Asuminen hyväosaisena ”huonolla alueella”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikollisuus nimenomaan on hyvin paikkakohtaista joka tarkoittaa että tietyltä alueelta tulee prosentuaalisesti suuri määrä rikollisia. Täten siis sanoisin että varsinkin lapsiin ja nuoriin tämmöinen keskittymä voi vaikuttaa paljon.

Tästä ei kuitenkaan seuraa että jokaisella lapsella olisi yhtä suuri riski joutua huonoon seuraan ja sitä kautta rikoksiin. Hyvä koti ja rakentava kasvatus suojelevat lapsia vaikeuksiin joutumiselta niin hyvällä kuin huonollakin alueella.

Se on paikkakohtaista juuri siksi, ettei se "tartu". Alueen huono maine johtuu yleensä yksittäisestä juoppoporukasta, joita perus suomalaisperhe ei tule koskaan näkemäänkään, koska ei haahuile puistoalueen vitikoissa kesäyön pikkutunneilla.

Lisäksi Suomessa harjoitetaan jonkin verran yhdyskuntasuunnittelua, eli "huonojen alueiden" statusta parannetaan tietoisesti lisäämällä palvelujen ja ulkoilualueiden määrää. On fiksua ostaa asunto tällaisessa "taitekohdassa". Silloin saa enemmän vähemmällä.

Ei johdu. Kyllä esim Pikku-Huopalahdessa mättää tosi paljon enemmäkin kuin joku juopporemmi. Mun lapsi kävi yläkoulun jossa on oppilaat tuolta. Vuosisadan moka. Ihan hirveää yrittää raahata lapsi sieltä jotain oppineena ulos.

Muutin aika slummiin. En edes tajunnut, miten slummi. Uskoin olevani ennakkoluuloton ja voivani muuttaa itseäni sopeutuvaisemmaksi alueelle. Kerrostaloasunto veti puoleensa. Päätin ostaa sen, sillä halusin ison työhuoneen ja sijainti erinomainen lähellä palveluja sekä juna-ja bussiyhteyksiä. Hienot lenkkimaastot ja luonnonsuojelualuetta. Uimaankin pääsi kätevästi kesähelteillä. Taloyhtiömme on hyvin hoidettu ja asukkaat hiljaisia. Iso kiitos kaikesta siitä! 

Mutta ihmiset ovat ihan vieraita. Olen sosiaalinen ja avoin, en halua tuomita ketään, joten juttelen jouhevasti naapureiden kanssa ja tutustun helposti. Minut on rankattu arvoasukkaiden joukkoon ison asuntoni vuoksi ja selkeästi minua kohdellaan joko talon parempana väkenä tai sitten vihamielisesti porvariston edustajana. Elelemme kuin jossakin 1800-luvun yhteiskunnassa ja tämä ei millään lailla helpotu nuorempienkaan naapureiden kanssa. NIinpä pidän huolen, että painotan puheissani kurjuutta ja yksinäisyyttäni ja miten on elämä rankkaa. Se tyydyttää uusia tuttujani, miten ei minullakaan mene hyvin. 

Vierastan kaupassa käyntiä, ulkoilureiteillä vastaan tulevia ihmisiä, siis hyytävää asennetta ja huonotapaisuutta. Ainoat, jotka täällä ovat edes joskus iloisia ovat lähipuiston juopot. 

Asumiskustannukset olivat niin pienet että se houkutti jäämään huonolle alueelle. Lopulta ympäristö kävi niin ahdistavaksi että oli pakko muuttaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Paskat koulut ja kaveripiiri narkkaa jo pienestä pitäen, mikä voisikaan mennä pieleen....

Nuorena mennään kaveripiirin mukana, vaikka olisi kuinka hyvä perhe.

Kaupungin keskustassa asuva ystäväni paheksuu meitä lähiön valinneita.

Heillä keskustassa vain ammutaan ja narkataan, meillä halvassa lähiössä on vain köyhää. Uutisotsikoista näkee, missä on vaarallisempaa asua. Ehkä se köyhän alueen huppelimuori on ystävälleni ahdistavampi kuin keskustan huumekahakat. Mutta jokainen halujensa mukaan... :D

En tiedä mistä alueesta puhut ja näiden ns. huonompienkin alueiden välillä on varmasti paljon eroja. Mutta asun perheeni kanssa alueella jossa väestön keskitulot ovat huikeasti alemmat kuin meidän taloudessamme. Se näyttäytyy omille lapsillemme tavallaan tosi hyvänä asiana. He näkevät että on erilaisia tulotasoja ja asumismuotoja. Ei ole toisaalta tarvetta päteä merkkivaatteilla tai tavaroilla. Samalla meidän perhe kuuluu alueen hyvätuloisimpaan kymmenykseen ja lapset kyllä ovat tietoisia siitä; meillä ei siitä tehdä numeroa mutta heidän luokkakaverinsa alkoivat puhua tuloeroista jo heti peruskoulun ekalla luokalla.

Meidän perheessä syitä alueella muuttoon oli juurikin se ettemme eristäytyisi mihinkään omaan hyvin toimeentulevien kuplaan. Halusimme että lapsemme menevät tavalliseen lähikouluun, ei painotettuun opetukseen tms. Kaikki luokkakaverit asuvat lähellä ja se on rikkaus. Viihdymme hyvin. On myös kiinnostavaa seurata alueen arvonnousua ja olla mukana rakentamassa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalossa asuvat kirjoittelee että asuvat huonolla alueella... Jep.

Kaikki eivät asu Helsingissä. Helsingissä nyt onkin ghettoja, ampumavälikohtauksia rappukäytävissä jne.

Hanki junalippu ja käy tsekkaamassa kehäkolmosen ulkopuolelta ne omakotitalot pahamaineisten taloyhtiöiden viekusta.

Jos on lapsia niin 7. luokalta painotettuun opetukseen pois lähikoulusta. Alakoulussa omalla luokalla on ehkä yksi tai kaksi ystäväksi soveltuvaa ja monesti myös perhetaustaltaan samankaltaista lasta.

Sosiaaliset taidot kehittyvät, mutta riskinä on kiusatuksi tuleminen. Koulutetun keskiluokkaisen perheen lapsi erottuu liian selkeästi enemmistöstä. Lapsi joutuu helposti apuopettajaksi. Taudit leviävät laajemmin myös. Hygienia heikompaa. Levotonta ja paljon erityisoppilaita.

Ympäristössä käytetään enemmän päihdyttäviä aineita, heitetään roskia ja omistetaan jopa "roskaa". Kodeissa, vaatetuksessa jne  estetiikkaan ei ole varaa. Syödään paljon karkkia ja eineksiä. Köyhät ruokavaliot. Urheiluhulluja siinä mielessä, että lapset tahdotaan pelaamaan esim. jalkapalloa ja vanhemmat valmentamaan, mutta jos ei kiinnosta tai kiinnostaa muut lajit, saa kyynärpäästä välituntisin. Työväen urheilulajeja siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskat koulut ja kaveripiiri narkkaa jo pienestä pitäen, mikä voisikaan mennä pieleen....

Nuorena mennään kaveripiirin mukana, vaikka olisi kuinka hyvä perhe.

Kaupungin keskustassa asuva ystäväni paheksuu meitä lähiön valinneita.

Heillä keskustassa vain ammutaan ja narkataan, meillä halvassa lähiössä on vain köyhää. Uutisotsikoista näkee, missä on vaarallisempaa asua. Ehkä se köyhän alueen huppelimuori on ystävälleni ahdistavampi kuin keskustan huumekahakat. Mutta jokainen halujensa mukaan... :D

Niin. Oma ystäväni asuu kalliilla alueella lähellä keskustaa. Hän pitää lähiöitä epäilyttävinä. Hänellä on ystävinä huumeiden viihdekäyttäjiä mutta hänestä se ei vaikuta hänen turvallisuuteensa. Hän painottaa, että ampumavälikohtaukset ovat aina aivan eri porukoiden välisiä, kuin missä hän liikkuu. Hän ei myöskään pidä viihdekäyttäjiä narkkeina, vaan kokee että vain lähiöissä on narkkeja. Eli pitää olla köyhä, ja vasta sitten huumeiden käyttöä katsotaan pahalla. Hänen logiikassaan on monta vastaavaa kummallisuutta.

Hänen kuplassaan on valtavasti päällekarkaamisia, päihteitä ja pahoinvointia. Mutta sillä kaikella on sokerikuorrutus - helvetin kova tulotaso. Ilmeisesti palkka- ja pääomatulot suojelevat hänen lapsiaan myös villiltä elämältä sekä huumeilta. Hän itsehän ei sellaista tee. Työläistaustaisena pitäisin huumepiireihin kuulumista pelottavampana kuin yksittäistä piikkiä puiston roskiksen päällä. Se on itsestäänselvästi vain oma kokemukseni.

Asun lähiössä omasta halustani, vaikka koko sosioekonomisen asemani vuoksi minun ehkä oletettaisiin asuvan ihan muualla. Tykkään tästä luonnonläheisestä alueesta, pidän tätä kotinani vaikken sinänsä ole syntynyt täällä. Ei mitään hinkua mihinkään muualle, jossain vaiheessa hetken kokeilinkin sitä palatakseni takaisin. Tämä nyt ei ole mikään kaikkein levottomin lähiö kylläkään, mutta ihan rehellinen lähiö 70-luvun taloineen kuitenkin.

Se oli hirveää. Etenkin sompanssien tultua.

Asuttiin aiemmin kaupungin vuokratalossa huonomaineisessa lähiössä. Kävästiin muutama viikko sitten entisessä pihassa monen vuoden jälkeen. Klo oli jotain talven alkuillan hämärä ja siellä mies seisoi juuri kusella kolme metriä talon pääovista. 

Sinnekö nyt pitäisi viedä lapset takaisin? 

 

Poliisiautoja, huumekauppaa, isoiksi ja karvaisiksi kasvaneet naapurien pienet kullannuput, joita kukaan ei pitänyt kurissa alakouluiässäkään. Pyörävarastot, joissa ovi kävi kuin saluunassa ja pyörän sai hyvällä tsäkällä noutaa läheisestä lammikosta, jos se ei ollut pidemmälle ehtinyt. 

 

Mieluummin huonotuloisena hyvällä alueella. Rauhassa ja lapset turvassa jo monta vuotta.

Asuttu on sellaiseksi mielletyssä paikassa, oli muitakin työssä käyviä ja siististi puettuja kuin me.  Kävihän siellä velkavolvo -tyylisiä ihmisiä pällistelemässä.

Ollaan hyvin toimeentulevia, rahaa jää yli ja säästöön reippaasti joka kk vaikka ostetaan kaikki mitä halutaan. Itä-Helsinki ja Vantaa ovat helmiä. Halvalla saa asunnon, luonnon, julkiset, jopa meren. Ei ole kukaan ryöstänyt, uhkaillut tai ahdistellut koskaan, 15v asuttu. Päinvastoin, kylämäinen fiilis. Ei tarvitse pönöttää, vaan voi mennä vaikka reikäverkkareissa maitokauppaan hiukset rasvaisina, ilman että kukaan pyörittelee silmiään. Suosittelen!

Paljolti kiinni naapureista ja kuinka paljon liikkuu ulkona. 

Vierailija kirjoitti:

Paljolti kiinni naapureista ja kuinka paljon liikkuu ulkona. 

Joo toki, jos naapurina on häirikkö niin se pilaa kaiken. Meilläkin asuu rapussa yksi alkoholisti, mutta ei hänestä ole ollut mitään vaivaa. Joskus haisee alko ohikulkiessa, mutta en laske sitä häiriöksi. Asui myös nuoripari hetken jolla oli joskus juhlia, mutta senkin lasken normaaliksi elämäksi.

Liikun paljon alueella kaikkina aikoina eikä koskaan mitään ongelmaa. (Olen siis tuo idän asukki)

Me asuimme maahanmuuttajalähiössä ja lapset kävivät koulua jossa oli 27 eri kansalaisuutta. Osa penskoista kävi huippulukion ja on yliopistossa ja osa suuntautui taideopintoihin lukion jälkeen. Kodilla on aika paljon merkitystä, ei sillä missä se on.

Olen asunut lapsuudessani tälläisessä p*lähiössä ja takaisin en mene, ellei pakko ole. 

 

Seura tekee kaltaisekseen, pultsarit naapurina alkaa ennen pitkää v*tuttaa, kuin myös erilaisesta kulttuurista johtuva yöpainotteinen ja äänekäs elämänrytmi,  erittäin epätodennäköistä että sen asunnon arvo tulee ainakaan sun elinaikana siitä nousemaan, jos teillä on lapsia niin luokkakavereista voi 80% olla muun kielisiä, joka vaikuttaa väistämättä a. Opetuksen tasoon ja b. Kaveripiireihin, joissa sun muksut alkaa hyvin aktiivisesti jossain kohtaa liikkua. 

 

Monimuotoisuus ok, eli jos alueella on sekä hyvä- että huono-osaisia; vuokra-asunnoista omistusasuntoihin. Noi surkeat lähiöt johon pakkaantunut VAIN huonosti voiva kansanosa ja/tai muualta tulleet - ei järkevä valinta. 

 

t. Lähiön kasvatti 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljolti kiinni naapureista ja kuinka paljon liikkuu ulkona. 

Joo toki, jos naapurina on häirikkö niin se pilaa kaiken. Meilläkin asuu rapussa yksi alkoholisti, mutta ei hänestä ole ollut mitään vaivaa. Joskus haisee alko ohikulkiessa, mutta en laske sitä häiriöksi. Asui myös nuoripari hetken jolla oli joskus juhlia, mutta senkin lasken normaaliksi elämäksi.

Liikun paljon alueella kaikkina aikoina eikä koskaan mitään ongelmaa. (Olen siis tuo idän asukki)

Aivan. Ja hyvämaineisella alueella teinit todellakin osaavat aiheuttaa häiriöitä ja jopa vaaratilanteita. Kokemusta on molemmista.

Meillä on saman suuntaisia suunnitelmia.

Isohko omakotitalo alkaa olla vain rasite. Alue on hyvä ja haluttu, mutta töihin täältä on melko pitkä matka.

Lisäksi muutaman vuoden sisällä olemme luultavimmin muuttamassa pois Suomesta kokonaan. Olisi järkevää jo luopua talosta ja säästää muuttoa ajatellen.

Mielestäni uskottelette nyt liikaa itsellenne että ainoa vaihtoehto on se huono lähiö tai sitten hyvä alue. On varmasti siltä väliltä ja rauhallinen edullisempi alue. Ehkä. Myös pitäisi olla riittävä valikoima kaupassa, yksi kallis pikkukauppa ei riitä usein. Entä välimatkat ja alueen miellyttävyys, onko rantaa. Paikkakuntien väliset erot, pikkukaupungissa voi olla jo kiskontaa hinnoissa vaikka kaksiossa jos isossakin. Eikö tule kysymyksiä, miksi nyt on kallista ja on näin muuttunut.