Lue keskustelun säännöt.
Laitoin myöhästelevän ystävän odottamaan minua. Onko v-mäistä? ov
17.08.2014 |
Minulla on ystävä joka myöhästyy aina jos ei ole niin "viiden minuutin päälle". Töihin, lääkäriin, elokuviin yms ehtii ajallaan mutta jos sovitaan shoppailemaan lähdöstä tai kyläilystä on aina reilusti myöhässä. Yleensä jopa tunnin tai puolitoista. En edes muista milloin olisi viimeksi ollut vain 30 min myöhässä. Ei koskaan ilmoita mitään vaan vihdoin paikalle raahauduttuaan selittelee että meni vähän pitkäksi kun Pertti (lapsensa) ei suostunut laittamaan kenkiä jalkaa vaan halusi leikkiä legoilla. Pari kertaa on jättänyt kokonaan tulematta, ei edes anteeksipyyntöä. Viime aikoina on alkanut nyppimään tosissaan. Kiva ystävä kun vihdoin on paikalla mutta se ettei loppupäiväksi voi sopia mitään jos on sovittu ystävän kanssa jotain koska ei voi tietää milloin tulee ja kuinka kauan menee.
No, eilen sovittiin että menen oman lapsen kanssa kyläilemään sinne klo 13. Oikeasti ajattelin harkita lähtöä tuossa klo 15 maissa. Jos nyt jaksan ollenkaan lähteä.
Kommentit (152)
Mäkään en pidä aikaisista tapaamisista. Siispä en koskaan sovi niitä! Yleensä olen aina ajoissa koska kunnioitan toisen aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulkaas myöhästelijät; te vain pidätte itseänne ja aikaanne tärkeämpänä kuin muiden ja se v*tuttaa!
Noin minäkin toimisin, maksetaan potut pottuina. Pieni näpäytys on ihan paikallaan.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:47"]
Minä olen tuollainen toivoton myöhästyjä, aina tulee jotain yllättävää lähdön hetkellä, iskee paniikkiripuli tai jotain. Tai sitten olen vain päivän ensimmäiset tunnit niin poikki, etten jaksa. Tai olen arvioinut aikataulun väärin. Ilmoitan kyllä myöhästymisestä.
Minua ahdistaa että vapaa-ajallakin pitäisi olla sekuntiaikataulu, eikö riitä että töissä on? En oikein pysty rentoutumaan, jos pitää juosta pää kolmantena jalkana.
Vastavuoroisesti minua ei haittaa odottaa ystäviäni, minulla on yleensä luettavaa mukana tai ainakin kännyssä nettiyhteys. Mutta jos tajuan, että ystävä tahallaan antaa minun odottaa pitkiä aikoja "opettaakseen", niin se syö ystävyyttä. Minä kun en tahallani ole myöhässä, enkä opi yhtään mitään muuta kuin stressaamaan ko. ystävän tapaamista.
[/quote]
Hmm... ja sinun tapasi myöhästellä jatkuvasti ei sitten syö ystävyyttä?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:06"]
Minusta on ihan ok laittaa kaveri välillä oottamaan. Ei se siitä kyllä välttämättä mitään opi.
Näille muutamalle "toivottamalle myöhästelijälle", jotka täällä puolustelevat, haluaisin kommentoida, että se myöhästely, varsinkin jos se on toistuvaa ja jatkuvaa, on pääasiassa ihan itsestä kiinni. Mun mies on juuri tuolainen, että on aina myöhässä (mikä johtaa valitettavasti siihen, että jos mennään johonkin yhdessä, niin liian usein olen itsekin myöhässä), ja olen sivusta seuraamalla oppinut aika tarkkaan, mitkä syyt siihen myöhästelemiseen johtaa. Ensinnäkin on tietty ihan puhdas väinpitämättömyys, myöhästelijaa ei kiinnosta miltä odottaminen toisesta tuntuu. Toiseksi on suunnitelmallisuuden puute. Miten voi olla niin vaikeaa tsekata vaikka pari tuntia etukäteen, että mihin bussiin aikoo ehtiä. Ja vähän arvioida sitä, että kuinka paljon aikaa menee syömiseen/pukemiseen/meikkaamiseen yms. mitä nyt ennen lähtöä pitää tehdä. Jos tietää, että usein tulee vaikka se paniikkiripuli tai muuta yllättävää, niin sillekin on sit ihan hyvä varata ylimääräistä aikaa. Parempi tehdä hommat vaikka vähän ajoissa, ja jos jää luppoaikaa niin siinä kotona voi sit vaikka lukea lehteä tai surffata netissä. Itse en koe tällaista kevyttä aikatauluttamista ollenkaan stressaavaksi, paljon stressaavampaa se on että tajuaa että tas meinaa myöhästyä ja että nyt on kiire.
[/quote]
Ihmiset on niin erilaisia, minua aikatauluttaminen stressaa. Paniikkiripulin luonteeseen kuuluu, että se iskee juuri sillä lähdön hetkellä, ei puolta tuntia aiemmin. Joten aika turhaa varata siihen aikaa. Minulla on vielä sekin ongelma, että mitä aikaisemmin on herätys, sitä huonommin nukun ja väsyneempi = hitaampi olen, joten aiemmin herääminenkään ei oikein auta. Aikataulujen ymmärtämättömyys / "lukutaidottomuus" voi olla ihan synnynnäinen häiriökin aivoissa. Itse katson aikataulut niin usein väärin, etten yleensä viitsi edes katsoa niitä, menen vain pysäkille jos on jokin ystävien tapaaminen. Säännöllisesti tarvitsemiani busseja en opi ulkoa, vaan joudun aina uudestaan miettimään että milläs bussilla sitä pitikään lähteä töihin.
[/quote]
Niin mikä paniikkiripuli? Miksi lähdön hetkellä tulee paniikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:06"]
Minusta on ihan ok laittaa kaveri välillä oottamaan. Ei se siitä kyllä välttämättä mitään opi.
Näille muutamalle "toivottamalle myöhästelijälle", jotka täällä puolustelevat, haluaisin kommentoida, että se myöhästely, varsinkin jos se on toistuvaa ja jatkuvaa, on pääasiassa ihan itsestä kiinni. Mun mies on juuri tuolainen, että on aina myöhässä (mikä johtaa valitettavasti siihen, että jos mennään johonkin yhdessä, niin liian usein olen itsekin myöhässä), ja olen sivusta seuraamalla oppinut aika tarkkaan, mitkä syyt siihen myöhästelemiseen johtaa. Ensinnäkin on tietty ihan puhdas väinpitämättömyys, myöhästelijaa ei kiinnosta miltä odottaminen toisesta tuntuu. Toiseksi on suunnitelmallisuuden puute. Miten voi olla niin vaikeaa tsekata vaikka pari tuntia etukäteen, että mihin bussiin aikoo ehtiä. Ja vähän arvioida sitä, että kuinka paljon aikaa menee syömiseen/pukemiseen/meikkaamiseen yms. mitä nyt ennen lähtöä pitää tehdä. Jos tietää, että usein tulee vaikka se paniikkiripuli tai muuta yllättävää, niin sillekin on sit ihan hyvä varata ylimääräistä aikaa. Parempi tehdä hommat vaikka vähän ajoissa, ja jos jää luppoaikaa niin siinä kotona voi sit vaikka lukea lehteä tai surffata netissä. Itse en koe tällaista kevyttä aikatauluttamista ollenkaan stressaavaksi, paljon stressaavampaa se on että tajuaa että tas meinaa myöhästyä ja että nyt on kiire.
[/quote]
Ihmiset on niin erilaisia, minua aikatauluttaminen stressaa. Paniikkiripulin luonteeseen kuuluu, että se iskee juuri sillä lähdön hetkellä, ei puolta tuntia aiemmin. Joten aika turhaa varata siihen aikaa. Minulla on vielä sekin ongelma, että mitä aikaisemmin on herätys, sitä huonommin nukun ja väsyneempi = hitaampi olen, joten aiemmin herääminenkään ei oikein auta. Aikataulujen ymmärtämättömyys / "lukutaidottomuus" voi olla ihan synnynnäinen häiriökin aivoissa. Itse katson aikataulut niin usein väärin, etten yleensä viitsi edes katsoa niitä, menen vain pysäkille jos on jokin ystävien tapaaminen. Säännöllisesti tarvitsemiani busseja en opi ulkoa, vaan joudun aina uudestaan miettimään että milläs bussilla sitä pitikään lähteä töihin.
[/quote]
Olet ihan tismalleen samanlainen kuin lievästi kehitysvammainen siskoni. Miten muuten arki sujuu?
No on kyllä oikeasti jotain vikaa päässä jos ei opi säännöllisesti tarvitsemiensa bussiyhteyksien aikatauluja. Sorry, että sanon suoraan, mutta tarvitsisit varmaan vähän apua normaaliin elämään. Mitä teet työksesi? Eikö myöhästelysi haittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:06"]
Minusta on ihan ok laittaa kaveri välillä oottamaan. Ei se siitä kyllä välttämättä mitään opi.
Näille muutamalle "toivottamalle myöhästelijälle", jotka täällä puolustelevat, haluaisin kommentoida, että se myöhästely, varsinkin jos se on toistuvaa ja jatkuvaa, on pääasiassa ihan itsestä kiinni. Mun mies on juuri tuolainen, että on aina myöhässä (mikä johtaa valitettavasti siihen, että jos mennään johonkin yhdessä, niin liian usein olen itsekin myöhässä), ja olen sivusta seuraamalla oppinut aika tarkkaan, mitkä syyt siihen myöhästelemiseen johtaa. Ensinnäkin on tietty ihan puhdas väinpitämättömyys, myöhästelijaa ei kiinnosta miltä odottaminen toisesta tuntuu. Toiseksi on suunnitelmallisuuden puute. Miten voi olla niin vaikeaa tsekata vaikka pari tuntia etukäteen, että mihin bussiin aikoo ehtiä. Ja vähän arvioida sitä, että kuinka paljon aikaa menee syömiseen/pukemiseen/meikkaamiseen yms. mitä nyt ennen lähtöä pitää tehdä. Jos tietää, että usein tulee vaikka se paniikkiripuli tai muuta yllättävää, niin sillekin on sit ihan hyvä varata ylimääräistä aikaa. Parempi tehdä hommat vaikka vähän ajoissa, ja jos jää luppoaikaa niin siinä kotona voi sit vaikka lukea lehteä tai surffata netissä. Itse en koe tällaista kevyttä aikatauluttamista ollenkaan stressaavaksi, paljon stressaavampaa se on että tajuaa että tas meinaa myöhästyä ja että nyt on kiire.
[/quote]
Ihmiset on niin erilaisia, minua aikatauluttaminen stressaa. Paniikkiripulin luonteeseen kuuluu, että se iskee juuri sillä lähdön hetkellä, ei puolta tuntia aiemmin. Joten aika turhaa varata siihen aikaa. Minulla on vielä sekin ongelma, että mitä aikaisemmin on herätys, sitä huonommin nukun ja väsyneempi = hitaampi olen, joten aiemmin herääminenkään ei oikein auta. Aikataulujen ymmärtämättömyys / "lukutaidottomuus" voi olla ihan synnynnäinen häiriökin aivoissa. Itse katson aikataulut niin usein väärin, etten yleensä viitsi edes katsoa niitä, menen vain pysäkille jos on jokin ystävien tapaaminen. Säännöllisesti tarvitsemiani busseja en opi ulkoa, vaan joudun aina uudestaan miettimään että milläs bussilla sitä pitikään lähteä töihin.
[/quote]
Niin mikä paniikkiripuli? Miksi lähdön hetkellä tulee paniikki?
[/quote]
Esim. siitä stressistä kun miettii että mitä jos nyt iskee ripuli ja tulee taas kiire ja kaverit ovat vihaisia.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:33"]
No on kyllä oikeasti jotain vikaa päässä jos ei opi säännöllisesti tarvitsemiensa bussiyhteyksien aikatauluja. Sorry, että sanon suoraan, mutta tarvitsisit varmaan vähän apua normaaliin elämään. Mitä teet työksesi? Eikö myöhästelysi haittaa?
[/quote]
Voi olla joo päässä vikaa, en vain tiedä mitä. Sain onneksi sovittua vähän myöhäisemmät työvuorot, jotten myöhästyisi niin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ap, miten kävi opetuksesi kanssa? Mitä ystävä sanoi/miten suhtautui myöhästymiseesi?
Jatkanpa siis edelleen myöhästymisiä, kun herättää noin paljon tunteita :D Suosittelen muillekin, ehkä nuo tiukkikset joskus löysäävät pipoaan :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:44"]
Olen kroonisesti myöhästelevä ja itsellä on kaveri, joka on joko 30min ajoissa tai sen ++30min myöhässä. Tiedä sitten, onko tuo myöhästyminen tahallista. Itseäni ei siis haittaa joku 15min myöhästyminen, koska julkisilla kuljetaan. Mutta tuossa tyypissä ärsyttää se, että vetää kauheat kilarit, mikäli en ole ajoissa, jos hänkin on (eli puolituntia ennen tapaamista tulee vihapuheluita "missä oot, mikset ole jo täällä". Siksi myöhästyn ko. tyypin kanssa tahallisesti (normisti myöhästyn 5-10min, koska en katso aikatauluja ajoissa... eivätkä ne bussit yleensä tasalta ole missään vaan vähän vaille tai hieman jälkeen..).
Että se näistä kostonkierteistä. (En halua tuomita tuota ap:n tekoa, minusta esim on ok olla hieman myöhässä ja toivoisin ihmisten mieluummin olevan sen 15 myöhässä kuin 15 ajoissa johtuen kroonisesta myöhästelystäni...).
[/quote]
Minusta tää opn oikein klassinen esimerkki myöhästelystä välinpitämättömyyden takia. Kirjoitat, että bussit ei ole paikalla tasalta vaan vähän ennen tai vähän jälkeen. Näistä valitset yleensä sen vähän jälkeen olevan bussin. Ilmeisesti siksi, että edellisellä bussilla joutuisit vähän odottelemaan. Ei vissiin sitten tullut mieleen, että se kaverisi joutuu odottelemaan sinua joka kerta, kun valitset tuon vähän jälkeen olevan bussin.
Joillekin ihmisille ajan hahmottaminen ja oman toiminnan ohjaus on toki hankalampaa kuin toisille, niin kuin täälläkin joku on kertonut itsestään. Näihinkin pulmiin on nykyään olemassa ihan päteviä apuvälineitä, ja kun ongelmat huomataan nykyisin jo ajoissa, niin ihan pienet lapsetkin pääsevät harjoittelemaan oman toiminnan ohjausta apuvälineiden kanssa.
No mikäs se on kotona odotellessa, ei tunnu misään ja tuo on nyt kaverille taas vahvistus siitä että kaikki muutkin myhästelee ja jättää tapaamisia väliin, se on ihan normaalia. Vahvistit hänen käyttäytymismalliaan. Onneksi olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:31"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:14"]
Niin mikä paniikkiripuli? Miksi lähdön hetkellä tulee paniikki?
[/quote]En ole edellinen mutta mulla on kans vanhemmiiten tullut tuollaisia ihmeellisiä jännitysoieita. Kun tietää että pitää olla tarkasti tiettyyn kellonaikaan jossain tärkeässä jutussa, kuten lähtevällä lennolla tai kokouksessa, josta ei voi myöhästyä, niin menee usein vatsasekaisin ja joskus tulee jopa oksennus. Nuorempana mulla ei ollu tällaisia oireita, tai sitten ei vaan ollu tärkeitä menoja :)
Miksi ette ole reilusti ajoissa, te paniikkiripuloijat ja oksentajat? Miksi ette päätä, että kun kerran pitäisi olla klo 15 paikassa x, olettekin siellä klo 14, otatte mukaan hyvän kirjan tai vaikkapa ylimääräistä rahaa kahvikupposta varten. Miksi ihmeessä sen odottelijan aika on teistä niin vähäarvoista, että se voi seisoskella paikan päällä teidän itseluodun paniikkinne kanssa? Jos jokin ripuli tai oksennus alkaa häiritä normaalia elämää, on syytä varata aika lääkärille ja terapeutille. Muuten on kyse ihan normaalista oman elämän organisnoinnista niin, ettei tahallaan ja oman välinpitämättömyytensä takia laita muita odottelemaan.
Tunnen myöhästelijöitä, yksi pahimmista on oma mieheni. Hän rupeaa pukemaan vasta, kun pitäisi olla lähdössä eikä tajua lainkaan, että siihen menee se ylimääräiset 15 minuuttia. Häntä ei haittaa, vaikka muut sen joutuisivat odottamaankin, kun eihän se nyt niin tarkkaa ole. Toisin sanoen hän on tahallaan itsekäs, koska häntä ei vain huvita oraganisoida elämäänsä niin, että onnistuisi tekemään sen, minkä on luvannutkin. Mies ei muuten enää ole aivan yhtä paha lähtijä, kun olen tehnyt selväksi, että lähden sitten vaikka ilman häntä.
Myöhästyminen (siis kroonisesti) on aivan yhtä tahallista kuin ap:n teko nyt. Krooninen myöhästelijä ei välitä muiden odottamisesta, hänestä on tärkeintä, ettei hänen tarvitse odottaa tai olla yhtään ajoissa. Hän ei välitä tehdä sellaisia päätöksiä, jotka saisivat hänet olemaan ajoissa. Kyseessä on aina jokin tekosyy kuten vaikeat aikataulut tai juuri lähdön hetkellä tuleva ripuli. Kyllähän sen lähdön hetkellä tulevan ripulin voi ottaa huomioon niin, että ajoittaa löhdön edelliseen bussiin eikä sitten myöhästy, kun ehtii siihen seuraavaan bussiin. Pelkkiä tekosyitä itsekkäiden ihmisten toimesta!
Miksi myöhästelijä ei suostu olemaan itse ajoissa ja odottamaan sen 15 minuuttia, jos kerran ei ole väliä, vaikka joku joutuukin odottamaan?
On hiukan eri asia olla "yleensä" 10-15 min myöhässä kuin "melkein aina" tunti puolitoista.
Jos huomaa ettei ehdi niin sitten viestiä.
Minä poistan elämästäni ihmiset, jotka sotkevat aikatauluni. T. tiukkis. Minulla on muutakin tekemistä kuin odottaa.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:06"]
Mun mies on juuri tuolainen, että on aina myöhässä (mikä johtaa valitettavasti siihen, että jos mennään johonkin yhdessä, niin liian usein olen itsekin myöhässä), ja olen sivusta seuraamalla oppinut aika tarkkaan, mitkä syyt siihen myöhästelemiseen johtaa. Ensinnäkin on tietty ihan puhdas väinpitämättömyys, myöhästelijaa ei kiinnosta miltä odottaminen toisesta tuntuu. Toiseksi on suunnitelmallisuuden puute. Miten voi olla niin vaikeaa tsekata vaikka pari tuntia etukäteen, että mihin bussiin aikoo ehtiä. Ja vähän arvioida sitä, että kuinka paljon aikaa menee syömiseen/pukemiseen/meikkaamiseen yms. mitä nyt ennen lähtöä pitää tehdä. Jos tietää, että usein tulee vaikka se paniikkiripuli tai muuta yllättävää, niin sillekin on sit ihan hyvä varata ylimääräistä aikaa. Parempi tehdä hommat vaikka vähän ajoissa, ja jos jää luppoaikaa niin siinä kotona voi sit vaikka lukea lehteä tai surffata netissä. Itse en koe tällaista kevyttä aikatauluttamista ollenkaan stressaavaksi, paljon stressaavampaa se on että tajuaa että tas meinaa myöhästyä ja että nyt on kiire.
[/quote]
Täällä toinen nainen kenen mies on aina myöhässä... Itse haluaisin aina olla ajoissa ja ahdistun siitä kun autossa kello vaan vierii ja tietää olevansa myöhässä. En osaa olla rauhassa vaan keskityn vaan siihen myöhässä olemiseen. Ei mies tahalleen aina ole myöhässä mutta silti lähes jokainen kerta kun on tarkka aika milloin pitäisi olla jossain niin me ollaan myöhässä.
Av:lle - varmasti ystäväsi mielestä on vmäistä kun kerrankin hänen täytyy odottaa eikä toisin päin, yhtä vmäistä kuin sinun mielestäsi joka kerta kun hän myöhästyy. Itse tekisin samoin, toivottavasti ystäväsi nyt edes tajuaa kuinka rasittavaa jokakertainen odotellu sinulle on.
Onpas täällä paljon naisia, joiden mies on aina myöhässä. Mun mies kuuluu samaan kategoriaan. JOKA kerta kun ollaan lähdössä jonnekin, odotan häntä ahdistuneena ja tiedän että taas myöhästytään. MInä hoidan lapset ja itseni valmiiksi, sitten istumme eteisessä odottamassa, kun mies sanoo: "Mun pitää vielä ajaa parta ja vaihtaa vaatteet." Tähän hänellä menee vähintään puoli tuntia. ME odotamme, ja myöhässä ollaan. En kestä, se on niin itsekästä! Onneksi minulla on nykyään rauhoittavia lääkkeitä, joita nappailen kun huomaan että tilanne on taas kehkeytymässä...
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 14:47"]Minä olen tuollainen toivoton myöhästyjä, aina tulee jotain yllättävää lähdön hetkellä, iskee paniikkiripuli tai jotain. Tai sitten olen vain päivän ensimmäiset tunnit niin poikki, etten jaksa. Tai olen arvioinut aikataulun väärin. Ilmoitan kyllä myöhästymisestä.
Minua ahdistaa että vapaa-ajallakin pitäisi olla sekuntiaikataulu, eikö riitä että töissä on? En oikein pysty rentoutumaan, jos pitää juosta pää kolmantena jalkana.
Vastavuoroisesti minua ei haittaa odottaa ystäviäni, minulla on yleensä luettavaa mukana tai ainakin kännyssä nettiyhteys. Mutta jos tajuan, että ystävä tahallaan antaa minun odottaa pitkiä aikoja "opettaakseen", niin se syö ystävyyttä. Minä kun en tahallani ole myöhässä, enkä opi yhtään mitään muuta kuin stressaamaan ko. ystävän tapaamista.
[/quote]
Älä sovi liian aikaisia tapaamisia, jos niin ahdistaa.
[/quote]
En sopisikaan, mutta kaverit haluavat aina tavata aikaisemmin kuin itse jaksaisin.