Lue keskustelun säännöt.
Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?
Jotkut ihmiset ovat hyviä pyörittelemään kolmiulotteisia esineitä mielessään. Samat ihmiset voivat olla todella huonoja tunnistamaan tunteitaan ja motiveejaan. Toisilla tuo menee toisinpäin.
Onko jotenkin itsestäänselvää, että avaruudellinen hahmotuskyky on yksi älykkyyden muodoista, mutta kyky tunnistaa tunteitaan ym ei? Avaruudellinen hahmotuskykyhän kuuluu älykkyysosamäärän käsitteeseen. Monet puhuvat myös tunneälystä, mutta ne jotka haluavat pitää kiinni vakiintuneesta ÄO-käsitteestä, eivät halua tunnustaa tunnelälyn olemassaoloa. Miksi?
Kommentit (868)
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Ei pidä paikkaansa, älykkkäät ajattelevat asioita yleensä rationaalisemmin ja poissulkevat tunteet. Se voi tuntua toisista tunteettomalta, jotka tuntee vahvasti.
Tunne-äly on sitä tunnistaa tunteet, mutta osaa myös säädellä tunteita. Monet luulevat, että tunteiden näyttäminen estottomasti, oli sitten vihainen tai iloinen olis tunneälyä, mutta se ei ole sitä. Tunteita pitää osata rajoittaa ja pitää myös ymmärtää koska näyttää tunteita.
Tiedoksi myös kaikille, että tunteiden tunteminen on oleellinen osa ihmisen selviytymistä ja terveellistä elämäntapaa. Esimerkiksi, kun on kohdannut jotain pahaa tai vaikeaa elämässä, on hyvä tuntea vihaa ja surua ja antaa itkun tulla oli mies tai nainen, koska sillä keho paranee. Tunteiden patoaminen myrkyttää kehon.
Esimerkiksi myyminen perustuu usein tunteisiin, hyvä myyjä betoa tunteisiin ja ihminen ostaa hetken mielijohteesta tuotteen, jota ei oikeasti tarvinnut. Tunneälykäs ei lankea tähän. Monilla ihmisillä on kuitenkin tarpeita, jolloin tunnemyynti on helpompaa. Autokauppa miehille, vaatekauppa tai kampaushetki naisille näin yleistettynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan eri asioita. Tunneälyyn vaikuttaa ympäristö paljon, hahmottamiskyky on synnynnäistä lahjakkuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kapea äo ei myöskään ole "culture fair" kuten testaajat väittävät. "
Eikä se ole edes saman kansan sisällä täysin vertailukelpoinen. ÄO-tehtävät ovat yksi tehtävätyyppi joissa oppii paremmaksi kun niitä tekee ihan kuten mitkä vain älyä vaativat tehtävät. Jos siis olet ratkonut sellaisia ennenkin niin saat todennäköisemmin paremmat pisteet kuin ensimmäisellä kerralla jos sellainen lyödään ihan yllättäen eteen.
Ihan sama kuin vaikka sudokuissa, ristisanatehtävissä tai shakissa oppii paremmaksi koko ajan kun niitä tekee enemmän.
Ei älykkyystestissä tuollaista opittua mekaanista harjaantumista haeta vaan sitä luonnonlahjakkuutta jolla pystyy ratkomaan kokonaan uusia ongelmia mitä eteen tulee. Toki kaikki testit ei ole täydellisiä, tai onko mikään jos tarkkoja ollaan.
Ei haeta mutta se ihan vääjäämättä vaikuttaa tulokseen. Vai miksi älykkyystehtävä olisi maailman ainoa tehtävälaji jossa ei tulisi paremmaksi harjoittelemalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
". Arvot (tai mielipide vanhemman sanaston mukaan) on myös tunnetta, ei järkeä, varsinkin kun mennään abstrakteihin käsitteisiin joiden merkityskin näyttää teikäläisillä vaihtelevan lauseesta toiseen"
No juurihan minä niin sanoin. Arvot ovat tunnetta. Tunnetta siitä mikä juuri minusta on hyvää ja tavoiteltavaa. Mutta se mitä et ilmeisesti nyt tekstistäni ymmärtänyt on se että arvot muodostavat siksi juuri sen pohjan mihin järjellä sitten pyritään.
Kun arvoni sanovat että joku asia on hyvä, järkeni yrittää löytää keinot saavuttaa juuri se arvojen mukainen hyvä. Mutta jollekin se hyvä voi olla jotain muuta jolloin järki taas keksii keinot ja perustelut jotka tähtäävät sen toisen hyvän saavuttamiseen.
Ja koska koko maailma ja kaikki ihmiset eivät koskaan voi olla yksimielisiä siitä mikä on se paras tapa elää, olla ja ajatella, ei myöskään ole olemassa mitään yhtä objektiivista faktaa jota kohden järkemme aina veisi.
Voimme tietenkin aina perustella moninkin tavoin miksi joku asia on parempi kuin toinen mutta koskaan se ei ole täydellisen objektiivista.
Vierailija kirjoitti:
". Arvot (tai mielipide vanhemman sanaston mukaan) on myös tunnetta, ei järkeä, varsinkin kun mennään abstrakteihin käsitteisiin joiden merkityskin näyttää teikäläisillä vaihtelevan lauseesta toiseen"
No juurihan minä niin sanoin. Arvot ovat tunnetta. Tunnetta siitä mikä juuri minusta on hyvää ja tavoiteltavaa. Mutta se mitä et ilmeisesti nyt tekstistäni ymmärtänyt on se että arvot muodostavat siksi juuri sen pohjan mihin järjellä sitten pyritään.
Kun arvoni sanovat että joku asia on hyvä, järkeni yrittää löytää keinot saavuttaa juuri se arvojen mukainen hyvä. Mutta jollekin se hyvä voi olla jotain muuta jolloin järki taas keksii keinot ja perustelut jotka tähtäävät sen toisen hyvän saavuttamiseen.
Ja koska koko maailma ja kaikki ihmiset eivät koskaan voi olla yksimielisiä siitä mikä on se paras tapa elää, olla ja ajatella, ei myöskään ole olemassa mitään yhtä objektiivista faktaa jota kohden järkem
Jos teet päätöksesi tunteisiin (arvoihin, mielipiteisiin) perustuen niin ei se siitä järkeen perustuvaksi sillä muutu että selität sen vaan jollain kikalla sellaiseksi. Selkiskö?
Spinnaaminen eli asioiden uudelleen selittely (tai valehtelu) ei muuta pohjalla olevia tosiasioita miksikään vaikka saattaakin jonkun hölmön erehdyttää muuttamaan mieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Maalima jossa päätökset tehdään täysin tunteella on hyvin hyvin vaarallinen paikka."
Tuosta ei esimerkkejä tarvitse hakea edes kovin kaukaa. Surullisenkuuluisimmat EU-direktiivit ovat juurikin tunteella hihasta ravisteltuja, on hutkittu, mutta ei tutkittu. Mutta kyllä, kaikki maailman historian diktatuurit ovat se ääriesimerkki tunteella johtamisesta, eli jopa tiede valjastetaan etsimään sitä tunnetta tukevia seikkoja, ja vastaavasti sen halutun tunteen loogisuutta kyseenalaistavat tutkimukset vedetään sensuurilla pöntöstä alas.
Älykkyyttähän on eri aikausina määritelty eri tavoin. Avaruudellinen hahmotuskyky (samoin kuin esim. matemaattinen) on niitä vanhimpia tunnistettuja älykkyyden muotoja, mutta aika kapeaksi jää käsitys, jos vain sen tyyppinen älykkyys huomioidaan.
Nyttemmin on kehitetty myös mm. teoria, jossa tunneäly/interpersoonallinen älykkyys tunnsitetaan ilman muuta omaksi lajiskeen. Mielenkiintoista (ja musta tärkeää) on myös, että omien tunteiden tunnistaminen (INTRApersoonallinen älykkyys) mainitaan samassa teoriassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseltiin tunneälyn määritelmää ja sellaisen ihmisen tunnistamista. Tuossapa jotain sinnepäin.. Pia Viljakaisen mukaan..
1. hyväksyt muutoksen
2.tunnistat omat vahvuudet ja heikkoudet
3.ymmärrät miltä toisesta tuntuu
4.et pyri täydellisyyteen
5.olet tasapainoinen
6.olet utelias
7.olet kiitollinen
Todella hyllyävällä suolla tarvotte tämän otsikon alla mielipiteinenne..
Tuohan on tasapainoisen ja onnellisen ihmisen määritelmä, eikä minkään tunneälykön sellainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jotkut ihmiset ovat hyviä pyörittelemään kolmiulotteisia esineitä mielessään. Samat ihmiset voivat olla todella huonoja tunnistamaan tunteitaan ja motiveejaan. Toisilla tuo menee toisinpäin."
Tällainen ajattelu on muuten hämmentävän yleistä, että jos joku on esimerkiksi poikkeuksellisen älykäs, se tarkoittaa vakavia puutteita jollain toisella osa-alueella. Tai käänteisesti että alhaista älykkyyttä tasapainottaa jokin toisenlainen lahjakkuus.
Todellisuudessahan asia ei mene alkuunkaan näin, vaan esimerkiksi älykkyys nimenomaan korreloi positiivisesti monien muidenkin "hyvien" ominaisuuksien kanssa. Samoin on myytti, että hyvännäköiset ihmiset olisivat todennäköisemmin luonnevikaisia ja vastaavasti rumat taas sitten "sisäisesti kauniita". Siinäkin asia on juuri päinvastoin.
Maailma ei tosiaankaan toimi niinkuin joku idealistinen Disney-kupla.
Jep onhan näitä tutkittu. Korkeampi koulutus, tulotaso, miellyttävä ulkonäkö, älykkyys. Kulkee käsi kädessä. Aina on tietty poikkeuksia, joku bimbon oloinen tähtönen joka on tosi nätti, - mutta jos katsoo oikeasti menestyneitä ihmisiä, niin onko ne susirumia? Hyvin harvoin.
Älykkäät tuntee useammin myös maailmantuskaa, eli ei ajattele suinkaan vain itseään. Jollain tapaa osallistuu yhteiskunnan parantamiseen. (tutkimuksiin on mahdotonta mun löytää linkkejä, nämä ovat muistikuvia niin monen vuoden takaa että liekö nettiä edes oli.)
Vierailija kirjoitti:
Tunneälyn määritelmä??? Aloitetaanpa siitä..
Mä voin yrittää. :D
Ihminen joka tajuaa oman sisäisen maailmansa (ja melko hyvin muidenkin) ja pystyy esim toimimaan mielenterveyttään suojaavasti. Ymmärtää valintojensa merkityksen omaan mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Ymmärtää stressin, ahdistumisen, väsymyksen tunteet ennen kuin ne tekee tuhojaan.
Vähän kuten joku on motorisesti taitava (motorisesti älykäs?), hyvä liikkumaan, hän osaa kuunnella kehoaan? Tunneälykäs taas on mielen kanssa sopusoinnussa.
Ähh... joo, yritykseksi jäi. Ei tuo kuulosta varsinaisesti älykkäältä.
Mites ihan että sosiaalinen, ystävällinen, empaattinen, muut huomioiva, muita auttava. Ylläpitää hyvää mieltä ja toimintakykyä, muidenkin kuin itsensä. (...ei tämäkään kuulosta älyltä. Kertokoon joku, joka tunnistaa olevansa tunneälykäs!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kapea äo ei myöskään ole "culture fair" kuten testaajat väittävät. "
Eikä se ole edes saman kansan sisällä täysin vertailukelpoinen. ÄO-tehtävät ovat yksi tehtävätyyppi joissa oppii paremmaksi kun niitä tekee ihan kuten mitkä vain älyä vaativat tehtävät. Jos siis olet ratkonut sellaisia ennenkin niin saat todennäköisemmin paremmat pisteet kuin ensimmäisellä kerralla jos sellainen lyödään ihan yllättäen eteen.
Ihan sama kuin vaikka sudokuissa, ristisanatehtävissä tai shakissa oppii paremmaksi koko ajan kun niitä tekee enemmän.
Ei älykkyystestissä tuollaista opittua mekaanista harjaantumista haeta vaan sitä luonnonlahjakkuutta jolla pystyy ratkomaan kokonaan uusia ongelmia mitä eteen tulee. Toki kaikki testit ei ole täydellisiä, tai onko mikään jos tarkkoja ollaan.
Ei haeta mutta se ihan vääjäämättä vaikuttaa tulokseen. Vai miksi älykkyystehtävä olisi maailman ainoa tehtävälaji jossa ei tulisi paremmaksi harjoittelemalla?
Vaikuttaahan se harjoittelu. Mensaan saa yrittää sisään vain kaksi kertaa juuri sen takia, että useampi harjoittelu antaisi väärän kuvan.
Tunneäly on niiden lohdutusselitys joilla ei ole oikeaa älyä.
Jotenkin pitää yrittää tasa-arvoistaa ihan kaikki.
Maailmaa pyörittävät kateus , kiima, ahneus ja vallanhimo jotka ovat tunteita.
Tunneäly on yksinkertaisesti kyvykkyyttä säädellä tunteitaan. Ja se linkittyy muuhun älykkyyteen siten, että muu äly kertoo sitten, miten kyvykkyyttä voi ylläpitää.
Voitaisiin perustellusti kysyä, mikä on mielenterveyshenkilöiden älyllinen taso, tai paljonko se on kokonaisälykkyystasossa heikompitasoinen, koska henkilö ei ole kyennyt tunneälyyn eli säätelemään tunteitaan. Ja poissulkien tietenkin rakenteelliset viat/puutteet, sekä ulkoisen auktoriteetin kemiallisin keinoin (lääkkeet) aiheuttamat muutokset kemiallisiin tasoihin, jolloin itsesäätely ei ole ulkopuolisen ison vaikuttajan takia enää mahdollista.
Tunteet on osin tahdosta riippumattomia. Sille on kemiallinen perusta. Osin ne on täysin tahdosta riippuvaisia, joka taas antaa vaikutusmahdollisuuden kemian kautta vaikuttaa tahdosta riippumattomiin toimintoihin.
Katsos kun näitä konsepteja ovat kehitelleet miehet sillä aikaa, kun naiset ovat olleet hoitamassa vauvoja ja lapsia. Siksi. Jopa roomalaista kulttuuria pidetään patriarkaalisena, vaikka se sisälsi huomattavan monia naisjumaluuksia, papittaria, temppeleitä naisille, jne. Pelkkää meninististä ölinää. Mitä vähemmän pystyt siitä välittämään, sitä paremmaksi elämäsi muuttuu. Kiinnitä huomiosi siihen kauniiseen, mitä maailmassa on, ja anna ölisijöiden ölistä keskenään
Mistä olet saanut sen käsityksen että ne molemmat eivät olisi älykkyyden osa-alueita?
Voidaanko kiteyttää, että kaikki burnoutin yms (mielenterveys ongelmaiset) kokeneet eivät ole tunneälyköitä...?
Ei älykkyystestissä tuollaista opittua mekaanista harjaantumista haeta vaan sitä luonnonlahjakkuutta jolla pystyy ratkomaan kokonaan uusia ongelmia mitä eteen tulee. Toki kaikki testit ei ole täydellisiä, tai onko mikään jos tarkkoja ollaan.