Lue keskustelun säännöt.
Miltä teistä fyysisesti tuntuu, kun joku sanoo teille pahasti
21.08.2014 |
Olen 27v mies. Sanoin äsken vaimolleni hyvää yötä, sanoin kuinka rakastan. Hän toivotti takaisin. Olin hetken hiljaa ja kysyin hymyillen, että eikö olekin kiva kun hänellä alkaa huomenna loma, sitten voidaan puuhata kaikkea kivaa. Sitten hän sanoo vain: "voitsä olla hiljaa, mä yritän nukkua?!" Ja kääntää kylkeä.
Tuli heti helvetin surullinen olo. En tajunnut että hän jo yrittää nukahtaa, monesti jutellaan vielä ennen nukkumaan menoa.
Minulle tuli samanlainen pala kurkkuun kuin itkiessä, vaikkei itkettänytkään. Lisäksi alavatsassa tuntui sellainen kylmä sieppaus. Tosi voimakas fyysinen reaktio, kun toinen sanoo pahasti kun itse tarkoitti vain hyvää.
Tulipa paska fiilis. :(
Kommentit (96)
Vässykkä. Kerro kumppanillesi että tuntui pahalta tulla torjutuksi.
Se on sitä työtä suhteen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sain vaimoltani viestin, että hän menee yöksi vanhemmilleen, kun kerran olen hänelle vihainen.
Kai tämä sitten menee näin. Aika pienestä. On tässä minussakin vikaa, mutta nyt ei anna luonto periksi perääntyä.
Ap
Tämä voi olla sullekin kasvun paikka. :)
Kuullostat vähän lapselliselta ja herkkänahkaiselta. Itse joskus seurustelin herkkänahan mielensäpahoittajamiehen kanssa, ei siitä tullut yhtään mitään.
Tolla metsä vastaa- metodilla saat vain koston kierteen aikaiseksi ja kuset ainoastaan omille nilkoillesi, myöskin sahaat ainoastaan omaa oksaasi.
Olepa nyt mies äläkä hiiri ja kasvata munat ja lopeta tämä tappelu ja lapsellinen uhkailuleikki tähän.
Vaimosi oli väsynyt ja töksäytti pahasti, ANNA OLLA ,jumankeuta! Sinä se suhteen akka taidat olla.
Viisaita sanoja.
Mutta tästä mä juuri pyrin eroon. Olen mielestäni monin verroin enemmän "akka", jos annan puolison vittuilla minulle ja antaa vaan asian olla, "olla mies ja olla välittämättä pienistä" tms
Hän tietää kyllä heikot kohtani, myönnän pahoittavani mieleni nimenomaa läheisten kanssa. Tämä liittyy varmaan siihen, että olen normaaleissa kanssakäymisissä asiallinen, hillitty jne. Sitten kun "lasken suojauksen" ja tykkää halailla, höpötellä ja "lässyttää" rakkaan ihmisen kanssa niin tuollaisista vastauksista tulee niin paha olo ettei voi sanoin kuvata. Ja vaimoni tosiaan tietää tämän mutta näköjään haluaa silti pahoittaa mieleni.
Tässä tilanteessa miehen työ on mielestäni jättää toinen kiukuttelemaan keskenänsä ja etsiä sellaista seuraa, joka ymmärtää tämän heikkouteni eikä käytä sitä minua vastaan. Tai sitten olla yksin.
Ap
Tottakai, mutta voisiko silti olla olemassa mahdollisuus että teillä on esim. välillä erilainen iltahiljenemisrytmi ja vaimosi tarvitseekin välillä omaa tilaa ja hiljaisuutta vaikka olisittekin vierekkäin? Pystytkö sietämään sitä?
Palatakseni siihen mieheen jonka kanssa seurustelin, hänen kanssa viettämämme hetket olivat välillä suorastaan tukahduttavan intensiivisiä ja halusin välillä toden totta olla suu supussa, varsinkin illalla. Se erityisesti ahdisti, että en voinut luottaa siihen että saisin olla välillä myös ns. rauhassa. Tavallaan mitta täyttyi pitkään. Ja se mies oli muutenkin liian iholla koko ajan, henkisesti ja fyysisesti. Esimerkiksi lukuhetkiäni häirittiin poikkeuksetta. Ajan tässä taka että et kai vaadi häneltä liikaa läsnäoloa?
Ja siis yhden kerran perustellako olet etsimässä uutta naista? :o Mun mielestä elämä ei todellakaan ole tuollaista äkkikuolema-meininkiä. Vai onko teillä muita ongelmia, varsinkin kommunikaatiossa?
#54
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:40"]
Tottakai, mutta voisiko silti olla olemassa mahdollisuus että teillä on esim. välillä erilainen iltahiljenemisrytmi ja vaimosi tarvitseekin välillä omaa tilaa ja hiljaisuutta vaikka olisittekin vierekkäin? Pystytkö sietämään sitä?
Palatakseni siihen mieheen jonka kanssa seurustelin, hänen kanssa viettämämme hetket olivat välillä suorastaan tukahduttavan intensiivisiä ja halusin välillä toden totta olla suu supussa, varsinkin illalla. Se erityisesti ahdisti, että en voinut luottaa siihen että saisin olla välillä myös ns. rauhassa. Tavallaan mitta täyttyi pitkään. Ja se mies oli muutenkin liian iholla koko ajan, henkisesti ja fyysisesti. Esimerkiksi lukuhetkiäni häirittiin poikkeuksetta. Ajan tässä taka että et kai vaadi häneltä liikaa läsnäoloa?
Ja siis yhden kerran perustellako olet etsimässä uutta naista? :o Mun mielestä elämä ei todellakaan ole tuollaista äkkikuolema-meininkiä. Vai onko teillä muita ongelmia, varsinkin kommunikaatiossa?
#54
[/quote]
Hmm...enpä osaa sanoa tuosta läheisyys-kysymyksestä. Toisaalta vaimoni on usein itse tosi messissä näissä hömpöttelyissä, enkä minä sitten osaa mistään lukea että nyt ei ole paras hetki tällaiselle. Se tulee aina puskista ryöppynä, niinkuin eilen illallakin (ensin toivotti ns. normaalisti hyvää yötä takaisin, sitten ei saanutkaan enää puhutella).
Joissain parisuhteissa on sellaisia asioita, joista asiat on kerrasta poikki - esim. pettäminen tyypillisenä. Mutta tämäpä ei ole "äkkikuolema" tai kerrasta poikki, vaan niinkuin kirjoitin, on hän pahoittanut tällä tavalla mieleni usemman kerran.
Muistan ensimmäisen kerran kun hän teki tällä tavalla. Oltiin oltu puolisen vuotta yhdessä. Meillä oli sellainen yhteinen juttu, että kun ostettiin karkkeja niin kaadettiin ne Mariskooli-maljakkoon. Kaikki oli mennyt ihan kivasti sinä iltana, oltiin käyty leffassa, syömässä ja sitten aiottiin katsoa leffaa. Olin keittiössä puuhaamassa leffaeväitä ja kysyin vaimolta, että "Oisko sitten taas karkit mariskooliin?". Hän pyöräyttää silmiään "No yks sama kai se nyt on mistä helvetin maljasta ne syödään?". Ennen tätä juteltu mukavia, kutsuttu toisiamme hellyttelynimillä etc. Silloin kouraisi ekan kerran. En ymmärtänyt, miten tämä ihminen, joka oli ja on edelleen elämäni nainen, on yhtäkkiä niin julma, kun olen laskenut pahan pojan imagon hänen edessään pois.
Kouraisi taas kun muisteli tätä asiaa. Hyi saatana.
Ap
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:40"]
Tottakai, mutta voisiko silti olla olemassa mahdollisuus että teillä on esim. välillä erilainen iltahiljenemisrytmi ja vaimosi tarvitseekin välillä omaa tilaa ja hiljaisuutta vaikka olisittekin vierekkäin? Pystytkö sietämään sitä?
Palatakseni siihen mieheen jonka kanssa seurustelin, hänen kanssa viettämämme hetket olivat välillä suorastaan tukahduttavan intensiivisiä ja halusin välillä toden totta olla suu supussa, varsinkin illalla. Se erityisesti ahdisti, että en voinut luottaa siihen että saisin olla välillä myös ns. rauhassa. Tavallaan mitta täyttyi pitkään. Ja se mies oli muutenkin liian iholla koko ajan, henkisesti ja fyysisesti. Esimerkiksi lukuhetkiäni häirittiin poikkeuksetta. Ajan tässä taka että et kai vaadi häneltä liikaa läsnäoloa?
Ja siis yhden kerran perustellako olet etsimässä uutta naista? :o Mun mielestä elämä ei todellakaan ole tuollaista äkkikuolema-meininkiä. Vai onko teillä muita ongelmia, varsinkin kommunikaatiossa?
#54
[/quote]
Hmm...enpä osaa sanoa tuosta läheisyys-kysymyksestä. Toisaalta vaimoni on usein itse tosi messissä näissä hömpöttelyissä, enkä minä sitten osaa mistään lukea että nyt ei ole paras hetki tällaiselle. Se tulee aina puskista ryöppynä, niinkuin eilen illallakin (ensin toivotti ns. normaalisti hyvää yötä takaisin, sitten ei saanutkaan enää puhutella).
Joissain parisuhteissa on sellaisia asioita, joista asiat on kerrasta poikki - esim. pettäminen tyypillisenä. Mutta tämäpä ei ole "äkkikuolema" tai kerrasta poikki, vaan niinkuin kirjoitin, on hän pahoittanut tällä tavalla mieleni usemman kerran.
Muistan ensimmäisen kerran kun hän teki tällä tavalla. Oltiin oltu puolisen vuotta yhdessä. Meillä oli sellainen yhteinen juttu, että kun ostettiin karkkeja niin kaadettiin ne Mariskooli-maljakkoon. Kaikki oli mennyt ihan kivasti sinä iltana, oltiin käyty leffassa, syömässä ja sitten aiottiin katsoa leffaa. Olin keittiössä puuhaamassa leffaeväitä ja kysyin vaimolta, että "Oisko sitten taas karkit mariskooliin?". Hän pyöräyttää silmiään "No yks sama kai se nyt on mistä helvetin maljasta ne syödään?". Ennen tätä juteltu mukavia, kutsuttu toisiamme hellyttelynimillä etc. Silloin kouraisi ekan kerran. En ymmärtänyt, miten tämä ihminen, joka oli ja on edelleen elämäni nainen, on yhtäkkiä niin julma, kun olen laskenut pahan pojan imagon hänen edessään pois.
Kouraisi taas kun muisteli tätä asiaa. Hyi saatana.
Ap
[/quote]
Ahaa.. Kuullostaa kyllä tosi oudolta käytökseltä. Oletkohan naimisissa jonkunasteisen introvertin kanssa? Tai ehkä jopa vähän epävakaan henkilön kanssa? Ja toisilla on aika pahat peeämässätkin..
Mutta joudun kyllä vähän syömään sanojani, ei tuollainen ihmpulssiivisuus kyllä ole kiva eikä hyvä homma. Muutenkin jos nainen lähtee äidilleen yöksi tuollaisen jälkeen, suoraan jos sanon niin lapsellista vallankäyttöä. Pystyttekö keskustelemaan ylipäätään hankalista teemoisat vai meneekö se helposti syyttelykerhoksi tai suojakuoreen vetäytymiseksi?
#54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt kaduttaa, kun sanoin eilen miehelleni pahasti. :( Hänelle tuli varmaan samanlaiset fiilikset kuin ap:lle.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 16:03"]
Ahaa.. Kuullostaa kyllä tosi oudolta käytökseltä. Oletkohan naimisissa jonkunasteisen introvertin kanssa? Tai ehkä jopa vähän epävakaan henkilön kanssa? Ja toisilla on aika pahat peeämässätkin..
Mutta joudun kyllä vähän syömään sanojani, ei tuollainen ihmpulssiivisuus kyllä ole kiva eikä hyvä homma. Muutenkin jos nainen lähtee äidilleen yöksi tuollaisen jälkeen, suoraan jos sanon niin lapsellista vallankäyttöä. Pystyttekö keskustelemaan ylipäätään hankalista teemoisat vai meneekö se helposti syyttelykerhoksi tai suojakuoreen vetäytymiseksi?
#54
[/quote]
Kyllä hän pystyy nähdäkseni ihan asialliseen kanssakäymiseen muiden kanssa. Toimii vielä sellaisella alalla, jossa ei pärjäisi jos olisi kovin sosiaalisesti kyvytön tai kuoreensa vetäytyvä. Ei ehkä vain tule ajatelleeksi, että minua sattuu tällainen, vaikka olen monta kertaa sanonut. Sen puolesta puhuisi se, että oli tänään aamulla aidosti ihmettyneen oloinen, eikä ymmärtänyt tehneensä mitään väärää.
Hän tosiaan laittoin viestin, että "mun pitää sitten varmaan mennä vanhemmille, kun et kerran kerro mikä sulla on vaan oot vaan vihanen". Eli varmaankin haluaisi tulla kotiin.
Lapsellista minulta ehkä, mutta haluaisin että hän nyt kerrankin tuntee nahoissaan edes vähän.
Kyllä me keskustelemme vaikeistakin asioista, ja ihan menestyksellä. Ei ole asiaa josta emme voisi keskustella ja yleensä vaimo on erittäinen empaattinen, jaksaa piristää jos minulla on ollut paska päivä, niinkuin minäkin haluan piristää häntä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen juuri samanlainen, menen sanattomaksi, kun joku loukkaa. Tulee sellainen fiilis, ettei usko, mitä juuri on kuullut.
Töissä varsinkin on ihmisiä, jotka pitävät itseään erinomaisina ja että heidän puhtaat mielipiteensä ilman mitään perusteluja ovat jotain SUURIA TOTUUKSIA. Ei viitsisi itse käyttäytyä asiattomasti, mutta näille joillekin tyypeille varmaan pitäisi heittää samanlaista ilkeilyä takaisin vielä itsevarmemmin ottein. Joo'o, se on nimenomaan käsittämätöntä, se tilanne, ei voi ikäänkuin uskoa todeksi ja sitten jää hiljaiseksi, koska ei viitsi mennä samalle tasolle.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 16:03"]
Kyllä hän pystyy nähdäkseni ihan asialliseen kanssakäymiseen muiden kanssa. Toimii vielä sellaisella alalla, jossa ei pärjäisi jos olisi kovin sosiaalisesti kyvytön tai kuoreensa vetäytyvä. Ei ehkä vain tule ajatelleeksi, että minua sattuu tällainen, vaikka olen monta kertaa sanonut. Sen puolesta puhuisi se, että oli tänään aamulla aidosti ihmettyneen oloinen, eikä ymmärtänyt tehneensä mitään väärää.
Hän tosiaan laittoin viestin, että "mun pitää sitten varmaan mennä vanhemmille, kun et kerran kerro mikä sulla on vaan oot vaan vihanen". Eli varmaankin haluaisi tulla kotiin.
Lapsellista minulta ehkä, mutta haluaisin että hän nyt kerrankin tuntee nahoissaan edes vähän.
Kyllä me keskustelemme vaikeistakin asioista, ja ihan menestyksellä. Ei ole asiaa josta emme voisi keskustella ja yleensä vaimo on erittäinen empaattinen, jaksaa piristää jos minulla on ollut paska päivä, niinkuin minäkin haluan piristää häntä.
Ap
[/quote]
Vastasitko viestiin jotain jo? Kuullostaa ihan vähän joltain pelaamiselta (naisesi puolesta). Vaikuttaa siltä että naisesi on tässä jo ottanut uhrin roolin tai ainakin voimakkaasti siihen kärkyllä, ja hän saa oikeasti luvan olla se uhri jos "läppäiset" nyt ja asia ei edelleenkään etene. Olisiko viisainta laittaa sille syyttelemättä ja poliittisesti jotain että "kerroinhan jo aamulla, että pahoitin mieleni eilisestä kommentistasi. Se oli todella ikävästi tölväisty ja minusta tuntuu pahalta, ja toivon että ymmärrät miten ikävää tuo käytös on" yms.
Etteköhän tämänkin saa keskusteltua jos kaiken muunkin saatte :) Taustalla saattaa tosiaan olla rästiin jääneitä kasvamattomuuksia joita on nyt hyvä korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 16:30"]
Vastasitko viestiin jotain jo? Kuullostaa ihan vähän joltain pelaamiselta (naisesi puolesta). Vaikuttaa siltä että naisesi on tässä jo ottanut uhrin roolin tai ainakin voimakkaasti siihen kärkyllä, ja hän saa oikeasti luvan olla se uhri jos "läppäiset" nyt ja asia ei edelleenkään etene. Olisiko viisainta laittaa sille syyttelemättä ja poliittisesti jotain että "kerroinhan jo aamulla, että pahoitin mieleni eilisestä kommentistasi. Se oli todella ikävästi tölväisty ja minusta tuntuu pahalta, ja toivon että ymmärrät miten ikävää tuo käytös on" yms.
Etteköhän tämänkin saa keskusteltua jos kaiken muunkin saatte :) Taustalla saattaa tosiaan olla rästiin jääneitä kasvamattomuuksia joita on nyt hyvä korjata.
[/quote]
Laitoin, että "Tee niinkuin parhaaksi tässä tilanteessa näet". Alkaa olla veto loppu. Väsyttääkin kun meni viime yö murehtiessa.
Ap
Oon ap:n puolella vaikka ehkä tosta pitäisi jo osata puhua siinä vaiheessa kun toinen ei "voi" tulla kotiin nukkumaan. Ihan aiheesta pahoitit kylläkin mielen, itse vihaan yli kaiken sitä että jonkun tiuskaisun jälkeen pitää mennä nukkumaan ja miettiä pimeässä että mitä toi toinen tarkoitti. Tosi itsekästä, ja taitaa olla pitemmissä parisuhteissa vielä ihan perussettii?
Ja vastaus otsikon kysymykseen: tuntuu vain pala kurkussa ja itsellä tulee aika usein puna poskille (suuttumuksesta?) kun en ole tottunut mihinkään ilkeään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin, että "Tee niinkuin parhaaksi tässä tilanteessa näet". Alkaa olla veto loppu. Väsyttääkin kun meni viime yö murehtiessa.
Ap
Oikeastaan kyllä ihan hyvä vastaus tuohon tilanteeseen. Toivottavasti saatte asiat jossain välissä selviksi. Etteköhän saa :)
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 21:14"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 21:06"]Mun lähimmät oon valikoinu hyvin, kaikki ihania. Jos joku tuntemattomampi aukoo lähinnä naurattaa ja yritän pitää pokan. Onko suhteessa kaikki hyvin muutoin, tuo fyysinen reaktio on hälytysmerkki.
[/quote]
Kyllä mun mielestä.
Tulee ihan samanlainen olo kun pikkupoikana minua kiusattiin. Kun joku otti lippiksen ja heitti sen roskiin. Ja kävelin häpeissäni pois kun kiusaajat nauroivat.
Että pitääkin tuntua samalta aikuisena ihmisen kanssa jota rakastaa.
Ap
[/quote]
Jos minun vaimoni kohtelisi minua noin niin heittäisin sen pihalle välittömästi. Sinun EI tarvitse sietää tuollaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:40"]
Tottakai, mutta voisiko silti olla olemassa mahdollisuus että teillä on esim. välillä erilainen iltahiljenemisrytmi ja vaimosi tarvitseekin välillä omaa tilaa ja hiljaisuutta vaikka olisittekin vierekkäin? Pystytkö sietämään sitä?
Palatakseni siihen mieheen jonka kanssa seurustelin, hänen kanssa viettämämme hetket olivat välillä suorastaan tukahduttavan intensiivisiä ja halusin välillä toden totta olla suu supussa, varsinkin illalla. Se erityisesti ahdisti, että en voinut luottaa siihen että saisin olla välillä myös ns. rauhassa. Tavallaan mitta täyttyi pitkään. Ja se mies oli muutenkin liian iholla koko ajan, henkisesti ja fyysisesti. Esimerkiksi lukuhetkiäni häirittiin poikkeuksetta. Ajan tässä taka että et kai vaadi häneltä liikaa läsnäoloa?
Ja siis yhden kerran perustellako olet etsimässä uutta naista? :o Mun mielestä elämä ei todellakaan ole tuollaista äkkikuolema-meininkiä. Vai onko teillä muita ongelmia, varsinkin kommunikaatiossa?
#54
[/quote]
Hmm...enpä osaa sanoa tuosta läheisyys-kysymyksestä. Toisaalta vaimoni on usein itse tosi messissä näissä hömpöttelyissä, enkä minä sitten osaa mistään lukea että nyt ei ole paras hetki tällaiselle. Se tulee aina puskista ryöppynä, niinkuin eilen illallakin (ensin toivotti ns. normaalisti hyvää yötä takaisin, sitten ei saanutkaan enää puhutella).
Joissain parisuhteissa on sellaisia asioita, joista asiat on kerrasta poikki - esim. pettäminen tyypillisenä. Mutta tämäpä ei ole "äkkikuolema" tai kerrasta poikki, vaan niinkuin kirjoitin, on hän pahoittanut tällä tavalla mieleni usemman kerran.
Muistan ensimmäisen kerran kun hän teki tällä tavalla. Oltiin oltu puolisen vuotta yhdessä. Meillä oli sellainen yhteinen juttu, että kun ostettiin karkkeja niin kaadettiin ne Mariskooli-maljakkoon. Kaikki oli mennyt ihan kivasti sinä iltana, oltiin käyty leffassa, syömässä ja sitten aiottiin katsoa leffaa. Olin keittiössä puuhaamassa leffaeväitä ja kysyin vaimolta, että "Oisko sitten taas karkit mariskooliin?". Hän pyöräyttää silmiään "No yks sama kai se nyt on mistä helvetin maljasta ne syödään?". Ennen tätä juteltu mukavia, kutsuttu toisiamme hellyttelynimillä etc. Silloin kouraisi ekan kerran. En ymmärtänyt, miten tämä ihminen, joka oli ja on edelleen elämäni nainen, on yhtäkkiä niin julma, kun olen laskenut pahan pojan imagon hänen edessään pois.
Kouraisi taas kun muisteli tätä asiaa. Hyi saatana.
Ap
[/quote]
näin sivullisena totesin vain, että kuulostaa siltä että vaimosi jotenkin aliarvioi ja halveksii sinua. Toivottavasti teillä ei ole lapsia koska eroa pukkaa tuolla tyylillä.
AP: googlaa borderline personality disorder (suom. Epävakaa persoonallisuushäiriö), naisellasi voi hyvinkin olla se.
Ja nyt taas tuli vaimolta viesti, että lähtisinkö kaupunkiin syömään, voitais puhua.
Saas nähdä mitä rouvalla.
Ap
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 17:40"]
Ja nyt taas tuli vaimolta viesti, että lähtisinkö kaupunkiin syömään, voitais puhua.
Saas nähdä mitä rouvalla.
Ap
[/quote]
Tule sitten raportoimaan jossain vaihheessa. Et jätä meitä jännitykseen.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 17:53"][quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 17:40"]
Ja nyt taas tuli vaimolta viesti, että lähtisinkö kaupunkiin syömään, voitais puhua.
Saas nähdä mitä rouvalla.
Ap
[/quote]
Tule sitten raportoimaan jossain vaihheessa. Et jätä meitä jännitykseen.
[/quote]
Sovitaan näin. :)
Ja näin musta tuli AV-raportoija. Piti mun tääki vielä nähdä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 07:44"]
Aamun hämärinä tunteina näyttäisi siltä, että ero tästä tulee. Cheers.
Ap
[/quote]
Siis mitä ihmettä, oikeasti? :o
Mä ottaisin keskusteluksi ton miltä tuntuu äkämöinti.