Yksin Tampereella

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 12:24"]

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 11:19"]

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 11:01"]

Miten voisin saada ystäviä Tampereelta? Olen muuttanut vasta kesällä, enkä tunne ketään, paitsi miesystäväni ja mekin olemme lähellä eroa. 

Olen alle 30 v. ja minulla on 8-vuotias poika. Miten te olette saaneet ystäviä? 

[/quote]

Opsitokurssit, liikuntaharrastukset, laita ilmoitus kaupan seinille : haetaan sulkkiskaveria vuorolle tms.

[/quote]

Ja kuka vittu alapeukuttaa? Onko sulla kusta päässä?

[/quote]

Jatkan,

Mikä helvetti teitä vaivaa? yhteensä 5 alapeukkua kun ehdotin kursseja tai erilaisia urheilujuttuja sekä harjoituskaverin hakua. Eikä sen tarvi olla urheilu, joku muukin käy kunhan ottaa kontaktia.

Saatanan hullut, miksi tällaisia alapeukutetaan?

[/quote]

Mä olen tähän mennessä tässä keskustelussa törmänny tasan yhteen hulluun. Sen näet sinä katsomalla peiliin.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 12:38"]

Mä olen kanssa muualta muuttanut kolmekymppinen nainen. Olen ainenkin työpaikalta saanut ihania ystäviä ja kavereita. Nytkin huomenna on meillä työpaikan tyttöjen ilta, jota odotan innolla.

[/quote] no tosiaan ole asentaja-hitsaaja ja ei ihan noi papat jaksa kiinnostua minun jutuistani, normaalia työpaikka vitsailua enempää. Olen harkinnut ihan vakaasti, että lähtisin pois omalta alaltani ja vihtaisin vaikka siivoushommiin, jos saisi vaikka naispuolisi tuttuja. Ja sitten edelleen on, että illanvietot ovat vain kaukainen haave, parisuhdekriisin ja yksinhuoltajan elämässä. Kun tukiverkosto tosiaan pääkaupunkiseudulla. :) Mutta tekee jo hyvää puhu edes täällä palstalla. Tulee purettua yksinäisyyttä tänne. Kiitos vain jokaiselle vastanneelle. Ja jos jolloin tietoa siivoupäivästä niin otan kaiken tiedon mielelläni vastaan.

Voi hitsit, tuttu tilanne. Itsekin muutin vieraaseen kaupunkiin alle 3-kymppisenä enkä tuntenut ketään. Silloin tajusin, miten vaikeaa aikuisena on saada uusia kavereita. Minä sain ensimmäiset ystäväni töistä, mutta sinun tilanteessasi se ilmeisesti on mahdotonta. Nyt kun minulla on 1,5-vuotias lapsi, huomaan miten paljon tuttuja ja kavereita on tullut lapsen kautta. Löytyisiköhän sinulle ja pojallesi sellainen yhteinen harrastus, jonka kautta tutustuisit muihin? Ole myös kärsivällinen ja "armollinen" itsellesi, ensimmäisestä tapaamastasi ihmisestä ei tarvitse tulla sydänystävä. Kunhan saat aluksi kaverin ja hänen kauttaan tutustut mahdollisesti uusiin ihmisiin. Ajan kanssa.

Minäkin muutin uuteen kaupunkiin aikoinaan kouluikäisen lapseni kanssa ja oli todella vaikeaa saada ystäviä, sitten kun aloin odottamaan toista lasta oli helpompaa, kun oli vauvakerhoja jne.. ymmärrän tunteesi. voimia.

Facebookissa on ryhmä Tampereen toverit, itse sain sitäkautta tuttuja, kavereita ja pari ystävääkin :)

Lisäisin vielä, että Tampereella on paljon kaupunginosatoimintaa jossa voi tutustua oman alueensa ihmisiin. Setlementtiyhdistyksiä ja sellaisia.

Koululle voi ilmoittautua Hip-kerhon vetäjäksi, niitä haetaan just nyt.

Koira oli hyvä idea.

Mummon kammari voisi haluta vapaaehtoisia.

Uimahalliin vesijuoksemaan, siellä on paljon samanhenkistä porukkaa. 

Seurakunnan kerhot.

Tamperelaiset ovat kaikkea muuta kun juroja. Jos joku on Tampereella juro niin se on junantuoma ;)