Lue keskustelun säännöt.
Miten olette lopulta sopeutuneet seksuaalisesti epätyydyttävään parisuhteeseen?
03.08.2021 |
En jaksa taustoja ruveta isommin kirjoittelemaan, mutta olen vuosien toivomisen, uskomisen ja lukemattomien yritysten jälkeen ymmärtänyt, että en tule tässä avioliitossa koskaan saamaan seksielämää, jota toivoisin. Paljon en vaatisi, mutta se vain ei ole mahdollista. Erota en halua, koska rakastan vaimoani. Koska tiedän, että tilanteessani on kymmeniä tuhansia suomalaisia, arvostaisin kovasti asiallista keskustelua aiheen tiimoilta.
Ja koska kaikki kivet on oikeasti käännetty tilanteen parantamiseksi, en kaipaa neuvoja asioiden muuttamiseen, vaan nimenomaan siihen, miten muut olette asiaan sopeutuneet ja pystytte elämään ilman suurta katkeruutta? Millaisia asioita olette mielessänne käyneet läpi, että tuohon tilanteeseen olette päässeet?
Ja koska se kaikkia kuitenkin kiinnostaa ja varmaan myös jollakin tavalla on asian ymmärtämisen kannalta merkityksellistäkin, voin kertoa, että harrastamme seksiä yleensä yhden kerran kuukaudessa. Muina päivinä suhteemme on käytännössä täysin platoninen poislukien minun vaimolleni antama hellyys ja hieronta.
Kiitos paljon asiallisista vastauksista ja siitä, että asiattomat jätetään kirjoittamatta.
Kommentit (162)
Tämä seksihalujen kohtaamattomuus tuntuu olevan niin yleistä, että oikein yllättää. Kiinnostaisi tietää, että moniko jää kärvistelemään sen jälkeen kun lapset kasvaa ja muuttaa pois. Onko jossain suuri joukko seksinnälkäisiä viiskymppisiä eronneita naisia ja miehiä? Vai jääkö monet siihen kulissiin ja tyytyy seksittömyyteen tai sivusuhteeseen loppuiäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.
Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.
Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.
Olet ollut hyvä mies ja puhut fiksuja asioita. Arvostan sinua näistä. Mutta 1 asia tulee tuosta mieleen: Naisella ei kyllä kovin korkea libido voi itsellä olla, jos se herää vasta noilla tempuilla. Minulla itsellä on kyllä ihan omat haluni ilman, että niitä tarvitsee ostaa millään erikoissuorituksilla. Munaa on silloin tällöin saatava, vaikka muuten ei niin auvoista parisuhteessa olekaan. N44
Jep, ei se ole mikään parisuhde jos seksiä pitää ostaa. Molemmat haluaa toista, ja tehdä toiselle hyviä juttuja. Pyyteettä.
Aika moni nainen keskittyy vain itseensä. Ei ne oikeasti edes pysty rakastamaan.
Onhan tuollaisia itsekeskeisiä miehiäkin. Ja sitten on aseksuaaleja, jotka eivät seksiä halua, joten ei pidä yksinkertaistaa liikaa. Kyllä seksiä välttelevät naiset kuitenkin ovat harvinaisempia kuin toisenlaiset. Yksi syistä on sekin (vaikkakin tosi ikävä sanoa), että ei oikeasti ole koskaan kokenut puolisoaan haluttavana, vaan on mennyt yhteen siitä huolimatta. Silloin voi kyllä haluta seksiä, mutta ei oman puolison kanssa.
Tuo viimeksimainittu on yksi syistä, miksi en ikinä jäisi suhteeseen, missä en saa hyvää seksiä. Koska tiedän, että saisin sitä muualta, vastavuoroista ja hyvää seksiä. Ja olisi parempi olla yksin ja harrastaa seksiä yksin kuin kärvistellä seksittömässä suhteessa. Se söisi itsetuntoa liikaa.
Huonosti mutta ei ole vaihtoehtoja. Puoliso ei anna lupaa vieraissa käymiseen ja hän on kuitenkin elämäni rakkaus niin en voisi häntä pettääkään. Pornoa katson salaa joskus.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.
Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.
Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.
Minua tämän sinänsä ihan fiksu kirjoitus alkoi ärsyttää erittäin paljon siksi, kun se toi mieleen exäni. Hän tiesi tarkalleen, että seksiä saadakseni olin valmis taipumaan millaiselle mutkalle tahansa ja osasi todellakin käyttää tätä hyväkseen. Epäinhimillisillä ponnistuksilla sain hänet kiinnostumaan seksistä. Se oli hirveää valtapeliä ja todella väkivaltaista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.
Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.
Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.
Minua tämän sinänsä ihan fiksu kirjoitus alkoi ärsyttää erittäin paljon siksi, kun se toi mieleen exäni. Hän tiesi tarkalleen, että seksiä saadakseni olin valmis taipumaan millaiselle mutkalle tahansa ja osasi todellakin käyttää tätä hyväkseen. Epäinhimillisillä ponnistuksilla sain hänet kiinnostumaan seksistä. Se oli hirveää valtapeliä ja todella väkivaltaista käytöstä.
Mua kanssa naisena tökki tosi pahasti tuo kirjoitus. Vastenmielistä, että mies joutuu olettamaan ja etenemään yritys-erehdys-menetelmällä ja lopussa palkinto on asia, jonka olettaisi kuuluvan jokaiseen onnelliseen parisuhteeseen eli seksi. Jooei. Leipää ja sirkushuveja joillekin naisille, toisille ihan vaan munaa piirakkaan vailla sen kummempia kommervenkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.
Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.
Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.
Minua tämän sinänsä ihan fiksu kirjoitus alkoi ärsyttää erittäin paljon siksi, kun se toi mieleen exäni. Hän tiesi tarkalleen, että seksiä saadakseni olin valmis taipumaan millaiselle mutkalle tahansa ja osasi todellakin käyttää tätä hyväkseen. Epäinhimillisillä ponnistuksilla sain hänet kiinnostumaan seksistä. Se oli hirveää valtapeliä ja todella väkivaltaista käytöstä.
Epäilen ko. tekstiä naisen kirjoittamaksi. Siinä on se sama ajatus kuin tuntemallani naisella, että seksi on palkinto miehelle erinäisten suoritusten jälkeen. Kaiken pitää olla tip top, niin sitten saa seksiä.
En sitten tiedä mistä maailmasta tuollainen ajatus on voinut tulla, että tuollainen seksimalli olisi jotenkin ihanteellinen. Siitäkö, että monet terapeutit korostavat naisen tarvitsevan enemmän hellimistä ja huomioimista, kotitöiden tekemistä tms. Tuskin heidänkään ohjeissaan tarkoitetaan suhdetta, mikä on hyvin pahasti epäsymmetrinen ja valtapeliä, todellakin. Eräs terapeutti kerran vuosia sitten kertoikin radio-ohjelmassa, että ns. pihtaaminen voi olla valtapeliä. Joko tietoista tai tiedostamatonta. Vaikka useimmiten syyt löytyvätkin suhteen toimimattomuudesta ja yhteensopimattomuudesta.
Joka tapauksessa pidän tuota viestiä aika arveluttavana siksi, että se antaa seksistä kuvan palkintona.
Vierailija kirjoitti:
Miehen libido slkaa heiketä keski-ikäisenä ja samalla myös erektio, jos seksiä ja itsetyydytystäei harrasta. Fysiologinen fakta mikä seuraa selibaatista.
Jos siis olet päättänyt pysyä suhteessa ehdotan selibaattia. Silloin otat tietysti riskin siitä että jos suhde loppuukin nvaimon sloitteesta ei erektiokyky enää välttämättä palaudu.
Tämä pitää paikkansa. Pitkäaikaisesta selibaatista seuraa peniksen hermoratojen, verisuonten toiminnan hiipumista ja peniksen sisällä olevien, verta erektiota varten pidättävien kammioiden arpeutuminen, jolloin erektion saaminen ei enää välttämättä onnistu.
Selibaatti on siis "jarrua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tehdä johtopäätöksen, että seksi ei kaikkia naisia kiinnosta niin paljoa että sen takia jaksaisi nähdä vaivaa.
Tai miksei ne seksiä haluamattomat eroa, jos seksi ei yhtäkkiä olekaan niin kiinnostavaa tai tyydyttävää? Onhan se nyt sellanen perustarve ja ihan mielenterveysjuttu pitää kunnossa.
Vai eikö ne vain pidä siitä ylipäätään?
Ja voi tuohon tilalle vaihtaa sanan mies, yksilökohtaista tämä on. Mutta ehkä enemmän on haluttomia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Voi tehdä johtopäätöksen, että seksi ei kaikkia naisia kiinnosta niin paljoa että sen takia jaksaisi nähdä vaivaa.
Tai miksei ne seksiä haluamattomat eroa, jos seksi ei yhtäkkiä olekaan niin kiinnostavaa tai tyydyttävää? Onhan se nyt sellanen perustarve ja ihan mielenterveysjuttu pitää kunnossa.
Vai eikö ne vain pidä siitä ylipäätään?
Ja voi tuohon tilalle vaihtaa sanan mies, yksilökohtaista tämä on. Mutta ehkä enemmän on haluttomia naisia.
Naisten haluttomuus on paljon yleisempää kuin miesten. Naiset eivät myöskään itse koe ongelmaksi haluttomuuttaan, vaan se on ongelma vain puolisolle, mikä tekee ongelmasta vaikean. Miksi pyrkiä muuttamaan asiaa, jota ei koe lainkaan ongelmaksi? Ja onko se edes oikein odottaa sellaista, koska jokaisen pitäisi saada olla sellainen kuin on.
Halujen eriparisuus on yksi yleisimpiä parisuhdeongelmia. Omasta mielestä kannattaisi jo alusta saakka selvittää kumppanin suhde seksuaalisuuteen ja se, onko sillä saralla yhteensopivuutta halujen määrässä ja mieltymyksissä. Eli puhua asiasta. Jos seksistä ei edes voi puhua, niin ei se mikään hyvä ennusmerkki ole. Kaikkia ongelmia ei voi ratkaista eikä toista voi muuttaa. Tässäkin ketjussa joku kertoili, että ongelmat olivat näkyvissä jo suhteen alussa. Sitten kun perhe on perustettu, on paljon vaikeampi lähteä suhteesta jo lastenkin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tehdä johtopäätöksen, että seksi ei kaikkia naisia kiinnosta niin paljoa että sen takia jaksaisi nähdä vaivaa.
Tai miksei ne seksiä haluamattomat eroa, jos seksi ei yhtäkkiä olekaan niin kiinnostavaa tai tyydyttävää? Onhan se nyt sellanen perustarve ja ihan mielenterveysjuttu pitää kunnossa.
Vai eikö ne vain pidä siitä ylipäätään?
Ja voi tuohon tilalle vaihtaa sanan mies, yksilökohtaista tämä on. Mutta ehkä enemmän on haluttomia naisia.
Naisten haluttomuus on paljon yleisempää kuin miesten. Naiset eivät myöskään itse koe ongelmaksi haluttomuuttaan, vaan se on ongelma vain puolisolle, mikä tekee ongelmasta vaikean. Miksi pyrkiä muuttamaan asiaa, jota ei koe lainkaan ongelmaksi? Ja onko se edes oikein odottaa sellaista, koska jokaisen pitäisi saada olla sellainen kuin on.
Halujen eriparisuus on yksi yleisimpiä parisuhdeongelmia. Omasta mielestä kannattaisi jo alusta saakka selvittää kumppanin suhde seksuaalisuuteen ja se, onko sillä saralla yhteensopivuutta halujen määrässä ja mieltymyksissä. Eli puhua asiasta. Jos seksistä ei edes voi puhua, niin ei se mikään hyvä ennusmerkki ole. Kaikkia ongelmia ei voi ratkaista eikä toista voi muuttaa. Tässäkin ketjussa joku kertoili, että ongelmat olivat näkyvissä jo suhteen alussa. Sitten kun perhe on perustettu, on paljon vaikeampi lähteä suhteesta jo lastenkin takia.
Muuten tämä onkin hyvä, mutta alkuhuumassa korostuneet seksuaaliset halut ovat tosi tavallisia. Se alkuhuuma voi kestää hyvänkin aikaa. Kun se loppuu, ja onkin jo ehditty hankkia lapset, talo, yms...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tehdä johtopäätöksen, että seksi ei kaikkia naisia kiinnosta niin paljoa että sen takia jaksaisi nähdä vaivaa.
Tai miksei ne seksiä haluamattomat eroa, jos seksi ei yhtäkkiä olekaan niin kiinnostavaa tai tyydyttävää? Onhan se nyt sellanen perustarve ja ihan mielenterveysjuttu pitää kunnossa.
Vai eikö ne vain pidä siitä ylipäätään?
Ja voi tuohon tilalle vaihtaa sanan mies, yksilökohtaista tämä on. Mutta ehkä enemmän on haluttomia naisia.
Naisten haluttomuus on paljon yleisempää kuin miesten. Naiset eivät myöskään itse koe ongelmaksi haluttomuuttaan, vaan se on ongelma vain puolisolle, mikä tekee ongelmasta vaikean. Miksi pyrkiä muuttamaan asiaa, jota ei koe lainkaan ongelmaksi? Ja onko se edes oikein odottaa sellaista, koska jokaisen pitäisi saada olla sellainen kuin on.
Halujen eriparisuus on yksi yleisimpiä parisuhdeongelmia. Omasta mielestä kannattaisi jo alusta saakka selvittää kumppanin suhde seksuaalisuuteen ja se, onko sillä saralla yhteensopivuutta halujen määrässä ja mieltymyksissä. Eli puhua asiasta. Jos seksistä ei edes voi puhua, niin ei se mikään hyvä ennusmerkki ole. Kaikkia ongelmia ei voi ratkaista eikä toista voi muuttaa. Tässäkin ketjussa joku kertoili, että ongelmat olivat näkyvissä jo suhteen alussa. Sitten kun perhe on perustettu, on paljon vaikeampi lähteä suhteesta jo lastenkin takia.
Muuten tämä onkin hyvä, mutta alkuhuumassa korostuneet seksuaaliset halut ovat tosi tavallisia. Se alkuhuuma voi kestää hyvänkin aikaa. Kun se loppuu, ja onkin jo ehditty hankkia lapset, talo, yms...
No ei kaikilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tehdä johtopäätöksen, että seksi ei kaikkia naisia kiinnosta niin paljoa että sen takia jaksaisi nähdä vaivaa.
Tai miksei ne seksiä haluamattomat eroa, jos seksi ei yhtäkkiä olekaan niin kiinnostavaa tai tyydyttävää? Onhan se nyt sellanen perustarve ja ihan mielenterveysjuttu pitää kunnossa.
Vai eikö ne vain pidä siitä ylipäätään?
Ja voi tuohon tilalle vaihtaa sanan mies, yksilökohtaista tämä on. Mutta ehkä enemmän on haluttomia naisia.
Naisten haluttomuus on paljon yleisempää kuin miesten. Naiset eivät myöskään itse koe ongelmaksi haluttomuuttaan, vaan se on ongelma vain puolisolle, mikä tekee ongelmasta vaikean. Miksi pyrkiä muuttamaan asiaa, jota ei koe lainkaan ongelmaksi? Ja onko se edes oikein odottaa sellaista, koska jokaisen pitäisi saada olla sellainen kuin on.
Halujen eriparisuus on yksi yleisimpiä parisuhdeongelmia. Omasta mielestä kannattaisi jo alusta saakka selvittää kumppanin suhde seksuaalisuuteen ja se, onko sillä saralla yhteensopivuutta halujen määrässä ja mieltymyksissä. Eli puhua asiasta. Jos seksistä ei edes voi puhua, niin ei se mikään hyvä ennusmerkki ole. Kaikkia ongelmia ei voi ratkaista eikä toista voi muuttaa. Tässäkin ketjussa joku kertoili, että ongelmat olivat näkyvissä jo suhteen alussa. Sitten kun perhe on perustettu, on paljon vaikeampi lähteä suhteesta jo lastenkin takia.
Muuten tämä onkin hyvä, mutta alkuhuumassa korostuneet seksuaaliset halut ovat tosi tavallisia. Se alkuhuuma voi kestää hyvänkin aikaa. Kun se loppuu, ja onkin jo ehditty hankkia lapset, talo, yms...
Totta, sen takia ei kannattaisikaan kiirehtiä naimisiin ja lapsia tekemään ennen kuin se alkuhuuma (kestää kuulemma pari vuotta) on ohi. Tätä näkökulmaa tuodaan harvoin esille, vaikka olisi syytä. Koska olen tosiaan lukenut, että halujen eriparisuus on yleisimpiä ongelmia seksuaaliterapiassa ja pariterapiassa.
Mutta jälkiviisaus on sitä helpointa viisautta. Elää voi monella tavalla ja voihan avioliitossakin olla oma sooloseksielämä, suhdetta voi ehkä avata jne. Monia vaihtoehtoja on silti olemassa, vaikka jos päättää pysyä liitossa lasten takia. Elämä ehkä kuitenkin ratkaisee nämä asiat sittenkin omalla tavallaan, jos jompikumpi rakastuu toiseen. Voi se olla haluton vaimokin.
Ap:lle keinoja ovat tosiaan selibaatti (jossa on omat riskinsä) tai sitten hyväksyä tilanne ja harrastaa masturbointia ja fantasiointia. Suhteen avaamistakin voi kysyä vaimolta, sopisiko se. Seksin aneleminen kannattaa varmaan lopettaa oman itsetunnon takia. Mutta varmaan jo terapiassakin on asioita käyty läpi. Mitä neuvoja sieltä tuli ap? Kerrotko näille muille, joilla on sama ongelma. Mitä apua terapiasta saitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jo lupailin, etten enää kirjoita, kun menee liian hyvin.
Mútta en ymmärrä miksi aina nainen on se haluton. eihän niin ole! Miehet ihan fleguja myös. Tästä ei juuri puhuta.
Se on kai joku tabu.
Turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä jo lupailin, etten enää kirjoita, kun menee liian hyvin.
Mútta en ymmärrä miksi aina nainen on se haluton. eihän niin ole! Miehet ihan fleguja myös. Tästä ei juuri puhuta.
Se on kai joku tabu.
Turhaan.
Johan tuo on mainittu tässäkin ketjussa useaan otteeseen.
Ja julkisessa mediassakin puhutaan aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.
Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.
Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.
Tämä kirjoitus vahvistaa sen, mihin myös omissa tutkimuksissani ole päätynyt. Naisia on kahta ryhmää: 1. He, joilla ei seksihaluja ole ilman, että mies näkee todella paljon vaivaa niiden esiin saamiseksi ja 2. He, joilla on itsellä tarve saada seksiä olipa olosuhteet millaiset tahansa.
Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä ensimmäisen ryhmän naisia, vaikka useamman tunnenkin. Minä ITSE haluan seksiä ilman, että jonkun toisen on hikihatussa sen eteen jotakin tehtävä. Samalla tavalla kuin minä itse haluan syödä säännöllisesti ilman, että joku toinen muistuttaa siitä minua.
Sama täällä. Monesti olen ollut suhteessa se enemmän haluava ja enemmän aloitteita tekevä osapuoli. Siitä vinkkelistä tuntuu jotenkin absurdilta lukea näitä "nainen tarvitsee pusuja, haleja, kynttiläillallisia, kotitöitä, kehuja (jne) että halut heräisivät" -opastuksia. Ehkä se joillain sitten on noin. Henkilökohtaisesti en tajua miksi kukaan haluaisi olla ihmisen kanssa jonka halut on noin työn takana. Ei kuulosta kovin tasapainoiselta suhteelta. Mutta kukin toki tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä hyvinkin samanlainen tilanne ja uskon tietäväni tarkalleen, miltä sinusta tuntuu.
En voi sanoa, että olisin vielä täysin sopeutunut, mutta omasta mielestä tilanne on nyt parempi kuin vielä puoli vuotta sitten. Keskeisin muutos on se, että enää en toivo tilanteen paranemista, vaan olen jollakin tavalla siis hyväksynyt. Tiedän, että vaimolleni seksi on melko merkityksetön asia eikä se varmasti tulee siitä muuttumaan enää yli nelikymppisenä.
Lisäksi tiedän tarkalleen, että en halua erota ja rikkoa lapsilta perhettä, joten sikäli tilanne on selvä. Seksiä tuntemattomien kanssa en puolestaan osaa lainkaan kuvitella.
Ehkä jos tiivistäisin sen tunteen niin nykyään ajattelen, että tyydyttävä seksielämä on jotakin, jonka toiset saavat, mutta minä en nyt sitä sitten vaan saa. Saan sitten paljon muita asioita.
Ja loppuun mainittakoon, että meilläkin seksiä kyllä on kerran kuussa, mutta kokonaistilanteen kannalta tuo on yhtä tyhjän kanssa ellei jopa pahempi.
Tyydyttävää seksielämää voi olla myös itsesi kanssa. Eli voihan sitä omaa kivaa harrastaa vaikka päivittäin ja saada tyydytystä. Vai?
Itselläni on paljon enemmän haluja (tai aikaa) kuin miehelläni ja harrastan paljon seksiä itsekseni. Minusta seksistä ei kannata ajatella, että sen tyydyttävyys on kokonaan toisen ihmisen varassa. Seksi ja seksuaalisuus on kuitenkin pohjimmiltaan sitä ominta itseä, jonka ei ole hyvä olla toisen "hallussa", vaan omaan käyttöön varattuna ja jaettavana silloin kuin se itselle ja toiselle sopii.
Monesti haluttomuusongelmissa isoin ongelma syntyy siitä, että oma arvo ja arvokkuus ripustetaan toisen hyväksynnän varaan, jolloin seksuaalinen itsetunto romuttuu. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Pelkästään seksuaalinen tyydytys ei ole haluttomuusongelmien ydin, koska tyydytyksen voi hankkia itsekin itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä hyvinkin samanlainen tilanne ja uskon tietäväni tarkalleen, miltä sinusta tuntuu.
En voi sanoa, että olisin vielä täysin sopeutunut, mutta omasta mielestä tilanne on nyt parempi kuin vielä puoli vuotta sitten. Keskeisin muutos on se, että enää en toivo tilanteen paranemista, vaan olen jollakin tavalla siis hyväksynyt. Tiedän, että vaimolleni seksi on melko merkityksetön asia eikä se varmasti tulee siitä muuttumaan enää yli nelikymppisenä.
Lisäksi tiedän tarkalleen, että en halua erota ja rikkoa lapsilta perhettä, joten sikäli tilanne on selvä. Seksiä tuntemattomien kanssa en puolestaan osaa lainkaan kuvitella.
Ehkä jos tiivistäisin sen tunteen niin nykyään ajattelen, että tyydyttävä seksielämä on jotakin, jonka toiset saavat, mutta minä en nyt sitä sitten vaan saa. Saan sitten paljon muita asioita.
Ja loppuun mainittakoon, että meilläkin seksiä kyllä on kerran kuussa, mutta kokonaistilanteen kannalta tuo on yhtä tyhjän kanssa ellei jopa pahempi.
Tyydyttävää seksielämää voi olla myös itsesi kanssa. Eli voihan sitä omaa kivaa harrastaa vaikka päivittäin ja saada tyydytystä. Vai?
Itselläni on paljon enemmän haluja (tai aikaa) kuin miehelläni ja harrastan paljon seksiä itsekseni. Minusta seksistä ei kannata ajatella, että sen tyydyttävyys on kokonaan toisen ihmisen varassa. Seksi ja seksuaalisuus on kuitenkin pohjimmiltaan sitä ominta itseä, jonka ei ole hyvä olla toisen "hallussa", vaan omaan käyttöön varattuna ja jaettavana silloin kuin se itselle ja toiselle sopii.
Monesti haluttomuusongelmissa isoin ongelma syntyy siitä, että oma arvo ja arvokkuus ripustetaan toisen hyväksynnän varaan, jolloin seksuaalinen itsetunto romuttuu. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Pelkästään seksuaalinen tyydytys ei ole haluttomuusongelmien ydin, koska tyydytyksen voi hankkia itsekin itselleen.
Minusta on aina vähän ylimielisestä ja tympeää tulla opettamaan toisille heidän omien tunteidensa taustoja ja sisältöä. Itse olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa kumppanin haluttomuuden hyväksymiseksi, ja myönnän että alussa pinnalla oli se itsetunnon saama kolaus. Mutta kun sitä pintaa lähti raaputtamaan, sieltä alta löytyi paljon muutakin. Ja lopulta kun oli päästy sinne ihan juurille oli todettava, että kyllä, minä nyt vaan kertakaikkiaan tarvitsen riittävän tyydyttävän seksielämän ollakseni parisuhteessani onnellinen eikä sillä ole itsetunnon kanssa mitään tekemistä.
Ja mitä tuohon seksuaaliseen tyydytykseen tulee, ihmiset on erilaisia. Kiva että sinun seksuaalisuutesi on tuollaista, se tekee varmasti elämästä helpompaa. Mutta minulle ja käsittääkseni monelle muullekin se toisen kanssa harrastettu seksi vastaa ihan toiseen tarpeeseen kuin itsetyydytys. Toiseen ihmiseen kohdistuvan halun hillitseminen omalla kädellä on ainakin itselle suunnilleen yhtä realistista kuin janon sammuttaminen syömällä ruokaa. Ei auta ja huonossa tapauksessa jopa pahentaa tilannetta. Ne on vaan ihan eri tarpeita joihin on ihan eri lääke.
Ei sillä, minä voin kyllä sopeutua elämään hyvin vähäisellä seksilläkin. Mutta kokemus ja itsetuntemus on opettanut, että jos ei kotona saa riittävästi, niin ennen pitkää katse alkaa harhailemaan. En ikinä ole tehnyt mitään enkä tekisi, mutta jo se kiusaus on itsessään niin v-mäinen tunne, ettei kyllä kiinnosta ikinä enää kärvistellä suhteessa jossa kotimakkarissa on niin kuollutta että tarvitsee alkaa haaveilemaan vieraista sängyistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hiukan alle nelikymppisenä ihan samat murheet kuin aloittajalla ja olen siis mies joka olisi halunnut enemmän. Kun seksi oli hyytynyt, oli sitten läheisyyskin aika vähäistä, ei huvittanut olla edes lähellä kun toinen ei minua halunnut. Sitten eräänä yönä päätin, että nyt tämä muuttuu tai sitten pitää lähteä eri teille. En alkanut syyllistää vaimoani, joka kai lapsien ollessa pieniä, työelämästä stressaantuneena ei edes osannut muuta kaivata. Mietin millä tavoin voisin tulla vastaan, kotityöt tehtiin aika tasan niin kuin kumpikin vain ehti ja lapsiakin hoidettiin tasapuolisesti.
Mutta se läheisyys oli se minkä parantamiseen päädyin, kun asiaa pohdiskelin. Sitä ei ollut ja kun naisilla seksihalut yleensäottaen liittyy läheisyyteen, sitä piti saada lisää. Ja kun toinen ei tehnyt aloitteita sen lisäämiseen, ei jäljellä ollut muita kuin minä sitä lisäämään. Aloin ihan jääräpäisesti pussaamaan ja halaamaan aina herättyä, töihin lähtiessä, sieltä palatessa ja vielä viimeistään nukkumaan mennessä yhden kerran. Aloin myös kertoa miten paljon häntä arvostan ja rakastan, huomioida muutenkin tekemällä joskus yllättäen vaikka juhla-aterian siihen aikaan kun siippa palasi töistä. Oli todella otettu, joskus ostin kalliin kukkakimpun ja ne toi myös todellakin iloa siipalle. Vaikutukset ei näkyneet heti, mutta niin vaan halauksiini ja pusuihini alettiin vastata, kehuni sai vastakehuja, haluni alkoi heijastua haluina takaisin. Kerroin aiempaa selkeämmin, että kaipaisin seksiä useammin ja vaikkei se heti auttanut, lopulta seksin määrä vaan parani. Ja alkoi tulla siipaltakin aloitteita! Lopulta se kerta kuussa oli vaihtunut pariin kertaan viikossa ja aina muistetaan kertoa miten rakastetaan toisiamme ja kehua miten hyvälle seksikin tuntui.
Se on kuulkaa hyvät herrat todella suuresti kiinni omasta tavastanne huomioida naistanne ja siitä kuuluisasta kommunikaatiostakin. Tottahan silti voi olla naisia, joihin ei mikään edellämainituista vaikuta, mutta luultavasti heillä on sitten paljonkin sellaisia ongelmia, jotka estää seksistä nauttimisen kokonaan.
Ja mitä nainen teki tilanteen korjaamiseksi? Puhuiko? Vai onko kaikki aina vaan miehen oletettava ja tehtävä?
Ennen omia päätöksiäni tilanteen korjaamiseksi, olin kyllä kertonut moneen kertaan että haluaisin seksiä useammin. Mutta silti niitä omia haluja ei hänelle tuntunut löytyvän ja se harvakin seksi oli enemmänkin perherauhan ylläpitämiseksi suostumista, kuin oman halun ilmaisemista ja yleensä seksiin ei edes suostuttu vaan tuli monenlaisia selityksiä, enkä minä mitään vastentahtoista seksiä olisi edes itse halunnutkaan. Kun häntä ei suuremmin haluttanut, ei kai voi olettaa edes että hänellä olisi ollut sen suurempia tarpeita tilanteeseen korjaamiseen yrittänyt tehdä. Jos toinen tarvitsee läheisyyttä innostuakseen seksistä ja toinen seksiä innostuakseen läheisyydestä, jomman kumman on tultava asiassa vastaan tai mieluiten molempien. Asian olisi tottakai voinut yrittää hoitaa puhumallakin ja yritinkin, mutta käytännössä läheisyyden lisääminen oli se joka toimi meidän kohdalla tehokkaimmin. Minusta ratkaisukeskeisyys on paljon parempi menetelmä, kuin jauhaa samasta asiasta loputtomiin ja olen onnellinen kun oma toimintani johti hyviin tuloksiin. Joskus voi olla hyväksi katsoa peiliin ja rehellisesti kysyä itseltään, olenko nyt aivan varmasti tehnyt oman osani. Riippumatta siitä onko oma siippa tehnyt niin.
Viestisi voisi olla sisältönsä puolesta minun kirjoittamani. Olen huomannut saman ja ihmetellyt samaa, koska onhan se nyt hiton raskasta, jos toinen osapuoli joutuu tekemään valtavasti maanittelua eikä itse saa koskaan tunnetta halutuksi tulemisesta. Ihan omana itsenään.
En ikinä voisi olla tuollaisessa suhteessa, mutta ykkösryhmän naisia on ilmeisesti paljonkin.
Tunsin yhden aikoinaan. Puheista ymmärsin (nainen kuvitteli, että jaan saman arvomaailman), että heillä miehen piti tehdä vaikka mitä seksiä saadakseen, vaikka seksi olikin naiselle tyydyttävää. Erohan siitä lopulta tuli. Mies alkoi pettää. Tietäen taustan, en oikeastaan ihmettele, että petti, koska hänellä ei koko suhteessa ollut muuta roolia kuin olla roisto milloin minkäkin asian suhteen. Emme enää ole naisen kanssa ystäviä, yksi syistä oli juurikin se miten huonosti heillä meni eli kanssakäyminen pariskuntina alkoi käydä työstä heidän keskinäisen riitelynsä takia.