Laitoin myöhästelevän ystävän odottamaan minua. Onko v-mäistä? ov

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:25"]Miksi ette ole reilusti ajoissa, te paniikkiripuloijat ja oksentajat? Miksi ette päätä, että kun kerran pitäisi olla klo 15 paikassa x, olettekin siellä klo 14, otatte mukaan hyvän kirjan tai vaikkapa ylimääräistä rahaa kahvikupposta varten. Miksi ihmeessä sen odottelijan aika on teistä niin vähäarvoista, että se voi seisoskella paikan päällä teidän itseluodun paniikkinne kanssa? Jos jokin ripuli tai oksennus alkaa häiritä normaalia elämää, on syytä varata aika lääkärille ja terapeutille. Muuten on kyse ihan normaalista oman elämän organisnoinnista niin, ettei tahallaan ja oman välinpitämättömyytensä takia laita muita odottelemaan.

Tunnen myöhästelijöitä, yksi pahimmista on oma mieheni. Hän rupeaa pukemaan vasta, kun pitäisi olla lähdössä eikä tajua lainkaan, että siihen menee se ylimääräiset 15 minuuttia. Häntä ei haittaa, vaikka muut sen joutuisivat odottamaankin, kun eihän se nyt  niin tarkkaa ole. Toisin sanoen hän on tahallaan itsekäs, koska häntä ei vain huvita oraganisoida elämäänsä niin, että onnistuisi tekemään sen, minkä on luvannutkin. Mies ei muuten enää ole aivan yhtä paha lähtijä, kun olen tehnyt selväksi, että lähden sitten vaikka ilman häntä.

Myöhästyminen (siis kroonisesti) on aivan yhtä tahallista kuin ap:n teko nyt. Krooninen myöhästelijä ei välitä muiden odottamisesta, hänestä on tärkeintä, ettei hänen tarvitse odottaa tai olla yhtään ajoissa. Hän ei välitä tehdä sellaisia päätöksiä, jotka saisivat hänet olemaan ajoissa. Kyseessä on aina jokin tekosyy kuten vaikeat aikataulut tai juuri lähdön hetkellä tuleva ripuli. Kyllähän sen lähdön hetkellä tulevan ripulin voi ottaa huomioon niin, että ajoittaa löhdön edelliseen bussiin eikä sitten myöhästy, kun ehtii siihen seuraavaan bussiin. Pelkkiä tekosyitä itsekkäiden ihmisten toimesta!

Miksi myöhästelijä ei suostu olemaan itse ajoissa ja odottamaan sen 15 minuuttia, jos kerran ei ole väliä, vaikka joku joutuukin odottamaan?

[/quote]

Yritän AINA lähteä hyvissä ajoin aiemmalla tai sitä aiemmalla bussilla eikä minua haittaisi odotella. Se vaan ei ikinä onnistu. Tiedätkö muuten että terapia ei korjaa ihan kaikkia ongelmia ja lääkärit nyt harvoin ottavat mitään vakavasti.

Myöhästely ei välttämättä ole itsekkyyttä. Olen krooninen myöhästelijä, ja olen myöhästynyt pitkän matkan junasta, usein meinannut myöhästyä lentokoneesta ja jatkuvasti meinaan myöhästyä paikallisbussista. Tapaamisista myöhästyminen hävettää ja ***ttaa, koska se vaikuttaa muihinkin ihmisiin. Ja vaikka joitain ei haittaisikaan, petyn itseeni kun en taaskaan onnistunut asiassa jonka pitäisi olla helppoakin helpompaa.

Olen muuten fiksu ja teen monenlaisia taitoja ja organisointikykyä vaativia töitä joissa olen hyvä. Kuitenkin lähteminen jonnekkin aiheuttaa kummallisen olotilan, jossa tekee ajan kulumisesta virhearviointeja ja jotenkin omassa päässään tiedostamattomasti kieltää sen tosiasian että aika kuluu. Tosin olen oppinut jo tunnistamaan tuon itsessäni useimmiten. Tuo paniikkiripulikin on tuttua.

Etukäteen pakkaaminen auttaa jonkin verran, mutta se ei poista tuota lähdön tunnetta jossa jää jotenkin jännittämään ja jumittamaan ja sitten aivopieruissaan tekee vielä yhden jutun ja sitten onkin kiire. Parikymmentä vuotta olen harjoitellut paremmaksi lähtijäksi ja nykyään olen useimmiten jopa ajoissa. Kyllä, tunnen itseni tässä suhteessa täysin idiootiksi.

Ymmärrän kyllä ihan täysin aloittajaa. Kyse on juuri siitä, että nämä ihmiset eivät arvosta muiden aikaa yhtään niin paljon kuin omaansa, joten sillä ei ole väliä jos toiset joutuvat odottelemaan.

Minulla oli tällainen ystävä, joka oli aina myöhässä ja ihan joka paikasta - myös töistä, jonka takia saikin sitten usein potkut. Mietin kyllä, miten jollain voi olla elämänhallinta niin hukassa kun ei tähän mitään ns. selitystä, lievää kehitysvammaa (kuten tuolla yllä jonkun siskolla) tai sellaista käsittääkseni ollut.

Itse oikeastaan totuin siihen ajan saatossa, enkä edes olettanut hänen olevan ajoissa paikalla, mutta joskus jos itsellä oli jokin tietty aikataulu ja hän taas porhalsi paikalle puoli tuntia myöhässä niin kyllähän se harmitti. Törkeimmäksi tuo meni mielestäni sellaisissa tilanteissa, kun ystäväni vaihtaessa asuntoa jossain vaiheessa ihan muutaman kuukauden välein hän pyysi usein minun pakettiauton omistavaa isääni auttamaan muuttokuorman siirtämisessä, ja oli sitten aina myöhässä pakkauksien kanssa ja häntä sai odottaa. Mitään korvausta isäni ei tästä saanut (eikä isäni tuntien olisi kyllä ottanutkaan vastaan, vaikka olisi tarjottukin), joten tällä lailla iltojaan ja viikonloppujaan toisten muuttamiseen käyttäessään hän pyysikin minua joku kerta kysymään etukäteen, että voisiko ystäväni yrittää olla ajoissa tällä kertaa. Ystäväni hermostui tästä aika lailla ja ihmetteli miksi minun pitää olla niin nipo/tiukkis/mitä ikinä ja sainkin melkoiset huudot päälleni.

No, kyseessä oli muutenkin todella kuluttava ystävyys, mutta täytyy kyllä sanoa, että olen hyvin onnellinen taas tämän avauksen ja muita vastauksia luettuani ettei tämä ystävä enää haaskaa myöhästymisillään minun aikaani :)

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:47"]

Minä olen tuollainen toivoton myöhästyjä, aina tulee jotain yllättävää lähdön hetkellä, iskee paniikkiripuli tai jotain. Tai sitten olen vain päivän ensimmäiset tunnit niin poikki, etten jaksa. Tai olen arvioinut aikataulun väärin. Ilmoitan kyllä myöhästymisestä.

Minua ahdistaa että vapaa-ajallakin pitäisi olla sekuntiaikataulu, eikö riitä että töissä on?.[/quote]

Jos sä selviät töissäkin aikatauluista, selviät niistä kyllä vapaa-ajallakin, kun opettelet.

Tuo "paniikkiripulikin" on siinä mielessä tuttu, että oma puolisoni kärsii ärtyneestä suolesta, ja sillä reistailee vatsa usein ennen lähtöä, sillähän on yhteys psyykkisiinkin juttuihin. Lisäksi hänellä on tarkkaavaisuushäiriö, jonka vuoksi organisointikyky on huono, ja saattaa ihan oikeasti vahingossa unohtua esimerkiksi lukemaan jotakin ennen lähtöä ja unohtaa ajankulun kokonaan. Hänelle on auttanut se, että  suunnittelee menonsa ikään kuin ne alkaisivat puoli tuntia aikaisemmin. Jos kotoa pitää lähteä viimeistään kymmeneltä, hän suunnittelee aamun niin että lähtö on 9.30. Etukäteen tarkistaa, että on vaatteet katsottuna, avaimet ja puhelin odottamassa paikallaan. Joskus laittaa itselleen kännykkään hälyytyksen muistuttamaan jostakin. Ajoissa oleminen ja siihen pyrkiminenkään ei stressaa, kun sen oppii. Silloinhan ne aikataulut stressiä aiheuttavat, kun saa murehtia, pystyykö noudattamaan niitä, ja tuleeko taas kiire.

On todella raskasta ja stressaavaa olla tekemisissä ihmisen kanssa, jonka menemisiin ja tulemisiin ei voi koskaan luottaa. Kaveri ehkä voi odotella kahvilla puoli tuntia lehteä lukien, mutta ehkä hän olisi käyttänyt sen ajan mielummin johonkin muuhun. Myöhästelijä varastaa toisen aikaa. 

mä myöhästyn töistä joka aamu 5 min. Työpaikan viereen lähtee kotini vierestä 1 bussi tunnissa ja tällä myöhästyn 5 minuuttia. Olemme pomoni kanssa sopineet että olen silloin tällöin tunnin töissä ylimääräistä, tällä kuittaan 5 minuutin.

Minulla on myös ystävä, joka aina myöhästyy. Koska olemme kummatkin äitejä ja on muutakin elämää, näemme hyvin harvoin, ehkä joka toinen kk, kun ennen näimme joka viikko. Unohdin aina hänen myöhästymisen ja kun odottelin paikan päällä tuli mieleen tämä ai se taas myöhästyy. Joten kerran kerroin suoraan miltä minusta tuntuu että minä odottelen jossain kadun kulmassa ja hän tulee milloin huvittaa, ei mitään muutosta.

Joten lopetin hänen kanssaan tapaamisen ulkona. Näemme enää toisillamme kylässä, jolloin ei ole niin väliä tuleeko toinen 5 min myöhässä vai ajoissa, en ikinä keitä kahvia valmiiksi.

Kyllä hän välilä pyytää taidenäyttelyyn tai syömään, mutta olen aina vastannut etten sovi hänen kanssaan treffejä julkiselle paikalle niin kauan kun hän ei osaa kelloa ja koska ei voi luvata ettei myöhästy, emme myöskään näe.

Hän kyllä myöhästyy myös muiden kanssa.

Odota ensi kerralla max. vartti, sitten lähde pois paikalta. Kun kaveri ihmettelee niin sano että lähdit kun et jaksanut odottaa. Toista aina.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:56"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:25"]Miksi ette ole reilusti ajoissa, te paniikkiripuloijat ja oksentajat? Miksi ette päätä, että kun kerran pitäisi olla klo 15 paikassa x, olettekin siellä klo 14, otatte mukaan hyvän kirjan tai vaikkapa ylimääräistä rahaa kahvikupposta varten. Miksi ihmeessä sen odottelijan aika on teistä niin vähäarvoista, että se voi seisoskella paikan päällä teidän itseluodun paniikkinne kanssa? Jos jokin ripuli tai oksennus alkaa häiritä normaalia elämää, on syytä varata aika lääkärille ja terapeutille. Muuten on kyse ihan normaalista oman elämän organisnoinnista niin, ettei tahallaan ja oman välinpitämättömyytensä takia laita muita odottelemaan.

Tunnen myöhästelijöitä, yksi pahimmista on oma mieheni. Hän rupeaa pukemaan vasta, kun pitäisi olla lähdössä eikä tajua lainkaan, että siihen menee se ylimääräiset 15 minuuttia. Häntä ei haittaa, vaikka muut sen joutuisivat odottamaankin, kun eihän se nyt  niin tarkkaa ole. Toisin sanoen hän on tahallaan itsekäs, koska häntä ei vain huvita oraganisoida elämäänsä niin, että onnistuisi tekemään sen, minkä on luvannutkin. Mies ei muuten enää ole aivan yhtä paha lähtijä, kun olen tehnyt selväksi, että lähden sitten vaikka ilman häntä.

Myöhästyminen (siis kroonisesti) on aivan yhtä tahallista kuin ap:n teko nyt. Krooninen myöhästelijä ei välitä muiden odottamisesta, hänestä on tärkeintä, ettei hänen tarvitse odottaa tai olla yhtään ajoissa. Hän ei välitä tehdä sellaisia päätöksiä, jotka saisivat hänet olemaan ajoissa. Kyseessä on aina jokin tekosyy kuten vaikeat aikataulut tai juuri lähdön hetkellä tuleva ripuli. Kyllähän sen lähdön hetkellä tulevan ripulin voi ottaa huomioon niin, että ajoittaa löhdön edelliseen bussiin eikä sitten myöhästy, kun ehtii siihen seuraavaan bussiin. Pelkkiä tekosyitä itsekkäiden ihmisten toimesta!

Miksi myöhästelijä ei suostu olemaan itse ajoissa ja odottamaan sen 15 minuuttia, jos kerran ei ole väliä, vaikka joku joutuukin odottamaan?

[/quote]

Yritän AINA lähteä hyvissä ajoin aiemmalla tai sitä aiemmalla bussilla eikä minua haittaisi odotella. Se vaan ei ikinä onnistu. Tiedätkö muuten että terapia ei korjaa ihan kaikkia ongelmia ja lääkärit nyt harvoin ottavat mitään vakavasti.

[/quote]

Mitä töissä tykätään kun et koskaan kerkeä siihen bussiin millä olisit ajoissa töissä?

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 17:08"]Odota ensi kerralla max. vartti, sitten lähde pois paikalta. Kun kaveri ihmettelee niin sano että lähdit kun et jaksanut odottaa. Toista aina.

[/quote]

Mä olen soveltanut vähän tämän tapaista yhden kaverin kanssa.

Hän ei ole ajoissa oikeastaan koskaan mutta hänestä ei myöskään tiedä myöhästyykö hän 15min vai 2h. Harvoin ilmoittaa myöhästymisestään ja yleensä häntä ei saa edes kiinni kun yrittäisin soittaa että koska on tulossa. Selitykset on sitten tyyliin sitä että hupsista kun en huomannut ajankulua, jäin suustani kiinni naapurin kanssa tai rupesinkin siivoamaan.

Meillä on molemmilla lapset ja mun lapsi on tarkka aikatauluista ja turhat odottamiset on hänelle tosi vaikeita, varsinkaan kun ei pysty sanomaan kuinka kauan pitää odotella.

Jossain vaiheessa mä kyllästyin tuohon turhaan odotteluun ja päätin alkaa elää oman aikatauluni mukaan, siis sen mitä on yhdessä sovittu. Jos ollaan sovittu että tavataan vaikka lasten kanssa puistossa kahdesta neljään niin mä olen siellä lapseni kanssa tuon ajan. Jos kaveri lapsineen ilmestyy sinne varttia vaille neljä niin keretään pikaisesti vaihtaa kuulumiset.

Jos on sovittu että he tulevat meille syömään neljältä ja olen varautunut siihen että vieraat lähtevät seitsemältä niin tehdään noin. Me syödään neljältä ja kerätään sitten ruuat pois. Jos kaveri lapsineen tulee kuudelta niin saa itse jääkaapista lämmittää heille ruuat ja seitsemän aikaan sanon että me aletaan nyt rauhoittua iltatoimille, oli kiva kun kävitte.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 17:08"]Odota ensi kerralla max. vartti, sitten lähde pois paikalta. Kun kaveri ihmettelee niin sano että lähdit kun et jaksanut odottaa. Toista aina.

[/quote]

Mä olen soveltanut vähän tämän tapaista yhden kaverin kanssa.

Hän ei ole ajoissa oikeastaan koskaan mutta hänestä ei myöskään tiedä myöhästyykö hän 15min vai 2h. Harvoin ilmoittaa myöhästymisestään ja yleensä häntä ei saa edes kiinni kun yrittäisin soittaa että koska on tulossa. Selitykset on sitten tyyliin sitä että hupsista kun en huomannut ajankulua, jäin suustani kiinni naapurin kanssa tai rupesinkin siivoamaan.

Meillä on molemmilla lapset ja mun lapsi on tarkka aikatauluista ja turhat odottamiset on hänelle tosi vaikeita, varsinkaan kun ei pysty sanomaan kuinka kauan pitää odotella.

Jossain vaiheessa mä kyllästyin tuohon turhaan odotteluun ja päätin alkaa elää oman aikatauluni mukaan, siis sen mitä on yhdessä sovittu. Jos ollaan sovittu että tavataan vaikka lasten kanssa puistossa kahdesta neljään niin mä olen siellä lapseni kanssa tuon ajan. Jos kaveri lapsineen ilmestyy sinne varttia vaille neljä niin keretään pikaisesti vaihtaa kuulumiset.

Jos on sovittu että he tulevat meille syömään neljältä ja olen varautunut siihen että vieraat lähtevät seitsemältä niin tehdään noin. Me syödään neljältä ja kerätään sitten ruuat pois. Jos kaveri lapsineen tulee kuudelta niin saa itse jääkaapista lämmittää heille ruuat ja seitsemän aikaan sanon että me aletaan nyt rauhoittua iltatoimille, oli kiva kun kävitte.

Munkin mies on toivoton sählämyöhästelijä. Lähdön hetkellä alkaa pukemaan, pesemään hampaita, ei tajua ottaa mitään tavaroita mukaan ellen minä hänelle niitä laita valmiiksi. Ja minähän en laita. Puhelin ei ole koskaan mukana, avaimet unohtuvat, kerran oltiin ajettu 300km kun mies hoksasi ettei ole passia. Ei käytä lompakko, mutta haluaa aina maksaa käteisellä. Hukkaa arviolta n. 200e/kk. Erohan tässä on tulossa.

Meillä on myös mies tuollainen, jota saa aina odottaa. Minä haluan pelata varman päälle. En halua myöhästyä, haluan varautua siihen että matkan varrella voi olla joku ennakoimaton viivästys. Kun jätän pelivaraa, ei tarvitse hermostua jos jossain kohtaa liikenne vähän tökkii. En pidä siitä tunteesta mikä tulee, kun pitää jännittää, että ehditäänkö. 

Mies taas aikatauluttaa tiukasti. Hän ei halua olla perillä yhtään ajoissa. Hänelle on ilmeisesti kauhea juttu, jos matka sujuukin hyvin ja ollaan perillä ennen sovittua aikaa. Siksi tulee aina kahnausta, kun ollaan perheenä lähdössä jonnekin.

En edes ollut tajunnut, että se lähtöä edeltävä stressi ja kireä tunnelma johtuu miehestä, ennen kuin tein ensimmäisen reissun tyttäreni kanssa. Meillä oli aikainen aamulento ja hän oli vielä vähän vatsataudissa ja oksensi aamiaisensa. Mutta minkään valtakunnan kiirettä ja hermoilua meille ei tullut, lähtö sujui todella leppoisasti ja ehdimme kentälle ajoissa. Ja kun siellä selvisi, että kone oli hieman myöhässä, se tarkoitti vain sitä, että enemmän aikaa hyppiä pomppupallolla lasten leikkihuoneessa - eikä mitään perkulointia, että taas joutuu odottamaan.

Selvästi tässä on kyse itsekkyydestä ja huomaavaisuudesta. Minä en pidä itseäni tärkeämpänä kuin muita, minusta on todella noloa jos toiset ihmiset joutuvat odottamaan minua. Mies taas ilmeisesti pitää itseään niin tärkeänä, että hän ei minnekään halua etukäteen ilmaantua, ettei vain joutuisi odottamaan.

Miten tämä päättyi?

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:47"]Minä olen tuollainen toivoton myöhästyjä, aina tulee jotain yllättävää lähdön hetkellä, iskee paniikkiripuli tai jotain. Tai sitten olen vain päivän ensimmäiset tunnit niin poikki, etten jaksa. Tai olen arvioinut aikataulun väärin. Ilmoitan kyllä myöhästymisestä.

Minua ahdistaa että vapaa-ajallakin pitäisi olla sekuntiaikataulu, eikö riitä että töissä on? En oikein pysty rentoutumaan, jos pitää juosta pää kolmantena jalkana.

Vastavuoroisesti minua ei haittaa odottaa ystäviäni, minulla on yleensä luettavaa mukana tai ainakin kännyssä nettiyhteys. Mutta jos tajuan, että ystävä tahallaan antaa minun odottaa pitkiä aikoja "opettaakseen", niin se syö ystävyyttä. Minä kun en tahallani ole myöhässä, enkä opi yhtään mitään muuta kuin stressaamaan ko. ystävän tapaamista.

[/quote] Itse en myöhästy juuri koskaan, jos myöhästyn vähänkään, ilmoitan siitä viestillä tai soitan. Kuitenkin, jos jollain mun kavereista olisi mitä tahansa huomautettavaa mun tekemisistä ja hoitaisi asian "opettamalla" sen sijaan että sanoisi asiasta suoraan, kyllä sais se kaveri siirtyä opettamaan muita.

Itse odotan muita aika usein eikä se ole mikään ongelma jos myöhästyjä ilmoittaa asiasta eikä mulla ole muuta sovittuna. Jos ei ilmoita, soitan itse tai ainakin mainitsen asiasta jos kyseessä on huomattava myöhästyminen. Jos on muuta menoa, soitan tai laitan viestin että menen sinne muualle.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 19:31"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:47"]Minä olen tuollainen toivoton myöhästyjä, aina tulee jotain yllättävää lähdön hetkellä, iskee paniikkiripuli tai jotain. Tai sitten olen vain päivän ensimmäiset tunnit niin poikki, etten jaksa. Tai olen arvioinut aikataulun väärin. Ilmoitan kyllä myöhästymisestä.

Minua ahdistaa että vapaa-ajallakin pitäisi olla sekuntiaikataulu, eikö riitä että töissä on? En oikein pysty rentoutumaan, jos pitää juosta pää kolmantena jalkana.

Vastavuoroisesti minua ei haittaa odottaa ystäviäni, minulla on yleensä luettavaa mukana tai ainakin kännyssä nettiyhteys. Mutta jos tajuan, että ystävä tahallaan antaa minun odottaa pitkiä aikoja "opettaakseen", niin se syö ystävyyttä. Minä kun en tahallani ole myöhässä, enkä opi yhtään mitään muuta kuin stressaamaan ko. ystävän tapaamista.

[/quote] Itse en myöhästy juuri koskaan, jos myöhästyn vähänkään, ilmoitan siitä viestillä tai soitan. Kuitenkin, jos jollain mun kavereista olisi mitä tahansa huomautettavaa mun tekemisistä ja hoitaisi asian "opettamalla" sen sijaan että sanoisi asiasta suoraan, kyllä sais se kaveri siirtyä opettamaan muita.

Itse odotan muita aika usein eikä se ole mikään ongelma jos myöhästyjä ilmoittaa asiasta eikä mulla ole muuta sovittuna. Jos ei ilmoita, soitan itse tai ainakin mainitsen asiasta jos kyseessä on huomattava myöhästyminen. Jos on muuta menoa, soitan tai laitan viestin että menen sinne muualle.

[/quote]

Entäs kun siitä on sanottu jo niiiiiin monesti? Kerrottu mitä harmia noista odotteluista on koitunut ja seuraavilla tapaamisilla varmisteltu että tulethan nyt ajoissa. Kaveri lupaa tulla mutta myöhästyy taas reilusti, ei ilmoita eikä vastaa puhelimeen. On vaan sitä mieltä että mikäs tässä, onnistuuhan tämä tapaaminen näin vähän myöhemminkin. Pitää lähinnä huvittavana nipottamisena sitä kun toinen on lapsineen odottanut valmiin ruuan kanssa jo 1,5h.

Eikö silloin voi olla ihan herättävää että kerrankin tämä myöhästelijä saa olla se joka odottaa turhaan vierastaan sen 1,5h tarjoiluineen ilman että saa tähän mitään yhteyttä? Ehkä hän tajuaa mikä toista ärsyttää tuossa myöhästelyssä. Ja jos ei tajua ja myöhästelyt on hänestä noin ihan ok niin tuskin tuosta kaverin "opetuksesta" on hänelle mitään harmiakaan, ihan normaali tapa joustaa aikatauluista.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:47"]

Minua ahdistaa että vapaa-ajallakin pitäisi olla sekuntiaikataulu, eikö riitä että töissä on? En oikein pysty rentoutumaan, jos pitää juosta pää kolmantena jalkana.

[/quote]

Ei kai niitä menoja tarvitse sopia niin paljoa ja/tai sellaisilla aikatauluilla, että tarvitsisi juosta pää kolmantena jalkana? Yleensä myöhästelijöillä ei tunnu olevan ongelmana se, että tekemistä olisi liikaa (varmasti joskus/joillakin näinkin, mutta silloinkin se on omalla vastuulla ettei haali sitä tekemistä liikaa) vaan se, että lusmuillaan ja muhitaan siellä kotona ja aletaan valmistautua vasta siinä vaiheessa, kun pitäisi jo olla paikalla kaveria tapaamassa. Eli se on ihan oma syy, että pitää juosta pää kolmantena jalkana. Jos opettelisi edes jonkinlaista alkeellista ajanhallintaa niin ei tarvitsisi juosta.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 19:43"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:47"]

Minua ahdistaa että vapaa-ajallakin pitäisi olla sekuntiaikataulu, eikö riitä että töissä on? En oikein pysty rentoutumaan, jos pitää juosta pää kolmantena jalkana.

[/quote]

Ei kai niitä menoja tarvitse sopia niin paljoa ja/tai sellaisilla aikatauluilla, että tarvitsisi juosta pää kolmantena jalkana? Yleensä myöhästelijöillä ei tunnu olevan ongelmana se, että tekemistä olisi liikaa (varmasti joskus/joillakin näinkin, mutta silloinkin se on omalla vastuulla ettei haali sitä tekemistä liikaa) vaan se, että lusmuillaan ja muhitaan siellä kotona ja aletaan valmistautua vasta siinä vaiheessa, kun pitäisi jo olla paikalla kaveria tapaamassa. Eli se on ihan oma syy, että pitää juosta pää kolmantena jalkana. Jos opettelisi edes jonkinlaista alkeellista ajanhallintaa niin ei tarvitsisi juosta.

[/quote]

Niin ja kun usein toi on vielä myöhästelijöiden itse laatima aikataulu missä he eivät pysy.

Kun mä huomasin että kaveri myöhästelee enemmänkin aloin pyytää häntä sanomaan mikä aika hänelle sopii. Ei siis niin että mä sanoisin mihin aikaan pitäisi tavata ja se on hänelle liian aikaista tai muuten huono ajankohta. Päinvastoin kaveri on itse saanut päättää mikä on hänelle se sopivin ajankohta ja toisinaan olen vielä noin tuntia ennen soittanut varmistussoiton että onhan hän tulossa. Silti hän vielä tuon varmistussoiton jälkeenkin keksii itselleen jotain tärkeämpää tekemistä kun ajoissa tapaamiseen saapumisen.

Se syö ystävyyttä.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 19:43"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:47"]

Minua ahdistaa että vapaa-ajallakin pitäisi olla sekuntiaikataulu, eikö riitä että töissä on? En oikein pysty rentoutumaan, jos pitää juosta pää kolmantena jalkana.

[/quote]

Ei kai niitä menoja tarvitse sopia niin paljoa ja/tai sellaisilla aikatauluilla, että tarvitsisi juosta pää kolmantena jalkana? Yleensä myöhästelijöillä ei tunnu olevan ongelmana se, että tekemistä olisi liikaa (varmasti joskus/joillakin näinkin, mutta silloinkin se on omalla vastuulla ettei haali sitä tekemistä liikaa) vaan se, että lusmuillaan ja muhitaan siellä kotona ja aletaan valmistautua vasta siinä vaiheessa, kun pitäisi jo olla paikalla kaveria tapaamassa. Eli se on ihan oma syy, että pitää juosta pää kolmantena jalkana. Jos opettelisi edes jonkinlaista alkeellista ajanhallintaa niin ei tarvitsisi juosta.

[/quote]

Niin ja kun usein toi on vielä myöhästelijöiden itse laatima aikataulu missä he eivät pysy.

Kun mä huomasin että kaveri myöhästelee enemmänkin aloin pyytää häntä sanomaan mikä aika hänelle sopii. Ei siis niin että mä sanoisin mihin aikaan pitäisi tavata ja se on hänelle liian aikaista tai muuten huono ajankohta. Päinvastoin kaveri on itse saanut päättää mikä on hänelle se sopivin ajankohta ja toisinaan olen vielä noin tuntia ennen soittanut varmistussoiton että onhan hän tulossa. Silti hän vielä tuon varmistussoiton jälkeenkin keksii itselleen jotain tärkeämpää tekemistä kun ajoissa tapaamiseen saapumisen.

Se syö ystävyyttä.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:14"]

Aikataulujen ymmärtämättömyys / "lukutaidottomuus" voi olla ihan synnynnäinen häiriökin aivoissa. Itse katson aikataulut niin usein väärin, etten yleensä viitsi edes katsoa niitä, menen vain pysäkille jos on jokin ystävien tapaaminen. Säännöllisesti tarvitsemiani busseja en opi ulkoa, vaan joudun aina uudestaan miettimään että milläs bussilla sitä pitikään lähteä töihin.

[/quote]

Ilmeisesti asut kuitenkin kohtalaisen suuressa kaupungissa, jos voit vaan mennä odottelemaan bussia pysäkille luottaen, että jonkin järkevän ajan kuluessa tulee bussi. Aika usein tällaisissa kaupungeissa on myös niinkutsuttu reittiopas, joka kertoo jopa sen milloin kannattaa viimeistään lähteä kävelemään pysäkille. Sellaisten ymmärtäminen tuskin ainakaan vaatii mitään erityistä kykyä.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 19:41"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 19:31"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:47"]Minä olen tuollainen toivoton myöhästyjä, aina tulee jotain yllättävää lähdön hetkellä, iskee paniikkiripuli tai jotain. Tai sitten olen vain päivän ensimmäiset tunnit niin poikki, etten jaksa. Tai olen arvioinut aikataulun väärin. Ilmoitan kyllä myöhästymisestä.

Minua ahdistaa että vapaa-ajallakin pitäisi olla sekuntiaikataulu, eikö riitä että töissä on? En oikein pysty rentoutumaan, jos pitää juosta pää kolmantena jalkana.

Vastavuoroisesti minua ei haittaa odottaa ystäviäni, minulla on yleensä luettavaa mukana tai ainakin kännyssä nettiyhteys. Mutta jos tajuan, että ystävä tahallaan antaa minun odottaa pitkiä aikoja "opettaakseen", niin se syö ystävyyttä. Minä kun en tahallani ole myöhässä, enkä opi yhtään mitään muuta kuin stressaamaan ko. ystävän tapaamista.

[/quote] Itse en myöhästy juuri koskaan, jos myöhästyn vähänkään, ilmoitan siitä viestillä tai soitan. Kuitenkin, jos jollain mun kavereista olisi mitä tahansa huomautettavaa mun tekemisistä ja hoitaisi asian "opettamalla" sen sijaan että sanoisi asiasta suoraan, kyllä sais se kaveri siirtyä opettamaan muita.

Itse odotan muita aika usein eikä se ole mikään ongelma jos myöhästyjä ilmoittaa asiasta eikä mulla ole muuta sovittuna. Jos ei ilmoita, soitan itse tai ainakin mainitsen asiasta jos kyseessä on huomattava myöhästyminen. Jos on muuta menoa, soitan tai laitan viestin että menen sinne muualle.

[/quote]

Entäs kun siitä on sanottu jo niiiiiin monesti? Kerrottu mitä harmia noista odotteluista on koitunut ja seuraavilla tapaamisilla varmisteltu että tulethan nyt ajoissa. Kaveri lupaa tulla mutta myöhästyy taas reilusti, ei ilmoita eikä vastaa puhelimeen. On vaan sitä mieltä että mikäs tässä, onnistuuhan tämä tapaaminen näin vähän myöhemminkin. Pitää lähinnä huvittavana nipottamisena sitä kun toinen on lapsineen odottanut valmiin ruuan kanssa jo 1,5h.

Eikö silloin voi olla ihan herättävää että kerrankin tämä myöhästelijä saa olla se joka odottaa turhaan vierastaan sen 1,5h tarjoiluineen ilman että saa tähän mitään yhteyttä? Ehkä hän tajuaa mikä toista ärsyttää tuossa myöhästelyssä. Ja jos ei tajua ja myöhästelyt on hänestä noin ihan ok niin tuskin tuosta kaverin "opetuksesta" on hänelle mitään harmiakaan, ihan normaali tapa joustaa aikatauluista.

[/quote] Mulla on tainnut käydä niin, että olen kerta kaikkiaan joutunut poistumaan paikalta jos joku todella paljon myöhästyy. Jonkin aikaa sitten yksi krooninen myöhästelijä myöhästyi melkein vuorokauden. Sen jälkeen ei olla sitten nähtykään, koska muutin ulkomaille. Olin sanonut, että muutan huomenna. 

Omaa aikaa saa musta muutenkin arvostaa sen verran, että laittaa myöhästyjälle esimerkiksi viestin "nyt me aletaan syömään", sen sijaan että marttyyrina vaan antais ruuan kylmetä. Jos parin tunnin päästä tyyppiä ei näy vieläkään ja itsellä tekee mieli mennä vaikka puistoon, niin viesti vaan että tuu sinne. Opettamisella tarkoitin erityistä näyttämistä "näin sinäkin teet", en sitä että myöhästelijöiden mukaan tarvitsisi aina elää. Itse saatan vaikka kahvilassa odotella hyvillä mielin pitkäänkin, jos on lukemista mukana eikä minnekään tarvitse mennä. Jos taas on muuta, niin siitä nyt vaan ilmoitetaan ja mennään. Myöhästyjän taas on pakko tajuta ettei muut voi mitenkään aina mennä juuri hänen aikataulujensa mukaan. Terveisin tuo aiempi.

Hih hih, hän tuskin edes huomaa koko juttua :) Pikkuasioden päälle välittämättömät eivät ede huomaa niuhojen tarkkaan harkittuja "kostoja". Oma päiväsi vaan tuossa menee kun kierit katkeruudessasi :D[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 13:41"]

Minulla on ystävä joka myöhästyy aina jos ei ole niin "viiden minuutin päälle". Töihin, lääkäriin, elokuviin yms ehtii ajallaan mutta jos sovitaan shoppailemaan lähdöstä tai kyläilystä on aina reilusti myöhässä. Yleensä jopa tunnin tai puolitoista. En edes muista milloin olisi viimeksi ollut vain 30 min myöhässä. Ei koskaan ilmoita mitään vaan vihdoin paikalle raahauduttuaan selittelee että meni vähän pitkäksi kun Pertti (lapsensa) ei suostunut laittamaan kenkiä jalkaa vaan halusi leikkiä legoilla. Pari kertaa on jättänyt kokonaan tulematta, ei edes anteeksipyyntöä. Viime aikoina on alkanut nyppimään tosissaan. Kiva ystävä kun vihdoin on paikalla mutta se ettei loppupäiväksi voi sopia mitään jos on sovittu ystävän kanssa jotain koska ei voi tietää milloin tulee ja kuinka kauan menee.

No, eilen sovittiin että menen oman lapsen kanssa kyläilemään sinne klo 13. Oikeasti ajattelin harkita lähtöä tuossa klo 15 maissa. Jos nyt jaksan ollenkaan lähteä.

[/quote]