Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valmistuin insinööriksi, mutta en ole päässyt koulutusta vastaaviin töihin
03.08.2021 |
Olen miettinyt miten päästä tästä tilanteesta eteenpäin. Kamppailin masennuksen ja motivaation puutteen kanssa opinnoissa. Loppua kohden opintoja sain asiat rullaamaan ja valmistuin kuitenkin. Masennus sai jonkin verran alisuoriutumaan osan opinnoista. Ongelmaksi jäi etten saanut harjoittelupaikkaa jossa olisin oikeasti päässyt kehittämään taitojani ja jossa ammattitaito olisi voinut kehittyä. Valmistuttuani koitin hakea töihin. En päässyt. Ongelmaksi koitui se, että ei ole työkokemusta mitä työpaikkoihin vaaditaan. Ja miten sitä voi kartuttaa, kun mikään ovi ei aukene? Harjoittelijan paikkoihin ei kehtaa enää hakea, koska niihin haetaan lähinnä opiskelijoita. Olen sitäkin polkua yrittänyt, vaan ei tärpännyt
Kun valmistumisesta oli jo kulunut aikaa, työllistyminen oman alan tehtäviin alkoi tuntua yhä vaikeammalta. Vuosia myöhemmin se tuntuu jo mahdottomalta. Päädyin kierteeseen mistä ei ole ulospääsyä. Päädyin töihin jotka liippaa omaa alaani, mutta teen töitä, joita voisi tehdä ilman koulutusta. Toki käytännön kokemusta on tullut lisää liipaten alaani, mutta CVn kannalta siitä ei taida niin paljon hyötyä olla.
Joka päivä tunnen syvää turhautumista tilanteeseeni. Huomaan jumiutuneeni ja jämähtäneeni työpaikkaan, jossa ei ole lainkaan haastetta eikä se ole sitä mihin opiskelin. Eteneminen firmassa ei tunnu onnistuvan. Työnhaku on alkanut jo ahdistaa, koska on niin tottunut siihen, ettei tärppää.
Mitä vaihtoehtoja tässä olisi? Muuntokoulutus?
Uusi kouluttautuminen? olen miettinyt myös alanvaihtoa vaan sille ei olisi tarvetta jos pääsisi töihin.
Insinöörejä koulutetaan paljon. Tuntuu ettei tutkinnolla tee juuri mitään.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Koulujen olisi tärkeää lopettaa tuo ihan minkä tahansa harjoittelupaikkojen hyväksyminen. Se on todella petollista, koska mahdollistaa valmistumisen ilman mitään oman alan työkokemusta. Vähintään pitäisi tolkuttaa opiskelijoille, että harjoittelupaikan ja tutkinnon keskinäinen vastaavuus on usein yksi tärkeimpiä tekijöitä työllistymisessä.
Olisi kiintoisaa nähdä, miten harjoittelupaikkojen tyyppi ja valmistumisen jälkeinen työllistyminen korreloivat, veikkaan että merkitsevä yhteys olisi löydettävissä.
Itse olen 30+ nainen, opiskelin LVI-insinööriksi ilman mitään aiempaa kyseisen alan kokemusta, olin vuosikurssin parhaimmistoa arvosanoilla mitaten. Tein ekan harjoittelun haalarihommissa ja tokan suunnittelutoimistossa. Toka harjoittelu insinöörifirmassa jatkuikin sitten osa-aikatöinä valmistumiseen asti ja kun paperit tuli käteen, niin samalla aukeni myös vakityöpaikka.
Jossain paikoissa ei ehkä kysellä arvosanojahaastatteluissa, mutta tässä toimistossa kyllä kyseltiin. Enkä itsekään voisi suositella ketään niistä jotka olivat ison vuosikurssimme pohjasakkaa, 3-4 keskiarvoon ylsivät kaikki ne lukihäiriöiset amissankaritkin joita yhtään kiinnosti oppia.
Aamen sisko hyvä. Jotkut amissankarit ei päässy kerrasta läpi YHDESTÄKÄÄN matikantentistä. Kuulin sattumalta kun matinaope sano jolleki et noniin eka tentti meni läpi kun oli uusintakerta. Päiväpuolella alotti 40, valmistui alle 20. Paljon jätti porukkaa kesken. Joillakin amisssankareilla oli evvk-asenne. Itse vaihdoin monimuotoon ekan vuoden jälkeen kun ei sitä lastentarhaa jaksanu. Monimuodos oli paljon hauskempaa ja rennompaa, kun pääosin itsevarmoja aikuisia eikä epävarmoja teinejä. Läppä lensi yms.
Teinien parissa teinit olivat vain keskenään ja me muutamat ykät keskenämme. Monimuodos olikin sitten meitä pelkkiä ykiä.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesvaltaisilla aloilla maine kulkee aina edellä. Hyvät miehet tiedetään ja jos joku hyvä etsii töitä se voidaan palkata ihan vaan sen takia, että saadaan se kaveri firmaan. Tämän olen nähnyt useamman kerran.
Toinen juttu on, että kun uuden työn aloittaa niin muu elämä on syytä unohtaa kunnes saa homman hallintaan, ja se pätee niin kesätöihin kuin vakihommiin. Omat kesätyöt aloitin rakennusvirastossa enkä sinä kesänä käynyt kämpillä kuin nukkumassa ja monasti silloinkin puolenyön jälkeen. Jäi likkojen jallitus sinä kesänä vähiin mutta sain hyvän miehen maineen ja seuraava kesätyöpaikka olikin taas askelta parempi.
Liekö insinöörialan epävarmuus syynä, ettei ala ole suosittu. Pienempien kaupunkien kouluilla on vaikeuksia saada opiskelupaikkoja täyteen ja vuosikursseilla on paljon epämotivoitunutta porukkaa. Hoitoalaa taas parjataan julkisuudessa, mutta sinne kyllä on tunkua toisin kuin insinööripuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille kelpaa suomalainen insinööri hyvin.
Tämä on totta. Suomalaisen insinöörikoulutuksen taso ei itseasiassa ole kovinkaan hyvä, mutta jostain syystä meillä on tuolla Keski-Euroopassa erittäin hyvä maine. Johtunee enemmänkin meidän suomalaisista luonteenpiirteistä (rauhallisuus, luotettavuus, ahkeruus jne.) kuin osaamistasosta, mutta joka tapauksessa, hae ihmeessä ulkomaille!
Muutamat kaverini ovat muuttaneet Hollantiin. Siellä on kuulemma suuri työvoimapula teknisillä aloilla ja kielitaidoksi riittää englanti oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Liekö insinöörialan epävarmuus syynä, ettei ala ole suosittu. Pienempien kaupunkien kouluilla on vaikeuksia saada opiskelupaikkoja täyteen ja vuosikursseilla on paljon epämotivoitunutta porukkaa. Hoitoalaa taas parjataan julkisuudessa, mutta sinne kyllä on tunkua toisin kuin insinööripuolelle.
Otetaan esimerkiksi XAMK. Kaikki vähänkään normiälykkäät pääsee inssiopiskelijaksi. Mutta ensihoitopuolelle on todella vaikea päästä. Hakijoita on reippaasti. Joku ihme siinä sotealassa on et hakijoita piisaa tuohonkin rupuamkkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulujen olisi tärkeää lopettaa tuo ihan minkä tahansa harjoittelupaikkojen hyväksyminen. Se on todella petollista, koska mahdollistaa valmistumisen ilman mitään oman alan työkokemusta. Vähintään pitäisi tolkuttaa opiskelijoille, että harjoittelupaikan ja tutkinnon keskinäinen vastaavuus on usein yksi tärkeimpiä tekijöitä työllistymisessä.
Olisi kiintoisaa nähdä, miten harjoittelupaikkojen tyyppi ja valmistumisen jälkeinen työllistyminen korreloivat, veikkaan että merkitsevä yhteys olisi löydettävissä.
Itse olen 30+ nainen, opiskelin LVI-insinööriksi ilman mitään aiempaa kyseisen alan kokemusta, olin vuosikurssin parhaimmistoa arvosanoilla mitaten. Tein ekan harjoittelun haalarihommissa ja tokan suunnittelutoimistossa. Toka harjoittelu insinöörifirmassa jatkuikin sitten osa-aikatöinä valmistumiseen asti ja kun paperit tuli käteen, niin samalla aukeni myös vakityöpaikka.
Jossain paikoissa ei ehkä kysellä arvosanojahaastatteluissa, mutta tässä toimistossa kyllä kyseltiin. Enkä itsekään voisi suositella ketään niistä jotka olivat ison vuosikurssimme pohjasakkaa, 3-4 keskiarvoon ylsivät kaikki ne lukihäiriöiset amissankaritkin joita yhtään kiinnosti oppia.
En ollut lukihäiriöinen amissankari vaan ihan lukion käynyt ja mielestäni olin myös kiinnostunut, mutta koulu meni silti todella huonosti. Matikan kursseja uusivat melkein kaikki. Yhden opettajan suututin niin, että antoi kaiksta lopuista kursseista 1 numeroksi ihan sama kuinka luin ja sitä ennen vielä kirjoitti, että tulee varmistamaan, että ikinä en alalle pääse töihin. No, pääsin jonnekin kuitenkin.
Naisena kannattaa valita toinen ala. Tosin jos on hyvä tuuri, saa jonkinlaisen alemman tason työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesvaltaisilla aloilla maine kulkee aina edellä. Hyvät miehet tiedetään ja jos joku hyvä etsii töitä se voidaan palkata ihan vaan sen takia, että saadaan se kaveri firmaan. Tämän olen nähnyt useamman kerran.
Toinen juttu on, että kun uuden työn aloittaa niin muu elämä on syytä unohtaa kunnes saa homman hallintaan, ja se pätee niin kesätöihin kuin vakihommiin. Omat kesätyöt aloitin rakennusvirastossa enkä sinä kesänä käynyt kämpillä kuin nukkumassa ja monasti silloinkin puolenyön jälkeen. Jäi likkojen jallitus sinä kesänä vähiin mutta sain hyvän miehen maineen ja seuraava kesätyöpaikka olikin taas askelta parempi.
Kuulostaa eriarvoistavalta. Esimerkiksi perheellisen tai lemmikillisen ei siis kannata kuvitella vaihtavansa alaa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä kutsutaan koulutusinflaatioksi.
Päälle vielä se, että rekrytoivat esihenkilöt eivät ymmärrä millaista työtä heidän allaan tehdään. Sitten otetaan johonkin entry level -tason näpyttelyyn ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut, jolla on 10 v työkokemusta.
Sitten on vielä näitä neropatteja, jotka palkkaavaat halvempia "kehityskelpoisia yksilöitä" oppimaan töissä tehtävänsä.
Siihen simppeliin tehtäävään, johon tarvittaisiin poikkeuksellisen kova tyyppi tai ennemmin vaikka viisi ja muutama "kehityskelpoinen yksilö" koulittavaksi.
Junnut eivät saaneet hommaa tehtyä (oliko heillä edes oikeaa mahdollisuutta?) ja aikaa sekä rahaa paloi ihan turhaan.
Aika tyypillinen kuvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisena kannattaa valita toinen ala. Tosin jos on hyvä tuuri, saa jonkinlaisen alemman tason työn.
Ja sitten haukutaan, että ihan oma syy, kun on valinnut huonopalkkaisen akkojen alan eikä hyväpalkkaista tekniikan alaa etenemismahdollisuuksineen.
Vierailija kirjoitti:
Liekö insinöörialan epävarmuus syynä, ettei ala ole suosittu. Pienempien kaupunkien kouluilla on vaikeuksia saada opiskelupaikkoja täyteen ja vuosikursseilla on paljon epämotivoitunutta porukkaa. Hoitoalaa taas parjataan julkisuudessa, mutta sinne kyllä on tunkua toisin kuin insinööripuolelle.
Paikkoja on ihan liikaa ikäluokkien kokoon nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän luokalla on 30 opiskelijaa, joista neljä on naisia. Kaikki naiset työllistyivät jo toisena vuotena osa-aikaisesti opintojen ohella alan töihin. Sitten taas muutama, joilla oli alalta jo pitkäkin kokemus asentajana, oli aivan pulassa harjoittelupaikan löytämisen kanssa. Ja kyseessä kuitenkin sellaiset kivat ja ahkerat tyypit. En ymmärrä miten he eivät löytäneet töitä, kun sitten esim meistä naisista puolilla ei ollut ennen tätä koulua alaan mitään kosketuspintaa tai käytännön kokemusta.
Tosiasia on se, että etenkin amk tradet ja inssit eivät työllisty koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Noita kahta tutkintoa koulutusinflaatio syö kovalla kädellä. Tutkintoja kirjoitetaan joka niemestä kaikille halukkaille, nytkin molempia koulutuksia tyrkytetään täydennyshaussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Insinöörin töihin pääsemiseksi pitää olla vähintään 5v työkokemus juuri siitä työstä mihin hakee. Eli käytännössä ensimmäinen työpaikka pitää saada suhteilla. Jos ei ole suhteita, täytyy tyytyä tekemään muita töitä
Sitä korostetaan paljon, että täytyy olla pätevä ja pyrkiä kehittymään, mutta unohdetaan mainita, että kilpailu on kovaa työnantajien sisällä ja kampittaminen sen mukaista. Tuuri ja oikeat kaverit merkitsee.
Rakennusinsinöörejäkin on käsittääkseni kaikenlaisia. Tuntuu oudolta, että kaikki lyödään yhteen nippuun ja sanotaan, että itsessä vika kun työ ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Koulujen olisi tärkeää lopettaa tuo ihan minkä tahansa harjoittelupaikkojen hyväksyminen. Se on todella petollista, koska mahdollistaa valmistumisen ilman mitään oman alan työkokemusta.
No ei pitäisi. Monella jäis opinnot junnaamaan.
Diplomi-insinööreillähän ei oo mitään harjotteluperiodia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Insinöörejä valmistuu aika paljon ja insinöörien työpaikat siirtyy halpatyömaihin eli en suosittele insinööriksi opiskelua.
Tiedän muutaman insinöörit ketkä on työttömiä tai tekee eri alan hommia koska heille ei yksinkertaisesti ole töitä. Inssin paperit oli kova juttu vielä 1990-luvulla mutta ei nykyään, vähän samalla tavalla ylioppilaaksi pääseminen on kokenut saman inflaation.Haha, ei se nyt ihan noinkaan ole. Nimenomaan insinöörien työpaikat on ne viimeset jotka tänne jää, on paljon suomalaisia tuotteita jotka valmistetaan Kiinassa ja suunnitellaan Suomessa. Ja kaikki insinöörien työtehtävät ei oo mitään laitteiden valmistusta.
Suunnittelu pitää tehdä lähellä lopullista käyttöaluetta. Et tiedä mistä puhut.
Minun kiinnostusta alaa kohtaan kyseenalaistetaan jatkuvasti, vaikka olen ollut töissä 7 vuotta ja opiskelin 8 vuotta, koska olin töissä. Voivatko muka oikeasti kuvitella, että en osaa ajatella omilla aivoilla, vai miksi näin tehdään?
Alue: Aihe vapaa
Koulujen olisi tärkeää lopettaa tuo ihan minkä tahansa harjoittelupaikkojen hyväksyminen. Se on todella petollista, koska mahdollistaa valmistumisen ilman mitään oman alan työkokemusta. Vähintään pitäisi tolkuttaa opiskelijoille, että harjoittelupaikan ja tutkinnon keskinäinen vastaavuus on usein yksi tärkeimpiä tekijöitä työllistymisessä.
Olisi kiintoisaa nähdä, miten harjoittelupaikkojen tyyppi ja valmistumisen jälkeinen työllistyminen korreloivat, veikkaan että merkitsevä yhteys olisi löydettävissä.
Itse olen 30+ nainen, opiskelin LVI-insinööriksi ilman mitään aiempaa kyseisen alan kokemusta, olin vuosikurssin parhaimmistoa arvosanoilla mitaten. Tein ekan harjoittelun haalarihommissa ja tokan suunnittelutoimistossa. Toka harjoittelu insinöörifirmassa jatkuikin sitten osa-aikatöinä valmistumiseen asti ja kun paperit tuli käteen, niin samalla aukeni myös vakityöpaikka.
Jossain paikoissa ei ehkä kysellä arvosanojahaastatteluissa, mutta tässä toimistossa kyllä kyseltiin. Enkä itsekään voisi suositella ketään niistä jotka olivat ison vuosikurssimme pohjasakkaa, 3-4 keskiarvoon ylsivät kaikki ne lukihäiriöiset amissankaritkin joita yhtään kiinnosti oppia.