Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?

Nyt siis halutaan tehdä jonkinlainen saavutuus siitä, että osaa tunnistaa onko hyvällä vai huonolla tuulella...

Ensin avaajalle vastaus. Tunneäly ei määritä älykkyyttä, koska käsite älykkyys on määritelty kuvaamaan ihmisen matemaattisloogisia kykyjä. Asian ihmetteleminen on yhtä hassua kuin kysyisi miksi aggressiivisuuden ei lasketa nukkumista.

Kyky havaita, jopa vaistota toisten ihmisten tunnetiloja, ottaa ne rakentavasti ja asiallisesti huomioon toiminnassaan ja ratkaisuissaan, tunnistaa omia tunteita ja toimia niiden kanssa niin, että se edistää omaa ja läheisten hyvinvointia, on tunneälyä. Samoin se, että erottaa milloin tunteet ovat tärkeämpiä päätöksenteossa kuin rationaalisuus. Annan yksinkertaisen esimerkin. Olen ostamassa moottoripyörää. Teen päätökseni siitä, millaisella haluan ajaa, enemmän tunteella, koska harratuksessani on kyse siitä, että se tuntuu hyvältä. Rationaalisuutta käytän sen kunnon ja hinta/laadun arvioinnissa, sekä jossain määrin käyttökuluissa.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.

Suurin osa elämästämme on tunneasioita. Silloin on järkevää ja rationaalista tehdä valintoja sen pohjalta, miltä ne ja sen kanssa eläminen tuntuu. Rationaalinen asuinpaikka on kelvoton, jos siellä asuminen ei ole viihtyisää. Sääliksi käy tunnekylmien ihmisten elämä. Kyky tuntea tekee meistä ihmisiä.

Jos oikeasti kiinnostaa, niin kannattaa tutustua älykkyysosamäärään älykkyyden mittarina. Lyhyesti sanottuna kukaan ei etukäteen päättänyt, mitkä ominaisuudet korreloivat parhaiten elämässä menestymisen kannalta, vaan tutkimusten ja tilastollisten menetelmien (faktorianalyysi) perusteella muodostettiin älykkyysosamäärän käsite, se on siis suoraan matemaattinen mittari, jonka havaittiin parhaiten kuvaavan ja kokoavan yhteen niitä tekijöitä, jotka auttavat elämässä pärjäämisessä. ÄO korreloi parhaiten eli kokoaa yhteen "eri älykkyyden muodot", jolloin ei tarvitse erikseen puhua erilaisista älykkyyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tunneäly ei taida olla mitenkään järkevästi mitattavissa?

Rakentaako tunneälyllä kestävän sillan?

Rakentaako loogisella päättelykyvyllä toimivan perheen?

Kirjoittaako sillä mukaansa tempaavan romaanin?

Säveltääkö sillä sinfonian?

Selviääkö sillä masennuksesta?

Oppiiko sillä tanssirutiinin vaivattomasti?

Kyllä se looginen ajattelu on tärkeä kaikissa noissa.

esim:

Voi opiskella psykologiaa käydä terapiassa ja oppia parempia toimintamalleja. Opetella havannoimaan objektiivisesti.

Voi opiskella romaanin kirjoittamista ja oppia lukemalla toisen kirjoittamia teoksia. Ehkä jää omaperäisyys uupumaan mutta voi olla tietopohjainen romaani esim. tapahtuu historiallisessa ympäristössä.

Sinfonia on varmaankin näistä haastavin.

Masennuksesta voi hyvinkin selvitä järkeilemällä ja opiskelemalla vaikka ihmisen aivokemiaa ja laittamalla alkuun D-vitaminitasot kohdilleen.

Tanssirutiineissa on omanlaisensa logiikka ja sekin vaatii työmuistia ja asioita voi päätellen oppia. Korkealle tasolle tuskin pääsee jos ei ole tunneälyä ja latausta.

En siis väitä että tunneäly olisi turha mutta se on niin vaikeasti määriteltävissä ja menee herkästi hötön puolelle kun siitä aletaan puhumaan. Työpaikkahaastattelussa se haastattelutilanne on tavallaan tunneälyn mittari.

En tiedä liittyykö hyvä muisti älykkyyteen, mutta omien kokemuksien perusteella jokseenkin liittyy. Ja siksi olen itsekin taipuvainen ajattelemaan, että looginen päättelykyky ja tiedon imevä aivosieni ovat ihmistä ohjaava/määrittävä moottori mihin oikeastaan kaikki lopulta kytkeytyvät. Eli se perinen älykkyys siis. Kun aivojen raksutuksessa on koko ajan eroa, niin kulho mistä lopulta ammennetaan on toisilla vain huomattavan paljon suurempi kuin toisilla. Isosta kulhosta on sitten helpompi ammentaa kaikkea.

Muita lahjakkuuden lajeja on lisäksi tietenkin paljon ja ihmisen persoonallisuuspiirteet määrittävät kulhon kohtaloa monin tavoin, joten ilmentymät ovatkin sitten sekavampi soppa.

Kyllähän muistin on pakko liittyä edes jollain tavoin älykkyyteen, koska jos sulla on ihan kultakalan muisti, et myöskään opi koskaan mitään uutta. Ja jos et opi uutta, et voi tehdä päätelmiä jo aiemmin oppimistasi asioista, mikä johdattaa sinut oppimaan aina lisää ja lisää uutta. Esimerkiksi tyhmien ihmisten kohdalla näkee sitä, että he tekevät samoja virhepäätelmiä koko ajan uudestaan ja uudestaan, mutta eivät tajua vian olevan itsessään. He vain ahdistuvat ja syyttävät muita. Ja koko heidän elämä muodostuu sen mukaiseksi, että ovat itse tehneet niitä tyhmiä päätelmiä, mutta eivät kuitenkaan opi muuttamaan toimintatapojaan. Ainakaan ajoissa. 

Hakkaavat vaan päätä seinään ja syyttävät sormi ojossa muita kun päähän sattuu. Mitä muuta tuo on kuin tyhmyyttä?

Toki muistiin vaikuttaa esimerkiksi muistisairaudet ja mielenterveysongelmat heikentävästi, mutta siinäkin huomaa kuinka se ihminen tyhmenee ihan silmissä ja taantuu ihan lapsen tasolle, vaikka olisikin ollut aikoinaan todella fiksu ja pärjäävä ihminen. 

Toki muistisairaudet rappeuttavat aivoja, joten tyhmeneminen ja taantuminen eivät johdu pelkästään muistin huononemisesta vaan siitä aivojen rappeutumisesta.

Masennus ja uupumus vaikuttaa myös älykkyyteen ja pitkäaikainen masennus voi heikentää kognitiivisia taitoja pysyvästi.

Tunneälyä mitataan nykyisin psykologisin testein ihan jo tyähaastatteluissa asiakaspalvelutehtäviin haettaessa.

Lääkärit ovat usein hyvä sekä huono esimerkki tunneälyn tarpeesta. Lääkkikseen päästään juuri perinteisesti mitattavalla ÄÖllä, mutta kyseessä on kuitenki asiakaspalveluammatti ja todella useasti huomaa että kyseisen ammattikunnan harjoittajilla on sosiaalinen alykkyys miltei välttävällä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Tunneälyä mitataan nykyisin psykologisin testein ihan jo tyähaastatteluissa asiakaspalvelutehtäviin haettaessa.

Lääkärit ovat usein hyvä sekä huono esimerkki tunneälyn tarpeesta. Lääkkikseen päästään juuri perinteisesti mitattavalla ÄÖllä, mutta kyseessä on kuitenki asiakaspalveluammatti ja todella useasti huomaa että kyseisen ammattikunnan harjoittajilla on sosiaalinen alykkyys miltei välttävällä tasolla.

Lol.

Sanotaanko vaikka niin, että tunneäly on älylle hieman sama kuin pöytäjääkiekko* jääkiekolle.

*Muuten kirjoittaisin tähän ”sähly”, mutta älyn sähly on koodaaminen, ja sähly on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.

Tunneälyllä varustettu ihminen tunnistaa helpommin esim turhamaisuutensa, eikä siten ole sen vietävänä. Korkean äo:n omaavat ihmiset ovat tunteiden vietävissä kaikkialla koko ajan.

Saanen olla eri mieltä :) Omaan korkean äo:n, teen vaativaa teknistä työtä, enkä turhaudu koskaan ja olen muutenkin kuin kävelevä zombie, ja kuolleidenkin tasolla melkoinen flegmaatikko. Joskus pysähdyn miettimään mitä tunteet edes ovat, ja onko minulla niitä lainkaan. Onneksi ei, maailma on jotenkin helpompaa kun kaiken voi miettiä loogisuuden kautta. Ehkä isäni oli Spock?

Vierailija kirjoitti:

Tuo tunneäly ei taida olla mitenkään järkevästi mitattavissa?

Rakentaako tunneälyllä kestävän sillan?

Kyllä voi rakentaa ihmisen tai ryhmän välille. Silta voi hyvässä tapauksessa kestää koko loppuelämän. Ymmärsitkö?

Ensinnäkin kovin naiivi ja tyypillinen lähtökohta tälle keskustelunaiheelle on, että ihminen on joko tai. Joko matemaattis-loogis-avaruudellinen tai tunneihminen. Joko koira- tai kissaihminen. Joko kieli- tai matikkapää. Joko musikaalinen tai taiteellinen. Jne. jne. Käytännönläheinen tai hyvä teorioissa. Tarve lokeroida on toki inhimillinen tapa lähestyä maailmaa ja ymmärtää sitä. Muttei kovin älykäs.

Sydän kehittyy sikiöllä ennen aivoja, sydämenlyönnin lähde on siis sydämessä, ei aivoissa. Sydämellä on oma älykkyys. Aivot ei kykene tuntemaan tunteita, se on sydän-aivojen asia. Tunnette sen kirjaimellisesti "ilon läikähdyksenä", tai "kylmänä humauksena", "raskaana painona" sydämessä. Sydämen sähkökenttä myös säteilee ympärilleen, siksi jotkut ihmiset ovat miellyttäviä ja toiset kylmiä mielestämme, riippuen kenellä sydänyhteys on vahva ja kenellä ei. Tätä voi harjoitella kirjaimellisesti tuntemalla rakkautta kaikkea kohtaan joka hetki, sydän vahvistuu ja aivojen "tuomitse tuo ihminen" -reaktio vähenee. Mikä taakka poistuukaan hartioilta kun ei tarvitse enää vihata.

Aivot vain kontrolloivat ja säksättävät päivän mittaan kaikenlaista pötydataa jonka olemme imuroineet jostakin ympäristöstä. Meidät ohjelmoidaan esimerkiksi jo ala-asteella jakamaan ihmisiä eri arvoasteikoille (kiusaaminen, kilpailu, porukasta eristäminen). Ajatukset vievät meitä siis harhaan ellemme keskity todella tarkoin sydämen ääneen.

Wow. You Can LITERALLY Think With Your Heart | Conscious Nourishment

tunteet ne on tyhmälläkin

Vierailija kirjoitti:

Sydän kehittyy sikiöllä ennen aivoja, sydämenlyönnin lähde on siis sydämessä, ei aivoissa. Sydämellä on oma älykkyys. Aivot ei kykene tuntemaan tunteita, se on sydän-aivojen asia. Tunnette sen kirjaimellisesti "ilon läikähdyksenä", tai "kylmänä humauksena", "raskaana painona" sydämessä. Sydämen sähkökenttä myös säteilee ympärilleen, siksi jotkut ihmiset ovat miellyttäviä ja toiset kylmiä mielestämme, riippuen kenellä sydänyhteys on vahva ja kenellä ei. Tätä voi harjoitella kirjaimellisesti tuntemalla rakkautta kaikkea kohtaan joka hetki, sydän vahvistuu ja aivojen "tuomitse tuo ihminen" -reaktio vähenee. Mikä taakka poistuukaan hartioilta kun ei tarvitse enää vihata.

Aivot vain kontrolloivat ja säksättävät päivän mittaan kaikenlaista pötydataa jonka olemme imuroineet jostakin ympäristöstä. Meidät ohjelmoidaan esimerkiksi jo ala-asteella jakamaan ihmisiä eri arvoasteikoille (kiusaaminen, kilpailu, porukasta eristäminen). Ajatukset vievät meitä siis harhaan ellemme keskity todella tarkoin sydämen ääneen.

Wow. You Can LITERALLY Think With Your Heart | Conscious Nourishment

Tunteet ja intuitio ovat nimenomaan aivojesi käsittelemän "pötydatan" pohjalta muodostuneita.

Ei ole mitään sydäntunteita, niin kauniilta kun se ehkä sinusta kuulostaakin. Minua lohduttaa se, että voin luottaa kaikessa, myös tunteissani, aivojeni kykyyn käsitellä sitä pötydataa. Eli kaikki "pötydata", jonka alitajuntani rekisteröi, käsittelee ja tuo pinnalle tietoisuuteeni tunteena. Minusta siinä on paljon kaunista.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin kovin naiivi ja tyypillinen lähtökohta tälle keskustelunaiheelle on, että ihminen on joko tai. Joko matemaattis-loogis-avaruudellinen tai tunneihminen. Joko koira- tai kissaihminen. Joko kieli- tai matikkapää. Joko musikaalinen tai taiteellinen. Jne. jne. Käytännönläheinen tai hyvä teorioissa. Tarve lokeroida on toki inhimillinen tapa lähestyä maailmaa ja ymmärtää sitä. Muttei kovin älykäs.

Juuri näin, älykkyyskin on portaatonta eikä siinä ole mitään fiksun tai tyhmän rajaa ja ihan sama koskee muitakin asioita, esimerkiksi tuossa yllä lueteltuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sydän kehittyy sikiöllä ennen aivoja, sydämenlyönnin lähde on siis sydämessä, ei aivoissa. Sydämellä on oma älykkyys. Aivot ei kykene tuntemaan tunteita, se on sydän-aivojen asia. Tunnette sen kirjaimellisesti "ilon läikähdyksenä", tai "kylmänä humauksena", "raskaana painona" sydämessä. Sydämen sähkökenttä myös säteilee ympärilleen, siksi jotkut ihmiset ovat miellyttäviä ja toiset kylmiä mielestämme, riippuen kenellä sydänyhteys on vahva ja kenellä ei. Tätä voi harjoitella kirjaimellisesti tuntemalla rakkautta kaikkea kohtaan joka hetki, sydän vahvistuu ja aivojen "tuomitse tuo ihminen" -reaktio vähenee. Mikä taakka poistuukaan hartioilta kun ei tarvitse enää vihata.

Aivot vain kontrolloivat ja säksättävät päivän mittaan kaikenlaista pötydataa jonka olemme imuroineet jostakin ympäristöstä. Meidät ohjelmoidaan esimerkiksi jo ala-asteella jakamaan ihmisiä eri arvoasteikoille (kiusaaminen, kilpailu, porukasta eristäminen). Ajatukset vievät meitä siis harhaan ellemme keskity todella tarkoin sydämen ääneen.

Wow. You Can LITERALLY Think With Your Heart | Conscious Nourishment

Tunteet ja intuitio ovat nimenomaan aivojesi käsittelemän "pötydatan" pohjalta muodostuneita.

Ei ole mitään sydäntunteita, niin kauniilta kun se ehkä sinusta kuulostaakin. Minua lohduttaa se, että voin luottaa kaikessa, myös tunteissani, aivojeni kykyyn käsitellä sitä pötydataa. Eli kaikki "pötydata", jonka alitajuntani rekisteröi, käsittelee ja tuo pinnalle tietoisuuteeni tunteena. Minusta siinä on paljon kaunista.

No mitä tunteita sinä päälläsi tunnet? Onniko siellä hyrisee? Niin, eipä hyrise. Olet vain mielestäsi jonakin päivänä onnistunut kaikessa ja toisena päivänä tajuatkin miten olet pettänyt itseäsi ja kaikki on perustunutkin vain vaikkapa omaisuuden omistamisen onneen, ei todelliseen rauhaan ja iloon. Nämä aivo-ajatukset menee ja tulee, intuitio tulee syvemmältä. Aivot voi valehdella "tuo tyyppi on outo, täytyy pitää varansa", mutta se onkin vain vaikkapa ympäristön ohjelmointi siitä miten jätämme esimerkiksi autistin ulos hyväksyttyjen ihmishahmojen porukasta. Ja autistit ovat empaattisia eivätkä mitään hengenvaarallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sydän kehittyy sikiöllä ennen aivoja, sydämenlyönnin lähde on siis sydämessä, ei aivoissa. Sydämellä on oma älykkyys. Aivot ei kykene tuntemaan tunteita, se on sydän-aivojen asia. Tunnette sen kirjaimellisesti "ilon läikähdyksenä", tai "kylmänä humauksena", "raskaana painona" sydämessä. Sydämen sähkökenttä myös säteilee ympärilleen, siksi jotkut ihmiset ovat miellyttäviä ja toiset kylmiä mielestämme, riippuen kenellä sydänyhteys on vahva ja kenellä ei. Tätä voi harjoitella kirjaimellisesti tuntemalla rakkautta kaikkea kohtaan joka hetki, sydän vahvistuu ja aivojen "tuomitse tuo ihminen" -reaktio vähenee. Mikä taakka poistuukaan hartioilta kun ei tarvitse enää vihata.

Aivot vain kontrolloivat ja säksättävät päivän mittaan kaikenlaista pötydataa jonka olemme imuroineet jostakin ympäristöstä. Meidät ohjelmoidaan esimerkiksi jo ala-asteella jakamaan ihmisiä eri arvoasteikoille (kiusaaminen, kilpailu, porukasta eristäminen). Ajatukset vievät meitä siis harhaan ellemme keskity todella tarkoin sydämen ääneen.

Wow. You Can LITERALLY Think With Your Heart | Conscious Nourishment

Tunteet ja intuitio ovat nimenomaan aivojesi käsittelemän "pötydatan" pohjalta muodostuneita.

Ei ole mitään sydäntunteita, niin kauniilta kun se ehkä sinusta kuulostaakin. Minua lohduttaa se, että voin luottaa kaikessa, myös tunteissani, aivojeni kykyyn käsitellä sitä pötydataa. Eli kaikki "pötydata", jonka alitajuntani rekisteröi, käsittelee ja tuo pinnalle tietoisuuteeni tunteena. Minusta siinä on paljon kaunista.

No mitä tunteita sinä päälläsi tunnet? Onniko siellä hyrisee? Niin, eipä hyrise. Olet vain mielestäsi jonakin päivänä onnistunut kaikessa ja toisena päivänä tajuatkin miten olet pettänyt itseäsi ja kaikki on perustunutkin vain vaikkapa omaisuuden omistamisen onneen, ei todelliseen rauhaan ja iloon. Nämä aivo-ajatukset menee ja tulee, intuitio tulee syvemmältä. Aivot voi valehdella "tuo tyyppi on outo, täytyy pitää varansa", mutta se onkin vain vaikkapa ympäristön ohjelmointi siitä miten jätämme esimerkiksi autistin ulos hyväksyttyjen ihmishahmojen porukasta. Ja autistit ovat empaattisia eivätkä mitään hengenvaarallisia.

😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.

Apua!😂 Et ole näköjään lukenut yhtään vertaisarvioituja tutkimuksia aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.

Tunneäly ei tarkoita tunteiden vietävänä olemista, vaan kykyä havaita ja analysoida omia ja toistensa tunteita. Itsensä pitäminen kasassa on huomattavasti helpompaa kun ymmärtää mitä oman pään sisällä tapahtuu, ja mitä paremmin ymmärtää toisten motiiveja, sitä paremmin osaa kohdata heitä rauhallisesti sen sijaan että reagoi itse voimakkain tuntein.

Tunteet voi myös näytellä. Nykyään muutenkin aika turha ja alkukantainen kommunikointitapa. Tyhmät nojaa tunteisiin vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Tuo tunneäly ei taida olla mitenkään järkevästi mitattavissa?

Rakentaako tunneälyllä kestävän sillan?

Tunneäly on sekin erittäin tärkeä ominaisuus työelämässä, mutta erilaisissa asioissa. Kuten henkilöstön johtamisessa, kaikessa kommunikaatiossa ja ääneen sanomattomien asioiden tunnistamisessa sekä ennakoinnissa.

Tunteiden tuuliviiri kuvittelee olevansa älykäs kun on tunteiden hallinnassa.

Tunteen harvemmin aiheuttaa mitään hyvää mutta pahaa ne saa aikaan kyllä