Miten olette lopulta sopeutuneet seksuaalisesti epätyydyttävään parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.

Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.

Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva. 

Parisuhteessa tyydyttävä seksielämä on kahden kauppa. Yksin sitä ei saa aikaiseksi. Vaatii molemmilta panostusta.

Totta kai. Jos toinen ei voi tai halua sitä panostusta antaa, niin minun näkökulmastani suhde on aika pitkälti taputeltu silloin. Koska vastaan itse siitä, että saan suhteesta mieleistäni seksiä riittävästi pysyäkseni tyytyväisenä. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, niin ei mielestäni kannata jatkaa pään seinään lyömistä, koska oma seksuaalinen tyydytys on omalla vastuulla. Ei puolison. 

Monesti tämä asia ymmärretään, jos puheena on vaikka jokin harvinaisempi fetissi eli silloin käsitetään, ettei puolisolla ole velvollisuutta siitä kiihottua. Mutta samalla tavalla halujen eriparisuus ja toisen osapuolen voimakas tyytymättömyys asiasta ovat omalla vastuulla eikä puolison. Siitä uhriutuminen ei ole ok, että toinen haluaa vähemmän tai eri asioita seksissä, koska kenenkään ei ole pakko suhteessa olla. Se on aivan vapaaehtoista.

Lisään vielä tähän sen, että jos tapaisin miehen joka valittaa vaimon seksuaalista haluttomuutta ja tyytymättömyyttään, niin pitäisin sitä isona varoitusmerkkinä. Jos oman elämän valinnat näkee muiden syynä, niin se ei kerro ihmisestä hirveän hyvää. Kyllä se pätee seksielämäänkin siinä missä muihinkin asioihin. Eli omasta elämästä kannetaan itse vastuu ihan kokonaisuudessaan. "Vaimoni ei ymmärrä minua" on juuri sen takia vanha vitsi, että useimmat ymmärtävät, ettei se ole koko totuus asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.

Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.

Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva. 

Parisuhteessa tyydyttävä seksielämä on kahden kauppa. Yksin sitä ei saa aikaiseksi. Vaatii molemmilta panostusta.

Totta kai. Jos toinen ei voi tai halua sitä panostusta antaa, niin minun näkökulmastani suhde on aika pitkälti taputeltu silloin. Koska vastaan itse siitä, että saan suhteesta mieleistäni seksiä riittävästi pysyäkseni tyytyväisenä. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, niin ei mielestäni kannata jatkaa pään seinään lyömistä, koska oma seksuaalinen tyydytys on omalla vastuulla. Ei puolison. 

Monesti tämä asia ymmärretään, jos puheena on vaikka jokin harvinaisempi fetissi eli silloin käsitetään, ettei puolisolla ole velvollisuutta siitä kiihottua. Mutta samalla tavalla halujen eriparisuus ja toisen osapuolen voimakas tyytymättömyys asiasta ovat omalla vastuulla eikä puolison. Siitä uhriutuminen ei ole ok, että toinen haluaa vähemmän tai eri asioita seksissä, koska kenenkään ei ole pakko suhteessa olla. Se on aivan vapaaehtoista.

Lisään vielä tähän sen, että jos tapaisin miehen joka valittaa vaimon seksuaalista haluttomuutta ja tyytymättömyyttään, niin pitäisin sitä isona varoitusmerkkinä. Jos oman elämän valinnat näkee muiden syynä, niin se ei kerro ihmisestä hirveän hyvää. Kyllä se pätee seksielämäänkin siinä missä muihinkin asioihin. Eli omasta elämästä kannetaan itse vastuu ihan kokonaisuudessaan. "Vaimoni ei ymmärrä minua" on juuri sen takia vanha vitsi, että useimmat ymmärtävät, ettei se ole koko totuus asiasta.

Haluttomia naisia nyt vaan on. Siinä missä miehiäkin. Ja sellaisella tavalla haluttomia, että on aivan samantekevää mitä se toinen osapuoli siinä taiteilee, niin halut ei vaan tule.

Viestisi ovat paitsi miesten kokemusta väheksyviä, myös halveksuvia haluttomuudesta kärsiviä kohtaan. Kirjoitat, että mm. vadelmia poimimalla nainen alkaa haluta. Mitä jos ei ala? Mitä jos on ihan samantekevää, mitä kuka tahansa muu tekee - itse ei vaan halua seksiä? Vaikka toinen tekisi kaiken tehtävissä olevan ja itse ei silti vaan halua?

Syytät muita yksipuolisesta katsantokannasta, mutta sinulla jos kenellä sellainen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.

Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.

Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.

Tämä kirjoitus vahvistaa sen, mihin myös omissa tutkimuksissani ole päätynyt. Naisia on kahta ryhmää: 1. He, joilla ei seksihaluja ole ilman, että mies näkee todella paljon vaivaa niiden esiin saamiseksi ja 2. He, joilla on itsellä tarve saada seksiä olipa olosuhteet millaiset tahansa.

Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä ensimmäisen ryhmän naisia, vaikka useamman tunnenkin. Minä ITSE haluan seksiä ilman, että jonkun toisen on hikihatussa sen eteen jotakin tehtävä. Samalla tavalla kuin minä itse haluan syödä säännöllisesti ilman, että joku toinen muistuttaa siitä minua.

Aika mustavalkoisesti ajateltu, jos jaat naiset kahteen ryhmään. En nähnyt todella paljon vaivaa saavuttamieni tulosten esiin saamiseksi, vaan yksinkertaisesti lisäsin läheisyyttä ja käytin varsin helppoja konsteja antaa erityistä huomiota sen lisäksi. Jos niillä keinoilla voi saada parisuhteen uudelleen tuntumaan kivalta ja seksinkin luistamaan, se on kyllä jo aika helppoa. Toimimalla kuten kuvasin, sain toisen tuntemaan itsensä minulle merkitykselliseksi ja olihan se itsellekin kivaa, kun voi arjen keskelläkin saada toisen iloiseksi. Hauska ilmaisu tuo "hikihatussa sen eteen jotain tehtävä". Voihan olla, että joillekin läheisyyden lisääminen nostaa hien pintaan, minulle ei ja tulokset ratkaisee. Jos olet itse samassa tilanteessa kuin minä tuolloin, kannatta ihan kokeilla olisiko samoilla toimilla vaikutuksia vai ei.

Näin on, parisuhteesta tulee epätyydyttävä kun ITSE ei ole valmis tekemään mitään sen eteen. Silloin myös ITSE kärsii seuraukset.   45 vuotta onnistunut pitämään parisuhteen ja seksin saannit kunnossa. Useammankin kerran joutunut ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja tuomaan vaimon pois epämukavuusalueelta.  Kerrankin päätin keskittyä nelikymppisenä koko 3vko kesäloman vaimon kanssa oloon ja hänen hyvinvointiin.  Jätin omat jutut kokonaan väliin.  Paras seksintäytteinen kesäloma ikinä, vaimo kehräsi kuumana kuin kissa ja kantanut taas  seuraavat parikymmentä vuotta.  Kannattaa välillä työntää oma ylpeys pers.eeseen ja panostaa vaimoon. Hyvän tekeminen palkitsee kuten aina. 

Mutta miksei tätä samaa saa edellyttää siltä vaimolta? Miksi se on aina mies, joka joutuu panostamaan?

Aika moni nainen joutuu panostamaan, ei kannata yleistää omaa kokemustaan tai käyttää tässä yhteydessä sanaa aina, vaikka tarkoittaisit vain omaa kokemustasi. Tottakai olisi hyvä, että kumpikin tekisi asioita sen eteen, että olisi läheisyyttä ja tyydyttävää seksiä, mutta toisinaan se siippa ei osaa tai aläy tai halua vastata omiin tarpeisiin. Sitten on mietittävä haluaako olla siinä parisuhteessa vai erota, jos haluaa olla edelleen, pitää miettiä haluaako asialle tehdä jotain itse vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi. Tai voi luovuttaa ja päättää elää loppuelämänsä katkerana siitä, että toinen ei halua enää minun kanssa seksiä, kuolettaa tunteet samalla sitä omaa rakastaan kohtaan. AIka julmalta kuulostaa ihan molempia kohtaan sellainenkin, johtaa kaikkien mahdollisten tunteiden kylmenemiseen ja olette kumpikin onnettomia, silloin erokin olisi jo sitä parempi vaihtoehto, ainakin minun mielestäni. Minä edes päätin tehdä asialle jotain ja sain tuloksia aikaan, parisuhde voi hyvin ja rakastetaan toisiamme. Sinä kuulostat siltä, että olet jo luovuttanut. Siksi sinua on hyv hiukan haastaakin tässä asiassa, mitä menetät jos kokeilet samaa reseptiä, nielet ylpeytesi ja tulet toista vastaan puolitiehen. Aika kyllä näyttää kannattiko, mutta antaisit edes mahdollisuuden tarpeidenne kohtaamiselle sen sijaan, että kaivaudut poteroon voivottelemaan asiaa.

Nimenomaan olen kaikkeni tehnyt. Tavoitteena toiselle nautinnon tuottamisen ohella se, että saisin joskus jotakin takaisinkin. En saa. Pyytämälläkään.

Siinä mielessä olen luovuttanut joo, että olen aivan varma, että tämänKIN suht tuoreen parisuhteen edetessä jossakin vaiheessa nainen lakkaa tekemästä yhtään mitään eteeni. Alkuhuumassa kyllä tehdään mutta se loppuu kuin seinään jossain vaiheessa. Niin on käynyt aina ennenkin. Se mitä teen tai jätän tekemättä ei ole vaikuttanut koskaan millään lailla.

Minä en ole niin kuin sinä, että jaksaisin loppuikäni katsoa, auttaisiko jokin juttu. Etsin uutta seuraa, jos ei asiat puhumalla ja kohtuullisella yrittämisellä muutu. Kukaan nainen ei ole niin ihmeellinen että eläisin puutteessa hänen takiaan elämäni. Ja kun sanon puutteessa en tarkoita seksin puutetta vaan mm. läheisyyden ja hellyyden ja sen että koen olevani jonkin arvoinen. En ole kone joka sormia napsauttamalla on aina valmis panemaan vaan edellytän panostusta myös siltä toiselta osapuolelta, ihan samalla tavalla kuin itse panostan häneen. Jos se on liikaa vaadittu (niinku on aina ennen ollut) niin se on adios.

No sinulla näyttää olevan omat ratkaisusi, onnea vaan valitsemallasi tiellä. Kannattaa vaikeuksien tullen antaa periksi ja etsiä seuraava, kun ekat vaikeudet koittaa. Pysyvää parisuhdetta et vaan taida saada aikaiseksi tuolla asenteella, vaan etpä sinä vaikuta sellaista tarvitsevankaan. Nytkin suret nykyistä paisuhteen tuhoa jo valmiiksi, kun "tiedät" sen epäonnistuvan. Samalla toteutat omaa ennustustasi toimimalla samoin kuin aiemmissakin suhteissasi. Ei toki kannata muuttaa mitään hyväksi havaitsemassasi toiminnassa ja voit elää lopun elämäsi onnellisena noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.

Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.

Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva. 

Parisuhteessa tyydyttävä seksielämä on kahden kauppa. Yksin sitä ei saa aikaiseksi. Vaatii molemmilta panostusta.

Totta kai. Jos toinen ei voi tai halua sitä panostusta antaa, niin minun näkökulmastani suhde on aika pitkälti taputeltu silloin. Koska vastaan itse siitä, että saan suhteesta mieleistäni seksiä riittävästi pysyäkseni tyytyväisenä. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, niin ei mielestäni kannata jatkaa pään seinään lyömistä, koska oma seksuaalinen tyydytys on omalla vastuulla. Ei puolison. 

Monesti tämä asia ymmärretään, jos puheena on vaikka jokin harvinaisempi fetissi eli silloin käsitetään, ettei puolisolla ole velvollisuutta siitä kiihottua. Mutta samalla tavalla halujen eriparisuus ja toisen osapuolen voimakas tyytymättömyys asiasta ovat omalla vastuulla eikä puolison. Siitä uhriutuminen ei ole ok, että toinen haluaa vähemmän tai eri asioita seksissä, koska kenenkään ei ole pakko suhteessa olla. Se on aivan vapaaehtoista.

Lisään vielä tähän sen, että jos tapaisin miehen joka valittaa vaimon seksuaalista haluttomuutta ja tyytymättömyyttään, niin pitäisin sitä isona varoitusmerkkinä. Jos oman elämän valinnat näkee muiden syynä, niin se ei kerro ihmisestä hirveän hyvää. Kyllä se pätee seksielämäänkin siinä missä muihinkin asioihin. Eli omasta elämästä kannetaan itse vastuu ihan kokonaisuudessaan. "Vaimoni ei ymmärrä minua" on juuri sen takia vanha vitsi, että useimmat ymmärtävät, ettei se ole koko totuus asiasta.

Haluttomia naisia nyt vaan on. Siinä missä miehiäkin. Ja sellaisella tavalla haluttomia, että on aivan samantekevää mitä se toinen osapuoli siinä taiteilee, niin halut ei vaan tule.

Viestisi ovat paitsi miesten kokemusta väheksyviä, myös halveksuvia haluttomuudesta kärsiviä kohtaan. Kirjoitat, että mm. vadelmia poimimalla nainen alkaa haluta. Mitä jos ei ala? Mitä jos on ihan samantekevää, mitä kuka tahansa muu tekee - itse ei vaan halua seksiä? Vaikka toinen tekisi kaiken tehtävissä olevan ja itse ei silti vaan halua?

Syytät muita yksipuolisesta katsantokannasta, mutta sinulla jos kenellä sellainen on.

Ilmeisesti sekoitat minut johonkin toiseen kirjoittajaan. En todellakaan ole kiistänyt, etteikö haluttomia naisia tai miehiä olisi tai kannattanut sitä, että vain toisen osapuolen pitäisi taiteilla seksiä saadakseen (olen täysin eri mieltä, ei pitäisi - minulle se olisi huonon suhteen merkki). Puhuin vain siitä, että on periaatteellisella tasolla iso ero ajattelukannassa siinä ajatellaanko tyydyttävän seksielämän olevan toisen vastuulla vai ei. 

Tässä on kyse siitä mitä kukin seksuaalisuudesta arvojen ja ideaalien tasolla lopulta ajattelee. Ei ole syyllistämistä, jos kertoo oman mielipiteensä asiasta. Sitä vartenhan tässä keskustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.

Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.

Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.

Tämä kirjoitus vahvistaa sen, mihin myös omissa tutkimuksissani ole päätynyt. Naisia on kahta ryhmää: 1. He, joilla ei seksihaluja ole ilman, että mies näkee todella paljon vaivaa niiden esiin saamiseksi ja 2. He, joilla on itsellä tarve saada seksiä olipa olosuhteet millaiset tahansa.

Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä ensimmäisen ryhmän naisia, vaikka useamman tunnenkin. Minä ITSE haluan seksiä ilman, että jonkun toisen on hikihatussa sen eteen jotakin tehtävä. Samalla tavalla kuin minä itse haluan syödä säännöllisesti ilman, että joku toinen muistuttaa siitä minua.

Aika mustavalkoisesti ajateltu, jos jaat naiset kahteen ryhmään. En nähnyt todella paljon vaivaa saavuttamieni tulosten esiin saamiseksi, vaan yksinkertaisesti lisäsin läheisyyttä ja käytin varsin helppoja konsteja antaa erityistä huomiota sen lisäksi. Jos niillä keinoilla voi saada parisuhteen uudelleen tuntumaan kivalta ja seksinkin luistamaan, se on kyllä jo aika helppoa. Toimimalla kuten kuvasin, sain toisen tuntemaan itsensä minulle merkitykselliseksi ja olihan se itsellekin kivaa, kun voi arjen keskelläkin saada toisen iloiseksi. Hauska ilmaisu tuo "hikihatussa sen eteen jotain tehtävä". Voihan olla, että joillekin läheisyyden lisääminen nostaa hien pintaan, minulle ei ja tulokset ratkaisee. Jos olet itse samassa tilanteessa kuin minä tuolloin, kannatta ihan kokeilla olisiko samoilla toimilla vaikutuksia vai ei.

Näin on, parisuhteesta tulee epätyydyttävä kun ITSE ei ole valmis tekemään mitään sen eteen. Silloin myös ITSE kärsii seuraukset.   45 vuotta onnistunut pitämään parisuhteen ja seksin saannit kunnossa. Useammankin kerran joutunut ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja tuomaan vaimon pois epämukavuusalueelta.  Kerrankin päätin keskittyä nelikymppisenä koko 3vko kesäloman vaimon kanssa oloon ja hänen hyvinvointiin.  Jätin omat jutut kokonaan väliin.  Paras seksintäytteinen kesäloma ikinä, vaimo kehräsi kuumana kuin kissa ja kantanut taas  seuraavat parikymmentä vuotta.  Kannattaa välillä työntää oma ylpeys pers.eeseen ja panostaa vaimoon. Hyvän tekeminen palkitsee kuten aina. 

Mutta miksei tätä samaa saa edellyttää siltä vaimolta? Miksi se on aina mies, joka joutuu panostamaan?

Aika moni nainen joutuu panostamaan, ei kannata yleistää omaa kokemustaan tai käyttää tässä yhteydessä sanaa aina, vaikka tarkoittaisit vain omaa kokemustasi. Tottakai olisi hyvä, että kumpikin tekisi asioita sen eteen, että olisi läheisyyttä ja tyydyttävää seksiä, mutta toisinaan se siippa ei osaa tai aläy tai halua vastata omiin tarpeisiin. Sitten on mietittävä haluaako olla siinä parisuhteessa vai erota, jos haluaa olla edelleen, pitää miettiä haluaako asialle tehdä jotain itse vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi. Tai voi luovuttaa ja päättää elää loppuelämänsä katkerana siitä, että toinen ei halua enää minun kanssa seksiä, kuolettaa tunteet samalla sitä omaa rakastaan kohtaan. AIka julmalta kuulostaa ihan molempia kohtaan sellainenkin, johtaa kaikkien mahdollisten tunteiden kylmenemiseen ja olette kumpikin onnettomia, silloin erokin olisi jo sitä parempi vaihtoehto, ainakin minun mielestäni. Minä edes päätin tehdä asialle jotain ja sain tuloksia aikaan, parisuhde voi hyvin ja rakastetaan toisiamme. Sinä kuulostat siltä, että olet jo luovuttanut. Siksi sinua on hyv hiukan haastaakin tässä asiassa, mitä menetät jos kokeilet samaa reseptiä, nielet ylpeytesi ja tulet toista vastaan puolitiehen. Aika kyllä näyttää kannattiko, mutta antaisit edes mahdollisuuden tarpeidenne kohtaamiselle sen sijaan, että kaivaudut poteroon voivottelemaan asiaa.

Nimenomaan olen kaikkeni tehnyt. Tavoitteena toiselle nautinnon tuottamisen ohella se, että saisin joskus jotakin takaisinkin. En saa. Pyytämälläkään.

Siinä mielessä olen luovuttanut joo, että olen aivan varma, että tämänKIN suht tuoreen parisuhteen edetessä jossakin vaiheessa nainen lakkaa tekemästä yhtään mitään eteeni. Alkuhuumassa kyllä tehdään mutta se loppuu kuin seinään jossain vaiheessa. Niin on käynyt aina ennenkin. Se mitä teen tai jätän tekemättä ei ole vaikuttanut koskaan millään lailla.

Minä en ole niin kuin sinä, että jaksaisin loppuikäni katsoa, auttaisiko jokin juttu. Etsin uutta seuraa, jos ei asiat puhumalla ja kohtuullisella yrittämisellä muutu. Kukaan nainen ei ole niin ihmeellinen että eläisin puutteessa hänen takiaan elämäni. Ja kun sanon puutteessa en tarkoita seksin puutetta vaan mm. läheisyyden ja hellyyden ja sen että koen olevani jonkin arvoinen. En ole kone joka sormia napsauttamalla on aina valmis panemaan vaan edellytän panostusta myös siltä toiselta osapuolelta, ihan samalla tavalla kuin itse panostan häneen. Jos se on liikaa vaadittu (niinku on aina ennen ollut) niin se on adios.

No sinulla näyttää olevan omat ratkaisusi, onnea vaan valitsemallasi tiellä. Kannattaa vaikeuksien tullen antaa periksi ja etsiä seuraava, kun ekat vaikeudet koittaa. Pysyvää parisuhdetta et vaan taida saada aikaiseksi tuolla asenteella, vaan etpä sinä vaikuta sellaista tarvitsevankaan. Nytkin suret nykyistä paisuhteen tuhoa jo valmiiksi, kun "tiedät" sen epäonnistuvan. Samalla toteutat omaa ennustustasi toimimalla samoin kuin aiemmissakin suhteissasi. Ei toki kannata muuttaa mitään hyväksi havaitsemassasi toiminnassa ja voit elää lopun elämäsi onnellisena noin. 

"Kun ekat vaikeudet koittaa" mistähän noin luit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.

Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.

Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva. 

Parisuhteessa tyydyttävä seksielämä on kahden kauppa. Yksin sitä ei saa aikaiseksi. Vaatii molemmilta panostusta.

Totta kai. Jos toinen ei voi tai halua sitä panostusta antaa, niin minun näkökulmastani suhde on aika pitkälti taputeltu silloin. Koska vastaan itse siitä, että saan suhteesta mieleistäni seksiä riittävästi pysyäkseni tyytyväisenä. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, niin ei mielestäni kannata jatkaa pään seinään lyömistä, koska oma seksuaalinen tyydytys on omalla vastuulla. Ei puolison. 

Monesti tämä asia ymmärretään, jos puheena on vaikka jokin harvinaisempi fetissi eli silloin käsitetään, ettei puolisolla ole velvollisuutta siitä kiihottua. Mutta samalla tavalla halujen eriparisuus ja toisen osapuolen voimakas tyytymättömyys asiasta ovat omalla vastuulla eikä puolison. Siitä uhriutuminen ei ole ok, että toinen haluaa vähemmän tai eri asioita seksissä, koska kenenkään ei ole pakko suhteessa olla. Se on aivan vapaaehtoista.

Lisään vielä tähän sen, että jos tapaisin miehen joka valittaa vaimon seksuaalista haluttomuutta ja tyytymättömyyttään, niin pitäisin sitä isona varoitusmerkkinä. Jos oman elämän valinnat näkee muiden syynä, niin se ei kerro ihmisestä hirveän hyvää. Kyllä se pätee seksielämäänkin siinä missä muihinkin asioihin. Eli omasta elämästä kannetaan itse vastuu ihan kokonaisuudessaan. "Vaimoni ei ymmärrä minua" on juuri sen takia vanha vitsi, että useimmat ymmärtävät, ettei se ole koko totuus asiasta.

Haluttomia naisia nyt vaan on. Siinä missä miehiäkin. Ja sellaisella tavalla haluttomia, että on aivan samantekevää mitä se toinen osapuoli siinä taiteilee, niin halut ei vaan tule.

Viestisi ovat paitsi miesten kokemusta väheksyviä, myös halveksuvia haluttomuudesta kärsiviä kohtaan. Kirjoitat, että mm. vadelmia poimimalla nainen alkaa haluta. Mitä jos ei ala? Mitä jos on ihan samantekevää, mitä kuka tahansa muu tekee - itse ei vaan halua seksiä? Vaikka toinen tekisi kaiken tehtävissä olevan ja itse ei silti vaan halua?

Syytät muita yksipuolisesta katsantokannasta, mutta sinulla jos kenellä sellainen on.

Sekoitat nyt kaksi eri kirjoittajaa. Minä miehenä kirjoitin tuon vadelmajutun, en tuota edellistä, mikä kyllä minunkin mielestä pitää paikkansa.  Väitän mikäkin, että monet miehet tuijottaa liikaa pelkkää seksin saantia ja naisen seksihaluja, eikä naisen hyvinvointia ja tyytyväisyyttä kaikessa parisuhteessa. Tunnetusti naisilla seksihalut hiipuu jos muu tyytyväisyys elämässä ei ole kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.

Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.

Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.

Tämä kirjoitus vahvistaa sen, mihin myös omissa tutkimuksissani ole päätynyt. Naisia on kahta ryhmää: 1. He, joilla ei seksihaluja ole ilman, että mies näkee todella paljon vaivaa niiden esiin saamiseksi ja 2. He, joilla on itsellä tarve saada seksiä olipa olosuhteet millaiset tahansa.

Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä ensimmäisen ryhmän naisia, vaikka useamman tunnenkin. Minä ITSE haluan seksiä ilman, että jonkun toisen on hikihatussa sen eteen jotakin tehtävä. Samalla tavalla kuin minä itse haluan syödä säännöllisesti ilman, että joku toinen muistuttaa siitä minua.

Aika mustavalkoisesti ajateltu, jos jaat naiset kahteen ryhmään. En nähnyt todella paljon vaivaa saavuttamieni tulosten esiin saamiseksi, vaan yksinkertaisesti lisäsin läheisyyttä ja käytin varsin helppoja konsteja antaa erityistä huomiota sen lisäksi. Jos niillä keinoilla voi saada parisuhteen uudelleen tuntumaan kivalta ja seksinkin luistamaan, se on kyllä jo aika helppoa. Toimimalla kuten kuvasin, sain toisen tuntemaan itsensä minulle merkitykselliseksi ja olihan se itsellekin kivaa, kun voi arjen keskelläkin saada toisen iloiseksi. Hauska ilmaisu tuo "hikihatussa sen eteen jotain tehtävä". Voihan olla, että joillekin läheisyyden lisääminen nostaa hien pintaan, minulle ei ja tulokset ratkaisee. Jos olet itse samassa tilanteessa kuin minä tuolloin, kannatta ihan kokeilla olisiko samoilla toimilla vaikutuksia vai ei.

Näin on, parisuhteesta tulee epätyydyttävä kun ITSE ei ole valmis tekemään mitään sen eteen. Silloin myös ITSE kärsii seuraukset.   45 vuotta onnistunut pitämään parisuhteen ja seksin saannit kunnossa. Useammankin kerran joutunut ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja tuomaan vaimon pois epämukavuusalueelta.  Kerrankin päätin keskittyä nelikymppisenä koko 3vko kesäloman vaimon kanssa oloon ja hänen hyvinvointiin.  Jätin omat jutut kokonaan väliin.  Paras seksintäytteinen kesäloma ikinä, vaimo kehräsi kuumana kuin kissa ja kantanut taas  seuraavat parikymmentä vuotta.  Kannattaa välillä työntää oma ylpeys pers.eeseen ja panostaa vaimoon. Hyvän tekeminen palkitsee kuten aina. 

Mutta miksei tätä samaa saa edellyttää siltä vaimolta? Miksi se on aina mies, joka joutuu panostamaan?

Aika moni nainen joutuu panostamaan, ei kannata yleistää omaa kokemustaan tai käyttää tässä yhteydessä sanaa aina, vaikka tarkoittaisit vain omaa kokemustasi. Tottakai olisi hyvä, että kumpikin tekisi asioita sen eteen, että olisi läheisyyttä ja tyydyttävää seksiä, mutta toisinaan se siippa ei osaa tai aläy tai halua vastata omiin tarpeisiin. Sitten on mietittävä haluaako olla siinä parisuhteessa vai erota, jos haluaa olla edelleen, pitää miettiä haluaako asialle tehdä jotain itse vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi. Tai voi luovuttaa ja päättää elää loppuelämänsä katkerana siitä, että toinen ei halua enää minun kanssa seksiä, kuolettaa tunteet samalla sitä omaa rakastaan kohtaan. AIka julmalta kuulostaa ihan molempia kohtaan sellainenkin, johtaa kaikkien mahdollisten tunteiden kylmenemiseen ja olette kumpikin onnettomia, silloin erokin olisi jo sitä parempi vaihtoehto, ainakin minun mielestäni. Minä edes päätin tehdä asialle jotain ja sain tuloksia aikaan, parisuhde voi hyvin ja rakastetaan toisiamme. Sinä kuulostat siltä, että olet jo luovuttanut. Siksi sinua on hyv hiukan haastaakin tässä asiassa, mitä menetät jos kokeilet samaa reseptiä, nielet ylpeytesi ja tulet toista vastaan puolitiehen. Aika kyllä näyttää kannattiko, mutta antaisit edes mahdollisuuden tarpeidenne kohtaamiselle sen sijaan, että kaivaudut poteroon voivottelemaan asiaa.

Nimenomaan olen kaikkeni tehnyt. Tavoitteena toiselle nautinnon tuottamisen ohella se, että saisin joskus jotakin takaisinkin. En saa. Pyytämälläkään.

Siinä mielessä olen luovuttanut joo, että olen aivan varma, että tämänKIN suht tuoreen parisuhteen edetessä jossakin vaiheessa nainen lakkaa tekemästä yhtään mitään eteeni. Alkuhuumassa kyllä tehdään mutta se loppuu kuin seinään jossain vaiheessa. Niin on käynyt aina ennenkin. Se mitä teen tai jätän tekemättä ei ole vaikuttanut koskaan millään lailla.

Minä en ole niin kuin sinä, että jaksaisin loppuikäni katsoa, auttaisiko jokin juttu. Etsin uutta seuraa, jos ei asiat puhumalla ja kohtuullisella yrittämisellä muutu. Kukaan nainen ei ole niin ihmeellinen että eläisin puutteessa hänen takiaan elämäni. Ja kun sanon puutteessa en tarkoita seksin puutetta vaan mm. läheisyyden ja hellyyden ja sen että koen olevani jonkin arvoinen. En ole kone joka sormia napsauttamalla on aina valmis panemaan vaan edellytän panostusta myös siltä toiselta osapuolelta, ihan samalla tavalla kuin itse panostan häneen. Jos se on liikaa vaadittu (niinku on aina ennen ollut) niin se on adios.

No sinulla näyttää olevan omat ratkaisusi, onnea vaan valitsemallasi tiellä. Kannattaa vaikeuksien tullen antaa periksi ja etsiä seuraava, kun ekat vaikeudet koittaa. Pysyvää parisuhdetta et vaan taida saada aikaiseksi tuolla asenteella, vaan etpä sinä vaikuta sellaista tarvitsevankaan. Nytkin suret nykyistä paisuhteen tuhoa jo valmiiksi, kun "tiedät" sen epäonnistuvan. Samalla toteutat omaa ennustustasi toimimalla samoin kuin aiemmissakin suhteissasi. Ei toki kannata muuttaa mitään hyväksi havaitsemassasi toiminnassa ja voit elää lopun elämäsi onnellisena noin. 

Minusta se on hiukan eri keskustelu (kuin ap:n esille nostama), että miksi jonkun mielestä "kaikki naiset ovat samanlaisia, koska minulle on aina käynyt näin" - siinä voi olla kyse tuosta mustatusta lauseesta, että toistaa samoja virheitä omassa toiminnassaan tai siitä, että valitsee aina tietynlaisia naisia tai sitten jostain muusta asiasta, mikä liittyy omaan itseen eikä niihin naisiin niinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.

Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.

Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva. 

Parisuhteessa tyydyttävä seksielämä on kahden kauppa. Yksin sitä ei saa aikaiseksi. Vaatii molemmilta panostusta.

Totta kai. Jos toinen ei voi tai halua sitä panostusta antaa, niin minun näkökulmastani suhde on aika pitkälti taputeltu silloin. Koska vastaan itse siitä, että saan suhteesta mieleistäni seksiä riittävästi pysyäkseni tyytyväisenä. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, niin ei mielestäni kannata jatkaa pään seinään lyömistä, koska oma seksuaalinen tyydytys on omalla vastuulla. Ei puolison. 

Monesti tämä asia ymmärretään, jos puheena on vaikka jokin harvinaisempi fetissi eli silloin käsitetään, ettei puolisolla ole velvollisuutta siitä kiihottua. Mutta samalla tavalla halujen eriparisuus ja toisen osapuolen voimakas tyytymättömyys asiasta ovat omalla vastuulla eikä puolison. Siitä uhriutuminen ei ole ok, että toinen haluaa vähemmän tai eri asioita seksissä, koska kenenkään ei ole pakko suhteessa olla. Se on aivan vapaaehtoista.

Lisään vielä tähän sen, että jos tapaisin miehen joka valittaa vaimon seksuaalista haluttomuutta ja tyytymättömyyttään, niin pitäisin sitä isona varoitusmerkkinä. Jos oman elämän valinnat näkee muiden syynä, niin se ei kerro ihmisestä hirveän hyvää. Kyllä se pätee seksielämäänkin siinä missä muihinkin asioihin. Eli omasta elämästä kannetaan itse vastuu ihan kokonaisuudessaan. "Vaimoni ei ymmärrä minua" on juuri sen takia vanha vitsi, että useimmat ymmärtävät, ettei se ole koko totuus asiasta.

Haluttomia naisia nyt vaan on. Siinä missä miehiäkin. Ja sellaisella tavalla haluttomia, että on aivan samantekevää mitä se toinen osapuoli siinä taiteilee, niin halut ei vaan tule.

Viestisi ovat paitsi miesten kokemusta väheksyviä, myös halveksuvia haluttomuudesta kärsiviä kohtaan. Kirjoitat, että mm. vadelmia poimimalla nainen alkaa haluta. Mitä jos ei ala? Mitä jos on ihan samantekevää, mitä kuka tahansa muu tekee - itse ei vaan halua seksiä? Vaikka toinen tekisi kaiken tehtävissä olevan ja itse ei silti vaan halua?

Syytät muita yksipuolisesta katsantokannasta, mutta sinulla jos kenellä sellainen on.

Sekoitat nyt kaksi eri kirjoittajaa. Minä miehenä kirjoitin tuon vadelmajutun, en tuota edellistä, mikä kyllä minunkin mielestä pitää paikkansa.  Väitän mikäkin, että monet miehet tuijottaa liikaa pelkkää seksin saantia ja naisen seksihaluja, eikä naisen hyvinvointia ja tyytyväisyyttä kaikessa parisuhteessa. Tunnetusti naisilla seksihalut hiipuu jos muu tyytyväisyys elämässä ei ole kunnossa. 

Oon nyt vaan naisena ihan hitosti sitä vastaan, että täällä julistetaan yleisenä totuutena sitä, että naisilta seksihalut hiipuu, jos mies ei muilla elämän osa-alueilla pidä naista tyytyväisenä. Se on holhoava asenne, joka asettaa miehen naisen yläpuolelle hallitsemaan paitsi tämän haluja myös elämää muutenkin. Jos se jonkun naisen kohdalla meneekin niin, niin ei todellakaan kaikkien. Siksi onkin ihan ääliömäistä tarjota sitä sellaisena ratkaisuna joka toimisi kaikissa tapauksissa. Plus sulkee ne haluttomat kaiken ulkopuolelle, jotka ei miehen sirkustempuillakaan syty. Jos niputetaan naiset yhteen lokeroon ja todetaan, että tee näin niin nainen haluaa seksiä, niin mennään metsään ja syvälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.

Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.

Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.

Tämä kirjoitus vahvistaa sen, mihin myös omissa tutkimuksissani ole päätynyt. Naisia on kahta ryhmää: 1. He, joilla ei seksihaluja ole ilman, että mies näkee todella paljon vaivaa niiden esiin saamiseksi ja 2. He, joilla on itsellä tarve saada seksiä olipa olosuhteet millaiset tahansa.

Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä ensimmäisen ryhmän naisia, vaikka useamman tunnenkin. Minä ITSE haluan seksiä ilman, että jonkun toisen on hikihatussa sen eteen jotakin tehtävä. Samalla tavalla kuin minä itse haluan syödä säännöllisesti ilman, että joku toinen muistuttaa siitä minua.

Aika mustavalkoisesti ajateltu, jos jaat naiset kahteen ryhmään. En nähnyt todella paljon vaivaa saavuttamieni tulosten esiin saamiseksi, vaan yksinkertaisesti lisäsin läheisyyttä ja käytin varsin helppoja konsteja antaa erityistä huomiota sen lisäksi. Jos niillä keinoilla voi saada parisuhteen uudelleen tuntumaan kivalta ja seksinkin luistamaan, se on kyllä jo aika helppoa. Toimimalla kuten kuvasin, sain toisen tuntemaan itsensä minulle merkitykselliseksi ja olihan se itsellekin kivaa, kun voi arjen keskelläkin saada toisen iloiseksi. Hauska ilmaisu tuo "hikihatussa sen eteen jotain tehtävä". Voihan olla, että joillekin läheisyyden lisääminen nostaa hien pintaan, minulle ei ja tulokset ratkaisee. Jos olet itse samassa tilanteessa kuin minä tuolloin, kannatta ihan kokeilla olisiko samoilla toimilla vaikutuksia vai ei.

Näin on, parisuhteesta tulee epätyydyttävä kun ITSE ei ole valmis tekemään mitään sen eteen. Silloin myös ITSE kärsii seuraukset.   45 vuotta onnistunut pitämään parisuhteen ja seksin saannit kunnossa. Useammankin kerran joutunut ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja tuomaan vaimon pois epämukavuusalueelta.  Kerrankin päätin keskittyä nelikymppisenä koko 3vko kesäloman vaimon kanssa oloon ja hänen hyvinvointiin.  Jätin omat jutut kokonaan väliin.  Paras seksintäytteinen kesäloma ikinä, vaimo kehräsi kuumana kuin kissa ja kantanut taas  seuraavat parikymmentä vuotta.  Kannattaa välillä työntää oma ylpeys pers.eeseen ja panostaa vaimoon. Hyvän tekeminen palkitsee kuten aina. 

Mutta miksei tätä samaa saa edellyttää siltä vaimolta? Miksi se on aina mies, joka joutuu panostamaan?

Aika moni nainen joutuu panostamaan, ei kannata yleistää omaa kokemustaan tai käyttää tässä yhteydessä sanaa aina, vaikka tarkoittaisit vain omaa kokemustasi. Tottakai olisi hyvä, että kumpikin tekisi asioita sen eteen, että olisi läheisyyttä ja tyydyttävää seksiä, mutta toisinaan se siippa ei osaa tai aläy tai halua vastata omiin tarpeisiin. Sitten on mietittävä haluaako olla siinä parisuhteessa vai erota, jos haluaa olla edelleen, pitää miettiä haluaako asialle tehdä jotain itse vai odottaako ihmettä tapahtuvaksi. Tai voi luovuttaa ja päättää elää loppuelämänsä katkerana siitä, että toinen ei halua enää minun kanssa seksiä, kuolettaa tunteet samalla sitä omaa rakastaan kohtaan. AIka julmalta kuulostaa ihan molempia kohtaan sellainenkin, johtaa kaikkien mahdollisten tunteiden kylmenemiseen ja olette kumpikin onnettomia, silloin erokin olisi jo sitä parempi vaihtoehto, ainakin minun mielestäni. Minä edes päätin tehdä asialle jotain ja sain tuloksia aikaan, parisuhde voi hyvin ja rakastetaan toisiamme. Sinä kuulostat siltä, että olet jo luovuttanut. Siksi sinua on hyv hiukan haastaakin tässä asiassa, mitä menetät jos kokeilet samaa reseptiä, nielet ylpeytesi ja tulet toista vastaan puolitiehen. Aika kyllä näyttää kannattiko, mutta antaisit edes mahdollisuuden tarpeidenne kohtaamiselle sen sijaan, että kaivaudut poteroon voivottelemaan asiaa.

Nimenomaan olen kaikkeni tehnyt. Tavoitteena toiselle nautinnon tuottamisen ohella se, että saisin joskus jotakin takaisinkin. En saa. Pyytämälläkään.

Siinä mielessä olen luovuttanut joo, että olen aivan varma, että tämänKIN suht tuoreen parisuhteen edetessä jossakin vaiheessa nainen lakkaa tekemästä yhtään mitään eteeni. Alkuhuumassa kyllä tehdään mutta se loppuu kuin seinään jossain vaiheessa. Niin on käynyt aina ennenkin. Se mitä teen tai jätän tekemättä ei ole vaikuttanut koskaan millään lailla.

Minä en ole niin kuin sinä, että jaksaisin loppuikäni katsoa, auttaisiko jokin juttu. Etsin uutta seuraa, jos ei asiat puhumalla ja kohtuullisella yrittämisellä muutu. Kukaan nainen ei ole niin ihmeellinen että eläisin puutteessa hänen takiaan elämäni. Ja kun sanon puutteessa en tarkoita seksin puutetta vaan mm. läheisyyden ja hellyyden ja sen että koen olevani jonkin arvoinen. En ole kone joka sormia napsauttamalla on aina valmis panemaan vaan edellytän panostusta myös siltä toiselta osapuolelta, ihan samalla tavalla kuin itse panostan häneen. Jos se on liikaa vaadittu (niinku on aina ennen ollut) niin se on adios.

No sinulla näyttää olevan omat ratkaisusi, onnea vaan valitsemallasi tiellä. Kannattaa vaikeuksien tullen antaa periksi ja etsiä seuraava, kun ekat vaikeudet koittaa. Pysyvää parisuhdetta et vaan taida saada aikaiseksi tuolla asenteella, vaan etpä sinä vaikuta sellaista tarvitsevankaan. Nytkin suret nykyistä paisuhteen tuhoa jo valmiiksi, kun "tiedät" sen epäonnistuvan. Samalla toteutat omaa ennustustasi toimimalla samoin kuin aiemmissakin suhteissasi. Ei toki kannata muuttaa mitään hyväksi havaitsemassasi toiminnassa ja voit elää lopun elämäsi onnellisena noin. 

Minusta se on hiukan eri keskustelu (kuin ap:n esille nostama), että miksi jonkun mielestä "kaikki naiset ovat samanlaisia, koska minulle on aina käynyt näin" - siinä voi olla kyse tuosta mustatusta lauseesta, että toistaa samoja virheitä omassa toiminnassaan tai siitä, että valitsee aina tietynlaisia naisia tai sitten jostain muusta asiasta, mikä liittyy omaan itseen eikä niihin naisiin niinkään. 

On tainnut tuon miehen kohdalle osua yksilöitä siitä isosta joukosta naisia, jotka ei kykene kommunikoimaan tai tekemään kompromisseja. Äänekäs joukko tälläkin palstalla. Otan osaa, en itsekään jaksaisi sellaista puolisoa. Muunkinlaisia onneksi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.

Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.

Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva. 

Parisuhteessa tyydyttävä seksielämä on kahden kauppa. Yksin sitä ei saa aikaiseksi. Vaatii molemmilta panostusta.

Totta kai. Jos toinen ei voi tai halua sitä panostusta antaa, niin minun näkökulmastani suhde on aika pitkälti taputeltu silloin. Koska vastaan itse siitä, että saan suhteesta mieleistäni seksiä riittävästi pysyäkseni tyytyväisenä. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, niin ei mielestäni kannata jatkaa pään seinään lyömistä, koska oma seksuaalinen tyydytys on omalla vastuulla. Ei puolison. 

Monesti tämä asia ymmärretään, jos puheena on vaikka jokin harvinaisempi fetissi eli silloin käsitetään, ettei puolisolla ole velvollisuutta siitä kiihottua. Mutta samalla tavalla halujen eriparisuus ja toisen osapuolen voimakas tyytymättömyys asiasta ovat omalla vastuulla eikä puolison. Siitä uhriutuminen ei ole ok, että toinen haluaa vähemmän tai eri asioita seksissä, koska kenenkään ei ole pakko suhteessa olla. Se on aivan vapaaehtoista.

Lisään vielä tähän sen, että jos tapaisin miehen joka valittaa vaimon seksuaalista haluttomuutta ja tyytymättömyyttään, niin pitäisin sitä isona varoitusmerkkinä. Jos oman elämän valinnat näkee muiden syynä, niin se ei kerro ihmisestä hirveän hyvää. Kyllä se pätee seksielämäänkin siinä missä muihinkin asioihin. Eli omasta elämästä kannetaan itse vastuu ihan kokonaisuudessaan. "Vaimoni ei ymmärrä minua" on juuri sen takia vanha vitsi, että useimmat ymmärtävät, ettei se ole koko totuus asiasta.

Haluttomia naisia nyt vaan on. Siinä missä miehiäkin. Ja sellaisella tavalla haluttomia, että on aivan samantekevää mitä se toinen osapuoli siinä taiteilee, niin halut ei vaan tule.

Viestisi ovat paitsi miesten kokemusta väheksyviä, myös halveksuvia haluttomuudesta kärsiviä kohtaan. Kirjoitat, että mm. vadelmia poimimalla nainen alkaa haluta. Mitä jos ei ala? Mitä jos on ihan samantekevää, mitä kuka tahansa muu tekee - itse ei vaan halua seksiä? Vaikka toinen tekisi kaiken tehtävissä olevan ja itse ei silti vaan halua?

Syytät muita yksipuolisesta katsantokannasta, mutta sinulla jos kenellä sellainen on.

Sekoitat nyt kaksi eri kirjoittajaa. Minä miehenä kirjoitin tuon vadelmajutun, en tuota edellistä, mikä kyllä minunkin mielestä pitää paikkansa.  Väitän mikäkin, että monet miehet tuijottaa liikaa pelkkää seksin saantia ja naisen seksihaluja, eikä naisen hyvinvointia ja tyytyväisyyttä kaikessa parisuhteessa. Tunnetusti naisilla seksihalut hiipuu jos muu tyytyväisyys elämässä ei ole kunnossa. 

Oon nyt vaan naisena ihan hitosti sitä vastaan, että täällä julistetaan yleisenä totuutena sitä, että naisilta seksihalut hiipuu, jos mies ei muilla elämän osa-alueilla pidä naista tyytyväisenä. Se on holhoava asenne, joka asettaa miehen naisen yläpuolelle hallitsemaan paitsi tämän haluja myös elämää muutenkin. Jos se jonkun naisen kohdalla meneekin niin, niin ei todellakaan kaikkien. Siksi onkin ihan ääliömäistä tarjota sitä sellaisena ratkaisuna joka toimisi kaikissa tapauksissa. Plus sulkee ne haluttomat kaiken ulkopuolelle, jotka ei miehen sirkustempuillakaan syty. Jos niputetaan naiset yhteen lokeroon ja todetaan, että tee näin niin nainen haluaa seksiä, niin mennään metsään ja syvälle.

En ole puhunut tuosta asiasta sanaakaan. Tässä on monta kirjoittajaa, mutta kerron nyt mielipiteeni tuostakin, vaikka en tiedä ymmärretäänkö kirjoittamaani tekstiä.

Minä siis ajattelen, että kenenkään tehtävänä ei ole pitää ketään tyytyväisenä seksuaalisesti tai mitenkään muutenkaan. Se on ihan omalla vastuulla miten elämänsä elää ja tämä koskee naisia ja miehiä yhtälailla. Olen siis aivan eri linjoilla kuin esittämäsi ajatukset. Minulle se olisi huono parisuhde, missä vain toinen tekee asioita toisen eteen eli minulle vain vastavuoroinen parisuhde on yhdessä elämisen arvoinen. Niin seksuaalisesti kuin muutenkin. Jos toiselta puuttuu halu miellyttää ja niin suhde ei ole balanssissa.

Minun seksihalut hiiipuvat, jos en saa hyvää seksiä, eli orgasmeja. Onneksi meillä niin estottomat välit, ettei ole ollut ongelmia kertoa mistä ja miten pitää, kummankaan. Tämä mutkattomuus ja hyvä seksi vaikuttaa sitten kaikkeen yhteiseloon positiivisesti. Paljon koskettelua ja hellyyttä sen seksin ohella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.

Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.

Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva. 

Parisuhteessa tyydyttävä seksielämä on kahden kauppa. Yksin sitä ei saa aikaiseksi. Vaatii molemmilta panostusta.

Totta kai. Jos toinen ei voi tai halua sitä panostusta antaa, niin minun näkökulmastani suhde on aika pitkälti taputeltu silloin. Koska vastaan itse siitä, että saan suhteesta mieleistäni seksiä riittävästi pysyäkseni tyytyväisenä. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, niin ei mielestäni kannata jatkaa pään seinään lyömistä, koska oma seksuaalinen tyydytys on omalla vastuulla. Ei puolison. 

Monesti tämä asia ymmärretään, jos puheena on vaikka jokin harvinaisempi fetissi eli silloin käsitetään, ettei puolisolla ole velvollisuutta siitä kiihottua. Mutta samalla tavalla halujen eriparisuus ja toisen osapuolen voimakas tyytymättömyys asiasta ovat omalla vastuulla eikä puolison. Siitä uhriutuminen ei ole ok, että toinen haluaa vähemmän tai eri asioita seksissä, koska kenenkään ei ole pakko suhteessa olla. Se on aivan vapaaehtoista.

Lisään vielä tähän sen, että jos tapaisin miehen joka valittaa vaimon seksuaalista haluttomuutta ja tyytymättömyyttään, niin pitäisin sitä isona varoitusmerkkinä. Jos oman elämän valinnat näkee muiden syynä, niin se ei kerro ihmisestä hirveän hyvää. Kyllä se pätee seksielämäänkin siinä missä muihinkin asioihin. Eli omasta elämästä kannetaan itse vastuu ihan kokonaisuudessaan. "Vaimoni ei ymmärrä minua" on juuri sen takia vanha vitsi, että useimmat ymmärtävät, ettei se ole koko totuus asiasta.

Haluttomia naisia nyt vaan on. Siinä missä miehiäkin. Ja sellaisella tavalla haluttomia, että on aivan samantekevää mitä se toinen osapuoli siinä taiteilee, niin halut ei vaan tule.

Viestisi ovat paitsi miesten kokemusta väheksyviä, myös halveksuvia haluttomuudesta kärsiviä kohtaan. Kirjoitat, että mm. vadelmia poimimalla nainen alkaa haluta. Mitä jos ei ala? Mitä jos on ihan samantekevää, mitä kuka tahansa muu tekee - itse ei vaan halua seksiä? Vaikka toinen tekisi kaiken tehtävissä olevan ja itse ei silti vaan halua?

Syytät muita yksipuolisesta katsantokannasta, mutta sinulla jos kenellä sellainen on.

Sekoitat nyt kaksi eri kirjoittajaa. Minä miehenä kirjoitin tuon vadelmajutun, en tuota edellistä, mikä kyllä minunkin mielestä pitää paikkansa.  Väitän mikäkin, että monet miehet tuijottaa liikaa pelkkää seksin saantia ja naisen seksihaluja, eikä naisen hyvinvointia ja tyytyväisyyttä kaikessa parisuhteessa. Tunnetusti naisilla seksihalut hiipuu jos muu tyytyväisyys elämässä ei ole kunnossa. 

Oon nyt vaan naisena ihan hitosti sitä vastaan, että täällä julistetaan yleisenä totuutena sitä, että naisilta seksihalut hiipuu, jos mies ei muilla elämän osa-alueilla pidä naista tyytyväisenä. Se on holhoava asenne, joka asettaa miehen naisen yläpuolelle hallitsemaan paitsi tämän haluja myös elämää muutenkin. Jos se jonkun naisen kohdalla meneekin niin, niin ei todellakaan kaikkien. Siksi onkin ihan ääliömäistä tarjota sitä sellaisena ratkaisuna joka toimisi kaikissa tapauksissa. Plus sulkee ne haluttomat kaiken ulkopuolelle, jotka ei miehen sirkustempuillakaan syty. Jos niputetaan naiset yhteen lokeroon ja todetaan, että tee näin niin nainen haluaa seksiä, niin mennään metsään ja syvälle.

En ole puhunut tuosta asiasta sanaakaan. Tässä on monta kirjoittajaa, mutta kerron nyt mielipiteeni tuostakin, vaikka en tiedä ymmärretäänkö kirjoittamaani tekstiä.

Minä siis ajattelen, että kenenkään tehtävänä ei ole pitää ketään tyytyväisenä seksuaalisesti tai mitenkään muutenkaan. Se on ihan omalla vastuulla miten elämänsä elää ja tämä koskee naisia ja miehiä yhtälailla. Olen siis aivan eri linjoilla kuin esittämäsi ajatukset. Minulle se olisi huono parisuhde, missä vain toinen tekee asioita toisen eteen eli minulle vain vastavuoroinen parisuhde on yhdessä elämisen arvoinen. Niin seksuaalisesti kuin muutenkin. Jos toiselta puuttuu halu miellyttää ja niin suhde ei ole balanssissa.

Hups, tässä viestissäni kommentoin vahingossa toiselle tarkoitettua viestiä. No, ehkä pointtini sittenkin ymmärrettiin. Edeltävällä sivulla joku ei selvästikään ymmärtänyt mitä olin kirjoittanut.

Minusta tämä on ollut aika hyvä keskustelu. Ymmärrän hyvin, että kun puolisolta ei saa sitä tunnetta, että on miehenä haluttava, niin siitä menee aivan vereslihalle ja puolustuskannalle ja katkeruuskin voi uhata, jos kaikkensa on tehnyt. Onko se miehelle jotenkin enemmän maskuliinista itsetuntoa rakentava asia, että on haluttu? En tiedä, jään vain pohtimaan asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.

Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.

Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva. 

Parisuhteessa tyydyttävä seksielämä on kahden kauppa. Yksin sitä ei saa aikaiseksi. Vaatii molemmilta panostusta.

Totta kai. Jos toinen ei voi tai halua sitä panostusta antaa, niin minun näkökulmastani suhde on aika pitkälti taputeltu silloin. Koska vastaan itse siitä, että saan suhteesta mieleistäni seksiä riittävästi pysyäkseni tyytyväisenä. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, niin ei mielestäni kannata jatkaa pään seinään lyömistä, koska oma seksuaalinen tyydytys on omalla vastuulla. Ei puolison. 

Monesti tämä asia ymmärretään, jos puheena on vaikka jokin harvinaisempi fetissi eli silloin käsitetään, ettei puolisolla ole velvollisuutta siitä kiihottua. Mutta samalla tavalla halujen eriparisuus ja toisen osapuolen voimakas tyytymättömyys asiasta ovat omalla vastuulla eikä puolison. Siitä uhriutuminen ei ole ok, että toinen haluaa vähemmän tai eri asioita seksissä, koska kenenkään ei ole pakko suhteessa olla. Se on aivan vapaaehtoista.

Lisään vielä tähän sen, että jos tapaisin miehen joka valittaa vaimon seksuaalista haluttomuutta ja tyytymättömyyttään, niin pitäisin sitä isona varoitusmerkkinä. Jos oman elämän valinnat näkee muiden syynä, niin se ei kerro ihmisestä hirveän hyvää. Kyllä se pätee seksielämäänkin siinä missä muihinkin asioihin. Eli omasta elämästä kannetaan itse vastuu ihan kokonaisuudessaan. "Vaimoni ei ymmärrä minua" on juuri sen takia vanha vitsi, että useimmat ymmärtävät, ettei se ole koko totuus asiasta.

Haluttomia naisia nyt vaan on. Siinä missä miehiäkin. Ja sellaisella tavalla haluttomia, että on aivan samantekevää mitä se toinen osapuoli siinä taiteilee, niin halut ei vaan tule.

Viestisi ovat paitsi miesten kokemusta väheksyviä, myös halveksuvia haluttomuudesta kärsiviä kohtaan. Kirjoitat, että mm. vadelmia poimimalla nainen alkaa haluta. Mitä jos ei ala? Mitä jos on ihan samantekevää, mitä kuka tahansa muu tekee - itse ei vaan halua seksiä? Vaikka toinen tekisi kaiken tehtävissä olevan ja itse ei silti vaan halua?

Syytät muita yksipuolisesta katsantokannasta, mutta sinulla jos kenellä sellainen on.

Sekoitat nyt kaksi eri kirjoittajaa. Minä miehenä kirjoitin tuon vadelmajutun, en tuota edellistä, mikä kyllä minunkin mielestä pitää paikkansa.  Väitän mikäkin, että monet miehet tuijottaa liikaa pelkkää seksin saantia ja naisen seksihaluja, eikä naisen hyvinvointia ja tyytyväisyyttä kaikessa parisuhteessa. Tunnetusti naisilla seksihalut hiipuu jos muu tyytyväisyys elämässä ei ole kunnossa. 

Oon nyt vaan naisena ihan hitosti sitä vastaan, että täällä julistetaan yleisenä totuutena sitä, että naisilta seksihalut hiipuu, jos mies ei muilla elämän osa-alueilla pidä naista tyytyväisenä. Se on holhoava asenne, joka asettaa miehen naisen yläpuolelle hallitsemaan paitsi tämän haluja myös elämää muutenkin. Jos se jonkun naisen kohdalla meneekin niin, niin ei todellakaan kaikkien. Siksi onkin ihan ääliömäistä tarjota sitä sellaisena ratkaisuna joka toimisi kaikissa tapauksissa. Plus sulkee ne haluttomat kaiken ulkopuolelle, jotka ei miehen sirkustempuillakaan syty. Jos niputetaan naiset yhteen lokeroon ja todetaan, että tee näin niin nainen haluaa seksiä, niin mennään metsään ja syvälle.

En ole puhunut tuosta asiasta sanaakaan. Tässä on monta kirjoittajaa, mutta kerron nyt mielipiteeni tuostakin, vaikka en tiedä ymmärretäänkö kirjoittamaani tekstiä.

Minä siis ajattelen, että kenenkään tehtävänä ei ole pitää ketään tyytyväisenä seksuaalisesti tai mitenkään muutenkaan. Se on ihan omalla vastuulla miten elämänsä elää ja tämä koskee naisia ja miehiä yhtälailla. Olen siis aivan eri linjoilla kuin esittämäsi ajatukset. Minulle se olisi huono parisuhde, missä vain toinen tekee asioita toisen eteen eli minulle vain vastavuoroinen parisuhde on yhdessä elämisen arvoinen. Niin seksuaalisesti kuin muutenkin. Jos toiselta puuttuu halu miellyttää ja niin suhde ei ole balanssissa.

Hyvä! Olen täällä nimenomaan teroittanut sitä, että parisuhteessa molempien pitää panostaa. Ei riitä, että vain toinen panostaa, vaikka tuolle yhdelle miesvastaajalle yritetäänkin sitä väittää. En minäkään jäisi suhteeseen, jossa tekisin itse kaiken mahdollisen ja toinen ei tekisi mitään. Miksi kukaan jäisi? Ja vieras on sekin ajatus minullekin, että siinä pitäisi kituuttaa ja katsoa, josko tilanne joskus paranisi sitkeällä yrittämisellä, jos toinen ei kerran tule puolimatkaan vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.

Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.

Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva. 

Parisuhteessa tyydyttävä seksielämä on kahden kauppa. Yksin sitä ei saa aikaiseksi. Vaatii molemmilta panostusta.

Totta kai. Jos toinen ei voi tai halua sitä panostusta antaa, niin minun näkökulmastani suhde on aika pitkälti taputeltu silloin. Koska vastaan itse siitä, että saan suhteesta mieleistäni seksiä riittävästi pysyäkseni tyytyväisenä. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, niin ei mielestäni kannata jatkaa pään seinään lyömistä, koska oma seksuaalinen tyydytys on omalla vastuulla. Ei puolison. 

Monesti tämä asia ymmärretään, jos puheena on vaikka jokin harvinaisempi fetissi eli silloin käsitetään, ettei puolisolla ole velvollisuutta siitä kiihottua. Mutta samalla tavalla halujen eriparisuus ja toisen osapuolen voimakas tyytymättömyys asiasta ovat omalla vastuulla eikä puolison. Siitä uhriutuminen ei ole ok, että toinen haluaa vähemmän tai eri asioita seksissä, koska kenenkään ei ole pakko suhteessa olla. Se on aivan vapaaehtoista.

Lisään vielä tähän sen, että jos tapaisin miehen joka valittaa vaimon seksuaalista haluttomuutta ja tyytymättömyyttään, niin pitäisin sitä isona varoitusmerkkinä. Jos oman elämän valinnat näkee muiden syynä, niin se ei kerro ihmisestä hirveän hyvää. Kyllä se pätee seksielämäänkin siinä missä muihinkin asioihin. Eli omasta elämästä kannetaan itse vastuu ihan kokonaisuudessaan. "Vaimoni ei ymmärrä minua" on juuri sen takia vanha vitsi, että useimmat ymmärtävät, ettei se ole koko totuus asiasta.

Haluttomia naisia nyt vaan on. Siinä missä miehiäkin. Ja sellaisella tavalla haluttomia, että on aivan samantekevää mitä se toinen osapuoli siinä taiteilee, niin halut ei vaan tule.

Viestisi ovat paitsi miesten kokemusta väheksyviä, myös halveksuvia haluttomuudesta kärsiviä kohtaan. Kirjoitat, että mm. vadelmia poimimalla nainen alkaa haluta. Mitä jos ei ala? Mitä jos on ihan samantekevää, mitä kuka tahansa muu tekee - itse ei vaan halua seksiä? Vaikka toinen tekisi kaiken tehtävissä olevan ja itse ei silti vaan halua?

Syytät muita yksipuolisesta katsantokannasta, mutta sinulla jos kenellä sellainen on.

Sekoitat nyt kaksi eri kirjoittajaa. Minä miehenä kirjoitin tuon vadelmajutun, en tuota edellistä, mikä kyllä minunkin mielestä pitää paikkansa.  Väitän mikäkin, että monet miehet tuijottaa liikaa pelkkää seksin saantia ja naisen seksihaluja, eikä naisen hyvinvointia ja tyytyväisyyttä kaikessa parisuhteessa. Tunnetusti naisilla seksihalut hiipuu jos muu tyytyväisyys elämässä ei ole kunnossa. 

Oon nyt vaan naisena ihan hitosti sitä vastaan, että täällä julistetaan yleisenä totuutena sitä, että naisilta seksihalut hiipuu, jos mies ei muilla elämän osa-alueilla pidä naista tyytyväisenä. Se on holhoava asenne, joka asettaa miehen naisen yläpuolelle hallitsemaan paitsi tämän haluja myös elämää muutenkin. Jos se jonkun naisen kohdalla meneekin niin, niin ei todellakaan kaikkien. Siksi onkin ihan ääliömäistä tarjota sitä sellaisena ratkaisuna joka toimisi kaikissa tapauksissa. Plus sulkee ne haluttomat kaiken ulkopuolelle, jotka ei miehen sirkustempuillakaan syty. Jos niputetaan naiset yhteen lokeroon ja todetaan, että tee näin niin nainen haluaa seksiä, niin mennään metsään ja syvälle.

En ole puhunut tuosta asiasta sanaakaan. Tässä on monta kirjoittajaa, mutta kerron nyt mielipiteeni tuostakin, vaikka en tiedä ymmärretäänkö kirjoittamaani tekstiä.

Minä siis ajattelen, että kenenkään tehtävänä ei ole pitää ketään tyytyväisenä seksuaalisesti tai mitenkään muutenkaan. Se on ihan omalla vastuulla miten elämänsä elää ja tämä koskee naisia ja miehiä yhtälailla. Olen siis aivan eri linjoilla kuin esittämäsi ajatukset. Minulle se olisi huono parisuhde, missä vain toinen tekee asioita toisen eteen eli minulle vain vastavuoroinen parisuhde on yhdessä elämisen arvoinen. Niin seksuaalisesti kuin muutenkin. Jos toiselta puuttuu halu miellyttää ja niin suhde ei ole balanssissa.

Hups, tässä viestissäni kommentoin vahingossa toiselle tarkoitettua viestiä. No, ehkä pointtini sittenkin ymmärrettiin. Edeltävällä sivulla joku ei selvästikään ymmärtänyt mitä olin kirjoittanut.

Minusta tämä on ollut aika hyvä keskustelu. Ymmärrän hyvin, että kun puolisolta ei saa sitä tunnetta, että on miehenä haluttava, niin siitä menee aivan vereslihalle ja puolustuskannalle ja katkeruuskin voi uhata, jos kaikkensa on tehnyt. Onko se miehelle jotenkin enemmän maskuliinista itsetuntoa rakentava asia, että on haluttu? En tiedä, jään vain pohtimaan asiaa.

Uskon, että on ihan sekä naiselle että miehelle olennaisen tärkeää tuntea olevansa haluttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.

Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.

Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva. 

Parisuhteessa tyydyttävä seksielämä on kahden kauppa. Yksin sitä ei saa aikaiseksi. Vaatii molemmilta panostusta.

Totta kai. Jos toinen ei voi tai halua sitä panostusta antaa, niin minun näkökulmastani suhde on aika pitkälti taputeltu silloin. Koska vastaan itse siitä, että saan suhteesta mieleistäni seksiä riittävästi pysyäkseni tyytyväisenä. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, niin ei mielestäni kannata jatkaa pään seinään lyömistä, koska oma seksuaalinen tyydytys on omalla vastuulla. Ei puolison. 

Monesti tämä asia ymmärretään, jos puheena on vaikka jokin harvinaisempi fetissi eli silloin käsitetään, ettei puolisolla ole velvollisuutta siitä kiihottua. Mutta samalla tavalla halujen eriparisuus ja toisen osapuolen voimakas tyytymättömyys asiasta ovat omalla vastuulla eikä puolison. Siitä uhriutuminen ei ole ok, että toinen haluaa vähemmän tai eri asioita seksissä, koska kenenkään ei ole pakko suhteessa olla. Se on aivan vapaaehtoista.

Lisään vielä tähän sen, että jos tapaisin miehen joka valittaa vaimon seksuaalista haluttomuutta ja tyytymättömyyttään, niin pitäisin sitä isona varoitusmerkkinä. Jos oman elämän valinnat näkee muiden syynä, niin se ei kerro ihmisestä hirveän hyvää. Kyllä se pätee seksielämäänkin siinä missä muihinkin asioihin. Eli omasta elämästä kannetaan itse vastuu ihan kokonaisuudessaan. "Vaimoni ei ymmärrä minua" on juuri sen takia vanha vitsi, että useimmat ymmärtävät, ettei se ole koko totuus asiasta.

Haluttomia naisia nyt vaan on. Siinä missä miehiäkin. Ja sellaisella tavalla haluttomia, että on aivan samantekevää mitä se toinen osapuoli siinä taiteilee, niin halut ei vaan tule.

Viestisi ovat paitsi miesten kokemusta väheksyviä, myös halveksuvia haluttomuudesta kärsiviä kohtaan. Kirjoitat, että mm. vadelmia poimimalla nainen alkaa haluta. Mitä jos ei ala? Mitä jos on ihan samantekevää, mitä kuka tahansa muu tekee - itse ei vaan halua seksiä? Vaikka toinen tekisi kaiken tehtävissä olevan ja itse ei silti vaan halua?

Syytät muita yksipuolisesta katsantokannasta, mutta sinulla jos kenellä sellainen on.

Sekoitat nyt kaksi eri kirjoittajaa. Minä miehenä kirjoitin tuon vadelmajutun, en tuota edellistä, mikä kyllä minunkin mielestä pitää paikkansa.  Väitän mikäkin, että monet miehet tuijottaa liikaa pelkkää seksin saantia ja naisen seksihaluja, eikä naisen hyvinvointia ja tyytyväisyyttä kaikessa parisuhteessa. Tunnetusti naisilla seksihalut hiipuu jos muu tyytyväisyys elämässä ei ole kunnossa. 

Oon nyt vaan naisena ihan hitosti sitä vastaan, että täällä julistetaan yleisenä totuutena sitä, että naisilta seksihalut hiipuu, jos mies ei muilla elämän osa-alueilla pidä naista tyytyväisenä. Se on holhoava asenne, joka asettaa miehen naisen yläpuolelle hallitsemaan paitsi tämän haluja myös elämää muutenkin. Jos se jonkun naisen kohdalla meneekin niin, niin ei todellakaan kaikkien. Siksi onkin ihan ääliömäistä tarjota sitä sellaisena ratkaisuna joka toimisi kaikissa tapauksissa. Plus sulkee ne haluttomat kaiken ulkopuolelle, jotka ei miehen sirkustempuillakaan syty. Jos niputetaan naiset yhteen lokeroon ja todetaan, että tee näin niin nainen haluaa seksiä, niin mennään metsään ja syvälle.

Holhoamisen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä. Miehet keskittyvät vain omiin juttuihinsa ja seksin saamisesta.  Unohtavat usein parisuhteessa naisensa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin.  Jos nainen ei voi hyvin, eikä tunne itseään arjessa rakastetuksi eikä saa tunnustusta, niin ei ole tunnetusti seksihalujakaan. Miesten kannattaisi välillä olla kiinnostuneita vaimonsa arjesta, eikä vain seksistä. Olla arjessa henkisesti läsnä ja tukena.  Seksiä tulee sitten ihan omalla painolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.

Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.

Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva. 

Parisuhteessa tyydyttävä seksielämä on kahden kauppa. Yksin sitä ei saa aikaiseksi. Vaatii molemmilta panostusta.

Totta kai. Jos toinen ei voi tai halua sitä panostusta antaa, niin minun näkökulmastani suhde on aika pitkälti taputeltu silloin. Koska vastaan itse siitä, että saan suhteesta mieleistäni seksiä riittävästi pysyäkseni tyytyväisenä. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, niin ei mielestäni kannata jatkaa pään seinään lyömistä, koska oma seksuaalinen tyydytys on omalla vastuulla. Ei puolison. 

Monesti tämä asia ymmärretään, jos puheena on vaikka jokin harvinaisempi fetissi eli silloin käsitetään, ettei puolisolla ole velvollisuutta siitä kiihottua. Mutta samalla tavalla halujen eriparisuus ja toisen osapuolen voimakas tyytymättömyys asiasta ovat omalla vastuulla eikä puolison. Siitä uhriutuminen ei ole ok, että toinen haluaa vähemmän tai eri asioita seksissä, koska kenenkään ei ole pakko suhteessa olla. Se on aivan vapaaehtoista.

Lisään vielä tähän sen, että jos tapaisin miehen joka valittaa vaimon seksuaalista haluttomuutta ja tyytymättömyyttään, niin pitäisin sitä isona varoitusmerkkinä. Jos oman elämän valinnat näkee muiden syynä, niin se ei kerro ihmisestä hirveän hyvää. Kyllä se pätee seksielämäänkin siinä missä muihinkin asioihin. Eli omasta elämästä kannetaan itse vastuu ihan kokonaisuudessaan. "Vaimoni ei ymmärrä minua" on juuri sen takia vanha vitsi, että useimmat ymmärtävät, ettei se ole koko totuus asiasta.

Haluttomia naisia nyt vaan on. Siinä missä miehiäkin. Ja sellaisella tavalla haluttomia, että on aivan samantekevää mitä se toinen osapuoli siinä taiteilee, niin halut ei vaan tule.

Viestisi ovat paitsi miesten kokemusta väheksyviä, myös halveksuvia haluttomuudesta kärsiviä kohtaan. Kirjoitat, että mm. vadelmia poimimalla nainen alkaa haluta. Mitä jos ei ala? Mitä jos on ihan samantekevää, mitä kuka tahansa muu tekee - itse ei vaan halua seksiä? Vaikka toinen tekisi kaiken tehtävissä olevan ja itse ei silti vaan halua?

Syytät muita yksipuolisesta katsantokannasta, mutta sinulla jos kenellä sellainen on.

Sekoitat nyt kaksi eri kirjoittajaa. Minä miehenä kirjoitin tuon vadelmajutun, en tuota edellistä, mikä kyllä minunkin mielestä pitää paikkansa.  Väitän mikäkin, että monet miehet tuijottaa liikaa pelkkää seksin saantia ja naisen seksihaluja, eikä naisen hyvinvointia ja tyytyväisyyttä kaikessa parisuhteessa. Tunnetusti naisilla seksihalut hiipuu jos muu tyytyväisyys elämässä ei ole kunnossa. 

Oon nyt vaan naisena ihan hitosti sitä vastaan, että täällä julistetaan yleisenä totuutena sitä, että naisilta seksihalut hiipuu, jos mies ei muilla elämän osa-alueilla pidä naista tyytyväisenä. Se on holhoava asenne, joka asettaa miehen naisen yläpuolelle hallitsemaan paitsi tämän haluja myös elämää muutenkin. Jos se jonkun naisen kohdalla meneekin niin, niin ei todellakaan kaikkien. Siksi onkin ihan ääliömäistä tarjota sitä sellaisena ratkaisuna joka toimisi kaikissa tapauksissa. Plus sulkee ne haluttomat kaiken ulkopuolelle, jotka ei miehen sirkustempuillakaan syty. Jos niputetaan naiset yhteen lokeroon ja todetaan, että tee näin niin nainen haluaa seksiä, niin mennään metsään ja syvälle.

Holhoamisen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä. Miehet keskittyvät vain omiin juttuihinsa ja seksin saamisesta.  Unohtavat usein parisuhteessa naisensa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin.  Jos nainen ei voi hyvin, eikä tunne itseään arjessa rakastetuksi eikä saa tunnustusta, niin ei ole tunnetusti seksihalujakaan. Miesten kannattaisi välillä olla kiinnostuneita vaimonsa arjesta, eikä vain seksistä. Olla arjessa henkisesti läsnä ja tukena.  Seksiä tulee sitten ihan omalla painolla. 

Mitä miehen sitten pitää tehdä, että jos on kiinnostunut vaimonsa arjesta eikä vain seksistä ja on arjessa henkisesti läsnä ja tukena, ja sitä seksiä ei sittenkään tule?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.

Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.

Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva. 

Parisuhteessa tyydyttävä seksielämä on kahden kauppa. Yksin sitä ei saa aikaiseksi. Vaatii molemmilta panostusta.

Totta kai. Jos toinen ei voi tai halua sitä panostusta antaa, niin minun näkökulmastani suhde on aika pitkälti taputeltu silloin. Koska vastaan itse siitä, että saan suhteesta mieleistäni seksiä riittävästi pysyäkseni tyytyväisenä. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, niin ei mielestäni kannata jatkaa pään seinään lyömistä, koska oma seksuaalinen tyydytys on omalla vastuulla. Ei puolison. 

Monesti tämä asia ymmärretään, jos puheena on vaikka jokin harvinaisempi fetissi eli silloin käsitetään, ettei puolisolla ole velvollisuutta siitä kiihottua. Mutta samalla tavalla halujen eriparisuus ja toisen osapuolen voimakas tyytymättömyys asiasta ovat omalla vastuulla eikä puolison. Siitä uhriutuminen ei ole ok, että toinen haluaa vähemmän tai eri asioita seksissä, koska kenenkään ei ole pakko suhteessa olla. Se on aivan vapaaehtoista.

Lisään vielä tähän sen, että jos tapaisin miehen joka valittaa vaimon seksuaalista haluttomuutta ja tyytymättömyyttään, niin pitäisin sitä isona varoitusmerkkinä. Jos oman elämän valinnat näkee muiden syynä, niin se ei kerro ihmisestä hirveän hyvää. Kyllä se pätee seksielämäänkin siinä missä muihinkin asioihin. Eli omasta elämästä kannetaan itse vastuu ihan kokonaisuudessaan. "Vaimoni ei ymmärrä minua" on juuri sen takia vanha vitsi, että useimmat ymmärtävät, ettei se ole koko totuus asiasta.

Haluttomia naisia nyt vaan on. Siinä missä miehiäkin. Ja sellaisella tavalla haluttomia, että on aivan samantekevää mitä se toinen osapuoli siinä taiteilee, niin halut ei vaan tule.

Viestisi ovat paitsi miesten kokemusta väheksyviä, myös halveksuvia haluttomuudesta kärsiviä kohtaan. Kirjoitat, että mm. vadelmia poimimalla nainen alkaa haluta. Mitä jos ei ala? Mitä jos on ihan samantekevää, mitä kuka tahansa muu tekee - itse ei vaan halua seksiä? Vaikka toinen tekisi kaiken tehtävissä olevan ja itse ei silti vaan halua?

Syytät muita yksipuolisesta katsantokannasta, mutta sinulla jos kenellä sellainen on.

Sekoitat nyt kaksi eri kirjoittajaa. Minä miehenä kirjoitin tuon vadelmajutun, en tuota edellistä, mikä kyllä minunkin mielestä pitää paikkansa.  Väitän mikäkin, että monet miehet tuijottaa liikaa pelkkää seksin saantia ja naisen seksihaluja, eikä naisen hyvinvointia ja tyytyväisyyttä kaikessa parisuhteessa. Tunnetusti naisilla seksihalut hiipuu jos muu tyytyväisyys elämässä ei ole kunnossa. 

Oon nyt vaan naisena ihan hitosti sitä vastaan, että täällä julistetaan yleisenä totuutena sitä, että naisilta seksihalut hiipuu, jos mies ei muilla elämän osa-alueilla pidä naista tyytyväisenä. Se on holhoava asenne, joka asettaa miehen naisen yläpuolelle hallitsemaan paitsi tämän haluja myös elämää muutenkin. Jos se jonkun naisen kohdalla meneekin niin, niin ei todellakaan kaikkien. Siksi onkin ihan ääliömäistä tarjota sitä sellaisena ratkaisuna joka toimisi kaikissa tapauksissa. Plus sulkee ne haluttomat kaiken ulkopuolelle, jotka ei miehen sirkustempuillakaan syty. Jos niputetaan naiset yhteen lokeroon ja todetaan, että tee näin niin nainen haluaa seksiä, niin mennään metsään ja syvälle.

En ole puhunut tuosta asiasta sanaakaan. Tässä on monta kirjoittajaa, mutta kerron nyt mielipiteeni tuostakin, vaikka en tiedä ymmärretäänkö kirjoittamaani tekstiä.

Minä siis ajattelen, että kenenkään tehtävänä ei ole pitää ketään tyytyväisenä seksuaalisesti tai mitenkään muutenkaan. Se on ihan omalla vastuulla miten elämänsä elää ja tämä koskee naisia ja miehiä yhtälailla. Olen siis aivan eri linjoilla kuin esittämäsi ajatukset. Minulle se olisi huono parisuhde, missä vain toinen tekee asioita toisen eteen eli minulle vain vastavuoroinen parisuhde on yhdessä elämisen arvoinen. Niin seksuaalisesti kuin muutenkin. Jos toiselta puuttuu halu miellyttää ja niin suhde ei ole balanssissa.

Hyvä! Olen täällä nimenomaan teroittanut sitä, että parisuhteessa molempien pitää panostaa. Ei riitä, että vain toinen panostaa, vaikka tuolle yhdelle miesvastaajalle yritetäänkin sitä väittää. En minäkään jäisi suhteeseen, jossa tekisin itse kaiken mahdollisen ja toinen ei tekisi mitään. Miksi kukaan jäisi? Ja vieras on sekin ajatus minullekin, että siinä pitäisi kituuttaa ja katsoa, josko tilanne joskus paranisi sitkeällä yrittämisellä, jos toinen ei kerran tule puolimatkaan vastaan.

Ihan samaa mieltä olemme siis tästä asiasta. Jotenkin se suorastaan tuntuu pahalta, että toinen yrittää "ansaita" seksiä, oli se sitten nainen tai mies. Nainen yrittää lumota hepenillä ja toinen ei innostu tai mies koettaa hieroa ja sytytellä, mutta hänet torjutaan. Ei sellainen voi olla vaikuttamatta itsetuntoon kielteisesti, joten sen takia minusta tällaiset neuvot, että pitäisi aina vain yrittää lisää ovat suorastaan haitallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.

Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.

Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva. 

Parisuhteessa tyydyttävä seksielämä on kahden kauppa. Yksin sitä ei saa aikaiseksi. Vaatii molemmilta panostusta.

Totta kai. Jos toinen ei voi tai halua sitä panostusta antaa, niin minun näkökulmastani suhde on aika pitkälti taputeltu silloin. Koska vastaan itse siitä, että saan suhteesta mieleistäni seksiä riittävästi pysyäkseni tyytyväisenä. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, niin ei mielestäni kannata jatkaa pään seinään lyömistä, koska oma seksuaalinen tyydytys on omalla vastuulla. Ei puolison. 

Monesti tämä asia ymmärretään, jos puheena on vaikka jokin harvinaisempi fetissi eli silloin käsitetään, ettei puolisolla ole velvollisuutta siitä kiihottua. Mutta samalla tavalla halujen eriparisuus ja toisen osapuolen voimakas tyytymättömyys asiasta ovat omalla vastuulla eikä puolison. Siitä uhriutuminen ei ole ok, että toinen haluaa vähemmän tai eri asioita seksissä, koska kenenkään ei ole pakko suhteessa olla. Se on aivan vapaaehtoista.

Lisään vielä tähän sen, että jos tapaisin miehen joka valittaa vaimon seksuaalista haluttomuutta ja tyytymättömyyttään, niin pitäisin sitä isona varoitusmerkkinä. Jos oman elämän valinnat näkee muiden syynä, niin se ei kerro ihmisestä hirveän hyvää. Kyllä se pätee seksielämäänkin siinä missä muihinkin asioihin. Eli omasta elämästä kannetaan itse vastuu ihan kokonaisuudessaan. "Vaimoni ei ymmärrä minua" on juuri sen takia vanha vitsi, että useimmat ymmärtävät, ettei se ole koko totuus asiasta.

Haluttomia naisia nyt vaan on. Siinä missä miehiäkin. Ja sellaisella tavalla haluttomia, että on aivan samantekevää mitä se toinen osapuoli siinä taiteilee, niin halut ei vaan tule.

Viestisi ovat paitsi miesten kokemusta väheksyviä, myös halveksuvia haluttomuudesta kärsiviä kohtaan. Kirjoitat, että mm. vadelmia poimimalla nainen alkaa haluta. Mitä jos ei ala? Mitä jos on ihan samantekevää, mitä kuka tahansa muu tekee - itse ei vaan halua seksiä? Vaikka toinen tekisi kaiken tehtävissä olevan ja itse ei silti vaan halua?

Syytät muita yksipuolisesta katsantokannasta, mutta sinulla jos kenellä sellainen on.

Sekoitat nyt kaksi eri kirjoittajaa. Minä miehenä kirjoitin tuon vadelmajutun, en tuota edellistä, mikä kyllä minunkin mielestä pitää paikkansa.  Väitän mikäkin, että monet miehet tuijottaa liikaa pelkkää seksin saantia ja naisen seksihaluja, eikä naisen hyvinvointia ja tyytyväisyyttä kaikessa parisuhteessa. Tunnetusti naisilla seksihalut hiipuu jos muu tyytyväisyys elämässä ei ole kunnossa. 

Oon nyt vaan naisena ihan hitosti sitä vastaan, että täällä julistetaan yleisenä totuutena sitä, että naisilta seksihalut hiipuu, jos mies ei muilla elämän osa-alueilla pidä naista tyytyväisenä. Se on holhoava asenne, joka asettaa miehen naisen yläpuolelle hallitsemaan paitsi tämän haluja myös elämää muutenkin. Jos se jonkun naisen kohdalla meneekin niin, niin ei todellakaan kaikkien. Siksi onkin ihan ääliömäistä tarjota sitä sellaisena ratkaisuna joka toimisi kaikissa tapauksissa. Plus sulkee ne haluttomat kaiken ulkopuolelle, jotka ei miehen sirkustempuillakaan syty. Jos niputetaan naiset yhteen lokeroon ja todetaan, että tee näin niin nainen haluaa seksiä, niin mennään metsään ja syvälle.

Holhoamisen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä. Miehet keskittyvät vain omiin juttuihinsa ja seksin saamisesta.  Unohtavat usein parisuhteessa naisensa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin.  Jos nainen ei voi hyvin, eikä tunne itseään arjessa rakastetuksi eikä saa tunnustusta, niin ei ole tunnetusti seksihalujakaan. Miesten kannattaisi välillä olla kiinnostuneita vaimonsa arjesta, eikä vain seksistä. Olla arjessa henkisesti läsnä ja tukena.  Seksiä tulee sitten ihan omalla painolla. 

Miksi puhut vain että miesten pitää tehdä? Onko sama asetelma toisinpäin eli jos mies ei halua niin naisen pitää tehdä tuo kaikki tälle? Paitsi tietysti eri tavalla koska kuten sanot mies syttyy pillusta (mikä on itsessään aika montaa miestä halveksuvaa) eli varmaan jollain pornokuteilla ja strippiesityksillä. Ja miehen kuuluu sit syttyä ihan niinku naisen kuuluu syttyä miehen tekemisistä. Jos ei mies vieläkään syty niin se on naisen vika?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.

Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.

Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva. 

Parisuhteessa tyydyttävä seksielämä on kahden kauppa. Yksin sitä ei saa aikaiseksi. Vaatii molemmilta panostusta.

Totta kai. Jos toinen ei voi tai halua sitä panostusta antaa, niin minun näkökulmastani suhde on aika pitkälti taputeltu silloin. Koska vastaan itse siitä, että saan suhteesta mieleistäni seksiä riittävästi pysyäkseni tyytyväisenä. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, niin ei mielestäni kannata jatkaa pään seinään lyömistä, koska oma seksuaalinen tyydytys on omalla vastuulla. Ei puolison. 

Monesti tämä asia ymmärretään, jos puheena on vaikka jokin harvinaisempi fetissi eli silloin käsitetään, ettei puolisolla ole velvollisuutta siitä kiihottua. Mutta samalla tavalla halujen eriparisuus ja toisen osapuolen voimakas tyytymättömyys asiasta ovat omalla vastuulla eikä puolison. Siitä uhriutuminen ei ole ok, että toinen haluaa vähemmän tai eri asioita seksissä, koska kenenkään ei ole pakko suhteessa olla. Se on aivan vapaaehtoista.

Lisään vielä tähän sen, että jos tapaisin miehen joka valittaa vaimon seksuaalista haluttomuutta ja tyytymättömyyttään, niin pitäisin sitä isona varoitusmerkkinä. Jos oman elämän valinnat näkee muiden syynä, niin se ei kerro ihmisestä hirveän hyvää. Kyllä se pätee seksielämäänkin siinä missä muihinkin asioihin. Eli omasta elämästä kannetaan itse vastuu ihan kokonaisuudessaan. "Vaimoni ei ymmärrä minua" on juuri sen takia vanha vitsi, että useimmat ymmärtävät, ettei se ole koko totuus asiasta.

Haluttomia naisia nyt vaan on. Siinä missä miehiäkin. Ja sellaisella tavalla haluttomia, että on aivan samantekevää mitä se toinen osapuoli siinä taiteilee, niin halut ei vaan tule.

Viestisi ovat paitsi miesten kokemusta väheksyviä, myös halveksuvia haluttomuudesta kärsiviä kohtaan. Kirjoitat, että mm. vadelmia poimimalla nainen alkaa haluta. Mitä jos ei ala? Mitä jos on ihan samantekevää, mitä kuka tahansa muu tekee - itse ei vaan halua seksiä? Vaikka toinen tekisi kaiken tehtävissä olevan ja itse ei silti vaan halua?

Syytät muita yksipuolisesta katsantokannasta, mutta sinulla jos kenellä sellainen on.

Sekoitat nyt kaksi eri kirjoittajaa. Minä miehenä kirjoitin tuon vadelmajutun, en tuota edellistä, mikä kyllä minunkin mielestä pitää paikkansa.  Väitän mikäkin, että monet miehet tuijottaa liikaa pelkkää seksin saantia ja naisen seksihaluja, eikä naisen hyvinvointia ja tyytyväisyyttä kaikessa parisuhteessa. Tunnetusti naisilla seksihalut hiipuu jos muu tyytyväisyys elämässä ei ole kunnossa. 

Oon nyt vaan naisena ihan hitosti sitä vastaan, että täällä julistetaan yleisenä totuutena sitä, että naisilta seksihalut hiipuu, jos mies ei muilla elämän osa-alueilla pidä naista tyytyväisenä. Se on holhoava asenne, joka asettaa miehen naisen yläpuolelle hallitsemaan paitsi tämän haluja myös elämää muutenkin. Jos se jonkun naisen kohdalla meneekin niin, niin ei todellakaan kaikkien. Siksi onkin ihan ääliömäistä tarjota sitä sellaisena ratkaisuna joka toimisi kaikissa tapauksissa. Plus sulkee ne haluttomat kaiken ulkopuolelle, jotka ei miehen sirkustempuillakaan syty. Jos niputetaan naiset yhteen lokeroon ja todetaan, että tee näin niin nainen haluaa seksiä, niin mennään metsään ja syvälle.

En ole puhunut tuosta asiasta sanaakaan. Tässä on monta kirjoittajaa, mutta kerron nyt mielipiteeni tuostakin, vaikka en tiedä ymmärretäänkö kirjoittamaani tekstiä.

Minä siis ajattelen, että kenenkään tehtävänä ei ole pitää ketään tyytyväisenä seksuaalisesti tai mitenkään muutenkaan. Se on ihan omalla vastuulla miten elämänsä elää ja tämä koskee naisia ja miehiä yhtälailla. Olen siis aivan eri linjoilla kuin esittämäsi ajatukset. Minulle se olisi huono parisuhde, missä vain toinen tekee asioita toisen eteen eli minulle vain vastavuoroinen parisuhde on yhdessä elämisen arvoinen. Niin seksuaalisesti kuin muutenkin. Jos toiselta puuttuu halu miellyttää ja niin suhde ei ole balanssissa.

Hups, tässä viestissäni kommentoin vahingossa toiselle tarkoitettua viestiä. No, ehkä pointtini sittenkin ymmärrettiin. Edeltävällä sivulla joku ei selvästikään ymmärtänyt mitä olin kirjoittanut.

Minusta tämä on ollut aika hyvä keskustelu. Ymmärrän hyvin, että kun puolisolta ei saa sitä tunnetta, että on miehenä haluttava, niin siitä menee aivan vereslihalle ja puolustuskannalle ja katkeruuskin voi uhata, jos kaikkensa on tehnyt. Onko se miehelle jotenkin enemmän maskuliinista itsetuntoa rakentava asia, että on haluttu? En tiedä, jään vain pohtimaan asiaa.

Uskon, että on ihan sekä naiselle että miehelle olennaisen tärkeää tuntea olevansa haluttu.

Varmasti näin on. Edellä esitin kysymyksen siitä, että torjuminen ehkä helpommin johtaa miehen kohdalla katkeruuteen ja "naisten" syyllistämiseen taustallaan konservatiivinen ajatus siitä, että naisen olisi annettava ja miehen olisi tyydytettävä. Tästä johtuen voisi olla, että maskuliininen itsetunto vahingoittuu eniten, koska isku osuu suoraan kykenevyyteen tuottaa nautintoa. Eli että tämän asian suurempi vahingoittavuus olisi samaa kaliiberia kuin impotenssi ja johtuisi samasta asiasta perimmältään eli konservatiivisesta ajatusmallista seksuaalisiin rooleihin liittyen. 

En tiedä onko asia noin, se vain tuli mieleen tästä keskutelusta. Jos tulee tarve syyttää "naisia" yleensä jostain, niin iskua pyritään kääntämään omista ajatusmalleista pois mikä on sinänsä ymmärrettävää, mutta ei auta ratkaisemaan ongelmaa, joka on joka tapauksessa itse ratkaistava. Tavalla tai toisella. Ellei sitten anna ajan ja elämän ratkaista sitä itse, mikä taitaa olla seksuaalisesti epätyydyttävien suhteiden yleinen malli. 

Siinäkin on kyse pitkälti arvoista eli miten korkealle seksuaalisuuden omassa elämässään asettaa. Onko se esimerkiksi riittävä syy hajottaa perhe. Minulle se olisi sitä, mutta toisille se ei ole sitä. Kyse on paljon muustakin kuin eriparisista haluista, sitä olen omissa puheenvuoroissani yrittänyt painottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseksihän se aikaa myöten menee tai sitten tulee eri polut vastaan. Seksuaalisuus ja sen tuomat tarpeet kuitenkin kuuluvat jokaisen oikeuksiin. Eipä kai muuten nuo tilastot näyttäisi sellaisilta kuin ovat, erittäin suuri osuus sekä naisista että miehistä käyvät tarpeitaan tyydyttämässä suhteen ulkopuolella, kun oma puoliso ei niistä ole kiinnostunut / halua kiinnostua.

Olen samaa mieltä siitä, että seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteesta seuraa pettämistä ja monia vaikeuksia. Siitä taas eri mieltä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen olisi puolison tai kenenkään muunkaan vastuulla. Kenelläkään ei ole velvoitetta harrastaa seksiä puolison kanssa tai toteuttaa tämän fantasioita, jos niitä ei halua, mutta siinä tapauksessa ottaa toivottavasti mahdollisimman tietoisen riskin suhteen kariutumisesta.

Minusta se on aika iso periaatteellinen kysymys kenen vastuulla tyydyttävä seksielämä on. Vastaus ei mielestäni voi olla mikään muu kuin oma peilikuva. 

Parisuhteessa tyydyttävä seksielämä on kahden kauppa. Yksin sitä ei saa aikaiseksi. Vaatii molemmilta panostusta.

Totta kai. Jos toinen ei voi tai halua sitä panostusta antaa, niin minun näkökulmastani suhde on aika pitkälti taputeltu silloin. Koska vastaan itse siitä, että saan suhteesta mieleistäni seksiä riittävästi pysyäkseni tyytyväisenä. Jos seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, niin ei mielestäni kannata jatkaa pään seinään lyömistä, koska oma seksuaalinen tyydytys on omalla vastuulla. Ei puolison. 

Monesti tämä asia ymmärretään, jos puheena on vaikka jokin harvinaisempi fetissi eli silloin käsitetään, ettei puolisolla ole velvollisuutta siitä kiihottua. Mutta samalla tavalla halujen eriparisuus ja toisen osapuolen voimakas tyytymättömyys asiasta ovat omalla vastuulla eikä puolison. Siitä uhriutuminen ei ole ok, että toinen haluaa vähemmän tai eri asioita seksissä, koska kenenkään ei ole pakko suhteessa olla. Se on aivan vapaaehtoista.

Lisään vielä tähän sen, että jos tapaisin miehen joka valittaa vaimon seksuaalista haluttomuutta ja tyytymättömyyttään, niin pitäisin sitä isona varoitusmerkkinä. Jos oman elämän valinnat näkee muiden syynä, niin se ei kerro ihmisestä hirveän hyvää. Kyllä se pätee seksielämäänkin siinä missä muihinkin asioihin. Eli omasta elämästä kannetaan itse vastuu ihan kokonaisuudessaan. "Vaimoni ei ymmärrä minua" on juuri sen takia vanha vitsi, että useimmat ymmärtävät, ettei se ole koko totuus asiasta.

Haluttomia naisia nyt vaan on. Siinä missä miehiäkin. Ja sellaisella tavalla haluttomia, että on aivan samantekevää mitä se toinen osapuoli siinä taiteilee, niin halut ei vaan tule.

Viestisi ovat paitsi miesten kokemusta väheksyviä, myös halveksuvia haluttomuudesta kärsiviä kohtaan. Kirjoitat, että mm. vadelmia poimimalla nainen alkaa haluta. Mitä jos ei ala? Mitä jos on ihan samantekevää, mitä kuka tahansa muu tekee - itse ei vaan halua seksiä? Vaikka toinen tekisi kaiken tehtävissä olevan ja itse ei silti vaan halua?

Syytät muita yksipuolisesta katsantokannasta, mutta sinulla jos kenellä sellainen on.

Sekoitat nyt kaksi eri kirjoittajaa. Minä miehenä kirjoitin tuon vadelmajutun, en tuota edellistä, mikä kyllä minunkin mielestä pitää paikkansa.  Väitän mikäkin, että monet miehet tuijottaa liikaa pelkkää seksin saantia ja naisen seksihaluja, eikä naisen hyvinvointia ja tyytyväisyyttä kaikessa parisuhteessa. Tunnetusti naisilla seksihalut hiipuu jos muu tyytyväisyys elämässä ei ole kunnossa. 

Oon nyt vaan naisena ihan hitosti sitä vastaan, että täällä julistetaan yleisenä totuutena sitä, että naisilta seksihalut hiipuu, jos mies ei muilla elämän osa-alueilla pidä naista tyytyväisenä. Se on holhoava asenne, joka asettaa miehen naisen yläpuolelle hallitsemaan paitsi tämän haluja myös elämää muutenkin. Jos se jonkun naisen kohdalla meneekin niin, niin ei todellakaan kaikkien. Siksi onkin ihan ääliömäistä tarjota sitä sellaisena ratkaisuna joka toimisi kaikissa tapauksissa. Plus sulkee ne haluttomat kaiken ulkopuolelle, jotka ei miehen sirkustempuillakaan syty. Jos niputetaan naiset yhteen lokeroon ja todetaan, että tee näin niin nainen haluaa seksiä, niin mennään metsään ja syvälle.

En ole puhunut tuosta asiasta sanaakaan. Tässä on monta kirjoittajaa, mutta kerron nyt mielipiteeni tuostakin, vaikka en tiedä ymmärretäänkö kirjoittamaani tekstiä.

Minä siis ajattelen, että kenenkään tehtävänä ei ole pitää ketään tyytyväisenä seksuaalisesti tai mitenkään muutenkaan. Se on ihan omalla vastuulla miten elämänsä elää ja tämä koskee naisia ja miehiä yhtälailla. Olen siis aivan eri linjoilla kuin esittämäsi ajatukset. Minulle se olisi huono parisuhde, missä vain toinen tekee asioita toisen eteen eli minulle vain vastavuoroinen parisuhde on yhdessä elämisen arvoinen. Niin seksuaalisesti kuin muutenkin. Jos toiselta puuttuu halu miellyttää ja niin suhde ei ole balanssissa.

Hups, tässä viestissäni kommentoin vahingossa toiselle tarkoitettua viestiä. No, ehkä pointtini sittenkin ymmärrettiin. Edeltävällä sivulla joku ei selvästikään ymmärtänyt mitä olin kirjoittanut.

Minusta tämä on ollut aika hyvä keskustelu. Ymmärrän hyvin, että kun puolisolta ei saa sitä tunnetta, että on miehenä haluttava, niin siitä menee aivan vereslihalle ja puolustuskannalle ja katkeruuskin voi uhata, jos kaikkensa on tehnyt. Onko se miehelle jotenkin enemmän maskuliinista itsetuntoa rakentava asia, että on haluttu? En tiedä, jään vain pohtimaan asiaa.

Uskon, että on ihan sekä naiselle että miehelle olennaisen tärkeää tuntea olevansa haluttu.

Varmasti näin on. Edellä esitin kysymyksen siitä, että torjuminen ehkä helpommin johtaa miehen kohdalla katkeruuteen ja "naisten" syyllistämiseen taustallaan konservatiivinen ajatus siitä, että naisen olisi annettava ja miehen olisi tyydytettävä. Tästä johtuen voisi olla, että maskuliininen itsetunto vahingoittuu eniten, koska isku osuu suoraan kykenevyyteen tuottaa nautintoa. Eli että tämän asian suurempi vahingoittavuus olisi samaa kaliiberia kuin impotenssi ja johtuisi samasta asiasta perimmältään eli konservatiivisesta ajatusmallista seksuaalisiin rooleihin liittyen. 

En tiedä onko asia noin, se vain tuli mieleen tästä keskutelusta. Jos tulee tarve syyttää "naisia" yleensä jostain, niin iskua pyritään kääntämään omista ajatusmalleista pois mikä on sinänsä ymmärrettävää, mutta ei auta ratkaisemaan ongelmaa, joka on joka tapauksessa itse ratkaistava. Tavalla tai toisella. Ellei sitten anna ajan ja elämän ratkaista sitä itse, mikä taitaa olla seksuaalisesti epätyydyttävien suhteiden yleinen malli. 

Siinäkin on kyse pitkälti arvoista eli miten korkealle seksuaalisuuden omassa elämässään asettaa. Onko se esimerkiksi riittävä syy hajottaa perhe. Minulle se olisi sitä, mutta toisille se ei ole sitä. Kyse on paljon muustakin kuin eriparisista haluista, sitä olen omissa puheenvuoroissani yrittänyt painottaa. 

 Eihän mihen "kyvyllä" ole juurikaan tekemistä naisen tyydytyksellä, vain jos ajatellaan yhtä asiaa, eli yhdyntää. Mutta, mihellähän on monta muuta keinoa tyydyttää se nainen, tai sitten vaikka se kombinaatiokin. Eihän toki se kalun toiminta voi olla ainoa aasia mllä nainen saa. Saahan mieskin monella tapaa, sama koskee naisatkin. Jos naisen siis haluaa tyydyttää,, se onnistuu varmasti muillakin keinoin kuin sillä penetraatiolla, pelkästään.