Iso omakotitalo mutta ei lapsia ollenkaan. Eli talossa asuu kaksi henkilöä. Mitä ootte mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en tykkäisi, mutta jokainen tyylillään. Aika yleistä varmaan, että pariskunta jää asumaan entiseen perhekotiin lasten lähdettyä. Itse möisin sen turhana pois ja ostaisin pienemmän asunnon kaupungin keskustasta.

Ongelma on siinä että harvassa kaupungin  keskustassa on tarjolla omakotiloa isolla tontilla ja rannalla. Mutta sinä voit tehdä niin.

Tuttavalla on sellainen myynnissä, tosin ranta ei ole on vaan näkyy hyvin ikkunasta noin 100 m päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni olen joskus lukenut jonkin jutun tutkimuksesta, jonka mukaan pariskunta on onnellisimmillaan, kun tilaa vähintään 160 m2.

Erityisen onnellisia he ovat sitä siivotessaan?

Olen nähnyt nyt sekä omien että appivanhempien eläkepäivien selvitymisongelmat isojen talojen ja pihojen kanssa. Ylläpito ei onnistu ja kaikki lapset asuvat 300-500 km päässä omien perheiden kanssa.

Tätä odotellessa anoppilan suunnalta. Omat vanhempani asuvat pienessä rivarissa, mutta rouva odottaq että juuri minä olen se josta tulee "talonmies" - koska hänen veljensä (yksinasuja, 50 v DI) asuu 200 km päässä ja jolle jo ruoholeikkurin käynnistäminen on suurempaa magiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni olen joskus lukenut jonkin jutun tutkimuksesta, jonka mukaan pariskunta on onnellisimmillaan, kun tilaa vähintään 160 m2.

Erityisen onnellisia he ovat sitä siivotessaan?

Olen nähnyt nyt sekä omien että appivanhempien eläkepäivien selvitymisongelmat isojen talojen ja pihojen kanssa. Ylläpito ei onnistu ja kaikki lapset asuvat 300-500 km päässä omien perheiden kanssa.

Tätä odotellessa anoppilan suunnalta. Omat vanhempani asuvat pienessä rivarissa, mutta rouva odottaq että juuri minä olen se josta tulee "talonmies" - koska hänen veljensä (yksinasuja, 50 v DI) asuu 200 km päässä ja jolle jo ruoholeikkurin käynnistäminen on suurempaa magiikkaa.

.

Lataatte valmiiksi esiin siivous- ja talonmiespalvelut. Kotitalousvähennys. - Mikähän näistä olisi sopivin ?  Vuosittaiset asumiskulut pysyvät silti kohtuudessa. Jos oikeesti pienet eläkkeet, ehdotus maksaa DI-veljen kanssa puoliksi - ja se verovähennys. Jos alkaa itse avustella ja siivoilla, loppua, korvausta ja kiitosta ei näy.  Heti vaan ulkoistus. 

Mitä ihmeellistä tässä on? Meistä toinen on alta 40 ja toinen vähän yli. Asutaan kaksisteen lähes 400m2 omakotitalossa. On mukavaa, kun on sopivat tilat aina kulloisenkiin tekemiseen. Iso talo on kaikenlisäksi paljon helpompi pitää siistinä, kun se ei ole tupaten täynnä tavaraa, kuten pienemmät monesti ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni olen joskus lukenut jonkin jutun tutkimuksesta, jonka mukaan pariskunta on onnellisimmillaan, kun tilaa vähintään 160 m2.

Erityisen onnellisia he ovat sitä siivotessaan?

Olen nähnyt nyt sekä omien että appivanhempien eläkepäivien selvitymisongelmat isojen talojen ja pihojen kanssa. Ylläpito ei onnistu ja kaikki lapset asuvat 300-500 km päässä omien perheiden kanssa.

Ovatko ihmiset jotenkin käsittäneet, että omakotitaloa on pakko huoltaa itse. Itse olen ostanut ruohonleikkuupalvelun ja lumenluontiin jo monta vuotta paikalliselta yritykseltä. Lisäksi talotalkkari käy tekemässä syksyn huoltotyöt. Osakeyhtiömuotoisessa asumisessa maksetaan vastiketta. Itse olen maksanut jo pitkään omalle tilille 400 euron ”vastikkeen” huoltotöitä varten.

Kaveri asuu yksin isossa omakotitalossa. En siis ihmettele mitään. Itse en muuttaisi omakotitaloon kirveelläkään. 

Mun kaveri asuu yksin isossa omakotitalossa maalla. Mitä mieltä

Eipä se mun napaa kaivele, eli ihan sama.

Me ostettiin okt siinä vaiheessa kun näytti ettei lapsia yrityksestä huolimatta tule. Ei kylläkään mitään kovin isoa, 160m2 ulkomitoin laskettuna ja ulkorakennukset.

Ykksi muksu täällä nyt kuitenkin on ja välillä tuntuu jooa ahtaalta.

Kerskakulutusta.

Pitäisikö olla jotain mieltä? Miksi ?

Täysin vieraitten asuminen ei jaksa kiinnostaa.

Omakotitalot yleensä sijaitsevat alueilla, jonne itse en haluaisi muutta sijainnin takia.

Ystävä on yksin oikein tyytyväinen omakotitalossaan ja hyvä näin. 

Maalla suunnilleen kaikki asuu omakotitalossa, oli sitten yksin, pariskuntana tai perheenä. Äitini asuu yksin 600 neliöisessä vanhassa koulussa.

Ajattelen ettei kuulu minulle, mikäli ihmisillä on varaa itse maksaa asumisensa.

Me kolme asutaan talossa, jossa edellisillä asukkailla oli 15 lasta. Asuintilaa himppa yli 300 neliötä.

Kaikki ei vaan saa lapsia, näin on luonto järjestänyt. Ja sitä älköön ihminen sotkeko keinohedelmöityksineen.

Isommassa kaupungissa uudella lapsiperheiden suosimalla alueella, ( jossa on postimerkin kokoiset tontit) ihmettelen suuresti asiaa. En ymmärrä miksi lapseton pariskunta valitsee omakotitalon, jossa ei ole käytännössä omakotitalon etuja, koska piha vastaa rivaripihaa ja naapuritaloina on rivareita. Tiedän siis lapsettoman parin, jotka asuvat pienellä tontilla omakotitalossa ja alue on niin vieri vietiin rakennettu, että omakotitalossa ei ole mitään yksityisyyttä. Alue on uusi ja lapsiperheiden suosiossa. Omakotitalot tällä alueella aivan järkyttävän kalliita. Ihmettelen, miksi haluaa maksaa niin paljon lapsettomana. Lapsiperheet muuttavat alueelle siksi, että on uudet päiväkodit ja koulut vieressä ja paljon leikkikavereita. Mutta miksi lapseton pariskunta haluaa maksaa ”ekstraa” asumalla näin.. En käsitä. Samalla rahalla saisi myös yksityisyyttä ja isomman tontin jostain muualta.. Varmaan nauttivat lasten kiljumisesta ja trampoliinin äänistä.. vaikea käsittää muuten.

Ihmiset ovat olevinaan huolestuneita ilmastonmuutoksesta ja luonnon saastumisesta ja täällä sitten kehua retostavat, kuinka leveästi asuvat. Asuminen on yksi luonnonvaroja eniten kuluttavista tekijöistä. Just luin jutun, jossa kerrottiin, että nuoriso on muka tietoista ja huolissaan ilmastonmuutoksesta, ja koskaan ei nuorten kertakäyttökulutus ole ollut niin suurta kuin tänä päivänä. Ollaan huolestuneita ja ajatellaan, että asia ei minua koske. 

Haaveilen minäkin isoista neliöistä. Mulla on omistuskolmio jonne ei tulla muuttamaan miehen kanssa yhteen, liian vähän tilaa. Tarkoitus hankkia okt tai edes rivari jossa ainakin yksi huone enemmän, se ihan minimi. Lapsia tuskin tulee. Mutta ikävä kyllä keskeisestä sijainnista pitäisi luopua. Siksi ei ollakaan pidetty kiirettä yhteen muuton kanssa.

No eipä mitään jos on varaa.Asun itse yksin 160m2 okt:ssa.