Muistatteko vielä ajan kun isoillakin yrityksillä oli jonkinlainen moraali, asiakas oli aidosti tärkeä, työntekijät olivat arvokkaita jne?

Herää kysymys: mitä tässä välissä on tapahtunut ja miksi?

Samaan saumaan osuu myös kaupunkien keskustojen autioituminen. 2000-luvun alussa oli vielä paljon pieniä kauppoja ja keskusta oli mukava paikka, nykyään täynnä tyhjiä liiketiloja ja feissareita ja päihdeongelmaisia sekä nuorisoa.

Tietyn tahon unelma autottomasta keskustasta, liian kovat hinnat pysäköinnille + liian vähän parkkipaikkoja ja liian kovat tilavuokrat lienee ainakin syynä.

Ai mitä on tapahtunut? Ahneus, kovat arvot ja itsekeskeisyys on lisääntynyt ja kohtuullisuus ja jaetun hyvinvoinnin ihanne on unohtunut.

Ja lisään vielä mainitsemiisi, että perehdytys hoidettiin hyvin jonkun vanhemman työntekijän siipien suojassa.

Ja jos mennään vielä kauemmas, niin työpaikat oli yhteisöjä, joilla oli aktiivista yhteistä virkistystoimintaa, uusia työntekijöitä koulutettiin oman väen voimin, työntekijät sitoutui tekemään työnsä hyvin, koska heitä arvostettiin. Arvostusta tosiaan annettiin työntekijöille -ei johtajille pelkästään - ja se näytettiin yhteisössä. Vanhemmat työntekijät saattoivat nousta roolissaan ylemmäs osaamisen ja kokemuksen perusteella.

Nythän, kun rahaa vain arvostetaan, mitataan tulosta, yhteishengellä ei ole merkitystä. Työntekijä on vain tuottava osa, jota ei arvosteta. No, työntekijät ei tietenkään halua tähän sitoutua sen kummemmin. Rahalla hekin mittaavat arvostustaan ja liikkuvat sen mukaan.

Työelämä on monissa paikoissa rapautunut merkitykseltään.

Onhan noita aikojen saatossa ollut, esim. lääkäreitä mainostamassa tupakanpolton terveellisyyttä.

Jotain heroiiniakin myyty yleislääkkeenä.

Iholle kauneutta lyijymyrkytyksestä jne jne.

Sutkeja pskoja kautta historian!

Vierailija kirjoitti:

Ai mitä on tapahtunut? Ahneus, kovat arvot ja itsekeskeisyys on lisääntynyt ja kohtuullisuus ja jaetun hyvinvoinnin ihanne on unohtunut.

Muistelen että joskus on jopa käytetty termiä "yhteiskuntavastuu" yrityksistä puhuttaessa. Noh, saatetaan sitä käyttää vieläkin, mutta ei se enää tarkoita mitään - pelkkää kilven kiillotusta.

Ahneudesta palkitaan yrityksiä. Terv. kokoomus

Ahneus on vienyt sikanöffnöffpossuilla voiton yli kaikkien muiden arvojen.

En minä ainakaan tarvitse suomalaisia yrityksiä mihinkään. Ruokaa saa lidlistä ja käyttötavarat tilaan Kiinasta. Lomat vietän ulkomailla. Menestykööt keskenään miten pystyvät.

Ai niin, muistelen lukeneeni että ameriikan ekojen pilvenpiirtäjien rakentajien kuolleisuus työtapaturman kautta oli joku 50 prosenttia. Hienoa moraalista selkärankaa ja ihmishengen arvostamista!

Tai maailmanlaajuinen tautivaara, jolloin paperimaskien hinnat nousivat heti 10- kertaiseksi tuotantokulujen pysyessä samana.

Hurraa oikeamieliset yrittäjät!

Toisaalta tuolloin työntekijä teki sen, mistä maksettiin. Palkkaa ei pidetty jonkinlaisena itsestäänselvyytenä, jota varten ei tarvinnut tehdä töitä, kunhan antoi pankkitilin numeron.

Ja nämä sitten äänestitte valtaan eli kokoomuksen=EK eli yrittäjät.

No, ahneet suurtienaajat osaavat tiristää jokaisen euron. On osaamista tienata firmoista joillain. Tiedän tällaisen porukan.

Siis ostavat osuuksia firmoista ja laittavat sitten tehokkaan tienaamisen liikkeelle. Älykkäitä sen osaavia.

Nyt kun kaikki hinnat ja kustannukset raketoi "olosuhteiden pakosta", niin ihmiset jättää kaiken ylimääräisen - ei-pakollisen - ostamatta. Siitä seuraa se, että pieniä liikkeitä menee nurin kuin viljaa rankkasateella. 

Ja samaan aikaan sellaiset yritykset, joiden tuotteita tai palveluja on edelleen pakko ostaa (esim. ruokakaupat), rikastuvat entisestään. 

Eikö valtio voisi tehdä jotain esimerkiksi tuon ruuan hinnan nousun suitsimiseksi?? Jotenkin tuntuu moraalisesti vähintäänkin arveluttavalta, että samaan aikaan kun valtaosa kansasta joutuu tinkimään elintasostaan, niin kauppiaiden ennestään lihavat lompakot ratkeavat saumoistaan.

Jag är lite för ung för att komma ihåg sådant. I gamla bruksmiljöer verkade det vara allmänt att bruket tog hand om hela ortens välbefinnande. Även det är vinstmaximerande, men perspektivet är evigt och inte ett kvartal.

Nordea ottaa 3 % säästöistäsi,vaikka meidät on pakotettu ostamaan kortilla , ainakin Ruotsissa. Moni ei suostu ottamaan vastaan käteistä ja joka maksu kortilla maksaa 1, 5 kruunua. 

Kai se on sitten käynyt hyvä tuuri, kun on osunut vastaan yrityksiä, joista ei voi oikein pahaa sanaa sanoa. Palkka on hyvä ja henkilöstöstä pyritään pitämään kiinni, toki kaukkialla on ajoittain vaihtuvuutta. Puolin ja toisin joustetaan tarvittaessa. Ja yksityisellä sektorilla työskentelen. Ei hyvistä työntekijöistä haluta päästää irti.

Totta kai yrityksen tavoite on tuottaa voittoa. Hyväntekeväisyysjärjestöt ja virat erikseen. Mulla ainoat huonot kokemukset liittyy vuokrafirmoihin ja opiskeluaikaisiin keikka töihin, joista palkkoja jätettiin maksamatta, työterveyshuoltoa ei ollut ja kaikesta joutui vääntämään. Näistä aikaa nyt jo se 10 vuotta ja vähän ylikin.

Ei tarvitse mennä kuin 15 vuotta taaksepäin kun kaikki oli paljon paremmin, oli bonuksia, kesä- ja joulujuhlia, yhteistä toimintaa virkistystoimikunnan piikkiin, korporaatiolahjoja, joululahjoja jne jne jne. Palkat hyvät ja tauoista ei niin välitetty. Esim. meilläkin firmassa oli ennen 20min kahvitauot, nyt tessin minimi. Bonuksia ei ole, joulu ja kesäjuhlia ei ole, lahjoja ei ole jne jne jne. Aina vaan pitäisi tehdä enemmän vähemmällä, palkka ei nouse vaikka nousisit asemassa, ei ole työuria jne jne jne. Ihan kauheaa touhua nykyään ja toivon, että ne jotka ihmisiä kurjistaa saa joskus kunnolla lunta tupaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jag är lite för ung för att komma ihåg sådant. I gamla bruksmiljöer verkade det vara allmänt att bruket tog hand om hela ortens välbefinnande. Även det är vinstmaximerande, men perspektivet är evigt och inte ett kvartal.

Kyllähän vielä seitsemänkymmentäluvulla oli näitä tehtaita, jotka toimivat patruunaperiaatteella.

Työnantajan asunnoissa asuttiin edullisemmin, lapset olivat työnantajan järjestämäsdä päiväkodissa, joka toimi joka vuorossa.

Oli hiihto, juoksu, jalkapallo, ammunta, pilkkikisat, hirviporukka yms. Toimintaa, juhlia järjestettiin talkoilla työnantajan juhlasalissa.

Lääkäri ja hammaslääkäri olivat myös yhtiön toimesta.

Raha kiersi siinä yhteisössä aina sen yhtiön kassan kautta. Olihan siinä työtä ja tointa ja isät vastasivat pojistaan, jotka pääsivät aluksi helpompiin hommiin.

Oltiin silti silloinkin tyytymättömiä..en nyt muista miksi, mutta periaatteesta. Lakkoiltiinkin. Se vaan oli riskaabelia, koska oltiin niin kiinni yhtiössä.