Haluan lääkäriksi, onko liian myöhäistä? Onko mahdollisuuksia?

Olen itse 27 ja juuri aloitin itse lukion, tähtäyksessä sen jälkeen juurikin tuo lääkärin koulutus. Lääkärin koulutuksella ehtii hyvin tehdä töitä ja tienata loistavan eläkkeen vaikka päälle kolmekymppisenä valmistuisikin. Anna mennä vaan.

Kaikki on kiinni omasta motivaatiostasi, ja vaikuttaa siltä, että sinulla se ei ole tarpeeksi vahva kun täältä kyselet kannattaako.

Itse tiedät mitä haluat, ja sen saadaksesi sinun on ponnisteltava.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 10:59"]

Olen itse 27 ja juuri aloitin itse lukion, tähtäyksessä sen jälkeen juurikin tuo lääkärin koulutus. Lääkärin koulutuksella ehtii hyvin tehdä töitä ja tienata loistavan eläkkeen vaikka päälle kolmekymppisenä valmistuisikin. Anna mennä vaan.

[/quote]

opiskeletko aikuis vai ihan normilukiossa ja kuinka nopeasti meinaat sen suorittaa? 

Kyllä intoa mullakin on paljon ja ajattelin jos ton lukion vois suorittaa pariin vuoteen. Jos tekis paljon duunia.

tietty yksi lapsi kotona joten sekin täytyy ottaa huomioon.

Hyvin ehtii. Tuttava valmistui 38-vuotiaana lääkäriksi. Mutta nyt ei tykkänään työstä, haluaisi tehdä sitä vaan 2-3 päivää viikossa.

Miks ei? Ole valmis tekemään helvetisti hommia. Ikä ei ole se este missään tapauksessa. Ja nykysukupolvethan saa mönkiä siellä työelämässä kaheksankymppiksiki asti, joten kolmekymppisenä aloittava opiskelija on vielä ihan ok.

Ei tietenkään ole myöhäistä. Monta mutkaa sulla on vielä edessä, mutta yksi kerrallaan eteenpäin. Sun pitää ensin selvittää lukia kunnialla eli hyvillä arvosanoilla. Lukion käyminen kertoo jo sulle missä sun "rajat" on, mutta se ei mene hukkaan vaikka et siellä edes kauhean hyvin pärjäisi. Olet vielä ihan riittävän nuori ihan mihin vain.

Kannattaa aikuislukiossa ottaa lukion kaikki kemian, fysiikan ja biologian kurssit sekä vähintään käydä ensimmäinen lyhyen matematiikan kurssi (että on peruslaskukaavat hallussa). Panosta näihin aineisiin täysillä, sillä pääsykoe koostuu näistä oppimääristä.

Koska sulla on jo toisen asteen tutkinto, et tarvitse yo-tutkintoa vaan voit hakea pääsykoekiintiössä. Eli kannattaa käydä vain nämä kurssit joita tarvitset oikein huolella ja tarvittaessa vaikka useampaan kertaan. Aikuislukiolla koko oppimäärän suorittaminen kestää 2 vuotta (pakolliset kurssit), ja joudut opiskelemaan kurssikaupalla asioita joita ei lääkiksen pääsykokeessa tarvitse. Fiksumpaa käydä vain tarpeelliset kurssit. Jos nimittäin kirjoitukset menevät syystä tai toisesta penkin alle tai keskinkertaisesti, joudut kuitenkin hakemaan pääsykoekiintiössä, jossa voit hakea muutenkin lähärin papereilla.

Ei ole mitään järkeä mennä lukioon jos haluat lääkikseen. käyt aikuislukiossa lyhyen matikan, fysiikan, kemian ja biologian kurssit, on aivan turhaa käyttää aikaa muiden lukioaineiden opiskeluun.

Itse aloitin yliopistossa opiskelun 33-vuotiaana. Muutama ystäväni vielä minua vanhempana, ja meillä kaikilla on vielä 25-30 vuotta uraa jäljellä (tai enemmänkin)  valmistumisen jälkeen. Mieti sitä :)

Älä suotta ajattele lukiota pakollisena, rupee käymään matikan, kemian, fysiikan ja ehkä biologian kursseja alusta ja sit vaan menet pääsykokeisiin. Jos et pääse ekana vuonna, älä siitä huoli, jatkat vaan kurssien käymistä lukiossa, lopputuloksena sulla on joko opiskelupaikka yliopistossa, tai lukion todistus. Siitä voi sitten jatkaa eteenpäin. Lääkikseen on hyvät sisäänpääsyprosentit.

Poikaystäväni on lääkiksessä, ja on siellä paljon kolmekymppisiä ja pari nelikymppistäkin. Hyvin ehdit vielä, vaikka kävisit lukion.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 11:26"]

Itse aloitin yliopistossa opiskelun 33-vuotiaana. Muutama ystäväni vielä minua vanhempana, ja meillä kaikilla on vielä 25-30 vuotta uraa jäljellä (tai enemmänkin)  valmistumisen jälkeen. Mieti sitä :)

Älä suotta ajattele lukiota pakollisena, rupee käymään matikan, kemian, fysiikan ja ehkä biologian kursseja alusta ja sit vaan menet pääsykokeisiin. Jos et pääse ekana vuonna, älä siitä huoli, jatkat vaan kurssien käymistä lukiossa, lopputuloksena sulla on joko opiskelupaikka yliopistossa, tai lukion todistus. Siitä voi sitten jatkaa eteenpäin. Lääkikseen on hyvät sisäänpääsyprosentit.

[/quote]

Miksi kukaan alapeukuttaa tätä? Siksikö että lääkiksen hyvät sisäänpääsyprosentit mainitaan? Kuka tahansa voi niitä tilastoja netistä katsoa. http://www.med.helsinki.fi/peruskoulutus/opiskelijaksi/tilastoja.html

Helsinkiin taitaa olla vaikein päästä (en jaksa tarkistaa) ja tännekin pääsee lääkiksen puolelle vuodesta riippuen n. 11-15 % valintakokeeseen osallistuneista (joista osa tosissaan, osa ei edes halua sisään, vaan on paikalla koska pakko hakea jonnekin) ja hammaslääkiksen puolelle 20-25% kokeisiin osallistuneista! :D

Muiden kaupunkien lääkisten rajat löytyvät myös netistä, joskus olen katsellut jotakin tilastoja jossa lääkiksen puolelle joka neljäs, tai joka viides hakija on päässyt. Se on siis aika löysää riippuen vuodesta ja kaupungista.

Valintakokeessa pärjää jos on lukenut asiat, eikä panikoi. Osa käyttää aikansa hermoiluun pää tyhjänä ja /tai vessassa juoksemiseen.

Ap, sinun ei tarvitse käydä lukiota suorittaaksesi yo-tutkinnon. Kolmevuotisen ammatillisen perustutkinnon suorittaneena voit ilmoittautua suoraan kirjoituksiin. Tosin suosittelisin silti käymään joitakin lukion kursseja, mutta pakollista se ei suinkaan ole. Ja yliopistoon voi hakea myös amispohjalta.

Ilman yo-todistusta hakemisesta vielä. Valintakokeen koepistekiintiön sisäänpääsyraja oli Helsinkiin viime vuonna 51,869. Pikaisesti laskin valintakokeen maksimipistemärän ja se oli jotakin 150 pisteen kieppeillä.

Lääkiksellä on jotakin "raakapisteitä" ja valintakoepisteitä, joten ei nousta luvuista suoraan voi kaikkea päätellä, esim. jostakin kysymyksistä voi olla vähimmäispistemäärä mikä pitää saada, jotta kyseisen alueen vastauksista ylipäätään saa pisteet plakkariin.

Jos ajattelee, että tasaisesti saa vastattua jokaisen aihealueen kysymyksiin, sisään pääsee siis ilman yo-todistusta jos saa (alle?) puolet kokeesta oikein. Vilkuilin kysymyksiä ja ne eivät todellakaan olleet kaikki vaikeita! Osa toki kinkkisempiä.

Pidä unelmistasi kiinni!

Täällä 25 vuotta täyttävä nainen ja samanlaiset haaveet. Pohjalla amis ja tammikuussa aloitan amk sh opinnot. Silti kytee tuo hammaslääkis takaraivossa.

Tiedän lääkäreitä jotka ovat valmistuneet neljänkympinkin korvilla, oltuaan ensin esim sairaanhoitajia. Hyvin ovat pärjänneet. Oma motivaatio opiskeluun on kaikki kaikessa, kuten myös työn tekoon.

Voin vakuuttaa että ehdit olla työelämässä ihan riittävästi. Eäkettä alkaa kaikki haikailla kuitenkin siellä työuran loppupuolella. Harva eläkkeelle jäävä harmittelee että olisipa pitänyt valmistua aikanaan viisi vuotta aiemmin.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 12:43"]

Täällä 25 vuotta täyttävä nainen ja samanlaiset haaveet. Pohjalla amis ja tammikuussa aloitan amk sh opinnot. Silti kytee tuo hammaslääkis takaraivossa.

[/quote]

Hae ihmeessä hammaslääkikseen jos haluat, voit ihan hyvin myös samalla opiskella sh-opintoja. Jos kemiat, fyssa ja bilsa takkuavat, tee niitä iltalukion kursseilla. Hammaslääkiksellä eri painotukset koepisteiden määrässä, vaika sama koe kyseessä. Pisteet kuitenkin huomattavasti alemmat, koska sinne pääsee niin helposti sisään!

Niin, ja kaikki tuttuni jotka ovat hammaslääkiksessä ja lääkiksessä opiskelleet ovat sanoneet, että valintakoe oli vaikein koe koko opiskeluaikana :) Sisällä ei kemiaa, fysiikkaa ja matematiikkaa juuri enää tarvitse, siellä käytävät näiden aineiden kurssit ovat peruskurssitasoa, eikä niitä opiskella yhtä kurssia enempää.

Katselen ensin miten opiskelu sujuu amkissa monenvuoden työputken jälkeen. Treenaan laskemista ja opettelen pois hosuvasta lukutyylistä. Lisään sitten noita lukion kursseja jos tuntuu että yliopistoon on päästävä.

Ihan uteliaisuudesta: täällä neuvotaan ap:tä suorittamaan vain lukion kemian, fysiikan ja bilsan kurssit eikä käymään koko lukiota. Eikö lääkiksessä tarvita ollenkaan kielitaitoa, siis eikö siellä ole esimerkiksi vieraskielisiä tenttikirjoja?

Kysyn siksi, että jouduin itse aikoinani opiskelemaan oman tutkintoni (ihan suomalaisessa yliopistossa) suurimmaksi osaksi vierailla kielillä. Siis tenttikirjat oli valtaosaksi vieraskielisiä ja myös osa luennoista pidettiin englanniksi (ulkomaiset luennoitsijat). Myös vaihtovuonna piti tietysti selvitä muilla kielillä kuin suomeksi. Tosin lääkiksestä ei ilmeisesti paljon lähdetä vaihtoon?

Lääkiksessä kirjat ovat pääosin kyllä suomeksi, sitäpaitsi puhtaita kirjatenttejä on vähemmän, opiskelu kun on siellä kovin koulumaista. Kurssiprujujenkin lukemisella kuulemma pärjää, ne ovat tietysti suomeksi. Itse opiskelen amistaustalta yliopistossa alalla jossa suomenkielisiä kirjoja ei ole lainkaan, kaikki on englanniksi. Englannin osaaminen ei vaadi lukion käymistä. Itse aloitin yläasteikäisenä lukemaan englanninkielisiä kirjoja, ei se ole niin vaikeaa...

Sitäpaitsi kyllä vieraskielisissä kirjoissakin se vaikeampi asia on itse opetettava asia termistöineen, ihan sama millä kielellä uudet termit opettelee, koska ne ovat jokatapauksessa uusia!