Lue keskustelun säännöt.
Miten olette lopulta sopeutuneet seksuaalisesti epätyydyttävään parisuhteeseen?
03.08.2021 |
En jaksa taustoja ruveta isommin kirjoittelemaan, mutta olen vuosien toivomisen, uskomisen ja lukemattomien yritysten jälkeen ymmärtänyt, että en tule tässä avioliitossa koskaan saamaan seksielämää, jota toivoisin. Paljon en vaatisi, mutta se vain ei ole mahdollista. Erota en halua, koska rakastan vaimoani. Koska tiedän, että tilanteessani on kymmeniä tuhansia suomalaisia, arvostaisin kovasti asiallista keskustelua aiheen tiimoilta.
Ja koska kaikki kivet on oikeasti käännetty tilanteen parantamiseksi, en kaipaa neuvoja asioiden muuttamiseen, vaan nimenomaan siihen, miten muut olette asiaan sopeutuneet ja pystytte elämään ilman suurta katkeruutta? Millaisia asioita olette mielessänne käyneet läpi, että tuohon tilanteeseen olette päässeet?
Ja koska se kaikkia kuitenkin kiinnostaa ja varmaan myös jollakin tavalla on asian ymmärtämisen kannalta merkityksellistäkin, voin kertoa, että harrastamme seksiä yleensä yhden kerran kuukaudessa. Muina päivinä suhteemme on käytännössä täysin platoninen poislukien minun vaimolleni antama hellyys ja hieronta.
Kiitos paljon asiallisista vastauksista ja siitä, että asiattomat jätetään kirjoittamatta.
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.
Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.
Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.
Tämä kirjoitus vahvistaa sen, mihin myös omissa tutkimuksissani ole päätynyt. Naisia on kahta ryhmää: 1. He, joilla ei seksihaluja ole ilman, että mies näkee todella paljon vaivaa niiden esiin saamiseksi ja 2. He, joilla on itsellä tarve saada seksiä olipa olosuhteet millaiset tahansa.
Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä ensimmäisen ryhmän naisia, vaikka useamman tunnenkin. Minä ITSE haluan seksiä ilman, että jonkun toisen on hikihatussa sen eteen jotakin tehtävä. Samalla tavalla kuin minä itse haluan syödä säännöllisesti ilman, että joku toinen muistuttaa siitä minua.
Aika mustavalkoisesti ajateltu, jos jaat naiset kahteen ryhmään. En nähnyt todella paljon vaivaa saavuttamieni tulosten esiin saamiseksi, vaan yksinkertaisesti lisäsin läheisyyttä ja käytin varsin helppoja konsteja antaa erityistä huomiota sen lisäksi. Jos niillä keinoilla voi saada parisuhteen uudelleen tuntumaan kivalta ja seksinkin luistamaan, se on kyllä jo aika helppoa. Toimimalla kuten kuvasin, sain toisen tuntemaan itsensä minulle merkitykselliseksi ja olihan se itsellekin kivaa, kun voi arjen keskelläkin saada toisen iloiseksi. Hauska ilmaisu tuo "hikihatussa sen eteen jotain tehtävä". Voihan olla, että joillekin läheisyyden lisääminen nostaa hien pintaan, minulle ei ja tulokset ratkaisee. Jos olet itse samassa tilanteessa kuin minä tuolloin, kannatta ihan kokeilla olisiko samoilla toimilla vaikutuksia vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.
Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.
Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.
Olet ollut hyvä mies ja puhut fiksuja asioita. Arvostan sinua näistä. Mutta 1 asia tulee tuosta mieleen: Naisella ei kyllä kovin korkea libido voi itsellä olla, jos se herää vasta noilla tempuilla. Minulla itsellä on kyllä ihan omat haluni ilman, että niitä tarvitsee ostaa millään erikoissuorituksilla. Munaa on silloin tällöin saatava, vaikka muuten ei niin auvoista parisuhteessa olekaan. N44
Kiitos kehuista. Aivan oikein, siipallani ei ole kovin korkea libido, mutta läheisyyden lisääminen nosti halujaan silti ihan merkittävällä tavalla. Jos romantiikka ja läheisyys on toiselle tärkeää ja itselle ei, niin ei nuo "temput" mitenkään ylivoimaisia ainakaan itselleni ollut. Sitäpaitsi kun sitä halailua ja pussailua tuli lisää ja hän alkoi vastata siihen tekemällä samoin itse, kyllähän sekin hyvälle tuntui myös minusta saada itsekin huomiota toisen osoittaman läheisyyden muodossa. Jos toisella on matalampi libido kuin toisella, niitä haluja on silti mahdollista tasata ja meilläkin parisuhde säilyi aiemmista synkistä ajatuksistani huolimatta. Munaa on silloin tällöin saatava, mutta kuinka usein, se onkin sitten jo yksilökohtaista. Ihan kuten joillakin miehilläkin voi olla matalampi libido kuin omilla siipoillaan ja sitten puutteessa onkin ollut nainen.
Meillä on jokseenkin sama tilanne kuin teillä vaimon libidon osalta. Täysin olematon se ei ole, mutta se vähä mikä on, on reaktiivista hänen osaltaan. Kuu ja aurinko pitää olla linjassa, kaikki tiptop, jokainen asia moitteeton ja ympäristö juuri oikea. Tämä tarkoittaa paljon matkustelua ja ravintolareissuja, muuten ei onnistu. Jännä, että hänen seksuaalisuutensa pakottaa meidät matkustamaan paljon ja ihmisten ympärillämme on vaikea ymmärtää liikkumisemme määrää. Tietäisivätpä vain miksi matkustellaan. Tämä tuntuu kuitenkin olevan ainoa asia joka toimii.
Läheisyyttä meillä on aina valtavasti. Vaimo kyllä ’auttelee’ minua arjessakin lähinnä yhdynnöillä useinkin, mutta saa itse näistä lähinnä läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.
Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.
Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.
Tämä kirjoitus vahvistaa sen, mihin myös omissa tutkimuksissani ole päätynyt. Naisia on kahta ryhmää: 1. He, joilla ei seksihaluja ole ilman, että mies näkee todella paljon vaivaa niiden esiin saamiseksi ja 2. He, joilla on itsellä tarve saada seksiä olipa olosuhteet millaiset tahansa.
Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä ensimmäisen ryhmän naisia, vaikka useamman tunnenkin. Minä ITSE haluan seksiä ilman, että jonkun toisen on hikihatussa sen eteen jotakin tehtävä. Samalla tavalla kuin minä itse haluan syödä säännöllisesti ilman, että joku toinen muistuttaa siitä minua.
Aika mustavalkoisesti ajateltu, jos jaat naiset kahteen ryhmään. En nähnyt todella paljon vaivaa saavuttamieni tulosten esiin saamiseksi, vaan yksinkertaisesti lisäsin läheisyyttä ja käytin varsin helppoja konsteja antaa erityistä huomiota sen lisäksi. Jos niillä keinoilla voi saada parisuhteen uudelleen tuntumaan kivalta ja seksinkin luistamaan, se on kyllä jo aika helppoa. Toimimalla kuten kuvasin, sain toisen tuntemaan itsensä minulle merkitykselliseksi ja olihan se itsellekin kivaa, kun voi arjen keskelläkin saada toisen iloiseksi. Hauska ilmaisu tuo "hikihatussa sen eteen jotain tehtävä". Voihan olla, että joillekin läheisyyden lisääminen nostaa hien pintaan, minulle ei ja tulokset ratkaisee. Jos olet itse samassa tilanteessa kuin minä tuolloin, kannatta ihan kokeilla olisiko samoilla toimilla vaikutuksia vai ei.
Näin on, parisuhteesta tulee epätyydyttävä kun ITSE ei ole valmis tekemään mitään sen eteen. Silloin myös ITSE kärsii seuraukset. 45 vuotta onnistunut pitämään parisuhteen ja seksin saannit kunnossa. Useammankin kerran joutunut ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja tuomaan vaimon pois epämukavuusalueelta. Kerrankin päätin keskittyä nelikymppisenä koko 3vko kesäloman vaimon kanssa oloon ja hänen hyvinvointiin. Jätin omat jutut kokonaan väliin. Paras seksintäytteinen kesäloma ikinä, vaimo kehräsi kuumana kuin kissa ja kantanut taas seuraavat parikymmentä vuotta. Kannattaa välillä työntää oma ylpeys pers.eeseen ja panostaa vaimoon. Hyvän tekeminen palkitsee kuten aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.
Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.
Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.
Olet ollut hyvä mies ja puhut fiksuja asioita. Arvostan sinua näistä. Mutta 1 asia tulee tuosta mieleen: Naisella ei kyllä kovin korkea libido voi itsellä olla, jos se herää vasta noilla tempuilla. Minulla itsellä on kyllä ihan omat haluni ilman, että niitä tarvitsee ostaa millään erikoissuorituksilla. Munaa on silloin tällöin saatava, vaikka muuten ei niin auvoista parisuhteessa olekaan. N44
Kiitos kehuista. Aivan oikein, siipallani ei ole kovin korkea libido, mutta läheisyyden lisääminen nosti halujaan silti ihan merkittävällä tavalla. Jos romantiikka ja läheisyys on toiselle tärkeää ja itselle ei, niin ei nuo "temput" mitenkään ylivoimaisia ainakaan itselleni ollut. Sitäpaitsi kun sitä halailua ja pussailua tuli lisää ja hän alkoi vastata siihen tekemällä samoin itse, kyllähän sekin hyvälle tuntui myös minusta saada itsekin huomiota toisen osoittaman läheisyyden muodossa. Jos toisella on matalampi libido kuin toisella, niitä haluja on silti mahdollista tasata ja meilläkin parisuhde säilyi aiemmista synkistä ajatuksistani huolimatta. Munaa on silloin tällöin saatava, mutta kuinka usein, se onkin sitten jo yksilökohtaista. Ihan kuten joillakin miehilläkin voi olla matalampi libido kuin omilla siipoillaan ja sitten puutteessa onkin ollut nainen.
Meillä on jokseenkin sama tilanne kuin teillä vaimon libidon osalta. Täysin olematon se ei ole, mutta se vähä mikä on, on reaktiivista hänen osaltaan. Kuu ja aurinko pitää olla linjassa, kaikki tiptop, jokainen asia moitteeton ja ympäristö juuri oikea. Tämä tarkoittaa paljon matkustelua ja ravintolareissuja, muuten ei onnistu. Jännä, että hänen seksuaalisuutensa pakottaa meidät matkustamaan paljon ja ihmisten ympärillämme on vaikea ymmärtää liikkumisemme määrää. Tietäisivätpä vain miksi matkustellaan. Tämä tuntuu kuitenkin olevan ainoa asia joka toimii.
Läheisyyttä meillä on aina valtavasti. Vaimo kyllä ’auttelee’ minua arjessakin lähinnä yhdynnöillä useinkin, mutta saa itse näistä lähinnä läheisyyttä.
Eli vaimosi ei koe yhdyntöjä tyydyttäväksi. Mitä muuta seksiinne sisältyy kuin yhdyntöjä? Jos ei mitään muuta, niin tiedätkin jo reseptin jolla seksihalujaan on ehkä mahdollista nostaa ja matkustelun tarvetta vähentää. Ei sillä, voihan matkustelukin olla kivaa ja varsin toimiva esileikki, mutta saattaa olla aikaa ja rahaa vievä sellainen. Vai onko kaikki mahdolliset seksileikit, roolileikit yms jo kokeiltu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä hyvinkin samanlainen tilanne ja uskon tietäväni tarkalleen, miltä sinusta tuntuu.
En voi sanoa, että olisin vielä täysin sopeutunut, mutta omasta mielestä tilanne on nyt parempi kuin vielä puoli vuotta sitten. Keskeisin muutos on se, että enää en toivo tilanteen paranemista, vaan olen jollakin tavalla siis hyväksynyt. Tiedän, että vaimolleni seksi on melko merkityksetön asia eikä se varmasti tulee siitä muuttumaan enää yli nelikymppisenä.
Lisäksi tiedän tarkalleen, että en halua erota ja rikkoa lapsilta perhettä, joten sikäli tilanne on selvä. Seksiä tuntemattomien kanssa en puolestaan osaa lainkaan kuvitella.
Ehkä jos tiivistäisin sen tunteen niin nykyään ajattelen, että tyydyttävä seksielämä on jotakin, jonka toiset saavat, mutta minä en nyt sitä sitten vaan saa. Saan sitten paljon muita asioita.
Ja loppuun mainittakoon, että meilläkin seksiä kyllä on kerran kuussa, mutta kokonaistilanteen kannalta tuo on yhtä tyhjän kanssa ellei jopa pahempi.
Tyydyttävää seksielämää voi olla myös itsesi kanssa. Eli voihan sitä omaa kivaa harrastaa vaikka päivittäin ja saada tyydytystä. Vai?
Itselläni on paljon enemmän haluja (tai aikaa) kuin miehelläni ja harrastan paljon seksiä itsekseni. Minusta seksistä ei kannata ajatella, että sen tyydyttävyys on kokonaan toisen ihmisen varassa. Seksi ja seksuaalisuus on kuitenkin pohjimmiltaan sitä ominta itseä, jonka ei ole hyvä olla toisen "hallussa", vaan omaan käyttöön varattuna ja jaettavana silloin kuin se itselle ja toiselle sopii.
Monesti haluttomuusongelmissa isoin ongelma syntyy siitä, että oma arvo ja arvokkuus ripustetaan toisen hyväksynnän varaan, jolloin seksuaalinen itsetunto romuttuu. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Pelkästään seksuaalinen tyydytys ei ole haluttomuusongelmien ydin, koska tyydytyksen voi hankkia itsekin itselleen.
Minusta on aina vähän ylimielisestä ja tympeää tulla opettamaan toisille heidän omien tunteidensa taustoja ja sisältöä. Itse olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa kumppanin haluttomuuden hyväksymiseksi, ja myönnän että alussa pinnalla oli se itsetunnon saama kolaus. Mutta kun sitä pintaa lähti raaputtamaan, sieltä alta löytyi paljon muutakin. Ja lopulta kun oli päästy sinne ihan juurille oli todettava, että kyllä, minä nyt vaan kertakaikkiaan tarvitsen riittävän tyydyttävän seksielämän ollakseni parisuhteessani onnellinen eikä sillä ole itsetunnon kanssa mitään tekemistä.
Ja mitä tuohon seksuaaliseen tyydytykseen tulee, ihmiset on erilaisia. Kiva että sinun seksuaalisuutesi on tuollaista, se tekee varmasti elämästä helpompaa. Mutta minulle ja käsittääkseni monelle muullekin se toisen kanssa harrastettu seksi vastaa ihan toiseen tarpeeseen kuin itsetyydytys. Toiseen ihmiseen kohdistuvan halun hillitseminen omalla kädellä on ainakin itselle suunnilleen yhtä realistista kuin janon sammuttaminen syömällä ruokaa. Ei auta ja huonossa tapauksessa jopa pahentaa tilannetta. Ne on vaan ihan eri tarpeita joihin on ihan eri lääke.
Ei sillä, minä voin kyllä sopeutua elämään hyvin vähäisellä seksilläkin. Mutta kokemus ja itsetuntemus on opettanut, että jos ei kotona saa riittävästi, niin ennen pitkää katse alkaa harhailemaan. En ikinä ole tehnyt mitään enkä tekisi, mutta jo se kiusaus on itsessään niin v-mäinen tunne, ettei kyllä kiinnosta ikinä enää kärvistellä suhteessa jossa kotimakkarissa on niin kuollutta että tarvitsee alkaa haaveilemaan vieraista sängyistä.
Sinulta jäi huomaamatta, että puhuin ensimmäistä tarkentavaa kysymystä lukuunottamatta omista ajatuksistani aiheeseen liittyen, en sinun tunteistasi lainkaan. Ja kysymykseeni sainkin jo takentavan vastauksen, mistä olen samaa mieltä. Totta kai seksi toisen kanssa on eri asia kuin itsetyydytys.
Omasta mielestäni seksi siitä huolimatta on aina omalla vastuulla, koska se on mitä suurimmassa määrin oma ja intiimi asia. Tyydytyksen saamista ei siksi voi vaatia toiselta lainkaan, eikä onnellisuus ole toisen varassa siinä mielessä. Jos jää suhteeseen missä ei ole onnellinen niin sekin on oma valinta, pysyvänä olosuhteena varsinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos ei nainenkin saa orgasmia, ei kai halua sitä jyystöäkään. Kuka haluaa syödäraakoja perunoita, jos tarjolla olis pihviäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.
Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.
Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.
Tämä kirjoitus vahvistaa sen, mihin myös omissa tutkimuksissani ole päätynyt. Naisia on kahta ryhmää: 1. He, joilla ei seksihaluja ole ilman, että mies näkee todella paljon vaivaa niiden esiin saamiseksi ja 2. He, joilla on itsellä tarve saada seksiä olipa olosuhteet millaiset tahansa.
Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä ensimmäisen ryhmän naisia, vaikka useamman tunnenkin. Minä ITSE haluan seksiä ilman, että jonkun toisen on hikihatussa sen eteen jotakin tehtävä. Samalla tavalla kuin minä itse haluan syödä säännöllisesti ilman, että joku toinen muistuttaa siitä minua.
Aika mustavalkoisesti ajateltu, jos jaat naiset kahteen ryhmään. En nähnyt todella paljon vaivaa saavuttamieni tulosten esiin saamiseksi, vaan yksinkertaisesti lisäsin läheisyyttä ja käytin varsin helppoja konsteja antaa erityistä huomiota sen lisäksi. Jos niillä keinoilla voi saada parisuhteen uudelleen tuntumaan kivalta ja seksinkin luistamaan, se on kyllä jo aika helppoa. Toimimalla kuten kuvasin, sain toisen tuntemaan itsensä minulle merkitykselliseksi ja olihan se itsellekin kivaa, kun voi arjen keskelläkin saada toisen iloiseksi. Hauska ilmaisu tuo "hikihatussa sen eteen jotain tehtävä". Voihan olla, että joillekin läheisyyden lisääminen nostaa hien pintaan, minulle ei ja tulokset ratkaisee. Jos olet itse samassa tilanteessa kuin minä tuolloin, kannatta ihan kokeilla olisiko samoilla toimilla vaikutuksia vai ei.
Näin on, parisuhteesta tulee epätyydyttävä kun ITSE ei ole valmis tekemään mitään sen eteen. Silloin myös ITSE kärsii seuraukset. 45 vuotta onnistunut pitämään parisuhteen ja seksin saannit kunnossa. Useammankin kerran joutunut ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja tuomaan vaimon pois epämukavuusalueelta. Kerrankin päätin keskittyä nelikymppisenä koko 3vko kesäloman vaimon kanssa oloon ja hänen hyvinvointiin. Jätin omat jutut kokonaan väliin. Paras seksintäytteinen kesäloma ikinä, vaimo kehräsi kuumana kuin kissa ja kantanut taas seuraavat parikymmentä vuotta. Kannattaa välillä työntää oma ylpeys pers.eeseen ja panostaa vaimoon. Hyvän tekeminen palkitsee kuten aina.
Mutta miksei tätä samaa saa edellyttää siltä vaimolta? Miksi se on aina mies, joka joutuu panostamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.
Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.
Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.
Tämä kirjoitus vahvistaa sen, mihin myös omissa tutkimuksissani ole päätynyt. Naisia on kahta ryhmää: 1. He, joilla ei seksihaluja ole ilman, että mies näkee todella paljon vaivaa niiden esiin saamiseksi ja 2. He, joilla on itsellä tarve saada seksiä olipa olosuhteet millaiset tahansa.
Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä ensimmäisen ryhmän naisia, vaikka useamman tunnenkin. Minä ITSE haluan seksiä ilman, että jonkun toisen on hikihatussa sen eteen jotakin tehtävä. Samalla tavalla kuin minä itse haluan syödä säännöllisesti ilman, että joku toinen muistuttaa siitä minua.
Aika mustavalkoisesti ajateltu, jos jaat naiset kahteen ryhmään. En nähnyt todella paljon vaivaa saavuttamieni tulosten esiin saamiseksi, vaan yksinkertaisesti lisäsin läheisyyttä ja käytin varsin helppoja konsteja antaa erityistä huomiota sen lisäksi. Jos niillä keinoilla voi saada parisuhteen uudelleen tuntumaan kivalta ja seksinkin luistamaan, se on kyllä jo aika helppoa. Toimimalla kuten kuvasin, sain toisen tuntemaan itsensä minulle merkitykselliseksi ja olihan se itsellekin kivaa, kun voi arjen keskelläkin saada toisen iloiseksi. Hauska ilmaisu tuo "hikihatussa sen eteen jotain tehtävä". Voihan olla, että joillekin läheisyyden lisääminen nostaa hien pintaan, minulle ei ja tulokset ratkaisee. Jos olet itse samassa tilanteessa kuin minä tuolloin, kannatta ihan kokeilla olisiko samoilla toimilla vaikutuksia vai ei.
Näin on, parisuhteesta tulee epätyydyttävä kun ITSE ei ole valmis tekemään mitään sen eteen. Silloin myös ITSE kärsii seuraukset. 45 vuotta onnistunut pitämään parisuhteen ja seksin saannit kunnossa. Useammankin kerran joutunut ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja tuomaan vaimon pois epämukavuusalueelta. Kerrankin päätin keskittyä nelikymppisenä koko 3vko kesäloman vaimon kanssa oloon ja hänen hyvinvointiin. Jätin omat jutut kokonaan väliin. Paras seksintäytteinen kesäloma ikinä, vaimo kehräsi kuumana kuin kissa ja kantanut taas seuraavat parikymmentä vuotta. Kannattaa välillä työntää oma ylpeys pers.eeseen ja panostaa vaimoon. Hyvän tekeminen palkitsee kuten aina.
Mutta miksei tätä samaa saa edellyttää siltä vaimolta? Miksi se on aina mies, joka joutuu panostamaan?
Miten niin ”aina”? Ymmärrän, jos tarkoitat tällä että aina sinun suhteessasi se menee niin, siinä tapuksessa osanottoni ja kehoitus korjata tilanne tavalla tai toisella.
Mutta yleispätevänä väitteenä tuo on ihan tyhjä ja provosoiva heitto. Ei se ole ”aina”. Ei lähellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.
Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.
Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.
Tämä kirjoitus vahvistaa sen, mihin myös omissa tutkimuksissani ole päätynyt. Naisia on kahta ryhmää: 1. He, joilla ei seksihaluja ole ilman, että mies näkee todella paljon vaivaa niiden esiin saamiseksi ja 2. He, joilla on itsellä tarve saada seksiä olipa olosuhteet millaiset tahansa.
Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä ensimmäisen ryhmän naisia, vaikka useamman tunnenkin. Minä ITSE haluan seksiä ilman, että jonkun toisen on hikihatussa sen eteen jotakin tehtävä. Samalla tavalla kuin minä itse haluan syödä säännöllisesti ilman, että joku toinen muistuttaa siitä minua.
Aika mustavalkoisesti ajateltu, jos jaat naiset kahteen ryhmään. En nähnyt todella paljon vaivaa saavuttamieni tulosten esiin saamiseksi, vaan yksinkertaisesti lisäsin läheisyyttä ja käytin varsin helppoja konsteja antaa erityistä huomiota sen lisäksi. Jos niillä keinoilla voi saada parisuhteen uudelleen tuntumaan kivalta ja seksinkin luistamaan, se on kyllä jo aika helppoa. Toimimalla kuten kuvasin, sain toisen tuntemaan itsensä minulle merkitykselliseksi ja olihan se itsellekin kivaa, kun voi arjen keskelläkin saada toisen iloiseksi. Hauska ilmaisu tuo "hikihatussa sen eteen jotain tehtävä". Voihan olla, että joillekin läheisyyden lisääminen nostaa hien pintaan, minulle ei ja tulokset ratkaisee. Jos olet itse samassa tilanteessa kuin minä tuolloin, kannatta ihan kokeilla olisiko samoilla toimilla vaikutuksia vai ei.
Näin on, parisuhteesta tulee epätyydyttävä kun ITSE ei ole valmis tekemään mitään sen eteen. Silloin myös ITSE kärsii seuraukset. 45 vuotta onnistunut pitämään parisuhteen ja seksin saannit kunnossa. Useammankin kerran joutunut ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja tuomaan vaimon pois epämukavuusalueelta. Kerrankin päätin keskittyä nelikymppisenä koko 3vko kesäloman vaimon kanssa oloon ja hänen hyvinvointiin. Jätin omat jutut kokonaan väliin. Paras seksintäytteinen kesäloma ikinä, vaimo kehräsi kuumana kuin kissa ja kantanut taas seuraavat parikymmentä vuotta. Kannattaa välillä työntää oma ylpeys pers.eeseen ja panostaa vaimoon. Hyvän tekeminen palkitsee kuten aina.
Mutta miksei tätä samaa saa edellyttää siltä vaimolta? Miksi se on aina mies, joka joutuu panostamaan?
Aika moni nainen joutuu panostamaan, ei kannata yleistää omaa kokemustaan tai käyttää tässä yhteydessä sanaa aina, vaikka tarkoittaisit vain omaa kokemustasi. Tottakai olisi hyvä, että kumpikin tekisi asioita sen eteen, että olisi läheisyyttä ja tyydyttävää seksiä, mutta toisinaan se siippa ei osaa tai aläy tai halua vastata omiin tarpeisiin. Sitten on mietittävä haluaako olla siinä parisuhteessa vai erota, jos haluaa olla edelleen, pitää miettiä haluaako asialle tehdä jotain itse vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi. Tai voi luovuttaa ja päättää elää loppuelämänsä katkerana siitä, että toinen ei halua enää minun kanssa seksiä, kuolettaa tunteet samalla sitä omaa rakastaan kohtaan. AIka julmalta kuulostaa ihan molempia kohtaan sellainenkin, johtaa kaikkien mahdollisten tunteiden kylmenemiseen ja olette kumpikin onnettomia, silloin erokin olisi jo sitä parempi vaihtoehto, ainakin minun mielestäni. Minä edes päätin tehdä asialle jotain ja sain tuloksia aikaan, parisuhde voi hyvin ja rakastetaan toisiamme. Sinä kuulostat siltä, että olet jo luovuttanut. Siksi sinua on hyv hiukan haastaakin tässä asiassa, mitä menetät jos kokeilet samaa reseptiä, nielet ylpeytesi ja tulet toista vastaan puolitiehen. Aika kyllä näyttää kannattiko, mutta antaisit edes mahdollisuuden tarpeidenne kohtaamiselle sen sijaan, että kaivaudut poteroon voivottelemaan asiaa.
Minä olen hankkiutunut sivusuhteeseen, jossa voin toteuttaa sitä osaa itsestäni joka vaimon kanssa ei onnistu. Nautin siis dominoivasta roolista, mutta vaimo haluaa vain ”tasa-arvoista” normiseksiä ja sitäkin aika harvoin. Tykkään sitomisesta, piiskaamisesta ym. osana seksiä. Onneksi on olemassa naisia, jotka nauttivat tuollaisesta ja haluavat vähän hallitsevamman miehen sänkyynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.
Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.
Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.
Tämä kirjoitus vahvistaa sen, mihin myös omissa tutkimuksissani ole päätynyt. Naisia on kahta ryhmää: 1. He, joilla ei seksihaluja ole ilman, että mies näkee todella paljon vaivaa niiden esiin saamiseksi ja 2. He, joilla on itsellä tarve saada seksiä olipa olosuhteet millaiset tahansa.
Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä ensimmäisen ryhmän naisia, vaikka useamman tunnenkin. Minä ITSE haluan seksiä ilman, että jonkun toisen on hikihatussa sen eteen jotakin tehtävä. Samalla tavalla kuin minä itse haluan syödä säännöllisesti ilman, että joku toinen muistuttaa siitä minua.
Aika mustavalkoisesti ajateltu, jos jaat naiset kahteen ryhmään. En nähnyt todella paljon vaivaa saavuttamieni tulosten esiin saamiseksi, vaan yksinkertaisesti lisäsin läheisyyttä ja käytin varsin helppoja konsteja antaa erityistä huomiota sen lisäksi. Jos niillä keinoilla voi saada parisuhteen uudelleen tuntumaan kivalta ja seksinkin luistamaan, se on kyllä jo aika helppoa. Toimimalla kuten kuvasin, sain toisen tuntemaan itsensä minulle merkitykselliseksi ja olihan se itsellekin kivaa, kun voi arjen keskelläkin saada toisen iloiseksi. Hauska ilmaisu tuo "hikihatussa sen eteen jotain tehtävä". Voihan olla, että joillekin läheisyyden lisääminen nostaa hien pintaan, minulle ei ja tulokset ratkaisee. Jos olet itse samassa tilanteessa kuin minä tuolloin, kannatta ihan kokeilla olisiko samoilla toimilla vaikutuksia vai ei.
Näin on, parisuhteesta tulee epätyydyttävä kun ITSE ei ole valmis tekemään mitään sen eteen. Silloin myös ITSE kärsii seuraukset. 45 vuotta onnistunut pitämään parisuhteen ja seksin saannit kunnossa. Useammankin kerran joutunut ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja tuomaan vaimon pois epämukavuusalueelta. Kerrankin päätin keskittyä nelikymppisenä koko 3vko kesäloman vaimon kanssa oloon ja hänen hyvinvointiin. Jätin omat jutut kokonaan väliin. Paras seksintäytteinen kesäloma ikinä, vaimo kehräsi kuumana kuin kissa ja kantanut taas seuraavat parikymmentä vuotta. Kannattaa välillä työntää oma ylpeys pers.eeseen ja panostaa vaimoon. Hyvän tekeminen palkitsee kuten aina.
Mutta miksei tätä samaa saa edellyttää siltä vaimolta? Miksi se on aina mies, joka joutuu panostamaan?
Aika moni nainen joutuu panostamaan, ei kannata yleistää omaa kokemustaan tai käyttää tässä yhteydessä sanaa aina, vaikka tarkoittaisit vain omaa kokemustasi. Tottakai olisi hyvä, että kumpikin tekisi asioita sen eteen, että olisi läheisyyttä ja tyydyttävää seksiä, mutta toisinaan se siippa ei osaa tai aläy tai halua vastata omiin tarpeisiin. Sitten on mietittävä haluaako olla siinä parisuhteessa vai erota, jos haluaa olla edelleen, pitää miettiä haluaako asialle tehdä jotain itse vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi. Tai voi luovuttaa ja päättää elää loppuelämänsä katkerana siitä, että toinen ei halua enää minun kanssa seksiä, kuolettaa tunteet samalla sitä omaa rakastaan kohtaan. AIka julmalta kuulostaa ihan molempia kohtaan sellainenkin, johtaa kaikkien mahdollisten tunteiden kylmenemiseen ja olette kumpikin onnettomia, silloin erokin olisi jo sitä parempi vaihtoehto, ainakin minun mielestäni. Minä edes päätin tehdä asialle jotain ja sain tuloksia aikaan, parisuhde voi hyvin ja rakastetaan toisiamme. Sinä kuulostat siltä, että olet jo luovuttanut. Siksi sinua on hyv hiukan haastaakin tässä asiassa, mitä menetät jos kokeilet samaa reseptiä, nielet ylpeytesi ja tulet toista vastaan puolitiehen. Aika kyllä näyttää kannattiko, mutta antaisit edes mahdollisuuden tarpeidenne kohtaamiselle sen sijaan, että kaivaudut poteroon voivottelemaan asiaa.
Jäin miettimään sitä, että onko tässä sukupuolten välillä eroa? En tiedä, ajatus vain tuli mieleeni tästä ketjusta. Itse naisena en ole ikinä ajatellut niin, että miehen tulisi antaa seksiä minulle, koska minulla on enemmän haluja kuin hänellä. En myöskään ole kokenut riittämättömyyttä asian tiimoilta juurikaan, paitsi joskus nuorempana välillä häiritsi, että olen lähes aina aloitteen tekijänä.
Onko uhriutuminen ja katkeroituminen saamattomuuden takia enemmän miesten ongelmana? Olen monesti nähnyt täällä (ei tässä ketjussa) vihaisia valituksia siitä, että nainen pihtaa ja onhan se yleinen myyttikin, että naiset eivät anna päänsärkyyn vedoten tms. Ikään kuin naisella olisi velvollisuus pitää mies seksuaalisesti tyydyttyneenä. Samalla tavalla konservatiivinen ja luutunut asenne kuin se, että miehen tehtävä olisi tuottaa naiselle orgasmi ja hyvä seksi. Eli naisen tehtävä on antaa ja miehen tehtävä on tyydyttää nainen.
Sitä ajatusta itselläni ei ole ollut, mikä on varmasti helpottanut asian käsittelyssä aikoinaan. Olen aina ajatellut, että oma seksuaalisuuteni on minun omalla vastuullani: kuinka sitä hoidan ja huolehdin itsestäni. Sitä ei voi toisen vastuulle laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.
Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.
Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.
Tämä kirjoitus vahvistaa sen, mihin myös omissa tutkimuksissani ole päätynyt. Naisia on kahta ryhmää: 1. He, joilla ei seksihaluja ole ilman, että mies näkee todella paljon vaivaa niiden esiin saamiseksi ja 2. He, joilla on itsellä tarve saada seksiä olipa olosuhteet millaiset tahansa.
Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä ensimmäisen ryhmän naisia, vaikka useamman tunnenkin. Minä ITSE haluan seksiä ilman, että jonkun toisen on hikihatussa sen eteen jotakin tehtävä. Samalla tavalla kuin minä itse haluan syödä säännöllisesti ilman, että joku toinen muistuttaa siitä minua.
Aika mustavalkoisesti ajateltu, jos jaat naiset kahteen ryhmään. En nähnyt todella paljon vaivaa saavuttamieni tulosten esiin saamiseksi, vaan yksinkertaisesti lisäsin läheisyyttä ja käytin varsin helppoja konsteja antaa erityistä huomiota sen lisäksi. Jos niillä keinoilla voi saada parisuhteen uudelleen tuntumaan kivalta ja seksinkin luistamaan, se on kyllä jo aika helppoa. Toimimalla kuten kuvasin, sain toisen tuntemaan itsensä minulle merkitykselliseksi ja olihan se itsellekin kivaa, kun voi arjen keskelläkin saada toisen iloiseksi. Hauska ilmaisu tuo "hikihatussa sen eteen jotain tehtävä". Voihan olla, että joillekin läheisyyden lisääminen nostaa hien pintaan, minulle ei ja tulokset ratkaisee. Jos olet itse samassa tilanteessa kuin minä tuolloin, kannatta ihan kokeilla olisiko samoilla toimilla vaikutuksia vai ei.
Näin on, parisuhteesta tulee epätyydyttävä kun ITSE ei ole valmis tekemään mitään sen eteen. Silloin myös ITSE kärsii seuraukset. 45 vuotta onnistunut pitämään parisuhteen ja seksin saannit kunnossa. Useammankin kerran joutunut ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja tuomaan vaimon pois epämukavuusalueelta. Kerrankin päätin keskittyä nelikymppisenä koko 3vko kesäloman vaimon kanssa oloon ja hänen hyvinvointiin. Jätin omat jutut kokonaan väliin. Paras seksintäytteinen kesäloma ikinä, vaimo kehräsi kuumana kuin kissa ja kantanut taas seuraavat parikymmentä vuotta. Kannattaa välillä työntää oma ylpeys pers.eeseen ja panostaa vaimoon. Hyvän tekeminen palkitsee kuten aina.
Mutta miksei tätä samaa saa edellyttää siltä vaimolta? Miksi se on aina mies, joka joutuu panostamaan?
Aika moni nainen joutuu panostamaan, ei kannata yleistää omaa kokemustaan tai käyttää tässä yhteydessä sanaa aina, vaikka tarkoittaisit vain omaa kokemustasi. Tottakai olisi hyvä, että kumpikin tekisi asioita sen eteen, että olisi läheisyyttä ja tyydyttävää seksiä, mutta toisinaan se siippa ei osaa tai aläy tai halua vastata omiin tarpeisiin. Sitten on mietittävä haluaako olla siinä parisuhteessa vai erota, jos haluaa olla edelleen, pitää miettiä haluaako asialle tehdä jotain itse vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi. Tai voi luovuttaa ja päättää elää loppuelämänsä katkerana siitä, että toinen ei halua enää minun kanssa seksiä, kuolettaa tunteet samalla sitä omaa rakastaan kohtaan. AIka julmalta kuulostaa ihan molempia kohtaan sellainenkin, johtaa kaikkien mahdollisten tunteiden kylmenemiseen ja olette kumpikin onnettomia, silloin erokin olisi jo sitä parempi vaihtoehto, ainakin minun mielestäni. Minä edes päätin tehdä asialle jotain ja sain tuloksia aikaan, parisuhde voi hyvin ja rakastetaan toisiamme. Sinä kuulostat siltä, että olet jo luovuttanut. Siksi sinua on hyv hiukan haastaakin tässä asiassa, mitä menetät jos kokeilet samaa reseptiä, nielet ylpeytesi ja tulet toista vastaan puolitiehen. Aika kyllä näyttää kannattiko, mutta antaisit edes mahdollisuuden tarpeidenne kohtaamiselle sen sijaan, että kaivaudut poteroon voivottelemaan asiaa.
Nimenomaan olen kaikkeni tehnyt. Tavoitteena toiselle nautinnon tuottamisen ohella se, että saisin joskus jotakin takaisinkin. En saa. Pyytämälläkään.
Siinä mielessä olen luovuttanut joo, että olen aivan varma, että tämänKIN suht tuoreen parisuhteen edetessä jossakin vaiheessa nainen lakkaa tekemästä yhtään mitään eteeni. Alkuhuumassa kyllä tehdään mutta se loppuu kuin seinään jossain vaiheessa. Niin on käynyt aina ennenkin. Se mitä teen tai jätän tekemättä ei ole vaikuttanut koskaan millään lailla.
Minä en ole niin kuin sinä, että jaksaisin loppuikäni katsoa, auttaisiko jokin juttu. Etsin uutta seuraa, jos ei asiat puhumalla ja kohtuullisella yrittämisellä muutu. Kukaan nainen ei ole niin ihmeellinen että eläisin puutteessa hänen takiaan elämäni. Ja kun sanon puutteessa en tarkoita seksin puutetta vaan mm. läheisyyden ja hellyyden ja sen että koen olevani jonkin arvoinen. En ole kone joka sormia napsauttamalla on aina valmis panemaan vaan edellytän panostusta myös siltä toiselta osapuolelta, ihan samalla tavalla kuin itse panostan häneen. Jos se on liikaa vaadittu (niinku on aina ennen ollut) niin se on adios.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.
Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.
Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.
Tämä kirjoitus vahvistaa sen, mihin myös omissa tutkimuksissani ole päätynyt. Naisia on kahta ryhmää: 1. He, joilla ei seksihaluja ole ilman, että mies näkee todella paljon vaivaa niiden esiin saamiseksi ja 2. He, joilla on itsellä tarve saada seksiä olipa olosuhteet millaiset tahansa.
Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä ensimmäisen ryhmän naisia, vaikka useamman tunnenkin. Minä ITSE haluan seksiä ilman, että jonkun toisen on hikihatussa sen eteen jotakin tehtävä. Samalla tavalla kuin minä itse haluan syödä säännöllisesti ilman, että joku toinen muistuttaa siitä minua.
Aika mustavalkoisesti ajateltu, jos jaat naiset kahteen ryhmään. En nähnyt todella paljon vaivaa saavuttamieni tulosten esiin saamiseksi, vaan yksinkertaisesti lisäsin läheisyyttä ja käytin varsin helppoja konsteja antaa erityistä huomiota sen lisäksi. Jos niillä keinoilla voi saada parisuhteen uudelleen tuntumaan kivalta ja seksinkin luistamaan, se on kyllä jo aika helppoa. Toimimalla kuten kuvasin, sain toisen tuntemaan itsensä minulle merkitykselliseksi ja olihan se itsellekin kivaa, kun voi arjen keskelläkin saada toisen iloiseksi. Hauska ilmaisu tuo "hikihatussa sen eteen jotain tehtävä". Voihan olla, että joillekin läheisyyden lisääminen nostaa hien pintaan, minulle ei ja tulokset ratkaisee. Jos olet itse samassa tilanteessa kuin minä tuolloin, kannatta ihan kokeilla olisiko samoilla toimilla vaikutuksia vai ei.
Näin on, parisuhteesta tulee epätyydyttävä kun ITSE ei ole valmis tekemään mitään sen eteen. Silloin myös ITSE kärsii seuraukset. 45 vuotta onnistunut pitämään parisuhteen ja seksin saannit kunnossa. Useammankin kerran joutunut ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja tuomaan vaimon pois epämukavuusalueelta. Kerrankin päätin keskittyä nelikymppisenä koko 3vko kesäloman vaimon kanssa oloon ja hänen hyvinvointiin. Jätin omat jutut kokonaan väliin. Paras seksintäytteinen kesäloma ikinä, vaimo kehräsi kuumana kuin kissa ja kantanut taas seuraavat parikymmentä vuotta. Kannattaa välillä työntää oma ylpeys pers.eeseen ja panostaa vaimoon. Hyvän tekeminen palkitsee kuten aina.
Mutta miksei tätä samaa saa edellyttää siltä vaimolta? Miksi se on aina mies, joka joutuu panostamaan?
Aika moni nainen joutuu panostamaan, ei kannata yleistää omaa kokemustaan tai käyttää tässä yhteydessä sanaa aina, vaikka tarkoittaisit vain omaa kokemustasi. Tottakai olisi hyvä, että kumpikin tekisi asioita sen eteen, että olisi läheisyyttä ja tyydyttävää seksiä, mutta toisinaan se siippa ei osaa tai aläy tai halua vastata omiin tarpeisiin. Sitten on mietittävä haluaako olla siinä parisuhteessa vai erota, jos haluaa olla edelleen, pitää miettiä haluaako asialle tehdä jotain itse vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi. Tai voi luovuttaa ja päättää elää loppuelämänsä katkerana siitä, että toinen ei halua enää minun kanssa seksiä, kuolettaa tunteet samalla sitä omaa rakastaan kohtaan. AIka julmalta kuulostaa ihan molempia kohtaan sellainenkin, johtaa kaikkien mahdollisten tunteiden kylmenemiseen ja olette kumpikin onnettomia, silloin erokin olisi jo sitä parempi vaihtoehto, ainakin minun mielestäni. Minä edes päätin tehdä asialle jotain ja sain tuloksia aikaan, parisuhde voi hyvin ja rakastetaan toisiamme. Sinä kuulostat siltä, että olet jo luovuttanut. Siksi sinua on hyv hiukan haastaakin tässä asiassa, mitä menetät jos kokeilet samaa reseptiä, nielet ylpeytesi ja tulet toista vastaan puolitiehen. Aika kyllä näyttää kannattiko, mutta antaisit edes mahdollisuuden tarpeidenne kohtaamiselle sen sijaan, että kaivaudut poteroon voivottelemaan asiaa.
Jäin miettimään sitä, että onko tässä sukupuolten välillä eroa? En tiedä, ajatus vain tuli mieleeni tästä ketjusta. Itse naisena en ole ikinä ajatellut niin, että miehen tulisi antaa seksiä minulle, koska minulla on enemmän haluja kuin hänellä. En myöskään ole kokenut riittämättömyyttä asian tiimoilta juurikaan, paitsi joskus nuorempana välillä häiritsi, että olen lähes aina aloitteen tekijänä.
Onko uhriutuminen ja katkeroituminen saamattomuuden takia enemmän miesten ongelmana? Olen monesti nähnyt täällä (ei tässä ketjussa) vihaisia valituksia siitä, että nainen pihtaa ja onhan se yleinen myyttikin, että naiset eivät anna päänsärkyyn vedoten tms. Ikään kuin naisella olisi velvollisuus pitää mies seksuaalisesti tyydyttyneenä. Samalla tavalla konservatiivinen ja luutunut asenne kuin se, että miehen tehtävä olisi tuottaa naiselle orgasmi ja hyvä seksi. Eli naisen tehtävä on antaa ja miehen tehtävä on tyydyttää nainen.
Sitä ajatusta itselläni ei ole ollut, mikä on varmasti helpottanut asian käsittelyssä aikoinaan. Olen aina ajatellut, että oma seksuaalisuuteni on minun omalla vastuullani: kuinka sitä hoidan ja huolehdin itsestäni. Sitä ei voi toisen vastuulle laittaa.
Ahaa, naisen velvollisuus on siis "antaa" miehelle, mutta miehen ei tarvitse tyydyttää naista. Outoa. Naisen pitää siiis olla "käytettävissä" ilman vastapalvelua.
Ja jos takerrrutte tohon sanaan "aina" niin okei, kysymys kuuluu:
Miksei tätä samaa saa edellyttää siltä vaimolta?
Vierailija kirjoitti:
Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.
Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.
Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.
Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.
Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.
Tämä kirjoitus vahvistaa sen, mihin myös omissa tutkimuksissani ole päätynyt. Naisia on kahta ryhmää: 1. He, joilla ei seksihaluja ole ilman, että mies näkee todella paljon vaivaa niiden esiin saamiseksi ja 2. He, joilla on itsellä tarve saada seksiä olipa olosuhteet millaiset tahansa.
Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä ensimmäisen ryhmän naisia, vaikka useamman tunnenkin. Minä ITSE haluan seksiä ilman, että jonkun toisen on hikihatussa sen eteen jotakin tehtävä. Samalla tavalla kuin minä itse haluan syödä säännöllisesti ilman, että joku toinen muistuttaa siitä minua.
Aika mustavalkoisesti ajateltu, jos jaat naiset kahteen ryhmään. En nähnyt todella paljon vaivaa saavuttamieni tulosten esiin saamiseksi, vaan yksinkertaisesti lisäsin läheisyyttä ja käytin varsin helppoja konsteja antaa erityistä huomiota sen lisäksi. Jos niillä keinoilla voi saada parisuhteen uudelleen tuntumaan kivalta ja seksinkin luistamaan, se on kyllä jo aika helppoa. Toimimalla kuten kuvasin, sain toisen tuntemaan itsensä minulle merkitykselliseksi ja olihan se itsellekin kivaa, kun voi arjen keskelläkin saada toisen iloiseksi. Hauska ilmaisu tuo "hikihatussa sen eteen jotain tehtävä". Voihan olla, että joillekin läheisyyden lisääminen nostaa hien pintaan, minulle ei ja tulokset ratkaisee. Jos olet itse samassa tilanteessa kuin minä tuolloin, kannatta ihan kokeilla olisiko samoilla toimilla vaikutuksia vai ei.
Näin on, parisuhteesta tulee epätyydyttävä kun ITSE ei ole valmis tekemään mitään sen eteen. Silloin myös ITSE kärsii seuraukset. 45 vuotta onnistunut pitämään parisuhteen ja seksin saannit kunnossa. Useammankin kerran joutunut ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja tuomaan vaimon pois epämukavuusalueelta. Kerrankin päätin keskittyä nelikymppisenä koko 3vko kesäloman vaimon kanssa oloon ja hänen hyvinvointiin. Jätin omat jutut kokonaan väliin. Paras seksintäytteinen kesäloma ikinä, vaimo kehräsi kuumana kuin kissa ja kantanut taas seuraavat parikymmentä vuotta. Kannattaa välillä työntää oma ylpeys pers.eeseen ja panostaa vaimoon. Hyvän tekeminen palkitsee kuten aina.
Mutta miksei tätä samaa saa edellyttää siltä vaimolta? Miksi se on aina mies, joka joutuu panostamaan?
Aika moni nainen joutuu panostamaan, ei kannata yleistää omaa kokemustaan tai käyttää tässä yhteydessä sanaa aina, vaikka tarkoittaisit vain omaa kokemustasi. Tottakai olisi hyvä, että kumpikin tekisi asioita sen eteen, että olisi läheisyyttä ja tyydyttävää seksiä, mutta toisinaan se siippa ei osaa tai aläy tai halua vastata omiin tarpeisiin. Sitten on mietittävä haluaako olla siinä parisuhteessa vai erota, jos haluaa olla edelleen, pitää miettiä haluaako asialle tehdä jotain itse vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi. Tai voi luovuttaa ja päättää elää loppuelämänsä katkerana siitä, että toinen ei halua enää minun kanssa seksiä, kuolettaa tunteet samalla sitä omaa rakastaan kohtaan. AIka julmalta kuulostaa ihan molempia kohtaan sellainenkin, johtaa kaikkien mahdollisten tunteiden kylmenemiseen ja olette kumpikin onnettomia, silloin erokin olisi jo sitä parempi vaihtoehto, ainakin minun mielestäni. Minä edes päätin tehdä asialle jotain ja sain tuloksia aikaan, parisuhde voi hyvin ja rakastetaan toisiamme. Sinä kuulostat siltä, että olet jo luovuttanut. Siksi sinua on hyv hiukan haastaakin tässä asiassa, mitä menetät jos kokeilet samaa reseptiä, nielet ylpeytesi ja tulet toista vastaan puolitiehen. Aika kyllä näyttää kannattiko, mutta antaisit edes mahdollisuuden tarpeidenne kohtaamiselle sen sijaan, että kaivaudut poteroon voivottelemaan asiaa.
Jäin miettimään sitä, että onko tässä sukupuolten välillä eroa? En tiedä, ajatus vain tuli mieleeni tästä ketjusta. Itse naisena en ole ikinä ajatellut niin, että miehen tulisi antaa seksiä minulle, koska minulla on enemmän haluja kuin hänellä. En myöskään ole kokenut riittämättömyyttä asian tiimoilta juurikaan, paitsi joskus nuorempana välillä häiritsi, että olen lähes aina aloitteen tekijänä.
Onko uhriutuminen ja katkeroituminen saamattomuuden takia enemmän miesten ongelmana? Olen monesti nähnyt täällä (ei tässä ketjussa) vihaisia valituksia siitä, että nainen pihtaa ja onhan se yleinen myyttikin, että naiset eivät anna päänsärkyyn vedoten tms. Ikään kuin naisella olisi velvollisuus pitää mies seksuaalisesti tyydyttyneenä. Samalla tavalla konservatiivinen ja luutunut asenne kuin se, että miehen tehtävä olisi tuottaa naiselle orgasmi ja hyvä seksi. Eli naisen tehtävä on antaa ja miehen tehtävä on tyydyttää nainen.
Sitä ajatusta itselläni ei ole ollut, mikä on varmasti helpottanut asian käsittelyssä aikoinaan. Olen aina ajatellut, että oma seksuaalisuuteni on minun omalla vastuullani: kuinka sitä hoidan ja huolehdin itsestäni. Sitä ei voi toisen vastuulle laittaa.
Ahaa, naisen velvollisuus on siis "antaa" miehelle, mutta miehen ei tarvitse tyydyttää naista. Outoa. Naisen pitää siiis olla "käytettävissä" ilman vastapalvelua.
Et ymmärtänyt mitä kirjoitin. Koeta lukea uudestaan, tarkoitin siis nimenomaan kyseenalaistaa tuota kirjoittamaasi ajatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.
Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.
Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva.
Parisuhteessa tyydyttävä seksielämä on kahden kauppa. Yksin sitä ei saa aikaiseksi. Vaatii molemmilta panostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.
Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.
Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva.
Parisuhteessa tyydyttävä seksielämä on kahden kauppa. Yksin sitä ei saa aikaiseksi. Vaatii molemmilta panostusta.
Totta kai. Jos toinen ei voi tai halua sitä panostusta antaa, niin minun näkökulmastani suhde on aika pitkälti taputeltu silloin. Koska vastaan itse siitä, että saan suhteesta mieleistäni seksiä riittävästi pysyäkseni tyytyväisenä. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, niin ei mielestäni kannata jatkaa pään seinään lyömistä, koska oma seksuaalinen tyydytys on omalla vastuulla. Ei puolison.
Monesti tämä asia ymmärretään, jos puheena on vaikka jokin harvinaisempi fetissi eli silloin käsitetään, ettei puolisolla ole velvollisuutta siitä kiihottua. Mutta samalla tavalla halujen eriparisuus ja toisen osapuolen voimakas tyytymättömyys asiasta ovat omalla vastuulla eikä puolison. Siitä uhriutuminen ei ole ok, että toinen haluaa vähemmän tai eri asioita seksissä, koska kenenkään ei ole pakko suhteessa olla. Se on aivan vapaaehtoista.
Kiitos kehuista. Aivan oikein, siipallani ei ole kovin korkea libido, mutta läheisyyden lisääminen nosti halujaan silti ihan merkittävällä tavalla. Jos romantiikka ja läheisyys on toiselle tärkeää ja itselle ei, niin ei nuo "temput" mitenkään ylivoimaisia ainakaan itselleni ollut. Sitäpaitsi kun sitä halailua ja pussailua tuli lisää ja hän alkoi vastata siihen tekemällä samoin itse, kyllähän sekin hyvälle tuntui myös minusta saada itsekin huomiota toisen osoittaman läheisyyden muodossa. Jos toisella on matalampi libido kuin toisella, niitä haluja on silti mahdollista tasata ja meilläkin parisuhde säilyi aiemmista synkistä ajatuksistani huolimatta. Munaa on silloin tällöin saatava, mutta kuinka usein, se onkin sitten jo yksilökohtaista. Ihan kuten joillakin miehilläkin voi olla matalampi libido kuin omilla siipoillaan ja sitten puutteessa onkin ollut nainen.