylvyssäkin. Poika on jo kuitenkin 16 vuotias?? Ei oo kaikki muumit laaksossa.
Isä varmaan itsekin säikähti tilannetta, ja lähti vaan suoraan puolustuskannalle. Ehkä turhan kärkkäästi huusit / korotit ääntäsi tms ja perheen isä toivoi tilanteen tasaantuvan.
Tällänen näkökulma.
[/quote]
Todennäköisesti 16 v on pakotettu tai painostettu lapsenvahdiksi.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 22:50"]
Ei tietenkään teini olisi saanut jättää pientä yksin ammeeseen. en jätä koskaan omaa 3 v. yksin kylpemään, niin tärkeitä ei esim. kotityöt yms. ole. Sen sijaan äitini mielestä jo 1-2 v. voi jättää ammeeseen yksin jos käy välillä kurkkimassa.. Ja uimataidoton 5 v. voi räpiköidä käsikellukkeiden kanssa syvässä vedessä jos häntä vain välillä valvoo.. kun itse pitää päästä uimaan pitempää matkaa syvällä.. Ei kyllä veden ääreen huvita päästää mummon kanssa. :(
[/quote]
No ei tosiaan kannata. Oma isoveljeni meinasi hukkua silloin ollessaan 12 vuotiaana, vaikka koko perheemme oli siinä lähistöllä. Olimme uimassa isolla laiturilla. Huudot eivät kuuluneet siihen missä me olimme, vaan ONNEKSI hänen ohi kulki vene, joka nosti hänet kuiville. Järkyttää ihan helvetisti edelleen, miten lähellä lähtö on ollut..
Kyllä pieniä lapsia pitää vahtia ihan kunnolla, fiksullekin 12 vuotiaalle voi käydä huonosti.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 00:00"]
Todellakin 16-vuotiaan tehtävä on osallistua kotitöihin! Tätä keskustelua ei tarvitsi käydä edes, jos kyse olisi ydinperheestä, koska äiti voisi kiljua sydämmen kyllyydestä hulttioteinille. 16-vuotias tekee kotitöitä. Hän tekee, mitä pystyy ja hän voi toki "valita" kotitöitä, jos haluaa.
Meillä kävi takavuosina miehen teini, nyt jo aikuinen. Mies on paljon pois ja tosi vähän nakitin hommiin "vierasta lasta" verrattuna, mitä olisin omaltani vaatinut. Joskus sai valita hommansa. Tyyliin: leikkaatko nurmikon vai vahditko 4-vuotiasta sisällä? Tai lähdetkö hakemaan 5-vuotiasta 500metrin päästä kaverilta vai vahditko (siis ne kuulokkeet pois päästä ja kuuntelet) vauvan nukkumista, tn. ei herää? Valitsi hakemisen, kun pelkäsi, että vauva herää. Joskus pyysin lopettamaan pelaamisen/notkumisen koneella täysin kuurona omassa huoneessa ja istumaan sohvalle siksi aikaa pikkusisarusten kanssa katsomaan piirrettyjä, kun käyn kaupassa. Joskus leikkasin aitaa ja teini sai tulla raivaamaan risuja mun seuraksi. Aivan normaalia perheen sisäistä kotiapua. Nykyään tuo teini on tosiaan aikuinen ja enemmän vaadin jopa tolta nyt jo 10-vuotiaalta kuin vaadin miehen teiniltä. Silti miehen lapsen velvollisuus oli osallistua kotiduuneihin, jos tarvin apua. Toisaalta sai kyllä myös multa rahaa. Usein heitin 20 Euroa, maksoin leffarahat jne. Eli ihan kuin olisin omalle teinille antanut.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 19:16"]
Ei todellakaan ole 16-vuotiaan homma katsoa pikkusisartaan. Ylireagoit ihan kympillä ap. Voitte kysyä VOISITKO KATSOA, mutta vasten tahtoa tehtynä tässä on tulos.
Vittu että olet ärsyttävän kuuloinen akka ap. Kunnon prinsessa.
[/quote]
[/quote]
En taas tajua miksi jotkut alentuu kirjoittamaan noin karseella kielellä toisesta. Netissä voi helposti tulla väärinkäsityksiä yms. Niin miksi pitää nimitellä niin karsealla tavalla, vaikka olisin täysin eri mieltä. Eikö olisi kypsempää perustella mielipiteensä kunnolla.
N21
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 01:05"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 01:01"]
Vaikuttaa vähän oudolta tuon pojan päätös: Laitan kuulokkeet korville ja menen pelaamaan peliä. Jos pitäisi vahtia 3 vuotiasta, joka on vielä kylvyssäkin. Poika on jo kuitenkin 16 vuotias?? Ei oo kaikki muumit laaksossa.
Isä varmaan itsekin säikähti tilannetta, ja lähti vaan suoraan puolustuskannalle. Ehkä turhan kärkkäästi huusit / korotit ääntäsi tms ja perheen isä toivoi tilanteen tasaantuvan.
Tällänen näkökulma.
[/quote]
Todennäköisesti 16 v on pakotettu tai painostettu lapsenvahdiksi.
[/quote]
Sekin kävi mielessä. Ei ole kunnolla päästy keskustelemaan vastuusta.
(Sama jota lainasit)
Minä kävin 16-vuotiaana hoitamassa lapsia ja sain siitä palkkaa. Kyllä tuon ikäinen ja jo 14-vuotias on kykenevä hoitamaan lasta jos vain neuvotaan. Kunnollisen opastuksen tarvitsee siis.
Tilanne on kuitenkin voinut olla sellainen, että koska kyseessä on sisarus ja nuori ei ole ottanut työtä tosissaan. Voin kuvitella, että tuon ikäinen ei tajua , että kylpyammeeseen voi hukkua.
Jos ei ole mitään muuta tapahtunut niin kyse on varmasti vahingosta.
Tämä ketju kuvaa sitä, että raskaus todellakin tyhmentää. Lukemisen ymmärtäminen on hävettävän huonoa.
AP, tsempitykset. Miehesi pitäisi olla kanssasi samassa rintamassa ja ojentaa poikaansa. Jos sama tendenssi on jotkunut pidempään, voi olla ettei tilanne tosiaan muutu yhtään paremmaksi. Jos pojan huonosta ja vastuuttomasta käytöksestä ei ole mitään seurauksia, isä tekee karhunpalveluksen lapselleen. Maailma sitten opettaa poikaa kovalla kädellä.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 19:09"]
Kuule ap. Olen samaa mieltä miehesi kanssa. Selvästi 16v ei ole tarpeeksi kypsä katsomaan nuorimmaisen perään ainakaan sinun standardiesi mukaisesti. Ratkaisu: ette jätä lasta pojan hoitoon! TE olette lapsenne vanhemmat, TEIDÄN kuuluu kantaa vastuu. Ei isoveljen.
[/quote]
Jos kyseessä olisikin ollut isoSISKO eikä isoVELI, niin miten vastauksesi olisi muotoutunut?
Teini-ikään kuuluu kuolemattomuuden illuusio.