Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?
Jotkut ihmiset ovat hyviä pyörittelemään kolmiulotteisia esineitä mielessään. Samat ihmiset voivat olla todella huonoja tunnistamaan tunteitaan ja motiveejaan. Toisilla tuo menee toisinpäin.
Onko jotenkin itsestäänselvää, että avaruudellinen hahmotuskyky on yksi älykkyyden muodoista, mutta kyky tunnistaa tunteitaan ym ei? Avaruudellinen hahmotuskykyhän kuuluu älykkyysosamäärän käsitteeseen. Monet puhuvat myös tunneälystä, mutta ne jotka haluavat pitää kiinni vakiintuneesta ÄO-käsitteestä, eivät halua tunnustaa tunnelälyn olemassaoloa. Miksi?
Kommentit (868)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimon kanssa käytiin keskustelu:
Vaimo on sosiaalisesti lahjakas ja minä olen perinteisesti lahjakas, loogis-matemaattinen.
Puhuimme tunneälystä.Vaimo oli sitä mieltä, että tunneälykäs osaa näyttää tunteitaan.
Olin sitä, mieltä, että tunneälykäs osaa hallita tunteitaan.
Vaimo osaa lukea toisten ilmeitä ja silmiä paljon paremmin kuin minä. Hän huomaa ilmeistä kuka on hermostunut ja kuka valehtelee tai on epäilyttävä.
Minä taas näen ja muistan mitä ihmiset sanovat ja tekevät. Tekojen avulla huomaan kuka on epäilyttävä ja kuka on aito, kuka on kiltti tai kuka on paha.
Vaimo periaatteessa epäilee heti kaikkia ja on varovainen.
Minä taas suhtaudun avoimesti kaikkiin, tavallaan annan henkilölle mahdollisuuden poiketa stereotypiasta, mutta seuraan tarkasti poikkeavuuksia.
Kuitenkin me molemmat ovat onnistuneet rekrytoimaan omalla alallaan hyviä ja tehtävään sopivia ihmisiä töihin.
Se tunne mikä haastattelussa on tullut ihmisistä, on ollut molempien tapauksissa oikeita myös niiden osalta, jotka jätetty rekrytoimatta.Vainiin, jotenkin minun on vaikea uskoa että olette seuranneet rekrytoimatta jätettyjen myöhempiä elämänvaiheita. Itse olin(saatan olla vieläkin) todella surkea työhaastatteluissa. Vaikutan epävarmalta jne. Muutama vuosi takaperin kun hain töitä, en päässyt pariin paikkaan, mutta kolmanteen pääsin. Sen jälkeen minua on yritetty rekrytä mm. näihin firmoihin joiden haastattelussa failasin. Eli puihin meni haastattelut näillä tunneälyköillä.
Näissä rekryissä on käynyt niin, että joku toinen palkkasi niitä kavereita joita minä ja vaimoni emme valinneet. Ne eivät menestyneet tehtävissään. Osa lopetti jo ennen aloittamista, osa hetken päästä ja osa ei saanut vaan oikein tehtäviä tehtyä, vaikka oli koulutettu henkilö.
Olen palkannut hermostuneena oloisen henkilön töihin. Tiesin että hän halusi työpaikan ja jännitti sitä hirveästi. Oli oikea valinta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä36354 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei autismi ole kehitysvamma kuten ei ole liikuntavammakaan.
Jos vamma (on se sitten mikä hyvänsä) on syntymästä lähtien tai ilmenee kehityksen myöhemmässä vaiheessa. Eli siis yksilön kehitys menee jollain tavalla pieleen. Niin mikä se sitten on ellei kehitysvamma?
Et näköjään hallitse edes perustietoja. Helppoa on googlettaa, niin löytyy tietoa, että fyysisiä rajoitteita omaava henkilö ei ole kehitysvammainen. On vaikeaa uskoa todeksi, että jopa hoitoalaa opiskelleellakin menee termit sekaisin. Kyllä, tähän olen myös törmännyt.
Tuossa nyt sinulle ja muille tietämättömille tietoa, eikä edes Wikipediakaan pysty kumoamaan tätä. Kannattaa kurkata myös Kehitysvammaisten Tukiliiton sivustoa, niin näet, ettei fyysinen vamma ole kehitysvamma:
"Kehitysvamma on henkilöllä, jonka älykkyysosamäärä on alempi kuin kaksi keskihajonnan mittaa älykkyysjakautuman keskiarvosta, jolla on lisäksi puutteita adaptiivisissa taidoissa, ja nämä asiat ovat ilmenneet jo kehitysiässä. Asioiden ja käsitteiden ymmärtäminen, muistaminen ja oppiminen on kehitysvammaisille tyypillisesti vaikeampaa kuin muille, minkä vuoksi he tarvitsevat usein erityistä apua, opetusta tai hoitoa. Kehitysvammaisilla on usein myös ongelmia suunnitelmallisuudessa ja ennakoinnissa."
" Kehitysvammaisilla esiintyy myös muuta väestöä useammin motorisista häiriöistä johtuvia fyysisiä puhe- tai toimintarajoitteita. Myös muita vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia saattaa esiintyä, kuten esimerkiksi vaikeutta oppia muistamaan sanoja ja niiden merkityksiä. ___Kehitysvammaiseksi ei kuitenkaan luokitella henkilöä, jolla on rajoitteita ainoastaan motoriikassa tai vuorovaikutuksessa___, vaan kehitysvammaisuudella viitataan heikkolahjaisuutta suurempiin puutteisiin ymmärtämiskyvyssä ja muussa älyllisessä suoriutumisessa."
En ole yhtään ihmeissäni, miksi eri vammaisryhmissäkin on nokkimisjärjestyskset ja aina kun edes kehitysvammasta puhutaan, niin pitää suojella omaa mainettaan sanomalla: " Minun älyssähän ei ole mitään vikaa". Se toimii suojamuurina. Jotkut vammaisetkin on jopa valmiita heittämään kehitysvammaiset bussin alle. Asenteet voi olla vielä jyrkempiä verrattuna vammattomiin.
Käyttäjä36354 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei autismi ole kehitysvamma kuten ei ole liikuntavammakaan.
Jos vamma (on se sitten mikä hyvänsä) on syntymästä lähtien tai ilmenee kehityksen myöhemmässä vaiheessa. Eli siis yksilön kehitys menee jollain tavalla pieleen. Niin mikä se sitten on ellei kehitysvamma?
KEHITYSVAMMA on aina ÄLYLLINEN vamma. Liikuntavamma tai autismi sitä ei koskaan ole. Voit vaikka googlettaa, niin voit huomata olevasi väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36354 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei autismi ole kehitysvamma kuten ei ole liikuntavammakaan.
Jos vamma (on se sitten mikä hyvänsä) on syntymästä lähtien tai ilmenee kehityksen myöhemmässä vaiheessa. Eli siis yksilön kehitys menee jollain tavalla pieleen. Niin mikä se sitten on ellei kehitysvamma?
Et näköjään hallitse edes perustietoja. Helppoa on googlettaa, niin löytyy tietoa, että fyysisiä rajoitteita omaava henkilö ei ole kehitysvammainen. On vaikeaa uskoa todeksi, että jopa hoitoalaa opiskelleellakin menee termit sekaisin. Kyllä, tähän olen myös törmännyt.
Tuossa nyt sinulle ja muille tietämättömille tietoa, eikä edes Wikipediakaan pysty kumoamaan tätä. Kannattaa kurkata myös Kehitysvammaisten Tukiliiton sivustoa, niin näet, ettei fyysinen vamma ole kehitysvamma:
"Kehitysvamma on henkilöllä, jonka älykkyysosamäärä on alempi kuin kaksi keskihajonnan mittaa älykkyysjakautuman keskiarvosta, jolla on lisäksi puutteita adaptiivisissa taidoissa, ja nämä asiat ovat ilmenneet jo kehitysiässä. Asioiden ja käsitteiden ymmärtäminen, muistaminen ja oppiminen on kehitysvammaisille tyypillisesti vaikeampaa kuin muille, minkä vuoksi he tarvitsevat usein erityistä apua, opetusta tai hoitoa. Kehitysvammaisilla on usein myös ongelmia suunnitelmallisuudessa ja ennakoinnissa."
" Kehitysvammaisilla esiintyy myös muuta väestöä useammin motorisista häiriöistä johtuvia fyysisiä puhe- tai toimintarajoitteita. Myös muita vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia saattaa esiintyä, kuten esimerkiksi vaikeutta oppia muistamaan sanoja ja niiden merkityksiä. ___Kehitysvammaiseksi ei kuitenkaan luokitella henkilöä, jolla on rajoitteita ainoastaan motoriikassa tai vuorovaikutuksessa___, vaan kehitysvammaisuudella viitataan heikkolahjaisuutta suurempiin puutteisiin ymmärtämiskyvyssä ja muussa älyllisessä suoriutumisessa."
En ole yhtään ihmeissäni, miksi eri vammaisryhmissäkin on nokkimisjärjestyskset ja aina kun edes kehitysvammasta puhutaan, niin pitää suojella omaa mainettaan sanomalla: " Minun älyssähän ei ole mitään vikaa". Se toimii suojamuurina. Jotkut vammaisetkin on jopa valmiita heittämään kehitysvammaiset bussin alle. Asenteet voi olla vielä jyrkempiä verrattuna vammattomiin.
Jos henkilö ei pysty puheen kautta ilmaisemaan älykkyyttään, hän on voinut saada kehitysvamma-diagnoosin, vaikka olisikin normaalin älykkyyden rajoissa. Puhumaton, autistinen cp-vammainen on vaikea diagnostisoida.
Älykkkyys on ihan puhdasta loogista ajattelua eli on havainnnoitu todistusaineisto taii vaihtoehtoisesti väärin havainnoitu todistusaineiisto jonka pohjalta ihminen tekee joko oikeiita loogisia johtopäätelmiä tai vihtoehtoiisesti ihminen tekee vääri johtopäätelmiä. Muu on oletttamusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36354 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei autismi ole kehitysvamma kuten ei ole liikuntavammakaan.
Jos vamma (on se sitten mikä hyvänsä) on syntymästä lähtien tai ilmenee kehityksen myöhemmässä vaiheessa. Eli siis yksilön kehitys menee jollain tavalla pieleen. Niin mikä se sitten on ellei kehitysvamma?
KEHITYSVAMMA on aina ÄLYLLINEN vamma. Liikuntavamma tai autismi sitä ei koskaan ole. Voit vaikka googlettaa, niin voit huomata olevasi väärässä.
Minäkään en tiennyt tätä. Ihan yhtälaillahan ne raajat kehittyvät sikiöaikana kuin aivotkin, joten outoa rajata tuo pelkästään älylliselle puolelle. Miksikä sitä sitten kutsutaan, jos on syntynyt vajaaksi jääneen tai puuttuvan raajan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36354 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei autismi ole kehitysvamma kuten ei ole liikuntavammakaan.
Jos vamma (on se sitten mikä hyvänsä) on syntymästä lähtien tai ilmenee kehityksen myöhemmässä vaiheessa. Eli siis yksilön kehitys menee jollain tavalla pieleen. Niin mikä se sitten on ellei kehitysvamma?
KEHITYSVAMMA on aina ÄLYLLINEN vamma. Liikuntavamma tai autismi sitä ei koskaan ole. Voit vaikka googlettaa, niin voit huomata olevasi väärässä.
Oliko se cp-vamma joka tarkoittaa vahvaa fyysistä rajoitetta, ei vaikuta älyyn vaan tyyppi voi olla jopa normia älykkäämpi jos on ollakseen. Vaurio syntyy jossain sellaisessa vaiheessa, ettei sillä ole merkitystä aivoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat ovat toki älykkyyden osa-alueita. Toinen vain kuuluu matemaattisiin älykkyyslajeihin, tonen tunneälyn alle.
Esim. Mensan testeissä testataan käsittääkseni lähinnä näitä matemaattisen hahmottamisen osa-alueita, mutta siinä on vinha pointti: Näitä älykkyyden osa-alueiden hallitsijoita tarvitaan nk. "kovien tieteiden" ja niitä soveltavien (insinööri)tieteiden tapauksessa, ja tästä syystä näille kyvyille on siten helpompi määrittää "arvo".
Tunneälyn avulla ei pysty kehittämään vaikkapa kännykkää tai rakentamaan kuurakettia, vaan se liittyy ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, jolle on vaikeampi laskea rahallista arvoa. Mutta tämän laskutehtävän vaikeus ei todellakaan tarkoita, etteikö tunneälyllä olisi ihan yhtälailla arvoa. Näin esimerkkinä, tunneälyä hyödyntävän diplomatian avulla voi pystyä välttämään vaikkapa sodan syttymisen, siinä missä insinööritieteiden ratkaisu samaan pulmaan on kehittää yhä tuhovoimaisempia aseita oman maan "turvaksi".
Niinkö sinä ihan oikeasti ajattelet, että joku tunne"älykä" pystyy väistämään sodan jollain lailla aistimalla afrikkalaisen diktaattorin tarvitsevan äidillistä halia tai isällistä tukea? Diplomatia perustuu pitkälti faktoille, vaihtokaupalle ja diileille, eikä siihen minkä lähihoitaja Martta kokee olevan parhaaksi - luojan kiitos.
Olet oikeassa, siinä on vinha pointti, ettei Mensan testeissä testata tunneälyä. Se on siksi, ettei tunneäly ole Mensan oman määritelmän mukaan älykkyyttä, vaan ominaisuus jota voi harjoitella. Sen sijaan matalaa älykkyyttä ei juuri voi prepata ja muuttua treenillä viisaaksi, se on nähty. Tunneominaisuuden tosin katsotaan korreloivan jonkin verran muiden positiivisten ominaisuuksien, kuten älykkyyden kanssa, jos tiedät mitä korrelointi tarkoittaa. Katsokaas, kun yksi ominaisuuksista on "tunteiden ymmärtäminen ja selittäminen järkiperäisesti". Niin. Ei kuulostakaan niin seksikkäältä enää kun tunteisiin yhdistetään järki.
Tunne"äly" kun ei ole se mitä kaikki lähihoitaja-lissut haluaisivat sen olevan, eli sitä että pystyy kokemaan oikein kauhean hienosti ja että voivottelu ja uuh-, aahhittelu olisi merkki korkeasta tunneälystä. Ei, tunneäly on paljon tylsempi juttu kuin miltä se fanien mielestä kuulostaa.
Lähäri-lissun uuh ja aah kuvaa lähinnä empatiaa. Se on oikeastaan vakiintunut tapa noteerata toisen tuntema epämiellyttävyys. Vaikka toisen kivun ymmärtäisi. niin kommentit pyh ja häh antaisivat kuvan tunneälyttömästä ihmisestä. Varsinkin hoitosuhteessa järjettömästä. Sitten se älykäs lääkäri joka ilmaisee huolenpitoa antamalla vain pätevän hoidon ilman voivotteluja.
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Tuossa tulee kuvioon se looginen älykkyys joka on hyvän tunneälyn perusta. Älykäs pystyy ja ymmärtää kysyä itseltään nuo esittämäsi kysymykset automaattisesti, koska haluaa louttaa omaan arvostelukykyynsä. Itsekriittisyys on saumaton osa ajattelua, jos haluaa päästä mahdollisimman täsmällisiin, punnittuihin ja arvioituihin tuloksiin. Se on vain päättelyä lopulta ja tunneälykkäälle älykkäälle itsestäänselvyys ainakin tarkastella mahdollisia omia vaikuttimia suhteessa tavoitteeseen. En käsitä, miten voi kuvitella olevansa älykäs, jos ei olisi noitakin kysymyksiä miettinyt jo a) ennakkoon, b) jatkuvasti tilanteen kuluessa. Tunneälyyn kuuluu jatkuva arviointi, myös itsensä osalta. Ei voi antaa itselleen erivapauksia ja "sokeita pisteitä", koska se olisi, no, tyhmää.
-eri
Uskot että ihminen on tietoinen kaikista itsessään olevista vaikuttimista ja täysin objektiivinen arviointi on ylipäätään mahdollista? Eikö tunneälyn mittaamiseen ole mitään eksaktimpaa mittaria?
Entä jos on tilanne missä useampi tunneälykäs laitetaan arvioimaan samojen ihmisten tunneälykkyyttä ja asiantuntijoilta tulee ristiriitaisia arvioita. He ovat siis eri mieltä. Miten silloin päästään varmuuteen siitä mikä arvio on luotettavin?
Kun tunnistaa, ettei kukaan ole täydellisen objektiivinen, on jo vältetty pahemman subjektiivisuuden karikko. Tunneälyn mittaamiseen ei vielä ole kehitetty (huom. ihmisten tekosia) eksantimpaa mittaria, mutta tunneaffekteista, persoonallisuuden piirteistä ym. tiedetään jo melko paljon ihan tutkimuksenkin kautta. Eriävissä mielipiteissä perustelut on tietenkin tärkeässä roolissa, mihin perustaa väitteensä, mistä on johtanut päätelmät. Aivan kuin laadullisessa tutkimuksessa, jos otanta ei ole suuri ja vertailukelpoinen, tärkeintä on että perustelut ja johtopäätökset ovat läpinäkyviä ja muiden arvioitavissa ja toidinnettavissa.
Mielestäni tunneälyyn (epävarmuuden sietäminen) ja loogiseen älyyn kuuluu ymmärrys siitä, ettei maailma ole täsmällinen ja täydellinen. Perusteltu, mahdollisesti sen hetkiseen tieteelliseen tietoon perustuva "veikkaus" on täydellistä pimeyteen jäämistä parempi. Vaikkei tiedetä kaikkea, tiedetään paljon. Muuten tulee kokovartalohalvaus, eikä kukaan edes yrittäisi ratkaista ratkaisemattomia matemaattisia ongelmia, koska ovat "mahdottomia", vielä.
Kun kokemusta tulee omasta suhtautumisesta, erilaisista ihmisistä, tekee työtä molempien ymmärtämiseksi ja näkee tarpeeksi tuloksia, alkaa todennäköisyyksien perusteella luottaa omaan arviointikykyyn. Ja kun tietää, mitä itse on ymmärtänyt, näkee jos muilla näissä sakkaa. Joten helpompi arvioida muidenkin älyn tai tunneälyn tasoa. Joka taas vaikuttaa heidän käytökseen. Mitä taas on helpompi siitä viitekehyksestä ymmärtää. Jolloin tulee toimeen missä vain tilanteessa. Ja voi "ennustaa" ihmisten toimintaa. Jolloin toiset ihmettelevät miten voit tietää. Mutta itse et ihmettele miksi he ihmettelevät ja sanot vaan niin, hyvä arvaus vain. Paitsi jos he ovat samalla tasolla, jolloin sanovat ihmettelyn sijaan, että sinulla on hyvä tunneäly. Koska tietävät itsekin että siten ennustaminen on mahdollista, eikä mitään mystistä. Ja näin.
Mutta missä tällaista tämänhetkiseen tieteeseen perustuvaa arviointia tunneälystä tehdään? En ole koskaan kuullut kenestäkään joka olisi saanut arviota omasta tunneälystään joka perustuisi mihinkään tieteelliseen menetelmään. Tunneälykkyys vaikuttaa pikemminkin olevan asia mitä ihmiset itse julistavat omaavansa, tai sitten toiset ihmiset, yleensä ystävät sanovat näin. Ne ovat varsin subjektiivisia arvioita.
Tuo mitä viimeisessä kappaleessa kuvaat, on myös opittavissa oleva asia ilman varsinaista tunneälyä. Jos minulla on tarpeeksi älykkyyttä (sitä mitä Mensa mittaa) ja kokemusta sosiaalisesta kanssakäymisestä erilaisten ihmisten kanssa, sekä aikaa ja intressiä yrittää oikeasti ymmärtää ihmisiä ja heidän motiivejaan, voin oppia tunnistamaan tällaisia asioita. Ja kokemuksen karttuessa oppia myös luottamaan kykyyni tehdä tällaisia johtopäätöksiä. Mutta silloin kyseessä on opittu taito, ei ominaisuus. Ja mikäli tunneäly on älykkyyttä, sen pitäisi silloin olla pääosin geneettinen ominaisuus, ei opittu taito. Mistä tietää milloin ihmisellä on korkea tunneäly ja milloin hän on vain kokemuksen kautta oppinut tunnistamaan samankaltaisia asioita ihmisistä?
Tunneäly on geneettinen ominaisuus, suhteessa älyyn. Se on opittua ongelmanratkaisua, jonka äly mahdollistaa. Kuten matematiikkakin. Siksi tunneälyltään kehittynyt on hyvin todennäköisesti ainakin älykäs. Aivan kuin matemaattisesti lahjakas. Mutta hänkään ei osaa laskea monimutkaisia yhtälöitä vielä synnytyslaitoksella. Äly mahdollistaa syvällisen ongelmanratkaisun ja systematisoinnin. Kiinnostukset sitten ohjaavat, mihin keskität älysi. Simple as that.
Tieteellisestä puolesta: fiksu hyödyntää tunneälyn pohjateoriorioina mm. psykologiaa, kehityspsykologiaa, sosiologiaa, sosiaalipsykologiaa ja kasvatustieteitä. Ei tarvitse valmiiksi purekskeltuja ja erikseen tiivistettyjä luentodioja.
No niin, ihan heti ensimmäisessä 2 lauseessa puhut itsesi hienosti pussiin. Geneettinen ominaisuus, mutta silti opittua ongelmanratkaisua? Se on opittava ominaisuus, kukaan ei synny maagisesti sen kanssa, mutta älykkyys sen sijaan on ihmisellä koko ajan olemassa.
Muotoilin ajatukseni huolimattomasti, sitä käy usein. Tarkoitin siis, että geneettisen ominaisuuden, siis älyn, mahdollistama opittu taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen nainen ja asperger.
Jouduin opettelemaan tunneälykkyyttä, ja työkaluina käytin siihen ongelmanratkaisukykyä, sekä syy-seuraussuhteiden hahmottamista.
Prosessin aikana minullekin kehittyi tunteet- tai näin siis koin. Tietenkin tunteet ovat aina olleet olemassa, opin vain tunnistamaan ja reflektoimaan niitä.
Itse prosessi kesti vuosia, ja nykyään en täyttäisi enää aspergerin määritelmää. Opin siis tunneälyn melko kliinisillä mekanismeilla.
On niin paljon narsisteja ja psykopaattejakin jotka ei koe tunteita kuten me. Narsisti saattaa katsoa dramaattisesti ohi ja tokaista: en halua puhua tunteista.
Koska hänellä ei ole tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asperger-nainen jatkaa.
Osana psykologisia testejä oli osa-alue, jonka tarkoituksena oli mitata tätä ns. tunneälyä, sosiaalista älykkyyttä. Siinä oli kuvia ihmisistä eri tilanteissa ja erilaisissa tunnetiloissa, ja kuvat piti asettaa oikeaan järjestykseen. Sain tästä kirkkaasti keskivertoa paremmat pisteet, vaikka olin ihmissuhteissa täysi tumpelo enkä tunnistanut edes omia tunteitani.
Tämä johtui puhtaasti siitä, että kasvoin olosuhteissa, joissa henkiin jäämisen kannalta oli ratkaisevan tärkeää osata lukea ympärillä olevia ihmisiä ja tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tunneäly ei taida olla mitenkään järkevästi mitattavissa?
Rakentaako tunneälyllä kestävän sillan?
Tunneälyllä varustettu pomo voi varmistaa että työyhteisö pysyy kasassa koko sillan rakentamisen ajan, ja sen jälkeen.
Ei siihen mitään tunneälyä ole tarvittu, että pyramidit rakennettiin. Työyhteisö pystyi kasassa ihan nahkaruoskan voimalla. Sen sijaan se pytinki olisi jäänyt tekemättä, jos johtavalla arkkitehdillä ei olisi ollut minkäänlaista avaruudellista hahmotuskykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arkkitehdit ainaskin tarvitsevat avaruudellista hahmotuskykyä. Minun tuntemani arkkitehti oli hyvä sekä avaruudessa että sängyssä.
minun tuntemani arkkitehti a c on oikea psykopaatti. Ainoa oikea jonka koskaan tavannut. Kylmät väreet menee kun kaupassa törmää.
Kannatetaan!
ap voisi tehdä Mensaa varten esimerkkitestin, joka mittaa tunneälyä. Saataisiin sinnekin käytöstapoja.
Kaikki tunteilu ja muu fiilistely nyt ei vaadi henkistä ponnistelua vaan tapahtuu ihan spontaanisti. Sen sijaan matemaattinen ajattelu ja oikeasti älykäs toiminta vaatii ihmiseltä oikeasti jo vähäsen.
- Pekka Mulqvist, Lukihäiriyden ammattilainen, tasa-arvon kannattaja, puolueisiin kuulumaton.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sisäisellä kauneudella ei pärjää missikisoissa?
Kyllä näitä hassuja käsityksiä riittää ihmisillä. Ei siellä pärjää, jos ei tule se sisäinen kauneus esiin haastatteluissa.
Ehkä hän on narsisti. Narsisteilla ei ole emotionaalista älykkyyttä eikä empatiaa. He käyttävät ja hyväksikäyttävät naisia, he tarvitsevat jatkuvasti uusia naisia.Tällainen on Tampereella. Teeskentelee olevansa kunnollinen ihminen, mutta kohtelee naisia huonosti.
Tunnen älykkäitä ihmisiä jotka ovat taitavia hallitsemaan muita, vaikka ovat oikeasti tylyjä ja pidättyviä.
Aika hirveä näköala kun kaikki perustuisi tunteisiin ja henkilökohtaisen tasoituksen saamiseen.
Hieno asia kun myös tunteet otetaan huomioon myös työelämässä.
Alue: Aihe vapaa
Tosin suurin osa ammateista on sellaisia, että huolimatta valmiista koulutuksesta, niin käytännössä kuitenkin se duunari pitää kouluttaa siellä firmassa joka tapauksessa, ja näissä hommissa tuota varsinaista ammattiosaamisen kartoittamista tärkeämpi on pystyä hahmottamaan hakijan "yritysuskollisuus", mielenkiinto ja se, että onko hän "kehityskelpoinen".