Lue keskustelun säännöt.
Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?
Jotkut ihmiset ovat hyviä pyörittelemään kolmiulotteisia esineitä mielessään. Samat ihmiset voivat olla todella huonoja tunnistamaan tunteitaan ja motiveejaan. Toisilla tuo menee toisinpäin.
Onko jotenkin itsestäänselvää, että avaruudellinen hahmotuskyky on yksi älykkyyden muodoista, mutta kyky tunnistaa tunteitaan ym ei? Avaruudellinen hahmotuskykyhän kuuluu älykkyysosamäärän käsitteeseen. Monet puhuvat myös tunneälystä, mutta ne jotka haluavat pitää kiinni vakiintuneesta ÄO-käsitteestä, eivät halua tunnustaa tunnelälyn olemassaoloa. Miksi?
Kommentit (868)
Hegoe kirjoitti:
siksi että hahmottimisessa on kyse matemaattisesta älykkyydestä
ja tunteissa taas tunneälystä.
Nämä kaksi asiaa on hyvä erottaa toisistaan.
Väitteellesi ei löydy mitään perusteita neurotieteistä. Ehkä tarkoititkin filosofisessa mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perunat pitäisi syödä kuorineen.
Vierailija kirjoitti:
Perunat pitäisi syödä kuorineen.
Ne pitäisi syödä siten kuin sinusta TUNTUU oikealta.
Ihmisillä on hirvittävän monia ominaisuuksia, enkä edes ymmärrä, miksi vaikka hyvä tunteiden havainnointi pitää lykätä älykkyysmääritelmään. Positiivisia ominaisuuksia on hirveästi, ja yksi niistä on älykkyys. Se on hyödyllinen monien taitojen hankinnassa, mutta hyvä tunteiden tunnistus muussa.
Moniälykkyysteoriaan taas viittaillaan, mutta se ei ole alan tutkimuksessa enää validi, vaan on lähinnä sellaista viihdettä.
Hyvä ominaisuus on hyvä ominaisuus, vaikkei sitä älyksi kutsuisi.
Miksi sisäisellä kauneudella ei pärjää missikisoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on hirvittävän monia ominaisuuksia, enkä edes ymmärrä, miksi vaikka hyvä tunteiden havainnointi pitää lykätä älykkyysmääritelmään. Positiivisia ominaisuuksia on hirveästi, ja yksi niistä on älykkyys. Se on hyödyllinen monien taitojen hankinnassa, mutta hyvä tunteiden tunnistus muussa.
Moniälykkyysteoriaan taas viittaillaan, mutta se ei ole alan tutkimuksessa enää validi, vaan on lähinnä sellaista viihdettä.
Hyvä ominaisuus on hyvä ominaisuus, vaikkei sitä älyksi kutsuisi.
Minkä vuosikymmenen "alan tutkimukseen" mahdat viitata? Ihmisaivojen tunneprosessointi ei ole - eikä mitenkään voi olla - älyllisistä funktioista irrallinen asia. Taidat olla sinäkin näitä filosofeja, jotka maalailevat ns. leveällä pensselillä tieteellisesti epäeksakteja käsitteitä viljellen.
Faith kirjoitti:
Tunteiden tunnistamistahan on mitattu tieteellisesti siten, että on näytetty testattaville videoklippejä, joissa ihminen on iloinen, yllättynyt, säikähtänyt, vihainen, hermostunut jne., ja testattavan tehtävä on tunnistaa tunne.
Tein itse vuosia sitten netissä yllä olevan kaltaisen, yliopiston tutkimuksessa käytetyn tunteiden tunnistamistestin ja sain siitä lähes täydet pisteet.
Mikäli tuollaiset testit ovat luotettavia siten, että tulokset testistä toiseen ovat aina saman kaltaiset eli on nähtävissä selkeät erot testattaven kyvyissä, en näe mitään syytä, miksei tunteiden tunnistaminen voisi olla osana älykkyystestejä. Semminkin, kun psykologinen osaaminen on ymmärtääkseni entistä suuremmassa osassa yritys- ja työelämässä menestymisessä.
Itsekin joskus tein tuollaisen testin, tosin en nyt enää muista mihin aiheeseen tutkimus liittyi, kun olen osallistunut sen verran moneen. Mutta testiä tehdessä ihmettelin, että kuka hemmetti ei tunnista kasvojen ilmeitä, kun koirakin kykenee siihen. Toki jotkut olivat hivenen epäselviä irvistyksiä, mutta suurin osa oli kuin menneiden aikojen elokuvista kökösti ylinäyteltynä. Tuon vaahdotun "tunneälyn" mittaaminen jostain kasvokuvasta on kyllä omaan makuun erikoista, koska ihmisen viestintä on niin moniulotteista. Ja tunteet ylipäätään aika epämääräisiä. Enkä kyllä ymmärrä miksi tuo älykin pitää tuohon tuntea, kun täysi idioottikin voi olla sosiaalisesti sensitiivinen ja lahjakas. Mutta jää pimpelipom asteelle älyn puuttuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko keskustelua, mutta jäin miettimään sitä, että usein älykkyys käsitetään jonkinlaiseksi hyvyydeksi. Jos on tunneälykäs, ihminen on tosi empaattinen ja kiva; jos on huippuälykäs lääketieteen tutkija, haluaa pelastaa kaikki maailman ihmiset. Eihän se toimi niin. Ei älykkyys kerro vielä mitään siitä, mitä ihminen haluaa, mitkä ovat motiivit. Tunneälykäs ihminen esim. voi manipuloida toisia tosi julmasti, hän on siinä taitava. Ja toisaalta Asperger-poikani, joka ei osaa nimetä kaikkia tunteita, on tosi kiltti, eikä halua vahingoittaa toisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perunat pitäisi syödä kuorineen.
Ne pitäisi syödä siten kuin sinusta TUNTUU oikealta.
Ei vaan järkevästi vitamiinisisällön maksimoiden. Ja nopeasti, että jää aikaa muuhunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Sellainen älykkyystestiälykkyys tarkoittaa aivojen prosessointikykyä, en ihan usko, että korreloisi tunteellisuuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkkäin ihminen on se jollla on eniten rahaa. Yhellä tyypillä yhessä ohjelmassa kalusteiden arvo saman verrain kuin yhden ihhmisen 10 vuoden vuokra.
Juu toki älykästä pistää raha ihmissuhteiden ja terveyden edelle.
Ei niillä ihmissuhteillakaan elä kovin kauaa. PAitsi silloin, jos sattuu olemaan suhteita siihen älykkääseen ihmiseen, jolla on rahaa, ja joka on halukas sitä sinuun käyttämään. No joo, älykkyyttä tavallaan siis tuokin, että itse ei tarvitse tehdä mitään, vaan kaikki tuodaan valmiina eteen.
Narsismia se on.
Täytyyhän sen narsistinkin olla edes jollain tavalla älykäs, ei meinaan manipulointi onnistu ihan jokaiselta :)
Narsisteillahan on oikeastaan juuri nämä tunnetaidot hallussa, he tietävät mitä pitää sanoa ja millä tavalla että saadaan uhri pyörryksiin. Ei se älyä vaadi sinänsä, pelkästään opettelua ja muiden matkimista.
Älykkäillä narsisteilla hallussa. On opeteltavia taitoja, ikäänkuin kuin kuvio, jota voi ennakoida ja seurata. Käyttäytymistiedettä.
Luulisin, että monilla älykkäillä olisi keskimääräistä parempi kyky omaksua tunne- ja sosiaalisia taitoja, mutta kiinnostus on saattanut loppua koska sosiaalinen kanssakäyminen on niin turhauttavaa. On niin vähän samalla tasolla ajattelevia ihmisiä, ettei jaksa kuluttaa aikaansa asiaan, joka tuo kovin vähän tyydytystä elämässä. Ei ns. maksa vaivaa. Monet älykkäät ovat myös introvertteja ja omilla aivoillaan ajattelevia (hehheh), joten nämäkin seikat saattavat vähentää mielenkiintoa hankkia taito, jota ei koe tarvitsevansa.
Tunnistan tuon omassa elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti onko se jotain älykkyytä jos tunnistaa milloin joku on surullinen ja milloin iloinen? Miehille se on itsestään selvää ja siksi sitä ei lasketa älykkyydeksi. Mutta naisilta se vaatii maksimiponnistuksen aivotoiminnan osalta tunnistaa tuollainen itsestäänselvyys ja siksi he sanovat sitä älykkyydeksi. Naisten kapasitetti ei riitä mihinkään monimutkaisempaan aivotoimintaan.
Minulla on sen verran mystisiä voimia, että voin ennustaa tulevaisuutesi:
Kun avioerosi tulee, niin se tulee sinulle äkkinäisesti täysin yllättäen.
Se johtuu siitä, että naiselle ero on aina vaihtoehto, kun taas miehille ihan vihoviimeinen kortti un ei mikään muu auta.
Vierailija kirjoitti:
Koska toisessa tyypillisesti miehet ovat hyviä ja toisessa naiset.
Väitteesi on
A. Täyttä pskaa
B. Silkkaa pskaa
C. Käsittämätöntä pskaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nopond kirjoitti:
Jotta kysymykseen voisi oikeasti vastata, pitäisi ensin miettiä mitä on älykkyys. Wiki (yksi hyväksytty näkökulma) sanoo:
"Älykkyys tarkoittaa kykyä oppia uusia asioita ja soveltaa opittua nopeasti, ratkaista ongelmia, käyttäytyä joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti uusissa tilanteissa sekä ymmärtää ja käsitellä abstrakteja käsitteitä."
Tuohon pohjaten, on mielestäni selvää että kaikki aivojemme ominaisuudet rakentavat yhdessä mitä kutsumme älykkyydeksi. Myös tunteiden käsittely kuuluu tähän kokonaisuuteen.
Virheellistä sen sijaan on nostaa yksittäisiä ominaisuuksia pinnalle ja leimata ihmisiä sen mukaan älykkäiksi tai tyhmiksi. Esimerkiksi ajattelemalla että tunneäly (tai muu ominaisuus) korvaisi jotenkin loogisen päättelykyvyn on varsin virheellinen, joskin varmasti houkutteleva, ajatusmalli.
Älykkyys on suhteellista. Saatat olla älykkäin tyyppi kaveripiirissäsi, mutta sitten taas SpaceX:n suunnittelulabrassa et pysyisi perässä missään. Tärkeintä mielestäni onkin olla siinä omassa elinympäristössä riittävän älykäs. Silloin voi saavuttaa niitä itselle tärkeitä asioita.
Itse siis pidän tunteiden käsittelyä, etenkin omien tunteiden hallintaa, selkeänä osana kokonaisvaltaista älykkyyttä.
Allekirjoitan sen verran tuosta tunteiden käsittelystä, että se on todella harvinainen taito ja vaatii varmasti myös ihan aitoa älykkyyttä siinä mielessä että pitää kyetä analyyttiseen ajatteluun. Miksi minusta tuntuu tältä, mistä tämä tunnepurkaus tulee ja onko se ihan kohtuuton tilanteeseen nähden, yritän rauhoittaa itseni. Aika moni tuntuu olevan täysin erilaisten tunnetilojen vietävissä, vailla minkäänlaista ymmärrystä omissa aivoissa tapahtuvista prosesseista ja siitä että esimerkiksi vihan tunteen takana voi olla jotain aivan muuta. Itsereflektio, jalo taito.
Vierailija kirjoitti:
Not like other humans kirjoitti:
Minä aina eksyn kaikkialle, mutta olen poikkeuksellisen tuneälykäs, ja tunnistan esimerkiksi narsistit hyvin helposti toisen ulkoisesta oleumuksesta tarkalla intuitiollani.
No siis luulet tuntevasi.
Sehän tässä ns. tunneälyssä on se hataruus. Aina voi kuvitella olevansa hyvä siinä, mutta kuka voi koskaan oikeasti tietää mitä toisten päässä liikkuu. Erilaisia tulkintoja voi esittää pilvin pimein ja ehkä osa menee oikeinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunne"älykkään" ihmisen loogista ajattelua eivät ohjaa mitkään eksaktit havainnot, vaan kaiken takana hyrrää "musta tuntuu"-ajattelu, joten koko termi "tunneälykäs" on vain myytti, jota ei oikeasti ole olemassakaan. Se perustuu pelkästään ihmisen omaan uskomukseen että hän on älykäs. Se on pseudotiedettä.
Itse taas ajattelisin, että tunneälykäs osaa lukea ihmisten ei-verbaalisia viestejä ja esim ymmärtää niiden mukaan sovittaa omaa viestiään kommunikaatiotilanteissa. Onko tuo älykkyyttä, no aivoissa prosessoitua kuitenkin. Eikä tuo tunneäly sulje pois muidenkin aivotoimintojen hyödyntämistä, vaikka olisi tunneälykäs voi olla myös älykäs perinteisillä mittareilla. Eikä kai tunneäly laita ihmistä tekemään päätöksiä "musta tuntuu" periaatteella - mutta voi auttaa päätöksenteossa kun osaa arvioida "miltä susta tuntuu".
Mihin pelkän älyn ihannointi voi viedä? Kännyköiden kehitystä ja Macintoshin iphonien ohiajoa nokiasta vois käyttää esimerkkinä. Nokia oli alansa johtaja, edistyksellistä teknologiaa "connecting people", ajatuksena välittää viesti nopeasti paikasta A paikkaan B. Mac taas palkkasi paljon humanisteja selvittämään mitä ihmiset tekivät ja kaipasivat elämäänsä, ottivat käyttöön applikaatioita joilla nokian älykkäät insinöörit nauroivat. No eipä nykyään näppäimistöjä näpytellä ja kännykässä se varsinainen puhelin on jäänyt ihan toissijaiseksi käyttömuodoksi.
Ei ole kyse välttämättä älyn ihannoinnista, mutta ärsyttää että se on tavallaan tabu. Se on ihmislajille jotenkin herkkä asia Ei saa sanoa että henkilö x on älykkäämpi kuin henkilö y, tai että tutkimusten mukaan joku rotu on keskimäärin älykkäämpi kuin toinen. Siitä tulee niin paha mieli. Fyysisissä ominaisuuksissa saa ihan vapaasti vertailla, ei mitään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ketju tekee selväksi että sitä abstraktia älyä ei tunneälykkäät juuri arvosta. Oma tunneäly on se parempi. Kummatkaan ei ymmärrä toisiaan. Löytyykö malliksi sivilisaatioita joissa on vain tunneälyä, eikä lainkaan abstraktia, miten siellä menee?
Kun katselee nykyajan kultturimullistusta ja loukkaantumiskulttuuria ja muit alieveilmiöitä, sanoisin että aikamme suurin kamppailu on tunneihmisten ja järki-ihmisten välillä. Tunteilla on niin valtava voima, että äly on helisemässä.
Vierailija kirjoitti:
asdasd kirjoitti:
On osoitettu että perinteinen älykkyys ja tunneäly itseasiassa korreloivat keskenään. Yleisälykkäällä henkilöllä on myös usein hyvä tunneäly ja hän on monilahjakas myös muissa asioissa. Näin ei tietenkään aina ole, mutta siinä on tilastollinen yhteys.
Kyllä, ja tähän on selkeä syykin: aivot eivät prosessoi asioita eriytyneen rationaalisesti TAI emotionaalisesti, vaan kyse on hyvin monimutkaisesta kokonaisuudesta, josta neurotieteissäkään ei olla vielä lähimainkaan täydellisesti perillä.
Yksi asia, mikä on kiistatta pystytytty aivoja kuvantamalla osoittamaan, on että aivojen tunneprosessointiin osallistuvat alueet eivät suinkaan ole likimainkaan "pausella" edes silloin, kun ihminen kuvittelee toimivansa puhtaan rationaalisesti (esimerkkinä jonkin abstraktin matemaattisen pähkinän ratkominen).
Se mitä kuvittelet tietäväsi aivoissasi tapahtuvan, ei ole sama kuin mitä aivoissasi oikeasti tapahtuu. Esimerkiksi punnitessasi jonkin päätöksen vaihtoehtoja "rationaalisesti", olet saattanut jo esitietoisella tasolla tehdä päätöksen. Se mitä kuvittelet rationaaliseksi puntaroinniksi, onkin todellisuudessa jaakobinpainia, jossa haet oikeutusta valinnalle, joka tuottaa sinulle vähiten kognitiivista dissonanssia - ts. vähiten [i]emotionaalista[/i] hankausta! Tietenkin on ihmisen mielenterveydelle edullista, että ihminen kokee valinneensa tietoisesti "itse". Tosiasia kuitenkin on, että me olemme matkustajia paljon useammin kuin uskommekaan. Eikä tätäkään tarvitse arvailla, koska tieteellistä näyttöä asiasta löytyy.
Kyllä, tiedekin tunnistaa sen että äly ja tunteet eivät sulje toisiaan pois vaan molempia vaaditaan. Se ei silti tarkoita, etteikö yksilöiden välillä olisi suurta vaihtelua puhtaassa älykkyydessä.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko keskustelua, mutta jäin miettimään sitä, että usein älykkyys käsitetään jonkinlaiseksi hyvyydeksi. Jos on tunneälykäs, ihminen on tosi empaattinen ja kiva; jos on huippuälykäs lääketieteen tutkija, haluaa pelastaa kaikki maailman ihmiset. Eihän se toimi niin. Ei älykkyys kerro vielä mitään siitä, mitä ihminen haluaa, mitkä ovat motiivit. Tunneälykäs ihminen esim. voi manipuloida toisia tosi julmasti, hän on siinä taitava. Ja toisaalta Asperger-poikani, joka ei osaa nimetä kaikkia tunteita, on tosi kiltti, eikä halua vahingoittaa toisia.
Kyllä. Psykopaatti voi olla hyvinkin tunneälykäs, vaikka häneltä puuttuu kyky empatiaan.
Olkoot lääkäri tai olkoot olematta, mutta faktaa hän silti kirjoitti. Autismi on kehityshäiriö, joka vaikuttaa sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoihin. Se voi olla kenellä tahansa, myös normaaliälyisellä. Itse Aspergerin oireyhtymä ei takaa automaattisesti neroutta, vaan heissäkin on keskinkertaisia älykkyystaidoiltaan.