Lue keskustelun säännöt.
Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?
Jotkut ihmiset ovat hyviä pyörittelemään kolmiulotteisia esineitä mielessään. Samat ihmiset voivat olla todella huonoja tunnistamaan tunteitaan ja motiveejaan. Toisilla tuo menee toisinpäin.
Onko jotenkin itsestäänselvää, että avaruudellinen hahmotuskyky on yksi älykkyyden muodoista, mutta kyky tunnistaa tunteitaan ym ei? Avaruudellinen hahmotuskykyhän kuuluu älykkyysosamäärän käsitteeseen. Monet puhuvat myös tunneälystä, mutta ne jotka haluavat pitää kiinni vakiintuneesta ÄO-käsitteestä, eivät halua tunnustaa tunnelälyn olemassaoloa. Miksi?
Kommentit (868)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailmassa mitataan asioiden hyödyllisyys rahassa. Miten muutat tunneälyn rahaksi, eli mitä hyötyä siitä sinulle on? Vaikka koet jonkin asian arvokkaaksi ja tärkeäksi, voi olla, että kukaan ei ole silti valmis maksamaan sinulle pennin hyrrää palveluksistasi.
Jos sinulla olisi kasvoissa tyvisolusyöpä, menisitkö:
* onkologin vastaanotolle 250e per tunti
* tunneälykön vastaanotolle 250e per tunti
Jos sähköautosi hyytyy kesken matkan, veisitkö sen:
* korjaamolle 95e per tunti
* tunneälyterapeutille 95e per tunti
Eli, mitä lisäarvoa tunneälyilijä pystyy tälle maailmalle ja sen asukkaille tarjoamaan? Markkinataloudessa on kysynnän ja tarjonnan laki, paljonko tynneälyilijä voi palveluksistaan veloittaa?
Huono analogia, ei tunneäly tietysti ole mikään "ammatti" josta joku sellaisenaan maksaa jotain. Pikemminkin voisi kysyä näin, kummalle lääkärille menisit mielummin, tunnekylmälle ja empatiakyvyttömälle vai sellaiselle jolla on tunneälykkyyttä? Monissa ammateissa tunneälykkyydestä ja sosiaalisesta lahjakkuudesta on paljon hyötyä, myös asiakkaalle.
Syöpäkasvain ei välitä lääkärin tunteista.
Ei välitäkään, mutta potilas välittää. Olen itse kohdannut lääkäreitä, joilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja ja sellaisia joilla nämä kyvyt ovat, ja on aika selvä kumman hoidettavana mielummin on. Toki eri asia saattaisi olla jos nämä toistaitoiset töksäyttelijät olisivat parempia lääkäreitä kuin sosiaalisesti taitavat kollegansa, mutta näinhän ei ole. Älykäs + sosiaalisesti taitava lääkäri on yksinkertaisesti parempi kuin lääkäri jolla on vain toinen näistä ominaisuuksista.
Juu, varmasti on mukavampi asioida sellaisella lääkärillä. Mutta miten se nyt liittyy tähän ketjuun?
Vastasin alunperin viestiin jossa pohdittiin mitä virkaa koko sosiaalisella älyllä oikein on, kun kukaan ei maksa siitä siitä mitään. Osoitin, että analogia on virheellinen, tunneälyllä on merkitystä monissa ammateissa ja siitä ollaan valmiita myös maksamaan, vaikkapa juuri silloin kun valittavana on lääkäri jolla tunneälyä on vs. sellainen jolla sitä ei ole.
Aivan. Missasin ilmeisesti kohdan, jossa tämä oli esitetty kiistanalaisena.
Jatkan tämän verran: Samalla tavalla voidaan muodostaa sellainen mielivaltaisen laaja inhimillisten ominaisuuksien sarja, jotka vaikuttavat preferensseihin esim yhteistyökumppanin valinnassa.
Esim hyvät hampaat, miellyttävä ääni, hyvä tuoksu jne.
Nämä ominaisuudet, siis kaikki niistä - lukuunottamatta tuota substanssia eli ongelmanratkaisukykyä tietyssä viitekehyksessä - voidaan poistaa listasta ilman, että tarkasteltava suorite jää tekemättä.
Vastaavasti mikään lista ei korvaa em. ominaisuuden puutosta.
Edellisen lisäksi mainittakoon, että esim ydinreaktion ketjuuntumista ei ratkaistu juttelemalla säästä ja Newton oli tunnettu mulkvisti.
Aivan. Minä en kuulu niihin keskustelijoihin joiden mielestä tunneäly on jokin älykkyyden korvaava asia. Minun argumenttini on koko ajan ollut se, että tunneäly on arvokas resurssi, erityisesti älykkäälle ihmiselle ja sen vuoksi sen mitätöiminen tässä keskustelussa tuntuu hieman oudolta. Jos palataan keskustelun alkuperäiseen aiheeseen, eli onko tunneäly ylipäätään osa älykkyyttä vai siitä erillinen taito, niin se on kinkkisempi kysymys. Näin yleensä ottaen eläimistä (ja siten ihmisistä) puhuttaessa sosiaalisten taitojen katsotaan liittyvän jollain tasolla myös älykkyyteen. Ensinäkin tunnetaitoihin liittyy mielen teoria, joka on eläinkunnassa harvinainen taito ja puuttuu mm. autistisilta ihmisiltä. Mitä älykkäämpi eläin on sitä monimutkaisempia sosiaalisia suhteita se kykenee luomaan ja ymmärtämään, ja tämä kaikki tietysti liittyy myös kykyyn tehdä yhteistyötä, joka ihmisten tapauksessa on muuhun eläinkuntaan verrattuna aivan ylivertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailmassa mitataan asioiden hyödyllisyys rahassa. Miten muutat tunneälyn rahaksi, eli mitä hyötyä siitä sinulle on? Vaikka koet jonkin asian arvokkaaksi ja tärkeäksi, voi olla, että kukaan ei ole silti valmis maksamaan sinulle pennin hyrrää palveluksistasi.
Jos sinulla olisi kasvoissa tyvisolusyöpä, menisitkö:
* onkologin vastaanotolle 250e per tunti
* tunneälykön vastaanotolle 250e per tunti
Jos sähköautosi hyytyy kesken matkan, veisitkö sen:
* korjaamolle 95e per tunti
* tunneälyterapeutille 95e per tunti
Eli, mitä lisäarvoa tunneälyilijä pystyy tälle maailmalle ja sen asukkaille tarjoamaan? Markkinataloudessa on kysynnän ja tarjonnan laki, paljonko tynneälyilijä voi palveluksistaan veloittaa?
Huono analogia, ei tunneäly tietysti ole mikään "ammatti" josta joku sellaisenaan maksaa jotain. Pikemminkin voisi kysyä näin, kummalle lääkärille menisit mielummin, tunnekylmälle ja empatiakyvyttömälle vai sellaiselle jolla on tunneälykkyyttä? Monissa ammateissa tunneälykkyydestä ja sosiaalisesta lahjakkuudesta on paljon hyötyä, myös asiakkaalle.
Syöpäkasvain ei välitä lääkärin tunteista.
Ei välitäkään, mutta potilas välittää. Olen itse kohdannut lääkäreitä, joilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja ja sellaisia joilla nämä kyvyt ovat, ja on aika selvä kumman hoidettavana mielummin on. Toki eri asia saattaisi olla jos nämä toistaitoiset töksäyttelijät olisivat parempia lääkäreitä kuin sosiaalisesti taitavat kollegansa, mutta näinhän ei ole. Älykäs + sosiaalisesti taitava lääkäri on yksinkertaisesti parempi kuin lääkäri jolla on vain toinen näistä ominaisuuksista.
Juu, varmasti on mukavampi asioida sellaisella lääkärillä. Mutta miten se nyt liittyy tähän ketjuun?
Vastasin alunperin viestiin jossa pohdittiin mitä virkaa koko sosiaalisella älyllä oikein on, kun kukaan ei maksa siitä siitä mitään. Osoitin, että analogia on virheellinen, tunneälyllä on merkitystä monissa ammateissa ja siitä ollaan valmiita myös maksamaan, vaikkapa juuri silloin kun valittavana on lääkäri jolla tunneälyä on vs. sellainen jolla sitä ei ole.
Aivan. Missasin ilmeisesti kohdan, jossa tämä oli esitetty kiistanalaisena.
Jatkan tämän verran: Samalla tavalla voidaan muodostaa sellainen mielivaltaisen laaja inhimillisten ominaisuuksien sarja, jotka vaikuttavat preferensseihin esim yhteistyökumppanin valinnassa.
Esim hyvät hampaat, miellyttävä ääni, hyvä tuoksu jne.
Nämä ominaisuudet, siis kaikki niistä - lukuunottamatta tuota substanssia eli ongelmanratkaisukykyä tietyssä viitekehyksessä - voidaan poistaa listasta ilman, että tarkasteltava suorite jää tekemättä.
Vastaavasti mikään lista ei korvaa em. ominaisuuden puutosta.
Edellisen lisäksi mainittakoon, että esim ydinreaktion ketjuuntumista ei ratkaistu juttelemalla säästä ja Newton oli tunnettu mulkvisti.
Aivan. Minä en kuulu niihin keskustelijoihin joiden mielestä tunneäly on jokin älykkyyden korvaava asia. Minun argumenttini on koko ajan ollut se, että tunneäly on arvokas resurssi, erityisesti älykkäälle ihmiselle ja sen vuoksi sen mitätöiminen tässä keskustelussa tuntuu hieman oudolta. Jos palataan keskustelun alkuperäiseen aiheeseen, eli onko tunneäly ylipäätään osa älykkyyttä vai siitä erillinen taito, niin se on kinkkisempi kysymys. Näin yleensä ottaen eläimistä (ja siten ihmisistä) puhuttaessa sosiaalisten taitojen katsotaan liittyvän jollain tasolla myös älykkyyteen. Ensinäkin tunnetaitoihin liittyy mielen teoria, joka on eläinkunnassa harvinainen taito ja puuttuu mm. autistisilta ihmisiltä. Mitä älykkäämpi eläin on sitä monimutkaisempia sosiaalisia suhteita se kykenee luomaan ja ymmärtämään, ja tämä kaikki tietysti liittyy myös kykyyn tehdä yhteistyötä, joka ihmisten tapauksessa on muuhun eläinkuntaan verrattuna aivan ylivertainen.
Ok. Tuosta on ensisilmäyksellä helppo olla sanaa mieltä, mutta hieman kaivelemalla tarttis konkreettisesti avata yhteys:
* Tunneäly - sosiaalisten suhteiden kompleksisuus
* Kompleksisuuden merkitys sosiaalisten suhteiden arvottamisessa
* Edellisten yhteys ihmisten väliseen yhteistoimintaan
Lisäksi tulisi kartoittaa hormonitoiminnan ja kielen välinen yhteys - jälkimmäinen joka tapauksessa indikoi edellistä, on ikään kuin sen jatke. Tämä on luonnollisesti hirmu vaikeaa, ja esitän asian ns puolivitsinä.
Pointtiani se ei kuitenkaan muuta, ts sitä, että tämänkaltainen keskustelu etenee ja on aloitettu aivokuolleilla ja -vammaisilla raiteilla.
Ei nämä ole mustavalkoisia tai varsinkaan toisiaan poissulkevia asioita. Sama tyyppi voi suorittaa kuviopäättelyt leikiten, mutta laskukaavojen soveltaminen on tahmeaa. Joku on matemaattinen nero, mutta muisti on surkea. Joku voi olla hyvin empaattinen, mutta niin ujo, ettei uskalla lohduttaa. Toinen ns. sosiaalinen ekstrovertti, muttei mitään tajua toisten tunteista. Kolmas sekoitus näitä. Näihin vielä päälle luontaisia lahjoja ja kotoa opittuja malleja. Itsellä muutama edellä mainittu sekoituksena.
Monia noista piirteistä voi kuitenkin kehittää. Varsinkin sitä tunneälyä. Jos on oikeasti fiksu niin tietää sen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailmassa mitataan asioiden hyödyllisyys rahassa. Miten muutat tunneälyn rahaksi, eli mitä hyötyä siitä sinulle on? Vaikka koet jonkin asian arvokkaaksi ja tärkeäksi, voi olla, että kukaan ei ole silti valmis maksamaan sinulle pennin hyrrää palveluksistasi.
Jos sinulla olisi kasvoissa tyvisolusyöpä, menisitkö:
* onkologin vastaanotolle 250e per tunti
* tunneälykön vastaanotolle 250e per tunti
Jos sähköautosi hyytyy kesken matkan, veisitkö sen:
* korjaamolle 95e per tunti
* tunneälyterapeutille 95e per tunti
Eli, mitä lisäarvoa tunneälyilijä pystyy tälle maailmalle ja sen asukkaille tarjoamaan? Markkinataloudessa on kysynnän ja tarjonnan laki, paljonko tynneälyilijä voi palveluksistaan veloittaa?
Huono analogia, ei tunneäly tietysti ole mikään "ammatti" josta joku sellaisenaan maksaa jotain. Pikemminkin voisi kysyä näin, kummalle lääkärille menisit mielummin, tunnekylmälle ja empatiakyvyttömälle vai sellaiselle jolla on tunneälykkyyttä? Monissa ammateissa tunneälykkyydestä ja sosiaalisesta lahjakkuudesta on paljon hyötyä, myös asiakkaalle.
Syöpäkasvain ei välitä lääkärin tunteista.
Ei välitäkään, mutta potilas välittää. Olen itse kohdannut lääkäreitä, joilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja ja sellaisia joilla nämä kyvyt ovat, ja on aika selvä kumman hoidettavana mielummin on. Toki eri asia saattaisi olla jos nämä toistaitoiset töksäyttelijät olisivat parempia lääkäreitä kuin sosiaalisesti taitavat kollegansa, mutta näinhän ei ole. Älykäs + sosiaalisesti taitava lääkäri on yksinkertaisesti parempi kuin lääkäri jolla on vain toinen näistä ominaisuuksista.
Juu, varmasti on mukavampi asioida sellaisella lääkärillä. Mutta miten se nyt liittyy tähän ketjuun?
Vastasin alunperin viestiin jossa pohdittiin mitä virkaa koko sosiaalisella älyllä oikein on, kun kukaan ei maksa siitä siitä mitään. Osoitin, että analogia on virheellinen, tunneälyllä on merkitystä monissa ammateissa ja siitä ollaan valmiita myös maksamaan, vaikkapa juuri silloin kun valittavana on lääkäri jolla tunneälyä on vs. sellainen jolla sitä ei ole.
Aivan. Missasin ilmeisesti kohdan, jossa tämä oli esitetty kiistanalaisena.
Jatkan tämän verran: Samalla tavalla voidaan muodostaa sellainen mielivaltaisen laaja inhimillisten ominaisuuksien sarja, jotka vaikuttavat preferensseihin esim yhteistyökumppanin valinnassa.
Esim hyvät hampaat, miellyttävä ääni, hyvä tuoksu jne.
Nämä ominaisuudet, siis kaikki niistä - lukuunottamatta tuota substanssia eli ongelmanratkaisukykyä tietyssä viitekehyksessä - voidaan poistaa listasta ilman, että tarkasteltava suorite jää tekemättä.
Vastaavasti mikään lista ei korvaa em. ominaisuuden puutosta.
Edellisen lisäksi mainittakoon, että esim ydinreaktion ketjuuntumista ei ratkaistu juttelemalla säästä ja Newton oli tunnettu mulkvisti.
Aivan. Minä en kuulu niihin keskustelijoihin joiden mielestä tunneäly on jokin älykkyyden korvaava asia. Minun argumenttini on koko ajan ollut se, että tunneäly on arvokas resurssi, erityisesti älykkäälle ihmiselle ja sen vuoksi sen mitätöiminen tässä keskustelussa tuntuu hieman oudolta. Jos palataan keskustelun alkuperäiseen aiheeseen, eli onko tunneäly ylipäätään osa älykkyyttä vai siitä erillinen taito, niin se on kinkkisempi kysymys. Näin yleensä ottaen eläimistä (ja siten ihmisistä) puhuttaessa sosiaalisten taitojen katsotaan liittyvän jollain tasolla myös älykkyyteen. Ensinäkin tunnetaitoihin liittyy mielen teoria, joka on eläinkunnassa harvinainen taito ja puuttuu mm. autistisilta ihmisiltä. Mitä älykkäämpi eläin on sitä monimutkaisempia sosiaalisia suhteita se kykenee luomaan ja ymmärtämään, ja tämä kaikki tietysti liittyy myös kykyyn tehdä yhteistyötä, joka ihmisten tapauksessa on muuhun eläinkuntaan verrattuna aivan ylivertainen.
Ok. Tuosta on ensisilmäyksellä helppo olla sanaa mieltä, mutta hieman kaivelemalla tarttis konkreettisesti avata yhteys:
* Tunneäly - sosiaalisten suhteiden kompleksisuus
* Kompleksisuuden merkitys sosiaalisten suhteiden arvottamisessa
* Edellisten yhteys ihmisten väliseen yhteistoimintaan
Lisäksi tulisi kartoittaa hormonitoiminnan ja kielen välinen yhteys - jälkimmäinen joka tapauksessa indikoi edellistä, on ikään kuin sen jatke. Tämä on luonnollisesti hirmu vaikeaa, ja esitän asian ns puolivitsinä.
Pointtiani se ei kuitenkaan muuta, ts sitä, että tämänkaltainen keskustelu etenee ja on aloitettu aivokuolleilla ja -vammaisilla raiteilla.
En ole lukenut keskustelua kokonaan, mutta aihe on tosiaan sellainen että joku vauva-foorumi ei ehkä ole paras paikka tämän keskustelun käymiseen. Ongelmana on ainakin se, että sosiaalisuus ja sosiaalinen älykkyys sekoitetaan keskenään, vaikka ne eivät ole synonyymejä. Empatia ei myöskään ole sama asia kuin sosiaalinen älykkyys, vaikka sosiaalinen älykkyys epäilmättä helpottaa empatian tuntemista. Keskustelu harhailee eikä asiaa auta se, että sosiaalisen älykkyyden mittaaminen on joka tapauksessa kinkkistä perinteisiin älykkyysmittareihin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyysosamäärä on täytynyt testata niin, että kulttuuri ei siihen juuri vaikuta ja siksi mm. kielelliset jutut on poistettu. Mutta miten tämä sitten mittaa älykkyyttä laajasti, sitä en käsitä. Olen itse tyhmä kuin saapas jossain ns. loogisessa ajattelussa ja avaruudellisessa hahmottamisessa, mutta kielellisesti pärjään hyvin, on ilmeisesti tunneälyä jne. ja elämä on sillä tavalla sujunut hyvin. Mutta en tosiaan ikinä maailmassa uskaltaisi tehdä älykkyystestiä, koska sen perusteella olisin varmaan ihan vajaa :(
Mä en myöskään uskalla testata älyäni. Mua on usein kehuttu fiksuksi koska osaan jotenkin hienosti puhua ihmisille niin, että autan heitä vaikka heillä olisi täysin toivoton olo, eikä kuulemma kukaan muu ole ymmärtänyt mistä he edes puhuvat kuin minä. Eli varmaankin mulla on sitten todella hyvä tunneäly ja se antaa mielikuvan siitä, että olisin jotenkin fiksu. Mutta silti tunnen olevani todella tyhmä. Mulla on esimerkiksi erittäin huono muisti ja laskupää, enkä usein "hiffaa" asioita ajoissa, huono keskittymiskyky ja olen aina pärjännyt koulussa tosi kehnosti, jopa amiksen keskeytin kun en vaan oppinut siellä mitään, ajatukset harhaili liikaa.
Olen varma, että älykkyystestissä tulokseni olisi jotain alle keskitason. Yksi asia minkä olen havainnut, että ne joilla on korkea ÄO eivät monesti ole kovinkaan kivoja ihmisiä. Tarkoitan siis, että heistä puuttuu se tietynlainen herkkyys. Mulla siis on ihan suvussa näitä huipuuälykköjä ja heillä tuntuu olevan se moraalikäsitys aivan erilainen kuin itselläni. Vai olenko minä vaan sitten niin tyhmä etten ymmärrä heitä? Sekin on tietenkin mahdollista. Onhan minunkin vaikea ymmärtää esimerksiksi kehitysvammaisia, koska he taasen ovat minua "alempana", siis älyllisesti.
Heippa! Eivät sulje aina toisiaan pois. Kuulostat samalta kuin minä. Mulla äo 139, eli ihan hyvä (mutta huono muisti). Taitaa olla ennemminkin niin, että sukunne huippuälyköiltä puuttuu jotain, mitä sinulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi minkään lässyttävän tunneälyilijan hoitavan syöpääni, vaan kivikovan ammattilaisen, joka yrittää tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla.
Voisi sen syövän löytymisen jälkeisessä kriisissä olla vähän eri mielipide. Lässyttää ei tarvi kenenkään, mutta täysin tunneälytön lääkäri tuntuu aika kylmältä mulkulta keskittyessä syöpäkasvaimen tekniseen hävittämiseen ja ohittaessaan potilaan henkisen puolen kokonaan.
En silti kaipaisi syöpälääkäriltä yhtään lässytystä, vaan ihan sen syövän poistamista. Aivan sama kuin auton hajoaminen, odotan korjaajan korjaavan auton eikä mitään sympatiapaskaa. Kun maailmantuska on kovaa, niin vaimo voi lässyttää mulle, en odota kenenkään ammattinsa puolesta sitä tekevän.
Tunneälyä tarvitsee eniten myyjät, ts. mistä narusta vetää että asiakas ostaa. Siinä tunneälyn hyödyt.
Edelleen, tunnäly ei ole lässytystä tai yliempatiaa. Tunneälykäs lääkäri osaa lukea potilasta eikä väärintulkitse tämän sanatonta viestintää. Sinäkin olet varmasti elämäsi aikana tavannut ihmisiä, jotka tulkitsevat sinun sanomasi ja elekielesi aivan väärin ja tämä johtaa turhiin väärinymmärryksiin? Haluaisitko tällaisen ihmisen ihmisen hoitavan sinua ja sitten sen taudinkuvan lisäksi saisit stressta siitä, kun tunneälytömän lääkärin kanssa on koko ajan aivan turhia konflikteja?
Mulle riittää, että lääkäri osaa tehdä oikeat kysymykset, vastausten perusteella oikean diagnoosin ja diagnoosin perusteella antaa oikea hoidon. Yhdessäkään kohdassa lääkärin ei tarvinnut osata tulkita mun tunteita.
Psykiatrit on hieman oma lukunsa, mutta sielläkin kaiken pohjana on tiede, joka pitää olla hallussa.
Jotta kysymykseen voisi oikeasti vastata, pitäisi ensin miettiä mitä on älykkyys. Wiki (yksi hyväksytty näkökulma) sanoo:
"Älykkyys tarkoittaa kykyä oppia uusia asioita ja soveltaa opittua nopeasti, ratkaista ongelmia, käyttäytyä joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti uusissa tilanteissa sekä ymmärtää ja käsitellä abstrakteja käsitteitä."
Tuohon pohjaten, on mielestäni selvää että kaikki aivojemme ominaisuudet rakentavat yhdessä mitä kutsumme älykkyydeksi. Myös tunteiden käsittely kuuluu tähän kokonaisuuteen.
Virheellistä sen sijaan on nostaa yksittäisiä ominaisuuksia pinnalle ja leimata ihmisiä sen mukaan älykkäiksi tai tyhmiksi. Esimerkiksi ajattelemalla että tunneäly (tai muu ominaisuus) korvaisi jotenkin loogisen päättelykyvyn on varsin virheellinen, joskin varmasti houkutteleva, ajatusmalli.
Älykkyys on suhteellista. Saatat olla älykkäin tyyppi kaveripiirissäsi, mutta sitten taas SpaceX:n suunnittelulabrassa et pysyisi perässä missään. Tärkeintä mielestäni onkin olla siinä omassa elinympäristössä riittävän älykäs. Silloin voi saavuttaa niitä itselle tärkeitä asioita.
Itse siis pidän tunteiden käsittelyä, etenkin omien tunteiden hallintaa, selkeänä osana kokonaisvaltaista älykkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kellä on valtaa päättää asioista maailmassa? Politiikoilla. Politiikka on ihmissuhteita. Tunneäly ei ole mikään merkityksetön juttu sellaisessa ympäristössä. Jossain maassa voi valtaan päästä ihminen, joka osaa taitavasti vedota äänestäjien tunteisiin. Tunneälyllä voi saada vaikka mitä aikaan. Huonoa ja hyvää. Kunniaa himoavalle voi antaa arvomerkkejä, jollekin toiselle jotain muuta. Millä nyt kenenkin saa taivuteltua tai painostettua puolelleen.
Maailmaa pyöritetään kyllä aika paljonkin ihmissuhdeosaamisen kautta. Hyvä tottakai, jos mukana on kaikenlaista muutakin osaamista ja älyä.
nopond kirjoitti:
Jotta kysymykseen voisi oikeasti vastata, pitäisi ensin miettiä mitä on älykkyys. Wiki (yksi hyväksytty näkökulma) sanoo:
"Älykkyys tarkoittaa kykyä oppia uusia asioita ja soveltaa opittua nopeasti, ratkaista ongelmia, käyttäytyä joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti uusissa tilanteissa sekä ymmärtää ja käsitellä abstrakteja käsitteitä."
Tuohon pohjaten, on mielestäni selvää että kaikki aivojemme ominaisuudet rakentavat yhdessä mitä kutsumme älykkyydeksi. Myös tunteiden käsittely kuuluu tähän kokonaisuuteen.
Virheellistä sen sijaan on nostaa yksittäisiä ominaisuuksia pinnalle ja leimata ihmisiä sen mukaan älykkäiksi tai tyhmiksi. Esimerkiksi ajattelemalla että tunneäly (tai muu ominaisuus) korvaisi jotenkin loogisen päättelykyvyn on varsin virheellinen, joskin varmasti houkutteleva, ajatusmalli.
Älykkyys on suhteellista. Saatat olla älykkäin tyyppi kaveripiirissäsi, mutta sitten taas SpaceX:n suunnittelulabrassa et pysyisi perässä missään. Tärkeintä mielestäni onkin olla siinä omassa elinympäristössä riittävän älykäs. Silloin voi saavuttaa niitä itselle tärkeitä asioita.
Itse siis pidän tunteiden käsittelyä, etenkin omien tunteiden hallintaa, selkeänä osana kokonaisvaltaista älykkyyttä.
Sulla on hyviä pointteja. Itse olen suht älykäs, omalla alallani pärjännyt tietotyöläinen, mutta kun tapasin oman alan huippuja jenkeissä huomasin oman aivokapasiteetin vajaavuuden. Kun puhuttiin juuri minun osaamisalaa jota oli paljon pyöritellyt kykenin johtamaan hahmottelua mutta kun he jatkoivat tuosta muihin sovelluksiin oli kuin olisin jäänyt matamaan paikalleen ja ihmettelin mihin he loikkasivat.
Toisaalta en ymmärrä täällä olleita analogioita lastentarhasta kun keskustellaan oletetusti itseä vähemmän älykkäiden ihmisten kanssa. Ainakin meillä töissä ne parhaat kysymykset ovat monesti ns tyhmiä, eli kun ajatellaankin asiaa yksinkertaistaen aivan toisesta näkökulmasta. Ja jos taas tuon ylenkatseen aiheuttaa kahvipöytäkeskustelut, niin tuolle voi huokaista ja muistuttaa taas sen tunneälyn ja sosiaalisten taitojen tärkeydestä. Näistä palstalla päivystävistä mensalaisistakin monet taitavat olla enempi syrjäytyneitä ja omassa elämässään pettyneitä, hieno testitulos ei tainnut taata upeaa uraa ja onnellista elämää, vaan noihin tarvittaisiin niitä muitakin taitoja, kykyjä, lahjakkuuksia tai erilaisia älyjä, miten nuo nyt haluaakin määrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aina eksyn kaikkialle, mutta olen poikkeuksellisen tuneälykäs, ja tunnistan esimerkiksi narsistit hyvin helposti toisen ulkoisesta oleumuksesta tarkalla intuitiollani.
Not like other humans kirjoitti:
Minä aina eksyn kaikkialle, mutta olen poikkeuksellisen tuneälykäs, ja tunnistan esimerkiksi narsistit hyvin helposti toisen ulkoisesta oleumuksesta tarkalla intuitiollani.
No siis luulet tuntevasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei ole rasittavampaa kuin omasta mielestään tunneälykäs ihminen, joka luulee tietävänsä toisen ihmisen mielenliikkeet ja sitten väittää kivenkovaan olevansa oikeassa, vaikka metsään menee rytinällä.
Kutsun sitä tunneidiotismiksi ja yksinkertaisesti deletoin sellaiset ihmiset pois elämästäni.
Not like other humans kirjoitti:
Minä aina eksyn kaikkialle, mutta olen poikkeuksellisen tuneälykäs, ja tunnistan esimerkiksi narsistit hyvin helposti toisen ulkoisesta oleumuksesta tarkalla intuitiollani.
Sä olet taas näitä, jotka päättelevät. että jokainen joka on sinun kanssasi eri mieltä = narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristinuskossa "suurin on rakkaus", onko se sitten älykkyyttä vai tunnetta?.. 🤔
Vierailija kirjoitti:
Not like other humans kirjoitti:
Minä aina eksyn kaikkialle, mutta olen poikkeuksellisen tuneälykäs, ja tunnistan esimerkiksi narsistit hyvin helposti toisen ulkoisesta oleumuksesta tarkalla intuitiollani.
Sä olet taas näitä, jotka päättelevät. että jokainen joka on sinun kanssasi eri mieltä = narsisti.
Kunhan trollasin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tunneäly ei taida olla mitenkään järkevästi mitattavissa?
Rakentaako tunneälyllä kestävän sillan?
Taii homekoulun.
Tunne"älykkään" ihmisen loogista ajattelua eivät ohjaa mitkään eksaktit havainnot, vaan kaiken takana hyrrää "musta tuntuu"-ajattelu, joten koko termi "tunneälykäs" on vain myytti, jota ei oikeasti ole olemassakaan. Se perustuu pelkästään ihmisen omaan uskomukseen että hän on älykäs. Se on pseudotiedettä.
"Mä tiedän ihan tarkkaan milstä susta tuntuu, koska olen tunneälykäs."
Aika harhaista ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Tunne"älykkään" ihmisen loogista ajattelua eivät ohjaa mitkään eksaktit havainnot, vaan kaiken takana hyrrää "musta tuntuu"-ajattelu, joten koko termi "tunneälykäs" on vain myytti, jota ei oikeasti ole olemassakaan. Se perustuu pelkästään ihmisen omaan uskomukseen että hän on älykäs. Se on pseudotiedettä.
Itse taas ajattelisin, että tunneälykäs osaa lukea ihmisten ei-verbaalisia viestejä ja esim ymmärtää niiden mukaan sovittaa omaa viestiään kommunikaatiotilanteissa. Onko tuo älykkyyttä, no aivoissa prosessoitua kuitenkin. Eikä tuo tunneäly sulje pois muidenkin aivotoimintojen hyödyntämistä, vaikka olisi tunneälykäs voi olla myös älykäs perinteisillä mittareilla. Eikä kai tunneäly laita ihmistä tekemään päätöksiä "musta tuntuu" periaatteella - mutta voi auttaa päätöksenteossa kun osaa arvioida "miltä susta tuntuu".
Mihin pelkän älyn ihannointi voi viedä? Kännyköiden kehitystä ja Macintoshin iphonien ohiajoa nokiasta vois käyttää esimerkkinä. Nokia oli alansa johtaja, edistyksellistä teknologiaa "connecting people", ajatuksena välittää viesti nopeasti paikasta A paikkaan B. Mac taas palkkasi paljon humanisteja selvittämään mitä ihmiset tekivät ja kaipasivat elämäänsä, ottivat käyttöön applikaatioita joilla nokian älykkäät insinöörit nauroivat. No eipä nykyään näppäimistöjä näpytellä ja kännykässä se varsinainen puhelin on jäänyt ihan toissijaiseksi käyttömuodoksi.
Homma typistyy siihen, että työvoiman avaruudellisen hahmottamisen kyvyt on teollisuudessa helpompi muuttaa rahaksi. Rahan ehdoilla mennään valitettavasti.