Lue keskustelun säännöt.
Laitoin myöhästelevän ystävän odottamaan minua. Onko v-mäistä? ov
17.08.2014 |
Minulla on ystävä joka myöhästyy aina jos ei ole niin "viiden minuutin päälle". Töihin, lääkäriin, elokuviin yms ehtii ajallaan mutta jos sovitaan shoppailemaan lähdöstä tai kyläilystä on aina reilusti myöhässä. Yleensä jopa tunnin tai puolitoista. En edes muista milloin olisi viimeksi ollut vain 30 min myöhässä. Ei koskaan ilmoita mitään vaan vihdoin paikalle raahauduttuaan selittelee että meni vähän pitkäksi kun Pertti (lapsensa) ei suostunut laittamaan kenkiä jalkaa vaan halusi leikkiä legoilla. Pari kertaa on jättänyt kokonaan tulematta, ei edes anteeksipyyntöä. Viime aikoina on alkanut nyppimään tosissaan. Kiva ystävä kun vihdoin on paikalla mutta se ettei loppupäiväksi voi sopia mitään jos on sovittu ystävän kanssa jotain koska ei voi tietää milloin tulee ja kuinka kauan menee.
No, eilen sovittiin että menen oman lapsen kanssa kyläilemään sinne klo 13. Oikeasti ajattelin harkita lähtöä tuossa klo 15 maissa. Jos nyt jaksan ollenkaan lähteä.
Kommentit (152)
Vmp, älkää lässyttäkö! Vaan miten tässä kävi?? Mä tahdon tietää!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika jännä tuollainen lähtöahdistus. En ole tiennytkään, että se voi olla noin voimakasta, saati todellista??! Mutta jos näin on, niin mulla on siinä tapauksessa nykyään ihan oikeasti siivousahdistus. OT, mutta se on kehittynyt sitä mukaa, kun lapset on kasvaneet, heidän ollessa vauvoja sitä ei vielä ollut. En nykyään pysty kertakaikkiaan siivoamaan enkä järjestelemään paikkoja, mies ja kotisiivous tekevät, minkä tekevät. Meillä ei ole juuri koskaan siistiä :(
Voisikohan nämäkin johtua lapsuudesta? Mun äiti ei osannut opettaa siivoamaan, vaan se oli aina sellaista sättimistä ja moittimista lähinnä siitä, etten tee mitään. En ollut ennen lapsiakaan "haka" siinä, mutta nyt lasten tultua, kun tilanne on pahentunut, mietin, että herättävätkö lapset minussa sen saman ahdistuksen, jota itse lapsena tunsin.
Onkohan lähtöahdistusta tuntevilla tapahtunut lapsuudessa jotain samanlaista?
mua vituttaa kroonisissa myöhästelijöissä etenkin se jos myöhästely laitetaan aina esim. liikenteen piikkiin, joka vaikuttaa minuun yhtä lailla. silti, kappas, minä onnistun olemaan ajoissa? luulisi sanojan itsekin tajuavan ettei tuossa tekosyyssä ole järkevä kun itse olen tullut ihan saman liikenteen läpi paikalle. olen kuitenkin niin konflikteja välttelevä etten sano mitään. näillä "liikenteen takia" myöhästivillä on muutenkin tapana aliarvioida aikaa, eli he ajattelevat aina best case skenaarion mukaan ja sitten vielä vähän nopeammin, esim. sanovat että lähin bussipysäkki on 5minuutin päässä vaikka oikeasti sille olisi 10-15min. he elävät tämän mukaan ja siksi syy on "liikenne". mutta luulisi heidän tosiaan miettivän kuinka ihmeessä muut ihmiset onnistuu olemaan ajoissa.
ja joo, kuten koko ketju niin tämä koskee kroonisia myöhästelijöitä, jokainen voi joskus myöhästyä jonkun oikeasti odottamattoman katastrofin takia.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 19:34"]
ja joo, kuten koko ketju niin tämä koskee kroonisia myöhästelijöitä, jokainen voi joskus myöhästyä jonkun oikeasti odottamattoman katastrofin takia.
[/quote]
Tämä on totta. Mutta ei-myöhästelijän erottaa myöhästeliästä siitä, että ensin mainitulle se on oikeasti katastrofi, jälkimmäiselle vain "hups"!
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:38"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:33"]
No on kyllä oikeasti jotain vikaa päässä jos ei opi säännöllisesti tarvitsemiensa bussiyhteyksien aikatauluja. Sorry, että sanon suoraan, mutta tarvitsisit varmaan vähän apua normaaliin elämään. Mitä teet työksesi? Eikö myöhästelysi haittaa?
[/quote]
Voi olla joo päässä vikaa, en vain tiedä mitä. Sain onneksi sovittua vähän myöhäisemmät työvuorot, jotten myöhästyisi niin usein.
[/quote]
En nyt ymmärrä, miten se paniikkiripuli ei iske myöhäisempään työvuoroon mennessä mutta iskee jos sovit kaverin kanssa myöhemmän tapaamisen? Ja töihin on kuitenkin lähestulkoon pakko ehtiä silloin kuin se alkaa, ystävä tuskin suuttuu jos tulet siihen myöhäisempään tapaamiseen 10 minuuttia myöhässä paniikkiripulisi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Ystävä ei myöhästele ainoastaan minun kanssani vaan muidenkin kanssa. Hänen kanssaan on keskusteltu myöhästelystä useinkin. Olen kysynyt senkin miten on mahdollista että töihin ja lääkäriin ehtii ajoissa, silloin ei iske "paniikkiripulit, Pertin sukkavalinta ja aloin vasta syömään- kriisit". Ei osannut sanoa. Tämä kikka kolmonen on viimeinen keino, jos ei tästä opi saa jäädä myöhästelemään jonkun toisen kaverina. Minä en enää odottele loputtomiin ja ystävyyskin saa mennä menojaan.
Ja teille kroonisille myöhästyjille, jos luitte aloitusviestini, huomasitte että ei ole kyse 10 minuutista. Oletteko oikeasti sitä mieltä että on ok odotuttaa tuntikausia ilmoittamatta ja sitten pokkana ilmaantua paikalle selitellen?
Niin ja opetukseen. Soitin ystävälle 1,5 tunnin kuluttua (saatuani toisen tekstiviestin) ja kysyin miltä tuntui odotella ja en aio enää lähteä mihinkään. Kerroin myös olevani aika suuttunut ja toivon että oppii jatkossa olemaan ajoissa. Ystävä vaikutti olevan häpeissään. No jospa asia menisi perille.
ap
Miksi te odotatte näitä myöhästelijöitä.Minulle aikani on niin tärkeää, etten tuhlaa tällaiseen. Jos kaveri ei ole paikalla klo 12, niin viiden minuutin kuluttua lähden pois. Jos joku ei tule sovittuna aikana kylään, kerään lautaset pois ja lähden ulos. En todellakaan odota. Omapa on häpeänsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 22:36"]Näiden boheemien kannattais muuttaa Afrikkaan, siellä ei olla niin aikataulujen päälle :D
[/quote]
Juu, eipä siellä ole paljon muutakaan. Köyhyyttä ja avustustarvetta, ja aika paljon tyhmyyttä. Korreloisikohan ne juuri tuon millään ei mitään väliä ja eipä kiirettä - asenteen kanssa... mene ja tiedä.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 20:40"]Ap tässä. Ystävä ei myöhästele ainoastaan minun kanssani vaan muidenkin kanssa. Hänen kanssaan on keskusteltu myöhästelystä useinkin. Olen kysynyt senkin miten on mahdollista että töihin ja lääkäriin ehtii ajoissa, silloin ei iske "paniikkiripulit, Pertin sukkavalinta ja aloin vasta syömään- kriisit". Ei osannut sanoa. Tämä kikka kolmonen on viimeinen keino, jos ei tästä opi saa jäädä myöhästelemään jonkun toisen kaverina. Minä en enää odottele loputtomiin ja ystävyyskin saa mennä menojaan.
Ja teille kroonisille myöhästyjille, jos luitte aloitusviestini, huomasitte että ei ole kyse 10 minuutista. Oletteko oikeasti sitä mieltä että on ok odotuttaa tuntikausia ilmoittamatta ja sitten pokkana ilmaantua paikalle selitellen?
Niin ja opetukseen. Soitin ystävälle 1,5 tunnin kuluttua (saatuani toisen tekstiviestin) ja kysyin miltä tuntui odotella ja en aio enää lähteä mihinkään. Kerroin myös olevani aika suuttunut ja toivon että oppii jatkossa olemaan ajoissa. Ystävä vaikutti olevan häpeissään. No jospa asia menisi perille.
ap
[/quote]
Jeee ap että vastasit, mä jo luulin että tää jää mielikuvituksen varaan tää loppu! Mutta oliko ystävä edes pahoillaan? T. Joksiki ihmee maaritiksi luultu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 20:40"]
Ap tässä. Ystävä ei myöhästele ainoastaan minun kanssani vaan muidenkin kanssa. Hänen kanssaan on keskusteltu myöhästelystä useinkin. Olen kysynyt senkin miten on mahdollista että töihin ja lääkäriin ehtii ajoissa, silloin ei iske "paniikkiripulit, Pertin sukkavalinta ja aloin vasta syömään- kriisit". Ei osannut sanoa. Tämä kikka kolmonen on viimeinen keino, jos ei tästä opi saa jäädä myöhästelemään jonkun toisen kaverina. Minä en enää odottele loputtomiin ja ystävyyskin saa mennä menojaan.
Ja teille kroonisille myöhästyjille, jos luitte aloitusviestini, huomasitte että ei ole kyse 10 minuutista. Oletteko oikeasti sitä mieltä että on ok odotuttaa tuntikausia ilmoittamatta ja sitten pokkana ilmaantua paikalle selitellen?
Niin ja opetukseen. Soitin ystävälle 1,5 tunnin kuluttua (saatuani toisen tekstiviestin) ja kysyin miltä tuntui odotella ja en aio enää lähteä mihinkään. Kerroin myös olevani aika suuttunut ja toivon että oppii jatkossa olemaan ajoissa. Ystävä vaikutti olevan häpeissään. No jospa asia menisi perille.
ap
[/quote]
Ystävä ei sitten ilmeisesti suhtautunut yhtä boheemisti sun aikatauluihin kuin omiinsa, jos viestejä jo pisti että missä olet (jos ymmärsin oikein).
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 18:42"]
Olen krooninen myöhästelijä ja saan vielä jonakin päivänä vatsahaavan tämän vuoksi. Ahdistun myöhästymisestä, häpeän ja stressaan. Matkojen aikana tuijotan kelloa, pelkään jäämistä liikennevaloihin ja hoen mielessäni, että toivottavasti linja-auto ei pysähdy seuraavalle pysäkille, toivottavasti valot eivät vaihdu punaisiksi, jne. En halua aiheuttaa pahaa mieltä ystävilleni myöhästymällä tapaamisista. Kuitenkin näin käy lähes jokainen kerta. Kyse ei ole siitä, etten arvostaisi heitä tai työaikoja yms eikä itsekkyydestä. Kaikki ylimääräiset rahani menevätkin taksiin, jolla yritän lähes päivittäin kiriä kiinni hukkaamaani aikaa, usein turhaan, mutta otan silti sen riskin, että nuo matkaan menevät rahat saattavat mennä hukkaan.
Minulta on puuttunut aina käsitys ajasta ja ajanhallinta on aivan hukassa. Alan valmistautumaan ajoissa, mutta siihen menee enemmän aikaa kuin osaan kuvitella. On käynyt myös niin, että olen iloinnut olevani kerrankin tavallista nopeampi, mutta huomannut sitten, että aikaa on kuitenkin kulunut liikaa, joskus jopa enemmän. Aikoinaan kokeilin valmistautumista huomattavasti aikaisemmin. Tällöin minulle jäi aikaa tehdä vielä muuta. Ihminen, keneltä puuttuu käsitys ajan kulusta unohtuu liian pitkäksi aikaa muihin touhuihin tai mietteisiinsä ja myöhästyy helposti tämän vuoksi. Tai näin ainakin itselleni kävi ja käy edelleen. On mahdollista, että myös ADHD:ni pahentaa asiaa.
Olen kokeillut useita keinoja, joilla saisin itseni ehtimään ajoissa, koska kärsin tästä itsekin. Parhaatkaan keinot eivät ole toimineet kovin pitkään.
Mielelläni kuulisin, miten muut ovat oppineet hallitsemaan aikaansa. Uskon, että tästäkin voi oppia pois riittävällä motivaatiolla, kovalla työllä ja oikeilla itselleen sopivilla keinoilla. Ne täytyy vain löytää!
[/quote]
Ehkä kuulut jonkin diagnoosin piiriin etkä voikaan oppia olemaan myöhästelemättä, en osaa sanoa, kun en tunne sinua mutta muuten kyllä väitän, että kysymys on viitseliäisyydestä. Monet krooniset myöhästyjät ehtivät ajoissa lomalennoille ja työpaikkahaastatteluihin mutta eivät sitten niihin kaveritapaamisiin tai aamutyövuoroihin. Miten ihmeessä se ajantaju tosiaan toimii niissä iltavuoroissa mutta ei aamuvuoroissa?
Minulla on ystävä, joka pääsee ajoissa tärkeisiin tapaamisiin kuten lääkäriin, lentokoneeseen jne. mutta ei koskaan sitten kaveriporukan tapaamisiin. Miksikö ei? Kun ei jaksa nähdä vaivaa. Kuulemma ehtiäkseen ajoissa, pitää varata monta tuntia valmistautumiseen, katsoa vähintään kolme ajoissa ehtivää bussia (joista tietysti siihen viimeisimpään vasta joka kerta ehtii) ja sitten seistä vielä siellä paikan päällä ihan turhan panttina, klun on tullut niin ajoissa. Ei sellaista kuulemma vaan jaksa joka kerta. Toisin sanoen ajoissa oleminen on ystävälleni niin suuri ponnistus, ettei hän mielellään tee sitä usein.
Monesti myöhästelijöillä on muutenkin rutiinit aivan hukassa. Ystäväni tuli kerran pyörällä luokseni (ja mallikkaasti soitti, ettei ehdi ajoissa, kun lähtee vasta pyörällä). Heti kun hän tuli sisään ja oli siis jo toista tuntia myöhässä, hän rynnii suihkuun, meikkaa ja vaihtaa vaatteet. Siinä sitten odottelen ruoan kanssa. Lopulta sovitusta ajasta on mennyt 2 tuntia 40 minuuttia, kun pääsemme viihdoin syömään. Ehdimme jutella ja syödä 30 minuuttia ja sitten kerron, että minulla on kohta lääkäriaika ja joudun lähtemään. Siinä sitten ystävä harmittelee, kun minulla on liian vähän aikaa ja kuinka minun olisi pitänyt osata varata aikaa enemmän.
Myös minun ystäväni selittää myöhästelyään sillä, ettei hänellä ole ajantajua ja että aina rupeaa puuhaamaan jotain, joka viekin sitten enemmän aikaa ja sitten onkin jo myöhässä. Minusta tuo kertoo vain siitä, ettei koe tapaamista riittävän tärkeänä, jotta viitsisi oikeasti nähdä vaivaa ollakseen ajoissa. On täysin helppoa (ja jopa normaalia) olla valmis esim. 30 minuuttia ennen lähtöä. Mikä ihmeen vaiva on laittaa vaikkapa herätys soittamaan noin 5 minuuttia ennen kuin pitää lähteä bussille? Siinä ehtii käydä vessassa ja lälhteä kiireettömästi kotoa, vaikka mikä juttu olisi kesken. Ja kun ei tähtää siihen bussiin, jolla ehtii nippanappa tapaamiseen vaan on valinnut bussin, joka on ajoissa, niin ei tule vahdittua edes matkalla liikennevaloja ja pysähtymisiä. Kun vain jaksaa hyväksyiä sen, että itse joutuu ehkä hetken odottamaan ja että se on aivan normaalia, sujuu se ajoissa oleminenkin ihan itsestään.
Mulla mies on aika usein myöhässä myös. Oli jo seurusteluaikana. Tuli autolla toiselta paikkakunnalta mun luo ja aina sen puolitoista tuntia arviosta myöhässä. Sanoin, että sanoo sitten reilusti myöhäisemmän ajan, johon ehtii, etten mä turhaan odottele. Ei auttanut. No, sanoi kerran tulevansa klo 15. Klo 15.30 otin käsilaukun ja lähdin kauppaan. Mies soitti sitten puoli viiden maissa, että miksen avaa ovea. Minä siihen, että ai hitsi, sä tulit, oon kaupungilla, oottele, tuun kohta. Tämä viesti meni perille.