Lue keskustelun säännöt.
Olen uupunut feministien naisille ja miehille asettamiin paineisiin / T.Nainen 30v
01.08.2021 |
Olin vuosia tosi moderni, mutta olen tosi uupunut feministien naisille asettamiin paineisiin. Pitää olla bosslady, pitää olla "en tarvitse miestä mihinkään" asenteella ja on oltava oikeastaan enemmän ja kaikkea, ja miehen tarvitsemien on kuin rikollista. Tuntuu myös että miehille jopa kuin pitää olla kiukkuinen ja valittaa jotta on tiedostavan feministin kuuloinen ja viljellä termiä "toksinen maskuliinisuus".
Olen vuosien varrella biseksuaalina tapaillut ja seurustellut niin naisten, miesten kuin myös muiden sukupuolien kanssa. Olen käynyt läpi monet roolit ja yllätyksenä minä haluankin olla vaan ns. "tavallinen perinteinen nainen". Haluaisin uskaltaa sanoa sen, mutta koen että ilmapiiri on heti tuomitseva. Siis että jos haluan olla pullantuoksuinen äiti, haluan myöntää että tarvitsen miestä, haluan sukupuoliroolit parisuhteessa heteromiehen kanssa
enkä halua tätä että miehet ja naiset on pakko olla." samoja" .
Tämä on se mihin olen päätynyt, mutta suvaitsevuus ei tunnukaan ulottuvan siihen jos haluat olla tavallinen nainen. Ja jopa tämäkin sitten että ei kuulemma saisi käyttää sanoja tavallinen tai normaali kun mitä ne tarkoittaa.. Mutta varmaan moni tajuaa mitä tarkoitan termillä tavallinen nainen?
Moni feministi tuntuu sanovan että joo joo kaikki on ok ja kaikki saa olla sellaisia kun on... Kunnes sanot ääneen sen että et halua olla bosslady, supernainen vaan ihan vaan tavallinen nainen, olla naisellinen, eikä ylianalysoida puhki asioita. Kaikkea ei tarvitse analysoida niin perkeleesti.
Eli olen todella uupunut ja lopen kyllästynyt feministien puheisiin ja analyyseihin ja miesvihaan.
Jos tästä sai selvää. En vaan jaksa tätä enää.
Kommentit (443)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taitaa olla maailman koulutetuimmat nuoret naiset. Eivät he tule haluamaan pelkkää kodinhengetärelämää. Ja hyvä niin. Se olisi kalliin koulutuksen haaskaamista.
Sallitaanko kuitenkin kaikkien elää ja tehdä sellaisia valintoja kuin he itse haluavat?
PS. koulutus ei linkkaudu useinkaan suoraan työpaikkaan
Ties kuinka monennen kerran: aivan vapaasti. Mikä estää? Ja koulutus kyllä linkkautuu työhön. Siksi meillä on juuri esim. pidennetty oppivelvollisuutta ja akateeminen työttyys on melko alhaista. Akateemisesti koulutettu ihminen myös haluttua tavaraa ulkomailla. Jos ei nyt kuitenkaan aleta koulutusta dissaamaan.
Lailla ei estetä, mutta kuten tässäkin ketjussa näkee, haukkumista tulee "ns. feministeiltä".
Riippuu mihin kouluttautuu. Korkeakoulusta on hyvä mahdollisuus valmistua työttömäksi, mikäli valitsee väärän linjan. Otetaan vaikka ammattiryhmä toimittaja https://www.ammattibarometri.fi/kartta2.asp?vuosi=21i&ammattikoodi=2642…;
So? Feministien haukkumista on erilaiset palstat täynnä. Hetkauttaako mua? Ei pennin vertaa.
Saat olla miellyttävä itsesi, mutta sinun kaltaisten takia AP aloitti tämän ketjun.
Hyvä. Näytti keskustelulle olevan tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trololololoo.
Minä olen feministi. En ole pakottanut ketään mihinkään, mutta minua on kyllä niin vanhemmat, puolisot kuin yhteiskuntakin yrittänyt tunkea lokeroihin, joihin en halua enkä sovi.
On valtavan typerää kuvitella, että ihmistä määrittää eniten jalkoväli eikä korvien väli, mutta moni tyhmähän ei osaa yläpäätään juurikaan käyttää, joten tyhmiltä tuo ajattelu yleensä tuolle raiteelle lipsahtaa.
Ap on mies. Tai siis identifioituu mieheksi; epäilen että on kokematon, epäkypsä poikanen vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei ole nähtävästi koskaan riittävä palstamiehille. Joko meitä haukutaan lompakkoloi***** tai sitten syytellään siitä, kun emme halua olla enää perinteisiä kotiäitejä.
Sinulla on mielenkiintoinen tapa yhdistää kaikkien palstalle kirjoittaneiden miesten negatiiviset piirteet yhteen ja oletat kaikkien miesten olevan tuollaisia, kaiken negatiivisuuden summauksia.
Ja sinä tulit tänne uhriutumaan koska?
Jos luet tarkasti, huomaan että kommentissa ei ollut minkäänlaista uhriutumista. Kirjoitin huomioin koska argumentaatiossasi oli häiritsevän suuri aukko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taitaa olla maailman koulutetuimmat nuoret naiset. Eivät he tule haluamaan pelkkää kodinhengetärelämää. Ja hyvä niin. Se olisi kalliin koulutuksen haaskaamista.
Kyse ei ole mistään kodin hengettärenä olemisesta, vaan omien lasten lähellä olemisesta, siis kotiäitinä. Omien lasten hoitamiseen kotiäitinä menee kahden peräkkäin syntyneen lapsen äidiltä enintään tuollaisen kuusi vuotta. Sitten voi taas palata töihin ja antaa kaikkensa.
Ei kukaan paitsi lestantit tee kotiäitiydestä elämänmittaista uraa. Sen jälkeen on vielä työuraa jäljellä hyvinkin, itse olin 10 vuotta kotona kasvavan lapsilauman kanssa (4 lasta). Sen jälkeen palasin töihin, olen saanut tehdä ihan tarpeeksi. Nyt olen jäämässä eläkkeelle. Kyllä nyt harmittaisin, jos olisin uhrannut lasteni varhaiset kasvuvuodet töissä. Olen akateemisesti koulutettu, eli yläkoulun ope. Ei ole mennyt hukkaan koulutus. :)
Eläkekertymää katsoessa voi sydän vuotaa verta. Toivottavasti tämä on sinulle perheessäsi kompensoitu jotenkin.
Tästä lähinnä on kyse. Naisen on syytä pitää huolta taloudestaan. Rakkaus on kovin häilyvää.
Häilyvää tuntuu tosiaan olevan, kun yli 70% eroista tulee naisen aloitteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Trololololoo.
Minä olen feministi. En ole pakottanut ketään mihinkään, mutta minua on kyllä niin vanhemmat, puolisot kuin yhteiskuntakin yrittänyt tunkea lokeroihin, joihin en halua enkä sovi.
On valtavan typerää kuvitella, että ihmistä määrittää eniten jalkoväli eikä korvien väli, mutta moni tyhmähän ei osaa yläpäätään juurikaan käyttää, joten tyhmiltä tuo ajattelu yleensä tuolle raiteelle lipsahtaa.
Ap on mies. Tai siis identifioituu mieheksi; epäilen että on kokematon, epäkypsä poikanen vielä.
Ei ole poikanen tuo. On jo viidenkympin ylittänyt aikuinen mies. Henkisesti voi olla ties mitä. Teksti on niin tunnistettavissa, on ollut täällä jo toistakymmentä vuotta vihaamassa naisia ja naulaamassa manifestiaan, miten naisten pitäisi taipua hänen sovinistisen satumaailmansa ihanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
nykynaiset = liilatukkaläskifeministejä! Pilatkaa ainoa elämänne ja kierikää p*skassa, hyvä hyvä...
Kiitos kauniista kuvauksesta 😘. Jatkamme kierimistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häilyvää tuntuu tosiaan olevan, kun yli 70% eroista tulee naisen aloitteesta.
Täytyy oppia poistumaan pöydâstä kun rakkautta ei ole tarjolla.
Siinä auttaa kun ei tarvitse toimeentuloa murehtia, niin naisia kuin miehiäkin.
Vauvapalstan todellinen luonne tulee tässä ketjussa oikein hyvin esille. Jos nainen on eri mieltä kuin muut, hänet lytätään lyttyyn ja väitetään, että on mies. Antaa laumautuneiden äityleiden kaakattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taitaa olla maailman koulutetuimmat nuoret naiset. Eivät he tule haluamaan pelkkää kodinhengetärelämää. Ja hyvä niin. Se olisi kalliin koulutuksen haaskaamista.
Kyse ei ole mistään kodin hengettärenä olemisesta, vaan omien lasten lähellä olemisesta, siis kotiäitinä. Omien lasten hoitamiseen kotiäitinä menee kahden peräkkäin syntyneen lapsen äidiltä enintään tuollaisen kuusi vuotta. Sitten voi taas palata töihin ja antaa kaikkensa.
Ei kukaan paitsi lestantit tee kotiäitiydestä elämänmittaista uraa. Sen jälkeen on vielä työuraa jäljellä hyvinkin, itse olin 10 vuotta kotona kasvavan lapsilauman kanssa (4 lasta). Sen jälkeen palasin töihin, olen saanut tehdä ihan tarpeeksi. Nyt olen jäämässä eläkkeelle. Kyllä nyt harmittaisin, jos olisin uhrannut lasteni varhaiset kasvuvuodet töissä. Olen akateemisesti koulutettu, eli yläkoulun ope. Ei ole mennyt hukkaan koulutus. :)
Ei äitiysvapaalla tai kotihoidontuella oleva ole kotiäiti. Kotiäiti on sellainen, joka ei saa euroakaan tukea mistään vaan elää miehen palkalla, ehkä jotain pientä osa-aikahommaa voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä yritys, putinin trolli.
Kuule, on aika helppoa olla se "tavallinen nainen" - sen kun vaan lakkaa pyörimästä niissä piireissä missä ei ole omanhenkisiä ihmisiä ja tadaa, koko maailma on ihan tupaten täynnä niitä "tavallisia naisia ja miehiä". Ette te ole mikään sorrettu pieni kansanosa, vaan sitä ihan keskimääräistä enemmistöä, siitä huolimatta että nykyään muutkin kuin te pääsette ääneen. Jätät lukematta ne lehtijutut jotka ei nappaa. Jos tarvitset muiden hyväksyntää sille, että uskallat leipoa tavalliselle heteromiehellesi pullaa, niin minulla on sinulle huonoja uutisia.
Ongelmana on, että feministit änkeävät konservatiivisiin organisaatioihin ja tuhoavat ne, jopa Luterilaiseen valtionkirkkoon! On täysin oikein vastustaa feministejä ja niin pitää tehdä.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toksinen feminismi on tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle eivät ole asettaneet mitään paineita tai sääntöjä. Voin olla niin perinteinen tai perinteetön kuin haluan.
Millaisia kokemuksia sinulla on olla kotiäitinä ja miehen elättämänä?
Miksi alapeukut tälle kysymykselle?
Eikö tämä kysymys ole mieleinen vai kotiäitinä miehen elättämänä olemista ei hyväksytä?Elät maassa jossa ei ole koskaan ollutkaan mitään varsinaista kotiäiti kulttuuria. Kuullut marginaaliin.
Antaako nykyaikainen feminismi mahdollisuuden naiselle vapaasti ilman paheksuntaa valita kyseisen vaihtoehdon? Oli se sitten vaikka kuinka marginaalinen tai yleinen.
Turhaa puhua paineettomuudesta ja kaiken hyväksymisestä naisille, jos sitten kuitenkin aina jotkut jutut, eivät käy feministeille.
On aivan selvä, että nykynaiselle on asetettu suuret paineet omien rahojen tienaamiselle vaikkei siihen olisi tarvetta. Naisen on tienattava omat rahat tai ainakin saatava, ne omat rahat yhteiskunnalta, jotta feministit ovat tyytyväisiä, vaikka hänellä ei olisi mitään esteitä käyttää täysin vapaasti miehensä tienaamia rahoja.Se on tosi tyhmä vaihtoehto valita ja se on hyvä tiedostaa. Mutta jos joku nainen ehdoin tahdoin tahtoo köyhien eläkeläisnaisten tilastoja paisuttamaan tai jonkun vuoden päästä itkeä tällä palstalla, kun on taloudellisesti nalkissa huonossa suhteessa, niin se vapaushan toki naisella on.
Eli feminismi ei luo paineita, kaikki saavat valita ihan minkälaisen elämän tahansa. Paitsi että jokaisessa feministin vastauksessa tässä ketjussa ja kaikissa muissa ketjuissa, joissa pohditaan esim. onko pariskunnalla yhteiset rahat yms. kuitenkin annetaan aika vahvasti ymmärtää, minkälainen luuseri olet, jos sinulla on yhteinen tili oman (!) aviomiehesi kanssa tai olet, herra paratkoon, kotirouva.
Käytännössä on siis kuitenkin vain yksi oikea tapa. Pitää olla vahva (= riidanhaluinen, miehiä vihaava), itsenäinen (= tienata "omat" rahat, joita ei saa sekoittaa miehen rahojen kanssa missään tapauksessa), tasa-arvoinen (= pitää nalkuttaa miehelle kotitiöistä ja painostaa tämä koti-isäksi, jotta voi kerskua sillä muille naisille), uraorientoitunut (= hoidattaa lapset yhteiskunnalla, koska tutkimusten mukaan 9 kk ikäinen vauva "hyötyy laadukaasta varhaiskasvatuksesta" tai jotain muuta shaibaa).
Jos olet nuorempi feministi, on tärkeää toitottaa, että miehet ja naiset eroavat ainoastaan sukupuolielimiltään, etkä missään nimessä halua lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle eivät ole asettaneet mitään paineita tai sääntöjä. Voin olla niin perinteinen tai perinteetön kuin haluan.
Millaisia kokemuksia sinulla on olla kotiäitinä ja miehen elättämänä?
Miksi alapeukut tälle kysymykselle?
Eikö tämä kysymys ole mieleinen vai kotiäitinä miehen elättämänä olemista ei hyväksytä?Elät maassa jossa ei ole koskaan ollutkaan mitään varsinaista kotiäiti kulttuuria. Kuullut marginaaliin.
Antaako nykyaikainen feminismi mahdollisuuden naiselle vapaasti ilman paheksuntaa valita kyseisen vaihtoehdon? Oli se sitten vaikka kuinka marginaalinen tai yleinen.
Turhaa puhua paineettomuudesta ja kaiken hyväksymisestä naisille, jos sitten kuitenkin aina jotkut jutut, eivät käy feministeille.
On aivan selvä, että nykynaiselle on asetettu suuret paineet omien rahojen tienaamiselle vaikkei siihen olisi tarvetta. Naisen on tienattava omat rahat tai ainakin saatava, ne omat rahat yhteiskunnalta, jotta feministit ovat tyytyväisiä, vaikka hänellä ei olisi mitään esteitä käyttää täysin vapaasti miehensä tienaamia rahoja.Se on tosi tyhmä vaihtoehto valita ja se on hyvä tiedostaa. Mutta jos joku nainen ehdoin tahdoin tahtoo köyhien eläkeläisnaisten tilastoja paisuttamaan tai jonkun vuoden päästä itkeä tällä palstalla, kun on taloudellisesti nalkissa huonossa suhteessa, niin se vapaushan toki naisella on.
Eli feminismi ei luo paineita, kaikki saavat valita ihan minkälaisen elämän tahansa. Paitsi että jokaisessa feministin vastauksessa tässä ketjussa ja kaikissa muissa ketjuissa, joissa pohditaan esim. onko pariskunnalla yhteiset rahat yms. kuitenkin annetaan aika vahvasti ymmärtää, minkälainen luuseri olet, jos sinulla on yhteinen tili oman (!) aviomiehesi kanssa tai olet, herra paratkoon, kotirouva.
Käytännössä on siis kuitenkin vain yksi oikea tapa. Pitää olla vahva (= riidanhaluinen, miehiä vihaava), itsenäinen (= tienata "omat" rahat, joita ei saa sekoittaa miehen rahojen kanssa missään tapauksessa), tasa-arvoinen (= pitää nalkuttaa miehelle kotitiöistä ja painostaa tämä koti-isäksi, jotta voi kerskua sillä muille naisille), uraorientoitunut (= hoidattaa lapset yhteiskunnalla, koska tutkimusten mukaan 9 kk ikäinen vauva "hyötyy laadukaasta varhaiskasvatuksesta" tai jotain muuta shaibaa).
Jos olet nuorempi feministi, on tärkeää toitottaa, että miehet ja naiset eroavat ainoastaan sukupuolielimiltään, etkä missään nimessä halua lapsia.
Juuri näin, hear hear!
Ainoana lisäyksenä muista, että miehen rahat kuuluvat käytännössä myös feministinaiselle, mutta päinvastoin ei välttämättä ole. Tämä siis käytännössä niin, että jos mies tarjoutuu auttamaan hänet haukutaan pystyyn koska itsenäinen nainen pärjää itsenäisesti myös rahojensa kanssa. Toisaalta, jos nainen pyytää apua mutta mies ihmettelee, että eikö hänen pitänyt pärjätä omilla varoillaan, mies haukutaan pystyyn koska varat ovat yhteisiä (silloin kun naisen rahat eivät riitä). Ja jos mies vastaa myöntyvästi, muistetaan "kiittäessä" ottaa mahdollisimman vittumainen äänensävy ja mainita useaan otteeseen naisen euron olevan 80 senttiä, ja että miehet saavat niin paljon parempaa palkkaa ja ovat niin paremmissa työtehtävissä (aina), että heillä nyt on varaa vähän jeesata uuden hamppulaukun ostossa.
Sama esim kahvilassa käydessä. Jos ei tarjoa, on kusipäämulkku ja jos haluaa tarjota, aliarvostaa naisia ja holhoaa heitä.
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle eivät ole asettaneet mitään paineita tai sääntöjä. Voin olla niin perinteinen tai perinteetön kuin haluan.
Millaisia kokemuksia sinulla on olla kotiäitinä ja miehen elättämänä?
Miksi alapeukut tälle kysymykselle?
Eikö tämä kysymys ole mieleinen vai kotiäitinä miehen elättämänä olemista ei hyväksytä?Elät maassa jossa ei ole koskaan ollutkaan mitään varsinaista kotiäiti kulttuuria. Kuullut marginaaliin.
Antaako nykyaikainen feminismi mahdollisuuden naiselle vapaasti ilman paheksuntaa valita kyseisen vaihtoehdon? Oli se sitten vaikka kuinka marginaalinen tai yleinen.
Turhaa puhua paineettomuudesta ja kaiken hyväksymisestä naisille, jos sitten kuitenkin aina jotkut jutut, eivät käy feministeille.
On aivan selvä, että nykynaiselle on asetettu suuret paineet omien rahojen tienaamiselle vaikkei siihen olisi tarvetta. Naisen on tienattava omat rahat tai ainakin saatava, ne omat rahat yhteiskunnalta, jotta feministit ovat tyytyväisiä, vaikka hänellä ei olisi mitään esteitä käyttää täysin vapaasti miehensä tienaamia rahoja.Se on tosi tyhmä vaihtoehto valita ja se on hyvä tiedostaa. Mutta jos joku nainen ehdoin tahdoin tahtoo köyhien eläkeläisnaisten tilastoja paisuttamaan tai jonkun vuoden päästä itkeä tällä palstalla, kun on taloudellisesti nalkissa huonossa suhteessa, niin se vapaushan toki naisella on.
Eli feminismi ei luo paineita, kaikki saavat valita ihan minkälaisen elämän tahansa. Paitsi että jokaisessa feministin vastauksessa tässä ketjussa ja kaikissa muissa ketjuissa, joissa pohditaan esim. onko pariskunnalla yhteiset rahat yms. kuitenkin annetaan aika vahvasti ymmärtää, minkälainen luuseri olet, jos sinulla on yhteinen tili oman (!) aviomiehesi kanssa tai olet, herra paratkoon, kotirouva.
Käytännössä on siis kuitenkin vain yksi oikea tapa. Pitää olla vahva (= riidanhaluinen, miehiä vihaava), itsenäinen (= tienata "omat" rahat, joita ei saa sekoittaa miehen rahojen kanssa missään tapauksessa), tasa-arvoinen (= pitää nalkuttaa miehelle kotitiöistä ja painostaa tämä koti-isäksi, jotta voi kerskua sillä muille naisille), uraorientoitunut (= hoidattaa lapset yhteiskunnalla, koska tutkimusten mukaan 9 kk ikäinen vauva "hyötyy laadukaasta varhaiskasvatuksesta" tai jotain muuta shaibaa).
Jos olet nuorempi feministi, on tärkeää toitottaa, että miehet ja naiset eroavat ainoastaan sukupuolielimiltään, etkä missään nimessä halua lapsia.
Juuri näin, hear hear!
Ainoana lisäyksenä muista, että miehen rahat kuuluvat käytännössä myös feministinaiselle, mutta päinvastoin ei välttämättä ole. Tämä siis käytännössä niin, että jos mies tarjoutuu auttamaan hänet haukutaan pystyyn koska itsenäinen nainen pärjää itsenäisesti myös rahojensa kanssa. Toisaalta, jos nainen pyytää apua mutta mies ihmettelee, että eikö hänen pitänyt pärjätä omilla varoillaan, mies haukutaan pystyyn koska varat ovat yhteisiä (silloin kun naisen rahat eivät riitä). Ja jos mies vastaa myöntyvästi, muistetaan "kiittäessä" ottaa mahdollisimman vittumainen äänensävy ja mainita useaan otteeseen naisen euron olevan 80 senttiä, ja että miehet saavat niin paljon parempaa palkkaa ja ovat niin paremmissa työtehtävissä (aina), että heillä nyt on varaa vähän jeesata uuden hamppulaukun ostossa.
Sama esim kahvilassa käydessä. Jos ei tarjoa, on kusipäämulkku ja jos haluaa tarjota, aliarvostaa naisia ja holhoaa heitä.
Stereotypinen sylkesi lentää kuin sylvesterillä. Missä hamppulaukkuseurueissa sinä käyskentelet? Eikä sinun tarvitse tarjota ainuttakaan kupposta. Sen takaan.
Helsingin Yliopisto on syypää rekkalespofeminismi-ilmiöön. Siellä on vain omat hienommat terminsä. Se on eräänlainen humanismin sivuaine. Ei siis yhtään mitään tiedettä. Ajankulua, niinkuin posliinimaalaus USA;ssa on sitä liiaksi asti. Opiskelun jälkeen muutama vuosi ja taas naiset leipovat pullaa ja järjestävät kivoja juhlia. Kun ei ne miehet ole kovin sosiaalisia , mutta syövät ja juovat mielellään. Kun ei vaan joudu siivoomaan. Molempia tarvitaan, ja niin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Moni nainen voisi paremmin, jos voisi toisinaan jättää kaiken sen suorittamisen ja "vahvuuden", ja vain kömpiä miehen kainaloon lepäämään.
Just, sinne nyrkin ja hellan väliin vaan, kokonaan miehen armoille. Ei omaa koulutusta, ei omaa työtä, täysin miehen tulojen ja mielijohteiden armoilla. Kunnes mies alun innostuksen jälkeen kyllästyy elättämään sohvaeläintä ja jättää, sitten onkin "kivaa" kun mitään omaa elämää ei ole.
Tuosta on kuule ihan syystä haluttu pois, tuo on ansa.
Terveessä suhteessa molemmat voi levähtää toisen kainalossa, mutta ei jäädä vapaamatkustajaksi suhteeseen.
Olen siis miehen armoilla, koska mieheni sattui rikastumaan eikä minun tarvitse käydä töissä? Olen siis sohvaeläin, jonka mies hylkää hetkenä minä hyvänsä?
Kuulostaa todella suvaitsevaiselta. Näitä huolestuneita kyllä riittää, huolitrollataan minkä ehditään kun ollaan muka huolestuneita minun kohtalosta, joka on erittäin tukevasti turvattu.
Olen aina halunnut olla vapaa ja tehdä omia projektejani. Elän siis unelmaani nyt. Eikö ole kauheaa?
Odota vaan, mies kyllästyy kyllä. Ihminen joka aina on vaan kotona ja täysin toisen varassa toimeentulon osalta, käy nopeasti kyllästyttäväksi itsestäänselvyydeksi. Sitten sinut päivitetään nuorempaan naiseen, ja sinä ihmettelet että mistä saisi puuttuvan elämän keski-iässä. Googlettele vaikka Sesse Koiviston juttuja, sama on sinulla edessä. Kitinää että miksi ihmeessä mies ei elätäkään enää eron jälkeen...
Eikä me sinusta olla huolissamme, trollihan olet. Ja vaikka olisit oikea henkilö, kyllä sinulla on oikeus ryssiä elämäsi ihan totaalisesti, kukaan ei kiellä, ei me pahat feministitkään.
No tässä tuli aimo annos feminismiä :)
Mahdoton kyllä ymmärtää miksi se ihmisiä jaksaa suututtaa niin kauheasti, jos jollakin on varaa elää vapaata elämää ilman taloudellisia velvoitteita. Eroakaan ei tarvitse pelätä, kun omaisuus menee puoliksi. Mitään oikeaa huolta ei ole, mutta jotain on vaan väkisin löydettävä. Työssäkäyvät pariskunnathan ei koskaan eroa. Yleensähän eroa sitäpaitsi hakee nainen, mutta toki meidän tapauksessa sen täytyy olla mies, jonka pitää päivittää vaimonsa.
Tiedän lähipiiristäni aika monta surullista tapausta, jossa vaimo on jäänyt tyhjän päälle eron jälkeen. Yhdessä tapauksessa nainen irtisanoutui todella hyvästä työpaikasta ja jäi kotiin lasten kanssa. Muuten olisi käynyt arki liian raskaaksi, kun miehen työ vei usein illat ja viikonloputkin. Talo yksin miehen nimissä ja vaimo maksoi pienistä tuloistaan (teki kotona osa-aikatyötä) ruuat javastikkeen. Kun tuli ero, vaimolle jäi erittäin pieni eläke. Omaisuutta vain muutama henkilökohtainen esine ja pari huonekalua. Kilttinä luonteena ei alkanut tapella ex-miehen kanssa. En olisi kyllä uskaltanut minäkään. Exänsä on todella pelottava. Viimeiset yhteisten vuosien aikana mies nälvi jatkuvasti vaimoaan siitä, että tämä oli tuonut talouteen niin vähän rahaa.
Montako kymmentä vuotta tämä nainen oli siellä kotona?
Kuulostaa aika keksityltä tarinalta tämäkin, taas kerran
No sinähän se tiedät kun olet koko aloituksen keksinyt.
Montako naista sinä tunnet, joka on ollut melkein 30 vuotta kotirouvana? Ihan oikeasti?
Ja en ole ap, säälittävää mitätöintiä, mutta muuhunhan teistä ei edes olekaan.
Selvennän hiukan, miten ystäväni onnistui olemaan miltei 30 vuotta ”kotirouvana”. Jäi siis kotiin, kun lapset olivat aika pieniä siinä vaiheessa, kun miehensä ura lähti nousuun ja mies lähinnä kävi kotona nukkumassa. Jatkoi oman alansa töitä muutamalla tunnilla viikossa. Yritti takaisin työmarkkinoille, kun lapset olivat teini-iässä. Vaikka hänellä oli hyvät verkostot, ei saanut työtä. Ala oli muuttunut, oli tullut uusia työtapoja ja tekniikkaa. Kituutti siis siitä eteenpäin edelleen vanhoilla kontakteilla muutaman tunnin viikossa. Jossakin vaiheessa oli noin kolmen vuoden aika, jolloin oli enemmän töitä, mutta sitten sekin loppui. Suoritti yhden uuden tutkinnonkin, mutta valitettavasti sekin alalta, joka ei työllistänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taitaa olla maailman koulutetuimmat nuoret naiset. Eivät he tule haluamaan pelkkää kodinhengetärelämää. Ja hyvä niin. Se olisi kalliin koulutuksen haaskaamista.
Kyse ei ole mistään kodin hengettärenä olemisesta, vaan omien lasten lähellä olemisesta, siis kotiäitinä. Omien lasten hoitamiseen kotiäitinä menee kahden peräkkäin syntyneen lapsen äidiltä enintään tuollaisen kuusi vuotta. Sitten voi taas palata töihin ja antaa kaikkensa.
Ei kukaan paitsi lestantit tee kotiäitiydestä elämänmittaista uraa. Sen jälkeen on vielä työuraa jäljellä hyvinkin, itse olin 10 vuotta kotona kasvavan lapsilauman kanssa (4 lasta). Sen jälkeen palasin töihin, olen saanut tehdä ihan tarpeeksi. Nyt olen jäämässä eläkkeelle. Kyllä nyt harmittaisin, jos olisin uhrannut lasteni varhaiset kasvuvuodet töissä. Olen akateemisesti koulutettu, eli yläkoulun ope. Ei ole mennyt hukkaan koulutus. :)
Eläkekertymää katsoessa voi sydän vuotaa verta. Toivottavasti tämä on sinulle perheessäsi kompensoitu jotenkin.
Tästä lähinnä on kyse. Naisen on syytä pitää huolta taloudestaan. Rakkaus on kovin häilyvää.
Surullista jos joku ei elä elämäänsä niinkuin haluaa ja on lapsilleen parasta, koska ”ehkä vanhana voin saada muutaman satasen enemmän eläkettä, jos nyt painan hulluna vaan töitä.” Niin surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Moni nainen voisi paremmin, jos voisi toisinaan jättää kaiken sen suorittamisen ja "vahvuuden", ja vain kömpiä miehen kainaloon lepäämään.
Just, sinne nyrkin ja hellan väliin vaan, kokonaan miehen armoille. Ei omaa koulutusta, ei omaa työtä, täysin miehen tulojen ja mielijohteiden armoilla. Kunnes mies alun innostuksen jälkeen kyllästyy elättämään sohvaeläintä ja jättää, sitten onkin "kivaa" kun mitään omaa elämää ei ole.
Tuosta on kuule ihan syystä haluttu pois, tuo on ansa.
Terveessä suhteessa molemmat voi levähtää toisen kainalossa, mutta ei jäädä vapaamatkustajaksi suhteeseen.
Olen siis miehen armoilla, koska mieheni sattui rikastumaan eikä minun tarvitse käydä töissä? Olen siis sohvaeläin, jonka mies hylkää hetkenä minä hyvänsä?
Kuulostaa todella suvaitsevaiselta. Näitä huolestuneita kyllä riittää, huolitrollataan minkä ehditään kun ollaan muka huolestuneita minun kohtalosta, joka on erittäin tukevasti turvattu.
Olen aina halunnut olla vapaa ja tehdä omia projektejani. Elän siis unelmaani nyt. Eikö ole kauheaa?
Odota vaan, mies kyllästyy kyllä. Ihminen joka aina on vaan kotona ja täysin toisen varassa toimeentulon osalta, käy nopeasti kyllästyttäväksi itsestäänselvyydeksi. Sitten sinut päivitetään nuorempaan naiseen, ja sinä ihmettelet että mistä saisi puuttuvan elämän keski-iässä. Googlettele vaikka Sesse Koiviston juttuja, sama on sinulla edessä. Kitinää että miksi ihmeessä mies ei elätäkään enää eron jälkeen...
Eikä me sinusta olla huolissamme, trollihan olet. Ja vaikka olisit oikea henkilö, kyllä sinulla on oikeus ryssiä elämäsi ihan totaalisesti, kukaan ei kiellä, ei me pahat feministitkään.
No tässä tuli aimo annos feminismiä :)
Mahdoton kyllä ymmärtää miksi se ihmisiä jaksaa suututtaa niin kauheasti, jos jollakin on varaa elää vapaata elämää ilman taloudellisia velvoitteita. Eroakaan ei tarvitse pelätä, kun omaisuus menee puoliksi. Mitään oikeaa huolta ei ole, mutta jotain on vaan väkisin löydettävä. Työssäkäyvät pariskunnathan ei koskaan eroa. Yleensähän eroa sitäpaitsi hakee nainen, mutta toki meidän tapauksessa sen täytyy olla mies, jonka pitää päivittää vaimonsa.
Tiedän lähipiiristäni aika monta surullista tapausta, jossa vaimo on jäänyt tyhjän päälle eron jälkeen. Yhdessä tapauksessa nainen irtisanoutui todella hyvästä työpaikasta ja jäi kotiin lasten kanssa. Muuten olisi käynyt arki liian raskaaksi, kun miehen työ vei usein illat ja viikonloputkin. Talo yksin miehen nimissä ja vaimo maksoi pienistä tuloistaan (teki kotona osa-aikatyötä) ruuat javastikkeen. Kun tuli ero, vaimolle jäi erittäin pieni eläke. Omaisuutta vain muutama henkilökohtainen esine ja pari huonekalua. Kilttinä luonteena ei alkanut tapella ex-miehen kanssa. En olisi kyllä uskaltanut minäkään. Exänsä on todella pelottava. Viimeiset yhteisten vuosien aikana mies nälvi jatkuvasti vaimoaan siitä, että tämä oli tuonut talouteen niin vähän rahaa.
Montako kymmentä vuotta tämä nainen oli siellä kotona?
Kuulostaa aika keksityltä tarinalta tämäkin, taas kerran
Eli jos jokin tapahtunut asia ei sovi ajatusmaailmaan, se on keksitty. Hän jäi kotiin vuonna 1994ja oli kotona siihen asti, kun jäi eläkkeelle viime vuonna. Teki siis osa-aikatyötä muutaman tunnin viikossa, mutta ei kovin paljon ansainnut. Lähti kuitenkin paikasta, jossa tänä päivänä noin 4500 kk-palkka.
Ehkä hän tajusi ettei 4500 kk riittänyt tekemään häntä onnelliseksi. Hän eli ehkä mieluummin kiireetöntä elämää ja vietti aikaa perheensä kanssa? Ei mikään surullinen tarina. Se olisi ollut kun tuon olisi tajunnut vasta kuolinvuoteella.
Kyse ei ole mistään kodin hengettärenä olemisesta, vaan omien lasten lähellä olemisesta, siis kotiäitinä. Omien lasten hoitamiseen kotiäitinä menee kahden peräkkäin syntyneen lapsen äidiltä enintään tuollaisen kuusi vuotta. Sitten voi taas palata töihin ja antaa kaikkensa.
Ei kukaan paitsi lestantit tee kotiäitiydestä elämänmittaista uraa. Sen jälkeen on vielä työuraa jäljellä hyvinkin, itse olin 10 vuotta kotona kasvavan lapsilauman kanssa (4 lasta). Sen jälkeen palasin töihin, olen saanut tehdä ihan tarpeeksi. Nyt olen jäämässä eläkkeelle. Kyllä nyt harmittaisin, jos olisin uhrannut lasteni varhaiset kasvuvuodet töissä. Olen akateemisesti koulutettu, eli yläkoulun ope. Ei ole mennyt hukkaan koulutus. :)