Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?

Vierailija kirjoitti:

Tuo tunneäly ei taida olla mitenkään järkevästi mitattavissa?

Rakentaako tunneälyllä kestävän sillan?

Lisäksi nämä tyypilliset "tunneäly"ihmiset ovat hyviä vain niissä neurotyypillisisssä tapauksissa. Oikeasti tunneälykkyys edellyttäisi kaikkien neurokirjon variaatioiden tunnistamista, jotta siitä olisi hyötyä. Vähän niin kuin tunnistaisi vain pyöreitä muotoja avaruudellisesti, mutta ei mitään muita.

Tätä tunneälyjuttua käytetään niin paljon isoa osaa ihmisiä vastaan, jo ihan siitä lähtien, että ollaan määritelty neurotyypillinen- ja epätyypillinen. Ne nyt vaan kaikki ovat olemassa olevaa kirjoa, eikä mikään ole enempää oikein tai väärin. Esim. kouluissa opettajat ovat tunneälyisinä tietävinään, miksi joku oppilas ei katso silmi tai halua kätellä/halata. Oikeasti suurella osaa opettajista ei ole mitään käsitystä neuroepätyypillisimpien lasten tunteista tai tuntemuksista noissa tilanteissa.

Vastaus ap:n kysymykseen:

Koska avaruudellinen hahmotuskyky on vaikeaa, sitä soveltamalla ihmiset ovat saaneet aikaan satumaisia teknologioita...

...ja vastaavasti tunteiden tunnistaminen on oletusarvo, eli yleistä ja helppoa, ja tämän kyvyn soveltaminen on hyödyllistä siinä vaiheessa, kun avaruudellisella hahmotuskyvyllä ollaan suunniteltu jokin prosessi, joka tarttis niinku tehrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmistuntemus on älykkyyttä. Tietää asioita ja tunnistaa teeman ja motiivin ja kontekstin eikä pelkkiä tunteita.

Tunteiden tunnistaminen ei korreloi elämässä menestymisen kanssa. Ei ole tunteiden tunnistustestiä jonka perusteella voi ennustaa yhtään mitään.

Autistiset ovat monesti korkean äon omaavia. Heidän menestyksen ihmissuhteissa voi monesti ennustaa huonoksi. Eli äo:n ulkopuolella on asioita joilla voi jotain ennustaa.

Monet autistiset ovat myös hyvin tunteellisia, mm. silmiin katsominen on aivan liian voimakas tunne. Oikeasti tunneälyinen ihminen ymmärtää myös autistisen henkilön tunteita, ei siis pelkkää perus ekstroverttiä ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmistuntemus on älykkyyttä. Tietää asioita ja tunnistaa teeman ja motiivin ja kontekstin eikä pelkkiä tunteita.

Tunteiden tunnistaminen ei korreloi elämässä menestymisen kanssa. Ei ole tunteiden tunnistustestiä jonka perusteella voi ennustaa yhtään mitään.

Autistiset ovat monesti korkean äon omaavia. Heidän menestyksen ihmissuhteissa voi monesti ennustaa huonoksi. Eli äo:n ulkopuolella on asioita joilla voi jotain ennustaa.

Monet autistiset ovat myös hyvin tunteellisia, mm. silmiin katsominen on aivan liian voimakas tunne. Oikeasti tunneälyinen ihminen ymmärtää myös autistisen henkilön tunteita, ei siis pelkkää perus ekstroverttiä ihmistä.

Sä oot katsonut liikaa star trekiä, ja tuo mitä sanot on silkkaa bullshittiä.

Timanttihäät kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tunneäly ei taida olla mitenkään järkevästi mitattavissa?

Rakentaako tunneälyllä kestävän sillan?

Tunneälyllä rakennetaan silta joka kestää pitkään avioliitossa.

Tekoälyllä rakennetaan pidempi avioliitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tunneäly ei taida olla mitenkään järkevästi mitattavissa?

Rakentaako tunneälyllä kestävän sillan?

Monen oikeassa tehtävässä olevan ihmisen tunneäly estää sodan ja rakentaa rauhan. Pidän tätä isompana saavutuksena kuin siltaa - saati sitten ydinasetta. Kuinka "fiksut" ihmiset voivat saada aikaan niin tyhmiä saavutuksia? Sitä sopii pohtia.

Ei se ole tunneälyä, vaan etiikkaa. Eettiset periaatteet voidaan opettaa ja niitä sitten käytetään. Erilaisia vaikutusarvioida tehdään formaalisti, ei millään tunneälyllä. Esim. lapsi- tai ympäristövaikutusten arviointi.

Sitten ollaan oikeasti pulassa, kun leikitään pelkällä tunneälyllä, esim. huolet lastensuojelussa ja niistä koituvat seuraukset. Ei ole mitään konkretiaa, mutta tunteita ja huolia.

Vierailija kirjoitti:

Ei autismi ole kehitysvamma kuten ei ole liikuntavammakaan. On kuitenkin ihmisiä, joilla on autismi tai liikuntavamma kehitysvamman lisäksi. Tällöin puhutaan monivammaisesta henkilöstä. Jos on vain liikuntavammainen tai autistinen, voi tällainen henkilö olla keskinkertainen tai sitäkin älykkäämpi.

Yhdysvalloissa n. 44 prosentilla autismidiagnoosin saaneista oli normaali tai normaalia korkeampi älykkyysosamäärä vuonna 2020. 56 % oli joko "rajatapauksia", ÄÖ 71-85, tai älyllisesti kehitysvammaisia (25 % ja 31 %). Autismidiagnoosin saaneista arviolta 40 % ei pysty ilmaisemaan itseään kielellisesti (nonverbal). Vähän alle 2 % (1/54) lapsista on saanut autismidiagnoosin. Näissä luvuissa ei ole taustamuuttujia (mainittu monivammaisuus) mukana.

https://www.autismspeaks.org/autism-statistics-asd

Tunteiden tunnistamista on hankala mitata, kuten tässä on monta kertaa todettu. Ns. tunneälystä on varmasti hyötyä sekä henkilökohtaisissa suhteissa että vaikkapa johtamisessa, mutta sen määritteleminen ja erottaminen muusta voi olla hankalaa. Esimerkiksi jos lääkäri puhuu tunneälyttömälle kollegalleen häntä stressaavasta ammatillisesta ongelmasta, hän saattaa saada paremman ratkaisun asiaan kuin puhumalla jollekin "tunneälykkäälle" muun alan ihmiselle ihan siitä syystä, että ongelma liittyy sekä tunteisiin että substanssiin. Jos pienet lapset riehuvat sisällä ja viet heidät ulos, koska meininki rauhoittuu, niin onko mahdollista erottaa tästä ratkaisusta tunteisiin ja niiden tulkintaan tai normatiiviseen päättelyyn perustuvaa osaa? Tai jos puoliso itkee, voitko päätellä hänen olevan surullinen tai vaihtoehtoisesti tunnistaa hänen tunteensa suruksi empatian avulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tunneäly ei taida olla mitenkään järkevästi mitattavissa?

Rakentaako tunneälyllä kestävän sillan?

Lisäksi nämä tyypilliset "tunneäly"ihmiset ovat hyviä vain niissä neurotyypillisisssä tapauksissa. Oikeasti tunneälykkyys edellyttäisi kaikkien neurokirjon variaatioiden tunnistamista, jotta siitä olisi hyötyä. Vähän niin kuin tunnistaisi vain pyöreitä muotoja avaruudellisesti, mutta ei mitään muita.

Tätä tunneälyjuttua käytetään niin paljon isoa osaa ihmisiä vastaan, jo ihan siitä lähtien, että ollaan määritelty neurotyypillinen- ja epätyypillinen. Ne nyt vaan kaikki ovat olemassa olevaa kirjoa, eikä mikään ole enempää oikein tai väärin. Esim. kouluissa opettajat ovat tunneälyisinä tietävinään, miksi joku oppilas ei katso silmi tai halua kätellä/halata. Oikeasti suurella osaa opettajista ei ole mitään käsitystä neuroepätyypillisimpien lasten tunteista tai tuntemuksista noissa tilanteissa.

Tässä puhutaan nyt selvästi keskitason suorittajista. Ei ole vaikea huomata, että tuo toinen käyttäytyy poikkeavasti tai tai reagoi poikkeavasti. Yleisistä odotuksista poikkeavasti. Älykäs ei jätä ilmiötä siihen, vaan miettii miten, miksi, mitä en ole tajunnut/tiedä? Sitten selvittää. Hyvällä muistilla myös saa elämän aikana esimerkkejä eri ilmiöistä, joita pystyy yhdistämään vaivattomasti. Ok, tuossa on samalla tavalla erilailla reagoiva kuin se yksi silloin 10 vuotta sitten. Yhteys? Tiedetäänkö tässä hetkessä enemmän, onko joku muu havainnut tuollaista ilmiötä? Kategorisointia itsekritiikkiä noudattaen ja kappas, asioille löytyy selityksiä. Tulee sellainen hyväksyminen, että juuri mikään maailmassa ei ole outoa, vain erilaista. Josta ei ehkä itse tiedä vielä tarpeeksi, siksi kummallista. Ei jämähdetä ihmettelyn tasolle, vaan hyväksytään jos tietoa ei ole tarpeeksi tai etsitään sitä. Maailman olemus ei muutu siitä, mitä minä siitä tiedän tai ajattelen. Se on toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska toisessa tyypillisesti miehet ovat hyviä ja toisessa naiset.

Väitteesi on

A. Täyttä pskaa

B. Silkkaa pskaa

C. Käsittämätöntä pskaa

Hmm kuulostat äärimmäisen älykkäältä. Kerro ihmeessä lisää :) Noin fiksulta mielellään kuulee enemmänkin ajatuksia

Setämies69 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakentaako loogisella päättelykyvyllä toimivan perheen?

Kirjoittaako sillä mukaansa tempaavan romaanin?

Säveltääkö sillä sinfonian?

Selviääkö sillä masennuksesta?

Oppiiko sillä tanssirutiinin vaivattomasti?

Voiko tunneälyllä opiskella palvelinpuolen ohjelmointia?

Tai taloushallintoa, tai filosofiaa, tai psykologiaa, tai hitsausta, tai hoitotieteitä, tai...

No tässä nyt taas päästään siihen, ettei tunne-, vuorovaikutus- ja viestintätaidoilla nähdä arvoa länsimaisessa kulttuurissa. Ne eivät ”tuota” arvoa, eli rahaa, eli arvoa kapitalistille eli sille, joka kerää orjiensa työn arvon itselleen. Mikäli olette huomanneet, niin pelkästään jo kapitalismin voittokulku on mahdollistunut alun perin uskonnollisilla hölynpölyillä pelotteluun eli valtaan (hyvä työihminen pääsee taivaaseen, laiska helvettiin). Kirkon vallan on sittemmin korvannut taloudellinen valta, ja yksilöllistymiskehitys yhdessä psykiatrian/psykologian viitekehyksestä tarkasteltavan ”minäprojektin” käsityksen kanssa ovat luoneet ajatuksen itseään toteuttavasta ja itseään, elämäntarinaansa ja identiteettiään luovasta yksilöstä, joka sittemmin kiteytyy keskiluokan pyrkimyksessä ”edetä elämässään” ja saavuttaa jokin korkeampi sosioekonominen taso.

Tässä vielä taustalla vaikuttaa sekin, että myös se mitä kutsumme edistykseksi länsimaisesta näkövinkkelistä tarkasteltuna on vain yksi tarina muiden joukossa. Tarina siitä, että ratkaisemme kaikki ongelmat teknologian ja tieteellisen kehityksen avulla. Tarkastelemme älykkyyttä ihan samanlaisen etnosentrisen lasin takaa.

Tunnetaidot eivät tuota näillä mittareilla mitattuna ”mitään” yhteiskuntaan.

Todella älykkäät toisaalta kykenevät antamaan tunnetaidoille niille kuuluvan arvon, sillä jokaisessa ajatuksessakin on taustalla tunne, ja halusimme tai emme, tunteista emme pääse eroon. Ellemme ole sosiopaatteja. Tiesittekö muuten, että johtajissa arvostetaan narsistinomaisia ja sosiopaattisia piirteitä? Kuinkas sattuikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmistuntemus on älykkyyttä. Tietää asioita ja tunnistaa teeman ja motiivin ja kontekstin eikä pelkkiä tunteita.

Tunteiden tunnistaminen ei korreloi elämässä menestymisen kanssa. Ei ole tunteiden tunnistustestiä jonka perusteella voi ennustaa yhtään mitään.

Autistiset ovat monesti korkean äon omaavia. Heidän menestyksen ihmissuhteissa voi monesti ennustaa huonoksi. Eli äo:n ulkopuolella on asioita joilla voi jotain ennustaa.

Käytännössä kaikki kehitysvammaiset ovat autisteja. Autismi jo itsessään on kehitysvamma. Tämä ei silti tarkoita etteikö autisteissakin olisi tosi fiksun oloisia ja hyvin elämässään pärjääviä tyyppejä, mutta heidän kohdalla kyse on enemmänkin erilaisista lahjakkuksista. 

Nyt kannattaisi tutustua edes hieman autismin kirjoon. Kirjo tarkoittaa, että vaihtelua on. Esim. Asperger-tyyppisillä (vanhentunut dg) on yleensä korkea älykkyys, ovat jopa savantistisia osa. Monesti käytössä on englannin kielinen termi HFA, eli high-functioning autism.

Lievimmät autistit eivät edes saa diagnoosia, ja näistä monet ovat naisia. Monilla autisteilla on erittäin korkea tunneäly. He osaavat tunnistaa tunteita ja jopa näytellä niitä. Ja normi-tunneälyiset tulkitsevat tätä normaaliksi eli heillä ei ole mitään käsitystä oikeista tunteista. Puhutaan jopa maskaamisesta, jossa neurokirjon ihminen käyttäytyy, kuten neurotyyppillinen pärjätäkseen, vaikka oikeat tunteet ovat jotain muuta. Fiksu ihminen oppii eleet, ilmeet, huokaukset, oikeat termit, joilla voi ilmaista tiettyä tunnetta. 

Suosittelen hieman perehtymään asiaan.

Ei oo lääkäri hän kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmistuntemus on älykkyyttä. Tietää asioita ja tunnistaa teeman ja motiivin ja kontekstin eikä pelkkiä tunteita.

Tunteiden tunnistaminen ei korreloi elämässä menestymisen kanssa. Ei ole tunteiden tunnistustestiä jonka perusteella voi ennustaa yhtään mitään.

Autistiset ovat monesti korkean äon omaavia. Heidän menestyksen ihmissuhteissa voi monesti ennustaa huonoksi. Eli äo:n ulkopuolella on asioita joilla voi jotain ennustaa.

Käytännössä kaikki kehitysvammaiset ovat autisteja. Autismi jo itsessään on kehitysvamma. Tämä ei silti tarkoita etteikö autisteissakin olisi tosi fiksun oloisia ja hyvin elämässään pärjääviä tyyppejä, mutta heidän kohdalla kyse on enemmänkin erilaisista lahjakkuksista. 

Kyllä kehitysvamma ja autismi ovat täysin eri diagnooseja. Kehitysvammainen voi olla ihan vain kehitysvammainen ja autisti vain autisti. Samoin jollain autistilla voi olla kehitysvamma. Kehitysvamma on aina älyllistä. Sinulla menee kehitysvamma ja kehityshäiriö sekaisin.

T. Lääkäri

Ei ole hän lääkäri. Autismi on neurologinen sairaus ja sitä voi olla eri tasoisia. Kehitysvamma on oma lajinsa. Ja autismia voi olla myös kehitysvammaisilla ja kaikki autistiset tai autistisia piirteitä omaavat eivät ole kehitysvammaisia.

Autismi ei ole sairaus. Se on neurodiversiteettiä.

Ihan kuin tyhmyyskään ei ole sairaus.

Minun vanha opiskelukaverini on mies joka on hyvä kaikessa.

Tiedemies (väitellyt) tietojenkäsittelytieteestä, nykyisin yksityisellä tutkijana, taitava pianisti (harrastelija joka on Sibis-tasoa), taitava shakinpelaaja, suuri kirjallisuuden ystävä jne.

Vieläpä asiallinen perheenisä joka viihtyy vaimon ja lasten kanssa.

Käytännössä stereotypiat siitä että esim. matemaattisesti lahjakas mies on joku tunteeton autisti ovat vain sitä varten olemassa, että meille taviksille ei tulisi paha mieli.

Käytännössä tuo vanha tuttavani on aito nero, enkä ole koskaan tavannut yhtään naista, joka olisi läheskään samalla tasolla niin monessa eri asiassa.

Faith kirjoitti:

Tunteiden tunnistamistahan on mitattu tieteellisesti siten, että on näytetty testattaville videoklippejä, joissa ihminen on iloinen, yllättynyt, säikähtänyt, vihainen, hermostunut jne., ja testattavan tehtävä on tunnistaa tunne.

Tein itse vuosia sitten netissä yllä olevan kaltaisen, yliopiston tutkimuksessa käytetyn tunteiden tunnistamistestin ja sain siitä lähes täydet pisteet.

Mikäli tuollaiset testit ovat luotettavia siten, että tulokset testistä toiseen ovat aina saman kaltaiset eli on nähtävissä selkeät erot testattaven kyvyissä, en näe mitään syytä, miksei tunteiden tunnistaminen voisi olla osana älykkyystestejä. Semminkin, kun psykologinen osaaminen on ymmärtääkseni entistä suuremmassa osassa yritys- ja työelämässä menestymisessä.

Mutta miten varmennetaan, että näytetyissä kuvissa henkilö olikin juuri iloinen?

Joku voi olla iloinen, mutta se ei luettavissa ilmeistä tai eleistä. Miten tunnistat tämän iloisuuden siksi? Pitääkö iloisuuden ilmentyä tietyllä tavalla ollakseen iloa?

Kertaa tämä kaikkien tunteiden kohdalla, joten ymmärrät, miten epäspesifisestä asiasta voi olla kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Not like other humans kirjoitti:

Minä aina eksyn kaikkialle, mutta olen poikkeuksellisen tuneälykäs, ja tunnistan esimerkiksi narsistit hyvin helposti toisen ulkoisesta oleumuksesta tarkalla intuitiollani.

No siis luulet tuntevasi.

Sehän tässä ns. tunneälyssä on se hataruus. Aina voi kuvitella olevansa hyvä siinä, mutta kuka voi koskaan oikeasti tietää mitä toisten päässä liikkuu. Erilaisia tulkintoja voi esittää pilvin pimein ja ehkä osa menee oikeinkin.

Paitsi että hyvät pokerinpelaajat tietävät olevansa siinä hyviä. Itse olen introvertti ja epäilin jopa olevani autistinen, mutta pokerin pelaaminen avasi silmäni. Olen todella hyvä(anteeksi itsekehu) tunnistamaan vastustajien mielentiloja, usein jopa arvaan oikein mitä he ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei autismi ole kehitysvamma kuten ei ole liikuntavammakaan. On kuitenkin ihmisiä, joilla on autismi tai liikuntavamma kehitysvamman lisäksi. Tällöin puhutaan monivammaisesta henkilöstä. Jos on vain liikuntavammainen tai autistinen, voi tällainen henkilö olla keskinkertainen tai sitäkin älykkäämpi.

Yhdysvalloissa n. 44 prosentilla autismidiagnoosin saaneista oli normaali tai normaalia korkeampi älykkyysosamäärä vuonna 2020. 56 % oli joko "rajatapauksia", ÄÖ 71-85, tai älyllisesti kehitysvammaisia (25 % ja 31 %). Autismidiagnoosin saaneista arviolta 40 % ei pysty ilmaisemaan itseään kielellisesti (nonverbal). Vähän alle 2 % (1/54) lapsista on saanut autismidiagnoosin. Näissä luvuissa ei ole taustamuuttujia (mainittu monivammaisuus) mukana.

https://www.autismspeaks.org/autism-statistics-asd

Tunteiden tunnistamista on hankala mitata, kuten tässä on monta kertaa todettu. Ns. tunneälystä on varmasti hyötyä sekä henkilökohtaisissa suhteissa että vaikkapa johtamisessa, mutta sen määritteleminen ja erottaminen muusta voi olla hankalaa. Esimerkiksi jos lääkäri puhuu tunneälyttömälle kollegalleen häntä stressaavasta ammatillisesta ongelmasta, hän saattaa saada paremman ratkaisun asiaan kuin puhumalla jollekin "tunneälykkäälle" muun alan ihmiselle ihan siitä syystä, että ongelma liittyy sekä tunteisiin että substanssiin. Jos pienet lapset riehuvat sisällä ja viet heidät ulos, koska meininki rauhoittuu, niin onko mahdollista erottaa tästä ratkaisusta tunteisiin ja niiden tulkintaan tai normatiiviseen päättelyyn perustuvaa osaa? Tai jos puoliso itkee, voitko päätellä hänen olevan surullinen tai vaihtoehtoisesti tunnistaa hänen tunteensa suruksi empatian avulla?

Tunneäly auttaa esimerkiksi tuossa lapsiasiassa ennakoimaan. Koska tunneälykäs ymmärtää, että riehuminen voi johtua yliväsymyksestä tai lapsen luonnollisesta kyvyttömyydestä hillitä tunteitaan tai toimintaansa (aikuisillekin joskus vaikeaa), pystyy tunneälykäs prosessoimaan riehumistakin syy-seuraussuhteiden, mutta myös kokemansa ja tuntemansa kautta. Tunneäly on mukana myös lapsen lukemisessa, milloin ilmentää väsymyksen ym. merkkejä. Kyse on siitä, reagoiko vai ennakoiko. Jälkimmäinen usein helpottaa asioita.

Surullisessa kumppanissa taas tunneäly auttaa mm. erottamaan ilon kyyneleet surusta. Näetkö? Ei pelkkä itku ole vinkki, vaan tulkinta sitoutuu kontekstiin ja pelkällä hahmotunnustuksella voi tulla suotta väärinymmärryksiä. Tunneälykäs kyllä näkee toisten surun jo paljon pienemmistä vinkeistä, ryhti, silmien ilme jne. Ei tarvitse kumppanin kaivaa teatraalisesti nenäliinaa esiin (voi olla myös nuhaa muuten) jotta toinen tajuaa mielenmaisemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailmassa mitataan asioiden hyödyllisyys rahassa. Miten muutat tunneälyn rahaksi, eli mitä hyötyä siitä sinulle on? Vaikka koet jonkin asian arvokkaaksi ja tärkeäksi, voi olla, että kukaan ei ole silti valmis maksamaan sinulle pennin hyrrää palveluksistasi.

Jos sinulla olisi kasvoissa tyvisolusyöpä, menisitkö:

* onkologin vastaanotolle 250e per tunti

* tunneälykön vastaanotolle 250e per tunti

Jos sähköautosi hyytyy kesken matkan, veisitkö sen:

* korjaamolle 95e per tunti

* tunneälyterapeutille 95e per tunti

Eli, mitä lisäarvoa tunneälyilijä pystyy tälle maailmalle ja sen asukkaille tarjoamaan? Markkinataloudessa on kysynnän ja tarjonnan laki, paljonko tynneälyilijä voi palveluksistaan veloittaa? 

Huono analogia, ei tunneäly tietysti ole mikään "ammatti" josta joku sellaisenaan maksaa jotain. Pikemminkin voisi kysyä näin, kummalle lääkärille menisit mielummin, tunnekylmälle ja empatiakyvyttömälle vai sellaiselle jolla on tunneälykkyyttä? Monissa ammateissa tunneälykkyydestä ja sosiaalisesta lahjakkuudesta on paljon hyötyä, myös asiakkaalle.

Syöpäkasvain ei välitä lääkärin tunteista. 

Ei välitäkään, mutta potilas välittää. Olen itse kohdannut lääkäreitä, joilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja ja sellaisia joilla nämä kyvyt ovat, ja on aika selvä kumman hoidettavana mielummin on. Toki eri asia saattaisi olla jos nämä toistaitoiset töksäyttelijät olisivat parempia lääkäreitä kuin sosiaalisesti taitavat kollegansa, mutta näinhän ei ole. Älykäs + sosiaalisesti taitava lääkäri on yksinkertaisesti parempi kuin lääkäri jolla on vain toinen näistä ominaisuuksista.

Juu, varmasti on mukavampi asioida sellaisella lääkärillä. Mutta miten se nyt liittyy tähän ketjuun?

Vastasin alunperin viestiin jossa pohdittiin mitä virkaa koko sosiaalisella älyllä oikein on, kun kukaan ei maksa siitä siitä mitään. Osoitin, että analogia on virheellinen, tunneälyllä on merkitystä monissa ammateissa ja siitä ollaan valmiita myös maksamaan, vaikkapa juuri silloin kun valittavana on lääkäri jolla tunneälyä on vs. sellainen jolla sitä ei ole.

Aivan. Missasin ilmeisesti kohdan, jossa tämä oli esitetty kiistanalaisena.

Jatkan tämän verran: Samalla tavalla voidaan muodostaa sellainen mielivaltaisen laaja inhimillisten ominaisuuksien sarja, jotka vaikuttavat preferensseihin esim yhteistyökumppanin valinnassa.

Esim hyvät hampaat, miellyttävä ääni, hyvä tuoksu jne.

Nämä ominaisuudet, siis kaikki niistä - lukuunottamatta tuota substanssia eli ongelmanratkaisukykyä tietyssä viitekehyksessä - voidaan poistaa listasta ilman, että tarkasteltava suorite jää tekemättä.

Vastaavasti mikään lista ei korvaa em. ominaisuuden puutosta.

Edellisen lisäksi mainittakoon, että esim ydinreaktion ketjuuntumista ei ratkaistu juttelemalla säästä ja Newton oli tunnettu mulkvisti.

Aivan. Minä en kuulu niihin keskustelijoihin joiden mielestä tunneäly on jokin älykkyyden korvaava asia. Minun argumenttini on koko ajan ollut se, että tunneäly on arvokas resurssi, erityisesti älykkäälle ihmiselle ja sen vuoksi sen mitätöiminen tässä keskustelussa tuntuu hieman oudolta. Jos palataan keskustelun alkuperäiseen aiheeseen, eli onko tunneäly ylipäätään osa älykkyyttä vai siitä erillinen taito, niin se on kinkkisempi kysymys. Näin yleensä ottaen eläimistä (ja siten ihmisistä) puhuttaessa sosiaalisten taitojen katsotaan liittyvän jollain tasolla myös älykkyyteen. Ensinäkin tunnetaitoihin liittyy mielen teoria, joka on eläinkunnassa harvinainen taito ja puuttuu mm. autistisilta ihmisiltä. Mitä älykkäämpi eläin on sitä monimutkaisempia sosiaalisia suhteita se kykenee luomaan ja ymmärtämään, ja tämä kaikki tietysti liittyy myös kykyyn tehdä yhteistyötä, joka ihmisten tapauksessa on muuhun eläinkuntaan verrattuna aivan ylivertainen. 

Taas ihan puppua. Kaikilta autisteilta ei puutu mielen teoria. Osalta voi puuttua, osalla voi olla haasteita sen kanssa, mutta ei ole mikään tällainen yksiselitteinen, että kaikilta puuttuu. 

Tunneälykkyyttä ei lasketa älykkyydeksi, koska sen avulla ei voi ratkaista ongelmia. Siitä ei ole mitään hyötyä uuden laitteen rakentamisessa tai suunnittelussa. Avaruudellisesta hahmottamisesta on, sitä voi suoraan soveltaa ongelmanratkaisuihin. Älykkyydellä nimenomaan tarkoitetaan kykyä prosessoida dataa ja ratkaista ongelmia. Tunneälykäs tavallaan myös prosessoi dataa, mutta siitä ei ole hyötyä ongelmanratkaisussa (ellei ongelma ole juuri jonkin ihmisen tunnetila).

Jos tunneälykkyys laskettaisiin älykkyydeksi niin sitten pitäisi kaikki ihmisen neurologiset toiminnot laskea myös. Esim kyky tuntea kipua(tapahtuu myös aivoissa), lämpöä, makuja, tasapainoa jne. Nämä ovat kaikki pikemminkin aisteja kuin älykkyyttä. Näin softarin silmillä tunneälykkyys on hardware driver ja avaruudellinen hahmottaminen erittäin kehittynyt AI-algoritmi.

Avaruudellinen hahmotuskyky=aspergerien juttuja. Kuka haluaa asperger-miehen? Aspergereilla ei ole tunneälyä ja ovat kömpelöitä. Ainoastaan matemaattinen nykertäminen nurkassa kiinnostaa.