Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2301 kirjoitti:

Koska tunteet ovat bullshittiä, joka pistää naiset huutamaan ja lopettamaan suhteita ja ihmiset sotimaan ja tappelemaan. Kuka tahansa voi "kokea" jotain, joka onkin muotia nykyään, ja harvalla älykkyys riittääkään mihinkään järjelliseen toimintaan, mutta tunteet pelaa silti. Jokainen tuntee, jopa se älykkäinkin professori. Ennen kuin väitätte tähän vastaan, että proffat on äkäisiä vanhoja ukkoja, niin taisitte unohtaa että myös negatiiviset tunteet ovat tunteita, ei ainoastaan ihastelu, aah, uuh, lampaitten määkynä.

Avaruudellinen hahmottaminen taas kertoo siitä, että olet tarpeeksi fiksu hahmottamaan ympäröivää maailmaa. Voit myös käyttää tätä hyväksesi suunnitellessasi asioita.

Kysytkö ihan tosissaan vai oletko vain ihminen, joka ei hahmota ja yrittää tehdä itsestään fiksumpaa kuvittelemalla että tunteet on älykkyyttä?

Sinä juuri paljastit, että et tiedä mitä tunneäly pitää sisällään. Tunneäly ei tarkoita sitä, että kykenisi tuntemaan tunteita. Tunneäly tarkoittaa, että havaitset ympärillä olevien ihmisten tunnetiloja ja voit esim. esimiestehtävissä käyttää tätä tunneälyä ongelmatilanteiden ratkaisemisessa. Sama kotona ja kavereiden kanssa. Liittyy myös muihin ammatteihin ja lasten kasvatukseen.

Eikö tuo ole ihan sosiaalista taitoa ja toisaalta herkkyyttä tulkita ihmisiä? Miksi pitää yrittää vääntää joksikin tunneälyksi?

Vierailija kirjoitti:

Perustakaa yritys ja palkatkaa sinne vain tunneälykkäitä ihmisiä perinteisesti älykkäiden sijaan. Näemme sitten tuottaako se uuden Nokian vai ei.

Tä on päivän paras.

Projektipäällikkö: "Jaahas, käydäänpä sitten läpi miksi tehtiin miljoona tappiota viime viikolla"

Tunneälykäs: "Siis, meistähän tuntu siltä, ettei haluta tehdä töitä kun tuntu mukavammalta juoda skumppaa toimistolla. Ja älä yritäkään sanoa vastaan, jos teet niin mennään laumana HR:ään kertomaan, että meistä tuntuu ettei toi projektipäällikkö pidä meistä!"

Vierailija kirjoitti:

Tunneälystä on usein hyötyä ja joissain ammateissa jopa välttämätön, mutta idioottimaista väittää, että se olisi tärkeämpi kuin ammattiosaaminen. Kaikissa tärkeissä ammateissa kaiken perusta on ammattiosaaminen ja vasta sen jälkeen tunneälyllä on merkitystä. Toivottavasti yhtään siltaa ei rakenneta tai ohitusleikkausta tehdä tunneälyllä.

Missä ammateissa siitä sun mielestä on hyötyä? Esim hoitoaloilla joihin todennäköisesti viittaat, heti kun tunteet otetaan peliin, tehdään vääriä ratkaisuja. Lääketiede ei luojan kiitos perustu siihen tunteeseen, minkä lähihoitaja-isoäiti Airi 57 on saanut, vaan vahvoihin lääketieteellisiin faktoihin, tieteeseen ja biokemialliseen tutkimukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.

Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.

Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.

Tämä jos joku on älykkyyttä.

Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.

Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.

Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.

Käyttäjä2301 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustakaa yritys ja palkatkaa sinne vain tunneälykkäitä ihmisiä perinteisesti älykkäiden sijaan. Näemme sitten tuottaako se uuden Nokian vai ei.

Tä on päivän paras.

Projektipäällikkö: "Jaahas, käydäänpä sitten läpi miksi tehtiin miljoona tappiota viime viikolla"

Tunneälykäs: "Siis, meistähän tuntu siltä, ettei haluta tehdä töitä kun tuntu mukavammalta juoda skumppaa toimistolla. Ja älä yritäkään sanoa vastaan, jos teet niin mennään laumana HR:ään kertomaan, että meistä tuntuu ettei toi projektipäällikkö pidä meistä!"

Tä on päivän paras....

.... Esimerkki siitä, miten joillain on älykkyyttä ja kykyä tulkita ja ymmärtää, kun yllämainitut lukevat asian yhteydestä mitä haluavat ja kääntävät sen aivan toisille raiteille joka ei enää edes liity asiaan. Luuletko, että tunneäly= tuntuu siltä että nyt ei huvita tehdä esim töitä tai että tuntuu että pomo ei tykkää minusta?

olen tyhmä.. 

mutta aistin tunnetiloja... 

en haluakkaan että moiseen kiroukseen 

sekoitetaan älyä.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.

Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.

Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.

Tämä jos joku on älykkyyttä.

Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.

Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.

Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.

Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne

hö-lmö kirjoitti:

olen tyhmä.. 

mutta aistin tunnetiloja... 

en haluakkaan että moiseen kiroukseen 

sekoitetaan älyä.. 

Olet siis empaattinen tyyppi?

hö-lmö kirjoitti:

olen tyhmä.. 

mutta aistin tunnetiloja... 

en haluakkaan että moiseen kiroukseen 

sekoitetaan älyä.. 

Kyllä, voin sanoa että olet tyhmä. Jos olisit fiksumpi ymmärtäisit, ettet aisti tunteita. Sinä vain elämänkokemuksella arvaat.

Käyttäjä2301 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunneälystä on usein hyötyä ja joissain ammateissa jopa välttämätön, mutta idioottimaista väittää, että se olisi tärkeämpi kuin ammattiosaaminen. Kaikissa tärkeissä ammateissa kaiken perusta on ammattiosaaminen ja vasta sen jälkeen tunneälyllä on merkitystä. Toivottavasti yhtään siltaa ei rakenneta tai ohitusleikkausta tehdä tunneälyllä.

Missä ammateissa siitä sun mielestä on hyötyä? Esim hoitoaloilla joihin todennäköisesti viittaat, heti kun tunteet otetaan peliin, tehdään vääriä ratkaisuja. Lääketiede ei luojan kiitos perustu siihen tunteeseen, minkä lähihoitaja-isoäiti Airi 57 on saanut, vaan vahvoihin lääketieteellisiin faktoihin, tieteeseen ja biokemialliseen tutkimukseen.

Rättien myynti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.

Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.

Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.

Tämä jos joku on älykkyyttä.

Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.

Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.

Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.

Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne

No jos haluat viedä firmasi turmioon niin siitä vain. Alexander Stubbmaiset "mahtavat tyypit" eivät usein tiedä mistään mitään ja tekevät huonoja päätöksiä. Oikea yritysten selkäranka koostuu ammattilaisista, usein insinööreistä. Se, että valitset heijaa hopsankeikkaa-ihmisen näiden sijasta tulee vääjäämättä johtamaan firman tuhoutumiseen, koska ammattitaitoa EI ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.

Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.

Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.

Tämä jos joku on älykkyyttä.

Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.

Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.

Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.

Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne

Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.

Vierailija kirjoitti:

Tunneälystä on usein hyötyä ja joissain ammateissa jopa välttämätön, mutta idioottimaista väittää, että se olisi tärkeämpi kuin ammattiosaaminen. Kaikissa tärkeissä ammateissa kaiken perusta on ammattiosaaminen ja vasta sen jälkeen tunneälyllä on merkitystä. Toivottavasti yhtään siltaa ei rakenneta tai ohitusleikkausta tehdä tunneälyllä.

Tuttavani on tehnyt ohitusleikkauksia vuosikymmeniä ja arvaapa mistä on tyytyväisin ammattiosaamisessaan? On huomannut, että potilaan rennolla ja ymmärtäväisellä kohtaamisella he tarvitsevat vähemmän kipulääkettä. Mutta vaatii sen ajatuksen ja taidon kohdata, ei onnistu kaikilta. Kun "vaikeat" osat työstä alkaa olla rutiinia, voi keskittyä vaikka tällaisiin nichempiin seikkoihin, joka erottaa hyvät loistavista ja jotka hyödyttävät säästöjä myöten laajemmin perussuorittamiseen verrattuna. Ei se mitään haittakaan ole varmasti ammattiylpeydelle ja urapolulle tehnyt, tunneäly yhdistettynä älyyn.

Hyvin monet muutkin pitkän linjan lääkärit korostavat uran myötä yhä enemmän kohtaamista, se on ikäänkuin salaisuus joka kirkastuu vasta kun omat epävarmuudet ja osaaminen on hallussa, kun itsetunto antaa sille tilaa. Tarvehierarkian ylempi taso, jos näin voi ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Omalla pojalla on hahmotushäiriö. Osaa hyvin huonosti käännellä jotain kuvioita. Silti on älykäs siten, että esimerkiksi matematiikassa pärjää muuten kuin geometriassa hyvin. Hyvä myös esimerkiksi riimittelemään ja huomaamaan toisten tunteita vaikka eivät sanoisi mitään.

Älykkyystestissä ei pärjäisi tämä, koska ne on kaikki niitä kuvioita.

Nämä on siis ihan testattu, että kykyprofiili on epätasainen. Monella aikuisella myös varmasti sama juttu, vaikka kukaan ei ole niin huomannut.

Minulla sama "oireyhtymä", kirjoitin iloisella 70-luvulla pitkästä matikasta 58/60 (yksi oikea tulos oli "väärin saatu, vai pitäisikö sanoa sammutettu..."), mutta kuviotehtävissä en pärjäisi yhtään, olen myös suuntavaistoton eli eksyn helposti. Avaruudellinen havaintokyky tai mikä se termi nyt on, se puuttuu.

PS Geometriassa pärjäämiseen se ei minun kohdallani vaikuttanut, siinä kuitenkin edettiin täysin loogisesti päättelemällä, visuaalinen puoli ei ratkaissut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2301 kirjoitti:

Koska tunteet ovat bullshittiä, joka pistää naiset huutamaan ja lopettamaan suhteita ja ihmiset sotimaan ja tappelemaan. Kuka tahansa voi "kokea" jotain, joka onkin muotia nykyään, ja harvalla älykkyys riittääkään mihinkään järjelliseen toimintaan, mutta tunteet pelaa silti. Jokainen tuntee, jopa se älykkäinkin professori. Ennen kuin väitätte tähän vastaan, että proffat on äkäisiä vanhoja ukkoja, niin taisitte unohtaa että myös negatiiviset tunteet ovat tunteita, ei ainoastaan ihastelu, aah, uuh, lampaitten määkynä.

Avaruudellinen hahmottaminen taas kertoo siitä, että olet tarpeeksi fiksu hahmottamaan ympäröivää maailmaa. Voit myös käyttää tätä hyväksesi suunnitellessasi asioita.

Kysytkö ihan tosissaan vai oletko vain ihminen, joka ei hahmota ja yrittää tehdä itsestään fiksumpaa kuvittelemalla että tunteet on älykkyyttä?

Sinä juuri paljastit, että et tiedä mitä tunneäly pitää sisällään. Tunneäly ei tarkoita sitä, että kykenisi tuntemaan tunteita. Tunneäly tarkoittaa, että havaitset ympärillä olevien ihmisten tunnetiloja ja voit esim. esimiestehtävissä käyttää tätä tunneälyä ongelmatilanteiden ratkaisemisessa. Sama kotona ja kavereiden kanssa. Liittyy myös muihin ammatteihin ja lasten kasvatukseen.

Eikö tuo ole ihan sosiaalista taitoa ja toisaalta herkkyyttä tulkita ihmisiä? Miksi pitää yrittää vääntää joksikin tunneälyksi?

Sosiaalista taitoa on vain luovia tilanteissa ilman tarkempaa syväanalyysiä ja suunnitelmallista tilanteenpurkua. Tunneälykäs ihminen tunnistaa ihmimielen tilat ja ongelmat ja pystyy omalla käyttäytymisellään ja tai ohjauksellaan purkamaan tilanteita tai vastaamaan niihin. Vaikuttimena ei myöskään ole manipulointi. Sosiaalisesti taitavan stereotypia on itseasiassa itsekäs, pinnallisesti muita huomioiva tyyppi, joka nauttii omasta suosiostaan. Hän on sosiaalisesti taitava, koska hän kerää paljon ihmisiä ympärilleen, mutta hänellä ei välttämättä ole lainkaan tunneälyä, eikä hän välttämättä edes ole kiinnostunut muiden tunteista. Hän luovii pintakehuilla, huumorilla jne.

Kyllä huomaa taas ylläolevista kommenteista sen, miksi monet ihmiset ovat niin hukassa itsensä ja ympäröivän maailman kanssa jos ajattelutapa on oikeasti tuollainen. Kukaan ei ole sanonut että vain tunneälyllä on merkitystä ja että töissä ei tarvitse osata mitään. Tässä tulee myös ihan oikea älykkyys, nimittäin luetunymmärtäminen. Sinä joka jankkaat, mieti miksi reagoit kuten reagoit. Miksi koet tarvetta hokea kuinka firma kuolee jos joku käyttää tunneälyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.

Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.

Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.

Tämä jos joku on älykkyyttä.

Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.

Tässä taas kertoo sinun älykkyydestä se, että et kykene ajattelemaan asiaa laajalti. Kuka on sanonut ja missä, että firmoissa ei tarvitsisi mitään muuta osaamista kuin tunneälyn?

Ei kukaan ole myöskään väittänyt että ihmissuhdetaitoja tjs. jotka ovat tunneälyn käytännön sovellutus, ei tarvita lainkaan. Mutta firma jossa on pelkästään perinteisen käsityksen mukaisesti älykkäitä kovien alojen osaajia voi menestyä. Ilman yhtään ainoaa tunneälyasiantuntijaa. Joskaan se ei välttämättä olisi kovin mukava paikka työskennellä. Mutta se voi silti menestyä aivan hyvin.

Sen sijaan firma jossa on pelkästään tunneälyihmisiä, mutta ei lainkaan perinteisillä älykkyystesteillä mitattavalla tavalla älykkäitä, ei ole toiminut koskaan eikä missään.

Sen takia on perusteltavissa miksi tunneäly ei ole yhtä suuressa arvostuksessa kuin sellainen älykkyys joka liittyy päättely- ja suunnittelukykyyn, ongelmien ratkaisemiseen sekä abstraktiin ajatteluun. Jos olet eri mieltä, perusta oma yritys ja osoita miten tunneäly tuottaa taloudellista menestystä.

Käyttäjä2301 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.

Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.

Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.

Tämä jos joku on älykkyyttä.

Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.

Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.

Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.

Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne

No jos haluat viedä firmasi turmioon niin siitä vain. Alexander Stubbmaiset "mahtavat tyypit" eivät usein tiedä mistään mitään ja tekevät huonoja päätöksiä. Oikea yritysten selkäranka koostuu ammattilaisista, usein insinööreistä. Se, että valitset heijaa hopsankeikkaa-ihmisen näiden sijasta tulee vääjäämättä johtamaan firman tuhoutumiseen, koska ammattitaitoa EI ole.

En pitäisi Stubbia kovin tunneälykkäänä. Joku ei-tunneälykäs voikin erehtyä sotkemaan leveän hymyn tunneälyyn... tunneälykäs valitsee osaavan insinöörin hommaan, johon on sopivin, vaikka olisikin hiljaisempi tai pidättyväisemoi. Tunneälykäs katsos ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia, erilaiset taidot hyödyttävät eri tilanteissa ja erilaisten tyyppien kanssa voi tulla toimeen. Ymmärtävät, miten saada paras irti taidoiltaan ja persooniltaan erilaisista tyypeistä, miten kohdata erityyppisiä ihmisiä. Kai tämä on jotenkin mutkikas konsepti kommenteista päätellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.

Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.

Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.

Tämä jos joku on älykkyyttä.

Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.

Itse todellakin palkkaisin vain tunneälykkäitä, mikäli heitä olisi tarpeeksi saatavilla. Ei valitettavasti niin yleistä kuin voisi toivoa. Tämä ei myöskään sulje pois älykkyyttä muutoin. Mieluiten briljantteja itsensä ja muiden kanssatoimeentulevia tyyppejä, kiitos. Näitäkin on, vaikka varmasti ovat vähemmistöä, harvinaiseen ominaisuuteen kun lisätään vaateeksi toinen harvinainen, ei näitä joka oksalla istu. Mutta usein siellä missä viihtyvät, tulee hommista timanttia.

Johtaminen muuten on yllättävän vaativa taitolaji. Tässä epäonnistutaan usein ja esimerkiksi rekrytoinnit menevät säännöllisesti kantturalleen ihan vain osaamisen puutteen vuoksi.

Aivan!! Ja jos esimiehellä ei ole tunneälyä, eikä osata lukea ihmistä, ei hän tällöin voi esim rekrytä sellaisia, jotka olisivat firmaan oikeasti hyvä lisä ja vielä oikeanlainen tyyppi. Fakta on, että mikäli pomo on mahtava kaikinpuolin, tällöin firma tekee myös parempaa tulosta kun työntekijät ovat oikeat ja halu tehdä työnsä hyvin jne

Jos rekrytointi vain sen perusteella mikä on fiilis hakijaan, niin pieleen menee. Ylivoimaisesti parhaat rekryt tutkitusti ovat ne, joissa tiimin jäsenet ovat testanneet monipuolisesti hakijoiden ammattitaitoa. Suurin osa on normaaleja, ts sopeutuvat tiimiin.

Tunneälyssä ei ole kysymys intuitiosta, jossa rekry saisi välähdyksen omaisena lahjana tuntemuksen siitä, että henkilö on oikea. Tunneäly nimenomaan havaitsee ja tunnistaa niitä tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, jonka vuoksi hän olisi hyvä valinta. Tämä ihminen siis itse osoittaa sanoin, elein tai teoin tiettyjä ominaisuuksia, jotka tunneälyinen rekry tunnistaa. Toki rekryt ja esimiehet ovat joskus vailla tunneälyä, vaikka kuvittelisivat itse muuta.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka perustelee älykkyyttä vain konkreettisissa asioissa, matemaattisissa ym vastaavissa ovat tunneälyltään taaperon tasolla. Uskallan lyödä vaikka vetoa, että eivät kykene lukemaan omia tunteitaan/ajatuksiaan, ei kyetä lukemaan ihmisiä ja havaitsemaan esimerkiksi, miksi joku sanoo/tekee tietyllä tavalla eri tilanteissa, miksi reagoidaan itse tilanteeseen x tavalla y.

Ihmiset jotka ovat päättäjiä ja korkeissa asemissa ovat usein narsistisia, ylpeitä ihnistyyppejä, joilla todellisuudessa pohjalla on huonommuuden tunne, jolloin omaa itseään pitää pönkittää vallalla.

Jos joku, joka kykenee tulkitsemaan itseään olisi vaikka esimiehenä, ei tällöin olisi tilanteita jossa naljaillaan/kostetaan työntekijöille, koska silloin tietää itsekin, miksi kokee niinkuin kokee, eikä koe tällöin tarvetta ottaa muilta pönkittääkseen itseään.

Tämä jos joku on älykkyyttä.

Perusta oma yritys ja palkkaa sinne vain tunneälykkäitä. Siitähän pitäisi - jos kertomaasi on uskominen - tulla menestystarina hetkessä.

Tässä taas kertoo sinun älykkyydestä se, että et kykene ajattelemaan asiaa laajalti. Kuka on sanonut ja missä, että firmoissa ei tarvitsisi mitään muuta osaamista kuin tunneälyn?

Ei kukaan ole myöskään väittänyt että ihmissuhdetaitoja tjs. jotka ovat tunneälyn käytännön sovellutus, ei tarvita lainkaan. Mutta firma jossa on pelkästään perinteisen käsityksen mukaisesti älykkäitä kovien alojen osaajia voi menestyä. Ilman yhtään ainoaa tunneälyasiantuntijaa. Joskaan se ei välttämättä olisi kovin mukava paikka työskennellä. Mutta se voi silti menestyä aivan hyvin.

Sen sijaan firma jossa on pelkästään tunneälyihmisiä, mutta ei lainkaan perinteisillä älykkyystesteillä mitattavalla tavalla älykkäitä, ei ole toiminut koskaan eikä missään.

Sen takia on perusteltavissa miksi tunneäly ei ole yhtä suuressa arvostuksessa kuin sellainen älykkyys joka liittyy päättely- ja suunnittelukykyyn, ongelmien ratkaisemiseen sekä abstraktiin ajatteluun. Jos olet eri mieltä, perusta oma yritys ja osoita miten tunneäly tuottaa taloudellista menestystä.

En edes ymmärrä, mitä kuvittelet tarkoittavasi tunneäly-ihmisillä. Ilmeisesti kuitenkin viittaat, että he eivät todennäköisesti olisi edes lähellä mensatasoa. Monessa henkilössä nämä kuitenkin yhdistyvät.

Tunneäly ei muuten ole sama, kuin ihmissuhdetaidot. Intra- ja interpsyykkinen älykkyys ei korreloi ekstroversion kanssa yhtään enempää kuin sosiaalisuus, mikä myös usein sotketaan ekstroverttiin luonteeseen terminä. Tiedän, olet jo pyörällä päästäsi. Kyllä se miettimällä aukeaa.