Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?

Tässä keskustelussa pitäisi kyllä määritellä myös se, että MITÄ toi sosiaalinen älykkyys kattaa.

- Osaako hän tulkita omia fiiliksiään?

- Osaako hän tulkita muiden fiiliksiä?

- Osaako lukea kehonkieltä?

- Osaako ns. lukea rivien välistä?

- Ymmärtääkö toisen ihmisen ajattelutapaa ja ymmärtääkö hänen motiivit?

- Saako muita tekemään jotain?

- Osaako lohduttaa toisia?

- Onko empaattinen?

- jotain muuta?

Noikin on asioita, että sama henkilö ei välttämättä ole hyvä noissa kaikissa?

Vierailija kirjoitti:

Sain netin Mensatestissä 115. Olenko älykäs? Oma arvioni on normaaliälyinen. Mikäköhän on suomalaisten keskiverto älykkyysosamäärä?

Älykkyysosamäärän määrittelyn mukaisesti keskimääräinen pitäisi olla 100, joten olet tuon perusteella keskimääräistä älykkäämpi, mutta tietämättä testissä käytettyä keskihajontaa, niin tuosta numerosta ei voi päätellä, että PALJONKO älykkäämpi olet.  Esim. Mensassa käytettiin aiemmin sellaista arvostelua, että 148 oli se kahden prosentin raja, jonka he vaativat yhdistyksen jäsenyyteen.  Ja nykyään käytetyllä asteikolla sama raja on 130, ja nuo molemmat ovat (ainakin kyseisen testin mukaan) yhtä älykkäitä.

Mä oleeen ollut 8 vuottta putkeeen kännissä joka päiivä.

Vierailija kirjoitti:

Mä oleeen ollut 8 vuottta putkeeen kännissä joka päiivä.

80 000 euroaa varmaaan palanu alkoholiiin siinä ajasssa.

Kun usein puhutaan siitä, että toi testi ei mittaa muuta kuin sitä kuinka hyvä on kuviotesteissä, niin tavallaan totta, mutta ainakin omasta tuttavapiiristäni ne henkilöt joiden kuvittelisin pääsevän Mensan jäseneksi, niin kyllä he myöskin ovat onnistuneet järjestämään elämäänsä haluamallaan tavalla.  Kaikki heistä ovat sellaisessa duunissa, jossa haluavat (On se sitten baarimikko tai insinööri, mutta he HALUAVAT tehdä sitä).  Kenellekään heistä ei tule paniikkia loppukuun toimeentulosta jos jääkaappi yllättäen hajoaa, ja pitää ostaa uusi (vaikka eivät välttämättä ole yhtään sen rikkaampia kuin keskimääräiset suomalaiset).

Joten ehkä tuossa kuviotestissä pärjääminen siltikin korreloi sen kanssa, kuinka hyvät valmiudet heillä on selvitä ihan arjen asioistakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mä tiedän ihan tarkkaan milstä susta tuntuu, koska olen tunneälykäs."

Aika harhaista ajattelua.

Tuskin näin, mutta "huomaan, että olet rypistät kulmiasi, kakistelet kurkkuasi ja harot hiuksiasi kuin olisi ärtynyt ja hermostunut tai ahdistunut".

Vo olla, että huomaat, mutta et välttämättä tulkitse niitä oikein.  Minulla ainakin on tuttava, joka on moneen kertaan tuonut julki sen, että hän on hyvä tuollaisissa, ja on myös sellaisessa työssä, jossa tuollaisia taitoja tarvitaan, mutta silti ainakin minun kohdallani (Muiden tunteista en tiedä, joten en voi heidän puolestaan kommentoida) hän on usein ollut väärässä, ja yrittänyt jopa väittää mulle, että minä olen väärässä sen suhteen, että *tuttaako joku asia mua vai ei :)

MallaMilla kirjoitti:

Äly on geneerinen ominaisuus, jota löytyy eläimiltä vaihtelevilla tasoilla. Älyn avulla voi tehdä hyviä ja oikeita päätöksiä kaikissa tilanteissa eläimen lajista riippumatta.

Tunnetilojen päättely on lajikohtainen kyky. Jos osaa havaita ihmisen tunnetiloja, sillä kyvyllä ei tee yhtään mitään kun pitäisi tunnistaa vaikka krokotiilin tunnetila. Ei ole olemassa mitään universaalia tunneälykkyyttä. Vain lajikohtainen sopeutuma.

Tuo ei kyllä pidä paikkansa. Monilla eläimillä on hyvin samantyyppisiä perusemootioita kuin ihmisillä, ja niillä on myös vuorovaikutuksellinen funktio. Ei tunneäly ole yhtään sen vähemmän geneerinen ominaisuus kuin loogis-matemaattinen päättelykykykään, vaikka sen mittaamiseen käytetyt testit ihmisillä eivät ehkä suoraan sovellu eläimille, jotka eivät käytä symbolista kieltä. Eikä älyä mitata sillä, että osaa tehdä jotain hyvin abstraktisti määriteltyä "oikeita" päätöksiä, sillä mitä ne milloinkin ovat on hyvin kontekstisidonnaista. Älykkyys ylipäätään on hyvin antroposentrisesti määritelty kyky, ei mikään universaali geneerinen ilmiö luonnossa. Se ei mittaa lajityypillistä tapaa toimia ja selviytyä, vaan sitä ovatko eläimet enemmän tai vähemmän ihmisen kaltaisia neurobiologisesti. 

Syy on aunolf ”nartsisti” mathlerin, joka ”kekkasi” ”älykkyyden” vuonna 1932 münchenissä.

Hän pakeni juutalaisvihaa suomeen ja purki ikäviä kokemuksiaan megatunneälykkäisiin, ja siksi ollaan nyt tässä tilanteessa, jossa kulmien kurtistusanalyytikkoja diszautetaan.

Vierailija kirjoitti:

Se mitä kuvittelet tietäväsi aivoissasi tapahtuvan, ei ole sama kuin mitä aivoissasi oikeasti tapahtuu. Esimerkiksi punnitessasi jonkin päätöksen vaihtoehtoja "rationaalisesti", olet saattanut jo esitietoisella tasolla tehdä päätöksen.

On olemassa tutkimus, jossa koehenkilöllä oli tehtävä: "Paina jompaa kumpaa, haluamaasi, nappia juuri silloin kuin haluat."  Ja samalla mitättiin heidän aivosähköistä toimintaansa, niin havaittiin, että tuolla mittauksella pystyttiin kertomaan sekunti-pari etukäteen, että koska ja kumpaa nappia koehenkilö painaa - vaikka hän mielestään teki päätöksen painamisesta samalla hetkellä kun sitä nappia painoi

Vierailija kirjoitti:

Ei autismi ole kehitysvamma kuten ei ole liikuntavammakaan.

Jos vamma (on se sitten mikä hyvänsä) on syntymästä lähtien tai ilmenee kehityksen myöhemmässä vaiheessa.  Eli siis yksilön kehitys menee jollain tavalla pieleen.  Niin mikä se sitten on ellei kehitysvamma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska toisessa tyypillisesti miehet ovat hyviä ja toisessa naiset.

Väitteesi on

A. Täyttä pskaa

B. Silkkaa pskaa

C. Käsittämätöntä pskaa

Pitää valita D. Kanada.

On olemassa tutkimuksia, että ominaisuuksissa on eroja.  Esim. naiset näkevät enemmän värisävyjä ja ovat parempia kielellisissä testeissä kuin miehet, ja noissa avaruudellista hahmotuskykyä mittaavissa testeissä miehet pärjäävät paremmin.

Transhenkilöitä tutkimalla on havaittu myös se, että noi sukupuolittuneet ominaisuudet saattavat muuttua hormonihoidon myötä jonkin verran.

ÄO-testeissä miehillä on enempi hajontaa, eli miehistä löytyy enemmän sekä extratyhmiä että extraälykkäitä, kun naiset ovat lähempänä keskiarvoa.

Näissä pitää toki huomioida se, että tulokset ovat tilastollisia KESKIARVOJA ja pätevät suuriin ryhmiin, joten yksittäisen henkilön sukupuolesta ei voi päätellä mitään hänen kyvyistään ja yksittäinen henkilö voi olla huippuhyvä "väärän" sukupuolen kyvyissä.  Ja sekin kannattaa muistaa, että ei noi erot ihan kauhean isoja ole, eikä naisen ajamasta autokolhusta voi (ainakaan suoraan) syyttää sitä, että hänen avaruudellinen hahmottamisensa olisi välttämättä huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat ovat toki älykkyyden osa-alueita. Toinen vain kuuluu matemaattisiin älykkyyslajeihin, tonen tunneälyn alle.

Esim. Mensan testeissä testataan käsittääkseni lähinnä näitä matemaattisen hahmottamisen osa-alueita, mutta siinä on vinha pointti: Näitä älykkyyden osa-alueiden hallitsijoita tarvitaan nk. "kovien tieteiden" ja niitä soveltavien (insinööri)tieteiden tapauksessa, ja tästä syystä näille kyvyille on siten helpompi määrittää "arvo".

Tunneälyn avulla ei pysty kehittämään vaikkapa kännykkää tai rakentamaan kuurakettia, vaan se liittyy ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, jolle on vaikeampi laskea rahallista arvoa. Mutta tämän laskutehtävän vaikeus ei todellakaan tarkoita, etteikö tunneälyllä olisi ihan yhtälailla arvoa. Näin esimerkkinä, tunneälyä hyödyntävän diplomatian avulla voi pystyä välttämään vaikkapa sodan syttymisen, siinä missä insinööritieteiden ratkaisu samaan pulmaan on kehittää yhä tuhovoimaisempia aseita oman maan "turvaksi".

Niinkö sinä ihan oikeasti ajattelet, että joku tunne"älykä" pystyy väistämään sodan jollain lailla aistimalla afrikkalaisen diktaattorin tarvitsevan äidillistä halia tai isällistä tukea? Diplomatia perustuu pitkälti faktoille, vaihtokaupalle ja diileille, eikä siihen minkä lähihoitaja Martta kokee olevan parhaaksi - luojan kiitos.

Olet oikeassa, siinä on vinha pointti, ettei Mensan testeissä testata tunneälyä. Se on siksi, ettei tunneäly ole Mensan oman määritelmän mukaan älykkyyttä, vaan ominaisuus jota voi harjoitella. Sen sijaan matalaa älykkyyttä ei juuri voi prepata ja muuttua treenillä viisaaksi, se on nähty. Tunneominaisuuden tosin katsotaan korreloivan jonkin verran muiden positiivisten ominaisuuksien, kuten älykkyyden kanssa, jos tiedät mitä korrelointi tarkoittaa. Katsokaas, kun yksi ominaisuuksista on "tunteiden ymmärtäminen ja selittäminen järkiperäisesti". Niin. Ei kuulostakaan niin seksikkäältä enää kun tunteisiin yhdistetään järki.

Tunne"äly" kun ei ole se mitä kaikki lähihoitaja-lissut haluaisivat sen olevan, eli sitä että pystyy kokemaan oikein kauhean hienosti ja että voivottelu ja uuh-, aahhittelu olisi merkki korkeasta tunneälystä. Ei, tunneäly on paljon tylsempi juttu kuin miltä se fanien mielestä kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyyttä on esim. selvitä omatoimisesti pois vaikeista tilanteista.

Ja vielä fiksumpi ei välttämättä olisi edes joutunut tuohon vaikeaan tilanteeseen alunperinkään.

Mutta miksi älykkyyttä tai sen puutetta arvostellaan enemmän kuin jotain muuta ihmisen ominaisuutta.  Jonkun ruumiinrakenne voi luontaisesti olla sopiva esim. painonnostoon, kun jonkun toisen kroppa on sellainen, että hänestä ei koskaan voisi tulla olympiavoittajaa vaikka kuinka harjoittelis.

Sama juttu sitten älykkyyden suhteen, jotkut ovat huippuälykkäitä, ja jotkut toiset taas ei.

Toi on vain yksilön yksi ominaisuus muiden joukossa, eikä noista kumpikaan ansaitse sen isompaa huomiota kuin toinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2301 kirjoitti:

Koska tunteet ovat bullshittiä, joka pistää naiset huutamaan ja lopettamaan suhteita ja ihmiset sotimaan ja tappelemaan. Kuka tahansa voi "kokea" jotain, joka onkin muotia nykyään, ja harvalla älykkyys riittääkään mihinkään järjelliseen toimintaan, mutta tunteet pelaa silti. Jokainen tuntee, jopa se älykkäinkin professori. Ennen kuin väitätte tähän vastaan, että proffat on äkäisiä vanhoja ukkoja, niin taisitte unohtaa että myös negatiiviset tunteet ovat tunteita, ei ainoastaan ihastelu, aah, uuh, lampaitten määkynä.

Avaruudellinen hahmottaminen taas kertoo siitä, että olet tarpeeksi fiksu hahmottamaan ympäröivää maailmaa. Voit myös käyttää tätä hyväksesi suunnitellessasi asioita.

Kysytkö ihan tosissaan vai oletko vain ihminen, joka ei hahmota ja yrittää tehdä itsestään fiksumpaa kuvittelemalla että tunteet on älykkyyttä?

Sinä juuri paljastit, että et tiedä mitä tunneäly pitää sisällään. Tunneäly ei tarkoita sitä, että kykenisi tuntemaan tunteita. Tunneäly tarkoittaa, että havaitset ympärillä olevien ihmisten tunnetiloja ja voit esim. esimiestehtävissä käyttää tätä tunneälyä ongelmatilanteiden ratkaisemisessa. Sama kotona ja kavereiden kanssa. Liittyy myös muihin ammatteihin ja lasten kasvatukseen.

Yritykset ovat voittoa toivon mukaan tuottavaa toimintaa. Tietenkin, on mukavaa jos pomo on kiva ja pitää huolen siitä, että kaikilla siellä töissä on kivaa, mutta ei sillä hyvällä ilmapiirillä silti sitä tulosta tehdä.

Yrityksessä voi olla töissä kaksi ihmisiä, joista ehkä toinen osaa nähdä ja ratkaista kahden työntekijän kiistan, mutta kun koneita valmistava yritys ei vaan saa sitä tuotettaan toimimaan sillä ei ole merkitystä, vaikka kaikki ovat kavereita keskenään.

Kun paikalle sitten saapuu se henkilö, joka älyllään sekä identifioi, että ratkaisee sen ongelman yritys voi jatkaa toimintaansa, vaikka siellä ehkä joku huonompi pomo olisikin paikalla.

Tunneäly on yhtä tärkeää kuin hyvät käytöstavat. Niilläkin pääsee pitkälle muiden kanssa, vaikkei mitään suurempaa ja mullistavaa saakaan tehtyä tai ajateltua.

Mutta otetaan vaikka psykologi. Hänen ammatissaan voi olettaa, että tarvitaan sekä älyä, että tunneälyä. Mutta kumpi olisi tärkeämpi tai välttämättömämpi?

Tunnistat potilaan tunteet, osaat nimetä ne täydellisesti, mutta et kykene järjellä ajattelemaan mikä olisi paras parannuskeino.

Tai et tunnista niitä tunteita paitsi ulkoisten merkkien perusteella. Järkeilet itkun, istumisen, pukeutumisen ja sanojen perusteella millaisia tunteita toisella on ja sitten älyllä ratkaiset mikä on diagnosi ja mikä niihin olisi paras hoito.

Molempien kanssa pääsee tietenkin parhaimpaan lopputulokseen, mutta älyllä saat kyllä paremman lopullisen tuloksen luultavasti, jos et alkujaan diagnostisoi väärin. Mutta korkealla älyllä sinun pitäisi kyetä välttämään analysointi virheet. Tunneälyllä pääset aina oikeaan tunteeseen, mutta et koskaan maaliin asti, koska älysi ei riitä ratkaisemaan sitä ongelmaa.

Tunneäly on kiva lisä älylle, mutta yksinään se ei ole älyä. Älykkyys on taas älykkyyttä ilman tunneälyäkin.

Tunneälyä ei ole ilman älykkyyttä. Prove me wrong.

En tiedä luitko viimeisen kappaleen, mutta siinähän alkuperäinen sanoo juuri saman mitä sinäkin. "..mutta yksinään se ei ole älyä."

Vierailija kirjoitti:

Se on kulkaa niin, että koko tämä keskustelu on semantiikkaa. Jotkut ovat sitä mieltä, että älykkyys on se mitä mitataan mensan testeissä, toiset käsittävät sanan älykkyys sen laajemmassa merkityksessä. Ja mikä parasta, molemmat osapuolet ovat oikeassa, tavallaan.

Valitettavasti asia ei ole näin. Tunneäly ei ole älykkyyttä, mutta se vaatii useimmiten älykkyyttä kehittyäkseen. Mensan sivuilla mainitaan, että tunneäly on ominaisuus joka on opittavissa. Älyä taas ei voi oppia. Opittavat ominaisuudet eivät ole älykkyyttä, mutta tarvitsevat tietyn määrän älykkyyttä kehittyäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vaimon kanssa käytiin keskustelu:

Vaimo on sosiaalisesti lahjakas ja minä olen perinteisesti lahjakas, loogis-matemaattinen.

Puhuimme tunneälystä.

Vaimo oli sitä mieltä, että tunneälykäs osaa näyttää tunteitaan.

Olin sitä, mieltä, että tunneälykäs osaa hallita tunteitaan.

Vaimo osaa lukea toisten ilmeitä ja silmiä paljon paremmin kuin minä. Hän huomaa ilmeistä kuka on hermostunut ja kuka valehtelee tai on epäilyttävä.

Minä taas näen ja muistan mitä ihmiset sanovat ja tekevät. Tekojen avulla huomaan kuka on epäilyttävä ja kuka on aito, kuka on kiltti tai kuka on paha.

Vaimo periaatteessa epäilee heti kaikkia ja on varovainen.

Minä taas suhtaudun avoimesti kaikkiin, tavallaan annan henkilölle mahdollisuuden poiketa stereotypiasta, mutta seuraan tarkasti poikkeavuuksia.

Kuitenkin me molemmat ovat onnistuneet rekrytoimaan omalla alallaan hyviä ja tehtävään sopivia ihmisiä töihin.

Se tunne mikä haastattelussa on tullut ihmisistä, on ollut molempien tapauksissa oikeita myös niiden osalta, jotka jätetty rekrytoimatta.

Vainiin, jotenkin minun on vaikea uskoa että olette seuranneet rekrytoimatta jätettyjen myöhempiä elämänvaiheita. Itse olin(saatan olla vieläkin) todella surkea työhaastatteluissa. Vaikutan epävarmalta jne. Muutama vuosi takaperin kun hain töitä, en päässyt pariin paikkaan, mutta kolmanteen pääsin. Sen jälkeen minua on yritetty rekrytä mm. näihin firmoihin joiden haastattelussa failasin. Eli puihin meni haastattelut näillä tunneälyköillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.

Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.

Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.

Tämä jos joku on älykkyyttä.

Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.

Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.

Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.

Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne

Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.

Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.

-eri

Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?

Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?

Tuossa tulee kuvioon se looginen älykkyys joka on hyvän tunneälyn perusta. Älykäs pystyy ja ymmärtää kysyä itseltään nuo esittämäsi kysymykset automaattisesti, koska haluaa louttaa omaan arvostelukykyynsä. Itsekriittisyys on saumaton osa ajattelua, jos haluaa päästä mahdollisimman täsmällisiin, punnittuihin ja arvioituihin tuloksiin. Se on vain päättelyä lopulta ja tunneälykkäälle älykkäälle itsestäänselvyys ainakin tarkastella mahdollisia omia vaikuttimia suhteessa tavoitteeseen. En käsitä, miten voi kuvitella olevansa älykäs, jos ei olisi noitakin kysymyksiä miettinyt jo a) ennakkoon, b) jatkuvasti tilanteen kuluessa. Tunneälyyn kuuluu jatkuva arviointi, myös itsensä osalta. Ei voi antaa itselleen erivapauksia ja "sokeita pisteitä", koska se olisi, no, tyhmää.

-eri

Uskot että ihminen on tietoinen kaikista itsessään olevista vaikuttimista ja täysin objektiivinen arviointi on ylipäätään mahdollista? Eikö tunneälyn mittaamiseen ole mitään eksaktimpaa mittaria?

Entä jos on tilanne missä useampi tunneälykäs laitetaan arvioimaan samojen ihmisten tunneälykkyyttä ja asiantuntijoilta tulee ristiriitaisia arvioita. He ovat siis eri mieltä. Miten silloin päästään varmuuteen siitä mikä arvio on luotettavin?

Kun tunnistaa, ettei kukaan ole täydellisen objektiivinen, on jo vältetty pahemman subjektiivisuuden karikko. Tunneälyn mittaamiseen ei vielä ole kehitetty (huom. ihmisten tekosia) eksantimpaa mittaria, mutta tunneaffekteista, persoonallisuuden piirteistä ym. tiedetään jo melko paljon ihan tutkimuksenkin kautta. Eriävissä mielipiteissä perustelut on tietenkin tärkeässä roolissa, mihin perustaa väitteensä, mistä on johtanut päätelmät. Aivan kuin laadullisessa tutkimuksessa, jos otanta ei ole suuri ja vertailukelpoinen, tärkeintä on että perustelut ja johtopäätökset ovat läpinäkyviä ja muiden arvioitavissa ja toidinnettavissa.

Mielestäni tunneälyyn (epävarmuuden sietäminen) ja loogiseen älyyn kuuluu ymmärrys siitä, ettei maailma ole täsmällinen ja täydellinen. Perusteltu, mahdollisesti sen hetkiseen tieteelliseen tietoon perustuva "veikkaus" on täydellistä pimeyteen jäämistä parempi. Vaikkei tiedetä kaikkea, tiedetään paljon. Muuten tulee kokovartalohalvaus, eikä kukaan edes yrittäisi ratkaista ratkaisemattomia matemaattisia ongelmia, koska ovat "mahdottomia", vielä.

Kun kokemusta tulee omasta suhtautumisesta, erilaisista ihmisistä, tekee työtä molempien ymmärtämiseksi ja näkee tarpeeksi tuloksia, alkaa todennäköisyyksien perusteella luottaa omaan arviointikykyyn. Ja kun tietää, mitä itse on ymmärtänyt, näkee jos muilla näissä sakkaa. Joten helpompi arvioida muidenkin älyn tai tunneälyn tasoa. Joka taas vaikuttaa heidän käytökseen. Mitä taas on helpompi siitä viitekehyksestä ymmärtää. Jolloin tulee toimeen missä vain tilanteessa. Ja voi "ennustaa" ihmisten toimintaa. Jolloin toiset ihmettelevät miten voit tietää. Mutta itse et ihmettele miksi he ihmettelevät ja sanot vaan niin, hyvä arvaus vain. Paitsi jos he ovat samalla tasolla, jolloin sanovat ihmettelyn sijaan, että sinulla on hyvä tunneäly. Koska tietävät itsekin että siten ennustaminen on mahdollista, eikä mitään mystistä. Ja näin.

Mutta missä tällaista tämänhetkiseen tieteeseen perustuvaa arviointia tunneälystä tehdään?  En ole koskaan kuullut kenestäkään joka olisi saanut arviota omasta tunneälystään joka perustuisi mihinkään tieteelliseen menetelmään. Tunneälykkyys vaikuttaa pikemminkin olevan asia mitä ihmiset itse julistavat omaavansa, tai sitten toiset ihmiset, yleensä ystävät sanovat näin. Ne ovat varsin subjektiivisia arvioita.

Tuo mitä viimeisessä kappaleessa kuvaat, on myös opittavissa oleva asia ilman varsinaista tunneälyä. Jos minulla on tarpeeksi älykkyyttä (sitä mitä Mensa mittaa) ja kokemusta sosiaalisesta kanssakäymisestä erilaisten ihmisten kanssa, sekä aikaa ja intressiä yrittää oikeasti ymmärtää ihmisiä ja heidän motiivejaan, voin oppia tunnistamaan tällaisia asioita. Ja kokemuksen karttuessa oppia myös luottamaan kykyyni tehdä tällaisia johtopäätöksiä. Mutta silloin kyseessä on opittu taito, ei ominaisuus. Ja mikäli tunneäly on älykkyyttä, sen pitäisi silloin olla pääosin geneettinen ominaisuus, ei opittu taito. Mistä tietää milloin ihmisellä on korkea tunneäly ja milloin hän on vain kokemuksen kautta oppinut tunnistamaan samankaltaisia asioita ihmisistä?

Tunneäly on geneettinen ominaisuus, suhteessa älyyn. Se on opittua ongelmanratkaisua, jonka äly mahdollistaa. Kuten matematiikkakin. Siksi tunneälyltään kehittynyt on hyvin todennäköisesti ainakin älykäs. Aivan kuin matemaattisesti lahjakas. Mutta hänkään ei osaa laskea monimutkaisia yhtälöitä vielä synnytyslaitoksella. Äly mahdollistaa syvällisen ongelmanratkaisun ja systematisoinnin. Kiinnostukset sitten ohjaavat, mihin keskität älysi. Simple as that.

Tieteellisestä puolesta: fiksu hyödyntää tunneälyn pohjateoriorioina mm. psykologiaa, kehityspsykologiaa, sosiologiaa, sosiaalipsykologiaa ja kasvatustieteitä. Ei tarvitse valmiiksi purekskeltuja ja erikseen tiivistettyjä luentodioja.

No niin, ihan heti ensimmäisessä 2 lauseessa puhut itsesi hienosti pussiin. Geneettinen ominaisuus, mutta silti opittua ongelmanratkaisua? Se on opittava ominaisuus, kukaan ei synny maagisesti sen kanssa, mutta älykkyys sen sijaan on ihmisellä koko ajan olemassa.

Käyttäjä2301 kirjoitti:

Avaruudellinen hahmottaminen taas kertoo siitä, että olet tarpeeksi fiksu hahmottamaan ympäröivää maailmaa.

Avaruudellinen hahmottaminen on melko spesifinen osa-alue, joka käsittää sen, kuinka hyvin henkilö pystyy hahmottamaan esimerkiksi mittoja ja tilavuuksia (Ei absoluuttisia senttimetrejä, vaan sitä, että esimerkiksi mahtuuko joku juttu johonkin koloon - entäs sitten jos sitä juttua käännetään, ja miten päin sitä pitäisi kääntää, jotta mahtuisi.)

Sitten on esim. kyky ymmärtää syy-seuraussuhteita, joka on ainakin minun mielestäni yksi tärkeimpiä kykyjä.

Käyttäjä36354 kirjoitti:

Käyttäjä2301 kirjoitti:

Avaruudellinen hahmottaminen taas kertoo siitä, että olet tarpeeksi fiksu hahmottamaan ympäröivää maailmaa.

Avaruudellinen hahmottaminen on melko spesifinen osa-alue, joka käsittää sen, kuinka hyvin henkilö pystyy hahmottamaan esimerkiksi mittoja ja tilavuuksia (Ei absoluuttisia senttimetrejä, vaan sitä, että esimerkiksi mahtuuko joku juttu johonkin koloon - entäs sitten jos sitä juttua käännetään, ja miten päin sitä pitäisi kääntää, jotta mahtuisi.)

Sitten on esim. kyky ymmärtää syy-seuraussuhteita, joka on ainakin minun mielestäni yksi tärkeimpiä kykyjä.

Avaruudelliseen hahmottamiseen lisäisin vielä kyvyn "nähdä tulevaisuuteen". Se voi olla läheistä sukua syy-seurausuhteiden ymmärtämiselle, mutta kuitenkin hieman eri asia. Ne joilta tämä kyky puuttuu tunnetaan onnettomuusaltteina ihmisinä, usein näille jaetaan myös Darwin awardeja.

Vierailija kirjoitti:

Vaimon kanssa käytiin keskustelu:

Vaimo on sosiaalisesti lahjakas ja minä olen perinteisesti lahjakas, loogis-matemaattinen.

Puhuimme tunneälystä.

Vaimo oli sitä mieltä, että tunneälykäs osaa näyttää tunteitaan.

Olin sitä, mieltä, että tunneälykäs osaa hallita tunteitaan.

Vaimo osaa lukea toisten ilmeitä ja silmiä paljon paremmin kuin minä. Hän huomaa ilmeistä kuka on hermostunut ja kuka valehtelee tai on epäilyttävä.

Minä taas näen ja muistan mitä ihmiset sanovat ja tekevät. Tekojen avulla huomaan kuka on epäilyttävä ja kuka on aito, kuka on kiltti tai kuka on paha.

Vaimo periaatteessa epäilee heti kaikkia ja on varovainen.

Minä taas suhtaudun avoimesti kaikkiin, tavallaan annan henkilölle mahdollisuuden poiketa stereotypiasta, mutta seuraan tarkasti poikkeavuuksia.

Kuitenkin me molemmat ovat onnistuneet rekrytoimaan omalla alallaan hyviä ja tehtävään sopivia ihmisiä töihin.

Se tunne mikä haastattelussa on tullut ihmisistä, on ollut molempien tapauksissa oikeita myös niiden osalta, jotka jätetty rekrytoimatta.

No niin, eli vaimosi menee mutu-periaatteella ja sinä menet loogisella perjaatteella. OIen tosin huomannut, että hyvin moni nainen toimii samalla tavalla kuin vaimosi toimii. Sinä kuten moni mies, suhtautuu asiaan loogisesti ja pystyt perustelemaan miksi päädyit ratkaisuusi, vaimosi ei todennäköisesti pysty mitenkään perustelemaan koska ei hetken mielijohteessa luodun johtopäätelmän keksittyään todennäköisesti enää mielipiteestään järky. Olen nähnyt tämän hyvin monen naisen kohdalla, ratkaisuun päädytään sekunnissa, ja sitä ei muuteta. Ei väliä, jos on hetkellisesti erehtyy näyttämään väärää naamaa vaimosi kaltaiset henkilöt tekevät sen perusteella lopullisen johtopäätöksen, vaikka väärä naama johtuisi hetkellisestä häiriöstä ja olisit täysin erilainen henkilö normaalisti.