Lue keskustelun säännöt.
Olen uupunut feministien naisille ja miehille asettamiin paineisiin / T.Nainen 30v
01.08.2021 |
Olin vuosia tosi moderni, mutta olen tosi uupunut feministien naisille asettamiin paineisiin. Pitää olla bosslady, pitää olla "en tarvitse miestä mihinkään" asenteella ja on oltava oikeastaan enemmän ja kaikkea, ja miehen tarvitsemien on kuin rikollista. Tuntuu myös että miehille jopa kuin pitää olla kiukkuinen ja valittaa jotta on tiedostavan feministin kuuloinen ja viljellä termiä "toksinen maskuliinisuus".
Olen vuosien varrella biseksuaalina tapaillut ja seurustellut niin naisten, miesten kuin myös muiden sukupuolien kanssa. Olen käynyt läpi monet roolit ja yllätyksenä minä haluankin olla vaan ns. "tavallinen perinteinen nainen". Haluaisin uskaltaa sanoa sen, mutta koen että ilmapiiri on heti tuomitseva. Siis että jos haluan olla pullantuoksuinen äiti, haluan myöntää että tarvitsen miestä, haluan sukupuoliroolit parisuhteessa heteromiehen kanssa
enkä halua tätä että miehet ja naiset on pakko olla." samoja" .
Tämä on se mihin olen päätynyt, mutta suvaitsevuus ei tunnukaan ulottuvan siihen jos haluat olla tavallinen nainen. Ja jopa tämäkin sitten että ei kuulemma saisi käyttää sanoja tavallinen tai normaali kun mitä ne tarkoittaa.. Mutta varmaan moni tajuaa mitä tarkoitan termillä tavallinen nainen?
Moni feministi tuntuu sanovan että joo joo kaikki on ok ja kaikki saa olla sellaisia kun on... Kunnes sanot ääneen sen että et halua olla bosslady, supernainen vaan ihan vaan tavallinen nainen, olla naisellinen, eikä ylianalysoida puhki asioita. Kaikkea ei tarvitse analysoida niin perkeleesti.
Eli olen todella uupunut ja lopen kyllästynyt feministien puheisiin ja analyyseihin ja miesvihaan.
Jos tästä sai selvää. En vaan jaksa tätä enää.
Kommentit (443)
Mahtaako tuo trolli eläytyä rooliinsa vetämällä hameen päällensä ja sukkahousut jalkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Moni nainen voisi paremmin, jos voisi toisinaan jättää kaiken sen suorittamisen ja "vahvuuden", ja vain kömpiä miehen kainaloon lepäämään.
Just, sinne nyrkin ja hellan väliin vaan, kokonaan miehen armoille. Ei omaa koulutusta, ei omaa työtä, täysin miehen tulojen ja mielijohteiden armoilla. Kunnes mies alun innostuksen jälkeen kyllästyy elättämään sohvaeläintä ja jättää, sitten onkin "kivaa" kun mitään omaa elämää ei ole.
Tuosta on kuule ihan syystä haluttu pois, tuo on ansa.
Terveessä suhteessa molemmat voi levähtää toisen kainalossa, mutta ei jäädä vapaamatkustajaksi suhteeseen.
Olen siis miehen armoilla, koska mieheni sattui rikastumaan eikä minun tarvitse käydä töissä? Olen siis sohvaeläin, jonka mies hylkää hetkenä minä hyvänsä?
Kuulostaa todella suvaitsevaiselta. Näitä huolestuneita kyllä riittää, huolitrollataan minkä ehditään kun ollaan muka huolestuneita minun kohtalosta, joka on erittäin tukevasti turvattu.
Olen aina halunnut olla vapaa ja tehdä omia projektejani. Elän siis unelmaani nyt. Eikö ole kauheaa?
Odota vaan, mies kyllästyy kyllä. Ihminen joka aina on vaan kotona ja täysin toisen varassa toimeentulon osalta, käy nopeasti kyllästyttäväksi itsestäänselvyydeksi. Sitten sinut päivitetään nuorempaan naiseen, ja sinä ihmettelet että mistä saisi puuttuvan elämän keski-iässä. Googlettele vaikka Sesse Koiviston juttuja, sama on sinulla edessä. Kitinää että miksi ihmeessä mies ei elätäkään enää eron jälkeen...
Eikä me sinusta olla huolissamme, trollihan olet. Ja vaikka olisit oikea henkilö, kyllä sinulla on oikeus ryssiä elämäsi ihan totaalisesti, kukaan ei kiellä, ei me pahat feministitkään.
No tässä tuli aimo annos feminismiä :)
Mahdoton kyllä ymmärtää miksi se ihmisiä jaksaa suututtaa niin kauheasti, jos jollakin on varaa elää vapaata elämää ilman taloudellisia velvoitteita. Eroakaan ei tarvitse pelätä, kun omaisuus menee puoliksi. Mitään oikeaa huolta ei ole, mutta jotain on vaan väkisin löydettävä. Työssäkäyvät pariskunnathan ei koskaan eroa. Yleensähän eroa sitäpaitsi hakee nainen, mutta toki meidän tapauksessa sen täytyy olla mies, jonka pitää päivittää vaimonsa.
Tiedän lähipiiristäni aika monta surullista tapausta, jossa vaimo on jäänyt tyhjän päälle eron jälkeen. Yhdessä tapauksessa nainen irtisanoutui todella hyvästä työpaikasta ja jäi kotiin lasten kanssa. Muuten olisi käynyt arki liian raskaaksi, kun miehen työ vei usein illat ja viikonloputkin. Talo yksin miehen nimissä ja vaimo maksoi pienistä tuloistaan (teki kotona osa-aikatyötä) ruuat javastikkeen. Kun tuli ero, vaimolle jäi erittäin pieni eläke. Omaisuutta vain muutama henkilökohtainen esine ja pari huonekalua. Kilttinä luonteena ei alkanut tapella ex-miehen kanssa. En olisi kyllä uskaltanut minäkään. Exänsä on todella pelottava. Viimeiset yhteisten vuosien aikana mies nälvi jatkuvasti vaimoaan siitä, että tämä oli tuonut talouteen niin vähän rahaa.
Montako kymmentä vuotta tämä nainen oli siellä kotona?
Kuulostaa aika keksityltä tarinalta tämäkin, taas kerran
No sinähän se tiedät kun olet koko aloituksen keksinyt.
Montako naista sinä tunnet, joka on ollut melkein 30 vuotta kotirouvana? Ihan oikeasti?
Ja en ole ap, säälittävää mitätöintiä, mutta muuhunhan teistä ei edes olekaan.
Selvennän hiukan, miten ystäväni onnistui olemaan miltei 30 vuotta ”kotirouvana”. Jäi siis kotiin, kun lapset olivat aika pieniä siinä vaiheessa, kun miehensä ura lähti nousuun ja mies lähinnä kävi kotona nukkumassa. Jatkoi oman alansa töitä muutamalla tunnilla viikossa. Yritti takaisin työmarkkinoille, kun lapset olivat teini-iässä. Vaikka hänellä oli hyvät verkostot, ei saanut työtä. Ala oli muuttunut, oli tullut uusia työtapoja ja tekniikkaa. Kituutti siis siitä eteenpäin edelleen vanhoilla kontakteilla muutaman tunnin viikossa. Jossakin vaiheessa oli noin kolmen vuoden aika, jolloin oli enemmän töitä, mutta sitten sekin loppui. Suoritti yhden uuden tutkinnonkin, mutta valitettavasti sekin alalta, joka ei työllistänyt.
Nainen itse valitsi vapaamatkustamisen vuosikausien ajan. Miten tämä on kenenkään muun valinta kuin hänen omansa?
Ketju kyllä osoittaa juurikin aloittajan sanat todeksi. Tämän ketjun vihakommentit ja räksytys on mahtava läpileikkaus naisista
Vierailija kirjoitti:
Samaistun tähän täysin! Vaikkei olisikaan feminismin perimmäinen idea, niin näin se helposti tavalliselle naiselle näyttäytyy. Paineina olla joku superihminen.
Opiskelen alaa joka on TÄYNNÄ kiihkomielisiä feministejä. Se voi toki vaikuttaa asiaan.
Senkin luopio.
Feminismi mahdollistaa sen, että voi päättää onko se 'perinteinen nainen' vai jotain muuta. Feminismin ei tule määritellä, mitä kukin on, vaan antaa kaikille mahdollisuus. AP on ilmeisesti ymmärtänyt feminismin väärin. Ryhmäpaineen voi ottaa monella tapaa, mutta aikuinen ihminen osaa (ehkä) asettaa jo omat rajansa. Jos joku nainen haluaa olla pullantuoksuinen kotiäiti, sen pitäisi olla kaikille ok, mutta jos se on vaatimus kaikille naisille niin se ei ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Postmoderni ketju. Ei tällaista olisi kukaan keksinyt 25 vuotta sitten😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle eivät ole asettaneet mitään paineita tai sääntöjä. Voin olla niin perinteinen tai perinteetön kuin haluan.
Millaisia kokemuksia sinulla on olla kotiäitinä ja miehen elättämänä?
Miksi alapeukut tälle kysymykselle?
Eikö tämä kysymys ole mieleinen vai kotiäitinä miehen elättämänä olemista ei hyväksytä?Elät maassa jossa ei ole koskaan ollutkaan mitään varsinaista kotiäiti kulttuuria. Kuullut marginaaliin.
Antaako nykyaikainen feminismi mahdollisuuden naiselle vapaasti ilman paheksuntaa valita kyseisen vaihtoehdon? Oli se sitten vaikka kuinka marginaalinen tai yleinen.
Turhaa puhua paineettomuudesta ja kaiken hyväksymisestä naisille, jos sitten kuitenkin aina jotkut jutut, eivät käy feministeille.
On aivan selvä, että nykynaiselle on asetettu suuret paineet omien rahojen tienaamiselle vaikkei siihen olisi tarvetta. Naisen on tienattava omat rahat tai ainakin saatava, ne omat rahat yhteiskunnalta, jotta feministit ovat tyytyväisiä, vaikka hänellä ei olisi mitään esteitä käyttää täysin vapaasti miehensä tienaamia rahoja.Se on tosi tyhmä vaihtoehto valita ja se on hyvä tiedostaa. Mutta jos joku nainen ehdoin tahdoin tahtoo köyhien eläkeläisnaisten tilastoja paisuttamaan tai jonkun vuoden päästä itkeä tällä palstalla, kun on taloudellisesti nalkissa huonossa suhteessa, niin se vapaushan toki naisella on.
Eli feminismi ei luo paineita, kaikki saavat valita ihan minkälaisen elämän tahansa. Paitsi että jokaisessa feministin vastauksessa tässä ketjussa ja kaikissa muissa ketjuissa, joissa pohditaan esim. onko pariskunnalla yhteiset rahat yms. kuitenkin annetaan aika vahvasti ymmärtää, minkälainen luuseri olet, jos sinulla on yhteinen tili oman (!) aviomiehesi kanssa tai olet, herra paratkoon, kotirouva.
Käytännössä on siis kuitenkin vain yksi oikea tapa. Pitää olla vahva (= riidanhaluinen, miehiä vihaava), itsenäinen (= tienata "omat" rahat, joita ei saa sekoittaa miehen rahojen kanssa missään tapauksessa), tasa-arvoinen (= pitää nalkuttaa miehelle kotitiöistä ja painostaa tämä koti-isäksi, jotta voi kerskua sillä muille naisille), uraorientoitunut (= hoidattaa lapset yhteiskunnalla, koska tutkimusten mukaan 9 kk ikäinen vauva "hyötyy laadukaasta varhaiskasvatuksesta" tai jotain muuta shaibaa).
Jos olet nuorempi feministi, on tärkeää toitottaa, että miehet ja naiset eroavat ainoastaan sukupuolielimiltään, etkä missään nimessä halua lapsia.
Defenssit päällä? Sinä saat edelleen valita ihan itse elämäsi. Siitä saat kiittää myös feministejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun omassa päässä on nämä omituiset roolijaot. Feminismin idean, eli tasa-arvoisuuden idean mukaan saat olla just mitä haluat ilman että kukaan käyttää sitä hyväkseen. Eli jos haluat olla vaikka kotiäiti usean vuoden ajan, se ei saa ajaa sua henkilökohtaiseen konkurssiin.
Kuuluu aikuisuuteen että pitää huolen itsestään, ei ole kenenkään toisen velvollisuus olla sun äiskäiskä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Moni nainen voisi paremmin, jos voisi toisinaan jättää kaiken sen suorittamisen ja "vahvuuden", ja vain kömpiä miehen kainaloon lepäämään.
Just, sinne nyrkin ja hellan väliin vaan, kokonaan miehen armoille. Ei omaa koulutusta, ei omaa työtä, täysin miehen tulojen ja mielijohteiden armoilla. Kunnes mies alun innostuksen jälkeen kyllästyy elättämään sohvaeläintä ja jättää, sitten onkin "kivaa" kun mitään omaa elämää ei ole.
Tuosta on kuule ihan syystä haluttu pois, tuo on ansa.
Terveessä suhteessa molemmat voi levähtää toisen kainalossa, mutta ei jäädä vapaamatkustajaksi suhteeseen.
Olen siis miehen armoilla, koska mieheni sattui rikastumaan eikä minun tarvitse käydä töissä? Olen siis sohvaeläin, jonka mies hylkää hetkenä minä hyvänsä?
Kuulostaa todella suvaitsevaiselta. Näitä huolestuneita kyllä riittää, huolitrollataan minkä ehditään kun ollaan muka huolestuneita minun kohtalosta, joka on erittäin tukevasti turvattu.
Olen aina halunnut olla vapaa ja tehdä omia projektejani. Elän siis unelmaani nyt. Eikö ole kauheaa?
Odota vaan, mies kyllästyy kyllä. Ihminen joka aina on vaan kotona ja täysin toisen varassa toimeentulon osalta, käy nopeasti kyllästyttäväksi itsestäänselvyydeksi. Sitten sinut päivitetään nuorempaan naiseen, ja sinä ihmettelet että mistä saisi puuttuvan elämän keski-iässä. Googlettele vaikka Sesse Koiviston juttuja, sama on sinulla edessä. Kitinää että miksi ihmeessä mies ei elätäkään enää eron jälkeen...
Eikä me sinusta olla huolissamme, trollihan olet. Ja vaikka olisit oikea henkilö, kyllä sinulla on oikeus ryssiä elämäsi ihan totaalisesti, kukaan ei kiellä, ei me pahat feministitkään.
No tässä tuli aimo annos feminismiä :)
Mahdoton kyllä ymmärtää miksi se ihmisiä jaksaa suututtaa niin kauheasti, jos jollakin on varaa elää vapaata elämää ilman taloudellisia velvoitteita. Eroakaan ei tarvitse pelätä, kun omaisuus menee puoliksi. Mitään oikeaa huolta ei ole, mutta jotain on vaan väkisin löydettävä. Työssäkäyvät pariskunnathan ei koskaan eroa. Yleensähän eroa sitäpaitsi hakee nainen, mutta toki meidän tapauksessa sen täytyy olla mies, jonka pitää päivittää vaimonsa.
Tiedän lähipiiristäni aika monta surullista tapausta, jossa vaimo on jäänyt tyhjän päälle eron jälkeen. Yhdessä tapauksessa nainen irtisanoutui todella hyvästä työpaikasta ja jäi kotiin lasten kanssa. Muuten olisi käynyt arki liian raskaaksi, kun miehen työ vei usein illat ja viikonloputkin. Talo yksin miehen nimissä ja vaimo maksoi pienistä tuloistaan (teki kotona osa-aikatyötä) ruuat javastikkeen. Kun tuli ero, vaimolle jäi erittäin pieni eläke. Omaisuutta vain muutama henkilökohtainen esine ja pari huonekalua. Kilttinä luonteena ei alkanut tapella ex-miehen kanssa. En olisi kyllä uskaltanut minäkään. Exänsä on todella pelottava. Viimeiset yhteisten vuosien aikana mies nälvi jatkuvasti vaimoaan siitä, että tämä oli tuonut talouteen niin vähän rahaa.
Montako kymmentä vuotta tämä nainen oli siellä kotona?
Kuulostaa aika keksityltä tarinalta tämäkin, taas kerran
No sinähän se tiedät kun olet koko aloituksen keksinyt.
Montako naista sinä tunnet, joka on ollut melkein 30 vuotta kotirouvana? Ihan oikeasti?
Ja en ole ap, säälittävää mitätöintiä, mutta muuhunhan teistä ei edes olekaan.
Selvennän hiukan, miten ystäväni onnistui olemaan miltei 30 vuotta ”kotirouvana”. Jäi siis kotiin, kun lapset olivat aika pieniä siinä vaiheessa, kun miehensä ura lähti nousuun ja mies lähinnä kävi kotona nukkumassa. Jatkoi oman alansa töitä muutamalla tunnilla viikossa. Yritti takaisin työmarkkinoille, kun lapset olivat teini-iässä. Vaikka hänellä oli hyvät verkostot, ei saanut työtä. Ala oli muuttunut, oli tullut uusia työtapoja ja tekniikkaa. Kituutti siis siitä eteenpäin edelleen vanhoilla kontakteilla muutaman tunnin viikossa. Jossakin vaiheessa oli noin kolmen vuoden aika, jolloin oli enemmän töitä, mutta sitten sekin loppui. Suoritti yhden uuden tutkinnonkin, mutta valitettavasti sekin alalta, joka ei työllistänyt.
Nainen itse valitsi vapaamatkustamisen vuosikausien ajan. Miten tämä on kenenkään muun valinta kuin hänen omansa?
Vapaamatkustamisen???? Oletko viisivuotias?
Leikkaan ja liimaan sulle vakivastaukseni:
Jos kävisitte molemmat töissä, joutuisitte palkkaamaan ulkopuolisen hoitajan. Sanotaan helppouden vuoksi että hoitajalle maksettaisiin satanen per päivä. Miehesi maksaisi puolet ja sinä puolet.
Mutta koska sinä olet nyt ottanut tämän lastenhoitohomman, kuuluu se palkka SULLE automaattisesti. Et tietenkään maksa itse itsellesi, tai voit jos huvittaa, mutta miehesi maksaa sulle 50 egeä päivä. Aivan automaattisesti sen palkasta tämä lapsenhoitajan palkka kuuluu sulle.
Ei tarvi PYYTÄÄ puolisolta rahaa, ne kuuluu sulle. Kuvio voisi olla toisinpäin, mies kotona, ja silloin sun palkasta automaattisesti osa lastenhoitovuosina kuuluisi sille.
Yrittäkää nyt jo naiset ymmärtää että puolisolta ei tarvi anoa mitään tamponirahaa, teille kuuluu tämä palkka lastenhoidosta. Ja varmistakaa eläkkeenne.
Tulkaa vielä joku kertomaan kuinka “mies tuo leivän taloon” ja vedän teitä pataan. Se “tuo leivän taloon” koska pystyy työskentelemään koska vaimo hoitaa lapset. Jos ufot yhtäkkiä nappaisivat tämän kotiäidin, loppuisi se “leivän taloontuominen” kuin seinään.
Hei immeiset relatkaa! Meillä on nyt vallassa punavihreä feministihallitus ja huomioikaa, että siitä huolimatta Marin, Ohisalo, Saarikko ja Andersson on kaikki ihan tavallisessa suhteessa ja ovat pyöräyttäneet (tai pyöräyttävät kohta) tenavan ihan perinteisin metodein.
Eli on tässä aivan varmasti tilaa kaikille olla sellaisia kuin haluavat olla.
Miksi olen näin positiivinen ja rakentava?
Rakastuin tänään palavasti ihanaan naiseen. Hitto kun ajatus karkailee. Voisin halata teitä kaikkia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kuinka haluaa olla kotiäiti tai perinteinen nainen tai mitä hyvänsä, niin ei kannata kuitenkaan berberiään pyyhkiä feministisen liikkeen saavutuksilla. Ei ne edut joiden pohjalta voitte elämänvalintojanne tehdä ole taivaasta pudonneet.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Moni nainen voisi paremmin, jos voisi toisinaan jättää kaiken sen suorittamisen ja "vahvuuden", ja vain kömpiä miehen kainaloon lepäämään.
HIIRVEÄN pitkä keskustelu, en jaksanut lukea kokonaan, joten pointtini saattaa olla jo käsitelty.
Tuo ylläoleva ajatushan olisi aivan ihana. Jos täysin voisin luottaa siihen, että tuo olisi mahdollista, niin tavallaan mikä ettei.
Mutta kun tässä on ihan valtavia muttia.
Ap:n ajatus on ihan hemmetin naivi ja typerä suomen kaltaisessa valtiossa. Tämäkin palsta ja lukemattomat muut on täynnä ap:n kaltaisten naisten itkua ja märinää siitä, että kun sitä oltiin 20 vuotta kotona ja aina niiiiiiin ihania pullantuoksuisia kotiäitejä - ja nyt se mies sitten otti ja läksi nuoremman matkaan. Ja tämä ihana miestään tarvinnut nainen on aina suostunut siihen, että omaisuus menee miehen nimiin, mies kartuttaa sitä, on avioehto jne. Ja nämä naiset jää täysin tyhjän päälle. Ja silloin ainakin minä aina ajattelen, että ehkä sait mitä ansaitsit, kun olit noin tyhmä.
monissa muissa maissa mies on velvollinen eron jälkeen elättämään entistä puolisoaan. Suomessa näin ei ole. Suomessa kotona muhinut nainen on suorainainen roska, jos ja kun liitto päättyy eroon.
Mä olen omassa ikäpolvessani ( 70-80-luvulla syntyneet) seurannut muutamaa tällaista liittoa, ja ne kaikki ovat päätyneet yllä kuvatulla tavalla. Ja sihen, että kodinhengetär-nainen tekisi "miehen" onnelliseksi: Mun hyvin läheinen ystävä lähenteli täydellistä kotiäitiä. Superkaunis, tykkää laittautua päivittäin, koti aina siisti ja ihanat ruoat aina valmiina kun mies tuli töistä. No arvostiko mies? Ei todellakaan, vaan kävi päivä päivältä sietämättömämmäksi kusipääksi. Lopulta kaveri lähti opiskelemaan ja kun olisi saanut töitä, niin kas, sekään ei käynyt miehelle, kun olisi pitänyt alkaa kantaa osaansa kodinhoidosta.
No erohan siitä tuli, ja nyt on kaverilla mies joka arvostaa ja rakastaa - mutta kaveri ei enää ikinä suostuisi jäämään toisen armoille. Koska sitä se on, jos naisella ei ole rahaa eikä ammattia. Silloin on toisen armoilla. Ja joskus siinä toki voi käydä hyvin, mutta ihan hirveän usein ei.
Siksi mulla itselläni nousee karvat pystyyn, kun joku haaveilee elämästä vailla todellista vastuuta omasta itsestä. Enkä voi kovin korkealle älyllisenä olentona arvostaa ihmistä, jolle joku ruoanlaitto ja siivous on elämän sisältö. Lapsetkin yleensä päätyy ihan samalla tavalla päiväkotiin " saamaan virikkeitä", olipa se äiti kotona tai töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen lopen uupunut ap:n kaltaisten tapaan jatkaa tismalleen samaa negatiivisuuden ketjua kuin mistä syyttää muita naisia. Pick me girl.
Tuo loppu kyllä kiteytti tämän uuden aallon feminismin aika hyvin. Yhdysvalloista kopioitua paskaa iskevine englanninkielisine sloganeineen. Muistuttaa kovasti nuorisokulttuuria ja olettaisin, että aika moni feministikin iän karttuessa lopettaa tuon hapatuksen.
Nimenomaan. Ei riitä älyä edes kääntämään iskulauseita suomeksi. Toistellaan kuin papukaijat instagramista ja sukupuolentutkimuksen johdantokurssilta opeteltua huttua. Ja luullaan että Amerikan naisten asema tai rotukysymys vastaa suoraan kotimaista. Ylipäänsä ei tiedetä juuri mitään, koska omaa elämänkokemusta ei vielä ole.
Olen täsmälleen samaa mieltä kuin aloittaja. Meitä on monia jotka ovat kyllästyneet nuorten tietämättömien naisten intersektionaalisuus-höpötykseen. Harva vain uskaltaa sitä toistaiseksi ääneen myöntää, koska ei kaipaa hyökkäystä ja cancelointia feministi/vähemmistöaktivistien taholta. Tässä ketjussa näkee hyvin, miksi. Sivusiilit nenärenkaineen raivostuivat, kun joku kehtaa kyseenalaistaa pyhän aatteen. Olen itse feministi mutta tällä uudella feminismillä ei ole mitään tekemistä sen alkuperäisen aatteen kanssa. Tärkeintä on huomionhaku instassa ja jatkuva valitus naisvihasta. Sitten kun joku on eri mieltä, hän on kuulemma mies. T. N51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä nuo feminismin asettamat vaatimukset on, lähetetty postissa vai kaikille naisille. Olen jo 56 v nainen ja ihan leppoisasti elänyt omaa elämääni. Kokemusta vain yhdestä miehestä, jonka tapasin 17-vuotiaana, kun olimme samoissa urheilukisoissa. Olen pidemmälle opiskellut kuin mieheni ja hän on auttanut uraani siten, että on ollut hoitovapaalle jonkin aikaa lastemme kanssa. Hän on todella isokokoinen heittolajia harrastanut mies, joka ei ole kokenut maskuliinisuutta uhatuksi, vaikka on hoitanut lapsia ja tehnyt kotitöitä. Tosin niin olen minäkin.
Sinähän oletkin jo vanha. Nämä vaatimukset satavat nuoren sukupolven niskaan:
- et saa pitää mistään perinteisen naisellisesta.
- et saa tarvita miestä.
- et saa haluta lasta, et ainakaan perinteiseen ydinperheeseen, etkä niin, että laiminlöisit työssäkäyntiä ja uran luomista lapsen takia. Lapsen hoitaa joko mies ( jos sellainen nyt sattuu kumminkin jostain syystä olemaan) tai yhteiskunta.
Viisikymppinen=vanha?! Uusfeminismin ongelma onkin, että sen kannattajat ovat parikymppisiä tyttösiä joiden kokemus työelämästä jää kesätyöhön tai muutamaan pätkään, kovin pitkiä parisuhteita ei ole ehtinyt olla ja muutenkin elämää on nähty vasta rajallisesti somen ulkopuolella. On aika eri asia puhua työelämästä työskenneltyään esim. 30v miesvaltaisella alalla kuin ekassa työpaikassa. Politiikassa tätä nuorta polvea ei myöskään kiinnosta vanhempien asiat, vaikka vanhustenhoito on täydessä kriisissä. Nuorten, (nuorten) naisten ja pikkulapsiperheiden kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi eli tasa-arvo ei tarkoita vapautta vaan se tarkoittaa sitä että sukupuolittuneet asiat ja asenteet pitää purkaa. Tätä kutsutaan sukupuoliroolien purkamiseksi.
Ihanne tilanteessa tasa-arvoa on se kun asiat jakautuu 50/50 sukupuolten välille, tähän päästään tietoisilla valinnoilla, ohjailemalla/painostamalla sekä pakkokeinona sitten kiintiöillä.
Sukupuolia on mahdoton saada täysin tasa-arvoisiksi koska ne näyttävät erilaisille joten erilliset pukuhuoneet ja erilliset sarjat kilpaurheilussa tulevat varmaan aina olemaan.Feminismi ei ole tasa-arvoa nähnytkään. Vai osaatko kertoa jonkun rationaalisen perustelun miksi feministit ajavat nimenomaan naisille ENEMMÄN OIKEUKSIA JA PAREMPAA SUOJAA kuin miehille? Miksi väkivaltarikoksissa pyritään viimeiseen asti erottelemaan sukupuolia sen sijaan, että puhuttaisiin reilusti uhreista ja tekijöistä? Miksi feministit ajavat hullunkiilto silmissä sitä, että nimenomaan naiset saavat enemmän apua ja tukea ja rikoksista puhutaan sukupuolittuneesti? Sillä kun ei ole miesten kannalta mitään muita kuin haitallisia seurauksia.
En ole yhdeltäkään feministiltä saanut perusteltua vastausta tähän.
T. Ex-feministi
Loperitko lukemisen samalla kun ryhdyit ex-feministiksi? Selvitä vaikkapa safe spacen ja positiivisen syrjinnän merkitys maailmassa joka on rakennettu 100% miesten mukaan ihan kaikessa esineistä lähtien.
Safe space on suomeksi ihan turvallinen tila. Opetelkaa oikeasti suomea niin uskottavuus lisääntyy.
Täällä myös bi. Kaikki saa olla sellaisia kuin on, ap, jos sä tykkäät asioista jotka on perinteisen naisellisia, ja oot just niissä hyvä ja ne kiinnostaa, niin siitä vaan. Lähinnä oudolta aloituksessa minulle kuulosti tuo että pitäisi osata kaikki ja ettei pitäisi tarvita miestä. Ehkä pointti on siinä (varsinkin biseksuaalille), että miksi juuri miestä? Toisia saa tarvita ja kaikki ei ole perinteisen naisellisia ja miehisiä ja osaa eri asioita. Siksi tuon että tarvitsee juuri miestä katson kuuluvan vain fyysisen vetovoiman alle. Pointtina feminismissä kuitenkin pitäisi olla se että kenenkään ei tarvitse mahtua mihinkään tiettyyn muottiin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös bi. Kaikki saa olla sellaisia kuin on, ap, jos sä tykkäät asioista jotka on perinteisen naisellisia, ja oot just niissä hyvä ja ne kiinnostaa, niin siitä vaan. Lähinnä oudolta aloituksessa minulle kuulosti tuo että pitäisi osata kaikki ja ettei pitäisi tarvita miestä. Ehkä pointti on siinä (varsinkin biseksuaalille), että miksi juuri miestä? Toisia saa tarvita ja kaikki ei ole perinteisen naisellisia ja miehisiä ja osaa eri asioita. Siksi tuon että tarvitsee juuri miestä katson kuuluvan vain fyysisen vetovoiman alle. Pointtina feminismissä kuitenkin pitäisi olla se että kenenkään ei tarvitse mahtua mihinkään tiettyyn muottiin.
Tuo on älyttömän hyvä huomio. Kaikki me tarvitsemme toisia ihmisiä. Yksinkin tottakai pärjää, siitä minulla on omakohtainen kokemus noin 20 yksin asutun vuoden ajalta, mutta ei se tarkoita ettenkö olisi aika ajoin tarvinnut muita ihmisiä ja kaivannut, että olisi nimenomaan tietty ihminen jakamassa arkea. Seksuaalisen vetovoiman takia pystyin kuvittelemaan asuinkumppanikseni vain miehen, mutta ystäväpiirissäni on jo pari naista, jotka ovat valinneet naisten "kommuunin" eli yhteisöllisen asumisen naisten kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taitaa olla maailman koulutetuimmat nuoret naiset. Eivät he tule haluamaan pelkkää kodinhengetärelämää. Ja hyvä niin. Se olisi kalliin koulutuksen haaskaamista.
Kyse ei ole mistään kodin hengettärenä olemisesta, vaan omien lasten lähellä olemisesta, siis kotiäitinä. Omien lasten hoitamiseen kotiäitinä menee kahden peräkkäin syntyneen lapsen äidiltä enintään tuollaisen kuusi vuotta. Sitten voi taas palata töihin ja antaa kaikkensa.
Ei kukaan paitsi lestantit tee kotiäitiydestä elämänmittaista uraa. Sen jälkeen on vielä työuraa jäljellä hyvinkin, itse olin 10 vuotta kotona kasvavan lapsilauman kanssa (4 lasta). Sen jälkeen palasin töihin, olen saanut tehdä ihan tarpeeksi. Nyt olen jäämässä eläkkeelle. Kyllä nyt harmittaisin, jos olisin uhrannut lasteni varhaiset kasvuvuodet töissä. Olen akateemisesti koulutettu, eli yläkoulun ope. Ei ole mennyt hukkaan koulutus. :)
Eläkekertymää katsoessa voi sydän vuotaa verta. Toivottavasti tämä on sinulle perheessäsi kompensoitu jotenkin.
Tästä lähinnä on kyse. Naisen on syytä pitää huolta taloudestaan. Rakkaus on kovin häilyvää.
Kotonakin ollessa on voinut esim. hoitaa menestyksekkäästi sijoituksia. Ei varmaan todella yleistä, mutta onneksi yleistyvää.
Ole onnellinen että olet vielä nuori ja vailla oikeita ongelmia.