Iso omakotitalo mutta ei lapsia ollenkaan. Eli talossa asuu kaksi henkilöä. Mitä ootte mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni olen joskus lukenut jonkin jutun tutkimuksesta, jonka mukaan pariskunta on onnellisimmillaan, kun tilaa vähintään 160 m2.

Erityisen onnellisia he ovat sitä siivotessaan?

Olen nähnyt nyt sekä omien että appivanhempien eläkepäivien selvitymisongelmat isojen talojen ja pihojen kanssa. Ylläpito ei onnistu ja kaikki lapset asuvat 300-500 km päässä omien perheiden kanssa.

Tätä odotellessa anoppilan suunnalta. Omat vanhempani asuvat pienessä rivarissa, mutta rouva odottaq että juuri minä olen se josta tulee "talonmies" - koska hänen veljensä (yksinasuja, 50 v DI) asuu 200 km päässä ja jolle jo ruoholeikkurin käynnistäminen on suurempaa magiikkaa.

.

Lataatte valmiiksi esiin siivous- ja talonmiespalvelut. Kotitalousvähennys. - Mikähän näistä olisi sopivin ?  Vuosittaiset asumiskulut pysyvät silti kohtuudessa. Jos oikeesti pienet eläkkeet, ehdotus maksaa DI-veljen kanssa puoliksi - ja se verovähennys. Jos alkaa itse avustella ja siivoilla, loppua, korvausta ja kiitosta ei näy.  Heti vaan ulkoistus. 

Olen aikoja sitten ehdottanit tuota, mutta niin "hoitkokohde" kuin "hoitovelvolliset" ovat tyrmänneet sen. Vedoten siihen että kallista ja miten sitä vieraita voi päästää huushollaamaan. Kun on ilmainen monitaito-orja tarjolla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni olen joskus lukenut jonkin jutun tutkimuksesta, jonka mukaan pariskunta on onnellisimmillaan, kun tilaa vähintään 160 m2.

Erityisen onnellisia he ovat sitä siivotessaan?

Olen nähnyt nyt sekä omien että appivanhempien eläkepäivien selvitymisongelmat isojen talojen ja pihojen kanssa. Ylläpito ei onnistu ja kaikki lapset asuvat 300-500 km päässä omien perheiden kanssa.

Ovatko ihmiset jotenkin käsittäneet, että omakotitaloa on pakko huoltaa itse. Itse olen ostanut ruohonleikkuupalvelun ja lumenluontiin jo monta vuotta paikalliselta yritykseltä. Lisäksi talotalkkari käy tekemässä syksyn huoltotyöt. Osakeyhtiömuotoisessa asumisessa maksetaan vastiketta. Itse olen maksanut jo pitkään omalle tilille 400 euron ”vastikkeen” huoltotöitä varten.

Monilla paikkakunnilla ei ole tuollaisia palveluita tai ihmiset eivät halua maksaa eläkkeestään 400 €/kk nurmikonleikkuusta tai lumenluonnista vai mitä tuo 400 € pitää sisällään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni olen joskus lukenut jonkin jutun tutkimuksesta, jonka mukaan pariskunta on onnellisimmillaan, kun tilaa vähintään 160 m2.

Erityisen onnellisia he ovat sitä siivotessaan?

Olen nähnyt nyt sekä omien että appivanhempien eläkepäivien selvitymisongelmat isojen talojen ja pihojen kanssa. Ylläpito ei onnistu ja kaikki lapset asuvat 300-500 km päässä omien perheiden kanssa.

Tätä odotellessa anoppilan suunnalta. Omat vanhempani asuvat pienessä rivarissa, mutta rouva odottaq että juuri minä olen se josta tulee "talonmies" - koska hänen veljensä (yksinasuja, 50 v DI) asuu 200 km päässä ja jolle jo ruoholeikkurin käynnistäminen on suurempaa magiikkaa.

.

Lataatte valmiiksi esiin siivous- ja talonmiespalvelut. Kotitalousvähennys. - Mikähän näistä olisi sopivin ?  Vuosittaiset asumiskulut pysyvät silti kohtuudessa. Jos oikeesti pienet eläkkeet, ehdotus maksaa DI-veljen kanssa puoliksi - ja se verovähennys. Jos alkaa itse avustella ja siivoilla, loppua, korvausta ja kiitosta ei näy.  Heti vaan ulkoistus. 

Olen aikoja sitten ehdottanit tuota, mutta niin "hoitkokohde" kuin "hoitovelvolliset" ovat tyrmänneet sen. Vedoten siihen että kallista ja miten sitä vieraita voi päästää huushollaamaan. Kun on ilmainen monitaito-orja tarjolla...

Tekisin hoitovelvollisille näppärän aikataulutetun excelin, jossa työt on jaettu rouvan ja rouvan veljen kesken. Ehkä halukkuutta löytyy. Appivanhemmat toki vastustavat, mutta toisen aikaa ei voi pakkolunastaa.

Hyvää mieltä. Isompi asumus sen parempi. Täydellisessä maailmassa asuisin yksin isossa kartanossa ja tekisin omia juttujani. Toki paikka naiselle löytyisi jos sellainen löytyisi.

Riistoporvareita.

Jos varaa on niin siitä vain. Meillä ei ole iso eikä pieni vaan sopiva. Semmoinen 100-120 neliöö on riittänyt meille. Kun kaikki hinnat nousevat niin emme ole yhtään isompaa kaivanneet. Pärjättäisiin pienemmässäkin poistamalla turhaa roinaa ja loppuiäksi lähdetään vielä pienempään. Poistamalla turhan iso olohuone, eteinen ja pienempi keittiökin riittäisi. Omaan rauhaan ja television katseluun isommat omat huoneet niin olohuonetta ei tarvittaisi ollenkaan. Seuraavaksi asunnoksi suunniteltaisiin kahden ison huoneen pienempi talo lasitetulla terassilla ja talvella kylmänä pidettävä pienehkö kesäaitta/varasto/liiteri/puu sauna samalle tontille. Mahdollisimman edulliseen niin ettei turhasta tarvitse maksaa. Helppo piha niin ettei tarvitse tehdä yhtään mitään jos ei huvita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni olen joskus lukenut jonkin jutun tutkimuksesta, jonka mukaan pariskunta on onnellisimmillaan, kun tilaa vähintään 160 m2.

Erityisen onnellisia he ovat sitä siivotessaan?

Olen nähnyt nyt sekä omien että appivanhempien eläkepäivien selvitymisongelmat isojen talojen ja pihojen kanssa. Ylläpito ei onnistu ja kaikki lapset asuvat 300-500 km päässä omien perheiden kanssa.

Ovatko ihmiset jotenkin käsittäneet, että omakotitaloa on pakko huoltaa itse. Itse olen ostanut ruohonleikkuupalvelun ja lumenluontiin jo monta vuotta paikalliselta yritykseltä. Lisäksi talotalkkari käy tekemässä syksyn huoltotyöt. Osakeyhtiömuotoisessa asumisessa maksetaan vastiketta. Itse olen maksanut jo pitkään omalle tilille 400 euron ”vastikkeen” huoltotöitä varten.

Monilla paikkakunnilla ei ole tuollaisia palveluita tai ihmiset eivät halua maksaa eläkkeestään 400 €/kk nurmikonleikkuusta tai lumenluonnista vai mitä tuo 400 € pitää sisällään?

Jos eläkeläistä ei kiinnosta maksaa niin siinäpä hän sitten jää tekemättä. Aina on mahdollista myös muuttaa vaikkapa johonkin rivariin, missä hommat hoituu taloyhtiön puolesta. Ei voi olettaa, että edes lasten perheet tekee ilmaista työtä jatkuvasti.

Ihan mukavaa on eikä tilaa ole itseasiassa yhtään liikaa. Varsinkin näin korona-aikana kun molemmat tehdään etätöitä pääasiassa, niin oli aivan luojan lykky kun molemmilla oli omat työhuoneet jo valmiina. Ajatelkoon kukin mitä tahtoo, mä tykkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni olen joskus lukenut jonkin jutun tutkimuksesta, jonka mukaan pariskunta on onnellisimmillaan, kun tilaa vähintään 160 m2.

Erityisen onnellisia he ovat sitä siivotessaan?

Olen nähnyt nyt sekä omien että appivanhempien eläkepäivien selvitymisongelmat isojen talojen ja pihojen kanssa. Ylläpito ei onnistu ja kaikki lapset asuvat 300-500 km päässä omien perheiden kanssa.

Ovatko ihmiset jotenkin käsittäneet, että omakotitaloa on pakko huoltaa itse. Itse olen ostanut ruohonleikkuupalvelun ja lumenluontiin jo monta vuotta paikalliselta yritykseltä. Lisäksi talotalkkari käy tekemässä syksyn huoltotyöt. Osakeyhtiömuotoisessa asumisessa maksetaan vastiketta. Itse olen maksanut jo pitkään omalle tilille 400 euron ”vastikkeen” huoltotöitä varten.

Monilla paikkakunnilla ei ole tuollaisia palveluita tai ihmiset eivät halua maksaa eläkkeestään 400 €/kk nurmikonleikkuusta tai lumenluonnista vai mitä tuo 400 € pitää sisällään?

Jos eläkeläistä ei kiinnosta maksaa niin siinäpä hän sitten jää tekemättä. Aina on mahdollista myös muuttaa vaikkapa johonkin rivariin, missä hommat hoituu taloyhtiön puolesta. Ei voi olettaa, että edes lasten perheet tekee ilmaista työtä jatkuvasti.

Yleensä eläkeläisten omat lapset ovat jo siinä iässä etteivät ole pikkulapsi perheellisiä. Eläkeläisten pitäisi käyttää oma omaisuutensa palveluihin niin etteivät jätä perintöjäkään . Myisin pankille asunnon tai mitä niitä systeemejä nykyään on saatavilla niin ettei kukaan tietäisi yhtään mitään ja ostaisin kaikki palvelut ettei tarvitse muuttaa niin pitkään kun rahaa piisaa. 

No entä sitten. Varmaan on mukavan väljää ja tilaa harrastaa ja laittaa nätiksi. Tykkäisin itsekin omakotitaloista ideana(lapsi siis jo lähes aikuinen) paitsi en ehkä haluaisi mitään yli 100neliöistä kämppää koska siinä olisi turhaa tilaa mitä lämmittää ja siivota. Pieni omakotitalo olis passelimpi.

Omakotitalossa on parasta asuminen. Asun yksin 120 neliöisessä ja lisäksi on 40 neliötä työhuone, jossa kaikki hommat levällään, maalaukset, käsityöt, kangaspuut jne. Ei ole liikaa roinaa missään, mutta avaruutta tarvitsen. Ruohokenttää ei ole, vaan iso kivestä rakennettu terassi täynnä isoja kukkapönttöjä kuten Oleander ym. Kun on tilaa ja vähän tavaraa käy siivous hyvinkin nopeasti. Pieni kasvimaa lisäksi ja puutarhapläntti jossa marjapensaita ja granaattiomenapuu. 

Kyllä ap voi kysellä "mitä mieltä", kun niistä 20-30 neliön yksiöistäkin ollaan vaikka mitä mieltä ja ketjut pitkiä "koirakopeista". En aio vanhuksenakaan muuttaa talostani pois, mieluummin maksan palveluista. Kaamean korkeita yhtiövastikkeita ei tulisi mieleenkään ikinä maksaa ja kuunella kaiket päivät naapurien metelöintiä, muuttoja, remppoja ja jotain heippalappuja ja sääntöjä, sääntöjä ja vielä enemmän sääntöjä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni olen joskus lukenut jonkin jutun tutkimuksesta, jonka mukaan pariskunta on onnellisimmillaan, kun tilaa vähintään 160 m2.

Erityisen onnellisia he ovat sitä siivotessaan?

Olen nähnyt nyt sekä omien että appivanhempien eläkepäivien selvitymisongelmat isojen talojen ja pihojen kanssa. Ylläpito ei onnistu ja kaikki lapset asuvat 300-500 km päässä omien perheiden kanssa.

Ovatko ihmiset jotenkin käsittäneet, että omakotitaloa on pakko huoltaa itse. Itse olen ostanut ruohonleikkuupalvelun ja lumenluontiin jo monta vuotta paikalliselta yritykseltä. Lisäksi talotalkkari käy tekemässä syksyn huoltotyöt. Osakeyhtiömuotoisessa asumisessa maksetaan vastiketta. Itse olen maksanut jo pitkään omalle tilille 400 euron ”vastikkeen” huoltotöitä varten.

Monilla paikkakunnilla ei ole tuollaisia palveluita tai ihmiset eivät halua maksaa eläkkeestään 400 €/kk nurmikonleikkuusta tai lumenluonnista vai mitä tuo 400 € pitää sisällään?

Jos eläkeläistä ei kiinnosta maksaa niin siinäpä hän sitten jää tekemättä. Aina on mahdollista myös muuttaa vaikkapa johonkin rivariin, missä hommat hoituu taloyhtiön puolesta. Ei voi olettaa, että edes lasten perheet tekee ilmaista työtä jatkuvasti.

Yleensä eläkeläisten omat lapset ovat jo siinä iässä etteivät ole pikkulapsi perheellisiä. Eläkeläisten pitäisi käyttää oma omaisuutensa palveluihin niin etteivät jätä perintöjäkään . Myisin pankille asunnon tai mitä niitä systeemejä nykyään on saatavilla niin ettei kukaan tietäisi yhtään mitään ja ostaisin kaikki palvelut ettei tarvitse muuttaa niin pitkään kun rahaa piisaa. 

Eläkeläisten lapset ovat yleensä itse töissä ja omatkin koti/pihahommat tehtävinä. Lisäksi saattavat asua satojen kilometrien päässä. Meillä ensimmäinen lapsi syntyi samana vuonna kun isäni jäi eläkkeelle, äitini oli jäänyt jo 3 vuotta aikaisemmin.

Äidillä käy omakotitalossa siivooja, ruohot leikataan ja lumet luodaan. 

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalossa on parasta asuminen. Asun yksin 120 neliöisessä ja lisäksi on 40 neliötä työhuone, jossa kaikki hommat levällään, maalaukset, käsityöt, kangaspuut jne. Ei ole liikaa roinaa missään, mutta avaruutta tarvitsen. Ruohokenttää ei ole, vaan iso kivestä rakennettu terassi täynnä isoja kukkapönttöjä kuten Oleander ym. Kun on tilaa ja vähän tavaraa käy siivous hyvinkin nopeasti. Pieni kasvimaa lisäksi ja puutarhapläntti jossa marjapensaita ja granaattiomenapuu. 

Kyllä ap voi kysellä "mitä mieltä", kun niistä 20-30 neliön yksiöistäkin ollaan vaikka mitä mieltä ja ketjut pitkiä "koirakopeista". En aio vanhuksenakaan muuttaa talostani pois, mieluummin maksan palveluista. Kaamean korkeita yhtiövastikkeita ei tulisi mieleenkään ikinä maksaa ja kuunella kaiket päivät naapurien metelöintiä, muuttoja, remppoja ja jotain heippalappuja ja sääntöjä, sääntöjä ja vielä enemmän sääntöjä. 

Samoin on meilläkin suunniteltu ettei ikinä mennä betoniseen koirankoppiin jossa joka seinän takana naapuri. Kaikki eläminen kuuluu vessavedosta lorottamiseen ja heräilee yöeläjien mekkaloihin. Ilmastoinnin kautta kuulee naapurin tappelut, sipulisoosin ja paskan hajuineen. Eihän niissä asuisi kukaan jos olisi johonkin muuhun asumis mahdollisuuteen varaa eikä tarvitse yhteiskunnan asumis yms. tukia. 

Hyvä, että teillä on tilaa. 

Päivän hölmö kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni olen joskus lukenut jonkin jutun tutkimuksesta, jonka mukaan pariskunta on onnellisimmillaan, kun tilaa vähintään 160 m2.

Erityisen onnellisia he ovat sitä siivotessaan?

Olen nähnyt nyt sekä omien että appivanhempien eläkepäivien selvitymisongelmat isojen talojen ja pihojen kanssa. Ylläpito ei onnistu ja kaikki lapset asuvat 300-500 km päässä omien perheiden kanssa.

Ovatko ihmiset jotenkin käsittäneet, että omakotitaloa on pakko huoltaa itse. Itse olen ostanut ruohonleikkuupalvelun ja lumenluontiin jo monta vuotta paikalliselta yritykseltä. Lisäksi talotalkkari käy tekemässä syksyn huoltotyöt. Osakeyhtiömuotoisessa asumisessa maksetaan vastiketta. Itse olen maksanut jo pitkään omalle tilille 400 euron ”vastikkeen” huoltotöitä varten.

Monilla paikkakunnilla ei ole tuollaisia palveluita tai ihmiset eivät halua maksaa eläkkeestään 400 €/kk nurmikonleikkuusta tai lumenluonnista vai mitä tuo 400 € pitää sisällään?

Jos eläkeläistä ei kiinnosta maksaa niin siinäpä hän sitten jää tekemättä. Aina on mahdollista myös muuttaa vaikkapa johonkin rivariin, missä hommat hoituu taloyhtiön puolesta. Ei voi olettaa, että edes lasten perheet tekee ilmaista työtä jatkuvasti.

Yleensä eläkeläisten omat lapset ovat jo siinä iässä etteivät ole pikkulapsi perheellisiä. Eläkeläisten pitäisi käyttää oma omaisuutensa palveluihin niin etteivät jätä perintöjäkään . Myisin pankille asunnon tai mitä niitä systeemejä nykyään on saatavilla niin ettei kukaan tietäisi yhtään mitään ja ostaisin kaikki palvelut ettei tarvitse muuttaa niin pitkään kun rahaa piisaa. 

Eläkeläisten lapset ovat yleensä itse töissä ja omatkin koti/pihahommat tehtävinä. Lisäksi saattavat asua satojen kilometrien päässä. Meillä ensimmäinen lapsi syntyi samana vuonna kun isäni jäi eläkkeelle, äitini oli jäänyt jo 3 vuotta aikaisemmin.

Siinä tapauksessa juurikin eläkeläisten pitää keksiä muita ratkaisuja millä keinoilla ne palvelut saadaan ostettua tai sitten muutetaan helpompaan asumismuotoon. Kukaan ei jaksa eikä edes kiinnosta hoitaa kahta paikkaa vaikkei olisi mitään lapsi tai työ esteitäkään. 

Asun yksin 350 neliön kaksikerroksisessa kivitalossa 7 kilometrin päässä suuren kaupungin keskustasta. Ei kaadu seinät päälle. Vaikea kuvitella asuvani kerrostalossa tai edes rivitalossa niiden hullujen kyttääjien kanssa enää koskaan. Musaa ja elokuvia voi luukuttaa kunnolla. Savustelen norjalaista lohta takapihalla taikka kylven munasillani paljussa. Tarvittaessa pääsen keskustaan bilettämään 10 minuutissa. Tapailunaisetkin ihastuvat vähän eri tavalla kun on premissit kunnossa. Voivat ottaa alasti aurinkoa pihalla eikä runkkarit häiritse. Tuntuvat viihtyvän seurassa oikein hyvin. Olen onnellinen.

Itse muutin pieneen omakotitaloon. Jokainen naapuri kenet olen tavannut on toivottanut tervetulleeksi naapurustoon. Seuraavana toki on tullut kysymys, että missäs se sun vaimo on? Reaktiot ovat olleet huvttavia kun vastaan, että asun yksin. "Mitä? Eihän mies voi asua yksin isossa talossa? Nyt äkkiä nainen etsimään"

Ja nämä reaktiot ovat yleensä tulleet toisilta miehiltä.

Haaskausta asua kaksin tosi isossa asunnossa, ei lapseton pari tarvitse monia makuuhuoneita tai useampaa vessaa. Kieltämättä ihmettelen, ellei kyse ole ökyrikkaista.