Onko teistä noloa mennä naimisiin 25-vuotiaana?
Olen nyt 24-v nainen ja vastasin myöntävästi miesystäväni kosintaan. Olemme seurustelleet 4v, ei lapsia. Olen työelämässä, mutta tarkoituksena olisi päästä yliopistoon.
Kommentit (77)
Siitä vain. Mielestäni 20-30-vuotiaana isotkin häät on erittäin ok.
Maailmalla on ihan normaalia elää kotona kolmikymppisenä. Suomessa kun masennellaan yksin yksiössä ja facebookataan miten helvtin hyvin menee. Sitten ollaankin naru kaulassa...
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 11:25"]No kyllä mä katson tuon ikäisiä naimisiinmenijöitä vähän oudoksuen. Olen itse 24 ja naimisiin olen menossa joskus 30 kieppeillä, mikäli siis olen avomieheni kanssa yhdessä vielä silloin.
[/quote]
Mutta entä jos sun avomiehes menehtyis ja tulisit raskaaks ja tapahtuis sitä tätä ja tuota, eikö harmittais että odotit vaan jotain tiettyä ikää?
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 12:01"]Ei ole noloa!
Keski-Euroopassa mennään naimisiin 10-15 vuoden seurustelun jälkeen noin 30-vuotiaana tai vähän yli, kun "ollaan varmoja että kumppani on se oikea". Lapset tehdään 32-42-vuotiaana ja 50-vuotiaana erotaan yleensä niin, että mies löytää nuoremman. En tajua niitä pareja, jotka haukottelevat omissa häissään, kun on niin tylsää, kun kumppanin kanssa ole oikein mitään puhuttavaakaan enää ja pitää esittää rakastunutta nuortaparia, vaikka on asuttu yhdessäkin jo vuosikymmen.
Mene ihmeessä naimisiin nuorena. Minusta alle 20-vuotiaana avioituminen voisi äideistä olla liian aikaisin, mutta 25?! Sehän on hieno ikä morsiamelle. Ettekä toivon mukaan ole olleet yhdessä 10 vuotta.
[/quote]
Mitä tekemistä avioliitolla on rakastumisen tai sen esittämisen kanssa?
Minusta on aika outoa/vanhanaikaista mennä nykyään naimisiin
21 vuotta avoliitossa
Mun kohdalla olis ollut, jos olisin naimisiin mennyt sen ikäisenä, sun kohdalla ehkä ei.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 15:20"][quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 11:25"]No kyllä mä katson tuon ikäisiä naimisiinmenijöitä vähän oudoksuen. Olen itse 24 ja naimisiin olen menossa joskus 30 kieppeillä, mikäli siis olen avomieheni kanssa yhdessä vielä silloin.
[/quote]
Mutta entä jos sun avomiehes menehtyis ja tulisit raskaaks ja tapahtuis sitä tätä ja tuota, eikö harmittais että odotit vaan jotain tiettyä ikää?
[/quote]
Ei. Lapsia emme halua ja mihinkään muuhun se avioliitto ei vaikuta. Enkä pidä avioliittoa mitenkään erikoisena, voisin hyvin elää avoliitossa lopunikääni :) En halua edes ottaa mieheni sukunimeä koska se on suomen yleisin ja oma etunimeni on myös hyvin yleinen.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 15:28"]Minusta on aika outoa/vanhanaikaista mennä nykyään naimisiin
21 vuotta avoliitossa
[/quote]
Lue avioliittolaki. Enemmän avioitumisessa on järkeä kuin avoliitossa, joka ei edes ole muuta kuin kämppistelyä.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 11:13"]Noloa on ainoastaan se, että tulet tollasta kyselemään täältä tai ylipäänsä...
[/quote]
Minkä ikäisenä äitisi meni naimisiin ensimmäisen kerran?
No tulin kyselemään kun äitini haukkui mut alimpaan helvettiin kun haluaisin avioituna näin "nuorena".
Ap
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 15:20"][quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 11:25"]No kyllä mä katson tuon ikäisiä naimisiinmenijöitä vähän oudoksuen. Olen itse 24 ja naimisiin olen menossa joskus 30 kieppeillä, mikäli siis olen avomieheni kanssa yhdessä vielä silloin.
[/quote]
Mutta entä jos sun avomiehes menehtyis ja tulisit raskaaks ja tapahtuis sitä tätä ja tuota, eikö harmittais että odotit vaan jotain tiettyä ikää?
[/quote]
Ei. Lapsia emme halua ja mihinkään muuhun se avioliitto ei vaikuta. Enkä pidä avioliittoa mitenkään erikoisena, voisin hyvin elää avoliitossa lopunikääni :) En halua edes ottaa mieheni sukunimeä koska se on suomen yleisin ja oma etunimeni on myös hyvin yleinen.
[/quote]
Kyllä se avioliitto vaikuttaa asioihin, mutta toki avoliitossakin pärjää jos haluaa. En oikein ymmärrä tätä tarvetta vastakkainasettelulle. Itsekin olisin voinut elää avoliitossa vaikka kuinka pitkään, mutta en keksinyt myöskään mitään syytä miksi EN menisi naimisiin, joten why not?
Itse olin naimisiin mennessä juuri täyttänyt 25, ja kyllähän se kieltämättä nuorelta tuntui. Tähän vaikuttaa tosi paljon oma tuttavapiiri, ja omassamme ei ollut kuin yksi naimisissa oleva ikätoveri. En varmaankaan olisi tuntenut itseäni lainkaan nuoreksi, jos olisin sattunut elämään ympäristössä jossa "kaikki" menevät naimisiin nuorena.
Jos olet epävarma, älä mene naimisiin!
Kiitoksia kaikille vastauksista! Oma äitini meni naimisiin 26-vuotiaana, ja esikoisensa sai 30-vuotiaana.
Minä ja oma miesystävä tuskin kovin koreita häitä pidetään kun en hirveästi pidä huomiosta ha hössöttämisestä. Hommaan kyllä hääpuvun ja mies uuden puvun, mutta meidät nähtävästi vihitään siviilivihinnässä hääpaikalla. Vieraita tulee max. 50, joista puolet on miehen sukulaisia. Hyvää ruokaa, elävää musiikkia ja ihania drinkkejä. Sellaiset ovat meidän häät :)
Ap
nyt 27 vuotta mittarissa, avioliittoa 8 vuotta. lapset koulussa, eskarissa ja pienin (3v) hoidossa. Hyvä näin. On ammatti ja vakituinen työ. Miksi elämää ei voisi elää jo nuorena?
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 15:57"]
Kiitoksia kaikille vastauksista! Oma äitini meni naimisiin 26-vuotiaana, ja esikoisensa sai 30-vuotiaana.
Minä ja oma miesystävä tuskin kovin koreita häitä pidetään kun en hirveästi pidä huomiosta ha hössöttämisestä. Hommaan kyllä hääpuvun ja mies uuden puvun, mutta meidät nähtävästi vihitään siviilivihinnässä hääpaikalla. Vieraita tulee max. 50, joista puolet on miehen sukulaisia. Hyvää ruokaa, elävää musiikkia ja ihania drinkkejä. Sellaiset ovat meidän häät :)
Ap
[/quote]
Kuulostaa ihanalta :) Jos tuo siviilivihkiminen hääpaikalla tuntuu hankalalta järjestää, älä lannistu! Se hoituu kyllä. Meidät vihki käräjäoikeuden tuomari.
Noloa? Tuskin siinä mitään noloa olisi, tärkeämpää on se millaisen avioliitostanne teette. Avioliitto voi päättyä tai kestää, mutta samaa pätee mihin tahansa seurustelusuhteseen.
Itse olisin kyllä ollut liian nuori. En ollut mikään bilettäjä, enkä tiedä miksi tässä yhteydessä aina puhutaan bilettämisestä, vaihtuvista kumppaneista ja toisaalta "rauhoittumisesta". En minä mikään bilettäjä ollut, olin vain liian naiivi enkä ollut seurustellut vakavasti kuin parin ihmisen kanssa. En oikein vielä tiennyt, miten suhteessa pitäisi olla. Minulla oli toisaalta huonojakin suhdekokemuksia (mm. yksi vakavasti mt-ongelmainen, joka ei oikein myöntänyt ongelmaansa), jotka varmaan vaikeuttivat uudessa suhteessa olemista. Jälkeenpäin ajatellen eipä tuolloinen poikaystäväkään olisi ollut siihen valmis, hänellä kun on ollut sen jälkeen ties kuinka monta kumppania, joihin on lähes jokaiseen omasta mielestään ollut tosi rakastunut. Minulle hän oli ja on elämäni rakkaus ja toivoisin käyttäytyneeni silloin toisin, mutta toisaalta en usko, että edes naimisiinmeno olisi välttämättä meitä auttanut pysymään yhdessä.
Kaverini sen sijaan meni naimisiin tuon ikäisenä ja sai esikoisensa, naimisissa ovat yhä. Hän olikin kyllä paljon minua kypsempi tuossa iässä.
Noloa? Itse olin 26 naimisiin mennessäni, omasta mielestäni jo aika vanha :D Oltiin molemmat akateemisesti koulutettuja ja töissä, yhteistä omakotitalolainaa maksettu jo vuoden verran ja esikoinen ilmoitellut tulostaan. Yhdessä oltiin oltu vasta vajaa kaksi vuotta, mutta onhan tässä kymmenessä vuodessa ehtinyt tutustua. Ja biletettykin on, yhdessä ja erikseen ihan riittävästi edelleen ;)