Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?
Jotkut ihmiset ovat hyviä pyörittelemään kolmiulotteisia esineitä mielessään. Samat ihmiset voivat olla todella huonoja tunnistamaan tunteitaan ja motiveejaan. Toisilla tuo menee toisinpäin.
Onko jotenkin itsestäänselvää, että avaruudellinen hahmotuskyky on yksi älykkyyden muodoista, mutta kyky tunnistaa tunteitaan ym ei? Avaruudellinen hahmotuskykyhän kuuluu älykkyysosamäärän käsitteeseen. Monet puhuvat myös tunneälystä, mutta ne jotka haluavat pitää kiinni vakiintuneesta ÄO-käsitteestä, eivät halua tunnustaa tunnelälyn olemassaoloa. Miksi?
Kommentit (868)
Jaa. Mulla on korkea äo, vähän vaille mensa, mutta samalla olen helkutin tunteellinen, empaattinen ja herkkä tapaus. Arvostan enemmän tunneälyä kuin kykyä pyöritellä palikoita. Olisi oikeastaan pelottavaa, jos korkealla äo:lla olisi tunnekylmä, ties mikä toisten päälle tallova evil mastermind sitä olisi. Sekö se on ihaltavaa?
Tätä ihmettelyä riittää, joten ehkä ÄO:n nimi pitäisi muuttaa. Sopisi nykypäivään hyvin, jos uusi nimitys valitaan huolella. Varmaankin joku pitkä ja hankala, mutta tunnollisen tarkka.
Oikeasti, mitä väliä vaikkei tunneälyä kutsuta älykkyydeksi? Kuitenkin vaikka ihmissuhteissa se nimenomaan on tärkeää. Ja ihmissuhteet on monille tärkeintä mitä on.
En ymmärrä tätä keskustelua ainaisesta älykkyyden muodoista ja äo testien kapeudesta. Joo ne ei mittaa laajasti kaikkea, mutta ei niiden tuloskaan kerro kuin sen kapean alueen... Joka toki kertoo jotain, kuten mahdollisen kehitysvammaisuuden. Luulen, että tämä aihe ahdistaa joitakin, koska oma tulos oli normaali eikä huippu. Vaikka normaali riittää lähes kaikkeen.
Tunteet aiheuttavat niin paljon ongelmia että en sanoisi niitä älykkyydeksi
Itse pidän erityisen älykkäinä ainoastaan niitä yksilöitä, joilla on edes tilkkanen tunneälyä muunlaisen älykkyyden lisäksi. Siitä saa heti sellaiset vibat, että tuo on muita paremmin kiinni myös todellisuudessa eikä pelkästään jossain matemaattisessa ulottuvuudessa.
No voisihan sen tunneälyn ottaa osaksi älykkyystestejä, mutta joka tapauksessa saisit vähemmän pisteitä, kuin se joka hahmottaa. Ja harvinaisempaa on olla älykäs, kuin tunne älykäs.
Miettikääpä nyt esimerkiksi lääkäreitä, joiden sosiaaliset (tunneälyä vaativat) taidot ovat täysin olemattomia. Älykkäiksi heitä monesti sanotaan, varmaan ovatkin kun ovat ulkoa oppineet pitkän matikan, fyssan ja kemian. Mutta ihmisten kanssa toimimaan ovat huonoja (vrt. sairaanhoitajat).
Pakko nyt sen verran oikaista, että tunneälyssä on nimenomaan kyse myös tunteiden, niin omien kuin muidenkin, tunnistamisesta, hallitsemisesta ja "oikeissa" mittasuhteissa käyttämisestä. Tässä keskustelussa on oudosti sekoitettu tunneäly sentimentaalisuuteen ja sokeasti tunteiden mukaan toimimiseen, mikä on aivan eri asia, jopa päinvastainen. (Ja juuri tällaisen tunneälyn puutteen takia mekaanista älyä runsainkin mitoin omaavat ihmiset saattavat tehdä aivan katastrofaalisia ratkaisuja, erityisesti jos hybriksessään kuvittelevat olevansa täysin rationaalisia.)
Edellä mainitun vuoksi todellinen tunneäly on tietenkin myös äärimmäisen tärkeää; se on mukana jo rakennettaessa yhteiskuntaa jossa aiemmin mainitun sillan rakentaminen on edes mahdollista (tai ylipäätään minkäänlainen yhteistyö, tieteen tekeminen tms.). Ihmislajin kehitys tällaiseksi olisi ollut mahdotonta ilman sitä.
Voisin kuvitella että tunneälyn mittaaminenkin saattaisi jo ainakin jollain tasolla tai osa-alueella olla mahdollista neurotieteiden jatkuvasti kehittyessä. Älykkyysosamäärän mittaaminen vain ikävä kyllä kuuluu niihin lukemattomiin asioihin joiden suhteen on jämähdetty menneisyyteen, muutenkin kuin tämän käsillä olevan aiheen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Hah. Ihminen tekee lähes kaiken tunteiden perusteella. Se kannattaa tunnistaa heti, ettei kuvittele tekevänsä järkeviä ratkaisuja, kun oikeasti tunteet määrää. Jotkut ihmiset haluavat kuvitella tekevänsä kaikki ratkaisunsa rationaalisesti, koska kokevat olevansa silloin älykkäämpiä ja hallitsevansa tilannetta. Jos joku ulkopuolinen tulisi tarkastelemaan tilannetta, näkee kuitenkin selvästi miten on monesti tunnesyyt voittaneet.
Mutta vähänkö kamalaa olisi elämä, jossa ei tekisi mitään sen mukaan, mikä tekee iloiseksi, onnelliseksi, huojentuneeksi, jne…Tunteilla on joku pointti. Ehdotan myös että lukaiskaapa jengi jotain limbisestä systeemistä. Sekin on osa aivoja.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tunneäly ei taida olla mitenkään järkevästi mitattavissa?
Rakentaako tunneälyllä kestävän sillan?
Miksi edes kyselet tällaista… no, kertoohan tuo sinusta aila paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkean äo:n omaavat ihmiset ovat tunteiden vietävissä kaikkialla koko ajan.
Et tiedä mistä puhut. Onhan egosi kunnossa?
Katso ihmiskunnan historiaa, onko se rationaalinen? Valtioiden päämiehet ovat kaikkialla olleet varmasti keskivertoa älykkäämpiä (korkea äo), mutta ovat ajautuneet sotiin aivan lapsellisista syistä.
Kaikki syyt ovat valtaan tai rahaan liittyviä. Ne vain on myyty yleisölle toisella nimikkeellä, jottei päättäjät vaikuttaisi ihan ahneilta ja vallanhimoisilta.
Vierailija kirjoitti:
Koska toisessa tyypillisesti miehet ovat hyviä ja toisessa naiset.
Toiset ovat narsisteja ja toiset eivät.
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä nyt esimerkiksi lääkäreitä, joiden sosiaaliset (tunneälyä vaativat) taidot ovat täysin olemattomia. Älykkäiksi heitä monesti sanotaan, varmaan ovatkin kun ovat ulkoa oppineet pitkän matikan, fyssan ja kemian. Mutta ihmisten kanssa toimimaan ovat huonoja (vrt. sairaanhoitajat).
Tai ehkä kyseessä on sinun kuvitelmasi heidän huonoudesta ja se onkin tietoinen käyttäytyminen potilaita kohtaan. Tunneäly ei tarkoita sitä, että pakosta on hyvä tai kiltti. Ihmiset tekevät paljon asioita, jotka ovat inhottavia aivan tietoisesti tietäen täysin mitä se toisissa aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän erityisen älykkäinä ainoastaan niitä yksilöitä, joilla on edes tilkkanen tunneälyä muunlaisen älykkyyden lisäksi. Siitä saa heti sellaiset vibat, että tuo on muita paremmin kiinni myös todellisuudessa eikä pelkästään jossain matemaattisessa ulottuvuudessa.
Eli mitä tunneäly on? Onko se vain määrättyjen positiivisten tunteiden vahvistamista ja huomioonottamista.
Älykäs ihminen saattaa haluat olla yksin ja siksi hän kohtelee muita huonosti, jotta nämä jättävät hänet rauhaan. Eikö se ole älykkäästi ajateltu ja tunneälyä käyttävä tapa?
Ystäviä teinistä lähtien, kohta 50 vuotta, silloin tällöin viestitellään kuulumisia.
Asutaan eri maanosassa. Nähtiin viimeksi 10 vuotta sitten ja aina kun ollaan nähty, ihankuin ei vuosia välissä.
Muutama pitkä ystävyyssuhde
Sitten nää ns.ystävät, jotka jonkun asian varjolla ystäviä, ns hyöty
Riippujat, ns väkisin pitäs jaksaa olla "ystävä" jotka viestissä ilmoittavat olevansa minun ystävä, pelkkä tuttu.
Oon heivannut, lopettanut kaiken yhteydenpidon.
En oo selitelly. Työn puolelta vain työkavereita
Ihmiset muuttuu ja olosuhteet elämässä
Väärälle sivulle meni tuo ystäviä teinistä ....
Koska avaruudellista hahmotuskykyä tarvitaan satamanosturin työssä, joka purkaa ja täyttää laivat konteilla. Ja onko mitään sen tärkeämpää työtä ja kykyä? Kuin että Zalando-tilaukset pelittää eikä jää matkan varrelle.
Muitakin hyveitä on kuin älykkyys, miksi älykkyyden pitäisi kattaa kaikki mahdollinen? On viisaus, empatia, uskollisuus, vahvuus, karismaattisuus.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tunneäly ei taida olla mitenkään järkevästi mitattavissa?
Rakentaako tunneälyllä kestävän sillan?
Tai ydinaseen.
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän erityisen älykkäinä ainoastaan niitä yksilöitä, joilla on edes tilkkanen tunneälyä muunlaisen älykkyyden lisäksi. Siitä saa heti sellaiset vibat, että tuo on muita paremmin kiinni myös todellisuudessa eikä pelkästään jossain matemaattisessa ulottuvuudessa.
Toki keskustelu sellaisen kanssa, jolla on myös tunneälyä, on yleensä hedelmällisempää, mutta huippukorkean äo:n omaavat lievästi autistiset OVAT erityisen älykkäitä, vaikka sinä et niin ajattelisikaan. Sellaisia ovat monet, jotka tekevät keksintöjä, joista sinäkin kuluttajana hyödyt.
Nostaisin myös esille verbaalisen älykkyyden, jota joissain älykkyystesteissä myös mitataan. Jos ihminen on verbaalisesti hyvin älykäs, niin hänestä tulee älykäs vaikutelma, koska keskustelu on sujuvaa ja monivivahteista. Miehillä älykkyys painottuu keskimäärin enemmän matemaattis-loogiseen ja naisilla enemmän verbaaliseen älyyn. Omasta näkökulmastani kaikkein mielenkiintoisinta on keskustelu sellaisen kanssa, jolla on paljon sekä verbaalista että matemaattis-loogista älykkyyttä - ja lisäksi vielä tunneälyä, ja onnekseni minulla on ollut sellaisia kavereita.
Keskustelut moninaisesti älykkään kanssa lähtevät ihan eri sfääreihin kuin keskustelut yleensä, niistä tulee kunnon verbaalista ja älyllistä pallottelua.
Aika hauskaa, että koska ihminen on liian tyhmä mittaamaan tunneälyä, niin sitä ei muka laskettaisi osaksi älykkyyttä.
OT. Quoralla joku kysyi, mitä pitäisi ajatella siitä, kun hän oli saanut äo-testistä 98. Vastaaja kertoi olevansa jokin tietotekniikan menestynyt ammattilainen ja oli itse saanut äo-testistä 96.