Lue keskustelun säännöt.
Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?
Jotkut ihmiset ovat hyviä pyörittelemään kolmiulotteisia esineitä mielessään. Samat ihmiset voivat olla todella huonoja tunnistamaan tunteitaan ja motiveejaan. Toisilla tuo menee toisinpäin.
Onko jotenkin itsestäänselvää, että avaruudellinen hahmotuskyky on yksi älykkyyden muodoista, mutta kyky tunnistaa tunteitaan ym ei? Avaruudellinen hahmotuskykyhän kuuluu älykkyysosamäärän käsitteeseen. Monet puhuvat myös tunneälystä, mutta ne jotka haluavat pitää kiinni vakiintuneesta ÄO-käsitteestä, eivät halua tunnustaa tunnelälyn olemassaoloa. Miksi?
Kommentit (868)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Not like other humans kirjoitti:
Minä aina eksyn kaikkialle, mutta olen poikkeuksellisen tuneälykäs, ja tunnistan esimerkiksi narsistit hyvin helposti toisen ulkoisesta oleumuksesta tarkalla intuitiollani.
No siis luulet tuntevasi.
Sehän tässä ns. tunneälyssä on se hataruus. Aina voi kuvitella olevansa hyvä siinä, mutta kuka voi koskaan oikeasti tietää mitä toisten päässä liikkuu. Erilaisia tulkintoja voi esittää pilvin pimein ja ehkä osa menee oikeinkin.
Paitsi että hyvät pokerinpelaajat tietävät olevansa siinä hyviä. Itse olen introvertti ja epäilin jopa olevani autistinen, mutta pokerin pelaaminen avasi silmäni. Olen todella hyvä(anteeksi itsekehu) tunnistamaan vastustajien mielentiloja, usein jopa arvaan oikein mitä he ajattelevat.
Jos kerran ole niin hyvä ja tiedät, mihin tarvitset arvauksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Not like other humans kirjoitti:
Minä aina eksyn kaikkialle, mutta olen poikkeuksellisen tuneälykäs, ja tunnistan esimerkiksi narsistit hyvin helposti toisen ulkoisesta oleumuksesta tarkalla intuitiollani.
No siis luulet tuntevasi.
Sehän tässä ns. tunneälyssä on se hataruus. Aina voi kuvitella olevansa hyvä siinä, mutta kuka voi koskaan oikeasti tietää mitä toisten päässä liikkuu. Erilaisia tulkintoja voi esittää pilvin pimein ja ehkä osa menee oikeinkin.
Paitsi että hyvät pokerinpelaajat tietävät olevansa siinä hyviä. Itse olen introvertti ja epäilin jopa olevani autistinen, mutta pokerin pelaaminen avasi silmäni. Olen todella hyvä(anteeksi itsekehu) tunnistamaan vastustajien mielentiloja, usein jopa arvaan oikein mitä he ajattelevat.
Jos kerran ole niin hyvä ja tiedät, mihin tarvitset arvauksia...
Koska en ole aina 100% oikeassa(varmaan tuli yllätyksenä?). Aistin usein vastustajan mielentilan oikein, mutta en aina arvaa oikein mistä mielentila johtuu. Näen että vastustajaa jännittää, mutta en voi olla varma siitä että jännittääkö vastustajaa oma bluffi vai se että maksanko hänen ison korotuksensa. Tässä auttaa pelin seuraaminen ja mielentilojen vaihtelu pelitapahtumien mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytön tunne kirjoitti:
Tunteiden tunnistaminen esimerkiksi ilmeistä ei ole erityinen älykkyyden osoitus, eikä varsinkaan kääntäen älyn puutteen indikaattori. Se on lähinnä hahmontunnistusta eli tiettyjen kaavojen oppimista. Tietynlaisten ilmeiden ja piirteiden liittyminen tiettyyn tunnetilaan on lähinnä sosiaalinen sopimus, eli siis koska muutkin ajattelevat keskimäärin niin. Mitään faktuaalisen objektiivista totuutta siinä ei ole. Ilmeikkyys ja eri eleet ovat myös kulttuurisidonnaisia ja vaihtelevat yksilöllisesti eri syistä. Toisin on loogisessa ajattelussa, kuten kuviopäättely. Siinä on selkeä looginen systeemi, jossa päättely on objektiivisesti ja absoluuttisesti oikein tai väärin. Se ei perustu esimerkiksi harjoiteltuun hyvään hahmontunnistukseen (kyky erottaa nopeat ja pienet nyanssit signaalisyötteestä) tai niiden ulkoa opittuihin merkityksiin (tietty kurttu tarkoittaa vihaa, toinen ihailua).
Kuitenkin hyvä älykkyys auttaa myös oppimaan uusia asioita ja tulemaan niissä paremmaksi tehokkaammin. Älykäs voi siis sopivien sosiaalisten olosuhteiden myötä kehittyä myös tunneälyltään lahjakkaaksi.
Tämä. Amerikkalainen ei osaa lukea kiinalaisen tunteita, eikä tunneälykkäinkään neurotypaalinen minun kaltaiseni autistin tunteita.
Tunneäly on samanlainen juttu kuin sisäinen kauneus on tärkeintä -mantra. Keksitty lohduttamaan niitä, joilla ei sitä aitoa tavaraa ole. Ikään kuin ihmisellä ei voisi hyvinkin olla sekä sisäistä että ulkoista kauneutta, tai useamman sortin lahjakuutta. Uusimmat tutkimukset sitäpaitsi osoittavat, että fiksut ihmiset ovat yleensä myös paremman näköisiä, liikunnallisesti lahjakkaampia jne. Siis tasokkaita kautta linjan. On harvinaisempaa, että kykyprofiili on tässä mielessä epätasainen. Tilastollisesti siis, moni tietysti keksii tähän heti anekdootteja että "ei Einsteinkaan osannut keittää kananmunia", ymmärtämättä, ettei tilastoilla ole merkitystä yksittäistapauksissa. Vaan kyse on suurista linjoista.
Niinpä juuri. Älykkäänä ihmisenä osaat varmaan analysoida ketjun sisältöä: eteneekö mihinkään vai onko ne mensaälykkäätkin jumahtaneet hedelmättömään jankuttamiseen. Aivot ovat ihmeelliset elimet, jokaisella omanlaiset. Aika ymmärrettävää ettei autisti arvosta tunneälyä koska juuri nuo osat hermoverkostoista: toisten ihmisten ei-verbaalisten viestien havainnointi ja tulkinta, kyky empaattisuuteen, eivät autistilla taida toimia kovin hyvin. Eikö jankuttamisen ja toisten aivojen halveksunnan sijaan voisi arvostaa moninaisuutta ja nähdä ihmisten erilaisuus rikkautena? Autistikirjoisten joukossa on erittäin älykkäitä ihmisiä jotka kykenevät kehittämään uusia huimia keksintöjä, mutta yhteiskunta jossa kaikki olisivat autistikirjoisia taitaisi olla aika kehnosti toimiva ja onneton.
Jos yhteisössä suurin osa olisi autisteja, niin suurin osa olisi onnellisia. Vai väitätkö, etteivät autistit olisi onnellisia? Tällaisessa yhteiskunnassa onnettomia voisivat olla ne neuroepätyypilliset tunteikkaat hössöttäjät, joilla on puutetta rationaalisesta ajattelusta.
Kouluissa ei tarvitsisi olla turhaa hössötystä, vaan voitaisiin tehdä oikeita asioita. Kiusaaminen vähentyisi, syrjäytyminen vähentyisi.
Kaikella on puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmistuntemus on älykkyyttä. Tietää asioita ja tunnistaa teeman ja motiivin ja kontekstin eikä pelkkiä tunteita.
Tunteiden tunnistaminen ei korreloi elämässä menestymisen kanssa. Ei ole tunteiden tunnistustestiä jonka perusteella voi ennustaa yhtään mitään.
Autistiset ovat monesti korkean äon omaavia. Heidän menestyksen ihmissuhteissa voi monesti ennustaa huonoksi. Eli äo:n ulkopuolella on asioita joilla voi jotain ennustaa.
Monet autistiset ovat myös hyvin tunteellisia, mm. silmiin katsominen on aivan liian voimakas tunne. Oikeasti tunneälyinen ihminen ymmärtää myös autistisen henkilön tunteita, ei siis pelkkää perus ekstroverttiä ihmistä.
Sä oot katsonut liikaa star trekiä, ja tuo mitä sanot on silkkaa bullshittiä.
Itse olet elänyt jossain kuplassa, jos näin väität.
Oma as-poikani on yksi tunteellisimmista ihmisistä, joita tiedän. Musiikki, taiteeet, eläimet vaikuttavat häneen syvästi. Hän ei tykkää katsoa silmiin, mutta katsoo puhujan suuhen. Silmiin katsominen virittää liikaa tunteita, tuppautuu liian lähelle. Eikä sellaista halua tehdä kaupan kassan tai opettajan kanssa. Eläinten tunteita ja eleitä lapsi lukee luonnostaan vieläkin paremmin kuin ihmisten. Hänellä myös tulee suuttumus suurena, nuorempana hallitsemattomana. Siinä missä junien lähtölaitureiden muutos ei jollain herätä mitään tunteita, on lapseni suuttunut, ärtynyt ja huolestunut tässä todella paljon! Eivätkö nämä ole tunteita? Vai eivätkö ne ole niitä tunteita, joita tunneälykkäät ihmiset preferoivat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei autismi ole kehitysvamma kuten ei ole liikuntavammakaan. On kuitenkin ihmisiä, joilla on autismi tai liikuntavamma kehitysvamman lisäksi. Tällöin puhutaan monivammaisesta henkilöstä. Jos on vain liikuntavammainen tai autistinen, voi tällainen henkilö olla keskinkertainen tai sitäkin älykkäämpi.
Yhdysvalloissa n. 44 prosentilla autismidiagnoosin saaneista oli normaali tai normaalia korkeampi älykkyysosamäärä vuonna 2020. 56 % oli joko "rajatapauksia", ÄÖ 71-85, tai älyllisesti kehitysvammaisia (25 % ja 31 %). Autismidiagnoosin saaneista arviolta 40 % ei pysty ilmaisemaan itseään kielellisesti (nonverbal). Vähän alle 2 % (1/54) lapsista on saanut autismidiagnoosin. Näissä luvuissa ei ole taustamuuttujia (mainittu monivammaisuus) mukana.
https://www.autismspeaks.org/autism-statistics-asd
Tunteiden tunnistamista on hankala mitata, kuten tässä on monta kertaa todettu. Ns. tunneälystä on varmasti hyötyä sekä henkilökohtaisissa suhteissa että vaikkapa johtamisessa, mutta sen määritteleminen ja erottaminen muusta voi olla hankalaa. Esimerkiksi jos lääkäri puhuu tunneälyttömälle kollegalleen häntä stressaavasta ammatillisesta ongelmasta, hän saattaa saada paremman ratkaisun asiaan kuin puhumalla jollekin "tunneälykkäälle" muun alan ihmiselle ihan siitä syystä, että ongelma liittyy sekä tunteisiin että substanssiin. Jos pienet lapset riehuvat sisällä ja viet heidät ulos, koska meininki rauhoittuu, niin onko mahdollista erottaa tästä ratkaisusta tunteisiin ja niiden tulkintaan tai normatiiviseen päättelyyn perustuvaa osaa? Tai jos puoliso itkee, voitko päätellä hänen olevan surullinen tai vaihtoehtoisesti tunnistaa hänen tunteensa suruksi empatian avulla?
Tunneäly auttaa esimerkiksi tuossa lapsiasiassa ennakoimaan. Koska tunneälykäs ymmärtää, että riehuminen voi johtua yliväsymyksestä tai lapsen luonnollisesta kyvyttömyydestä hillitä tunteitaan tai toimintaansa (aikuisillekin joskus vaikeaa), pystyy tunneälykäs prosessoimaan riehumistakin syy-seuraussuhteiden, mutta myös kokemansa ja tuntemansa kautta. Tunneäly on mukana myös lapsen lukemisessa, milloin ilmentää väsymyksen ym. merkkejä. Kyse on siitä, reagoiko vai ennakoiko. Jälkimmäinen usein helpottaa asioita.
Surullisessa kumppanissa taas tunneäly auttaa mm. erottamaan ilon kyyneleet surusta. Näetkö? Ei pelkkä itku ole vinkki, vaan tulkinta sitoutuu kontekstiin ja pelkällä hahmotunnustuksella voi tulla suotta väärinymmärryksiä. Tunneälykäs kyllä näkee toisten surun jo paljon pienemmistä vinkeistä, ryhti, silmien ilme jne. Ei tarvitse kumppanin kaivaa teatraalisesti nenäliinaa esiin (voi olla myös nuhaa muuten) jotta toinen tajuaa mielenmaisemaa.
Tai luulee näkevänsä.
Mikään ei ole niin paha asia, kuin itsensä tunneälyiseksi määrittänyt ihminen. Tyyppillisesti nainen, joka on opiskellut "pehmeitä asioita".
Näitä on paljon mm. erityisopettajissa. He luulevat tietävän, mikä auttaa oppilaalla, kun ovat niin kaiken nähneitä ja tunneälyisiä. Esim. autistien kanssa pätee se, että kun olet tavannut, olet tavannut yhden autistin. Et voi yleistää mitään seuraavaan autistiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Aivan päinvastoin: tutkitusti empatia korreloi positiivisesti korkeamman ÄO:n kanssa ja psykopaatit ovat keskimäärin vähemmän älykkäitä, toisin kuin elokuvat antavat ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Aivan päinvastoin: tutkitusti empatia korreloi positiivisesti korkeamman ÄO:n kanssa ja psykopaatit ovat keskimäärin vähemmän älykkäitä, toisin kuin elokuvat antavat ymmärtää.
Joo, miljardöörit o iha tymiä ja lastentarhanopet hirmu fixuja NÄIN SE KUULKAA ON!!!
Ei pirä elooookuvia usukkooo go vaavvva-palztalla tottuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Aivan päinvastoin: tutkitusti empatia korreloi positiivisesti korkeamman ÄO:n kanssa ja psykopaatit ovat keskimäärin vähemmän älykkäitä, toisin kuin elokuvat antavat ymmärtää.
Liittyykö tämä nyt aiheeseen jotenkin..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Aivan päinvastoin: tutkitusti empatia korreloi positiivisesti korkeamman ÄO:n kanssa ja psykopaatit ovat keskimäärin vähemmän älykkäitä, toisin kuin elokuvat antavat ymmärtää.
Joo, miljardöörit o iha tymiä ja lastentarhanopet hirmu fixuja NÄIN SE KUULKAA ON!!!
Ei pirä elooookuvia usukkooo go vaavvva-palztalla tottuus
V*ttu sä olet tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?"
Jälkimmäinen onkin tyhmyyttä 🦧! 🥱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on hirvittävän monia ominaisuuksia, enkä edes ymmärrä, miksi vaikka hyvä tunteiden havainnointi pitää lykätä älykkyysmääritelmään. Positiivisia ominaisuuksia on hirveästi, ja yksi niistä on älykkyys. Se on hyödyllinen monien taitojen hankinnassa, mutta hyvä tunteiden tunnistus muussa.
Moniälykkyysteoriaan taas viittaillaan, mutta se ei ole alan tutkimuksessa enää validi, vaan on lähinnä sellaista viihdettä.
Hyvä ominaisuus on hyvä ominaisuus, vaikkei sitä älyksi kutsuisi.
Minkä vuosikymmenen "alan tutkimukseen" mahdat viitata? Ihmisaivojen tunneprosessointi ei ole - eikä mitenkään voi olla - älyllisistä funktioista irrallinen asia. Taidat olla sinäkin näitä filosofeja, jotka maalailevat ns. leveällä pensselillä tieteellisesti epäeksakteja käsitteitä viljellen.
80-luvulla syntyi teoria, johon perustuu se, että äly halutaan erotella iltapaskoissa ja elämänoppaissa tunneälyksi, kinettiseksi, hahmotukselliseksi, jne. Jos luit kunnolla, ymmärsit etten tue näitä teorioita ja teorian kehittäjäkin lopulta myönsi, että on olemassa ns. yleisälykkyys, joka on nykyään validi.
Usein vaan, kun puhutaan "tunneälystä", puhutaan ihan vain sosiaalisesta osaamisesta ja hän viittasin tuolla, ettei kaikki hyviä ominaisuuksia pidä saada äly-kategoriaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Aivan päinvastoin: tutkitusti empatia korreloi positiivisesti korkeamman ÄO:n kanssa ja psykopaatit ovat keskimäärin vähemmän älykkäitä, toisin kuin elokuvat antavat ymmärtää.
Joo, miljardöörit o iha tymiä ja lastentarhanopet hirmu fixuja NÄIN SE KUULKAA ON!!!
Ei pirä elooookuvia usukkooo go vaavvva-palztalla tottuus
Niin, elokuvat ovat tosiaan fiktiota.
https://www.newscientist.com/article/2118547-real-life-psychopaths-actu…
Tarhatäti ja miljardööri voivat olla älykkäitä tai empaattisia tai olla olematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Aivan päinvastoin: tutkitusti empatia korreloi positiivisesti korkeamman ÄO:n kanssa ja psykopaatit ovat keskimäärin vähemmän älykkäitä, toisin kuin elokuvat antavat ymmärtää.
Liittyykö tämä nyt aiheeseen jotenkin..?
Turhan ehdottomia olettamuksia.
Pappi, joka kohtaa työkseen ihmisten menetyksiä > tulee hänestä empatiakyvytön? Tai sairaankuljettajasta. Tai lääkäristä.
Onko tämä jonkun suunnittelijan avaus aiheesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Aivan päinvastoin: tutkitusti empatia korreloi positiivisesti korkeamman ÄO:n kanssa ja psykopaatit ovat keskimäärin vähemmän älykkäitä, toisin kuin elokuvat antavat ymmärtää.
Joo, miljardöörit o iha tymiä ja lastentarhanopet hirmu fixuja NÄIN SE KUULKAA ON!!!
Ei pirä elooookuvia usukkooo go vaavvva-palztalla tottuus
V*ttu sä olet tyhmä.
Itse asiassa tutkitusti päin vastoin by a long shot, mutta anna mennä vaan, pienokainen 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Aivan päinvastoin: tutkitusti empatia korreloi positiivisesti korkeamman ÄO:n kanssa ja psykopaatit ovat keskimäärin vähemmän älykkäitä, toisin kuin elokuvat antavat ymmärtää.
Joo, miljardöörit o iha tymiä ja lastentarhanopet hirmu fixuja NÄIN SE KUULKAA ON!!!
Ei pirä elooookuvia usukkooo go vaavvva-palztalla tottuus
Niin, elokuvat ovat tosiaan fiktiota.
https://www.newscientist.com/article/2118547-real-life-psychopaths-actu…
Tarhatäti ja miljardööri voivat olla älykkäitä tai empaattisia tai olla olematta.
Oletko kuullut lapsesta ja pesuvedestä? Miten siinä sanonnassa kuvailtua mekaniikkaa voisi soveltaa tähän evidenssinä esitettyyn älykkyys-empatia -korrelaatioon tässä keskustelussa?
Vai tarttisko taas avaruudellista hahmotuskykyä kelailua jeesaamaan...huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Aivan päinvastoin: tutkitusti empatia korreloi positiivisesti korkeamman ÄO:n kanssa ja psykopaatit ovat keskimäärin vähemmän älykkäitä, toisin kuin elokuvat antavat ymmärtää.
Joo, miljardöörit o iha tymiä ja lastentarhanopet hirmu fixuja NÄIN SE KUULKAA ON!!!
Ei pirä elooookuvia usukkooo go vaavvva-palztalla tottuus
V*ttu sä olet tyhmä.
Itse asiassa tutkitusti päin vastoin by a long shot, mutta anna mennä vaan, pienokainen 🙂
Miksi valehtelet internetissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytön tunne kirjoitti:
Tunteiden tunnistaminen esimerkiksi ilmeistä ei ole erityinen älykkyyden osoitus, eikä varsinkaan kääntäen älyn puutteen indikaattori. Se on lähinnä hahmontunnistusta eli tiettyjen kaavojen oppimista. Tietynlaisten ilmeiden ja piirteiden liittyminen tiettyyn tunnetilaan on lähinnä sosiaalinen sopimus, eli siis koska muutkin ajattelevat keskimäärin niin. Mitään faktuaalisen objektiivista totuutta siinä ei ole. Ilmeikkyys ja eri eleet ovat myös kulttuurisidonnaisia ja vaihtelevat yksilöllisesti eri syistä. Toisin on loogisessa ajattelussa, kuten kuviopäättely. Siinä on selkeä looginen systeemi, jossa päättely on objektiivisesti ja absoluuttisesti oikein tai väärin. Se ei perustu esimerkiksi harjoiteltuun hyvään hahmontunnistukseen (kyky erottaa nopeat ja pienet nyanssit signaalisyötteestä) tai niiden ulkoa opittuihin merkityksiin (tietty kurttu tarkoittaa vihaa, toinen ihailua).
Kuitenkin hyvä älykkyys auttaa myös oppimaan uusia asioita ja tulemaan niissä paremmaksi tehokkaammin. Älykäs voi siis sopivien sosiaalisten olosuhteiden myötä kehittyä myös tunneälyltään lahjakkaaksi.
Tämä. Amerikkalainen ei osaa lukea kiinalaisen tunteita, eikä tunneälykkäinkään neurotypaalinen minun kaltaiseni autistin tunteita.
Tunneäly on samanlainen juttu kuin sisäinen kauneus on tärkeintä -mantra. Keksitty lohduttamaan niitä, joilla ei sitä aitoa tavaraa ole. Ikään kuin ihmisellä ei voisi hyvinkin olla sekä sisäistä että ulkoista kauneutta, tai useamman sortin lahjakuutta. Uusimmat tutkimukset sitäpaitsi osoittavat, että fiksut ihmiset ovat yleensä myös paremman näköisiä, liikunnallisesti lahjakkaampia jne. Siis tasokkaita kautta linjan. On harvinaisempaa, että kykyprofiili on tässä mielessä epätasainen. Tilastollisesti siis, moni tietysti keksii tähän heti anekdootteja että "ei Einsteinkaan osannut keittää kananmunia", ymmärtämättä, ettei tilastoilla ole merkitystä yksittäistapauksissa. Vaan kyse on suurista linjoista.
Niinpä juuri. Älykkäänä ihmisenä osaat varmaan analysoida ketjun sisältöä: eteneekö mihinkään vai onko ne mensaälykkäätkin jumahtaneet hedelmättömään jankuttamiseen. Aivot ovat ihmeelliset elimet, jokaisella omanlaiset. Aika ymmärrettävää ettei autisti arvosta tunneälyä koska juuri nuo osat hermoverkostoista: toisten ihmisten ei-verbaalisten viestien havainnointi ja tulkinta, kyky empaattisuuteen, eivät autistilla taida toimia kovin hyvin. Eikö jankuttamisen ja toisten aivojen halveksunnan sijaan voisi arvostaa moninaisuutta ja nähdä ihmisten erilaisuus rikkautena? Autistikirjoisten joukossa on erittäin älykkäitä ihmisiä jotka kykenevät kehittämään uusia huimia keksintöjä, mutta yhteiskunta jossa kaikki olisivat autistikirjoisia taitaisi olla aika kehnosti toimiva ja onneton.
Jos yhteisössä suurin osa olisi autisteja, niin suurin osa olisi onnellisia. Vai väitätkö, etteivät autistit olisi onnellisia? Tällaisessa yhteiskunnassa onnettomia voisivat olla ne neuroepätyypilliset tunteikkaat hössöttäjät, joilla on puutetta rationaalisesta ajattelusta.
Kouluissa ei tarvitsisi olla turhaa hössötystä, vaan voitaisiin tehdä oikeita asioita. Kiusaaminen vähentyisi, syrjäytyminen vähentyisi.
Kaikella on puolensa.
En ole ihan varma tästä. Täälläkin sinä/joku muu autismia ymmärtävä selitti kuinka autisteja on hyvin monenlaisia, yhtä ymmärtämällä et ymmärrä kaikkia. Jos populaatiossa iso osa ärsykeherkkiä, kehnosti muita ihmisiä lukevia ja kehnosti toisen "kenkiin asettuvia" mitä yhteistyöstä tulee? Eikö siinä kiusaa ihan vahingossa muita autisteja? Eikö mukavampi ajatus olisi vaan hyväksyä ihmisten erilaisuus, ilman niin hirveää tarvetta arvottaa kuka on hyvä ja kuka kehnompi. Tai jos tuon haluaa tehdä, ymmärtää, että luokittelua voi tehdä hyvin monilla eri tavoin: pelkän mensaälyn perusteella, tai useampia kriteerejä käyttäen lahjakkuuden perusteella. Sillä tuo jälkimmäinen taitaa paremmin ennustaa ihmisen menestymistä elämässään, niin opiskelu ja työuralla kuin henkilökohtaisessa elämässään. Mutta siis mensan määritelmä älykkyydestä on yksi osa ihmistä, tärkeä sellainen joka ennustaa oppimis- ja omaksumiskykyä.
Tunteiden tunnistamisesta ei taideta kuitenkaan maksaa mitään? Avaruudellisesta hahmottamisesta voi tienata sievoisen tilin.
Tunteet ovat verrattavissa suolikaasuun.
Välillä kertyy liikaa "kaasua" ja se on pakko päästää ulos.
Siksi tunteita ei verrata esim. avaruudelliseen hahmotuskykyyn.
No niin, saatiin palstamammankin kontribuutio keskusteluun, hienoa.