Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?
Jotkut ihmiset ovat hyviä pyörittelemään kolmiulotteisia esineitä mielessään. Samat ihmiset voivat olla todella huonoja tunnistamaan tunteitaan ja motiveejaan. Toisilla tuo menee toisinpäin.
Onko jotenkin itsestäänselvää, että avaruudellinen hahmotuskyky on yksi älykkyyden muodoista, mutta kyky tunnistaa tunteitaan ym ei? Avaruudellinen hahmotuskykyhän kuuluu älykkyysosamäärän käsitteeseen. Monet puhuvat myös tunneälystä, mutta ne jotka haluavat pitää kiinni vakiintuneesta ÄO-käsitteestä, eivät halua tunnustaa tunnelälyn olemassaoloa. Miksi?
Kommentit (868)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Tuossa tulee kuvioon se looginen älykkyys joka on hyvän tunneälyn perusta. Älykäs pystyy ja ymmärtää kysyä itseltään nuo esittämäsi kysymykset automaattisesti, koska haluaa louttaa omaan arvostelukykyynsä. Itsekriittisyys on saumaton osa ajattelua, jos haluaa päästä mahdollisimman täsmällisiin, punnittuihin ja arvioituihin tuloksiin. Se on vain päättelyä lopulta ja tunneälykkäälle älykkäälle itsestäänselvyys ainakin tarkastella mahdollisia omia vaikuttimia suhteessa tavoitteeseen. En käsitä, miten voi kuvitella olevansa älykäs, jos ei olisi noitakin kysymyksiä miettinyt jo a) ennakkoon, b) jatkuvasti tilanteen kuluessa. Tunneälyyn kuuluu jatkuva arviointi, myös itsensä osalta. Ei voi antaa itselleen erivapauksia ja "sokeita pisteitä", koska se olisi, no, tyhmää.
-eri
Uskot että ihminen on tietoinen kaikista itsessään olevista vaikuttimista ja täysin objektiivinen arviointi on ylipäätään mahdollista? Eikö tunneälyn mittaamiseen ole mitään eksaktimpaa mittaria?
Entä jos on tilanne missä useampi tunneälykäs laitetaan arvioimaan samojen ihmisten tunneälykkyyttä ja asiantuntijoilta tulee ristiriitaisia arvioita. He ovat siis eri mieltä. Miten silloin päästään varmuuteen siitä mikä arvio on luotettavin?
Kun tunnistaa, ettei kukaan ole täydellisen objektiivinen, on jo vältetty pahemman subjektiivisuuden karikko. Tunneälyn mittaamiseen ei vielä ole kehitetty (huom. ihmisten tekosia) eksantimpaa mittaria, mutta tunneaffekteista, persoonallisuuden piirteistä ym. tiedetään jo melko paljon ihan tutkimuksenkin kautta. Eriävissä mielipiteissä perustelut on tietenkin tärkeässä roolissa, mihin perustaa väitteensä, mistä on johtanut päätelmät. Aivan kuin laadullisessa tutkimuksessa, jos otanta ei ole suuri ja vertailukelpoinen, tärkeintä on että perustelut ja johtopäätökset ovat läpinäkyviä ja muiden arvioitavissa ja toidinnettavissa.
Mielestäni tunneälyyn (epävarmuuden sietäminen) ja loogiseen älyyn kuuluu ymmärrys siitä, ettei maailma ole täsmällinen ja täydellinen. Perusteltu, mahdollisesti sen hetkiseen tieteelliseen tietoon perustuva "veikkaus" on täydellistä pimeyteen jäämistä parempi. Vaikkei tiedetä kaikkea, tiedetään paljon. Muuten tulee kokovartalohalvaus, eikä kukaan edes yrittäisi ratkaista ratkaisemattomia matemaattisia ongelmia, koska ovat "mahdottomia", vielä.
Kun kokemusta tulee omasta suhtautumisesta, erilaisista ihmisistä, tekee työtä molempien ymmärtämiseksi ja näkee tarpeeksi tuloksia, alkaa todennäköisyyksien perusteella luottaa omaan arviointikykyyn. Ja kun tietää, mitä itse on ymmärtänyt, näkee jos muilla näissä sakkaa. Joten helpompi arvioida muidenkin älyn tai tunneälyn tasoa. Joka taas vaikuttaa heidän käytökseen. Mitä taas on helpompi siitä viitekehyksestä ymmärtää. Jolloin tulee toimeen missä vain tilanteessa. Ja voi "ennustaa" ihmisten toimintaa. Jolloin toiset ihmettelevät miten voit tietää. Mutta itse et ihmettele miksi he ihmettelevät ja sanot vaan niin, hyvä arvaus vain. Paitsi jos he ovat samalla tasolla, jolloin sanovat ihmettelyn sijaan, että sinulla on hyvä tunneäly. Koska tietävät itsekin että siten ennustaminen on mahdollista, eikä mitään mystistä. Ja näin.
Mutta missä tällaista tämänhetkiseen tieteeseen perustuvaa arviointia tunneälystä tehdään? En ole koskaan kuullut kenestäkään joka olisi saanut arviota omasta tunneälystään joka perustuisi mihinkään tieteelliseen menetelmään. Tunneälykkyys vaikuttaa pikemminkin olevan asia mitä ihmiset itse julistavat omaavansa, tai sitten toiset ihmiset, yleensä ystävät sanovat näin. Ne ovat varsin subjektiivisia arvioita.
Tuo mitä viimeisessä kappaleessa kuvaat, on myös opittavissa oleva asia ilman varsinaista tunneälyä. Jos minulla on tarpeeksi älykkyyttä (sitä mitä Mensa mittaa) ja kokemusta sosiaalisesta kanssakäymisestä erilaisten ihmisten kanssa, sekä aikaa ja intressiä yrittää oikeasti ymmärtää ihmisiä ja heidän motiivejaan, voin oppia tunnistamaan tällaisia asioita. Ja kokemuksen karttuessa oppia myös luottamaan kykyyni tehdä tällaisia johtopäätöksiä. Mutta silloin kyseessä on opittu taito, ei ominaisuus. Ja mikäli tunneäly on älykkyyttä, sen pitäisi silloin olla pääosin geneettinen ominaisuus, ei opittu taito. Mistä tietää milloin ihmisellä on korkea tunneäly ja milloin hän on vain kokemuksen kautta oppinut tunnistamaan samankaltaisia asioita ihmisistä?
Tunneäly on geneettinen ominaisuus, suhteessa älyyn. Se on opittua ongelmanratkaisua, jonka äly mahdollistaa. Kuten matematiikkakin. Siksi tunneälyltään kehittynyt on hyvin todennäköisesti ainakin älykäs. Aivan kuin matemaattisesti lahjakas. Mutta hänkään ei osaa laskea monimutkaisia yhtälöitä vielä synnytyslaitoksella. Äly mahdollistaa syvällisen ongelmanratkaisun ja systematisoinnin. Kiinnostukset sitten ohjaavat, mihin keskität älysi. Simple as that.
Tieteellisestä puolesta: fiksu hyödyntää tunneälyn pohjateoriorioina mm. psykologiaa, kehityspsykologiaa, sosiologiaa, sosiaalipsykologiaa ja kasvatustieteitä. Ei tarvitse valmiiksi purekskeltuja ja erikseen tiivistettyjä luentodioja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kulkaa niin, että koko tämä keskustelu on semantiikkaa. Jotkut ovat sitä mieltä, että älykkyys on se mitä mitataan mensan testeissä, toiset käsittävät sanan älykkyys sen laajemmassa merkityksessä. Ja mikä parasta, molemmat osapuolet ovat oikeassa, tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Tuossa tulee kuvioon se looginen älykkyys joka on hyvän tunneälyn perusta. Älykäs pystyy ja ymmärtää kysyä itseltään nuo esittämäsi kysymykset automaattisesti, koska haluaa louttaa omaan arvostelukykyynsä. Itsekriittisyys on saumaton osa ajattelua, jos haluaa päästä mahdollisimman täsmällisiin, punnittuihin ja arvioituihin tuloksiin. Se on vain päättelyä lopulta ja tunneälykkäälle älykkäälle itsestäänselvyys ainakin tarkastella mahdollisia omia vaikuttimia suhteessa tavoitteeseen. En käsitä, miten voi kuvitella olevansa älykäs, jos ei olisi noitakin kysymyksiä miettinyt jo a) ennakkoon, b) jatkuvasti tilanteen kuluessa. Tunneälyyn kuuluu jatkuva arviointi, myös itsensä osalta. Ei voi antaa itselleen erivapauksia ja "sokeita pisteitä", koska se olisi, no, tyhmää.
-eri
Uskot että ihminen on tietoinen kaikista itsessään olevista vaikuttimista ja täysin objektiivinen arviointi on ylipäätään mahdollista? Eikö tunneälyn mittaamiseen ole mitään eksaktimpaa mittaria?
Entä jos on tilanne missä useampi tunneälykäs laitetaan arvioimaan samojen ihmisten tunneälykkyyttä ja asiantuntijoilta tulee ristiriitaisia arvioita. He ovat siis eri mieltä. Miten silloin päästään varmuuteen siitä mikä arvio on luotettavin?
Kun tunnistaa, ettei kukaan ole täydellisen objektiivinen, on jo vältetty pahemman subjektiivisuuden karikko. Tunneälyn mittaamiseen ei vielä ole kehitetty (huom. ihmisten tekosia) eksantimpaa mittaria, mutta tunneaffekteista, persoonallisuuden piirteistä ym. tiedetään jo melko paljon ihan tutkimuksenkin kautta. Eriävissä mielipiteissä perustelut on tietenkin tärkeässä roolissa, mihin perustaa väitteensä, mistä on johtanut päätelmät. Aivan kuin laadullisessa tutkimuksessa, jos otanta ei ole suuri ja vertailukelpoinen, tärkeintä on että perustelut ja johtopäätökset ovat läpinäkyviä ja muiden arvioitavissa ja toidinnettavissa.
Mielestäni tunneälyyn (epävarmuuden sietäminen) ja loogiseen älyyn kuuluu ymmärrys siitä, ettei maailma ole täsmällinen ja täydellinen. Perusteltu, mahdollisesti sen hetkiseen tieteelliseen tietoon perustuva "veikkaus" on täydellistä pimeyteen jäämistä parempi. Vaikkei tiedetä kaikkea, tiedetään paljon. Muuten tulee kokovartalohalvaus, eikä kukaan edes yrittäisi ratkaista ratkaisemattomia matemaattisia ongelmia, koska ovat "mahdottomia", vielä.
Kun kokemusta tulee omasta suhtautumisesta, erilaisista ihmisistä, tekee työtä molempien ymmärtämiseksi ja näkee tarpeeksi tuloksia, alkaa todennäköisyyksien perusteella luottaa omaan arviointikykyyn. Ja kun tietää, mitä itse on ymmärtänyt, näkee jos muilla näissä sakkaa. Joten helpompi arvioida muidenkin älyn tai tunneälyn tasoa. Joka taas vaikuttaa heidän käytökseen. Mitä taas on helpompi siitä viitekehyksestä ymmärtää. Jolloin tulee toimeen missä vain tilanteessa. Ja voi "ennustaa" ihmisten toimintaa. Jolloin toiset ihmettelevät miten voit tietää. Mutta itse et ihmettele miksi he ihmettelevät ja sanot vaan niin, hyvä arvaus vain. Paitsi jos he ovat samalla tasolla, jolloin sanovat ihmettelyn sijaan, että sinulla on hyvä tunneäly. Koska tietävät itsekin että siten ennustaminen on mahdollista, eikä mitään mystistä. Ja näin.
Mutta missä tällaista tämänhetkiseen tieteeseen perustuvaa arviointia tunneälystä tehdään? En ole koskaan kuullut kenestäkään joka olisi saanut arviota omasta tunneälystään joka perustuisi mihinkään tieteelliseen menetelmään. Tunneälykkyys vaikuttaa pikemminkin olevan asia mitä ihmiset itse julistavat omaavansa, tai sitten toiset ihmiset, yleensä ystävät sanovat näin. Ne ovat varsin subjektiivisia arvioita.
Tuo mitä viimeisessä kappaleessa kuvaat, on myös opittavissa oleva asia ilman varsinaista tunneälyä. Jos minulla on tarpeeksi älykkyyttä (sitä mitä Mensa mittaa) ja kokemusta sosiaalisesta kanssakäymisestä erilaisten ihmisten kanssa, sekä aikaa ja intressiä yrittää oikeasti ymmärtää ihmisiä ja heidän motiivejaan, voin oppia tunnistamaan tällaisia asioita. Ja kokemuksen karttuessa oppia myös luottamaan kykyyni tehdä tällaisia johtopäätöksiä. Mutta silloin kyseessä on opittu taito, ei ominaisuus. Ja mikäli tunneäly on älykkyyttä, sen pitäisi silloin olla pääosin geneettinen ominaisuus, ei opittu taito. Mistä tietää milloin ihmisellä on korkea tunneäly ja milloin hän on vain kokemuksen kautta oppinut tunnistamaan samankaltaisia asioita ihmisistä?
Tunneäly on geneettinen ominaisuus, suhteessa älyyn. Se on opittua ongelmanratkaisua, jonka äly mahdollistaa. Kuten matematiikkakin. Siksi tunneälyltään kehittynyt on hyvin todennäköisesti ainakin älykäs. Aivan kuin matemaattisesti lahjakas. Mutta hänkään ei osaa laskea monimutkaisia yhtälöitä vielä synnytyslaitoksella. Äly mahdollistaa syvällisen ongelmanratkaisun ja systematisoinnin. Kiinnostukset sitten ohjaavat, mihin keskität älysi. Simple as that.
Tieteellisestä puolesta: fiksu hyödyntää tunneälyn pohjateoriorioina mm. psykologiaa, kehityspsykologiaa, sosiologiaa, sosiaalipsykologiaa ja kasvatustieteitä. Ei tarvitse valmiiksi purekskeltuja ja erikseen tiivistettyjä luentodioja.
Psykologian ja sosiologian tieteellinen pohja voidaan tislata:
Biologia —> kemia —> fysiikka —> matematiikka
Mut joo nääonnäitä ämootee -juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Arkkitehdit ainaskin tarvitsevat avaruudellista hahmotuskykyä. Minun tuntemani arkkitehti oli hyvä sekä avaruudessa että sängyssä.
Kaikki arkkitehdit eivät silti älykkäitä. Sen verran huonoja ratkaisuja tekevät useimmat, mutta tarvitaankin paljon keskivertoja, jotta jyvät erottuvat akanoista. Ilman huonoja ei olisi hyviäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Tuossa tulee kuvioon se looginen älykkyys joka on hyvän tunneälyn perusta. Älykäs pystyy ja ymmärtää kysyä itseltään nuo esittämäsi kysymykset automaattisesti, koska haluaa louttaa omaan arvostelukykyynsä. Itsekriittisyys on saumaton osa ajattelua, jos haluaa päästä mahdollisimman täsmällisiin, punnittuihin ja arvioituihin tuloksiin. Se on vain päättelyä lopulta ja tunneälykkäälle älykkäälle itsestäänselvyys ainakin tarkastella mahdollisia omia vaikuttimia suhteessa tavoitteeseen. En käsitä, miten voi kuvitella olevansa älykäs, jos ei olisi noitakin kysymyksiä miettinyt jo a) ennakkoon, b) jatkuvasti tilanteen kuluessa. Tunneälyyn kuuluu jatkuva arviointi, myös itsensä osalta. Ei voi antaa itselleen erivapauksia ja "sokeita pisteitä", koska se olisi, no, tyhmää.
-eri
Uskot että ihminen on tietoinen kaikista itsessään olevista vaikuttimista ja täysin objektiivinen arviointi on ylipäätään mahdollista? Eikö tunneälyn mittaamiseen ole mitään eksaktimpaa mittaria?
Entä jos on tilanne missä useampi tunneälykäs laitetaan arvioimaan samojen ihmisten tunneälykkyyttä ja asiantuntijoilta tulee ristiriitaisia arvioita. He ovat siis eri mieltä. Miten silloin päästään varmuuteen siitä mikä arvio on luotettavin?
Kun tunnistaa, ettei kukaan ole täydellisen objektiivinen, on jo vältetty pahemman subjektiivisuuden karikko. Tunneälyn mittaamiseen ei vielä ole kehitetty (huom. ihmisten tekosia) eksantimpaa mittaria, mutta tunneaffekteista, persoonallisuuden piirteistä ym. tiedetään jo melko paljon ihan tutkimuksenkin kautta. Eriävissä mielipiteissä perustelut on tietenkin tärkeässä roolissa, mihin perustaa väitteensä, mistä on johtanut päätelmät. Aivan kuin laadullisessa tutkimuksessa, jos otanta ei ole suuri ja vertailukelpoinen, tärkeintä on että perustelut ja johtopäätökset ovat läpinäkyviä ja muiden arvioitavissa ja toidinnettavissa.
Mielestäni tunneälyyn (epävarmuuden sietäminen) ja loogiseen älyyn kuuluu ymmärrys siitä, ettei maailma ole täsmällinen ja täydellinen. Perusteltu, mahdollisesti sen hetkiseen tieteelliseen tietoon perustuva "veikkaus" on täydellistä pimeyteen jäämistä parempi. Vaikkei tiedetä kaikkea, tiedetään paljon. Muuten tulee kokovartalohalvaus, eikä kukaan edes yrittäisi ratkaista ratkaisemattomia matemaattisia ongelmia, koska ovat "mahdottomia", vielä.
Kun kokemusta tulee omasta suhtautumisesta, erilaisista ihmisistä, tekee työtä molempien ymmärtämiseksi ja näkee tarpeeksi tuloksia, alkaa todennäköisyyksien perusteella luottaa omaan arviointikykyyn. Ja kun tietää, mitä itse on ymmärtänyt, näkee jos muilla näissä sakkaa. Joten helpompi arvioida muidenkin älyn tai tunneälyn tasoa. Joka taas vaikuttaa heidän käytökseen. Mitä taas on helpompi siitä viitekehyksestä ymmärtää. Jolloin tulee toimeen missä vain tilanteessa. Ja voi "ennustaa" ihmisten toimintaa. Jolloin toiset ihmettelevät miten voit tietää. Mutta itse et ihmettele miksi he ihmettelevät ja sanot vaan niin, hyvä arvaus vain. Paitsi jos he ovat samalla tasolla, jolloin sanovat ihmettelyn sijaan, että sinulla on hyvä tunneäly. Koska tietävät itsekin että siten ennustaminen on mahdollista, eikä mitään mystistä. Ja näin.
Mutta missä tällaista tämänhetkiseen tieteeseen perustuvaa arviointia tunneälystä tehdään? En ole koskaan kuullut kenestäkään joka olisi saanut arviota omasta tunneälystään joka perustuisi mihinkään tieteelliseen menetelmään. Tunneälykkyys vaikuttaa pikemminkin olevan asia mitä ihmiset itse julistavat omaavansa, tai sitten toiset ihmiset, yleensä ystävät sanovat näin. Ne ovat varsin subjektiivisia arvioita.
Tuo mitä viimeisessä kappaleessa kuvaat, on myös opittavissa oleva asia ilman varsinaista tunneälyä. Jos minulla on tarpeeksi älykkyyttä (sitä mitä Mensa mittaa) ja kokemusta sosiaalisesta kanssakäymisestä erilaisten ihmisten kanssa, sekä aikaa ja intressiä yrittää oikeasti ymmärtää ihmisiä ja heidän motiivejaan, voin oppia tunnistamaan tällaisia asioita. Ja kokemuksen karttuessa oppia myös luottamaan kykyyni tehdä tällaisia johtopäätöksiä. Mutta silloin kyseessä on opittu taito, ei ominaisuus. Ja mikäli tunneäly on älykkyyttä, sen pitäisi silloin olla pääosin geneettinen ominaisuus, ei opittu taito. Mistä tietää milloin ihmisellä on korkea tunneäly ja milloin hän on vain kokemuksen kautta oppinut tunnistamaan samankaltaisia asioita ihmisistä?
Tunneälyn testaamiseen käytetään yleisimmin ns. MSCEIT-testiä. Testi on tieteellinen kykytesti ja sitä on Suomessakin käytetty esimerkiksi useammissa johtamista käsittelevissä tutkimuksissa. Testin tuloksesta mainitaan, että tunneäly MSCEIT:lla mitatusti viittaa kapasiteettiin järkeillä emootioilla ja emotionaalisilla signaaleilla ja kapasiteettiin tukea ajattelua emootioiden avulla
Kysymyksiä on yhteensä n. 140 ja niitä on erityyppisiä, mutta tässä yksi esimerkki, jonka löysin.
Joan felt stressed, and became a bit anxious when she thought about all the work she needed to do. When her manager brought her an additional project, she felt ____. (Select the best choice.)
a) Overwhelmed
b) Depressed
c) Ashamed
d) Self-conscious
e) Jittery
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Tuossa tulee kuvioon se looginen älykkyys joka on hyvän tunneälyn perusta. Älykäs pystyy ja ymmärtää kysyä itseltään nuo esittämäsi kysymykset automaattisesti, koska haluaa louttaa omaan arvostelukykyynsä. Itsekriittisyys on saumaton osa ajattelua, jos haluaa päästä mahdollisimman täsmällisiin, punnittuihin ja arvioituihin tuloksiin. Se on vain päättelyä lopulta ja tunneälykkäälle älykkäälle itsestäänselvyys ainakin tarkastella mahdollisia omia vaikuttimia suhteessa tavoitteeseen. En käsitä, miten voi kuvitella olevansa älykäs, jos ei olisi noitakin kysymyksiä miettinyt jo a) ennakkoon, b) jatkuvasti tilanteen kuluessa. Tunneälyyn kuuluu jatkuva arviointi, myös itsensä osalta. Ei voi antaa itselleen erivapauksia ja "sokeita pisteitä", koska se olisi, no, tyhmää.
-eri
Uskot että ihminen on tietoinen kaikista itsessään olevista vaikuttimista ja täysin objektiivinen arviointi on ylipäätään mahdollista? Eikö tunneälyn mittaamiseen ole mitään eksaktimpaa mittaria?
Entä jos on tilanne missä useampi tunneälykäs laitetaan arvioimaan samojen ihmisten tunneälykkyyttä ja asiantuntijoilta tulee ristiriitaisia arvioita. He ovat siis eri mieltä. Miten silloin päästään varmuuteen siitä mikä arvio on luotettavin?
Kun tunnistaa, ettei kukaan ole täydellisen objektiivinen, on jo vältetty pahemman subjektiivisuuden karikko. Tunneälyn mittaamiseen ei vielä ole kehitetty (huom. ihmisten tekosia) eksantimpaa mittaria, mutta tunneaffekteista, persoonallisuuden piirteistä ym. tiedetään jo melko paljon ihan tutkimuksenkin kautta. Eriävissä mielipiteissä perustelut on tietenkin tärkeässä roolissa, mihin perustaa väitteensä, mistä on johtanut päätelmät. Aivan kuin laadullisessa tutkimuksessa, jos otanta ei ole suuri ja vertailukelpoinen, tärkeintä on että perustelut ja johtopäätökset ovat läpinäkyviä ja muiden arvioitavissa ja toidinnettavissa.
Mielestäni tunneälyyn (epävarmuuden sietäminen) ja loogiseen älyyn kuuluu ymmärrys siitä, ettei maailma ole täsmällinen ja täydellinen. Perusteltu, mahdollisesti sen hetkiseen tieteelliseen tietoon perustuva "veikkaus" on täydellistä pimeyteen jäämistä parempi. Vaikkei tiedetä kaikkea, tiedetään paljon. Muuten tulee kokovartalohalvaus, eikä kukaan edes yrittäisi ratkaista ratkaisemattomia matemaattisia ongelmia, koska ovat "mahdottomia", vielä.
Kun kokemusta tulee omasta suhtautumisesta, erilaisista ihmisistä, tekee työtä molempien ymmärtämiseksi ja näkee tarpeeksi tuloksia, alkaa todennäköisyyksien perusteella luottaa omaan arviointikykyyn. Ja kun tietää, mitä itse on ymmärtänyt, näkee jos muilla näissä sakkaa. Joten helpompi arvioida muidenkin älyn tai tunneälyn tasoa. Joka taas vaikuttaa heidän käytökseen. Mitä taas on helpompi siitä viitekehyksestä ymmärtää. Jolloin tulee toimeen missä vain tilanteessa. Ja voi "ennustaa" ihmisten toimintaa. Jolloin toiset ihmettelevät miten voit tietää. Mutta itse et ihmettele miksi he ihmettelevät ja sanot vaan niin, hyvä arvaus vain. Paitsi jos he ovat samalla tasolla, jolloin sanovat ihmettelyn sijaan, että sinulla on hyvä tunneäly. Koska tietävät itsekin että siten ennustaminen on mahdollista, eikä mitään mystistä. Ja näin.
Mutta missä tällaista tämänhetkiseen tieteeseen perustuvaa arviointia tunneälystä tehdään? En ole koskaan kuullut kenestäkään joka olisi saanut arviota omasta tunneälystään joka perustuisi mihinkään tieteelliseen menetelmään. Tunneälykkyys vaikuttaa pikemminkin olevan asia mitä ihmiset itse julistavat omaavansa, tai sitten toiset ihmiset, yleensä ystävät sanovat näin. Ne ovat varsin subjektiivisia arvioita.
Tuo mitä viimeisessä kappaleessa kuvaat, on myös opittavissa oleva asia ilman varsinaista tunneälyä. Jos minulla on tarpeeksi älykkyyttä (sitä mitä Mensa mittaa) ja kokemusta sosiaalisesta kanssakäymisestä erilaisten ihmisten kanssa, sekä aikaa ja intressiä yrittää oikeasti ymmärtää ihmisiä ja heidän motiivejaan, voin oppia tunnistamaan tällaisia asioita. Ja kokemuksen karttuessa oppia myös luottamaan kykyyni tehdä tällaisia johtopäätöksiä. Mutta silloin kyseessä on opittu taito, ei ominaisuus. Ja mikäli tunneäly on älykkyyttä, sen pitäisi silloin olla pääosin geneettinen ominaisuus, ei opittu taito. Mistä tietää milloin ihmisellä on korkea tunneäly ja milloin hän on vain kokemuksen kautta oppinut tunnistamaan samankaltaisia asioita ihmisistä?
Tunneäly on geneettinen ominaisuus, suhteessa älyyn. Se on opittua ongelmanratkaisua, jonka äly mahdollistaa. Kuten matematiikkakin. Siksi tunneälyltään kehittynyt on hyvin todennäköisesti ainakin älykäs. Aivan kuin matemaattisesti lahjakas. Mutta hänkään ei osaa laskea monimutkaisia yhtälöitä vielä synnytyslaitoksella. Äly mahdollistaa syvällisen ongelmanratkaisun ja systematisoinnin. Kiinnostukset sitten ohjaavat, mihin keskität älysi. Simple as that.
Tieteellisestä puolesta: fiksu hyödyntää tunneälyn pohjateoriorioina mm. psykologiaa, kehityspsykologiaa, sosiologiaa, sosiaalipsykologiaa ja kasvatustieteitä. Ei tarvitse valmiiksi purekskeltuja ja erikseen tiivistettyjä luentodioja.
"Tunneäly on geneettinen ominaisuus, suhteessa älyyn. Se on opittua ongelmanratkaisua, jonka äly mahdollistaa."
Jo nämä kaksi lausetta ovat keskenään ristiriitaisia. Jos se on opittua, silloin se ei ole geneettinen ominaisuus.
Mutta jos ymmärrän ajatuksesi oikein, tunneäly on taito jonka voi oppia kuten matematiikkaa, jos äly riittää siihen. Silloin se ei ole älykkyyttä vaan opittu taito.
Aikaisemmin tässä samassa ketjussa oli konsensus että älykkyys ja tunneäly eivät riipu toisistaan mutta eivät sulje toisiaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Tuossa tulee kuvioon se looginen älykkyys joka on hyvän tunneälyn perusta. Älykäs pystyy ja ymmärtää kysyä itseltään nuo esittämäsi kysymykset automaattisesti, koska haluaa louttaa omaan arvostelukykyynsä. Itsekriittisyys on saumaton osa ajattelua, jos haluaa päästä mahdollisimman täsmällisiin, punnittuihin ja arvioituihin tuloksiin. Se on vain päättelyä lopulta ja tunneälykkäälle älykkäälle itsestäänselvyys ainakin tarkastella mahdollisia omia vaikuttimia suhteessa tavoitteeseen. En käsitä, miten voi kuvitella olevansa älykäs, jos ei olisi noitakin kysymyksiä miettinyt jo a) ennakkoon, b) jatkuvasti tilanteen kuluessa. Tunneälyyn kuuluu jatkuva arviointi, myös itsensä osalta. Ei voi antaa itselleen erivapauksia ja "sokeita pisteitä", koska se olisi, no, tyhmää.
-eri
Uskot että ihminen on tietoinen kaikista itsessään olevista vaikuttimista ja täysin objektiivinen arviointi on ylipäätään mahdollista? Eikö tunneälyn mittaamiseen ole mitään eksaktimpaa mittaria?
Entä jos on tilanne missä useampi tunneälykäs laitetaan arvioimaan samojen ihmisten tunneälykkyyttä ja asiantuntijoilta tulee ristiriitaisia arvioita. He ovat siis eri mieltä. Miten silloin päästään varmuuteen siitä mikä arvio on luotettavin?
Kun tunnistaa, ettei kukaan ole täydellisen objektiivinen, on jo vältetty pahemman subjektiivisuuden karikko. Tunneälyn mittaamiseen ei vielä ole kehitetty (huom. ihmisten tekosia) eksantimpaa mittaria, mutta tunneaffekteista, persoonallisuuden piirteistä ym. tiedetään jo melko paljon ihan tutkimuksenkin kautta. Eriävissä mielipiteissä perustelut on tietenkin tärkeässä roolissa, mihin perustaa väitteensä, mistä on johtanut päätelmät. Aivan kuin laadullisessa tutkimuksessa, jos otanta ei ole suuri ja vertailukelpoinen, tärkeintä on että perustelut ja johtopäätökset ovat läpinäkyviä ja muiden arvioitavissa ja toidinnettavissa.
Mielestäni tunneälyyn (epävarmuuden sietäminen) ja loogiseen älyyn kuuluu ymmärrys siitä, ettei maailma ole täsmällinen ja täydellinen. Perusteltu, mahdollisesti sen hetkiseen tieteelliseen tietoon perustuva "veikkaus" on täydellistä pimeyteen jäämistä parempi. Vaikkei tiedetä kaikkea, tiedetään paljon. Muuten tulee kokovartalohalvaus, eikä kukaan edes yrittäisi ratkaista ratkaisemattomia matemaattisia ongelmia, koska ovat "mahdottomia", vielä.
Kun kokemusta tulee omasta suhtautumisesta, erilaisista ihmisistä, tekee työtä molempien ymmärtämiseksi ja näkee tarpeeksi tuloksia, alkaa todennäköisyyksien perusteella luottaa omaan arviointikykyyn. Ja kun tietää, mitä itse on ymmärtänyt, näkee jos muilla näissä sakkaa. Joten helpompi arvioida muidenkin älyn tai tunneälyn tasoa. Joka taas vaikuttaa heidän käytökseen. Mitä taas on helpompi siitä viitekehyksestä ymmärtää. Jolloin tulee toimeen missä vain tilanteessa. Ja voi "ennustaa" ihmisten toimintaa. Jolloin toiset ihmettelevät miten voit tietää. Mutta itse et ihmettele miksi he ihmettelevät ja sanot vaan niin, hyvä arvaus vain. Paitsi jos he ovat samalla tasolla, jolloin sanovat ihmettelyn sijaan, että sinulla on hyvä tunneäly. Koska tietävät itsekin että siten ennustaminen on mahdollista, eikä mitään mystistä. Ja näin.
Mutta missä tällaista tämänhetkiseen tieteeseen perustuvaa arviointia tunneälystä tehdään? En ole koskaan kuullut kenestäkään joka olisi saanut arviota omasta tunneälystään joka perustuisi mihinkään tieteelliseen menetelmään. Tunneälykkyys vaikuttaa pikemminkin olevan asia mitä ihmiset itse julistavat omaavansa, tai sitten toiset ihmiset, yleensä ystävät sanovat näin. Ne ovat varsin subjektiivisia arvioita.
Tuo mitä viimeisessä kappaleessa kuvaat, on myös opittavissa oleva asia ilman varsinaista tunneälyä. Jos minulla on tarpeeksi älykkyyttä (sitä mitä Mensa mittaa) ja kokemusta sosiaalisesta kanssakäymisestä erilaisten ihmisten kanssa, sekä aikaa ja intressiä yrittää oikeasti ymmärtää ihmisiä ja heidän motiivejaan, voin oppia tunnistamaan tällaisia asioita. Ja kokemuksen karttuessa oppia myös luottamaan kykyyni tehdä tällaisia johtopäätöksiä. Mutta silloin kyseessä on opittu taito, ei ominaisuus. Ja mikäli tunneäly on älykkyyttä, sen pitäisi silloin olla pääosin geneettinen ominaisuus, ei opittu taito. Mistä tietää milloin ihmisellä on korkea tunneäly ja milloin hän on vain kokemuksen kautta oppinut tunnistamaan samankaltaisia asioita ihmisistä?
Tunneälyn testaamiseen käytetään yleisimmin ns. MSCEIT-testiä. Testi on tieteellinen kykytesti ja sitä on Suomessakin käytetty esimerkiksi useammissa johtamista käsittelevissä tutkimuksissa. Testin tuloksesta mainitaan, että tunneäly MSCEIT:lla mitatusti viittaa kapasiteettiin järkeillä emootioilla ja emotionaalisilla signaaleilla ja kapasiteettiin tukea ajattelua emootioiden avulla
Kysymyksiä on yhteensä n. 140 ja niitä on erityyppisiä, mutta tässä yksi esimerkki, jonka löysin.
Joan felt stressed, and became a bit anxious when she thought about all the work she needed to do. When her manager brought her an additional project, she felt ____. (Select the best choice.)
a) Overwhelmed
b) Depressed
c) Ashamed
d) Self-conscious
e) Jittery
Vihdoin järkevä vastaus, kiitos. Tutustun aiheeseen. Tosin ainakin tuo esimerkkikysymys vaikuttaa siltä että tällä mitataan lähinnä loogisia kykyjä, eli luultavasti tunneäly korreloi vahvasti loogisten kykyjen kanssa yleensä. En tiedä, ehkä on mahdollista että on ihmisiä jotka kykenevät päättelemään logiikkaa yleisesti hyvin, mutta eivät silloin kun kyse on tunteista. Tai sitten esimerkkikysymys oli vain tarkoituksella näin itsestään selvä. Tutustun asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Hah. Ihminen tekee lähes kaiken tunteiden perusteella. Se kannattaa tunnistaa heti, ettei kuvittele tekevänsä järkeviä ratkaisuja, kun oikeasti tunteet määrää. Jotkut ihmiset haluavat kuvitella tekevänsä kaikki ratkaisunsa rationaalisesti, koska kokevat olevansa silloin älykkäämpiä ja hallitsevansa tilannetta. Jos joku ulkopuolinen tulisi tarkastelemaan tilannetta, näkee kuitenkin selvästi miten on monesti tunnesyyt voittaneet.
Onhan meillä se yksi esimerkki kun joltain amerikkalaismieheltä katosi jossain onnettomuudessa(?) tunteet. Hän oli pelkästään rationaalisuutensa varassa (ja oli hyvin älykäs), mutta elämä alkoi luisua alamäkeen, koska teki täysin idioottimaisia päätöksiä jatkuvasti. Menetti lopulta kaiken.
Kuulostaa urbaanilta legendalta.
Mietin ihan samaa. Jos ihminen saa onnettomuudessa aivovamman, on aikamoista mutkien suoraksi vetämistä sanoa, että epäonni myöhemmässä elämässä johtuu pelkästä tunteiden puutteesta. Yleensä nuo tuhot ovat vähän kokonaisvaltaisempia, ja posttraumaattinen reaktiokin voi pistää elämän sekaisin.
Se kaivosmies, jonka pään läpi tippui rautakanki, ei ainakaan ollut enää sama ihminen luonteeltaan onnettomuuden jälkeen. Muuttui mm. epähuomaavaiseksi, itsekkääksi, ilkeäksi ja lyhytpinnaiseksi. Kyllä siinä silloin muuttuu aika moni asia vuorovaikutussuhteessa ympäristöön...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä jo jossain määritelty mitä tunneälyllä tarkoitetaan? Ennen määritelmää ei voida arvioida eikä mitata kyseistä ominaisuutta. Keskustelukin on silloin pelkkää käsien heiluttelua, eikä johda mihinkään.
Tunneäly on kykyä tunnistaa tunteiden merkitystä ja käyttää näitä tietoja hyväksi ongelmanratkaisussa. Kyvyssä on seuraavanlaisia osia[1]:
miten tunteet tiedostetaan itsessä ja toisissa
miten tunteet ilmaistaan
miten tunteita helpotetaan yhdistämällä emotionaalista ja kognitiivista tietoa toisiinsa
tunteiden ymmärtäminen ja selittäminen järkiperäisesti
tunteiden säätely ja hallinta
Termin tunneäly (emotional intelligence) on tuonut julkisuuteen Daniel Goleman.
Noi on kyllä niin perustason juttuja, että taidan ymmärtää tätä keskustelua kokonaisuutena paremmin.
Mutta kukin ratkoo sellaisia...omaan mittaan sopivan kokoisia pähkinöitä. Ja hyvä niin.
Voisiko joku minua tunneälykkäämpi kertoa, mitä käsittelemätöntä hylkäämiskokemusta tämä tähän ketjuun jalkautunut, viileästi edgy kommentoija oikein käy täällä läpi? Jokainen viesti toistaa itseään ja sisältö on kaikessa huvittavassa yksinkertaisuudessaan siinä, että ensin vähätellen kutsutaan lainatun viestin sisältöä ”perustason jutuiksi”. Sen jälkeen haukutaan kirjoittajaa tyhmäksi jollain viiden pennin nokkeluudella ja kommentoidaan ketjun heikkoa tasoa. Kliimaksina on tuo huvittava ja samalla surullinen oman erinomaisuutensa korostaminen toisen kustannuksella.
Ehkä se, ettei koskaan ollut äidille riittävän hyvä, on niin voimakas laukaisin, että ainoa keino välttyä oman keskinkertaisuutensa kohtaamiselta on ivata vimmatusti muita mammapalstalla ja kehua itse itseään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä jo jossain määritelty mitä tunneälyllä tarkoitetaan? Ennen määritelmää ei voida arvioida eikä mitata kyseistä ominaisuutta. Keskustelukin on silloin pelkkää käsien heiluttelua, eikä johda mihinkään.
Tunneäly on kykyä tunnistaa tunteiden merkitystä ja käyttää näitä tietoja hyväksi ongelmanratkaisussa. Kyvyssä on seuraavanlaisia osia[1]:
miten tunteet tiedostetaan itsessä ja toisissa
miten tunteet ilmaistaan
miten tunteita helpotetaan yhdistämällä emotionaalista ja kognitiivista tietoa toisiinsa
tunteiden ymmärtäminen ja selittäminen järkiperäisesti
tunteiden säätely ja hallinta
Termin tunneäly (emotional intelligence) on tuonut julkisuuteen Daniel Goleman.
Noi on kyllä niin perustason juttuja, että taidan ymmärtää tätä keskustelua kokonaisuutena paremmin.
Mutta kukin ratkoo sellaisia...omaan mittaan sopivan kokoisia pähkinöitä. Ja hyvä niin.
Voisiko joku minua tunneälykkäämpi kertoa, mitä käsittelemätöntä hylkäämiskokemusta tämä tähän ketjuun jalkautunut, viileästi edgy kommentoija oikein käy täällä läpi? Jokainen viesti toistaa itseään ja sisältö on kaikessa huvittavassa yksinkertaisuudessaan siinä, että ensin vähätellen kutsutaan lainatun viestin sisältöä ”perustason jutuiksi”. Sen jälkeen haukutaan kirjoittajaa tyhmäksi jollain viiden pennin nokkeluudella ja kommentoidaan ketjun heikkoa tasoa. Kliimaksina on tuo huvittava ja samalla surullinen oman erinomaisuutensa korostaminen toisen kustannuksella.
Ehkä se, ettei koskaan ollut äidille riittävän hyvä, on niin voimakas laukaisin, että ainoa keino välttyä oman keskinkertaisuutensa kohtaamiselta on ivata vimmatusti muita mammapalstalla ja kehua itse itseään?
Se on se ketjussa monesti mainittu tunneälykkö, you know :) Se tunnistaa omat tunteensa, siksi se älykäs onkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä jo jossain määritelty mitä tunneälyllä tarkoitetaan? Ennen määritelmää ei voida arvioida eikä mitata kyseistä ominaisuutta. Keskustelukin on silloin pelkkää käsien heiluttelua, eikä johda mihinkään.
Tunneäly on kykyä tunnistaa tunteiden merkitystä ja käyttää näitä tietoja hyväksi ongelmanratkaisussa. Kyvyssä on seuraavanlaisia osia[1]:
miten tunteet tiedostetaan itsessä ja toisissa
miten tunteet ilmaistaan
miten tunteita helpotetaan yhdistämällä emotionaalista ja kognitiivista tietoa toisiinsa
tunteiden ymmärtäminen ja selittäminen järkiperäisesti
tunteiden säätely ja hallinta
Termin tunneäly (emotional intelligence) on tuonut julkisuuteen Daniel Goleman.
Noi on kyllä niin perustason juttuja, että taidan ymmärtää tätä keskustelua kokonaisuutena paremmin.
Mutta kukin ratkoo sellaisia...omaan mittaan sopivan kokoisia pähkinöitä. Ja hyvä niin.
Voisiko joku minua tunneälykkäämpi kertoa, mitä käsittelemätöntä hylkäämiskokemusta tämä tähän ketjuun jalkautunut, viileästi edgy kommentoija oikein käy täällä läpi? Jokainen viesti toistaa itseään ja sisältö on kaikessa huvittavassa yksinkertaisuudessaan siinä, että ensin vähätellen kutsutaan lainatun viestin sisältöä ”perustason jutuiksi”. Sen jälkeen haukutaan kirjoittajaa tyhmäksi jollain viiden pennin nokkeluudella ja kommentoidaan ketjun heikkoa tasoa. Kliimaksina on tuo huvittava ja samalla surullinen oman erinomaisuutensa korostaminen toisen kustannuksella.
Ehkä se, ettei koskaan ollut äidille riittävän hyvä, on niin voimakas laukaisin, että ainoa keino välttyä oman keskinkertaisuutensa kohtaamiselta on ivata vimmatusti muita mammapalstalla ja kehua itse itseään?
Taas menee tunneälyanalyysi metsään. Miks ihmeessä ylipäänsä arvelet tämmöisiä traumataustoja anonyymille kirjoittajalle? Se on myös objektiivisesti tyhmää, kuten tämä tunneälyläppä kokonaisuudessaan.
Mulkku saatan olla, sitä en kiellä. Saattaa jopa olla ns hauskaa - huom jossain kontekstissa, ja jossakin toisessa ei.
Ihmiset vinkuvat, ettei tasa-arvoa ole kun matemaattiset aineet dominoivat pääsykokeissa. Ei ulkonäön kriteereissäkään ole tasa-arvoa.Miksi vingutte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äly on geneerinen ominaisuus, jota löytyy eläimiltä vaihtelevilla tasoilla. Älyn avulla voi tehdä hyviä ja oikeita päätöksiä kaikissa tilanteissa eläimen lajista riippumatta.
Tunnetilojen päättely on lajikohtainen kyky. Jos osaa havaita ihmisen tunnetiloja, sillä kyvyllä ei tee yhtään mitään kun pitäisi tunnistaa vaikka krokotiilin tunnetila. Ei ole olemassa mitään universaalia tunneälykkyyttä. Vain lajikohtainen sopeutuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä jo jossain määritelty mitä tunneälyllä tarkoitetaan? Ennen määritelmää ei voida arvioida eikä mitata kyseistä ominaisuutta. Keskustelukin on silloin pelkkää käsien heiluttelua, eikä johda mihinkään.
Tunneäly on kykyä tunnistaa tunteiden merkitystä ja käyttää näitä tietoja hyväksi ongelmanratkaisussa. Kyvyssä on seuraavanlaisia osia[1]:
miten tunteet tiedostetaan itsessä ja toisissa
miten tunteet ilmaistaan
miten tunteita helpotetaan yhdistämällä emotionaalista ja kognitiivista tietoa toisiinsa
tunteiden ymmärtäminen ja selittäminen järkiperäisesti
tunteiden säätely ja hallinta
Termin tunneäly (emotional intelligence) on tuonut julkisuuteen Daniel Goleman.
Noi on kyllä niin perustason juttuja, että taidan ymmärtää tätä keskustelua kokonaisuutena paremmin.
Mutta kukin ratkoo sellaisia...omaan mittaan sopivan kokoisia pähkinöitä. Ja hyvä niin.
Voisiko joku minua tunneälykkäämpi kertoa, mitä käsittelemätöntä hylkäämiskokemusta tämä tähän ketjuun jalkautunut, viileästi edgy kommentoija oikein käy täällä läpi? Jokainen viesti toistaa itseään ja sisältö on kaikessa huvittavassa yksinkertaisuudessaan siinä, että ensin vähätellen kutsutaan lainatun viestin sisältöä ”perustason jutuiksi”. Sen jälkeen haukutaan kirjoittajaa tyhmäksi jollain viiden pennin nokkeluudella ja kommentoidaan ketjun heikkoa tasoa. Kliimaksina on tuo huvittava ja samalla surullinen oman erinomaisuutensa korostaminen toisen kustannuksella.
Ehkä se, ettei koskaan ollut äidille riittävän hyvä, on niin voimakas laukaisin, että ainoa keino välttyä oman keskinkertaisuutensa kohtaamiselta on ivata vimmatusti muita mammapalstalla ja kehua itse itseään?
Taas menee tunneälyanalyysi metsään. Miks ihmeessä ylipäänsä arvelet tämmöisiä traumataustoja anonyymille kirjoittajalle? Se on myös objektiivisesti tyhmää, kuten tämä tunneälyläppä kokonaisuudessaan.
Mulkku saatan olla, sitä en kiellä. Saattaa jopa olla ns hauskaa - huom jossain kontekstissa, ja jossakin toisessa ei.
Ja ihan käsi sydämellä täytyy todeta, etten pidä mitenkään erityisen ihmeellisenä kykynä itsereflektiota ja ”tunteiden tunnistamista”, impulssikontrollia, itseohjautuvuutta, päätöksentekokykyä, johdonmukaista ja rauhallista toimintaa paineen alla jne.
Pikemminkin nämä ovat sellaisia ”perustason juttuja”, kuten tosiaan aiemmin kirjoitin, ja vilpittömästi pilailin sen kustannuksella, että ko. elämisen taitoja nostetaan jollekin jalustalle kovinkin harvinaisina ja vähän arvostettuina ”synnynnäisinä ominaisuuksina”, vieläpä ilman perusteita. Ajattelin että tämän kuvion humoristisuus olisi melko helposti muidenkin havaittavissa, ilman että ”menee tunteisiin”...
...joo sori, tämä nyt on tämmöinen ”gift that kerps on giving”. Toivottavasti ei tuu enää kauheesti ”tunneälyanalyysiä” ja ”matikka sitäjatätä” -läppiä, menee ihan kännyköinnix.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset vinkuvat, ettei tasa-arvoa ole kun matemaattiset aineet dominoivat pääsykokeissa. Ei ulkonäön kriteereissäkään ole tasa-arvoa.Miksi vingutte?
No koska hoitsumammoja ottaa aivoon se, ettei niistä ole matemaattista älykkyyttä vaativille aloille ja suuremmille palkoille, siksi ne ovat keksineet tuon aivottoman tunneälyn :D Kaikki ovat ihan yhtä älykkäitä ja kaikille pitää maksaa samaa palkkaa t: kommunistimammat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset vinkuvat, ettei tasa-arvoa ole kun matemaattiset aineet dominoivat pääsykokeissa. Ei ulkonäön kriteereissäkään ole tasa-arvoa.Miksi vingutte?
No koska hoitsumammoja ottaa aivoon se, ettei niistä ole matemaattista älykkyyttä vaativille aloille ja suuremmille palkoille, siksi ne ovat keksineet tuon aivottoman tunneälyn :D Kaikki ovat ihan yhtä älykkäitä ja kaikille pitää maksaa samaa palkkaa t: kommunistimammat
No ei ainakaan osoita kovin suurta älykkyyttä tuo sinun kommenttisi ja yleistäminen.
Vaimon kanssa käytiin keskustelu:
Vaimo on sosiaalisesti lahjakas ja minä olen perinteisesti lahjakas, loogis-matemaattinen.
Puhuimme tunneälystä.
Vaimo oli sitä mieltä, että tunneälykäs osaa näyttää tunteitaan.
Olin sitä, mieltä, että tunneälykäs osaa hallita tunteitaan.
Vaimo osaa lukea toisten ilmeitä ja silmiä paljon paremmin kuin minä. Hän huomaa ilmeistä kuka on hermostunut ja kuka valehtelee tai on epäilyttävä.
Minä taas näen ja muistan mitä ihmiset sanovat ja tekevät. Tekojen avulla huomaan kuka on epäilyttävä ja kuka on aito, kuka on kiltti tai kuka on paha.
Vaimo periaatteessa epäilee heti kaikkia ja on varovainen.
Minä taas suhtaudun avoimesti kaikkiin, tavallaan annan henkilölle mahdollisuuden poiketa stereotypiasta, mutta seuraan tarkasti poikkeavuuksia.
Kuitenkin me molemmat ovat onnistuneet rekrytoimaan omalla alallaan hyviä ja tehtävään sopivia ihmisiä töihin.
Se tunne mikä haastattelussa on tullut ihmisistä, on ollut molempien tapauksissa oikeita myös niiden osalta, jotka jätetty rekrytoimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset vinkuvat, ettei tasa-arvoa ole kun matemaattiset aineet dominoivat pääsykokeissa. Ei ulkonäön kriteereissäkään ole tasa-arvoa.Miksi vingutte?
No koska hoitsumammoja ottaa aivoon se, ettei niistä ole matemaattista älykkyyttä vaativille aloille ja suuremmille palkoille, siksi ne ovat keksineet tuon aivottoman tunneälyn :D Kaikki ovat ihan yhtä älykkäitä ja kaikille pitää maksaa samaa palkkaa t: kommunistimammat
No ei ainakaan osoita kovin suurta älykkyyttä tuo sinun kommenttisi ja yleistäminen.
Osoittaahan. Minä olen hyvin tunneälykäs ja tunnistan tunteen hoitsumammojen toiminnan taustalla. Se on kateus.
Alue: Aihe vapaa
Olet väärässä monessa kohtaa, mutta se siitä.
Siinä kuitenkin yksi esimerkki miten joillakin on molemmat. Itse uskon, että ensimmäinen on edellytys toiselle, muttei tietenkään tae siitä. Jotkut jää potentiaalista huolimatta jälkeen.