Haluaisin kunnollisen parisuhteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tämä mahdollisuus on suurimalle osalle mennyttä ja ajan kanssa tulee olemaan kaikille. Naisten nykymuotoinen seksikäyttätyminen evää mahdollisuuden "kunnolliseen" parisuhteeseen. Vapaita parisuhteita ei voi olla kun valtaosa naisista panesekee avomielisesti ketä sattuu. Tämä on perusbiologiaa, eikä sitä voi millään sosiaalisilla normeilla kiertää. Promiskuiteettistä yhteiskuntaa, jossa miehet aidosti sistoutuisivat parisuhteisiin ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan.

Parisuhteiden katoaminen on (feminismin ja) vapaan seksuaalisuuden hinta.

Mitä ihmettä höpiset? - Luulen, että yhä useampi meistä sinkkuna (itseni mukaan lukien) ainakin osaksi siksi, että ei ole mikään pakko tai velvollisuus elää parisuhteessa, vaan voi elää ja olla sinkkuna yhtä hyvin ilman sosiaalista tai taloudellista pakotetta olla parisuhteessa; todennäköisesti onneksi.   

Sinkkumies

Sinä tässä rationalisoit omaa käytöstäsi, vaikka motiivien puute loistaa poissaolollaan. Toistan pointtini; kautta maailman ja historian miesten sitoutuminen suhteisiin korreiloi (on riippuvainen) naisten promiskuiteetistä; mitä enemmän naisilla on seksikumppaneita, sitä vähemmän miehet ottavat vastuuta, eikä tämä koske vain parisuhteita, vaan myös miesten panosta koko yhteiskunnassa.

Tämä ei ole mikään uusi ilmiö, vastaavia kokeiluja on ollut kautta historian. Lopputulos on aina sama: sekasorto ja yhteiskunnan romahtaminen. Siksi tälläisia järjestelmiä ei ole. 

Voi olla, että ymmärsin jotain väärin. Mutta en minä osaa kaivata tai jakaa unelmaa siitä, että joskus vielä koittaisi aika, jolloin ihanteena oli monogamia. - Eikä ilm. vain pelkkä yksiavioisuus vaan tilanne, jossa nainen (tai naiset) olisivat yeisemminkin alistettu miesten tahdolle ja haluille vai tulkitsinko kirjoituksesi väärin.

Mitä merkitystä on nais(t)en seksikumppaneiden määrällä on, jos nainen on sinut isensä ja ympäristönsä kanssa muutoin.  En minä pysty kenestäkään naisest päältä päin erottamaan tai muutoin huomaamaan hänen seksikokemuksiensa määrää, saati niiden laatua. 

Mitä tuolla tiedolla edes tekisn? - Päättelisin yhteiskunnallsien rappioituneisuuden tilaako? - Tämä tuli mieleeni kun kirjoitit [suor lainasu] "mitä enemmän naisilla on seksikumppaneita, sitä vähemmän miehet ottavat vastuuta, eikä tämä koske vain parisuhteita, vaan myös miesten panosta koko yhteiskunnassa." 

itse en haluaisi olla parisuhteessa sen yksinomainen johtaja mutta en myöskään hän, jonka kumppani kulkisi edellä ja osoittaisi suunnan. Rinnallani kulkijan ja eläjän minä toivoisin mahd. vielä joskus kohtaavani.  - Olkoonkin, että sinkkunakin koen ja tunnen eläväni varsin hyvää ja tyydyttävää elämää.

Vai tässäkö "ongelmani" on, kun nautin ja iloitsen elämästäni  ainakin enimmäkseen, enkä onnistu, enkä halua luoda ja ylläpitää aktiivisesti mielikuvaa, jossa elämäni olisi korkeintaan puolinaista ilman kumppania.  

Mutta jos kumppani olisi rinnallani, niin ehkä sitten elämämme yhdessä parisuhteessa voisi olla enemmän kuin 1+1.... 

Onhan tässä tietysti se riski, että saan (tai joudun) elämään loppuikänikin sinkkuna kun en aktiivisesti hae tai metsäsää itselleni kumppania. Mutta mitä sitten? 

Sinkkuna eläminen on kuitenkin eri asia kuin elää yksinäisenä, jota toivon mukaan en joudu kokemaan.  

 Sinkkumies 

Ei kyse ole mistään ihanteista, vaikka tietysti niilläkin on perustansa, vaan mukautumisesta vallitsevaan ympäristöön. Naisten keinoteikoisesti alisteinen asema johtuu siitä, että se on pohjimmiltaan naisten seksuaalisuus, mikä aiheuttaa ongelmia nykymuotoisissa yhteiskunnissa. Naisten seksuaaalisuutta on kontrolloitu, jotta yhteiskuntajärjestys pysyy kasassa. Nyt ollaan taas menossa turmioon ja tätä menoa näette vielä oman elämänne aikana feminismin tuhoisat seuraukset. 

Sinä haluistasi itse päätä toisin kuin tekstistäsi voisi ollettaa, saati sitten että joku tai jokin muu määrittelisi ne puolestasi. Ihmisillä on tapana rationalisoida tekemisiään mitä ihmeellisimmillä, yleensä sosiaalisesti hyväksytyillä tekosyillä, mutta kun mitä paremmin ihmisluontoa ymmärtää, sitä helpompi todelliset syyt käytöksen takana on nähdä. Yksi isoimmista ongelmista on miesten sopeutuminen myötäilemällä naisia, mikä tulee tekstistäsikin esille. Et selvästikään ole nuori enää, mutta silti olet sopeutunut kulttuuriin ennustettavalla tavalla. Nykyisen keski-ikäiset ja keski-ikää lähestyvät ovat olleeet liian naiiveja kokemaan naisten todellisen luonteen ja siksi sinäkin uskot että motivaatio työntekoon tulee ehdottomana. 

Sinä elät tottumuksesta, siinä missä todellisuuden kanssa paremmin kosketuksissa olevat nuoret miehet jättäytyvät jo joukoin yhteiskunnan ulkopuolelle. Hekään eivät ymmärrä syytä käytökselleen, mutta käytöstä rationalisoidaan jo syin, jotka ovat lähempänä luonnollista käytöstä.