Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?
Jotkut ihmiset ovat hyviä pyörittelemään kolmiulotteisia esineitä mielessään. Samat ihmiset voivat olla todella huonoja tunnistamaan tunteitaan ja motiveejaan. Toisilla tuo menee toisinpäin.
Onko jotenkin itsestäänselvää, että avaruudellinen hahmotuskyky on yksi älykkyyden muodoista, mutta kyky tunnistaa tunteitaan ym ei? Avaruudellinen hahmotuskykyhän kuuluu älykkyysosamäärän käsitteeseen. Monet puhuvat myös tunneälystä, mutta ne jotka haluavat pitää kiinni vakiintuneesta ÄO-käsitteestä, eivät halua tunnustaa tunnelälyn olemassaoloa. Miksi?
Kommentit (868)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Toistan yhä: tutkitusti parhaissa rekryissä selvitetään syvää ammattiosaamista, sillä millään tunneälyllä sitä ei saa selville. Toiseksi suurin osa ihmisistä osaa toimia ryhmässä.
Google on tutkinut hyvin syvällisesti omaa rekrytointia ja systemaattisesti parhaat rekryt ovat olleet ne, joissa oman alansa huippuosaaja testaa hakijoiden ammattiosaamista ja tunnistavat omalla osaamisella sieltä ne jotka oikeasti ovat hyviä. Mitään tunneälyn kanssa tällä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Koska tunteet ovat bullshittiä, joka pistää naiset huutamaan ja lopettamaan suhteita ja ihmiset sotimaan ja tappelemaan. Kuka tahansa voi "kokea" jotain, joka onkin muotia nykyään, ja harvalla älykkyys riittääkään mihinkään järjelliseen toimintaan, mutta tunteet pelaa silti. Jokainen tuntee, jopa se älykkäinkin professori. Ennen kuin väitätte tähän vastaan, että proffat on äkäisiä vanhoja ukkoja, niin taisitte unohtaa että myös negatiiviset tunteet ovat tunteita, ei ainoastaan ihastelu, aah, uuh, lampaitten määkynä.
Avaruudellinen hahmottaminen taas kertoo siitä, että olet tarpeeksi fiksu hahmottamaan ympäröivää maailmaa. Voit myös käyttää tätä hyväksesi suunnitellessasi asioita.
Kysytkö ihan tosissaan vai oletko vain ihminen, joka ei hahmota ja yrittää tehdä itsestään fiksumpaa kuvittelemalla että tunteet on älykkyyttä?
Sinä juuri paljastit, että et tiedä mitä tunneäly pitää sisällään. Tunneäly ei tarkoita sitä, että kykenisi tuntemaan tunteita. Tunneäly tarkoittaa, että havaitset ympärillä olevien ihmisten tunnetiloja ja voit esim. esimiestehtävissä käyttää tätä tunneälyä ongelmatilanteiden ratkaisemisessa. Sama kotona ja kavereiden kanssa. Liittyy myös muihin ammatteihin ja lasten kasvatukseen.
Eikö tuo ole ihan sosiaalista taitoa ja toisaalta herkkyyttä tulkita ihmisiä? Miksi pitää yrittää vääntää joksikin tunneälyksi?
Sosiaalista taitoa on vain luovia tilanteissa ilman tarkempaa syväanalyysiä ja suunnitelmallista tilanteenpurkua. Tunneälykäs ihminen tunnistaa ihmimielen tilat ja ongelmat ja pystyy omalla käyttäytymisellään ja tai ohjauksellaan purkamaan tilanteita tai vastaamaan niihin. Vaikuttimena ei myöskään ole manipulointi. Sosiaalisesti taitavan stereotypia on itseasiassa itsekäs, pinnallisesti muita huomioiva tyyppi, joka nauttii omasta suosiostaan. Hän on sosiaalisesti taitava, koska hän kerää paljon ihmisiä ympärilleen, mutta hänellä ei välttämättä ole lainkaan tunneälyä, eikä hän välttämättä edes ole kiinnostunut muiden tunteista. Hän luovii pintakehuilla, huumorilla jne.
Mikä ihmeen oletus tuossa nyt on että tunneälykäs olisi ehdottomasti hyväntahtoinen? Muutenkin vaikuttaa, että lähinnä määrittelet termejä mielikuviesi mukaan. Aivan samalleen sosiaalisesti taitava voi ratkoa ongelmia, eikä olla tuollainen steteotypiasi mukainen niljake.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Siksi koska et osaa niitä tunteita tulkita oikein. Luulet vaan. Veikkaan, että olet livenä melkoinen öykkäri.
Molemmat ovat toki älykkyyden osa-alueita. Toinen vain kuuluu matemaattisiin älykkyyslajeihin, tonen tunneälyn alle.
Esim. Mensan testeissä testataan käsittääkseni lähinnä näitä matemaattisen hahmottamisen osa-alueita, mutta siinä on vinha pointti: Näitä älykkyyden osa-alueiden hallitsijoita tarvitaan nk. "kovien tieteiden" ja niitä soveltavien (insinööri)tieteiden tapauksessa, ja tästä syystä näille kyvyille on siten helpompi määrittää "arvo".
Tunneälyn avulla ei pysty kehittämään vaikkapa kännykkää tai rakentamaan kuurakettia, vaan se liittyy ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, jolle on vaikeampi laskea rahallista arvoa. Mutta tämän laskutehtävän vaikeus ei todellakaan tarkoita, etteikö tunneälyllä olisi ihan yhtälailla arvoa. Näin esimerkkinä, tunneälyä hyödyntävän diplomatian avulla voi pystyä välttämään vaikkapa sodan syttymisen, siinä missä insinööritieteiden ratkaisu samaan pulmaan on kehittää yhä tuhovoimaisempia aseita oman maan "turvaksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Tässä taas kertoo sinun älykkyydestä se, että et kykene ajattelemaan asiaa laajalti. Kuka on sanonut ja missä, että firmoissa ei tarvitsisi mitään muuta osaamista kuin tunneälyn?
Ei kukaan ole myöskään väittänyt että ihmissuhdetaitoja tjs. jotka ovat tunneälyn käytännön sovellutus, ei tarvita lainkaan. Mutta firma jossa on pelkästään perinteisen käsityksen mukaisesti älykkäitä kovien alojen osaajia voi menestyä. Ilman yhtään ainoaa tunneälyasiantuntijaa. Joskaan se ei välttämättä olisi kovin mukava paikka työskennellä. Mutta se voi silti menestyä aivan hyvin.
Sen sijaan firma jossa on pelkästään tunneälyihmisiä, mutta ei lainkaan perinteisillä älykkyystesteillä mitattavalla tavalla älykkäitä, ei ole toiminut koskaan eikä missään.
Sen takia on perusteltavissa miksi tunneäly ei ole yhtä suuressa arvostuksessa kuin sellainen älykkyys joka liittyy päättely- ja suunnittelukykyyn, ongelmien ratkaisemiseen sekä abstraktiin ajatteluun. Jos olet eri mieltä, perusta oma yritys ja osoita miten tunneäly tuottaa taloudellista menestystä.
En edes ymmärrä, mitä kuvittelet tarkoittavasi tunneäly-ihmisillä. Ilmeisesti kuitenkin viittaat, että he eivät todennäköisesti olisi edes lähellä mensatasoa. Monessa henkilössä nämä kuitenkin yhdistyvät.
Tunneäly ei muuten ole sama, kuin ihmissuhdetaidot. Intra- ja interpsyykkinen älykkyys ei korreloi ekstroversion kanssa yhtään enempää kuin sosiaalisuus, mikä myös usein sotketaan ekstroverttiin luonteeseen terminä. Tiedän, olet jo pyörällä päästäsi. Kyllä se miettimällä aukeaa.
Tunneälyihmisellä viittaan luonnollisesti ihmiseen jolla on korkea tunneälykkyys. Olettaen että sellainen suure on olemassa.
En väitä että se älykkyys mitä Mensan testit mittaavat (tästä lähtien: älykkyys) ja tunneäly olisivat poissulkevia tekijöitä. Sanoin vain että firma jolla älykkäitä kovien alojen osaajia, voi menestyä ilman tunneälykkäitäkin, mutta toisin päin ei.
En sanonut että tunneäly ja ihmissuhdetaidot ovat sama asia. Mutta kaiketi ihmissuhdetaidot ovat jonkinlainen tunneälyn ulkoinen sovellus ja ilmenemä. Jos siis tunneälykäs kykenee tunnistamaan ihmisissä sen miten tunteet vaikuttavat heidän käytökseensä jne - kuten te olette täällä kertoneet, niin eikö se silloin oletettavasti auta tätä tunneälykästä tulemaan toimeen näiden ihmisten kanssa kun hän kerran ymmärtää heitä ja heidän käytöksensä syitä?
Miten sinä mittaat tunneälykkyyttä? Onko sinulla itselläsi korkea tunneäly? Mistä tiedät että näin on?
Vierailija kirjoitti:
Molemmat ovat toki älykkyyden osa-alueita. Toinen vain kuuluu matemaattisiin älykkyyslajeihin, tonen tunneälyn alle.
Esim. Mensan testeissä testataan käsittääkseni lähinnä näitä matemaattisen hahmottamisen osa-alueita, mutta siinä on vinha pointti: Näitä älykkyyden osa-alueiden hallitsijoita tarvitaan nk. "kovien tieteiden" ja niitä soveltavien (insinööri)tieteiden tapauksessa, ja tästä syystä näille kyvyille on siten helpompi määrittää "arvo".
Tunneälyn avulla ei pysty kehittämään vaikkapa kännykkää tai rakentamaan kuurakettia, vaan se liittyy ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, jolle on vaikeampi laskea rahallista arvoa. Mutta tämän laskutehtävän vaikeus ei todellakaan tarkoita, etteikö tunneälyllä olisi ihan yhtälailla arvoa. Näin esimerkkinä, tunneälyä hyödyntävän diplomatian avulla voi pystyä välttämään vaikkapa sodan syttymisen, siinä missä insinööritieteiden ratkaisu samaan pulmaan on kehittää yhä tuhovoimaisempia aseita oman maan "turvaksi".
Tunneälykäs diplomaatti voi tunnistaa vastapuolen tunnetiloja, mutta samaan aikaan diplomaatti voi olla täysi dorka ja aloittaa sodan silti. Tunneälykkyys on vain aisti, sillä ei ole älykkyyden kanssa mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Toistan yhä: tutkitusti parhaissa rekryissä selvitetään syvää ammattiosaamista, sillä millään tunneälyllä sitä ei saa selville. Toiseksi suurin osa ihmisistä osaa toimia ryhmässä.
Google on tutkinut hyvin syvällisesti omaa rekrytointia ja systemaattisesti parhaat rekryt ovat olleet ne, joissa oman alansa huippuosaaja testaa hakijoiden ammattiosaamista ja tunnistavat omalla osaamisella sieltä ne jotka oikeasti ovat hyviä. Mitään tunneälyn kanssa tällä ei ole.
https://www.fastcompany.com/90471177/4-ways-google-looks-for-emotional-…
https://twentyonetoys.com/blogs/future-of-work/gpas-worthless-hiring-go…
Viittaatko kenties ylläolevaan syvälliseen tutkimukseen Googlen rekryistä vai mihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Hyvä kysymys! Lisäisin tuohon vielä että varsinkin ensivaikutelmalla on erittäin vahva vaikutus siihen subjektiiviseen käsitykseen, mikä ihmisestä ensi tapaamisella muodostuu. Ja ensivaikutelmahan muodostuu täysin automaattisesti ja tiedostamatta heti muutaman ensimmäisen sekunnin aikana kun tapaa uuden ihmisen. Vääristyneestä ensivaikutelmasta onkin sitten jo hankalampi homma päästä eroon, koska alitajunta on jo päätöksensä tehnyt. Tietoisuutta konsultoimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Tuossa tulee kuvioon se looginen älykkyys joka on hyvän tunneälyn perusta. Älykäs pystyy ja ymmärtää kysyä itseltään nuo esittämäsi kysymykset automaattisesti, koska haluaa louttaa omaan arvostelukykyynsä. Itsekriittisyys on saumaton osa ajattelua, jos haluaa päästä mahdollisimman täsmällisiin, punnittuihin ja arvioituihin tuloksiin. Se on vain päättelyä lopulta ja tunneälykkäälle älykkäälle itsestäänselvyys ainakin tarkastella mahdollisia omia vaikuttimia suhteessa tavoitteeseen. En käsitä, miten voi kuvitella olevansa älykäs, jos ei olisi noitakin kysymyksiä miettinyt jo a) ennakkoon, b) jatkuvasti tilanteen kuluessa. Tunneälyyn kuuluu jatkuva arviointi, myös itsensä osalta. Ei voi antaa itselleen erivapauksia ja "sokeita pisteitä", koska se olisi, no, tyhmää.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Hyvä kysymys! Lisäisin tuohon vielä että varsinkin ensivaikutelmalla on erittäin vahva vaikutus siihen subjektiiviseen käsitykseen, mikä ihmisestä ensi tapaamisella muodostuu. Ja ensivaikutelmahan muodostuu täysin automaattisesti ja tiedostamatta heti muutaman ensimmäisen sekunnin aikana kun tapaa uuden ihmisen. Vääristyneestä ensivaikutelmasta onkin sitten jo hankalampi homma päästä eroon, koska alitajunta on jo päätöksensä tehnyt. Tietoisuutta konsultoimatta.
Kyllä ennakkoluulojaan voi oppia kyseenalaistamaan, tulee ymmärryksen kautta. Ne täytyy vain ensin tiedostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se miksi tunneälyä ei mitata älykkyystesteissä on varmaan se, ettei sitä mitata myöskään koulussa saatavissa arvosanoissa. Älykkyystestithän kehitettiin alun perin tunnistamaan tukea tarvitsevat oppilaat, joka eivät pärjää koulussa, ei tunnistamaan poikkeavan lahjakkaita ihmisiä eikä myöskään niitä, joilla on paras sosiaalinen toimintakyky. Sellaista ei akateemisessa koulutuksessa tarvita, vaikka ihmislajille se on varmaan ollut hengissä säilymisen ja yhteistyön kannalta yksi keskeisimpiä piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Tuossa tulee kuvioon se looginen älykkyys joka on hyvän tunneälyn perusta. Älykäs pystyy ja ymmärtää kysyä itseltään nuo esittämäsi kysymykset automaattisesti, koska haluaa louttaa omaan arvostelukykyynsä. Itsekriittisyys on saumaton osa ajattelua, jos haluaa päästä mahdollisimman täsmällisiin, punnittuihin ja arvioituihin tuloksiin. Se on vain päättelyä lopulta ja tunneälykkäälle älykkäälle itsestäänselvyys ainakin tarkastella mahdollisia omia vaikuttimia suhteessa tavoitteeseen. En käsitä, miten voi kuvitella olevansa älykäs, jos ei olisi noitakin kysymyksiä miettinyt jo a) ennakkoon, b) jatkuvasti tilanteen kuluessa. Tunneälyyn kuuluu jatkuva arviointi, myös itsensä osalta. Ei voi antaa itselleen erivapauksia ja "sokeita pisteitä", koska se olisi, no, tyhmää.
-eri
Uskot että ihminen on tietoinen kaikista itsessään olevista vaikuttimista ja täysin objektiivinen arviointi on ylipäätään mahdollista? Eikö tunneälyn mittaamiseen ole mitään eksaktimpaa mittaria?
Entä jos on tilanne missä useampi tunneälykäs laitetaan arvioimaan samojen ihmisten tunneälykkyyttä ja asiantuntijoilta tulee ristiriitaisia arvioita. He ovat siis eri mieltä. Miten silloin päästään varmuuteen siitä mikä arvio on luotettavin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Toistan yhä: tutkitusti parhaissa rekryissä selvitetään syvää ammattiosaamista, sillä millään tunneälyllä sitä ei saa selville. Toiseksi suurin osa ihmisistä osaa toimia ryhmässä.
Google on tutkinut hyvin syvällisesti omaa rekrytointia ja systemaattisesti parhaat rekryt ovat olleet ne, joissa oman alansa huippuosaaja testaa hakijoiden ammattiosaamista ja tunnistavat omalla osaamisella sieltä ne jotka oikeasti ovat hyviä. Mitään tunneälyn kanssa tällä ei ole.
Suomi on kuitenkin Euroopan johtavia maita työpaikkakiusaamisessa. Se kertoo tunneälyn puutteesta ja etenkin siitä, että suurin osa suomalaista ei osaa toimia työyhteisössä/tiimissä.
Mittaavat eri asioita. Tunneäly on varsin muuta kuin se, mitä älykkyydeksi mielletään.
Tunnetaidoilla pärjätään muussa kuin esimerkiksi Mensan arvottamalla älykkyydellä. Kumpikaan ei ole huonompi, palvelevat vaan ihan eri alueita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Toistan yhä: tutkitusti parhaissa rekryissä selvitetään syvää ammattiosaamista, sillä millään tunneälyllä sitä ei saa selville. Toiseksi suurin osa ihmisistä osaa toimia ryhmässä.
Google on tutkinut hyvin syvällisesti omaa rekrytointia ja systemaattisesti parhaat rekryt ovat olleet ne, joissa oman alansa huippuosaaja testaa hakijoiden ammattiosaamista ja tunnistavat omalla osaamisella sieltä ne jotka oikeasti ovat hyviä. Mitään tunneälyn kanssa tällä ei ole.
Suomi on kuitenkin Euroopan johtavia maita työpaikkakiusaamisessa. Se kertoo tunneälyn puutteesta ja etenkin siitä, että suurin osa suomalaista ei osaa toimia työyhteisössä/tiimissä.
Ootko miettiny semmosta mahdollisuutta et kaikki ei tykkää kaikista, tai semmosta et osa meistä nauttii toisten nöyryyttämisestä..?
Vierailija kirjoitti:
Nää tunneäly lässyttäjät on aina jotain mammoja jotka kuulu sen päiväkodin tädiltä. Ei, siitä nepsyisestä purjopirjosta ei saada älykästä uusilla säännöilläkään 😁😁
Nepsyinen purjopirjo on ihan taatusti älykäs ja lahjakas. Se vain jää nepsyilyn taakse. Yliopistoista valmistuu ihan nepsyisiäkin ihmisiä. Tarvitsevat ehkä hieman lisätukea nepsyilyn hallintaan, mutta tehtävät, tentit ja arviointi tapahtuu samoin kuin muilla.
Lää- läää- lää- kitys ja ti- ti- tiksutus tai tauoton jalkojen heiluttelu kun ei kerro älykkyysosamäärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat ovat toki älykkyyden osa-alueita. Toinen vain kuuluu matemaattisiin älykkyyslajeihin, tonen tunneälyn alle.
Esim. Mensan testeissä testataan käsittääkseni lähinnä näitä matemaattisen hahmottamisen osa-alueita, mutta siinä on vinha pointti: Näitä älykkyyden osa-alueiden hallitsijoita tarvitaan nk. "kovien tieteiden" ja niitä soveltavien (insinööri)tieteiden tapauksessa, ja tästä syystä näille kyvyille on siten helpompi määrittää "arvo".
Tunneälyn avulla ei pysty kehittämään vaikkapa kännykkää tai rakentamaan kuurakettia, vaan se liittyy ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, jolle on vaikeampi laskea rahallista arvoa. Mutta tämän laskutehtävän vaikeus ei todellakaan tarkoita, etteikö tunneälyllä olisi ihan yhtälailla arvoa. Näin esimerkkinä, tunneälyä hyödyntävän diplomatian avulla voi pystyä välttämään vaikkapa sodan syttymisen, siinä missä insinööritieteiden ratkaisu samaan pulmaan on kehittää yhä tuhovoimaisempia aseita oman maan "turvaksi".
Tunneälykäs diplomaatti voi tunnistaa vastapuolen tunnetiloja, mutta samaan aikaan diplomaatti voi olla täysi dorka ja aloittaa sodan silti. Tunneälykkyys on vain aisti, sillä ei ole älykkyyden kanssa mitään tekemistä.
Tunneälykkyys ei ole aisti, vaan älykkyyden osa-alue, johon liittyy sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin liittyvän tiedon ymmärrys ja tämän informaation prosessointikyky. Ihan sama asia kuin kuin muutkin älykkyyden osa-alueet siis, paketti on vain eri.
Itseasiassa väitän, että avaruudellinen hahmottaminen on pohjimmiltaan näköaistin ja tuntoaistin liittyvän informaation prosessointiin liittyvä "älykkyyden" osa-alue. Kun olet vaikkapa tarpeeksi monta kertaa nähnyt miltä näyttää kun kuutiota pyöritellään eripäin käsissä, tai pyöritellyt sellaista itse, sinulle muodostuu päähän kolmiulotteinen "malli" tai "hahmo" kyseisestä objektista. Ainakin henkilökohtaisesti pystyn tämän jälkeen silmät sulkemalla "näkemään" miltä tällainen objekti näyttää eri suunnista, tai toisaalta pyörittelemään sitä omassa mielessäni miten huvittaa. Onnistuu toki monimutkaisemmankin objektin tapauksessa, mutta jossain tulee raja vastaan. Jollain toisella se raja tulee aikaisemmin ja jollain kolmannella myöhemmin. Tämä on siis sitä kovasti arvostettua "avaruudellista hahmottamista", ei siinä sen hienommasta asiasta ole pohjimmiltaan kyse. Itseasiassa kysessä on ihan peruskyky, mikä löytyy varmasti suurimmalta osalta kehittyneemmistä eläimistä, siitä yksinkertaisesta syystä että maailma on kolmiulotteinen ja eläinten aivot ovat kehittyneet jäsentämäään ympäröivää maalmaa.
Mutta kuten mainitsin, matemaattisille tiedonprosessointitaidoille on helpompi määrittää yhteiskunnan puolesta hinta, koska niiden avulla voi rakennella ja suunnitella erinäisiä konkreettisia asioita, joilla on hinta. Mielenkiintoisesti, luonnontieteellisen perustutkimuksen parissa työskentelevät tutkijat omaavat yleensä hyvät matemaattiset älynlahjat, mutta koska perustutkimus ei tuota rahaa ainakaan heti seuraavalla vuosineljänneksellä, he ovat ikuisessa palkkakuopassa. Vähän lahjattomampi insinööri sen sijaan tienaa helposti moninkertaisesti, kunhan on vain mukana prosessissa jossa tuotetaan jotain jolla on helposti laskettava rahallinen arvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.
Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.
Tämä jos joku on älykkyyttä.Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.
Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.
Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.
Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne
Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.
Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.
-eri
Miten sinä mittaat tunneälyä? Ja miten erotat subjektiivisen kokemisen luotettavasta tunneälyn mittarista? Eli toisin sanoen miten ehkäiset sen että et arvioi sellaisten ihmisten tunneälyä todellisuutta korkeammaksi, jotka ovat todellisuudessa ihmisiä jotka ovat sinun kanssasi ns. samalla aaltopituudella? Ihmisiä joita ajatustapaa ja ilmaisua sinun on helppo ymmärtää ja jotka ova temperamenttityypiltään sellaisia jotka sinä koet miellyttäväksi?
Miten pystyt luotettavasti mittaamaan uusien ihmisten tunneälykkyyttä niin, että et anna subjektiivisten käsitystesi, intuitiosi ja mieltymystesi vaikuttaa tulokseen?
Tuossa tulee kuvioon se looginen älykkyys joka on hyvän tunneälyn perusta. Älykäs pystyy ja ymmärtää kysyä itseltään nuo esittämäsi kysymykset automaattisesti, koska haluaa louttaa omaan arvostelukykyynsä. Itsekriittisyys on saumaton osa ajattelua, jos haluaa päästä mahdollisimman täsmällisiin, punnittuihin ja arvioituihin tuloksiin. Se on vain päättelyä lopulta ja tunneälykkäälle älykkäälle itsestäänselvyys ainakin tarkastella mahdollisia omia vaikuttimia suhteessa tavoitteeseen. En käsitä, miten voi kuvitella olevansa älykäs, jos ei olisi noitakin kysymyksiä miettinyt jo a) ennakkoon, b) jatkuvasti tilanteen kuluessa. Tunneälyyn kuuluu jatkuva arviointi, myös itsensä osalta. Ei voi antaa itselleen erivapauksia ja "sokeita pisteitä", koska se olisi, no, tyhmää.
-eri
Uskot että ihminen on tietoinen kaikista itsessään olevista vaikuttimista ja täysin objektiivinen arviointi on ylipäätään mahdollista? Eikö tunneälyn mittaamiseen ole mitään eksaktimpaa mittaria?
Entä jos on tilanne missä useampi tunneälykäs laitetaan arvioimaan samojen ihmisten tunneälykkyyttä ja asiantuntijoilta tulee ristiriitaisia arvioita. He ovat siis eri mieltä. Miten silloin päästään varmuuteen siitä mikä arvio on luotettavin?
Älykkyystesteissä pitää valita annetuista vaihtoehdoista oikea.
Miksei tunneälyäkin voisi mitata niin, että annetaan sanallinen tehtävä, johon pitää valita annetuista neljästä vaihtoehdosta se, mikä omasta mielestä on oikein? Eiköhän jotkut psykologian asiantuntijat osaisi kertoa, mikä kulloinkin on paras tapa toimia?
Alue: Aihe vapaa
Paras johtaja kuuntelee alaisen huolia. Onneksi johtamisen kulttuuri on murroksessa. Ihmiset eivät ole koneita, eikä kovimmin ruoskivan johtajan alaiset ole tehokkaimpia. Hyvä johtaja on se kiireetön ja kuunteleva. Se, jolle voi puhua ennekuin työntekijän asiat ovat liian solmussa korjattavaksi, ennenkuin työyhtesö saa varjon, joka johtaa sen kaatumiseen. Hyvällä johtajalla nimenomaan on tunneälyä ja valitettavasti sitä monelta johtajalta puuttuu. Siksi naiset ovat parempia johtajia tutkimusten mukaan, juuri siksi, että heillä on tunneälyä ja he ajattelevat kokonaisvaikutuksia. Nämä opit erinäisiltä johtamisen kursseilta vuosilta 2019-2020.