Transsukupuolisena kaapissa, en tiedä miten kerron miehelleni

Moi! Ajatus naiseudesta, siitä ettei minusta tulisi ikinä isää ja siitä, että olisin jonkun "vaimo" jos tahtoisin naimisiin on aiheuttanut minulle järkyttävää ahdistusta nyt vuosikymmenen. Jokaisessa unessa, jonka olen nähnyt olen aina ollut mies ja herättyäni aina uudestaan pettynyt siitä, etten ole. Lapsena en saanut käyttää poikien vaatteita ja vasta pitkän ajan kinuttuani sain vihdoin leikata hiukset lyhyeksi yläasteella (vanhemmat tosin suostuivat vain "tyttömäiseen ja nättiin" lyhyeen tukkaan..). Huijasin vanhempani ostamaan minulle teininä miesten t-paitoja sillä tekosyyllä, että sitä kuvaa jonka haluan paitaan ei löydy naisten mallista. Lähdin kotoa kouluun yleensä tyttöjen vaatteissa, mutta kävin vaihtamassa asun poikien vaatteisiin ennen koulun alkua vessassa. Silti en koskaan tajunnut edes, että sukupuolta voisi korjata vaan luulin, että joudun kärvistelemään loppuikäni naisena.

Aloin aikuistuttuani pukeutumaan naisille suunnattuihin vaatteisiin vaikka se tuntui väärältä, koska en ollut enää teini ja, koska koin etten voi miehistä kiinnostuneena "naisena" pukeutua miehekkäästi. Minulla oli sellainen olo, että jos jatkaisin biologisen sukupuoleni piilottelua vaatteilla ja tyylillä ja yrittäisin olla miehekäs niin kukaan toinen mies ei koskaan voisi rakastua minuun. Tajusin vähän aikaa sitten, että olen transmies. Ongelmana on se, että olen heteromiehen kanssa naimisissa. En tiedä, miten kerron puolisolleni tästä.

Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Tai onko jonkun puoliso tullut kaapista ulos transsukupuolisena?