Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?
Jotkut ihmiset ovat hyviä pyörittelemään kolmiulotteisia esineitä mielessään. Samat ihmiset voivat olla todella huonoja tunnistamaan tunteitaan ja motiveejaan. Toisilla tuo menee toisinpäin.
Onko jotenkin itsestäänselvää, että avaruudellinen hahmotuskyky on yksi älykkyyden muodoista, mutta kyky tunnistaa tunteitaan ym ei? Avaruudellinen hahmotuskykyhän kuuluu älykkyysosamäärän käsitteeseen. Monet puhuvat myös tunneälystä, mutta ne jotka haluavat pitää kiinni vakiintuneesta ÄO-käsitteestä, eivät halua tunnustaa tunnelälyn olemassaoloa. Miksi?
Kommentit (868)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Toistan yhä: tutkitusti parhaissa rekryissä selvitetään syvää ammattiosaamista, sillä millään tunneälyllä sitä ei saa selville. Toiseksi suurin osa ihmisistä osaa toimia ryhmässä.
Google on tutkinut hyvin syvällisesti omaa rekrytointia ja systemaattisesti parhaat rekryt ovat olleet ne, joissa oman alansa huippuosaaja testaa hakijoiden ammattiosaamista ja tunnistavat omalla osaamisella sieltä ne jotka oikeasti ovat hyviä. Mitään tunneälyn kanssa tällä ei ole.
Suomi on kuitenkin Euroopan johtavia maita työpaikkakiusaamisessa. Se kertoo tunneälyn puutteesta ja etenkin siitä, että suurin osa suomalaista ei osaa toimia työyhteisössä/tiimissä.
Ootko miettiny semmosta mahdollisuutta et kaikki ei tykkää kaikista, tai semmosta et osa meistä nauttii toisten nöyryyttämisestä..?
Nyt pitää muistaa, että narsismi ja psykopatia eivät ole tunneälyä. Tunneälyyn liittyy nimenomaan empatia ja hyökkäämättömyys muita ihmisiä kohtaan. Toisten nöyryyttäminen on osoitus vajaavaisesta tunneälystä. Tunneälykäs ihminen tulee toimeen myös niiden ihmisten kanssa, joista hän ei pidä. Tunneälykäs ihminen säätelee omia tunteitaan, ei käyttäydy kuin Eero 3 v.
Ihan hyvää trollaamista. 3+/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Tuossa tulee kuvioon se looginen älykkyys joka on hyvän tunneälyn perusta. Älykäs pystyy ja ymmärtää kysyä itseltään nuo esittämäsi kysymykset automaattisesti, koska haluaa louttaa omaan arvostelukykyynsä. Itsekriittisyys on saumaton osa ajattelua, jos haluaa päästä mahdollisimman täsmällisiin, punnittuihin ja arvioituihin tuloksiin. Se on vain päättelyä lopulta ja tunneälykkäälle älykkäälle itsestäänselvyys ainakin tarkastella mahdollisia omia vaikuttimia suhteessa tavoitteeseen. En käsitä, miten voi kuvitella olevansa älykäs, jos ei olisi noitakin kysymyksiä miettinyt jo a) ennakkoon, b) jatkuvasti tilanteen kuluessa. Tunneälyyn kuuluu jatkuva arviointi, myös itsensä osalta. Ei voi antaa itselleen erivapauksia ja "sokeita pisteitä", koska se olisi, no, tyhmää.
-eri
Uskot että ihminen on tietoinen kaikista itsessään olevista vaikuttimista ja täysin objektiivinen arviointi on ylipäätään mahdollista? Eikö tunneälyn mittaamiseen ole mitään eksaktimpaa mittaria?
Entä jos on tilanne missä useampi tunneälykäs laitetaan arvioimaan samojen ihmisten tunneälykkyyttä ja asiantuntijoilta tulee ristiriitaisia arvioita. He ovat siis eri mieltä. Miten silloin päästään varmuuteen siitä mikä arvio on luotettavin?
Kun tunnistaa, ettei kukaan ole täydellisen objektiivinen, on jo vältetty pahemman subjektiivisuuden karikko. Tunneälyn mittaamiseen ei vielä ole kehitetty (huom. ihmisten tekosia) eksantimpaa mittaria, mutta tunneaffekteista, persoonallisuuden piirteistä ym. tiedetään jo melko paljon ihan tutkimuksenkin kautta. Eriävissä mielipiteissä perustelut on tietenkin tärkeässä roolissa, mihin perustaa väitteensä, mistä on johtanut päätelmät. Aivan kuin laadullisessa tutkimuksessa, jos otanta ei ole suuri ja vertailukelpoinen, tärkeintä on että perustelut ja johtopäätökset ovat läpinäkyviä ja muiden arvioitavissa ja toidinnettavissa.
Mielestäni tunneälyyn (epävarmuuden sietäminen) ja loogiseen älyyn kuuluu ymmärrys siitä, ettei maailma ole täsmällinen ja täydellinen. Perusteltu, mahdollisesti sen hetkiseen tieteelliseen tietoon perustuva "veikkaus" on täydellistä pimeyteen jäämistä parempi. Vaikkei tiedetä kaikkea, tiedetään paljon. Muuten tulee kokovartalohalvaus, eikä kukaan edes yrittäisi ratkaista ratkaisemattomia matemaattisia ongelmia, koska ovat "mahdottomia", vielä.
Kun kokemusta tulee omasta suhtautumisesta, erilaisista ihmisistä, tekee työtä molempien ymmärtämiseksi ja näkee tarpeeksi tuloksia, alkaa todennäköisyyksien perusteella luottaa omaan arviointikykyyn. Ja kun tietää, mitä itse on ymmärtänyt, näkee jos muilla näissä sakkaa. Joten helpompi arvioida muidenkin älyn tai tunneälyn tasoa. Joka taas vaikuttaa heidän käytökseen. Mitä taas on helpompi siitä viitekehyksestä ymmärtää. Jolloin tulee toimeen missä vain tilanteessa. Ja voi "ennustaa" ihmisten toimintaa. Jolloin toiset ihmettelevät miten voit tietää. Mutta itse et ihmettele miksi he ihmettelevät ja sanot vaan niin, hyvä arvaus vain. Paitsi jos he ovat samalla tasolla, jolloin sanovat ihmettelyn sijaan, että sinulla on hyvä tunneäly. Koska tietävät itsekin että siten ennustaminen on mahdollista, eikä mitään mystistä. Ja näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Hyvä kysymys! Lisäisin tuohon vielä että varsinkin ensivaikutelmalla on erittäin vahva vaikutus siihen subjektiiviseen käsitykseen, mikä ihmisestä ensi tapaamisella muodostuu. Ja ensivaikutelmahan muodostuu täysin automaattisesti ja tiedostamatta heti muutaman ensimmäisen sekunnin aikana kun tapaa uuden ihmisen. Vääristyneestä ensivaikutelmasta onkin sitten jo hankalampi homma päästä eroon, koska alitajunta on jo päätöksensä tehnyt. Tietoisuutta konsultoimatta.
Kyllä ennakkoluulojaan voi oppia kyseenalaistamaan, tulee ymmärryksen kautta. Ne täytyy vain ensin tiedostaa.
Totta. Niitä voi oppia kyseenalaistamaan, mutta mahdollista ristiriitaa analyyttisen ja tiedostamatta syntyvän mielikuvan välillä kyseenalaistaminen ei millään tavalla poista. Se on paljon pidempi prosessi - pitää periaatteessa "ohjelmoida" alitajunta uudelleen. Muuten henkilöstä jää vain ristiriitainen kuva, ja se ei ole yleensä positiivista.
Harva meistä esimerkiksi palkkaisi kahdesta muuten tasaväkisestä henkilöstä sen, jonka kokee alitajuisesti huomattavasti epämiellyttävämmäksi. Näin silti vaikka osaisikin kyseenalaistaa tuon omasta itsestä kumpuavan tunteen. Syy lienee se, että ennakkoluuloihin kannattaa useimmiten luottaa arkielämässä, koska siinä säästää ihan älyttömästi aikaa ja energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Koska tunteet ovat bullshittiä, joka pistää naiset huutamaan ja lopettamaan suhteita ja ihmiset sotimaan ja tappelemaan. Kuka tahansa voi "kokea" jotain, joka onkin muotia nykyään, ja harvalla älykkyys riittääkään mihinkään järjelliseen toimintaan, mutta tunteet pelaa silti. Jokainen tuntee, jopa se älykkäinkin professori. Ennen kuin väitätte tähän vastaan, että proffat on äkäisiä vanhoja ukkoja, niin taisitte unohtaa että myös negatiiviset tunteet ovat tunteita, ei ainoastaan ihastelu, aah, uuh, lampaitten määkynä.
Avaruudellinen hahmottaminen taas kertoo siitä, että olet tarpeeksi fiksu hahmottamaan ympäröivää maailmaa. Voit myös käyttää tätä hyväksesi suunnitellessasi asioita.
Kysytkö ihan tosissaan vai oletko vain ihminen, joka ei hahmota ja yrittää tehdä itsestään fiksumpaa kuvittelemalla että tunteet on älykkyyttä?
Sinä juuri paljastit, että et tiedä mitä tunneäly pitää sisällään. Tunneäly ei tarkoita sitä, että kykenisi tuntemaan tunteita. Tunneäly tarkoittaa, että havaitset ympärillä olevien ihmisten tunnetiloja ja voit esim. esimiestehtävissä käyttää tätä tunneälyä ongelmatilanteiden ratkaisemisessa. Sama kotona ja kavereiden kanssa. Liittyy myös muihin ammatteihin ja lasten kasvatukseen.
Yritykset ovat voittoa toivon mukaan tuottavaa toimintaa. Tietenkin, on mukavaa jos pomo on kiva ja pitää huolen siitä, että kaikilla siellä töissä on kivaa, mutta ei sillä hyvällä ilmapiirillä silti sitä tulosta tehdä.
Yrityksessä voi olla töissä kaksi ihmisiä, joista ehkä toinen osaa nähdä ja ratkaista kahden työntekijän kiistan, mutta kun koneita valmistava yritys ei vaan saa sitä tuotettaan toimimaan sillä ei ole merkitystä, vaikka kaikki ovat kavereita keskenään.
Kun paikalle sitten saapuu se henkilö, joka älyllään sekä identifioi, että ratkaisee sen ongelman yritys voi jatkaa toimintaansa, vaikka siellä ehkä joku huonompi pomo olisikin paikalla.
Tunneäly on yhtä tärkeää kuin hyvät käytöstavat. Niilläkin pääsee pitkälle muiden kanssa, vaikkei mitään suurempaa ja mullistavaa saakaan tehtyä tai ajateltua.
Mutta otetaan vaikka psykologi. Hänen ammatissaan voi olettaa, että tarvitaan sekä älyä, että tunneälyä. Mutta kumpi olisi tärkeämpi tai välttämättömämpi?
Tunnistat potilaan tunteet, osaat nimetä ne täydellisesti, mutta et kykene järjellä ajattelemaan mikä olisi paras parannuskeino.
Tai et tunnista niitä tunteita paitsi ulkoisten merkkien perusteella. Järkeilet itkun, istumisen, pukeutumisen ja sanojen perusteella millaisia tunteita toisella on ja sitten älyllä ratkaiset mikä on diagnosi ja mikä niihin olisi paras hoito.
Molempien kanssa pääsee tietenkin parhaimpaan lopputulokseen, mutta älyllä saat kyllä paremman lopullisen tuloksen luultavasti, jos et alkujaan diagnostisoi väärin. Mutta korkealla älyllä sinun pitäisi kyetä välttämään analysointi virheet. Tunneälyllä pääset aina oikeaan tunteeseen, mutta et koskaan maaliin asti, koska älysi ei riitä ratkaisemaan sitä ongelmaa.
Tunneäly on kiva lisä älylle, mutta yksinään se ei ole älyä. Älykkyys on taas älykkyyttä ilman tunneälyäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Tuossa tulee kuvioon se looginen älykkyys joka on hyvän tunneälyn perusta. Älykäs pystyy ja ymmärtää kysyä itseltään nuo esittämäsi kysymykset automaattisesti, koska haluaa louttaa omaan arvostelukykyynsä. Itsekriittisyys on saumaton osa ajattelua, jos haluaa päästä mahdollisimman täsmällisiin, punnittuihin ja arvioituihin tuloksiin. Se on vain päättelyä lopulta ja tunneälykkäälle älykkäälle itsestäänselvyys ainakin tarkastella mahdollisia omia vaikuttimia suhteessa tavoitteeseen. En käsitä, miten voi kuvitella olevansa älykäs, jos ei olisi noitakin kysymyksiä miettinyt jo a) ennakkoon, b) jatkuvasti tilanteen kuluessa. Tunneälyyn kuuluu jatkuva arviointi, myös itsensä osalta. Ei voi antaa itselleen erivapauksia ja "sokeita pisteitä", koska se olisi, no, tyhmää.
-eri
Uskot että ihminen on tietoinen kaikista itsessään olevista vaikuttimista ja täysin objektiivinen arviointi on ylipäätään mahdollista? Eikö tunneälyn mittaamiseen ole mitään eksaktimpaa mittaria?
Entä jos on tilanne missä useampi tunneälykäs laitetaan arvioimaan samojen ihmisten tunneälykkyyttä ja asiantuntijoilta tulee ristiriitaisia arvioita. He ovat siis eri mieltä. Miten silloin päästään varmuuteen siitä mikä arvio on luotettavin?
Älykkyystesteissä pitää valita annetuista vaihtoehdoista oikea.
Miksei tunneälyäkin voisi mitata niin, että annetaan sanallinen tehtävä, johon pitää valita annetuista neljästä vaihtoehdosta se, mikä omasta mielestä on oikein? Eiköhän jotkut psykologian asiantuntijat osaisi kertoa, mikä kulloinkin on paras tapa toimia?
Aika haastavalta kuulostaa jokin yleisesti parhaan toimitavan määrittäminen, koska ihmisyys on niin monimuotoista ja myös hienosyistä. Tuommoinen palikkamallinnus aiheesta toki voi antaa jonkun kuvan "tunneälystä", mutta tuossa helposti rajautuu parhaat vaihtoehdot kokonaan pois, jotka voivat olla esimerkiksi luovia ja yllättäviä, eikä mitään laumasieluista ja opeteltua hännystelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Tuossa tulee kuvioon se looginen älykkyys joka on hyvän tunneälyn perusta. Älykäs pystyy ja ymmärtää kysyä itseltään nuo esittämäsi kysymykset automaattisesti, koska haluaa louttaa omaan arvostelukykyynsä. Itsekriittisyys on saumaton osa ajattelua, jos haluaa päästä mahdollisimman täsmällisiin, punnittuihin ja arvioituihin tuloksiin. Se on vain päättelyä lopulta ja tunneälykkäälle älykkäälle itsestäänselvyys ainakin tarkastella mahdollisia omia vaikuttimia suhteessa tavoitteeseen. En käsitä, miten voi kuvitella olevansa älykäs, jos ei olisi noitakin kysymyksiä miettinyt jo a) ennakkoon, b) jatkuvasti tilanteen kuluessa. Tunneälyyn kuuluu jatkuva arviointi, myös itsensä osalta. Ei voi antaa itselleen erivapauksia ja "sokeita pisteitä", koska se olisi, no, tyhmää.
-eri
Uskot että ihminen on tietoinen kaikista itsessään olevista vaikuttimista ja täysin objektiivinen arviointi on ylipäätään mahdollista? Eikö tunneälyn mittaamiseen ole mitään eksaktimpaa mittaria?
Entä jos on tilanne missä useampi tunneälykäs laitetaan arvioimaan samojen ihmisten tunneälykkyyttä ja asiantuntijoilta tulee ristiriitaisia arvioita. He ovat siis eri mieltä. Miten silloin päästään varmuuteen siitä mikä arvio on luotettavin?
Älykkyystesteissä pitää valita annetuista vaihtoehdoista oikea.
Miksei tunneälyäkin voisi mitata niin, että annetaan sanallinen tehtävä, johon pitää valita annetuista neljästä vaihtoehdosta se, mikä omasta mielestä on oikein? Eiköhän jotkut psykologian asiantuntijat osaisi kertoa, mikä kulloinkin on paras tapa toimia?
No eikö nämä psykologiset soveltuvuustestit juurin mittaa tätä tunneälyä? Eikö jokaiseen sosiaalialan koulutukseen ole juuri soveltuvuuskokeet, että saadaan nämä hyvän tunneälyn omaavat näihin ihmisten kanssa tekemisissä olevat valittua? Näihin on laitettu ns. oikeat vastaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Hyvä kysymys! Lisäisin tuohon vielä että varsinkin ensivaikutelmalla on erittäin vahva vaikutus siihen subjektiiviseen käsitykseen, mikä ihmisestä ensi tapaamisella muodostuu. Ja ensivaikutelmahan muodostuu täysin automaattisesti ja tiedostamatta heti muutaman ensimmäisen sekunnin aikana kun tapaa uuden ihmisen. Vääristyneestä ensivaikutelmasta onkin sitten jo hankalampi homma päästä eroon, koska alitajunta on jo päätöksensä tehnyt. Tietoisuutta konsultoimatta.
Kyllä ennakkoluulojaan voi oppia kyseenalaistamaan, tulee ymmärryksen kautta. Ne täytyy vain ensin tiedostaa.
Totta. Niitä voi oppia kyseenalaistamaan, mutta mahdollista ristiriitaa analyyttisen ja tiedostamatta syntyvän mielikuvan välillä kyseenalaistaminen ei millään tavalla poista. Se on paljon pidempi prosessi - pitää periaatteessa "ohjelmoida" alitajunta uudelleen. Muuten henkilöstä jää vain ristiriitainen kuva, ja se ei ole yleensä positiivista.
Harva meistä esimerkiksi palkkaisi kahdesta muuten tasaväkisestä henkilöstä sen, jonka kokee alitajuisesti huomattavasti epämiellyttävämmäksi. Näin silti vaikka osaisikin kyseenalaistaa tuon omasta itsestä kumpuavan tunteen. Syy lienee se, että ennakkoluuloihin kannattaa useimmiten luottaa arkielämässä, koska siinä säästää ihan älyttömästi aikaa ja energiaa.
Pitää kuitenkin eritellä, miksi tuntee toisen ehdokkaan epämiellyttäväksi. Onko se jotain, millä on oikeasti merkitystä? Epäluotettavuus? Varmasti merkkaa. Huono huumorintaju? Ei merkkaa. Kuten ei sosiaalinen status tai samanlaisuus itseni kanssa. Näitä voi eritellä. Mistä se tunne johtuu?
Palkkaisin ominaisuuksiltaan tehtävään paremmin soveltuvan, vaikka pitäisin toisesta enemmän. Miksi? Koska säästän siinä omaa aikaani. Jos hakijat vaikuttavat aivan tasaveroisilta, ei todennäköisesti ole osattu kysyä mitään syvällisempää juuri kyseisen tehtävän hallinnan kannalta, tai ei itsekään ymmärretä mikä siinä on olennaisinta. Yleinen virhe toki, eikä kellään kiinnostus riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Hyvä kysymys! Lisäisin tuohon vielä että varsinkin ensivaikutelmalla on erittäin vahva vaikutus siihen subjektiiviseen käsitykseen, mikä ihmisestä ensi tapaamisella muodostuu. Ja ensivaikutelmahan muodostuu täysin automaattisesti ja tiedostamatta heti muutaman ensimmäisen sekunnin aikana kun tapaa uuden ihmisen. Vääristyneestä ensivaikutelmasta onkin sitten jo hankalampi homma päästä eroon, koska alitajunta on jo päätöksensä tehnyt. Tietoisuutta konsultoimatta.
Kyllä ennakkoluulojaan voi oppia kyseenalaistamaan, tulee ymmärryksen kautta. Ne täytyy vain ensin tiedostaa.
Totta. Niitä voi oppia kyseenalaistamaan, mutta mahdollista ristiriitaa analyyttisen ja tiedostamatta syntyvän mielikuvan välillä kyseenalaistaminen ei millään tavalla poista. Se on paljon pidempi prosessi - pitää periaatteessa "ohjelmoida" alitajunta uudelleen. Muuten henkilöstä jää vain ristiriitainen kuva, ja se ei ole yleensä positiivista.
Harva meistä esimerkiksi palkkaisi kahdesta muuten tasaväkisestä henkilöstä sen, jonka kokee alitajuisesti huomattavasti epämiellyttävämmäksi. Näin silti vaikka osaisikin kyseenalaistaa tuon omasta itsestä kumpuavan tunteen. Syy lienee se, että ennakkoluuloihin kannattaa useimmiten luottaa arkielämässä, koska siinä säästää ihan älyttömästi aikaa ja energiaa.
Minusta ennakkoluulot kyllä kuluttavat suotta aikaa ja energiaa. Mutta kai ne antavat jotain turvallisuuden- ja hallinnantunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Koska tunteet ovat bullshittiä, joka pistää naiset huutamaan ja lopettamaan suhteita ja ihmiset sotimaan ja tappelemaan. Kuka tahansa voi "kokea" jotain, joka onkin muotia nykyään, ja harvalla älykkyys riittääkään mihinkään järjelliseen toimintaan, mutta tunteet pelaa silti. Jokainen tuntee, jopa se älykkäinkin professori. Ennen kuin väitätte tähän vastaan, että proffat on äkäisiä vanhoja ukkoja, niin taisitte unohtaa että myös negatiiviset tunteet ovat tunteita, ei ainoastaan ihastelu, aah, uuh, lampaitten määkynä.
Avaruudellinen hahmottaminen taas kertoo siitä, että olet tarpeeksi fiksu hahmottamaan ympäröivää maailmaa. Voit myös käyttää tätä hyväksesi suunnitellessasi asioita.
Kysytkö ihan tosissaan vai oletko vain ihminen, joka ei hahmota ja yrittää tehdä itsestään fiksumpaa kuvittelemalla että tunteet on älykkyyttä?
Sinä juuri paljastit, että et tiedä mitä tunneäly pitää sisällään. Tunneäly ei tarkoita sitä, että kykenisi tuntemaan tunteita. Tunneäly tarkoittaa, että havaitset ympärillä olevien ihmisten tunnetiloja ja voit esim. esimiestehtävissä käyttää tätä tunneälyä ongelmatilanteiden ratkaisemisessa. Sama kotona ja kavereiden kanssa. Liittyy myös muihin ammatteihin ja lasten kasvatukseen.
Yritykset ovat voittoa toivon mukaan tuottavaa toimintaa. Tietenkin, on mukavaa jos pomo on kiva ja pitää huolen siitä, että kaikilla siellä töissä on kivaa, mutta ei sillä hyvällä ilmapiirillä silti sitä tulosta tehdä.
Yrityksessä voi olla töissä kaksi ihmisiä, joista ehkä toinen osaa nähdä ja ratkaista kahden työntekijän kiistan, mutta kun koneita valmistava yritys ei vaan saa sitä tuotettaan toimimaan sillä ei ole merkitystä, vaikka kaikki ovat kavereita keskenään.
Kun paikalle sitten saapuu se henkilö, joka älyllään sekä identifioi, että ratkaisee sen ongelman yritys voi jatkaa toimintaansa, vaikka siellä ehkä joku huonompi pomo olisikin paikalla.
Tunneäly on yhtä tärkeää kuin hyvät käytöstavat. Niilläkin pääsee pitkälle muiden kanssa, vaikkei mitään suurempaa ja mullistavaa saakaan tehtyä tai ajateltua.
Mutta otetaan vaikka psykologi. Hänen ammatissaan voi olettaa, että tarvitaan sekä älyä, että tunneälyä. Mutta kumpi olisi tärkeämpi tai välttämättömämpi?
Tunnistat potilaan tunteet, osaat nimetä ne täydellisesti, mutta et kykene järjellä ajattelemaan mikä olisi paras parannuskeino.
Tai et tunnista niitä tunteita paitsi ulkoisten merkkien perusteella. Järkeilet itkun, istumisen, pukeutumisen ja sanojen perusteella millaisia tunteita toisella on ja sitten älyllä ratkaiset mikä on diagnosi ja mikä niihin olisi paras hoito.Molempien kanssa pääsee tietenkin parhaimpaan lopputulokseen, mutta älyllä saat kyllä paremman lopullisen tuloksen luultavasti, jos et alkujaan diagnostisoi väärin. Mutta korkealla älyllä sinun pitäisi kyetä välttämään analysointi virheet. Tunneälyllä pääset aina oikeaan tunteeseen, mutta et koskaan maaliin asti, koska älysi ei riitä ratkaisemaan sitä ongelmaa.
Tunneäly on kiva lisä älylle, mutta yksinään se ei ole älyä. Älykkyys on taas älykkyyttä ilman tunneälyäkin.
Tunneälyä ei ole ilman älykkyyttä. Prove me wrong.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä jo jossain määritelty mitä tunneälyllä tarkoitetaan? Ennen määritelmää ei voida arvioida eikä mitata kyseistä ominaisuutta. Keskustelukin on silloin pelkkää käsien heiluttelua, eikä johda mihinkään.
Itselläni on avaruudellinen hahmotuskyky keskimääräistä parempi, mutta olen huono matikassa. Olen myös tunneherkkä ja vaistoan muidenkin tunnetilat herkästi.
En oikein tiedä mikä sitten olen, ei ainakaan tuo hahmotuskyky sulje tunneälyä pois ihmiseltä. Joskus hahmotan myös jotain ristiriitatilanteita ja ihmissuhde ongelmia paremmin, jotenkin osaan ne ajatella laajempana ja kaukaa katsottuna mitkä asiat oikeasti riitelee keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunneälystä on usein hyötyä ja joissain ammateissa jopa välttämätön, mutta idioottimaista väittää, että se olisi tärkeämpi kuin ammattiosaaminen. Kaikissa tärkeissä ammateissa kaiken perusta on ammattiosaaminen ja vasta sen jälkeen tunneälyllä on merkitystä. Toivottavasti yhtään siltaa ei rakenneta tai ohitusleikkausta tehdä tunneälyllä.
Tuttavani on tehnyt ohitusleikkauksia vuosikymmeniä ja arvaapa mistä on tyytyväisin ammattiosaamisessaan? On huomannut, että potilaan rennolla ja ymmärtäväisellä kohtaamisella he tarvitsevat vähemmän kipulääkettä. Mutta vaatii sen ajatuksen ja taidon kohdata, ei onnistu kaikilta. Kun "vaikeat" osat työstä alkaa olla rutiinia, voi keskittyä vaikka tällaisiin nichempiin seikkoihin, joka erottaa hyvät loistavista ja jotka hyödyttävät säästöjä myöten laajemmin perussuorittamiseen verrattuna. Ei se mitään haittakaan ole varmasti ammattiylpeydelle ja urapolulle tehnyt, tunneäly yhdistettynä älyyn.
Hyvin monet muutkin pitkän linjan lääkärit korostavat uran myötä yhä enemmän kohtaamista, se on ikäänkuin salaisuus joka kirkastuu vasta kun omat epävarmuudet ja osaaminen on hallussa, kun itsetunto antaa sille tilaa. Tarvehierarkian ylempi taso, jos näin voi ilmaista.
Mutta kuitenkin voimme sanoa ettei tuttavasi ole tunnälynsä ansiosta päätynyt tekemään ohitusleikkauksia. Älynsä ansiosta hän valmistui suht hyvin paperein lukiosta , joka mahdollisti hänelle pääsyn yliopstoon ja sieltä valmistumisen ja sieltä sai sen älyn ansiosta sen verran hyvät paperit, että hänet palkattiin johonkin sairaalan töihin. Nyt sen kaiken jälkeen hän voi kertoa kuinka ylpeä hän on kun voi olla rento potilaita kohtaan ja käyttää tunneälyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Tuossa tulee kuvioon se looginen älykkyys joka on hyvän tunneälyn perusta. Älykäs pystyy ja ymmärtää kysyä itseltään nuo esittämäsi kysymykset automaattisesti, koska haluaa louttaa omaan arvostelukykyynsä. Itsekriittisyys on saumaton osa ajattelua, jos haluaa päästä mahdollisimman täsmällisiin, punnittuihin ja arvioituihin tuloksiin. Se on vain päättelyä lopulta ja tunneälykkäälle älykkäälle itsestäänselvyys ainakin tarkastella mahdollisia omia vaikuttimia suhteessa tavoitteeseen. En käsitä, miten voi kuvitella olevansa älykäs, jos ei olisi noitakin kysymyksiä miettinyt jo a) ennakkoon, b) jatkuvasti tilanteen kuluessa. Tunneälyyn kuuluu jatkuva arviointi, myös itsensä osalta. Ei voi antaa itselleen erivapauksia ja "sokeita pisteitä", koska se olisi, no, tyhmää.
-eri
Uskot että ihminen on tietoinen kaikista itsessään olevista vaikuttimista ja täysin objektiivinen arviointi on ylipäätään mahdollista? Eikö tunneälyn mittaamiseen ole mitään eksaktimpaa mittaria?
Entä jos on tilanne missä useampi tunneälykäs laitetaan arvioimaan samojen ihmisten tunneälykkyyttä ja asiantuntijoilta tulee ristiriitaisia arvioita. He ovat siis eri mieltä. Miten silloin päästään varmuuteen siitä mikä arvio on luotettavin?
Älykkyystesteissä pitää valita annetuista vaihtoehdoista oikea.
Miksei tunneälyäkin voisi mitata niin, että annetaan sanallinen tehtävä, johon pitää valita annetuista neljästä vaihtoehdosta se, mikä omasta mielestä on oikein? Eiköhän jotkut psykologian asiantuntijat osaisi kertoa, mikä kulloinkin on paras tapa toimia?No eikö nämä psykologiset soveltuvuustestit juurin mittaa tätä tunneälyä? Eikö jokaiseen sosiaalialan koulutukseen ole juuri soveltuvuuskokeet, että saadaan nämä hyvän tunneälyn omaavat näihin ihmisten kanssa tekemisissä olevat valittua? Näihin on laitettu ns. oikeat vastaukset.
Ei ole sosiaalityön pääsykokeissa soveltuvuuskokeita, ihan perinteiset pääsykoemateriaaliin perustuvat pääsykokeet. Psykologeilla sen sijaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Tässä taas kertoo sinun älykkyydestä se, että et kykene ajattelemaan asiaa laajalti. Kuka on sanonut ja missä, että firmoissa ei tarvitsisi mitään muuta osaamista kuin tunneälyn?
Ei kukaan ole myöskään väittänyt että ihmissuhdetaitoja tjs. jotka ovat tunneälyn käytännön sovellutus, ei tarvita lainkaan. Mutta firma jossa on pelkästään perinteisen käsityksen mukaisesti älykkäitä kovien alojen osaajia voi menestyä. Ilman yhtään ainoaa tunneälyasiantuntijaa. Joskaan se ei välttämättä olisi kovin mukava paikka työskennellä. Mutta se voi silti menestyä aivan hyvin.
Sen sijaan firma jossa on pelkästään tunneälyihmisiä, mutta ei lainkaan perinteisillä älykkyystesteillä mitattavalla tavalla älykkäitä, ei ole toiminut koskaan eikä missään.
Sen takia on perusteltavissa miksi tunneäly ei ole yhtä suuressa arvostuksessa kuin sellainen älykkyys joka liittyy päättely- ja suunnittelukykyyn, ongelmien ratkaisemiseen sekä abstraktiin ajatteluun. Jos olet eri mieltä, perusta oma yritys ja osoita miten tunneäly tuottaa taloudellista menestystä.
En edes ymmärrä, mitä kuvittelet tarkoittavasi tunneäly-ihmisillä. Ilmeisesti kuitenkin viittaat, että he eivät todennäköisesti olisi edes lähellä mensatasoa. Monessa henkilössä nämä kuitenkin yhdistyvät.
Tunneäly ei muuten ole sama, kuin ihmissuhdetaidot. Intra- ja interpsyykkinen älykkyys ei korreloi ekstroversion kanssa yhtään enempää kuin sosiaalisuus, mikä myös usein sotketaan ekstroverttiin luonteeseen terminä. Tiedän, olet jo pyörällä päästäsi. Kyllä se miettimällä aukeaa.
Kyllä sosiaalisuus luonteenpiirteenä liittyy aivan olennaisesti ekstroverttiin persoonallisuustyyppiin, sosiaaliset taidot eivät välttämättä sen kummemmin korreloikaan. Sitä varmaan yritit sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Toistan yhä: tutkitusti parhaissa rekryissä selvitetään syvää ammattiosaamista, sillä millään tunneälyllä sitä ei saa selville. Toiseksi suurin osa ihmisistä osaa toimia ryhmässä.
Google on tutkinut hyvin syvällisesti omaa rekrytointia ja systemaattisesti parhaat rekryt ovat olleet ne, joissa oman alansa huippuosaaja testaa hakijoiden ammattiosaamista ja tunnistavat omalla osaamisella sieltä ne jotka oikeasti ovat hyviä. Mitään tunneälyn kanssa tällä ei ole.
Suomi on kuitenkin Euroopan johtavia maita työpaikkakiusaamisessa. Se kertoo tunneälyn puutteesta ja etenkin siitä, että suurin osa suomalaista ei osaa toimia työyhteisössä/tiimissä.
Ootko miettiny semmosta mahdollisuutta et kaikki ei tykkää kaikista, tai semmosta et osa meistä nauttii toisten nöyryyttämisestä..?
Nyt pitää muistaa, että narsismi ja psykopatia eivät ole tunneälyä. Tunneälyyn liittyy nimenomaan empatia ja hyökkäämättömyys muita ihmisiä kohtaan. Toisten nöyryyttäminen on osoitus vajaavaisesta tunneälystä. Tunneälykäs ihminen tulee toimeen myös niiden ihmisten kanssa, joista hän ei pidä. Tunneälykäs ihminen säätelee omia tunteitaan, ei käyttäydy kuin Eero 3 v.
Ihan hyvää trollaamista. 3+/5
Empatia tarkoittaa myös kykyä ymmärtää tunteita, joita välitetään vihjeiden kuten kasvojen ilmeiden avulla (Rahim 2008). Uusimpien tutkimuksien kohteena onkin ollut tunteiden leviäminen esimerkiksi virtuaalihahmojen kasvojen ilmeiden välityksellä (Salminen 2018). Tämän toivotaan tuovan lisää tietoa tunneälyllä johtamiseen.
Usein empaattiset ovat avuliaita, koska he ymmärtävät toisten tunteita ja tarpeita hyvin. Empatia auttaa myös muiden kehitystarpeiden huomaamista sekä toisten kykyjen edistämistä. Empaattiset ihmiset osaavat antaa tarpeellista palautetta ja opastavat oikea-aikaisesti (Rahim & al. 2008). Palautteen antamisessa tulee olla rehellinen, mutta empaattinen, jotta suora palaute ei loukkaa. Tällainen ohjaava palaute kehittää toimintaa kohti tavoitteita. (Goleman 1999, 164, 173, 177.)
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä jo jossain määritelty mitä tunneälyllä tarkoitetaan? Ennen määritelmää ei voida arvioida eikä mitata kyseistä ominaisuutta. Keskustelukin on silloin pelkkää käsien heiluttelua, eikä johda mihinkään.
Tunneäly on kykyä tunnistaa tunteiden merkitystä ja käyttää näitä tietoja hyväksi ongelmanratkaisussa. Kyvyssä on seuraavanlaisia osia[1]:
miten tunteet tiedostetaan itsessä ja toisissa
miten tunteet ilmaistaan
miten tunteita helpotetaan yhdistämällä emotionaalista ja kognitiivista tietoa toisiinsa
tunteiden ymmärtäminen ja selittäminen järkiperäisesti
tunteiden säätely ja hallinta
Termin tunneäly (emotional intelligence) on tuonut julkisuuteen Daniel Goleman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Toistan yhä: tutkitusti parhaissa rekryissä selvitetään syvää ammattiosaamista, sillä millään tunneälyllä sitä ei saa selville. Toiseksi suurin osa ihmisistä osaa toimia ryhmässä.
Google on tutkinut hyvin syvällisesti omaa rekrytointia ja systemaattisesti parhaat rekryt ovat olleet ne, joissa oman alansa huippuosaaja testaa hakijoiden ammattiosaamista ja tunnistavat omalla osaamisella sieltä ne jotka oikeasti ovat hyviä. Mitään tunneälyn kanssa tällä ei ole.
Suomi on kuitenkin Euroopan johtavia maita työpaikkakiusaamisessa. Se kertoo tunneälyn puutteesta ja etenkin siitä, että suurin osa suomalaista ei osaa toimia työyhteisössä/tiimissä.
Ootko miettiny semmosta mahdollisuutta et kaikki ei tykkää kaikista, tai semmosta et osa meistä nauttii toisten nöyryyttämisestä..?
Nyt pitää muistaa, että narsismi ja psykopatia eivät ole tunneälyä. Tunneälyyn liittyy nimenomaan empatia ja hyökkäämättömyys muita ihmisiä kohtaan. Toisten nöyryyttäminen on osoitus vajaavaisesta tunneälystä. Tunneälykäs ihminen tulee toimeen myös niiden ihmisten kanssa, joista hän ei pidä. Tunneälykäs ihminen säätelee omia tunteitaan, ei käyttäydy kuin Eero 3 v.
Ihan hyvää trollaamista. 3+/5
Empatia tarkoittaa myös kykyä ymmärtää tunteita, joita välitetään vihjeiden kuten kasvojen ilmeiden avulla (Rahim 2008). Uusimpien tutkimuksien kohteena onkin ollut tunteiden leviäminen esimerkiksi virtuaalihahmojen kasvojen ilmeiden välityksellä (Salminen 2018). Tämän toivotaan tuovan lisää tietoa tunneälyllä johtamiseen.
Usein empaattiset ovat avuliaita, koska he ymmärtävät toisten tunteita ja tarpeita hyvin. Empatia auttaa myös muiden kehitystarpeiden huomaamista sekä toisten kykyjen edistämistä. Empaattiset ihmiset osaavat antaa tarpeellista palautetta ja opastavat oikea-aikaisesti (Rahim & al. 2008). Palautteen antamisessa tulee olla rehellinen, mutta empaattinen, jotta suora palaute ei loukkaa. Tällainen ohjaava palaute kehittää toimintaa kohti tavoitteita. (Goleman 1999, 164, 173, 177.)
Ok, hei kiitos tästä tiedosta! Haluaisitko kenties palkinnoksi yhden Rieseneistäni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä jo jossain määritelty mitä tunneälyllä tarkoitetaan? Ennen määritelmää ei voida arvioida eikä mitata kyseistä ominaisuutta. Keskustelukin on silloin pelkkää käsien heiluttelua, eikä johda mihinkään.
Tunneäly on kykyä tunnistaa tunteiden merkitystä ja käyttää näitä tietoja hyväksi ongelmanratkaisussa. Kyvyssä on seuraavanlaisia osia[1]:
miten tunteet tiedostetaan itsessä ja toisissa
miten tunteet ilmaistaan
miten tunteita helpotetaan yhdistämällä emotionaalista ja kognitiivista tietoa toisiinsa
tunteiden ymmärtäminen ja selittäminen järkiperäisesti
tunteiden säätely ja hallinta
Termin tunneäly (emotional intelligence) on tuonut julkisuuteen Daniel Goleman.
Noi on kyllä niin perustason juttuja, että taidan ymmärtää tätä keskustelua kokonaisuutena paremmin.
Mutta kukin ratkoo sellaisia...omaan mittaan sopivan kokoisia pähkinöitä. Ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Tuossa tulee kuvioon se looginen älykkyys joka on hyvän tunneälyn perusta. Älykäs pystyy ja ymmärtää kysyä itseltään nuo esittämäsi kysymykset automaattisesti, koska haluaa louttaa omaan arvostelukykyynsä. Itsekriittisyys on saumaton osa ajattelua, jos haluaa päästä mahdollisimman täsmällisiin, punnittuihin ja arvioituihin tuloksiin. Se on vain päättelyä lopulta ja tunneälykkäälle älykkäälle itsestäänselvyys ainakin tarkastella mahdollisia omia vaikuttimia suhteessa tavoitteeseen. En käsitä, miten voi kuvitella olevansa älykäs, jos ei olisi noitakin kysymyksiä miettinyt jo a) ennakkoon, b) jatkuvasti tilanteen kuluessa. Tunneälyyn kuuluu jatkuva arviointi, myös itsensä osalta. Ei voi antaa itselleen erivapauksia ja "sokeita pisteitä", koska se olisi, no, tyhmää.
-eri
Uskot että ihminen on tietoinen kaikista itsessään olevista vaikuttimista ja täysin objektiivinen arviointi on ylipäätään mahdollista? Eikö tunneälyn mittaamiseen ole mitään eksaktimpaa mittaria?
Entä jos on tilanne missä useampi tunneälykäs laitetaan arvioimaan samojen ihmisten tunneälykkyyttä ja asiantuntijoilta tulee ristiriitaisia arvioita. He ovat siis eri mieltä. Miten silloin päästään varmuuteen siitä mikä arvio on luotettavin?
Kun tunnistaa, ettei kukaan ole täydellisen objektiivinen, on jo vältetty pahemman subjektiivisuuden karikko. Tunneälyn mittaamiseen ei vielä ole kehitetty (huom. ihmisten tekosia) eksantimpaa mittaria, mutta tunneaffekteista, persoonallisuuden piirteistä ym. tiedetään jo melko paljon ihan tutkimuksenkin kautta. Eriävissä mielipiteissä perustelut on tietenkin tärkeässä roolissa, mihin perustaa väitteensä, mistä on johtanut päätelmät. Aivan kuin laadullisessa tutkimuksessa, jos otanta ei ole suuri ja vertailukelpoinen, tärkeintä on että perustelut ja johtopäätökset ovat läpinäkyviä ja muiden arvioitavissa ja toidinnettavissa.
Mielestäni tunneälyyn (epävarmuuden sietäminen) ja loogiseen älyyn kuuluu ymmärrys siitä, ettei maailma ole täsmällinen ja täydellinen. Perusteltu, mahdollisesti sen hetkiseen tieteelliseen tietoon perustuva "veikkaus" on täydellistä pimeyteen jäämistä parempi. Vaikkei tiedetä kaikkea, tiedetään paljon. Muuten tulee kokovartalohalvaus, eikä kukaan edes yrittäisi ratkaista ratkaisemattomia matemaattisia ongelmia, koska ovat "mahdottomia", vielä.
Kun kokemusta tulee omasta suhtautumisesta, erilaisista ihmisistä, tekee työtä molempien ymmärtämiseksi ja näkee tarpeeksi tuloksia, alkaa todennäköisyyksien perusteella luottaa omaan arviointikykyyn. Ja kun tietää, mitä itse on ymmärtänyt, näkee jos muilla näissä sakkaa. Joten helpompi arvioida muidenkin älyn tai tunneälyn tasoa. Joka taas vaikuttaa heidän käytökseen. Mitä taas on helpompi siitä viitekehyksestä ymmärtää. Jolloin tulee toimeen missä vain tilanteessa. Ja voi "ennustaa" ihmisten toimintaa. Jolloin toiset ihmettelevät miten voit tietää. Mutta itse et ihmettele miksi he ihmettelevät ja sanot vaan niin, hyvä arvaus vain. Paitsi jos he ovat samalla tasolla, jolloin sanovat ihmettelyn sijaan, että sinulla on hyvä tunneäly. Koska tietävät itsekin että siten ennustaminen on mahdollista, eikä mitään mystistä. Ja näin.
Mutta missä tällaista tämänhetkiseen tieteeseen perustuvaa arviointia tunneälystä tehdään? En ole koskaan kuullut kenestäkään joka olisi saanut arviota omasta tunneälystään joka perustuisi mihinkään tieteelliseen menetelmään. Tunneälykkyys vaikuttaa pikemminkin olevan asia mitä ihmiset itse julistavat omaavansa, tai sitten toiset ihmiset, yleensä ystävät sanovat näin. Ne ovat varsin subjektiivisia arvioita.
Tuo mitä viimeisessä kappaleessa kuvaat, on myös opittavissa oleva asia ilman varsinaista tunneälyä. Jos minulla on tarpeeksi älykkyyttä (sitä mitä Mensa mittaa) ja kokemusta sosiaalisesta kanssakäymisestä erilaisten ihmisten kanssa, sekä aikaa ja intressiä yrittää oikeasti ymmärtää ihmisiä ja heidän motiivejaan, voin oppia tunnistamaan tällaisia asioita. Ja kokemuksen karttuessa oppia myös luottamaan kykyyni tehdä tällaisia johtopäätöksiä. Mutta silloin kyseessä on opittu taito, ei ominaisuus. Ja mikäli tunneäly on älykkyyttä, sen pitäisi silloin olla pääosin geneettinen ominaisuus, ei opittu taito. Mistä tietää milloin ihmisellä on korkea tunneäly ja milloin hän on vain kokemuksen kautta oppinut tunnistamaan samankaltaisia asioita ihmisistä?
Alue: Aihe vapaa
Nyt pitää muistaa, että narsismi ja psykopatia eivät ole tunneälyä. Tunneälyyn liittyy nimenomaan empatia ja hyökkäämättömyys muita ihmisiä kohtaan. Toisten nöyryyttäminen on osoitus vajaavaisesta tunneälystä. Tunneälykäs ihminen tulee toimeen myös niiden ihmisten kanssa, joista hän ei pidä. Tunneälykäs ihminen säätelee omia tunteitaan, ei käyttäydy kuin Eero 3 v.