Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden tunnistamisesta ei taideta kuitenkaan maksaa mitään? Avaruudellisesta hahmottamisesta voi tienata sievoisen tilin.

OK, ajattele näin. MInusta ihminen on kokonaisuus ja äly on osa tuossa, ne monet muut piirteet ovat myös tärkeitä niin yksityiselämässä kuin töissä. Harva niitä avaruudellisia lahjojaan kykenee täysin yksin hyödyntämään elannoksi asti. Ja minusta olisi järkevämpää puhua taidoista tunneälyn sijaan: taitoja voi kehittää, myös nepsy diagnoosin saanut parantaa ymmärrystään muiden ihmisten tulkinnasta. Koska tuo oikeasti auttaa kaikkia arkielämässä ja töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.

Aivan päinvastoin: tutkitusti empatia korreloi positiivisesti korkeamman ÄO:n kanssa ja psykopaatit ovat keskimäärin vähemmän älykkäitä, toisin kuin elokuvat antavat ymmärtää.

Joo, miljardöörit o iha tymiä ja lastentarhanopet hirmu fixuja NÄIN SE KUULKAA ON!!!

Ei pirä elooookuvia usukkooo go vaavvva-palztalla tottuus

V*ttu sä olet tyhmä.

Itse asiassa tutkitusti päin vastoin by a long shot, mutta anna mennä vaan, pienokainen 🙂

Miksi valehtelet internetissä?

Yllätyksenä sinulle saattaa tulla sellainen seikka, että kaikki eivät toimi kuten sinä itse toimit 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmistuntemus on älykkyyttä. Tietää asioita ja tunnistaa teeman ja motiivin ja kontekstin eikä pelkkiä tunteita.

Tunteiden tunnistaminen ei korreloi elämässä menestymisen kanssa. Ei ole tunteiden tunnistustestiä jonka perusteella voi ennustaa yhtään mitään.

Autistiset ovat monesti korkean äon omaavia. Heidän menestyksen ihmissuhteissa voi monesti ennustaa huonoksi. Eli äo:n ulkopuolella on asioita joilla voi jotain ennustaa.

Monet autistiset ovat myös hyvin tunteellisia, mm. silmiin katsominen on aivan liian voimakas tunne. Oikeasti tunneälyinen ihminen ymmärtää myös autistisen henkilön tunteita, ei siis pelkkää perus ekstroverttiä ihmistä.

Sä oot katsonut liikaa star trekiä, ja tuo mitä sanot on silkkaa bullshittiä.

Itse olet elänyt jossain kuplassa, jos näin väität.

Oma as-poikani on yksi tunteellisimmista ihmisistä, joita tiedän. Musiikki, taiteeet, eläimet vaikuttavat häneen syvästi. Hän ei tykkää katsoa silmiin, mutta katsoo puhujan suuhen. Silmiin katsominen virittää liikaa tunteita, tuppautuu liian lähelle. Eikä sellaista halua tehdä kaupan kassan tai opettajan kanssa. Eläinten tunteita ja eleitä lapsi lukee luonnostaan vieläkin paremmin kuin ihmisten.  Hänellä myös tulee suuttumus suurena, nuorempana hallitsemattomana. Siinä missä junien lähtölaitureiden muutos ei jollain herätä mitään tunteita, on lapseni suuttunut, ärtynyt ja huolestunut tässä todella paljon! Eivätkö nämä ole tunteita? Vai eivätkö ne ole niitä tunteita, joita tunneälykkäät ihmiset preferoivat?

Olen eri ja koko keskusteluun muutenkin vain sivusta kommentoiva, mutta sen haluan tuohon mainioon tarinaasi viitaten vain sanoa, että itse epäilen että tunteiden merkitystä osana älykkyyttä puolustavat korostavat pääasiassa tunteiden syvyyttä ja tunteiden keskinäistä vuorovaikutusta. Pelkistäen: missä määrin tunne on primitiivinen reaktio, vai onko tunne osa monimutkaisempaa ajattelua. Rajoja on nykytietämyksen perusteella vielä vaikea tehdä. Selvää vain on, että tunteita koetaan, niitä tunnistetaan, kuvaillaan ja yhdistellään eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden tunnistamisesta ei taideta kuitenkaan maksaa mitään? Avaruudellisesta hahmottamisesta voi tienata sievoisen tilin.

OK, ajattele näin. MInusta ihminen on kokonaisuus ja äly on osa tuossa, ne monet muut piirteet ovat myös tärkeitä niin yksityiselämässä kuin töissä. Harva niitä avaruudellisia lahjojaan kykenee täysin yksin hyödyntämään elannoksi asti. Ja minusta olisi järkevämpää puhua taidoista tunneälyn sijaan: taitoja voi kehittää, myös nepsy diagnoosin saanut parantaa ymmärrystään muiden ihmisten tulkinnasta. Koska tuo oikeasti auttaa kaikkia arkielämässä ja töissä.

”Miksi avaruudellinen hahmottaminen on älykkyyttä mutta tunteiden tunnistaminen ei?”

Tämä on kysymyksenasettelu. Paras vastaus on edelleen se, että toinen on laajalti hyödyllistä ja soveltamiskelpoista, suurelle osalle ihmisistä haastavaa ja tietyn pisteen jälkeen enemmistölle mahdotonta.

Vastaavasti toinen on hyvin yleistä, jopa oletusarvoista (meillä on kokonainen diagnoosi ihmisille, jolta tämä ominaisuus puuttuu), ja todella hankalasti skaalattavissa esim yhteisöä hyödyntämään.

Lisäksi toista voidaan mitata ja näistä mittauksista saadut tulokset ennustavat varsin hyvin yksilön ongelmanratkaisukykyä - joka puolestaan on helposti sovellettavissa yleishyödyllisiin asioihin.

Toista ei voi mitata ollenkaan, jollei puhuta yllä mainitun diagnoosin piiriin kuuluvista.

Mut tämmöstä. Joku sanos mua tyhmäks. Se ei varppina tiiä sitä, että SE JOKA SANOO ON ITE!!11

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden tunnistamisesta ei taideta kuitenkaan maksaa mitään? Avaruudellisesta hahmottamisesta voi tienata sievoisen tilin.

Lähes missä tahansa työssä tärkeä taito. Veikkaan että parhaat myyjät ja markkinointi-ihmiset ovat mestareita tunnistamaan tunteita ja tekevät sillä sievoiset voitot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden tunnistamisesta ei taideta kuitenkaan maksaa mitään? Avaruudellisesta hahmottamisesta voi tienata sievoisen tilin.

OK, ajattele näin. MInusta ihminen on kokonaisuus ja äly on osa tuossa, ne monet muut piirteet ovat myös tärkeitä niin yksityiselämässä kuin töissä. Harva niitä avaruudellisia lahjojaan kykenee täysin yksin hyödyntämään elannoksi asti. Ja minusta olisi järkevämpää puhua taidoista tunneälyn sijaan: taitoja voi kehittää, myös nepsy diagnoosin saanut parantaa ymmärrystään muiden ihmisten tulkinnasta. Koska tuo oikeasti auttaa kaikkia arkielämässä ja töissä.

”Miksi avaruudellinen hahmottaminen on älykkyyttä mutta tunteiden tunnistaminen ei?”

Tämä on kysymyksenasettelu. Paras vastaus on edelleen se, että toinen on laajalti hyödyllistä ja soveltamiskelpoista, suurelle osalle ihmisistä haastavaa ja tietyn pisteen jälkeen enemmistölle mahdotonta.

Vastaavasti toinen on hyvin yleistä, jopa oletusarvoista (meillä on kokonainen diagnoosi ihmisille, jolta tämä ominaisuus puuttuu), ja todella hankalasti skaalattavissa esim yhteisöä hyödyntämään.

Lisäksi toista voidaan mitata ja näistä mittauksista saadut tulokset ennustavat varsin hyvin yksilön ongelmanratkaisukykyä - joka puolestaan on helposti sovellettavissa yleishyödyllisiin asioihin.

Toista ei voi mitata ollenkaan, jollei puhuta yllä mainitun diagnoosin piiriin kuuluvista.

Mut tämmöstä. Joku sanos mua tyhmäks. Se ei varppina tiiä sitä, että SE JOKA SANOO ON ITE!!11

Sovitaanko, että molemmat ovat lahjakkuuksia. Ja kun katselee noita sinun kommentteja (tai sitten niputan useamman nepsy-poikkeavan vastauksia) on tullut olo, että olet varsin nuori. Minulla ADD poika jolla autismikirjoa. Hän on monessa asiassa hyvin lahjakas, joissakin asioissa, kuten tietyissä sosiaalisissa ja elämänhallinnan taidoissa kehittää itseään. Ihan yhtä arvokas ihminen kuin minä, jolla toisenlaiset aivot. Palstalla riitely ei varmasti tuo itselle parempaa mieltä, hyvin helposti vaan mieli kehnostuu. Minä tulin kesken ketjun katsomaan kun arvasin otsikosta täällä olevan poikani kaltaisia kommentoijia joita helposti aletaan lytätä. Eikö vaan olla kaikki tyytyväisiä ja onnellisia ja käytetään omia lahjojamme parhaalla mahdollisella tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Koska toisessa tyypillisesti miehet ovat hyviä ja toisessa naiset.

Eli naiset on parempia avaruudellisessa hahmotuskyvyssä, kyllä! Itse olen tästä hyvä todiste: testeissä avaruudellinen hahmotuskykyni on n. 3 % huipussa, kun vertailuryhmänä on teknisen koulutuksen saaneet ylioppilaat (=suurin osa miehiä). Kun mukaan laskettaan koko väestöpohja, niin päihitän lähes kaikki miehet ja naiset mennen tullen. Tässä maassa on ehkä muutama kymmenen ihmistä, jotka ovat yhtä hyviä tällä osa-alueella.

Tunneälykkyyteni ei ole mitenkään erityisen kehuttava. Olen kyllä muuten ystävällinen ja muut huomioiva (esim. autan vanhuksia ja naapureita), mutta toisaalta rehellisyys kaikissa tilanteissa saattaa loukata joitakin. Tai siis loukkaa jatkuvasti. :-D

Mutta ihan oikeasti: varhaiskasvatus ja perimä vaikuttaa enemmän siihen, missä on hyvä, kuin sukupuoli yksinään. Isä oli hyvä matematiikassa ja minulla ei ollut lapsena leikkikavereita, eikä edes nukkeja, joten jouduin leikkimään mielikuvitukseni varassa. Kotona ei myöskään opetettu lapsille valmiita roolimalleja, vaan saimme muodostaa ihan itse käsityksen sitä, missä olemme hyviä. Kun vanhemmat olivat vuorotyössä, niin ruokaa laittoi se, joka sattui olemaan kotona ja samoin pilkkoi puita, haki vettä, teki pikku remonttihommat jne. Vasta koulussa törmäsin valmiisiin sukupuoliroolimalleihin, mutta minulla oli jo vahva käsitys itsestäni, jota koulu ei enää pystynyt vääristämään. Kuten eivät myöskään sukulaiset, siinä vaiheessa kun piti valita ammattia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tunneäly ei taida olla mitenkään järkevästi mitattavissa?

Rakentaako tunneälyllä kestävän sillan?

Rakentaako loogisella päättelykyvyllä toimivan perheen?

Kirjoittaako sillä mukaansa tempaavan romaanin?

Säveltääkö sillä sinfonian?

Selviääkö sillä masennuksesta?

Oppiiko sillä tanssirutiinin vaivattomasti?

Ei varmaan, mutta eihän noilla olekaan mitään tekemistä älyn kanssa.

Paitsi ehkä sinfonian säveltämisessä. Kenraalibasso kun on puhdasta matematiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden tunnistamisesta ei taideta kuitenkaan maksaa mitään? Avaruudellisesta hahmottamisesta voi tienata sievoisen tilin.

OK, ajattele näin. MInusta ihminen on kokonaisuus ja äly on osa tuossa, ne monet muut piirteet ovat myös tärkeitä niin yksityiselämässä kuin töissä. Harva niitä avaruudellisia lahjojaan kykenee täysin yksin hyödyntämään elannoksi asti. Ja minusta olisi järkevämpää puhua taidoista tunneälyn sijaan: taitoja voi kehittää, myös nepsy diagnoosin saanut parantaa ymmärrystään muiden ihmisten tulkinnasta. Koska tuo oikeasti auttaa kaikkia arkielämässä ja töissä.

”Miksi avaruudellinen hahmottaminen on älykkyyttä mutta tunteiden tunnistaminen ei?”

Tämä on kysymyksenasettelu. Paras vastaus on edelleen se, että toinen on laajalti hyödyllistä ja soveltamiskelpoista, suurelle osalle ihmisistä haastavaa ja tietyn pisteen jälkeen enemmistölle mahdotonta.

Vastaavasti toinen on hyvin yleistä, jopa oletusarvoista (meillä on kokonainen diagnoosi ihmisille, jolta tämä ominaisuus puuttuu), ja todella hankalasti skaalattavissa esim yhteisöä hyödyntämään.

Lisäksi toista voidaan mitata ja näistä mittauksista saadut tulokset ennustavat varsin hyvin yksilön ongelmanratkaisukykyä - joka puolestaan on helposti sovellettavissa yleishyödyllisiin asioihin.

Toista ei voi mitata ollenkaan, jollei puhuta yllä mainitun diagnoosin piiriin kuuluvista.

Mut tämmöstä. Joku sanos mua tyhmäks. Se ei varppina tiiä sitä, että SE JOKA SANOO ON ITE!!11

Sovitaanko, että molemmat ovat lahjakkuuksia. Ja kun katselee noita sinun kommentteja (tai sitten niputan useamman nepsy-poikkeavan vastauksia) on tullut olo, että olet varsin nuori. Minulla ADD poika jolla autismikirjoa. Hän on monessa asiassa hyvin lahjakas, joissakin asioissa, kuten tietyissä sosiaalisissa ja elämänhallinnan taidoissa kehittää itseään. Ihan yhtä arvokas ihminen kuin minä, jolla toisenlaiset aivot. Palstalla riitely ei varmasti tuo itselle parempaa mieltä, hyvin helposti vaan mieli kehnostuu. Minä tulin kesken ketjun katsomaan kun arvasin otsikosta täällä olevan poikani kaltaisia kommentoijia joita helposti aletaan lytätä. Eikö vaan olla kaikki tyytyväisiä ja onnellisia ja käytetään omia lahjojamme parhaalla mahdollisella tavalla?

On muuten erinomainen esimerkki tunneälyn käyttökelpoisuudesta:

Sinusta tuntuu, että minä olen ”varsin nuori”. Todellisuudessa olen yli 40-vuotias ihminen, ja omalla alallani & elämässäni oikein kelvollisesti pärjännyt sellainen.

Tahtoo sanoa: Tunneäly oli tässä(kin) kohdassa aika huono keino sivistyneeseen arvailuun.

Se, mitä määritelmään tulee: Voimme sopia samalla, että kaikki ihmisen ominaisuudet ovat erilaisia ”lahjakkuuksia” - kuten ne toden totta ovatkin.

Tämä ei kuitenkaan liity mitenkään keskustelun kysymyksenasetteluun, johon on muuten erinomaisen helppoa vastata tyhjentävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden tunnistamisesta ei taideta kuitenkaan maksaa mitään? Avaruudellisesta hahmottamisesta voi tienata sievoisen tilin.

Lähes missä tahansa työssä tärkeä taito. Veikkaan että parhaat myyjät ja markkinointi-ihmiset ovat mestareita tunnistamaan tunteita ja tekevät sillä sievoiset voitot.

Näin on, ja kivikaudella/gambiassa on hirmu paljon vähemmän myytävää kuin piilaaksossa.

mot

Nainen joka vanhoilla päivillään harrastaa pelimallintamista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska toisessa tyypillisesti miehet ovat hyviä ja toisessa naiset.

Eli naiset on parempia avaruudellisessa hahmotuskyvyssä, kyllä! Itse olen tästä hyvä todiste: testeissä avaruudellinen hahmotuskykyni on n. 3 % huipussa, kun vertailuryhmänä on teknisen koulutuksen saaneet ylioppilaat (=suurin osa miehiä). Kun mukaan laskettaan koko väestöpohja, niin päihitän lähes kaikki miehet ja naiset mennen tullen. Tässä maassa on ehkä muutama kymmenen ihmistä, jotka ovat yhtä hyviä tällä osa-alueella.

Tunneälykkyyteni ei ole mitenkään erityisen kehuttava. Olen kyllä muuten ystävällinen ja muut huomioiva (esim. autan vanhuksia ja naapureita), mutta toisaalta rehellisyys kaikissa tilanteissa saattaa loukata joitakin. Tai siis loukkaa jatkuvasti. :-D

Mutta ihan oikeasti: varhaiskasvatus ja perimä vaikuttaa enemmän siihen, missä on hyvä, kuin sukupuoli yksinään. Isä oli hyvä matematiikassa ja minulla ei ollut lapsena leikkikavereita, eikä edes nukkeja, joten jouduin leikkimään mielikuvitukseni varassa. Kotona ei myöskään opetettu lapsille valmiita roolimalleja, vaan saimme muodostaa ihan itse käsityksen sitä, missä olemme hyviä. Kun vanhemmat olivat vuorotyössä, niin ruokaa laittoi se, joka sattui olemaan kotona ja samoin pilkkoi puita, haki vettä, teki pikku remonttihommat jne. Vasta koulussa törmäsin valmiisiin sukupuoliroolimalleihin, mutta minulla oli jo vahva käsitys itsestäni, jota koulu ei enää pystynyt vääristämään. Kuten eivät myöskään sukulaiset, siinä vaiheessa kun piti valita ammattia.

Sun kaltaiset ihmiset ovat tosiaan omassa kastissaan - ja samalla tavalla ovat myös kaiken muunlaiset ihmiset. Kastien kokoluokat per viiteryhmä vaan vaihtelevat.

Varmaan tunneälykäs (en puhu susta, vaan tangentti) vois tunneälyllään hiffata sen, mistä tunneälyyn liittyvät defenssit juontuu kun tunneälystä ruvetaan puhumaan...

...toisaalta voi olla ettei ne sit olekaan niin tunneälykkäitä. Tai sit siitä analyyttisestä älystä, jota on helpoin harjoittaa vaikka abstraktilla ajattelulla, olis KUMMISKI HYÖTYÄ 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaruudellista hahmotuskykyä voi mitata mutta tunneälyä ei. Jotta tunneälyä voisi mitata objektiivisesti ihmisille tulisi laittaa samat tunteet, kuten älykkyystestissä annetaan samat tehtävät.

Tarvitseeko kaikkea pystyä mittaamaan täsmällisesti, jotta jokin asia voi olla olemassa? Eihän ihmiskunta ole päässyt yhteisymmärrykseen kuinka edes mitata peniksen pituus.

Ei tietenkään tarvitse, mutta miksi kaikkia ihmisen ominaisuuksia on tungettava älykkyyden alle? Mikset sitten suoraan kysyisi, miksi uimataitoa ei lasketa älykkyysosamäärään? Miksei kuuman tai kivun kestämistä? Miksei pimeän näön kykyä?

Älykkyyteen on niputettu yhteen ominaisuuksia, jotka ovat psykologiassa määriteltyjä, jotta ihmiset joilla on juuri niissä ominaisuuksissa vaikeuksia voidaan auttaa. Äo-pisteet ja testit ovat täysin ihmisten kehittämä asia.

Äo-testit ja pisteet eivät ole tarkoitettu huippuälykkäille, vaan heille, joilla on vaikeuksia. Niitä sitten käytetään myös älykkäisiin tai tuloksissa tulee hyviä tuloksia esiin, mutta tarkoitus ei ole, että ihmiset tekevät siitä itselleen jonkun meriitin takia. Ne ovat tarkoitettu alkujaan sairaaloihin ja lääketieteeseen.

Joten jos sinulla on hyvät tunnetaidot tai tunneäly, niin ole siitä iloinen. Ihan kuten joku voisi olla onnellinen, koska näkee tavanomaista paremmin pimeässä. Se, että joku muu saa testissä, missä pitää pyöritellä kuvioita tai muistaa numeroita ulkoa tai yhdistellä sanoja jonkun tuloksen, ei pitäisi vaikuttaa sinuun.

Prosessointiteho ja tunne eivät ole sama asia ja siksi ne eivät ole samassa testissä. Mutta koska prosessointiteho on arvostettua ja siitä maksetaan sitä arvostetaan.

Tunneälykäs mies 45v kirjoitti:

Moni nainen (lähihoitaja jne) luulee olevansa tunneälykäs. Tunneälykkyyteen kuuluu omien ja muiden tunteiden tunnistaminen ja huomioiminen, sekä omien tunnereaktioiden hallinta. Tähän moni mamma kaatuu.

Naisena allekirjoitan tämän! Olen ollut tähän ikään mennessä monenlaisissa lääketieteellisissä operaatioissa ja on aina shokeeraavaa joutua jonkun natsikeskitysleiriin paremmin kuuluvan hoitajan kaltoinkohtelemaksi. Jos valittaa kohtelusta, niin yhteistuumin tämä hoitoporukka leimaa potilaan valehtelijaksi. En enää ikinä mene mihinkään tutkimuksiin ilman, että laukussa puhelin nauhoittaa koko tutkimusprosessin.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.

Aivan päinvastoin: tutkitusti empatia korreloi positiivisesti korkeamman ÄO:n kanssa ja psykopaatit ovat keskimäärin vähemmän älykkäitä, toisin kuin elokuvat antavat ymmärtää.

Joo, miljardöörit o iha tymiä ja lastentarhanopet hirmu fixuja NÄIN SE KUULKAA ON!!!

Ei pirä elooookuvia usukkooo go vaavvva-palztalla tottuus

V*ttu sä olet tyhmä.

Itse asiassa tutkitusti päin vastoin by a long shot, mutta anna mennä vaan, pienokainen 🙂

Miksi valehtelet internetissä?

Yllätyksenä sinulle saattaa tulla sellainen seikka, että kaikki eivät toimi kuten sinä itse toimit 🙂

Minähän en mitään valehtele, älykkyysosamääräsi on maksimissaan keskitasoa ja se näkyy viesteistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.

Aivan päinvastoin: tutkitusti empatia korreloi positiivisesti korkeamman ÄO:n kanssa ja psykopaatit ovat keskimäärin vähemmän älykkäitä, toisin kuin elokuvat antavat ymmärtää.

Joo, miljardöörit o iha tymiä ja lastentarhanopet hirmu fixuja NÄIN SE KUULKAA ON!!!

Ei pirä elooookuvia usukkooo go vaavvva-palztalla tottuus

V*ttu sä olet tyhmä.

Itse asiassa tutkitusti päin vastoin by a long shot, mutta anna mennä vaan, pienokainen 🙂

Miksi valehtelet internetissä?

Yllätyksenä sinulle saattaa tulla sellainen seikka, että kaikki eivät toimi kuten sinä itse toimit 🙂

Minähän en mitään valehtele, älykkyysosamääräsi on maksimissaan keskitasoa ja se näkyy viesteistäsi.

Ajattele mitä ajattelet, sun pään sisällä ne aatokset ainoastaan vaikuttaa 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden tunnistamisesta ei taideta kuitenkaan maksaa mitään? Avaruudellisesta hahmottamisesta voi tienata sievoisen tilin.

OK, ajattele näin. MInusta ihminen on kokonaisuus ja äly on osa tuossa, ne monet muut piirteet ovat myös tärkeitä niin yksityiselämässä kuin töissä. Harva niitä avaruudellisia lahjojaan kykenee täysin yksin hyödyntämään elannoksi asti. Ja minusta olisi järkevämpää puhua taidoista tunneälyn sijaan: taitoja voi kehittää, myös nepsy diagnoosin saanut parantaa ymmärrystään muiden ihmisten tulkinnasta. Koska tuo oikeasti auttaa kaikkia arkielämässä ja töissä.

”Miksi avaruudellinen hahmottaminen on älykkyyttä mutta tunteiden tunnistaminen ei?”

Tämä on kysymyksenasettelu. Paras vastaus on edelleen se, että toinen on laajalti hyödyllistä ja soveltamiskelpoista, suurelle osalle ihmisistä haastavaa ja tietyn pisteen jälkeen enemmistölle mahdotonta.

Vastaavasti toinen on hyvin yleistä, jopa oletusarvoista (meillä on kokonainen diagnoosi ihmisille, jolta tämä ominaisuus puuttuu), ja todella hankalasti skaalattavissa esim yhteisöä hyödyntämään.

Lisäksi toista voidaan mitata ja näistä mittauksista saadut tulokset ennustavat varsin hyvin yksilön ongelmanratkaisukykyä - joka puolestaan on helposti sovellettavissa yleishyödyllisiin asioihin.

Toista ei voi mitata ollenkaan, jollei puhuta yllä mainitun diagnoosin piiriin kuuluvista.

Mut tämmöstä. Joku sanos mua tyhmäks. Se ei varppina tiiä sitä, että SE JOKA SANOO ON ITE!!11

Sovitaanko, että molemmat ovat lahjakkuuksia. Ja kun katselee noita sinun kommentteja (tai sitten niputan useamman nepsy-poikkeavan vastauksia) on tullut olo, että olet varsin nuori. Minulla ADD poika jolla autismikirjoa. Hän on monessa asiassa hyvin lahjakas, joissakin asioissa, kuten tietyissä sosiaalisissa ja elämänhallinnan taidoissa kehittää itseään. Ihan yhtä arvokas ihminen kuin minä, jolla toisenlaiset aivot. Palstalla riitely ei varmasti tuo itselle parempaa mieltä, hyvin helposti vaan mieli kehnostuu. Minä tulin kesken ketjun katsomaan kun arvasin otsikosta täällä olevan poikani kaltaisia kommentoijia joita helposti aletaan lytätä. Eikö vaan olla kaikki tyytyväisiä ja onnellisia ja käytetään omia lahjojamme parhaalla mahdollisella tavalla?

On muuten erinomainen esimerkki tunneälyn käyttökelpoisuudesta:

Sinusta tuntuu, että minä olen ”varsin nuori”. Todellisuudessa olen yli 40-vuotias ihminen, ja omalla alallani & elämässäni oikein kelvollisesti pärjännyt sellainen.

Tahtoo sanoa: Tunneäly oli tässä(kin) kohdassa aika huono keino sivistyneeseen arvailuun.

Se, mitä määritelmään tulee: Voimme sopia samalla, että kaikki ihmisen ominaisuudet ovat erilaisia ”lahjakkuuksia” - kuten ne toden totta ovatkin.

Tämä ei kuitenkaan liity mitenkään keskustelun kysymyksenasetteluun, johon on muuten erinomaisen helppoa vastata tyhjentävästi.

Todennäköisesti täällä useampia autismikirjoisia ihmisiä kirjoittelemassa. Ne viestit jossa puhuttiin paljon kuinka opettajat eivät ymmärrä autismikirjoisen ei-verbaalista viestintää vaikuttivat nuorehkon ihmisen kirjoittamilta. Mutta sinällään koko ketjun aihe minusta on hieman hassu. Tuskin kukaan tässä ketjussa on kyseenalaistanut älykkyyttä. Ja sinäkin hyväksyt tunneälyn jos tuosta käytetään eri termiä, esim. sosiaaliset taidot, ei-verbaalisten viestien tulkintataito tms. Eikö jankkauksen sijaan voisi ajatella, että älykkyys ja "äly" ovat eri asioita?, tunne"äly" vaikka aivoissa prosessoitavaa tarkkuutta muiden ihmisten tunnetiloijen tunnistamisessa, käyttäytymisen ymmärryksessä ja ennustamisessa? 

Työelämässä ja sosiaalisissa suhteissa tarvitaan varsin paljon joustavuutta: kykyä ja halua ymmärtää toisten näkökulmia, halua löytää kompromisseja. Sekin lahjakkuutta mutta taito jota voi kehittää. En ole ihan varma kuinka nykyinen somekulttuuri tuota kehittää, pikemminkin valitaan oma kanta, fiksoidutaan siihen ja mietitään tiukimmat ja tylyimmät tavat ampua toisen argumentit alas. Vähän surullista, ei kovin rakentavaa enkä ole ihan varma kuinka älykästä, ei ainakaan viisasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti haluttaisiin mitata älykkyyttä tarvittaisiin kattavat testit, joissa tyyliin:

Rakenna hylly

Pelastu autiolta saarelta

Ratkaise ristiriitatilanne

Ratkaise arvoitus ja löydä maali.

Ja niin edelleen

Monipuolisia tehtäviä, jotka laittavat ihmisen erilaisiin tilanteisiin, jossa pitää käyttää aivoja monella tavalla, ratkaista pulmia teoriassa ja käytännössä. Osassa pulmia on muita ihmisiä, jotka pitää ottaa huomioon, osassa tarvitaan kielellistä taitoa, osassa musikaalista, osassa suunnistaa ja vaikka mitä erilaisia. Tehtävien laatimiseen pitäisi myös ottaa hyvin erilaisista kulttuurista ja paikoista paljon ihmisiä. Muuten jos vaikka me se laadittaisiin, niin länsimaalaiset voittaisivat aina.

Mutta tällaista on vaikea vieläkin tietokoneaikaan saada aikaiseksi, niin älykkyys onkin sitä, että mikä kuvio tulee seuraavaksi, sehän kertoo paljon...

Älykkyystestit ovat psykologian saralla varmaan ne kaikkein tarkimmat testit. On määritelty mikä lasketaan älykkyydeksi, tehdään testi, joka mittaa näitä ominaisuuksia ja lopussa lasketaan pisteet.

Ihmiset jotka saavat hyviä pisteitä testeissä pärjäävät myös kaikissa niissä asioissa, joissa niitä ominaisuuksia tarvitaan. Eli jos ihmisellä annetaan tehtäväksi tehdä palapeli, kuviotesti paperilla ja vaikka laittaa kangaspalat yhteen, jotta siitä syntyy paita, niin se on ne samat ihmiset, jotka saavat ne kaikki tehtyä nopeasti ja oikein ja ne samat, joilla on vaikeuksia yhdessä, niin todennäköisesti hänellä on vaikeuksia myös niissä muissa osatesteissä.

Mutta äo-testiin ei tarvitse laittaa kangaspaloja ja paidan tekemistä, vaan voi ihan vaan ottaa sen paperilla tehtävän testin.

Kun äo-testissä ei muista numerosarjoja, ei ole todennäköistä, että kuitenkin koulussa muistaa pitkiä sanalistoja. Todennäköisesti sekä jokapäiväisessä elämässä ja testissä tulee esille ne samat ongelmat tai samat menestymiset.

Jos sitä Ikean hyllyä ei saa kasaan, vaikka kuinka niitä ohjeita lukisi ja fyysisesti olisi kykenevä, niin se kertoo jostain. Vaikka oikeasti olisi vaikka kuinka empaattinen ja tunnistaa omat ja muiden tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.

Hah. Ihminen tekee lähes kaiken tunteiden perusteella. Se kannattaa tunnistaa heti, ettei kuvittele tekevänsä järkeviä ratkaisuja, kun oikeasti tunteet määrää. Jotkut ihmiset haluavat kuvitella tekevänsä kaikki ratkaisunsa rationaalisesti, koska kokevat olevansa silloin älykkäämpiä ja hallitsevansa tilannetta. Jos joku ulkopuolinen tulisi tarkastelemaan tilannetta, näkee kuitenkin selvästi miten on monesti tunnesyyt voittaneet.

Onhan meillä se yksi esimerkki kun joltain amerikkalaismieheltä katosi jossain onnettomuudessa(?) tunteet. Hän oli pelkästään rationaalisuutensa varassa (ja oli hyvin älykäs), mutta elämä alkoi luisua alamäkeen, koska teki täysin idioottimaisia päätöksiä jatkuvasti. Menetti lopulta kaiken.

Kuulostaa urbaanilta legendalta.

Mietin ihan samaa. Jos ihminen saa onnettomuudessa aivovamman, on aikamoista mutkien suoraksi vetämistä sanoa, että epäonni myöhemmässä elämässä johtuu pelkästä tunteiden puutteesta. Yleensä nuo tuhot ovat vähän kokonaisvaltaisempia, ja posttraumaattinen reaktiokin voi pistää elämän sekaisin.

Kannattaa lukea asiasta. Tunteilla on valtava merkitys kaikessa päätöksen teossa.

Olen virallisesti heikkolahjainen, joka kääntyy nykyään laaja-alaisiksi oppimisvaikeuksiksi poliittisen korrektiuden aikakautena. Ei, en mutuile tällaisilla asioilla, vaan uskon ammattilaisia: testien mukaan tyhmä mikä tyhmä älykkyyspfofiilin ollessa heikon keskitason ja heikkolahjaisuuden välimaastossa. Minulla ei ole ongelmaa myöntää sitä faktaa, että ihmisissä, niin miehissä kuin naisissa sekä eri rodun edustajissa on erilainen älykkyysjakauma.

Jostain syystä älykkyyteen liittyvät asiat saa monissa aikaan pahan mielen. Jos se on jollain korkeampi, niin pahoitetaan mieli. Jos se on jollain alhaisempi, pahoitetaan siitäkin mieli. Fyysisisten ominaisuuksien vertaaminen ja niistä puhuminen ei aiheuta vielä tällaista meteliä kuin älykkyydestä puhuminen. Älyllisestä kehitysvammaisuudesta saa ihme kyllä vielä puhua, eikä heistä puhuta vielä älykkyysrajoitteisina. Itselläni ei ole naisena ongelmaa myöntää, että ne nerot löytyy miehistä, mutta niin myös se toinenkin ääripää (älyllisesti kehitysvammaiset ja heikkolahjaiset).

Tunnetaidotkin toki vaatii jonkinlaista älykkyyttä, vaikkei nyt ihan nero tarvitse olla, ja olen lukenut, että älyllisesti kehitysvammaisilla tunneäly (siitä voidaan toki maailmanloppuun saakka kiistellä, onko se älykkyyden osio vai ei) voi olla heikentynyt, vaikka välillä taas kuulee, kuinka kehitysvammaiset loistaa tunneälyllisellä puolella. Itse taas rohkenen olla eri mieltä, mitä olen kehitysvammaisia kohdannut. Tässä esimerkkitilanne: kehitysvammainen ei ymmärrä sanoneensa jotain loukkaavaa toiselle ja sitten ihmettelee, miksi loukattu osapuoli ei pidä enää mitään yhteyttä eikä haluta olla tekemisissä.

Itselläni on joten kuten ymmärrystä, että milloin loukkasin jota kuta, puhuin liian suoraan tai puhuin vahingossa päälle. Jos vahingossa puhun päälle, niin silloin pahoittelen aiheuttamaani harmia. Muistan, kuinka eräs koulukaveri ärsyyntyi, kun puutuin yhteen asiaan, vaikka itse taas olin puolustavinani häntä. Huomasin hänen liikkeistään hänen ärtyneisyytensä ja seuraavana päivänä totesin olevani paska ja kuinka ansaitsin hänen vihansa. Aiemmin sanoin suoraan mummolle hänen antamasta lahjasta, etten pidä Pandan juhlapöydän konvehdeista. Minä kun silloin ajattelin, että pitää olla rehellinen tarkoittamatta pahaa. Nykyään en sanoisi noin, vaan olisin hiljaa. Valkoisia valheitakin osaan kertoa. Onneksi en sentään koskaan ole sanonut kenellekään rumasta nenästä.

Nyt musta tuntuu, että tää koko keskustelu on pelkkää älyllistä mistä.