Iso omakotitalo mutta ei lapsia ollenkaan. Eli talossa asuu kaksi henkilöä. Mitä ootte mieltä?
Kommentit (104)
Jos on vielä kaksikerroksinen, niin molemmille oma kerros.
Eipä tartte nähdä, jutella, eikä harrastaa sek*iä.
Jos varaa kuluihin ja jaksaa siivota tai varaa palkata siivooja, niin mikäs siinä.
Kuulostaa mukavalta!
Itse pidän lapsista ja tykkään touhuilla heidän kanssaan isossa talossa, mutta olishan elämä aikuisten kesken helpompaa. Ja olis varaa harrastaa enemmän!
Mitä ihmettä? Ihan normaali ilmiö.
Meillä on 120m2 huoneisto Hgin keskustassa isolla terassilla, 2 aikuista. En näe mitään ongelmaa meidän enkä muiden asumis-neliöissä.
199 m2 OK-talo, lapset muuttaneet pois kotoa. Meitä talossa kaksi. Välillä on kyllä aika kalsea tunnelma, mutta ei ole erottu. Onneksi on mielenkiintoinen työ, jossa voi painaa pitkiä päiviä.
Ei herätä mitään erityisempiä tunteita. Tuo lienee aika yleinen asumismuoto.
Aika perusmeininki, asuvathan jotkut yksinkin omakotitalossa.
No me just muutettiin isompaan ok-taloon kahdestaan. Nyt on 4 makuuhuonetta, joista 1 miehen työhuone, 1 minun käsityöhuone, 1 vierashuone ja sitten meidän makkari. Mukavaa.
Pidän järkevänä. Meillä on 110 neliöinen pieni talo ja harmittaa niin vietävästi, ettei ymmärretty ostaa kunnollisen kokoista, sellaista mihin saisi kaksi riittävän kokoista työhuonetta etätyöläisille.
Moni haluaa asua okt:ssä, että olisi omaa rauhaa eikä seinänaapureita, että olisi piha mitä hoitaa tai esim autoa rassata. Ihan normaalia.
Tekemistähän siinä riittää. Itse asun yksin nykyään okt:ssa ja tekemistä on niin paljon, että pakko keksiä jokin muu ratkaisu. Nimittäin sellaisesta en tykkää, että paikat ovat huonossa kunnossa ja/tai likaiset. Sekin on monen ratkaisu, että ei enää huolehdita kun ei jakseta.
Josko löytäisi jonkun kivan miehen tähän asumaan yhdessä, olisi paras ratkaisu.
Naapurustossa asuu 140m omakotitaloa yksin hyvin toimeentuleva viiskybäinen jeppe. Naisseuraa näyttää piisaavan ja tulijoita olisi jonossa vakituisemmaksi asukiksi, mutta kuten hän sanoo "siinä vaiheessa kun naisen hammasharja alkaa yöpyä kämpillä ilman naisemän läsnäoloa, on aika lähettää nainen eri teille..."
Sellasta mieltä että mitä järkeä oli tehdä tämä aloitus? Halusit huomiota?
Itse en tykkäisi, mutta jokainen tyylillään. Aika yleistä varmaan, että pariskunta jää asumaan entiseen perhekotiin lasten lähdettyä. Itse möisin sen turhana pois ja ostaisin pienemmän asunnon kaupungin keskustasta.
Mitähän mieltä tästä taas pitäs olla? Kukin elää parhaaksi katsomassa varallisuutensa sallimassa asumuksessa. Vanhempani asuvat kaksin varmaan 150 m2 asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
No me just muutettiin isompaan ok-taloon kahdestaan. Nyt on 4 makuuhuonetta, joista 1 miehen työhuone, 1 minun käsityöhuone, 1 vierashuone ja sitten meidän makkari. Mukavaa.
Käsityöhuone... Tirsk.
Vierailija kirjoitti:
Itse en tykkäisi, mutta jokainen tyylillään. Aika yleistä varmaan, että pariskunta jää asumaan entiseen perhekotiin lasten lähdettyä. Itse möisin sen turhana pois ja ostaisin pienemmän asunnon kaupungin keskustasta.
Ongelma on siinä että harvassa kaupungin keskustassa on tarjolla omakotiloa isolla tontilla ja rannalla. Mutta sinä voit tehdä niin.
Muistaakseni olen joskus lukenut jonkin jutun tutkimuksesta, jonka mukaan pariskunta on onnellisimmillaan, kun tilaa vähintään 160 m2.
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni olen joskus lukenut jonkin jutun tutkimuksesta, jonka mukaan pariskunta on onnellisimmillaan, kun tilaa vähintään 160 m2.
Erityisen onnellisia he ovat sitä siivotessaan?
Olen nähnyt nyt sekä omien että appivanhempien eläkepäivien selvitymisongelmat isojen talojen ja pihojen kanssa. Ylläpito ei onnistu ja kaikki lapset asuvat 300-500 km päässä omien perheiden kanssa.
Miksi pitää olla jotain mieltä tuosta?