Miten iso vika mulla on päässäni?

Jollakin tasolla tuo on normaalia, jos on kyse ihmisestä, jota et oikeasti tunne. Tai sitten voit kärsiä ns. kasvosokeudesta.

Vierailija kirjoitti:

Jollakin tasolla tuo on normaalia, jos on kyse ihmisestä, jota et oikeasti tunne. Tai sitten voit kärsiä ns. kasvosokeudesta.

Tarkoitan esim. kaupan kassaa. Ihmisiä, joita näet jossakin tietyssä paikassa, mutta joita et sen paremmin tunne.

Minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollakin tasolla tuo on normaalia, jos on kyse ihmisestä, jota et oikeasti tunne. Tai sitten voit kärsiä ns. kasvosokeudesta.

Tarkoitan esim. kaupan kassaa. Ihmisiä, joita näet jossakin tietyssä paikassa, mutta joita et sen paremmin tunne.

Tarkoitan hieman tutumpia: esim. työ- ja harrastuskavereita/tuttuja

googlaa kasvosokeus

Ei mitään vikaa. Ihan normaalia. Useimmat ei niin kauhean tarkkaan laita mieleen esim. kaupan kassojen yms. muiden suht itselle vieraiden ja "merkityksettömien" ihmisten piirteitä. Esim. itse tunnistan koiralenkeillä näkemäni koiranulkoiluttajat lähinnä koiristaan, mutta jos näen jossain ilman koiraa, en tunnista. Ei mulla silti mitään kasvosokeutta ole, tunnistan kyllä ihan hyvin esim. työkuvioissa ihmiset, ja läheiset. Olen vaan vähän ajatuksissani noissa vähemmän tärkeissä sosiaalisissa tilanteissa, jolloin ihmisen ulkonäköön ei kiinnitä huomiota eikä se jää muistiin tarkasti.

Mulla on samaa. Ihan työtuttujakin menee tähän. Pitää olla nähnyt se ihminen tosi monta, jopa monta kymmentä kertaa että muistan ja tunnistan missä tahansa paikassa, tilanteessa ja vaatetuksessa. Eihän sille mitään voi. 

Lisäksi mulla on yksi erityisen vaikea, pitkäaikainen perhepiiristä tuttu tapaus eli eräs ihminen, jonka tunnistan vain hänen puolisosta ja lapsesta. Mukava on eikä mitään häntä vastaan, mutta en tunnista yksin missään.

Joskus lähikaupassa tulee vastaan yksin niin oletan tuttavallisuudesta, iästä ja äänestä että varmaan oli nyt tämä tyyppi. Noloa mutta minkäs teet. Yritän peitellä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samaa. Ihan työtuttujakin menee tähän. Pitää olla nähnyt se ihminen tosi monta, jopa monta kymmentä kertaa että muistan ja tunnistan missä tahansa paikassa, tilanteessa ja vaatetuksessa. Eihän sille mitään voi. 

Lisäksi mulla on yksi erityisen vaikea, pitkäaikainen perhepiiristä tuttu tapaus eli eräs ihminen, jonka tunnistan vain hänen puolisosta ja lapsesta. Mukava on eikä mitään häntä vastaan, mutta en tunnista yksin missään.

Joskus lähikaupassa tulee vastaan yksin niin oletan tuttavallisuudesta, iästä ja äänestä että varmaan oli nyt tämä tyyppi. Noloa mutta minkäs teet. Yritän peitellä.

Kiitos tästä! Kuulostaa tutulta. Olen vähän häpeillyt tätä "vikaa", mutta jos se ei kerran ole epätavallista niin kaiketi tämän kanssa pärjäilee. Outoa silti.

Minulla on samaa, joskus olen kävellyt perheenjäsentenkin ohi jos olen sattumalta jossakin törmännyt.

Joo tätä kasvosokeutta on eri asteista. Itselläni on lievänä eli perheen ja suvun tunnistan kyllä. Hankalaa, kun muutimme uudelle omakotialueelle muutama vuosi sitten, enkä mitenkään opi näitä naapureita tuntemaan ulkonäöltä. Vaihtavat takkeja, pipoja ja autoja yhtenään. Kaikki näyttävät "samoilta". Täytyy vain hymyillä ja nostaa kättä luontevasti. On kyllä tosi kiusallinen vaiva ollut itsellä, kun olen tehnyt opettajan työtä ennen eläkeikää vuosikymmenet. Ikinä en oppinut muistamaan omia opiskelijoita.