Asuminen hyväosaisena ”huonolla alueella”

En ole itse asunut mutta olen toiminut opettajana ensin koulussa joka sijaistsi lähiössä ja sitten sellaisessa koulussa jonka oppilaaksiottoalueella oli vain uusia omakoti- ja rivitaloja. Ero oli merkittävä. "Parempiosaisen" asuinalueen koulu oli merkittävästi rauhallisempi kun taas lähiön koulussa oli paljon järjestyshäiriöitä. Sinäänsä varmasti asuinpaikkoina ne lähiötkin voi olla ihan ok mutta nyt teidän pitää ehkä miettiä, että onko uhraus liian iso lasten koulun näkökulmasta. En tiedä millä paikkakunnalla asutte ja olisiko siellä mahdollista pysyä vanhan asuinalueen koulussa mutta jos vanhaan kouluun on pitkä matka niin ilmaista koulukuljetusta sinne ei varmasti saa koska lähikoulukin on tarjolla. Ja jos teillä on lapset alakoulussa niin saisivat ehkä sen jatkaa loppuun vanhassa koulussa mutta yläkoulu määräytyy taas asuinpaikan mukaan eikä mitään taetta siirtomahdollisuudesta ole. 

Onhan tuo naurettavaa luokitella parempia ja huonompia asuinalueita. 

Olen kotoisin itä-Helsingistä, ja asunut siellä pitkään kunnes yli kolmekymppisenä alkoi tulla lapsia. Ilman lapsia varmasti asuisin siellä edelleen, mutten halua lapsilleni samanlaista koulukokemusta kuin itselleni

Olen kotoisin maalta, vanhemmat keskivertoa paremmin toimeentulevia. Ala-asteaika oli ihanaa kun lapset eivät niin tuomitse toisiaan (ainakaan meidän koulussa) mutta teini-ikäisenä ylä-asteella ja lukiossa minut tuomittiin ennakkoon jatkuvasti hyvin tylysti sekä ikätovereiden että vanhempien ihmisten (jotka tiesivät vanhempani) toimesta. Muutenkin asenne työntekoa, kouluttautumista ja yrittäjyyttä kohtaan oli aneeminen ja surkea. 

Omat lapset kasvatan isommalla paikkakunnalla, jossa löytävät helpommin samanhenkisiä ystäviä. Myös harrastusvalikoimaa on paljon enemmän. Asuinalueena täällä ei tule keskimääräisellä lähikauppakäynnillä yhtään juoppoa, nistiä tai roadmania vastaan. Täällä ei huligaanit hengaa lasten leikkipuistoissa.

Vierailija kirjoitti:

Me asuimme maahanmuuttajalähiössä ja lapset kävivät koulua jossa oli 27 eri kansalaisuutta. Osa penskoista kävi huippulukion ja on yliopistossa ja osa suuntautui taideopintoihin lukion jälkeen. Kodilla on aika paljon merkitystä, ei sillä missä se on.

Normaali koti ja ongelmalähiö. Sanot siis, että se että me olemme normaaleja jotenkin mystisesti poistaa ne ongelmat, joita siellä on. Estää huutelun ja varastelun, joita lapset kohtaavat ulos mennessään. Estää varastelun ja ilkivallan, joka kohdistuu myös meihin? Vai meinaatko, että riittää että kirjoitetaan tavaroihimme, että hyvän kodin tavaroita, ja sitten ne jätetään rauhaan? 

Siellä on ollut myös aseellista väkivaltaa. Lapsemme meinasivat jäädä narkkarien kaahailun alle ns päiväsaikaan. Lähiravintolassa ammuskeltu yöllä. Jonkun toisen lapset oli kaupassa, kun sinne tuli päiväsaikaan sekaisin oleva puukkomies riehumaan. Miten huumekauppa? Ei mitään vaaraa? Sujuvaa rinnakkaiseloa? 

Tyttöjen ja naisten kulkeminen ilman häirintää. Millä tavalla pystyisimme vaikuttamaan siihen? 

 

Muuttamalla pois. Sen me teimme ja olemme saaneet olla 100% rauhassa monta vuotta. Nyt on hyvää kotia vieri vieressä. Kunnollisia lapsia jne. 

Asuttiin yhdeksän pitkältä tuntuvaa vuotta asuinalueella jonka keskitulot oli tuntuvasti alemmat kuin meidän. Totta kai myös samaa tuloluokkaa oli, mutta vanhempia ihmisiä joiden lapset jo aikuisia.

Alueelle houkutti luonnonläheisyys ja edulliset neliöhinnat. Ostettiin remonttikuntoinen rivitaloneliö, josta tehtiinkin ajan kanssa todella kiva koti. Ihan lähinaapurit olivat mukavia ja lähes kaikki sujui hyvin. Ystäviäkin saatiin kahdesta perheestä. Mutta. 

Jos saan sanoa ihan suoraan, niin alueen pilasi kaupungin vuokraamien rivitalojen keskittymä, jossa oli ihan isojakin perheasuntoja. Sekä toinen, luhtitaloista koostuva mikroalue. Kun toisilla lapsilla ei ole mitään omaa, ei mitään sääntöjä, ei mitään kunnioitusta toisen omaa kohtaan, niin hermo menisi muillakin kuin vain minulla. Kun todistaa oman lapsensa kanssa leikkipuistosta käsin poliisin avustamaa huostaanottoa, sitä alkaa miettiä että on aika vaihtaa maisemaa.

Ja vaikka sain tuttuja ja kavereita, tietynlainen varallisuusero oli koko ajan siinä. Me lomailimme siellä täällä, toiset ei. Meillä oli mahdollisuus harrastuksiin ja moneen kivaan, joillain toisilla ei. Vaikka yritin olla hiljaa kaikesta, jo sekin kiinnittää ihmisten huomion, jos ei ryhdy vaikka keskusteluun rahan vähyydestä. 

Päiväkodissa ja myöhemmin koulussa ongelmat alkoi näkyä, ja niin ostimme tontin kaupungin toiselta puolelta. Nyt asumme hyvinkin samankaltaisten keskellä, tai oikeastaan niin että me olemme niitä pienituloisimpia. Välillä näin päin, mutta kuitenkin mieluummin näin. On rauhallista, ihmiset mukavia, paljon luontoa, järvi aivan vieressä. En vaihtaisi enää tästä mihinkään. 

Me asutaan katajanokalla eli aika arvo-alueella Ollaan akateeminen yrittäjäpariskunta ilman lapsia ja käytiin viime viikolla Kontulassa. Ostarilla oli kiva edullinen aamiaiskahvila, hyvät palvelut ja kiva meno. Meillä on myös useita sijoitusasuntoja Helsingissä, mutta nyt mietitään vaihtelun vuoksi Kontulaa tai jotain lähiötä. Noilla alueilla on ihan tavallisia ihmisiä, paljon eläkeläisiä. Hyvät lenkkipolut ja pääsee pyöräileen kesällä kivasti. Tuleva lähiomuija, meen luultavasti verkkareissa ja pipo päässä oluelle, kun pääsen tuonne. Loppuu tämä pönötys. 

Olen asunut koko aikuisikäni Vantaan lähiöissä, viimeiset kymmenen vuotta Martinlaaksossa. Palkkani on toiseksi ylimmässä tulodesiilissä, joten ehkä minua sitten voi kutsua jos ei hyväosaiseksi niin ainakin keskiluokkaiseksi?

Asun yksin, valitsen mieluummin samoilla asumiskustannuksilla mukavan, uudehkon ja hieman tilavamman asunnon ns. huonommalta alueelta kuin jonkun pikkuisen kopperon hyvältä alueelta. En nimittäin ole valmis maksamaan asumisesta saati sitten osoitteesta maltaita. Peruslähiöistäkin löytyy lähes aina siistejä, uudehkoja asuinrakennuksia - jopa ihan kaupungin vuokratalojen vierestä. Arvostan myös luonnonläheisyyttä ja ulkoilumahdollisuuksia todella paljon, ja monissa vanhoissa perinteisissä lähiöissä ne ovat ihan huippuluokkaa. Palvelut ovat poikkeuksetta lähellä ja julkiset liikenneyhteyden hyvät. 

Jos minulla olisi lapsia, varmaan joutuisin miettimään asiaa eri tavalla, mutta nykyisellään en koe mitään tarvetta muuttaa nostaakseni keinotekoisesti statusta tai jotain. 

Me kans. Oon sanonut, että asutaan slummissa, vastapäätä kaupungin vuokrataloja, joissa asuvat päihteidenkäyttäjät varastaa meidän talosta pyöriä.

Muutettiin tänne kun lapsi ilmoitti tulostaan. Mun piti yksin ilman vakuuksia ja takaajia hommata riittävän tilava perheasunto.

Nyt ollaan asuttu tässä vajaa 8 vuotta, ja mulle ois mahdollista maksella asuntolaina pois parin vuoden sisällä. Sit ei ois enää henk. koht. velkaa tästä 70-luvulla rakennetusta 4H+K. Tämä siis kehäkolmosen ulkopuolella.

Koulu on lähellä ja bussit kulkee keskustaan 10min välein. Lähiön koulu on iso alakoulu, mutta isompia ongelmia ei ole tullut tietooni.