Haluan lääkäriksi, onko liian myöhäistä? Onko mahdollisuuksia?

Itse aloitin 25 vuotiaana opiskelun alalla, jossa pitkät opiskeluajat. Paljon minua vanhempiakin opiskelukavereita minulla on. Ajattelisin, että sinulla voi nykyisen koulutuksen ja työkokemuksen kautta olla aika realistinen kuva lääkärin työstä ja työympäristöstä, joten ei ole suurta vaaraa että valmistut ammattiin joka ei olekaan sinulle mieluinen. Anna siis mennä vaan! Kaikki eivät tuohon pystyisi, mutta itse tunnet parhaiten omat voimavarasi. Tsemppiä!

Hyvin kerkeät :) mä olen 26v ja lääkis tavoitteena 2016. Nyt oon alkanut lukemaan bilsaa, kemiaa ja fysiikkaa

Sun kannattaa nyt istua alas ja pohtia tätä asiaa. Olet lähihoitaja, sinulla ei ole kokemusta siitä työmäärästä, joka sinua odottaa. Joudut todella tekemään työtä ja näkemään vaivaa. En suosittele. En suoraan sanottuna että lähärin vaatimuksiin tottunut ihminen pystyy opiskelemaan yliopistossa.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 13:37"]

Sun kannattaa nyt istua alas ja pohtia tätä asiaa. Olet lähihoitaja, sinulla ei ole kokemusta siitä työmäärästä, joka sinua odottaa. Joudut todella tekemään työtä ja näkemään vaivaa. En suosittele. En suoraan sanottuna että lähärin vaatimuksiin tottunut ihminen pystyy opiskelemaan yliopistossa.

[/quote]

Hauska provo :) Ihmisillä kun on kuitenkin omat vaatimuksensa itseään kohtaan, riippumatta opiskelupaikan yleisistä vaatimuksista, tai muiden asettamista vaatimuksista. Se mikä on jollekin vaikeaa, ei ole toiselle. Lähärillä on hyvä kuva lääkärin ammatin vaatimuksista ja pelkästään sen takia etumatkaa muihin opiskelijoihin verrattuna, joiden käsitykset lääkärinä olemisesta perustuvat Grayn anatomiaan ja Houseen.

Jos ikää opiskeluja aloitettaessa on enemmän kuin 18 vuotta, pystyy myös keskittymään opiskeluihin ihan eri tavalla, kuin keskiverto juuri täysi-ikäistynyt opiskelijabileiden humussa pystyy tekemään. Lisäksi terveydenhuoltoalan koulutus ja työkokemus auttavat totta kai itse lääkäriksi opiskelussa. Kemiaa ja fysiikkaa lääkiksessä ei juuri opetella, joten niistä on turha valintakokeen jälkeen stressata.

kuka haluaa päivystää illat ja yöt läpeensä. ottaa vastaan potilaita liukuhihnalta minuuttiaikataululla. käsitellä valituksia, joissa ei ole järjen häivää. täyttää byrokratian vaatimuksia.

itseäni ei kauheasti haittaa, vaikka en aikanaan hakenut silloiseen unelmaan eli lääkikseen. olen nykyään DI ja pääsen työssäni helpommalla kuin lääkäri. joskus kyllä kaipaan et työni tuottaisi minulle enemmän tyydytystä ja haaveilen opiskelevani sh:ksi. :)

25: No, sanokaa mun sanoneen: Ei tule onnistumaan.

Alkuperäiselle vielä kannustukseksi: olen itsekin lähihoitaja taustaltani ja opiskelen yliopistossa. En lääketieteellisessä tiedekunnassa, koska itse en ole ollut kiinnostunut lääkärin ammatista koskaan, enkä muutenkaan hoitoalalla, koska ymmärsin koulutuksen ja työni aikana, etten sitä halua. Hain tiedekuntaan jonne on paljon vaikeampi päästä kuin lääketieteelliseen ja pääsin sisään. Toki se töitä vaati ja matemaattis-luonnontieteellisten aineiden kertausta. Enkä ole meillä hoitoalalta ainut sisään tullut.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 14:01"]

25: No, sanokaa mun sanoneen: Ei tule onnistumaan.

[/quote]

Kuule, kun ketään ei sun anonyymit sanomisesi kiinnosta. Terveisin 25.

Heh, lähäristä lääkäriksi. Jos ei nuorempana edes lukio kiinnostanut niin tuskinpa tulet onnistumaan..

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 10:57"]

Olen 24-vuotias nainen ja koko ajan enemmän mielessäni pyörii lääkärin ammatti. Kiinnostas ja olis sellainen työ jota haluaisin tehdä. Olen kuitenkin koulutukseltani lähihoitaja ja työelämässä. Onko vielä liian myöhäistä lähteä tavoittelemaan lääkärin uraa?

olisin valmis käymään lukion ja sit hakemaan yliopistoon? Kannattaako vai oonko sit melkein 30-vuotiaana liian vanha opiskelemaan lääkäriksi? Matikka, fysiikka ja kemia on aina ollut mielenkiintoista ja suhkot helposti ymmärrettävää mulle.

nyt neuvoja kehiin kannattaako?

[/quote]

ei kannata

25: Se mitä yritän sanoa, nyt vain sattuu olemaan totta. Jos ei lukio ole aikaisemmin kiinnostanut, niin miten yht'äkkiä voi hypätä lääkärin opintoihin.

Minulle on aivan sama, kiinnostaako sinua minun sanomiseni vai eivät. Hieman realismia kehiin.

Ei varmaan kannata kysellä täältä palstalta mielipiteitä, jos totuuden kuuleminen sattuu liikaa. Amis-taustalla yliopistoon tulevilla on vaikeuksia opintojen suorittamisen kanssa.

Yksi tuttu, kohta 37-vuotias, valmistui juuri lääkäriksi. Että ei todellakaan ole myöhäistä aloittaa lääkäriopintoja 3-kymppisenä, 4-kymppisenä tai vaikka 5-kymppisenä jos siltä tuntuu.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:27"]Heh, lähäristä lääkäriksi. Jos ei nuorempana edes lukio kiinnostanut niin tuskinpa tulet onnistumaan..

[/quote]

Teini-iässäkö se parhain motivaatio on? Itse nippanappa jaksoin käydä ammattikoulussa ja numerot oli surkeat. Aikuislukiossa numerot olikin sitten jo ysiä, kun opiskelu jaksoi kiinnostaa.

Jos oot amiksen käynyt niin kai sun tarvii käydä vaan tietyt lukiokurssit (laaja matikka, kemia, fyssa, kielet) iltalukiossa. Turhaa mennä ainakaan päivälukioon suorittamaan turhaan valinnaisia aineita ja liikuntaa. 

Jotain voit opiskella avoimessakin ja saisit niitä hyväksiluettua yliopistossa. Pari vuotta tiukkaa opiskelua täysipäiväisesti ja valmennuskurssi, jotta pääset lääkikseen mahdollisimman pian ja siinä 33-35 vuotiaana olet lääkäri ja työuraa on vielä 30 vuotta edessä.

Tsemppiä! Voi ottaa koville, vaatii hyvää opiskelutekniikkaa ja pitkäjänteisyyttä mutta jos tarpeeksi haluaa niin varmana onnistuu :)

En lukenut muita vastauksia, mutta anna palaa!!!! Itse lähdin 25-vuotiaana yliopistoon, enkä ole katunut päivääkään. Olen ollut miljoona kertaa tehokkaampi kuin mitä olisin ollut nuorena. Nyt siis ikää 39v ja takana jo monta hyvää vuotta akateemisessa työssä! Pienin askelin!

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:38"]Jos oot amiksen käynyt niin kai sun tarvii käydä vaan tietyt lukiokurssit (laaja matikka, kemia, fyssa, kielet) iltalukiossa. Turhaa mennä ainakaan päivälukioon suorittamaan turhaan valinnaisia aineita ja liikuntaa. 

[/quote]

Höpsis, ap:lle riittää iltalukiossa biologia, kemia ja fysiikka. Matikasta tietty hyötyä, mutta ei pakollista.

Suosittelen kyllä ehdottomasti sitä lukion käymistä, eikä niin että menet vaan suoraan kirjoittamaan vähän asioita itse opiskelleena ja kerranneena.

Jos lääkikseen mielit niin kirjoituksista on tultava huippuarvosanat, eikä niitä oikeasti tule sillä että on käynyt amiksessa vuosia sitten jotain suppeita fysiikan kursseja ja sitten vähän itse lueskelee kemiaa. Ei millään. Jos et koko lukioa suorita niin käy edes kaikki mahdolliset kurssit niistä mitkä aiot kirjoittaa!

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:43"]Suosittelen kyllä ehdottomasti sitä lukion käymistä, eikä niin että menet vaan suoraan kirjoittamaan vähän asioita itse opiskelleena ja kerranneena.

Jos lääkikseen mielit niin kirjoituksista on tultava huippuarvosanat, eikä niitä oikeasti tule sillä että on käynyt amiksessa vuosia sitten jotain suppeita fysiikan kursseja ja sitten vähän itse lueskelee kemiaa. Ei millään. Jos et koko lukioa suorita niin käy edes kaikki mahdolliset kurssit niistä mitkä aiot kirjoittaa!

[/quote]

Ei kirjoituksista tarvitse todellakaan tulla huippuarvosanoja, että pääsisi sisälle. Lääkikseen pääsee myös pääsykoekiintiön avulla.

Olet nuori, anna mennä vaan! Pääsykoe ja siihen opiskeltavat asiat vaativat rautaista motivaatiota, sitkeitä perslihaksia ja jonkin verran älliä. Itse aloitin 37-vuotiaana lääkiksessä, enkä edes ollut vuosikurssini vanhin. Vielä on muutama vuosi opiskelua edessä ja sitten töihin.