Lue keskustelun säännöt.
Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?
Jotkut ihmiset ovat hyviä pyörittelemään kolmiulotteisia esineitä mielessään. Samat ihmiset voivat olla todella huonoja tunnistamaan tunteitaan ja motiveejaan. Toisilla tuo menee toisinpäin.
Onko jotenkin itsestäänselvää, että avaruudellinen hahmotuskyky on yksi älykkyyden muodoista, mutta kyky tunnistaa tunteitaan ym ei? Avaruudellinen hahmotuskykyhän kuuluu älykkyysosamäärän käsitteeseen. Monet puhuvat myös tunneälystä, mutta ne jotka haluavat pitää kiinni vakiintuneesta ÄO-käsitteestä, eivät halua tunnustaa tunnelälyn olemassaoloa. Miksi?
Kommentit (868)
Tunteiden tunnistaminen esimerkiksi ilmeistä ei ole erityinen älykkyyden osoitus, eikä varsinkaan kääntäen älyn puutteen indikaattori. Se on lähinnä hahmontunnistusta eli tiettyjen kaavojen oppimista. Tietynlaisten ilmeiden ja piirteiden liittyminen tiettyyn tunnetilaan on lähinnä sosiaalinen sopimus, eli siis koska muutkin ajattelevat keskimäärin niin. Mitään faktuaalisen objektiivista totuutta siinä ei ole. Ilmeikkyys ja eri eleet ovat myös kulttuurisidonnaisia ja vaihtelevat yksilöllisesti eri syistä. Toisin on loogisessa ajattelussa, kuten kuviopäättely. Siinä on selkeä looginen systeemi, jossa päättely on objektiivisesti ja absoluuttisesti oikein tai väärin. Se ei perustu esimerkiksi harjoiteltuun hyvään hahmontunnistukseen (kyky erottaa nopeat ja pienet nyanssit signaalisyötteestä) tai niiden ulkoa opittuihin merkityksiin (tietty kurttu tarkoittaa vihaa, toinen ihailua).
Kuitenkin hyvä älykkyys auttaa myös oppimaan uusia asioita ja tulemaan niissä paremmaksi tehokkaammin. Älykäs voi siis sopivien sosiaalisten olosuhteiden myötä kehittyä myös tunneälyltään lahjakkaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunneälykäs ihminen on taitava manipuloimaan muita ihmisiä, joten narsissien ja psykopaattien joukossa tunneälykkyys on arvossa.
Vierailija kirjoitti:
Tunneälykäs ihminen on taitava manipuloimaan muita ihmisiä, joten narsissien ja psykopaattien joukossa tunneälykkyys on arvossa.
Kaikilla ei ole sen paremmin kumpaakaan älyä, tunteita on muttei välttämättä sosiaalista kykyä tai empatiaa.
Miksei esimerkiksi piereskely ole älykkyyttä?
Älytön tunne kirjoitti:
Tunteiden tunnistaminen esimerkiksi ilmeistä ei ole erityinen älykkyyden osoitus, eikä varsinkaan kääntäen älyn puutteen indikaattori. Se on lähinnä hahmontunnistusta eli tiettyjen kaavojen oppimista. Tietynlaisten ilmeiden ja piirteiden liittyminen tiettyyn tunnetilaan on lähinnä sosiaalinen sopimus, eli siis koska muutkin ajattelevat keskimäärin niin. Mitään faktuaalisen objektiivista totuutta siinä ei ole. Ilmeikkyys ja eri eleet ovat myös kulttuurisidonnaisia ja vaihtelevat yksilöllisesti eri syistä. Toisin on loogisessa ajattelussa, kuten kuviopäättely. Siinä on selkeä looginen systeemi, jossa päättely on objektiivisesti ja absoluuttisesti oikein tai väärin. Se ei perustu esimerkiksi harjoiteltuun hyvään hahmontunnistukseen (kyky erottaa nopeat ja pienet nyanssit signaalisyötteestä) tai niiden ulkoa opittuihin merkityksiin (tietty kurttu tarkoittaa vihaa, toinen ihailua).
Kuitenkin hyvä älykkyys auttaa myös oppimaan uusia asioita ja tulemaan niissä paremmaksi tehokkaammin. Älykäs voi siis sopivien sosiaalisten olosuhteiden myötä kehittyä myös tunneälyltään lahjakkaaksi.
Tämä. Amerikkalainen ei osaa lukea kiinalaisen tunteita, eikä tunneälykkäinkään neurotypaalinen minun kaltaiseni autistin tunteita.
Tunneäly on samanlainen juttu kuin sisäinen kauneus on tärkeintä -mantra. Keksitty lohduttamaan niitä, joilla ei sitä aitoa tavaraa ole. Ikään kuin ihmisellä ei voisi hyvinkin olla sekä sisäistä että ulkoista kauneutta, tai useamman sortin lahjakuutta. Uusimmat tutkimukset sitäpaitsi osoittavat, että fiksut ihmiset ovat yleensä myös paremman näköisiä, liikunnallisesti lahjakkaampia jne. Siis tasokkaita kautta linjan. On harvinaisempaa, että kykyprofiili on tässä mielessä epätasainen. Tilastollisesti siis, moni tietysti keksii tähän heti anekdootteja että "ei Einsteinkaan osannut keittää kananmunia", ymmärtämättä, ettei tilastoilla ole merkitystä yksittäistapauksissa. Vaan kyse on suurista linjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että kirjoitit! Minustakin älykkyystestit taitavat mitata vain hyvin kapeaa sektoria älykkyydestä; sen ulkopuolelle jää ihan hirveän paljon alueita. Olen lukenut, että älykkyystestejä on paljon kritisoitu ja että muutos on tulossa ehkäpä. Toivon niin!
Älykkyyttä on äärettömän moni asia minusta, ja olen usein ihaillut esim. työtoverien ongelmanratkaisukykyä; kouluttamattomien, mutta työssä oppineiden ihmisten valtavaa kapasiteettia ratkaista parhain päin tilanteita.
Älykkyyttä ei voi mitata yksiselitteisesti, vaan jokaisen omat, erityiset kyvyt soisin otettavan siihen käyttöön, että ne tulevat esille ja että niillä osaa luoda ympärilleen hyvää elämää.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi minkään lässyttävän tunneälyilijan hoitavan syöpääni, vaan kivikovan ammattilaisen, joka yrittää tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla.
Lääkärien kanssa työskentelevänä voin kyllä sanoa, että tunneälykkäät ovat ovat kyllä varmimmin niitä kivikovia ammattilaisia. Katsos. Heillä on motivaatiota tehdä ihan kaikkein parhaansa, jotta potilas saa ihan kaikkein parhaimman hoidon. Motivaatio. Myös ammatillisessa kehityksessä ovat edellä, koskapa sosiaalisesti taitavina luovat erilaisia erikoisalansa verkostoja ja yhteyksiä -> pääsevät käsiksi suurempaan määrään tietoa ja taitoa. Mutta eihän tyhmä kausaliteetista ymmärrä. Tunneäly auttaa myös jättämään turhan tunteilun tarvittaessa pois, voi valita tilanteen mukaan ja hallita täten paremmin sekä taitojaan, että resurssejaan.
Monet pelkästään älykkäät turhautuvat usein, tulee sitten mokailtua ihan kärsimättömyyttään ja kokonaisuuden hahmotuksen puutteesta. Muutama huippukirurgi on savustettu ulos, koska eivät voi yksin leikata, mutta yhteistyö ei onnistu. Ei onnistunut ammatinhallinnan vaatimukset, minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älytön tunne kirjoitti:
Tunteiden tunnistaminen esimerkiksi ilmeistä ei ole erityinen älykkyyden osoitus, eikä varsinkaan kääntäen älyn puutteen indikaattori. Se on lähinnä hahmontunnistusta eli tiettyjen kaavojen oppimista. Tietynlaisten ilmeiden ja piirteiden liittyminen tiettyyn tunnetilaan on lähinnä sosiaalinen sopimus, eli siis koska muutkin ajattelevat keskimäärin niin. Mitään faktuaalisen objektiivista totuutta siinä ei ole. Ilmeikkyys ja eri eleet ovat myös kulttuurisidonnaisia ja vaihtelevat yksilöllisesti eri syistä. Toisin on loogisessa ajattelussa, kuten kuviopäättely. Siinä on selkeä looginen systeemi, jossa päättely on objektiivisesti ja absoluuttisesti oikein tai väärin. Se ei perustu esimerkiksi harjoiteltuun hyvään hahmontunnistukseen (kyky erottaa nopeat ja pienet nyanssit signaalisyötteestä) tai niiden ulkoa opittuihin merkityksiin (tietty kurttu tarkoittaa vihaa, toinen ihailua).
Kuitenkin hyvä älykkyys auttaa myös oppimaan uusia asioita ja tulemaan niissä paremmaksi tehokkaammin. Älykäs voi siis sopivien sosiaalisten olosuhteiden myötä kehittyä myös tunneälyltään lahjakkaaksi.
Tämä. Amerikkalainen ei osaa lukea kiinalaisen tunteita, eikä tunneälykkäinkään neurotypaalinen minun kaltaiseni autistin tunteita.
Tunneäly on samanlainen juttu kuin sisäinen kauneus on tärkeintä -mantra. Keksitty lohduttamaan niitä, joilla ei sitä aitoa tavaraa ole. Ikään kuin ihmisellä ei voisi hyvinkin olla sekä sisäistä että ulkoista kauneutta, tai useamman sortin lahjakuutta. Uusimmat tutkimukset sitäpaitsi osoittavat, että fiksut ihmiset ovat yleensä myös paremman näköisiä, liikunnallisesti lahjakkaampia jne. Siis tasokkaita kautta linjan. On harvinaisempaa, että kykyprofiili on tässä mielessä epätasainen. Tilastollisesti siis, moni tietysti keksii tähän heti anekdootteja että "ei Einsteinkaan osannut keittää kananmunia", ymmärtämättä, ettei tilastoilla ole merkitystä yksittäistapauksissa. Vaan kyse on suurista linjoista.
Niinpä juuri. Älykkäänä ihmisenä osaat varmaan analysoida ketjun sisältöä: eteneekö mihinkään vai onko ne mensaälykkäätkin jumahtaneet hedelmättömään jankuttamiseen. Aivot ovat ihmeelliset elimet, jokaisella omanlaiset. Aika ymmärrettävää ettei autisti arvosta tunneälyä koska juuri nuo osat hermoverkostoista: toisten ihmisten ei-verbaalisten viestien havainnointi ja tulkinta, kyky empaattisuuteen, eivät autistilla taida toimia kovin hyvin. Eikö jankuttamisen ja toisten aivojen halveksunnan sijaan voisi arvostaa moninaisuutta ja nähdä ihmisten erilaisuus rikkautena? Autistikirjoisten joukossa on erittäin älykkäitä ihmisiä jotka kykenevät kehittämään uusia huimia keksintöjä, mutta yhteiskunta jossa kaikki olisivat autistikirjoisia taitaisi olla aika kehnosti toimiva ja onneton.
Miksi nämä olisivat toisiaan pois sulkevia asioita?
Olen sekä tunneälykäs että "mensaälykäs".
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju tekee selväksi että sitä abstraktia älyä ei tunneälykkäät juuri arvosta. Oma tunneäly on se parempi. Kummatkaan ei ymmärrä toisiaan. Löytyykö malliksi sivilisaatioita joissa on vain tunneälyä, eikä lainkaan abstraktia, miten siellä menee?
On osoitettu että perinteinen älykkyys ja tunneäly itseasiassa korreloivat keskenään. Yleisälykkäällä henkilöllä on myös usein hyvä tunneäly ja hän on monilahjakas myös muissa asioissa. Näin ei tietenkään aina ole, mutta siinä on tilastollinen yhteys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mä tiedän ihan tarkkaan milstä susta tuntuu, koska olen tunneälykäs."
Aika harhaista ajattelua.
Tunneälykäs kyllä tietää aivan hyvin, ettei voi tietää miltä toisesta tuntuu. Koska kukin on yksilö. Voi arvailla, kuunnella ja kysellä, mutta kaikki kokevat asiat ainutlaatuisella tavalla. Tunneälyn alkeet. Mentalisaation termi kuvaa tunneälykkyyttä mielestäni hyvin, ellei pysty itse skeemaa asiasta muodostamaan. Kannattaa tsekata.
Vierailija kirjoitti:
Miksei esimerkiksi piereskely ole älykkyyttä?
Koska se ei vaadi minkäänlaista älyllistä prosessia, toisin kuin tunneälyn hyödyntäminen. Toki älykäs ja etenkin tunneälykäs harkitsee automaattisesti, milloin päästelee. Älykäs pystyy mm. ruokavaliolla päättelemään kaasunmuodostukseen vaikuttavia seikkoja ja vaikuttamaan niihin. Eli äly vaikuttaa jopa pieremiseen, vaikkei toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älytön tunne kirjoitti:
Tunteiden tunnistaminen esimerkiksi ilmeistä ei ole erityinen älykkyyden osoitus, eikä varsinkaan kääntäen älyn puutteen indikaattori. Se on lähinnä hahmontunnistusta eli tiettyjen kaavojen oppimista. Tietynlaisten ilmeiden ja piirteiden liittyminen tiettyyn tunnetilaan on lähinnä sosiaalinen sopimus, eli siis koska muutkin ajattelevat keskimäärin niin. Mitään faktuaalisen objektiivista totuutta siinä ei ole. Ilmeikkyys ja eri eleet ovat myös kulttuurisidonnaisia ja vaihtelevat yksilöllisesti eri syistä. Toisin on loogisessa ajattelussa, kuten kuviopäättely. Siinä on selkeä looginen systeemi, jossa päättely on objektiivisesti ja absoluuttisesti oikein tai väärin. Se ei perustu esimerkiksi harjoiteltuun hyvään hahmontunnistukseen (kyky erottaa nopeat ja pienet nyanssit signaalisyötteestä) tai niiden ulkoa opittuihin merkityksiin (tietty kurttu tarkoittaa vihaa, toinen ihailua).
Kuitenkin hyvä älykkyys auttaa myös oppimaan uusia asioita ja tulemaan niissä paremmaksi tehokkaammin. Älykäs voi siis sopivien sosiaalisten olosuhteiden myötä kehittyä myös tunneälyltään lahjakkaaksi.
Tämä. Amerikkalainen ei osaa lukea kiinalaisen tunteita, eikä tunneälykkäinkään neurotypaalinen minun kaltaiseni autistin tunteita.
Tunneäly on samanlainen juttu kuin sisäinen kauneus on tärkeintä -mantra. Keksitty lohduttamaan niitä, joilla ei sitä aitoa tavaraa ole. Ikään kuin ihmisellä ei voisi hyvinkin olla sekä sisäistä että ulkoista kauneutta, tai useamman sortin lahjakuutta. Uusimmat tutkimukset sitäpaitsi osoittavat, että fiksut ihmiset ovat yleensä myös paremman näköisiä, liikunnallisesti lahjakkaampia jne. Siis tasokkaita kautta linjan. On harvinaisempaa, että kykyprofiili on tässä mielessä epätasainen. Tilastollisesti siis, moni tietysti keksii tähän heti anekdootteja että "ei Einsteinkaan osannut keittää kananmunia", ymmärtämättä, ettei tilastoilla ole merkitystä yksittäistapauksissa. Vaan kyse on suurista linjoista.
Älykäs todennäköisemmin on selvillä ilmaisun kulttuurieroista, tai jopa hoksaa sen itse kanssakäymisessä ja oppii nopeasti uusia säännönmukaisuuksia. Hoksaa hoksata erot, eikä vain hoomoilasena ihmettele kiusallista tilannetta tai vuorovaikutuksen ongelmia.
Älykäs tunneälykäs taas voi nopeasti hoksata, että olet "autisti", eikä juttu ole sen jälkeen ongelma tai ihmetyksen aihe. Sitten operoidaan siltä pohjalta. Ongelmahan tulee vasta, jos toinen käyttäytyy eri tavoin, eikä ymmärrä miksi. Tai ei hyväksy että on toinen on erilainen ja toivoo tilanteen muuttuvan, vaikkei se muutu.
Älykkyyteen tutkimuksissa liitetyt joustavuus ja uteliaisuus melkeimpä johtavat hyvään tunneälyyn: etsitään mielellään se todellisuutta aidosti vastaava ratkaisu, mikä johtaa ymmärrykseen asiasta. Olkoon se sitten vaikka tasoa toisen erilainen ajattelu- tai kommunikaatiotyyli. Älykäs ratkaisee lähes aina kysymyksen "miksi?" näin niikuin reaalimaailman tasolla. Pitää vaan tajuta esittää se kysymys ja se onnistuu älykkäiltä halutessaan muita paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Miksei esimerkiksi piereskely ole älykkyyttä?
https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/ruoka/suolisto-toiset-aivomme
Piereskely on merkki aktiivisesta suoliston toiminnasta eli toisin sanoen suoliston älykkyydestä. Olet aivan oikeassa siis.
asdasd kirjoitti:
On osoitettu että perinteinen älykkyys ja tunneäly itseasiassa korreloivat keskenään. Yleisälykkäällä henkilöllä on myös usein hyvä tunneäly ja hän on monilahjakas myös muissa asioissa. Näin ei tietenkään aina ole, mutta siinä on tilastollinen yhteys.
Kyllä, ja tähän on selkeä syykin: aivot eivät prosessoi asioita eriytyneen rationaalisesti TAI emotionaalisesti, vaan kyse on hyvin monimutkaisesta kokonaisuudesta, josta neurotieteissäkään ei olla vielä lähimainkaan täydellisesti perillä.
Yksi asia, mikä on kiistatta pystytytty aivoja kuvantamalla osoittamaan, on että aivojen tunneprosessointiin osallistuvat alueet eivät suinkaan ole likimainkaan "pausella" edes silloin, kun ihminen kuvittelee toimivansa puhtaan rationaalisesti (esimerkkinä jonkin abstraktin matemaattisen pähkinän ratkominen).
Se mitä kuvittelet tietäväsi aivoissasi tapahtuvan, ei ole sama kuin mitä aivoissasi oikeasti tapahtuu. Esimerkiksi punnitessasi jonkin päätöksen vaihtoehtoja "rationaalisesti", olet saattanut jo esitietoisella tasolla tehdä päätöksen. Se mitä kuvittelet rationaaliseksi puntaroinniksi, onkin todellisuudessa jaakobinpainia, jossa haet oikeutusta valinnalle, joka tuottaa sinulle vähiten kognitiivista dissonanssia - ts. vähiten [i]emotionaalista[/i] hankausta! Tietenkin on ihmisen mielenterveydelle edullista, että ihminen kokee valinneensa tietoisesti "itse". Tosiasia kuitenkin on, että me olemme matkustajia paljon useammin kuin uskommekaan. Eikä tätäkään tarvitse arvailla, koska tieteellistä näyttöä asiasta löytyy.
siksi että hahmottimisessa on kyse matemaattisesta älykkyydestä
ja tunteissa taas tunneälystä.
Nämä kaksi asiaa on hyvä erottaa toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Nää tunneäly lässyttäjät on aina jotain mammoja jotka kuulu sen päiväkodin tädiltä. Ei, siitä nepsyisestä purjopirjosta ei saada älykästä uusilla säännöilläkään 😁😁
Ei nepsy-oireyhtymät (näihin siis lukeutuu tourette, autismin kirjo ja adhd) laske tai nosta sen enempää älykkyyttä. Sitä voi esiintyä kenellä vain: älyllisesti vammaisella, keskiverrolla tai huippuälykkäällä. Itse tunnen adhd-diagnosoidun lukihäiriöisen, jolla on oma hierontayritys. Sinunlaisen kommentoijan mielestä tällainen olisi pitänyt passittaa helppihin avustaviin töihin, joita tekee lähinnä kehitysvammaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmistuntemus on älykkyyttä. Tietää asioita ja tunnistaa teeman ja motiivin ja kontekstin eikä pelkkiä tunteita.
Tunteiden tunnistaminen ei korreloi elämässä menestymisen kanssa. Ei ole tunteiden tunnistustestiä jonka perusteella voi ennustaa yhtään mitään.
Autistiset ovat monesti korkean äon omaavia. Heidän menestyksen ihmissuhteissa voi monesti ennustaa huonoksi. Eli äo:n ulkopuolella on asioita joilla voi jotain ennustaa.
Käytännössä kaikki kehitysvammaiset ovat autisteja. Autismi jo itsessään on kehitysvamma. Tämä ei silti tarkoita etteikö autisteissakin olisi tosi fiksun oloisia ja hyvin elämässään pärjääviä tyyppejä, mutta heidän kohdalla kyse on enemmänkin erilaisista lahjakkuksista.
Ei autismi ole kehitysvamma kuten ei ole liikuntavammakaan. On kuitenkin ihmisiä, joilla on autismi tai liikuntavamma kehitysvamman lisäksi. Tällöin puhutaan monivammaisesta henkilöstä. Jos on vain liikuntavammainen tai autistinen, voi tällainen henkilö olla keskinkertainen tai sitäkin älykkäämpi.
Tuskin näin, mutta "huomaan, että olet rypistät kulmiasi, kakistelet kurkkuasi ja harot hiuksiasi kuin olisi ärtynyt ja hermostunut tai ahdistunut".