Laitoin myöhästelevän ystävän odottamaan minua. Onko v-mäistä? ov
Minulla on ystävä joka myöhästyy aina jos ei ole niin "viiden minuutin päälle". Töihin, lääkäriin, elokuviin yms ehtii ajallaan mutta jos sovitaan shoppailemaan lähdöstä tai kyläilystä on aina reilusti myöhässä. Yleensä jopa tunnin tai puolitoista. En edes muista milloin olisi viimeksi ollut vain 30 min myöhässä. Ei koskaan ilmoita mitään vaan vihdoin paikalle raahauduttuaan selittelee että meni vähän pitkäksi kun Pertti (lapsensa) ei suostunut laittamaan kenkiä jalkaa vaan halusi leikkiä legoilla. Pari kertaa on jättänyt kokonaan tulematta, ei edes anteeksipyyntöä. Viime aikoina on alkanut nyppimään tosissaan. Kiva ystävä kun vihdoin on paikalla mutta se ettei loppupäiväksi voi sopia mitään jos on sovittu ystävän kanssa jotain koska ei voi tietää milloin tulee ja kuinka kauan menee.
No, eilen sovittiin että menen oman lapsen kanssa kyläilemään sinne klo 13. Oikeasti ajattelin harkita lähtöä tuossa klo 15 maissa. Jos nyt jaksan ollenkaan lähteä.
Kommentit (152)
Minä myöhästelen. Enkä selittele mitään. Sinäkin saat myöhästyä.
Sellaisen vinkin antaisin teille: tehkää vain asioita, joita haluatte tehdä. Jos ette halua odotella, niin älkää odotelko. Joko luovu sopimisista myöhästelijän kanssa, tai sovi tapaaminen paikkaan, jossa haluaisit olla vaikka itseksesi: kirjastoon, kahvilaan, kaupan sisäpuolelle tmv.
Kaverinsa vielä voi valita, mutta mun tapauksessa se pahin krooninen myöhästelijä on minun esimieheni. Aiheuttaa todella noloja tilanteita, kun päivällä sopimistaan tapaamisista tai liikepäivällisiltä hän voi olla puoli tuntia tai yli tunninkin myöhässä, ja kukapa muukaan sitä on paikalla selittelemässä kuin minä. Vaikka esimies ei ole välttämättä edes kertonut minulle missä hän on tai vastaa puhelimeen kertoakseen koska suvaitsisi saapua paikalle.
Välillä tulee sellainen olo, että hän yrittää tuolla käytöksellä jotenkin pönkittää egoaan ja saada kaikki huomaamaan, miten kiireinen ja tärkeä ihminen hän muka on. Mielestäni tuollainen käytös ei kuitenkaan ole soveliasta kavereidenkaan kesken, saatika sitten työelämässä.
Meillä yksi sukulainen perheineen, joka on aina myöhässä, toiset huokailee kutsuttuaan heidät syömään ruokapadat lämpiminä ymmärtävästi hymyillen, he ovat niin boheemeja. Siinä vaiheessa minä yleensä sanon, että he ovat hyvin epäkohteliaita, aletaan syömään kun ruokakin on jo kypsää!
kamalaa jos tulee panikkiripulia ystävän näkemisestä...
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 09:23"]kamalaa jos tulee panikkiripulia ystävän näkemisestä...
[/quote]
Se paniikkiripulihan johtuu juuri näistä "rennoista" aikatauluista, kun yhtäkkiä huomataan että bussi tosiaan lähtee 5 min päästä. Kokemusta on.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 08:14"]
Kun muutenkin elo on boheemimaista (laskut avaan n. 2vk päästä saapumisesta) niin pikku myöhästyminen ei ole vakava juttu. Ei vaikka olisin se odottelija.
[/quote]
Sinua ei varmaan myöskään haittaisi boheemi työnantaja, joka maksaisi palkkasi myöhässä. Niin työnantaja nimittäin joutuisi tekemään, jos kaikki asiakkaat maksaisivat laskunsa myöhässä.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:02"]
Jatkanpa siis edelleen myöhästymisiä, kun herättää noin paljon tunteita :D Suosittelen muillekin, ehkä nuo tiukkikset joskus löysäävät pipoaan :O
[/quote]
Eivät löysää. Löysäävät vain ystävyydestä irti. Olen tehnytkin sen tuollaisen kroonisen myöhästelijän kanssa. Se on nimittäin todella hävytöntä käytöstä.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 20:22"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 20:08"]
Mun yks ystävä on tuollainen. Teineinä mun synttäreillä oltiin aiottu katsoa porukalla leffa ja oltiin jo kaikki muut paikalla. Odotettiin puoli tuntia ja soitettiin hänelle, että missä hän on. Oli kuulemma just menossa suihkuun ja 10 minuuttia niin lähtee ajamaan, puolen tunnin päästä perillä. Todettiin, että ok, me ootetaan vielä se puoli tuntia joka hänellä piti kestää. 40 minuuttia kuluu ja kaveria ei näy, eikä kuulu. Soitettiin taas ja puhelimeen vastasi pikkusisko joka kertoi kaverin nukahtaneen ja kävi potkimassa hereille. Tässä kohtaa me alettiin katsoa sitä elokuvaa periaatteella se tulee kun tulee. Lopulta hän saapui paikalle kun leffaa oli jäljellä 5 minuuttia ja suuttui, kun ei odotettu.
Leffastakin on myöhästynyt useasti. Meillä on aina etukäteen varatut liput ja ollaan lunastettu hänenkin lippu, kun on luvannut ja vannonut olevansa paikalla. Muutaman kerran myöhästyttiin kaikki, sen jälkeen ollaan menty saliin ja jätetty se kaverin lippu jollekin henkilökunnan jäsenelle, kuvailtu tää kaveri ja pyydetty antamaan se lippu hänelle. Nykyään leffateatterin henkilökunta osaa jo kysyä pitääkö taas sille yhdelle säilyttää lippua.
Nyt hän on skarpannut, kun myöhästelyä vihaava tyttöystävä on kuvioissa ja potkii hänet ylös ja autoon kun pitää lähteä, mutta jos johonkin pitää mennä yksin hän on myöhässä. Opiskelee amiksessa nyt lukion ja kahden välivuoden jälkeen ja on yhden samaa alaa opiskelevan serkkuni mukaan joka päivä vähintään 20 min myöhässä.
[/quote]
Miten nuoria olitte, kun käytät termiä "teini", mutta kuitenkin kaveri osaa ajaa??? Tiesitkö, että 18-vuotias on jo aikuinen ja silloin saa vasta ajokortin??
[/quote]
18-vuotias on teini.
Ettekö te myöhästelijät oikeasti ymmärrä, ettei kyse ole mistään tiukkapipoilusta jos muut odottavat teidän noudattavan yhteiskunnan yleisesti hyväksyttyjä sääntöjä? Se aika, jonka muut teitä odottavat, on pois jostain muusta heille tärkeästä. Saattaa jäädä koti imuroimatta, seuraava tapaaminen käymättä, päivän urheilut väliin, lapset ilman ruokaa... Vain siksi että ette kunnioita toisten aikaa sen verran, että viitsisitte pitää kiinni sovitusta ajasta.
Naurettavaa oman välinpitämättömyyden ja laiskottelun selittelyä tuo "paniikkiripuli" ja "olen krooninen myöhästelijä". Kuten joku jo sanoikin, jos et ole oikeasti jollain tavalla kehitysvammainen tai sairas, voit opetella olemaan ajoissa.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 08:14"]
Mä kuulun myös näihin huolettomiin joille ei ole niin minuutin päälle saapuminen. Jos analysoisin vähän itseäni, niin ei kyse ole oikeastaan itsekkyydestä tai välinpitämättömyydestä niinkuin moni sen täällä on ymmärtänyt, vaan enemminkin siitä mentaliteetista että mikäs kiire valmiissa maailmassa ja kaikki kyllä sutvaantuu itsekseen. Tämä luottamus maailmaan johtaa siihen ettei niitä bussiaikatauluja tule katsottua kun juuri siinä tunti ennen tapaamista. Sitten siinä huomaa, että hitto, bussi lähtee 5 min. Päästä, en ehdi. Seuraavalla myöhästyn 20 minsaa. Kun muutenkin elo on boheemimaista (laskut avaan n. 2vk päästä saapumisesta) niin pikku myöhästyminen ei ole vakava juttu. Ei vaikka olisin se odottelija. Ilmoitan toki aina enkä koskaan tee ohareita tai ole myöhässä tuntia. Olen muutenkin järjestänyt elämäni joustavaksi, työaika liukumalla, sali auki 24h. Sidotut ajat kuten ryhmäliikuntatunnit aibeuttavat ärsytystä kun niissä pitää olla kellonlyömällä...
Olen itse ehkä taipuvainen ajattelemaan, että ihmisessä on kontrolloijan vikaa jos muutamien minsojen myöh. Saavat aikaiseksi tunnereaktion. Mutta tämä ajoissa oleminenhan on muutenkin perin suomalainen hyve.
[/quote]
Ai ei ole kyse itsekkyydestä? Missä kohtaa sun jutussa kerrot ottavasi muut huomioon?
Näiden boheemien kannattais muuttaa Afrikkaan, siellä ei olla niin aikataulujen päälle :D
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 10:40"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 08:14"]
Mä kuulun myös näihin huolettomiin joille ei ole niin minuutin päälle saapuminen. Jos analysoisin vähän itseäni, niin ei kyse ole oikeastaan itsekkyydestä tai välinpitämättömyydestä niinkuin moni sen täällä on ymmärtänyt, vaan enemminkin siitä mentaliteetista että mikäs kiire valmiissa maailmassa ja kaikki kyllä sutvaantuu itsekseen. Tämä luottamus maailmaan johtaa siihen ettei niitä bussiaikatauluja tule katsottua kun juuri siinä tunti ennen tapaamista. Sitten siinä huomaa, että hitto, bussi lähtee 5 min. Päästä, en ehdi. Seuraavalla myöhästyn 20 minsaa. Kun muutenkin elo on boheemimaista (laskut avaan n. 2vk päästä saapumisesta) niin pikku myöhästyminen ei ole vakava juttu. Ei vaikka olisin se odottelija. Ilmoitan toki aina enkä koskaan tee ohareita tai ole myöhässä tuntia. Olen muutenkin järjestänyt elämäni joustavaksi, työaika liukumalla, sali auki 24h. Sidotut ajat kuten ryhmäliikuntatunnit aibeuttavat ärsytystä kun niissä pitää olla kellonlyömällä...
Olen itse ehkä taipuvainen ajattelemaan, että ihmisessä on kontrolloijan vikaa jos muutamien minsojen myöh. Saavat aikaiseksi tunnereaktion. Mutta tämä ajoissa oleminenhan on muutenkin perin suomalainen hyve.
[/quote]
Ai ei ole kyse itsekkyydestä? Missä kohtaa sun jutussa kerrot ottavasi muut huomioon?
[/quote]
Ei mun tehtävä ole elää muiden odotusten mukaan. Kertokaapas te ei myöhästelijät, eikö ole aika itsekästä odottaa minäkeskeisesti muun maailman pyörivän vain sun toiveiden mukaan? Että posti tulisi just tasan klo 2. Että koiraa kusettaa just kello 17. Ja että ukolla seisoo täsmälleen 21.45! ;)
[/quote]
Eli et ota muita huomioon. Et suinkaan elä ajoissa olemalla kenenkään odotusten mukaan, vaan itse tekemäsi sopimuksen mukaan. Sinun kuuluu olla paikalla siihen kellonaikaan, jonka olet itse sopinut. Tai jos et aio olla, niin älä sovi kellonaikaa, vaan odota jos sattumalta osutte samaan paikkaan samoihin aikoihin.
Päivitä ap vielä joskus seuraavista tapaamisistanne! Tuliko parannusta asioihin...
Ap taas. Selvästikään ystävä ei tykännyt kun hän oli odottava osapuoli.
Olen ihan samaa mieltä kuin 150 siitä, että jos joku kuitenkin kykenee menemään ajoissa työpaikkahaastatteluun tai ehtii lennolle, niin kyllä se kyky mennä ajoissa löytyy. Kavereita vaan ei pidetä niin suuressa arvossa että tarvitsisi mennä ajoissa.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:06"]
Minusta on ihan ok laittaa kaveri välillä oottamaan. Ei se siitä kyllä välttämättä mitään opi.
Näille muutamalle "toivottamalle myöhästelijälle", jotka täällä puolustelevat, haluaisin kommentoida, että se myöhästely, varsinkin jos se on toistuvaa ja jatkuvaa, on pääasiassa ihan itsestä kiinni. Mun mies on juuri tuolainen, että on aina myöhässä (mikä johtaa valitettavasti siihen, että jos mennään johonkin yhdessä, niin liian usein olen itsekin myöhässä), ja olen sivusta seuraamalla oppinut aika tarkkaan, mitkä syyt siihen myöhästelemiseen johtaa. Ensinnäkin on tietty ihan puhdas väinpitämättömyys, myöhästelijaa ei kiinnosta miltä odottaminen toisesta tuntuu. Toiseksi on suunnitelmallisuuden puute. Miten voi olla niin vaikeaa tsekata vaikka pari tuntia etukäteen, että mihin bussiin aikoo ehtiä. Ja vähän arvioida sitä, että kuinka paljon aikaa menee syömiseen/pukemiseen/meikkaamiseen yms. mitä nyt ennen lähtöä pitää tehdä. Jos tietää, että usein tulee vaikka se paniikkiripuli tai muuta yllättävää, niin sillekin on sit ihan hyvä varata ylimääräistä aikaa. Parempi tehdä hommat vaikka vähän ajoissa, ja jos jää luppoaikaa niin siinä kotona voi sit vaikka lukea lehteä tai surffata netissä. Itse en koe tällaista kevyttä aikatauluttamista ollenkaan stressaavaksi, paljon stressaavampaa se on että tajuaa että tas meinaa myöhästyä ja että nyt on kiire.
[/quote]
Ihmiset on niin erilaisia, minua aikatauluttaminen stressaa. Paniikkiripulin luonteeseen kuuluu, että se iskee juuri sillä lähdön hetkellä, ei puolta tuntia aiemmin. Joten aika turhaa varata siihen aikaa. Minulla on vielä sekin ongelma, että mitä aikaisemmin on herätys, sitä huonommin nukun ja väsyneempi = hitaampi olen, joten aiemmin herääminenkään ei oikein auta. Aikataulujen ymmärtämättömyys / "lukutaidottomuus" voi olla ihan synnynnäinen häiriökin aivoissa. Itse katson aikataulut niin usein väärin, etten yleensä viitsi edes katsoa niitä, menen vain pysäkille jos on jokin ystävien tapaaminen. Säännöllisesti tarvitsemiani busseja en opi ulkoa, vaan joudun aina uudestaan miettimään että milläs bussilla sitä pitikään lähteä töihin.
Itse oon ajoissa paikalla oleva. Inhoon myöhästelyjä. Se on toisen aliarvioimista. Olenpa lähtenyt paikalta pois kun oli jo puolituntia kulunut ja en saanut kännykällä kiinni koska oli jäänyt kotiin.