Lue keskustelun säännöt.
Iso omakotitalo mutta ei lapsia ollenkaan. Eli talossa asuu kaksi henkilöä. Mitä ootte mieltä?
Kommentit (104)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin asutaan 145 neliöisessä talossa kahdestaan. Mukava kun on tilaa ja harrastus/vierashuoneet. Oma rauha ja piha.
Vierailija kirjoitti:
Asunut mieheni kanssa 250 neliöisessä talossa kahdestaan viimeset 12 v lapsia ei ole eikä tule.
Aivan sama mitä joku tykkää tai ei tykkää;
Kaikki saavat itse valita ja tykätä mitä haluaa❤️
Meillä on puolet vähemmän neliöitä ja asuttu kahdestaan 32 vuotta omakotitalossa, itse rakennetussa. Ikinä ei olla teetätetty ilmaistyötä kenelläkään eikä jatkossakaan sellaista vaadittaisi. Tulevaisuudessa mennään tästäkin vielä puolet pienempään omakotitaloon ja uuteen kun tulisi remontit niin tätä vanhaa ei aleta remontoimaan vaan myydään pois. On hyvä välillä vaihtaa paikkaakin sillä vaihtelu virkistää. Tämä oli alussa aivan järkyttävä paikka sen puolesta että naapurit olivat ihan kamalia. Meidän tontti oli ollut lasten leikkipaikkana ja meille tehtiin kiusaa pitkän aikaa. Tonttimme reunalle rakennettiin majaa ja kamalaa häirintää. Rakennusjätteet piti viedä pois heti kun ne alettiin muuten naulaamaan tontin reuna puihin. Olin pis kotoa yhden viikonlopun niin aivan järkyttävä hökötys oli naulattu meidän tontin viereisiin puihin. Mieheltäni meni yksi päivä kun hän kiipeili ja poisti ne sieltä. Meitä kiusattiin ihan olan takaa ja niin paljon kuin pystyttiin.
Olen ajatellut myydä vantaalaisen kerrostalokolmioni ja ostaa omakotitalon pikkukaupungista. Yksin. Olisi tietysti kiva, jos olisikiva naisystävä, ja vierailisimme toistemme talossa säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa asuu nainen kissansa kanssa yksin uudehkoa omakotitaloa. Ensin lähti mies ja nyt näyttää lapsi seuranneen miehen perässä. Talo ja piha kyllä rapistuu koko ajan. Laskee vähän alueen statusta kun muut pitää paikat kunnossa.
Naapureiden kyttäys on vihoviimeistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mitä tuosta pitäisi ajatella ja miksi pitäisi ajatella mitään? Mun isä asuu 150 neliöisessä omakotitalossa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa asuu nainen kissansa kanssa yksin uudehkoa omakotitaloa. Ensin lähti mies ja nyt näyttää lapsi seuranneen miehen perässä. Talo ja piha kyllä rapistuu koko ajan. Laskee vähän alueen statusta kun muut pitää paikat kunnossa.
Naapureiden kyttäys on vihoviimeistä
Päin vastoin, kiinnostava seurata mitä siellä aidan takana tapahtuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos varaa kuluihin ja jaksaa siivota tai varaa palkata siivooja, niin mikäs siinä.
Jos kaipaa lisää elämää, niin voihan sinne hankkia pari kissaa ja/tai pari koiraa riippuen kummistankin pitää enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni olen joskus lukenut jonkin jutun tutkimuksesta, jonka mukaan pariskunta on onnellisimmillaan, kun tilaa vähintään 160 m2.
Erityisen onnellisia he ovat sitä siivotessaan?
Olen nähnyt nyt sekä omien että appivanhempien eläkepäivien selvitymisongelmat isojen talojen ja pihojen kanssa. Ylläpito ei onnistu ja kaikki lapset asuvat 300-500 km päässä omien perheiden kanssa.Ovatko ihmiset jotenkin käsittäneet, että omakotitaloa on pakko huoltaa itse. Itse olen ostanut ruohonleikkuupalvelun ja lumenluontiin jo monta vuotta paikalliselta yritykseltä. Lisäksi talotalkkari käy tekemässä syksyn huoltotyöt. Osakeyhtiömuotoisessa asumisessa maksetaan vastiketta. Itse olen maksanut jo pitkään omalle tilille 400 euron ”vastikkeen” huoltotöitä varten.
Monilla paikkakunnilla ei ole tuollaisia palveluita tai ihmiset eivät halua maksaa eläkkeestään 400 €/kk nurmikonleikkuusta tai lumenluonnista vai mitä tuo 400 € pitää sisällään?
Jos eläkeläistä ei kiinnosta maksaa niin siinäpä hän sitten jää tekemättä. Aina on mahdollista myös muuttaa vaikkapa johonkin rivariin, missä hommat hoituu taloyhtiön puolesta. Ei voi olettaa, että edes lasten perheet tekee ilmaista työtä jatkuvasti.
Yleensä eläkeläisten omat lapset ovat jo siinä iässä etteivät ole pikkulapsi perheellisiä. Eläkeläisten pitäisi käyttää oma omaisuutensa palveluihin niin etteivät jätä perintöjäkään . Myisin pankille asunnon tai mitä niitä systeemejä nykyään on saatavilla niin ettei kukaan tietäisi yhtään mitään ja ostaisin kaikki palvelut ettei tarvitse muuttaa niin pitkään kun rahaa piisaa.
Eläkeläisten lapset ovat yleensä itse töissä ja omatkin koti/pihahommat tehtävinä. Lisäksi saattavat asua satojen kilometrien päässä. Meillä ensimmäinen lapsi syntyi samana vuonna kun isäni jäi eläkkeelle, äitini oli jäänyt jo 3 vuotta aikaisemmin.
Siinä tapauksessa juurikin eläkeläisten pitää keksiä muita ratkaisuja millä keinoilla ne palvelut saadaan ostettua tai sitten muutetaan helpompaan asumismuotoon. Kukaan ei jaksa eikä edes kiinnosta hoitaa kahta paikkaa vaikkei olisi mitään lapsi tai työ esteitäkään.
Olen kuullut, lukenut ja nähnyt miten hyvin monilla on kakkosasuntoja ja jopa enemmänkin asuntoja siellä sun täällä, myös ulkomailla. Eli "kukaan ei jaksa eikä edes kiinnosta hoitaa..." ei taida pitää paikkaansa kaikkien kohdalla. Taitavat mielellään hoidella objektejaan tai maksaa niiden hoidoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa asuu nainen kissansa kanssa yksin uudehkoa omakotitaloa. Ensin lähti mies ja nyt näyttää lapsi seuranneen miehen perässä. Talo ja piha kyllä rapistuu koko ajan. Laskee vähän alueen statusta kun muut pitää paikat kunnossa.
Naapureiden kyttäys on vihoviimeistä
Päin vastoin, kiinnostava seurata mitä siellä aidan takana tapahtuu
Mikäli tuollainen naapurien kyttäys kiinnostaa niin sitten ei ole hankittu omaa elämää ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me just muutettiin isompaan ok-taloon kahdestaan. Nyt on 4 makuuhuonetta, joista 1 miehen työhuone, 1 minun käsityöhuone, 1 vierashuone ja sitten meidän makkari. Mukavaa.
Käsityöhuone... Tirsk.
Tirsk..Tirks itsellesi. Jos sinulla on ompelukone, kangaspuut ja vaikka tuftingpistooli tehdä tekstiilityötä niin kyllä käsityöhuone on tarpeen. Se saa olla jopa tilava. Harrastuksia on muitakin kuin somettaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen pitää kieltää. Tai ainakin paheksua. Tai järkyttyä. Järkyttävää. Nonni, nyt pitää mennä.
Vierailija kirjoitti:
Moni haluaa asua okt:ssä, että olisi omaa rauhaa eikä seinänaapureita, että olisi piha mitä hoitaa tai esim autoa rassata. Ihan normaalia.
Tekemistähän siinä riittää. Itse asun yksin nykyään okt:ssa ja tekemistä on niin paljon, että pakko keksiä jokin muu ratkaisu. Nimittäin sellaisesta en tykkää, että paikat ovat huonossa kunnossa ja/tai likaiset. Sekin on monen ratkaisu, että ei enää huolehdita kun ei jakseta.
Josko löytäisi jonkun kivan miehen tähän asumaan yhdessä, olisi paras ratkaisu.
Taas yksi joka haaveilee pallosta jalassa 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä tuosta, kaksi meitäkin, tilaa n. 560m2. Siivooja käy tietysti, samoin ikkunanpesijä, ja puutarhuri.
Meillä toimii hyvin n200 neliötä kahdessa kerroksessa. Alakerta kokonaan avonainen ja kiertää vanhan leivinuunin ympäri. Toki alakerrassa ei ole niin paljon yksityisyyttä kun makkarissa ja "kodinhoitohuoneessa" ei ole ovia. Pakko pitää kämppää siistinä ettei vaatekasat näy silmään olkkarissa rentoutuessa.
Joku kädetön ehti jo tirskua käsityöhuoneelle. Itse ompelen paljon ja pahinta pienessä kämpässä oli joku ompeleminen keittiön lattialla tai pienen ruokapöydän ääressä. Se langanpätkien määrä ja käsityötarvikkeiden eestaas roudaaminen puistattaa vieläkin.
Yläkerrassa meillä bändihuone, käsityöhuone, etätoimisto ja anopinkammari eli vierashuone.
Aiempaan kerrostaloasumiseen verrattuna tää on ihan luksusta, vaikka vanha "mummonmökki" onkin kyseessä.
Kyllähän tänne pieniäkin mahtuisi mutta ei niitä ole vuosien yrityksestä huolimatta kuulunut. Mutteikai lapset nykyään viihtyisikään näin vanhoissa taloissa kaikkine puunkantoineen ja muine pakollisine hommineen?
Nimenomaan lapsettomina mulla ja miehellä olisi vielä varaa ostaa tilavahko omakotitalo. Jos lapsia hankittais niin varmaan joutuisi jonnekin kaupungin kamalimmalle alueelle pieniin kerrostaloneliöihin. Sellaiseen kämppään missä vanhempien pitäisi nukkua olohuoneessa. Ei se ole mitään elämää sellainen, mun mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa asuu nainen kissansa kanssa yksin uudehkoa omakotitaloa. Ensin lähti mies ja nyt näyttää lapsi seuranneen miehen perässä. Talo ja piha kyllä rapistuu koko ajan. Laskee vähän alueen statusta kun muut pitää paikat kunnossa.
Naapureiden kyttäys on vihoviimeistä
Päin vastoin, kiinnostava seurata mitä siellä aidan takana tapahtuu
Mikäli tuollainen naapurien kyttäys kiinnostaa niin sitten ei ole hankittu omaa elämää ollenkaan.
Saman voisi sanoa tälle palstalle kirjoittelusta. Siitäs sait.
Meillä 2 aikuista ja 1 lapsi (9v). Neliöitä noin 180, just aloitetaan laajennus eli se ns. minimi per asukas eli 100m2/hlö rakennetaan eli 120m2 lisää. Toki saunaraknnus 50m2 on jo nyt, mutta sitä tuskin lasketaan tuohon minimiin mitä suositellaa per asukas.
Mitä sä siellä rehentelet. Ihan kun okt ois mitään. Minä asun Helsingin keskustassa
Monta lasta siihen vielä päälle niin paljoonkohan se hiilijalanjälki nousee. Liikakansoitus tuhoaa maapallon eikä ihmisen luontainen asumis paikka ole mikään betoni kerrostalo missä mitään ei tarvitse tehdä vaan maksetaan kun muut tekevät kaikki työt. Se on ihan sairasta. Terveintä elämää on tehdä itse lumityöt ja kaikki pihatyöt teetämättä niitä ulkopuolisilla. Liian helppo elämä kerrostaloissa sairastuttaa ihmiset masennukseen jos ei ole tarpeeksi fyysistä työtä kodin ulkopuolella.